keskiviikko, 2. tammikuu 2019

75. Epilogi - Huominen koittaa

photo Sims2EP8201812292118.jpg

On LC Jalavan epilogin aika. Luvassa on pikkuisen tarinallista osuutta alkuun, sitten käyn läpi tämän legacyn saamat pisteet. Lopuksi vielä kommentoin edellisen virallisen viimeisen osan lopussa kysymyksiin tulleita vastauksia. Niin, ja latelen myös vähän tilastoja legacyyn liittyen. Eli kaikenlaista on luvassa tähän kaiken paketoivaan ja taputtelevaan päätökseen.

Jonka yritin kovasti saada julkaistua vielä vuoden 2018 puolella mutta nooh, ihan hyvä tähän joululoman päätteeksikin tämä on taputella. Vapautuu kädet niin, että voi hieroa yhteen seuraavista projekteista intoillen...

 

 

 

*****

 

 

photo Sims2EP8201812292118.jpg

”Hyvää yötä, Teresa”, Miro sanoi sulkiessaan valot. Vastausta ei kuulunut, eikä mies sitä odottanutkaan. Hymyillen hän sulki tytön huoneen oven niin hiljaa kuin osasi poistuessaan iltasatukirjan kanssa. Seinän takaa Tuomaksen huoneesta kuului kuorsausta muistuttavaa raskasta tuhinaa. Tällä oli aina ollut hyvät unenlahjat.

photo Sims2EP8201812292120.jpg

”Teresa nukkuu, ja Elisabethan meni jo aiemmin nukkumaan, joten älä nyt enää mitään siivousrumbaa täällä aloita”, Miro varoitti Niklasta hiljaisella äänellä. Tuomas ei heräisi, vaikka kokonainen bändi harjoittelisi seinän takana, joten siitä ei tarvinnut varoittaa.

”Ei kun ei tästä paljon ääntä lähde ja tämä on ainoa täällä unohtunut juttu”, Niklas vakuutti Mirolle vähän säikkynä. Tämän oli täytynyt olla niin ajatuksissaan, ettei ollut huomannut Miroa.

”Se kyllä siivottiin jo. Kun se on taas hetkessä täynnä kissankarvoja, niin tuo on vähän turhaa”, Miro huokaisi lähinnä itsekseen suunnatessaan portaita alas. ”Suljen nämä käytävän valot jo kuitenkin.”

photo Sims2EP8201812292128.jpg

Aikansa korin hinkkausta alakerrasta kuunneltuaan Miro päätti lähettää Marian katsomaan, että Niklas pääsee takaisin maan pinnalle niistä ajatuksista ja murheista, missä miehen mieli sitten pyörikään. Koska ei tuo tehoton kissakorin tyynyn hinkkaaminen pimeässä aulassa voinut olla se pääsyy yöpuulle käymisen viivyttämiselle, kun muu talo hiljenee ympärillä.

”Niklas, eiköhän se ole jo tarpeeksi puhdas”, Maria kutsui portaista tavoittaessaan hämärästä Niklaksen. Niklas huokaisi ja näytti nousevan vastahakoisesti jaloilleen.

photo Sims2EP8201812292134.jpg

”Mikä sinun mieltäsi painaa? Huominen vai jokin muu?” Maria tarttui kiertelemättä aiheeseen.

”No, huominen, niin… Inari ei ole vielä nähnyt tätä taloa pintaremontoituna, niin mietin vaan, mitä se tuumaa. Kun onhan tämä senkin kotitalo”, Niklas myönsi.

photo Sims2EP8201812292137.jpg

”Äläs nyt, Inari tuskin edes huomaa minkään muuttuneen. Siis hyvällä tavalla, tunnethan sinä siskosi”, Maria lohdutti ensimmäiseksi.

”No, niin…” Niklas myönsi viivyttelevästi.

photo Sims2EP8201812292141.jpg

”Ja hei, vaikka siitä on pitkä aika kun olette viimeksi nähneet ja sinua jännittää, niin sukulaiset ovat aina sukulaisia. Voin vannoa, että ei mene varttiakaan niin on kuin välissä ei tuota pidempää parin vuoden taukoa olisi ollutkaan”, Maria pureutui aiheeseen, jonka arveli olevan todella Niklaksen poissaolevuuden takana. Niklas nyökkäsi vain pienesti ja hymy nykivänä. Voi tuota hänen vanhimmaistaan, joka oli kuitenkin aina ollut enemmän tuen ja rohkaisun tarpeessa räväkämpiin siskoihinsa verrattuna.

”Olet sinä paljon jännempääkin kokenut, kuten vaikka punoessa niitä kaikkia kulisseja ja tekosyitä, jotta Elisabet pääsi mukaan bändinne menoihin”, Maria muistutti viekas pilke silmäkulmassaan.

photo Sims2EP8201812292143.jpg

”Voi älä, tunnen itseni ihan paatuneeksi taparikolliseksi, kun muistutat niistä ajoista”, Niklas jo naurahti ääneen niille sanoille.

photo Sims2EP8201812292153.jpg

Kauempaa käytävästä kuului toinenkin naurahdus. Elisabet ei ollut aivan vaipunut uneen vielä ja oli noussut sängystä kuuntelemaan käytävästä kantautuvaa keskustelua tarkemmin. Nainen sai lopulta jakaa saman taparikollisen tunteen ja toivottaa yhdessä jo paljon enemmän pystypäin kulkevan ja hymyileväisen Niklaksen kanssa hyvät yöt Marialle.

*****

photo Sims2EP8201811111806.jpg

Taksikuski haroi takaraivonsa harvoja harmaita hapsia laskiessaan matkalaukkuja. Noinkohan vain kaikki tavarat ja leidit mahtuisivat kyytiin, olisivat tilanneet kunnon tilataksin…

photo Sims2EP8201811111807.jpgphoto a46Sims2EP8201811111807.jpg

”Äiti, eikö meillä tule kohta kiire lennolle? Ja äippä vaan jatkaa” Miriam kysyi ja nyökkäsi kohti Reinaa ja Violaa, joista ensimmäinen oli jo kääntynyt astellakseen muiden matkaan lähtevien luokse, mutta sitten Viola oli laskenut kätensä tämän olalle vielä vaativasti.

”No joo, mutta kyllä Violan pitäisi olla selvillä siitä aikataulusta niin ei tuossa enää kauan varmaan mene”, Inari vastasi ja huokaisi pienesti. Voi kun Viola tosiaan malttaisi, niin kovasti kuin Reina olikin hänen silmäteränsä.

photo 6d8Sims2EP8201811111806.jpg

”Muistat sitten kuunnella sekä siskoasi että äitiä etkä lähde omille teillesi. Se on kuitenkin vieras maa. Ja kylmän maa, eli pukeudu kunnolla ja kuuntele tarkkaan jos äiti neuvoo siinä”, Viola teroitti tärkeimmät muistettavat vielä kertaalleen.

”Ääh ihan turhaa. Ei me äippä minnekään Siperiaan tai sotatanteerelle olla menossa ja en mä ole enää muutenkaan niin pieni kuin viimeksi”, Reina mutisi turhautuneena.

photo Sims2EP8201811111823.jpg

Miriam naurahti huvittuneena ja alkoi vitsailla: ”No sitä suuremmalla syyllä sun perääsi pitää katsoa enemmän nyt, kun keksit tehokkaammin kaikkea tyhmää ja kipität nopeammin karkuun, kuin silloin viimeksi, kun tyyliin olit vielä vaipoissa.”

”Miriam…” Inari torui varottavasti, mutta ei voinut olla virnuilematta. Niin täysi-ikäinen kuin Miriamkin jo oli, oli jotenkin tuttavallista ja hellyttävää nähdä siskokset haastamassa riitaa niin kuin aina ennenkin.

photo Sims2EP8201811111819.jpg

”Ei kannata kuule mulle haastaa jos et halua, että sun tuntien tukan kanssa vääntäminen menee hukkaan”, Reina ärähti olkansa yli hyvin salamoivin silmin niin, että Miriam vähän sävähti. Mutta pian tyttö oli jo avaamassa suutaan vastavetoon, ennen kuin tuli keskeytetyksi.

”Tytöt tytöt…” Viola ja Inari toppuuttelivat molemmat. Samalla kun siskokset jatkoivat kiistelyä hetken sanattomana hyvin epäleidimäisin irvistyksin ja käsimerkein, Inari puolestaan sai viittilöityä Violalle, että kohta tulisi kiire.

photo Sims2EP8201811111826.jpg

”Noh, hyvää matkaa sinulle, pikkuinen”, Viola totesi kaapatessaan Reinan halausotteeseen nopein liikkein. Tyttö ähkäisi vähän yllättyneenä, mutta sai kiiteltyä toivotuksesta asianmukaisesti kunhan nieli kielen päälle jääneet kirosanat.

”Miksei voitu pakata Reinaa matkalaukkuun ruumaan? Se saa taatusti hepulin kaikesta paikallaan istumisesta ja sitten sitä ei kestä kukaan”, Miriam marisi vielä Inarille. Inarille pyöräytti silmiään ja heristi sormeaan.

”Kyllä te molemmat osaatte jo käyttäytyä kuin aikuiset hienot leidit. Luotan teihin”, Inari päätti valitusten käsittelyn siihen paikkaan.

photo Sims2EP8201811111829.jpg

Kun Miriam hoksasi taksikuskin yrittävän nostaa yhtä hänen laukuistaan ihan väärin päin, tämä päätti oitis rientää neuvomaan ja opastamaan. Reina oli myös pian isosiskonsa rinnalla, haluamatta jäädä paitsi mistään. Molemmilla tunteet leppyivät ihan yhtä nopeasti kuin ne leimahtivatkin.

photo Sims2EP8201811111838.jpg

Pian Miriam ja taksikuski eksyivät juttelemaan ihan tylsistä muista asioista (”Mihinkäs päin te olette suuntaamassa ja kuinka pitkäksi aikaa? Tässä on aika paljon laukkuja.” ”Sukulaisille mennään mutta ei pitkäksi aikaa, siellä vain on kylmempi niin piti…”). Reinan huomio harhautui toisiaan hyvästeleviin vanhempiin.

”Pukeutukaa kaikki tarpeeksi lämpimästi siellä, okei? Ettette vilustu”, Viola varmisti Inarilta.

”Hei, ei se ole mikään Siperia, oikeasti. Sun pitäisi hoitaa menosi niin, että pääset vielä joku kerta mukaan, ettet ihan unohda millaista siellä on”, Inari hillitsi painokkaalla äänensävyllä liikaa hermoilevaa vaimoaan. Mutta vielä syvempi epävarmuus synkensi Violan katseen. Tällä ei ollut mitään intoa joutua samalle mantereelle sukunsa kanssa niin kuin ennenkään. Ei ainakaan ennen kuin ne hänet suinkaan yhä muistavat sukulaiset olisivat mullan alla, ettei vaan tulisi kaivettua vanhoja riitoja esille.

”Okei, yritetään. Mutta muistakaa sitä ennen kutsua sieltä taas porukkaa tänne käymään, niinhän? Täällä on hyvin tilaa ja lämpöä ja aurinkorantaa ja viime kerrasta on ehtinyt kulua jo pari vuotta”, Viola käänsi keskustelun toisin päin.

”Joo, eiköhän sieltä taas löydy innokkaita lomalle lähtijöitä. Sun ei tarvitse oikeasti tulla mukaan ennen kuin olet valmis”, Inari vastasi ja silitti rauhoittelevasti Violan poskea saadakseen hymyn yltämään taas tämän silmiin asti. Ja sinne se kiipesi.

photo Sims2EP8201811111840.jpgphoto Sims2EP8201811111844.jpg

”Turvallista matkaa, kaikki rakkaani.”

*****

photo Sims2EP8201811112024.jpg

”Sitten Osku me rakennetaan se torni kattoon asti loppuun ja…” Joonas lupaili pikkuveljelleen Oskarille kaikenlaista kivaa ja jännää saaden pienen pojan virneen koko ajan innostuneemmaksi. Pojan suupielet kun olivat olleet aluksi aivan päinvastaisesti alaspäin, kun isoveli oli lähdössä.

”No joo, ehkä se onnistuu jos se tuetaan seinää vasten…” Pekko oli yltynyt myötäilemään Joonaksen sanoja sen sijaan, että hoputtaisi tätä jo palaamaan lähtövalmisteluihin äitinsä kanssa.

photo Sims2EP8201811112029.jpg

”Kuulkaahan, Lehtotiellä odotetaan ja tätä menoa ehditte meidän illalla palatessa vain lukemaan iltasadun yhdessä”, Petra varoitti lempeällä äänellä. Mutta nostettuaan katseensa Pekko tunnisti tuon varoittavan kulman kohotuksen.

”Sitten voidaan tehdä sohvatyynyistä taas maja ja…” Joonas ei huomannut samaa vaan keskittyi naurattamaan rakasta pikkuveljeään sanoin ja kutituksin.

photo Sims2EP8201811112021.jpg

”Kuule, Joonas, jos yhtään äitiäsi tunnen niin nyt olisi oikein hyvä väli lähteä. Eikä Oskari edes voi muistaa tuota kaikkea”, Pekko yltyi toppuuttelemaan.

”Mitä… Aa joo sori. Mutta Osku on vaan ihan paras”, Joonas havahtui ja antoi vastahakoisesti pikkuveljen isän syliin. Siinä Joonas ja Petra kävivät vielä suukottamassa perheen pienimmistä läksiäisiksi.

photo Sims2EP8201811112037.jpg

Oskari vinkaisi pienen vastalauseen, kun äiti ja isoveli lopulta katosivat ulko-oven taakse, mutta Pekko sai nopeasti pojan unohtamaan lähtijät ja keskittymään illan viihdyttäjään.

”No niin, Oskuseni, mitäs kaikkea me sitten tehtäisiin niin, että teillä jäisi vielä Jonskunkin kanssa jotain puuhattavaa?” Pekko mietti ääneen.  Oli niin vaikea olla hemmottelematta ihan liikaa tuota nuorimmaista, jota oli toivottu ja yritetty vielä moninkertaisesti pidempään kuin esikoista, mutta olipahan lopulta siunaantunut kuitenkin kaikkien onneksi.

*****

photo Sims2EP8201812292222.jpg

”Mene vain rohkeasti sisään. Kun muistathan, että täällä saa astella näin ovesta ihan omatoimisesti, kun on ensin soittanut ovikelloa”, Petra kehotti Joonasta, joka oli kovasti hiljentynyt kävelymatkan aikana. Poika oli tainnut silloin vasta muistaa, että Lehtotiellä odottaisivat myös ne kauempana asuvat serkut, ja meinasi nyt ujostella muuten tuttuun taloon käymistä.

photo Sims2EP8201812292255.jpg

”Hyvää aamupäivää taloon”, Petra toivotti astellessaan keittiöön, josta löysi Marian ja Miron kuten oli arvannutkin. Mutta toisin päin puuhissaan, kuin ajatteli.

”Oho, Miro tekee ruokaa”, Petralta pääsi yllättynyt toteamus.

”No mutta sinunhan pitää käydä täällä useammin jos meinaat unohtaa, että Miro se meistä paremmin taitaa isomman väen ruokkimisen”, Maria naurahti hyväntahtoisesti. Miro mittaili marinaadin mausteita niin keskittyneesti, ettei näyttänyt lainkaan huomanneen Petran tuloa.

photo Sims2EP8201812292225.jpg

Niklas katseli tyytyväisenä olohuoneeseen kerääntynyttä nuorisoa. Parin päivän alkukankeuden ja sanojen hakemisen jälkeen Miriam ja Reina olivat ottaneet taas haltuunsa toisen äidinkielensä ja pelit sujuivat oikein mukavasti kaikille yhteisellä kielellä. Teresakaan ei enää yhtään ujostellut.

photo Sims2EP8201812292230.jpg

Paitsi ehkä Reinaa. Tämä oli vielä kipakampi ja pahempi suustaan kuin Inari sen ikäisenä, Niklas muisteli. Mutta toisaalta Tuomasta rennompaa viilipyttyä sai hakea, joten ainakin noiden kahden pelit sujuivat hyvässä tasapainossa.

”Hei Reina nyt jotain rajaa, täällä on uusia tai no uusvanhoja tuttuja”, Miriam pyysi ja tehosti sanojaan tuuppaamalla Reinaa olasta. Reina laski volyymia vain aavistuksen vaatiessaan uusintaottelua Tuomaksen kanssa tämän saatua liian monta tuurivoittoa. Siis ainoastaan Reinan mukaan.

photo Sims2EP8201812292231.jpg

”Moi, kaikki, mahtuuko jonnekin mukaan?” Joonas tervehti vähän arastellen.

”Joo, sohvalle Tuomaksen viereen”, Teresa huikkasi serkulleen pirteästi. Joonas tykkäsi leikkiä nuorimmankin serkkunsa kanssa ikinä marisematta toisin kuin Tuomas ja tällä oli kaiken päälle ihan paras mielikuvitus. Miriamkin viittoi avuliaasti oikeaan suuntaan Joonakselle, joka puikkelehti mahdollisimman pikaisesti telkkarin ohi häiritäkseen juuri käynnistynyttä uusintaottelua mahdollisimman vähän.

photo Sims2EP8201812292243.jpg

Kunhan Joonas oli päässyt asettumaan paikoilleen, Niklas suuntasi katseensa toiseen huoneeseen, josta kuului sopusointuista musisointia. Kyllähän hänkin usein säesti Elisabetin laulua pianolla tai kitaralla, tai Elisabet säesti itselleen, mutta aivan Inarin veroista pianistia ei talossa ollut. Tuomas ei ollut koko sukunsa yllätykseksi lainkaan kiinnostunut mistään musisoinnista, mutta Teresa oli alkanut opettelemaan viulunsoittoa.

photo Sims2EP8201812292242.jpgphoto Sims2EP8201812292246.jpg

Inari mietti mielessään, että pitäisi vihdoin hankkia se piano omaankin kotiin. Toki hänellä ei olisi siellä ketään Elisabetin kaltaista taituria, jonka laulua säestää, mutta oli tämä pianon soitto ollut tässä parin päivän aikana itsekseenkin niin mukavaa pitkästä aikaa.

”Kuulitko, Inari, sinua kutsuttiin keittiöstä”, Elisabet totesi koputtaen Inaria olalle. Inari säpsähti vähän ja naurahti sitten itsekseen. Koskettimet veivät näköjään vähän liikaa mennessään, kun meni tuollainen ohi.

photo Sims2EP8201812292252.jpg

”Kiitos kovasti tästä, sinun soittoosi on niin helppo laulaa. Ihan kuin palaisi kotiin”, Elisabet kiitti. ”Jatketaan sitten ruoan jälkeen, niinhän?” nainen lisäsi innostuneena.

”Tai siis illalla, me käydään siellä kauempana Petran kanssa niin siihen menee aikaa, jos muistat”, Inari korjasi. ”Mutta ilo on molemminpuolinen.” Sitten Inari paineli pikaisesti keittiöön, ennen kuin Elisabet ehtisi muuttaa hämmentyneen ilmeensä kysymyksiksi, joihin ei voisi vastata. Inarin ja Petran yhteisistä lähes koko päivän vievistä suunnitelmasta oli tarkoituksella puhuttu mahdollisimman vähän.

photo Sims2EP8201812292259.jpg

”No niin, irtosithan sinä siitä pianosta vihdoin, niin päästään asiaan”, Petra tervehti siskoaan vähän hermostuneen oloisena unohtaen tervehtiä sen kummoisemmin.

”No mutta kai tässä ehditään edes halata ennen kuin mennään siihen asiaan?” Inari ihmetteli.

photo Sims2EP8201812292301.jpg

”Voi anteeksi, tietenkin. Ihan nähdä sinua”, Petra huokaisi ja puuskahti itselleen turhautuneena. Inari halasi siskoaan lämpimän rauhoittavasti eikä moittinut lopulta lainkaan suoraan tervehdysten puuttumista.

”Ihan rauhassa, Mirokin laittaa vielä ruoan uuniin tulemaan”, Maria sanoi ja taputti rauhoittavasti Petraa olalle.

photo Sims2EP8201812292307.jpg

Sitten, kunhan oli varmistettu, että ketään ylimääräistä ei ole liian likellä kuulolla, Maria selitti vielä uudestaan siskoksille, mitä oli saanut näiden pyyntöön vastaukseksi. Inari nyökkäili hieman poissaolevana saman kertaamiselle, mutta Petra kuunteli hyvin tarkkaavaisena. Inarin täytyi jälleen muistuttaa itseään siitä, että hän oli saanut tietää suvun vaietusta perinnöstä pehmeämmin ja kauemman aikaa sitten kuin Petra, joten hänen oli ollut helpompi ja vaivattomampi suhtautua siihen.

Sitten Maria selitti lopuksi ajo-ohjeet sovittuun tapaamispaikkaan, ja Miro antoi ohjeita siskoksille Lehtotieltä lainaan tulevan auton käsittelyyn.

photo Sims2EP8201812292312.jpg

”Eli kaikki on valmista, jos olette edelleen varmoja. Olen varma, että kukaan ei pahastuisi, vaikka te nyt…” Maria tarjosi vielä lopuksi, mutta tuli keskeytetyksi.

”Äiti hei, me ollaan ihan varmoja, että nyt on oikea aika kuulla kaikki. Ei tarvitse perua mitään”, Petra oli se, joka vakuutti Marian hiljaiseksi. Inari nyökkäsi mielissään yhtä lailla sanojen vakuudeksi omasta puolestaan kuin varmuudelle Petran äänensävyssä. Kyllä sisko saisi tämän kaiken sulateltua. Taas.

”Jep, ja teitä on uskominen”, Miro myötäili päälle ja kohotti kulmaansa empivän näköiselle Marialle.

”No… Ei muuta kuin hyvää matkaa sitten, ja kertokaa terveisiä. Ja jos saatte kuulla jotain meillekin uutta niin tulkaa kertomaan. Tai siis meidän kanssa voi tulla aina juttelemaan näistä asioista muutenkin”, Maria kangerteli lopuksi. Hän taisi olla ehkä kaikkien vähiten valmis siihen, että hänen tytöille kertomansa valikoitu totuus saisi näin monien vuosien jälkeen puuttuvat palasensa.

”Joo, kiitos. Näin on ollut hyvä tähän asti, mutta näin toisin on parempi jatkossa”, Inari totesi vuorostaan rohkaisevasti, ja sai vastaukseksi Marialta haikean hymyn. Mutta nainen rentoutui silmin nähden, hartiat laskivat korvista.

photo Sims2EP8201812292315.jpg

Sitten oli lähdön aika.

”Toivottavasti täällä ei puhkea mikään myrsky nuorten kesken sillä aikaa kun ollaan poissa”, Inari huolehti lähinnä omat tyttönsä mielessään. Nyt Petra vuorostaan pyyhkäisi kädellään rauhoittelevasti.

photo Sims2EP8201812292234.jpg

”Niillä on niin puuhaa keskenään, että varmaan hädin tuskin huomaavat meidän olevan poissa puoli päivää”, Petra vakuutti. Ja Inari totesi tämän olevan oikeassa, kun ei saanut heippojen huikkaamiseen mitään vastausta olohuoneesta.

photo Sims2EP8201812292317.jpg

Jotkut toisetkin saivat hyödynnettyä kyseisen uusintaotteluun jos toiseenkin syventymisen.

-----

photo Sims2EP8201812301831.jpg

”Huh, hyvä kun päätettiin jättää auto kauemmas, täällä ei olisi enää mitenkään päässyt ympäri”, Inari totesi helpottuneena katsellessaan ympärilleen hiekkatiellä, joka oli käynyt koko ajan metsäisemmäksi ensin autolla ja sitten jalan kulkiessa.

”Tai siis hyvä että minä sain sinut pysäyttämään auton siinä vaiheessa, kun navigaattori käski vaihtaa vasemmalle kaistalle kahden ojan välissä”, Petra muistutti. Inari oli kuin ei olisi kuullutkaan. Matkan aikana oli meinanneet tunteet kiehahtaa pariin otteeseen, kun perille löytäminen oli vaikuttanut haastavalta.

”Mutta päästiin me joka tapauksessa perille. Tuolla on ne portaat”, Petra jatkoi.

photo Sims2EP8201812301834.jpg

”Niinkö muka? …Aa, kappas, olet oikeassa”, Inari kääntyi ympäri ja myönsi Petran havainnon oikeaksi hämmästyneenä.

photo Sims2EP8201812301836.jpg

”Mihinköhän tässä ollaan päätymässä?” Inari mietti ääneen, kun taivasta alkoi näkyä enemmän ja metsä näytti avautuvan aukeaksi. Petra oli hiljentynyt taas siihen samaan hermostuneeseen hiljaisuuteen, kuin keittiössä Marian selonteon aikana.

photo Sims2EP8201812301844.jpg

”Hautausmaa, täällä? Aika creepyä”, Inari tokaisi.

”Niin, no, joo, mutta…”

photo Sims2EP8201812301845.jpg

”Me ei olla täällä yksin, Inari”, Petra huomautti hiljaa ja vähän toruen, jonnekin sivummalle katseensa suunnanneena. Saman huomatessaan Inari ei saanut enää sanaakaan suustaan. Kyllähän hän oli mielessään yrittänyt muistuttaa itseään ja kuvitella, että tulee tapaamaan Eliaksen aivan samanlaisena kuin melkein parikymmentä vuotta sitten, mutta silti…

photo Sims2EP8201812301848.jpgphoto Sims2EP8201812301850.jpg

”Inari ja Petra, niinhän? Anteeksi etten huomannut tuloanne, olin ajatuksissani”, Elias hätkähti ja kääntyi ympäri.

”Joo, me täällä”, Inari huusi kiireesti takaisin, kun ei tuuppaamisenkaan jälkeen saanut Petrasta irti mitään. Ja kunhan oli ensin yrittänyt miettiä, että miten se menikään, pystyykö Elias vain näkemään, että aukion reunalla seisoo kaksi elävää tyyppiä vai tunnistamaan heidät myös, ja päätyi ottamaan varman päälle.

photo Sims2EP8201812301856.jpg

”Tulkaa ihmeessä lähemmäs, ettei tarvitse huudella puolen aukean yli”, Elias kutsui siinä vaiheessa. Kunhan Inari todella tunnisti lähempää Eliaksen paremmin ja avoimen, lämpimän hymyn, hän kiihdytti askeliaan Petran edelle.

photo Sims2EP8201901011408.jpg

”Tiesin, että tämän ei pitänyt tapahtua, mutta olen iloinen, että pääsen taas tapaamaan sinut ja kiittämään vielä. En tiedä mitä elämästäni olisi tullut jos et olisi pelastanut Miriamia”, Inari joutui tunteidensa valtaan ja tervehti Eliasta halaamalla enää sen enempää miettimättä ja empimättä. Se suurien tunteiden ja muutosten ilta palautui mieleen kuin eilinen, kun olihan Elias nyt siinä ihan samanlaisena kuin silloin.

Petra taas jäi hyvin ujona taemmas.

photo Sims2EP8201901011410.jpg

”Ilo on minun puolellani. Suostuin tähän tapaamiseen mielelläni. Kyllä nyt on jo aika”, Elias totesi vilpittömästi. Petra yritti kovasti olla tuijottamatta suu auki. Elias näytti ihan samalta kuin siinä kymmeniä ja taas kymmeniä, melkein sata vuotta sitten maalatussa taulussa. Satavuotias mies.

”Niin, kun sitten joskus, kun Mariaa ja Miroa ei enää ole, niin emme olisi voineet tavoittaa sinua mitenkään”, Inari totesi.

photo Sims2EP8201901011414.jpg

”Totta tuokin, mutta lähinnä tarkoitin sitä, että olette jatkaneet elämäänne tarpeeksi kauan tietämättä”, Elias oikaisi Inarin maltettua astahtaa kauemmas.

”Ääh, kyllä me jotain ollaan tiedetty. Se välttämättömin, ettei ole enää tapahtunut mitään vahinkoja. Maria kertoi ihan tarpeeksi aikoinaan, niinhän”, Inari korjasi vielä siihen päälle lisää, ja vilkaisi olkansa yli Petraa, joka nyökkäsi vaisusti vakuudeksi ja muisti sitten inahtaakin jotain, kun Elias katseli häntä kohti kysyvästi. Inari vieläpä väisti sivummalle leveästi virnistäen, ja Petrasta tuntui, kuin olisi sovituskopissa ilman vaatteita ja joku vetää verhon sivuun.

Inarille tämä tapaaminen oli ainakin tähän asti ollut juuri sellaista kuin hän kuvitteli. Petra taas ei enää oikein osannut yhdistää, mitä oli odottanut ja mitä nyt tunsi.

photo Sims2EP8201812292322.jpg

Inari ja Petra olivat pari vuotta sitten yhdessä tuumiin päättäneet, että haluaisivat kuitenkin tietää kaiken mahdollisen sukunsa erityisestä perinnöstä. Maria oli ehdottanut, että voisi yhdessä Miron kanssa kertoa, mitä parhaansa mukaan muisti ja oli lapsena kuullut Saagalta itseltään. Tai jos tytöt malttaisivat, Maria ja Miro voisivat yrittää tuntea, milloin Elias olisi tarpeeksi lähellä käymässä, ja voisivat kysyä, suostuisiko tämä kertomaan. Elias muistaisi varmasti paremmin ja tiesi tuon perinnön käytännön ominaisuuksista vielä enemmän kuin Saaga ikinä. Inari ja Petra halusivat odottaa, ja tuo odotus palkittiin lopulta.

photo Sims2EP8201812292323.jpg

”No niin hys sitten Miro näistä asioista taas ainakin iltaan asti. Nyt syödään kaikki yhdessä ja ollaan ihmisiksi, kirjaimellisesti.”

”Joo, mutta en malta odottaa kuulla minkälaiseen paikkaan Inari ja Petra lopulta päätyivät Eliasta tapaamaan sellaisilla matkaohjeilla…”

photo Sims2EP8201812301907.jpg

”Mukava tavata, Petra”, Elias kiirehti tervehtimään lämpimästi Petraa, jotta tämä alkaisi tuntea olonsa luontevammaksi. Inarin siirtyi pois tieltä ihmettelemään heti vierestä lähtevää hautarivistöä.

”Kuin myös, Elias. Olen kovasti odottanut tätä…” Petra yritti pukea tunteitaan ja odotuksiaan sanoiksi, mutta sitten Inari naurahti räkättävästi ääneen siskonsa sanat hukuttaen.

”Tässähän on olevinaan sinun hautasi! Ei jestas, en tiennyt että me tultiin tapaamaan zombieta”, Inari hekotti. Hän oli jo aivan oma itsensä, kun oli päässyt jälleen toteamaan, että ei Eliaksessa mitään aivan ihmeellisen eriskummallista ollut.

photo Sims2EP8201901011430.jpg

”Inari hei, jotain rajaa…” Petra mutisi punehtuen. ”Se zomb… mies seisoo tässä ihan meidän vieressä”, Petra yritti hillitä Inaria, mutta päätyi vain yskäisemään entistä nolostuneempana sanasekoilustaan.

”No tietenkin. Minun oli entistä helpompi jäädä zombeilemaan tänne miten lystää kunhan saatoin muka kuolla vanhuuteen ensin siinä välissä. Kovaa hommaa muutenkin tämä zombeilu, jos sen haluaa tehdä mahdollisimman huomaamattomasti ja epäilyksiä herättämättä”, Elias vain totesi Petran onneksi huvittuneena.

photo Sims2EP8201901011437.jpg

”Aijaa, aikamoista! En ole ikinä miettinyt sitä noin. Jos suinkin tänään jää aikaa, niin olisi tosi mielenkiintoista kuulla lisää siitä”, Inari tarttui aiheeseen. Petra pudisti päätään ja mutisi hyväntahtoisesti jotain mahdottomasta Inarista. Mutta sentään tuo molemminpuolinen kepeä vitsailu tuntui aivan todellisesti löysänneen Petran hermoja, leukaperiä, kaikkea rennommaksi ja luontevammaksi.

”Ehkäpä, mutta meillä on paljon läpikäytävää sitä ennen. Ajattelin meinaa, että kun kerran olen tällä kaikella minulle suodulla ajalla tehnyt sukututkimusta ja järjestänyt tämän sukuhautauslehdon tänne, niin voidaan käydä sukua läpi kauempaankin, jos teitä kiinnostaa”, Elias tarjosi.

photo Sims2EP8201812292235.jpg

”Siitä voisitte kertoa muillekin nyt kotiin odottamaan jääneille, ettette palaa ihan ilman selitettävissä olevaa reissun tarkoitusta. Sille seuraavalle polvelle.” Lapset kävivät niin Inarin kuin Petran mielessä. Eliaksen hymy leveni, vaikka mitään ei sanottu. Hän tunsi naisista huokuvan vanhempien ylpeyden.

photo Sims2EP8201901011509.jpg

Ja vasta tarkemmin Eliaksen sanoja mietittyään Inari ja Petra havahtuivat katsomaan vielä tarkemmin ympärilleen.

”He kaikki ovat, tai olivat meille sukua?” Petra varmisti ja sai Eliakselta nyökkäyksen varmistukseksi. Inari taas tiiraili jo kiinnostuneena kauemmas.

”Niin, vaikkapa. Tuolla on isoäidin hauta, vasta yhtenä monista”, Petra vastasi hieman haikeasti tunnistettuaan Jonnan hautakiven.

”Totta, eiväthän nuo rivistöt vielä suinkaan Saagaan pääty”, Inari totesi ääneen haettuaan sen toistaiseksi eniten mielen päällä pyörineen sukulaisen haudan. Isoisoäiti. Ja näemmä monia isoisoiso-sukulaisia vielä kauempaankin. Ja sitten lemmikkejäkin toisella puolella – kissat olivat näemmä olleet tiivis osa Jalavien perheitä jo pitkään. Peräti alusta asti.

photo Sims2EP8201901011514.jpg

”Janna Jalava on viimeinen, tai ensimmäinen, kenestä löysin tietoa”, Elias viittasi kaikkein kauimpana olevaan hautaan.

”Eli…?” Inari yritti johdatella ymmällään. Hän ei ollut ikinä kuullutkaan siitä naisesta… Paitsi olipas. Ne kellarin taulut. Mutta sitten Inari ei saanut enää tilaisuutta täydentää sanojaan.

”Janna oli teidän isoisoisoisoisoisoisoäitinne. Miettikääpä sitä”, Elias naurahti kunhan oli kulmat kurtussa saanut laskettua tarpeeksi kauas osittain sormia apuna käyttäen.

”Ja ilmeisesti suvussa on tapahtunut tuossa yhdessä välissä toinenkin pitkäikäisyystemppu, en ole edes vielä niin vanha kuin Verna kuollessaan. Löysin jotain vampyyreista”, Elias lisäsi kuin ihan vain ohimennen, kiusallaan. Inari ja Petra astelivat identtisen hämmästyneen hitaasti lähemmäs noiden kaikkien salaisuuksien tietäjää.

photo Sims2EP8201901011523.jpg

”Joten… Mitä te oikeastaan haluatte kuulla?”

Kaikki oli tarjolla, ja aikaa oli riittämiin.

photo Sims2EP8201901011531.jpg

”Kaiken.”

photo Sims2EP8201901011544.jpg

”Aloitetaan siis alusta. Janna Jalava muutti Vaahteranotkoon, joka on pieni kylä Stadin ja Siniperän välissä…”

 

Ja niin ympyrä sulkeutuu.

Tässä Jalavien lopullinen sukupuu niin kuin se jäi Tuomaksen syntyessä.

photo sukupuufinalcopy.png

Sitten alan käymään läpi Jalavien legacy-haasteen pisteitä ja sääntöjen noudatusta (lasken tähän vain kulloisenkin perijätontin/-perheen, sivuhaaroissa oli kaikki sallittua), viitteenä ah niin pysyvän luotettava Radosims ja sen tarjoama käännös lyhenneltynä:

Legacy Challenge

Säännöt ja idea

Ideana on luoda yksi simi- mies tai nainen, ja alkaa kasvattaa sukua. Kaikkien koodien, huijausten ja hackien käyttö on ankarasti kielletty. Ja hupsankeikkaa, tähän kompastuikin jo ensimmäisen kerran Jalavissa sääntöjen noudattaminen ;D

Koodeja:

boolprop testingCheatsEnabled – legacy-tontilla käytin huomattavan paljon tätä koodien graalin maljaa vieraina olevien simien ohjaamiseen, joskus Force Erroria jos joku sim tai jotain muuta piti saada rebootattua.

boolprop allow45degreeangleofrotation, boolprop snapObjectsToGrid, constrainfloorelevation, moveobjects, setHour, showHeadlines, stretchskeleton

Hackeja:

Valaistus-hack, kamera-hack, ”Shop-at-home" Hacked Coat Hook eli vaatteiden ostaminen kotoa, peililattiat, inteenimater, ACR, ihonvaihtotaulu, pause-reunojen poisto, sensuurinpoisto, tähtien poisto esim. läpsiessä, korjaushack mistelioksalle, family kiss kaikille, closer family relationship mahdollistaja (serkuille), sleepInAnyOutfit

Näistä lähinnä tuo vaatteiden osto kotoa kätevästi ja ilmaiseksi oli ainoa legacya oikeasti helpottava tekijä. Poistan siitä hyvästä 50 000 simoleonia varoista – tämä vastaa sitä, että olisin ostanut oikeasti kaupasta 500 jotain every day –vaatekappaletta legacyn aikana, eli eiköhän pidä keskimäärin paikkansa…

Pisteet

Noniin, eli itse asiaan:

Peruspelin, ei siis lisäosien myötä tulevien uusien ominaisuuksien myötä tuomat (ne luetellaan alempana) pisteet:

+ 1 piste jokaisesta sukupolvesta (10 max) -> tavoitteeseen pääsin eli +10

+ 1 piste jokaisesta 100.000 simoleonista perheen nettovaroissa  -> 6 muuten koska yli 600 000, mutta vaatehackin verotuksen jälkeen jää +5 pistettä

+ 1 piste jokaisesta tontilla olevasta platinahaudasta -> en pitänyt hautoja tontilla, sillä bugin takia jos kerrankin olisin lopettanut pelin niin, että kummitukset ovat ulkoilemassa, haudat olisivat voineet kadota. Säilöin ne siis melkein heti alusta lähtien tämän opittuani toiselle tontille. Siellä platinahautoja on 12 kpl, kuten kuvasta näkyy, eli +12 pistettä. Nimesin myös haudat, kissoja myöten…

photo 968Sims2EP8201901011545.jpg

+ 1 piste kolmesta perheystävästä (eli esim. 9 ystiä on 3 pist.) -> 23 perheystävää eli +7 pistettä

photo Sims2EP8201812292338.jpg

+ 1 piste joka kerta kun simisi ?mahdoton toive? toteutuu  -> öääh en edes täyttänyt yhtäkään elämäntavoitetta, joten tuskin

+ 1 piste jokaisesta tontilla syntyneestä alienvauvasta. Heidän ei tarvtise olla verisukulaisia, mutta huomaa että he eivät saa jatkaa sukua jos eivät ole verisukulaisia. -> ei tapahtunut tontilla eikä koodeitta

Bonukset

(kunkin voi laskea vain kerran)

+ 1 piste jos kaikki 10 urapalkintoa ovat tontilla -> noh, ainakin niitä on 18, vaikka Yliopisto-urien palkinnot puuttuvat, mutta kaipa tästä voi tuon +1 laskea. Palkintojen keskellä Teresa, joka luultavasti olisi ollut 10. perijä.

photo Sims2EP8201812292345.jpg

+ 1 piste jokaisesta eri NPC:stä, joka on osallisena Legacyn sukupuussa (mutta vain 1 kerta per NPC) -> en edes muistanut tätä, mutta ihan muuten vain tuli ainakin vampyyri, kassamyyjä ja ruokalähetti. Puutarhuri on vähän niin ja näin, koska ei ole legacyssa perijän puolisona, vaan muuten vaan näkyvissä Terhin kautta vanhempina perijän puolisolle… mutta kun kerran löytyy sukupuusta, niin kaipa se hyväksytään, eli +4 tästä

+ 1 piste jokaisesta eri värisestä haamusta tontilla -> kaikki (tylsästi) vanhuuteen kuolleita, eli +1 piste

+ 2 pistettä, jos tontillasi on kaikki eri väriset haamut -> ei ole

+ 1 piste, jos onnistut saamaan platinahaudan jokaisesta eri tavoitteesta -> hnnggh lähellä oli, olin suunnitellut että Miron romantiikka-tavoitehauta on ainoa, joka puuttuu ja olisi tullut täydentämään sarjan, mutta sitten legacy päättyikin tietty niin, että se sukupolvi oli vielä elossa

+ 2 pistettä jos onnistut saamaan kaksi sosiaalipupua romanttisiin tekoihin -> noup what

+ 2 pistettä, jos kaikki haamusi tontilla ovat vapaasti vaeltavia -> lue yllä: bugisyistä noup

+ 2 pistettä, jos kymmenes sukupolvi on kaksoset -> noyp

Rangaistukset

-1 piste jokaisesta terapeutin vierailusta -> ööh kerran taisi tulla randomisti häissä vieraana olevalle tyypille, jonka olin ottanut hallittavaksi koodilla kohtausta varten, eli sitä ei lasketa

-2 pistettä jokaisesta sellaisen vauvan syntymästä, jonka vanhemmat ovat edes jollain tavoin sukua toisilleen. Eli vaikka pikkuserkun pikkuserkkuja tai jotain sellaista. Ei saa olla yhtään yhteistä sukulaista sukupuun varrella. -> pari tapausta: Vilma ja Petra eli -4 pistettä

-1 piste jokaisesta sosiaalitantan viemästä vauvasta/lapsesta -> ei vieraillut perijätontilla

-2 pistettä jokaisesta tontilla kuolleesta vieraasta -> ei tapahtunut

Yliopiston tuomat sääntömuutokset

Muutoksia pisteytyksessä

Platinahaudasta saa enää 1/2 pistettä

Hmmm en tiedä miten tämän laskisin. Koska Yliopisto on itse asiassa viimeinen hankkimani lisäosa. Hankin sen Niklaksen sukupolven alussa, eli sen jälkeen on tullut 3 platinahautaa, eli lasken vain niistä puoli pistettä, eli platinahaudoista tulee ylöspäin pyöristettynä +11 pistettä.

Uusia pisteitä

…olisi pitkä litania, mutta en tehnyt mitään yliopisto-opintoja simeillä.

Yöelämän tuomat sääntömuutokset

Uusia pisteitä

+ 1 piste kun tontillasi on 30 täyttä Elämäneliksiiri pulloa(”Aikaa pullossa” piste). Tällä boonuksella ei ole rajaa vaan kun olet tuhonnut kaikki 30 pulloa voit aloittaa niiden kerryttämisen alusta. Tämä palkitsee niitä pelaajia jotka toteuttavat paljon simiensä toiveita. Huom, piste on auki kaikille pelaajille, sinulla ei tarvitse olla lisäosia voidaksesi ottaa tästä pisteitä. -> noita on päälle 60 kertynyt eli +2 pistettä

photo Sims2EP8201812292353.jpg

+ 1 piste jos teet alienin/zombien/vampyyrin tontillasi (”Musta lammas” bonus). Niiden ei tarvitse pysyä tontilla tai elossa ansaitaksesi tämän bonuksen. Voit käyttää vain yhden kerran. -> oho, no tästä tulee piste, koska Verna muuttui ihan luomusti vampyyriksi Kreivin toimesta, sen tarvitsi antaa vain tapahtua eli +1 piste

Uusi boonuksia

+ 1 piste jos simisi menee yliopistoon ja valmistuu vampyyrina

*?Free Roaming Ghosts?, eli ”vapaana vaeltavat haamut tontilla”-bonuksen pistemäärä nostettu 4 pisteeseen

*Nautinto-ja Syöpöttelytavoite lisätty bonukseen ?platinahautojen setti?. Boonus nostettu yhdestä pisteestä kahteen pisteeseen.

No joo eli olisi se Syöpöttely myös puuttunut.

*Kuolema auringonvalosta lisätty haamujenväri boonukseen.

 

Uudet rangaistukset

– 1 piste jos vaihdat simin tavoitetta Mielenmuokkauspallolla

– 1 piste jos Mr Big tai The Diva muuttaa tontillesi. Tämä siksi että nämä simit tuovat niin paljon rahaa mukanaan. Voit silti hankkia lapsia heidän kanssaan.

Näiltä vältyin.

 

Siinäpä nuo. Loppusaldo siis +42 pistettä -4 pistettä eli 38 pistettä kaiken kaikkiaan. Ihan jees. Luulisin.

 

Sitten vähän tilastoja:

Aloitan arvauksista sivu- ja kuvamäärille.

Oma:

16 000 kuvaa ja 1 600 sivua tekstiä

mel.

15 600 kuvaa jaaaaaa 1700 sivua tekstiä

GreenPixy

15 789 kuvaa ja 1654 sivua tekstiä

Oikea vastaus:

Pelkät osat tarinan kuvien ja sanojen sekä mokien ja alku- ja loppusanojen yms. kanssa (poislukien tämä epilogi):

554443 sanaa eli A4-sivuiksi käännettynä (500 sanaa/sivu) n. 1109 sivua, ja kuvia 14701

Mukaan luettuna ekstrat (7 ekstraosaa):

560279 sanaa, n. 1121 sivua ja 15073 kuvaa

Eli lähimmäs oikein arvasi kuvien määrässä mel. ja sivujen määrässä GreenPixy! Ja itsellä meni överin kautta metikköön, heh.

Tässä vielä hienoja Excel-vänkyröitä tilastoista:

Ensin sanojen ja kuvien ja kommenttien määrä/osa, mukana ovat ensin kaikki osat ja sitten lopuksi ne seitsemän ekstraa

photo sanat.pngphoto kuvat.pngphoto kommentit.png

Sitten kuvien ja sanojen määrät normalisoituna samalle jakaumalle, että niiden ”trendejä” voi vertailla keskenään, eli käytännössä nähdä onko kuvien ja sanojen määrien suhteet vaihdelleet eri osissa.

photo normalisoitu.png

Ja lopuksi pikkuinen kaavio osien julkaisutiheydestä: aika selkeästi näkyy milloin iski aikuisuus päälle ja pelikin päätti yhtä aikaa alkaa hankalaksi, voi sitä turhautumisen määrää...

photo osat.png

 

Sitten kun kyselin 1) lempiperijä 2) lempi ei-perijä sim ja 3) mieleenpainuvin käänne/vaihe Legacyssa niin vastauksia tuli:

Tohya 1) Elias

mel. 1) Verna, Niklas, Rami, Elias 2) Inari, Petra, Sera, Markus 3) ”Saaga-episodi”

GreenPixy 1) Maria 2) Inari 4) Ramin ja Terhin suhde, Saagan voimat ja sitä myöten Elias, Inari ja Viola

 

Omat:

1) Kyllä se on Elias <3 niin paljon kuin välillä meinasin jo kyllästyäkin 2) Inari, sopivassa suhteessa muijapower ja ärsyttävä haahka, 3) Terhin ja Ramin suhde, erityisesti se lyhyt pätkä kun simeinä Rami oli aikuinen ja Terhi teini. Toinen on Elias-Markus-Serena trio ennen kuin lapset syntyivät. Ja lempiosani tehdä oli kyllä 49. eli Aaltojaja. Noina aikoina olen nauttinut tämän legacyn pelaamisesta kaikkein eniten. 

Poimin tähän kokoelmaan ne kuvat/kohtaukset, jotka nousivat mieleeni yllä olevaa kirjoittaessa.

814snapshotf5920af0db92.jpgphoto Sims2EP8201507191232.pngabasnapshotf5920af07ae2.jpgsnapshotf5920af05ae2.jpg3ccaloitus2.jpg

 

 

Sitten lopuksi vielä _tietenkin_ mokat ja sattumukset. Näinkin lyhyen osan satona… *huokaus*

photo Sims2EP8201811102032.jpgphoto 637Sims2EP8201811102032.jpg

Onpahan samannäköiset siskokset.

photo Sims2EP8201811111800.jpg

Ja tietenkin taksikuski karkasi jossain vaiheessa ihan muualle kuin piti.

photo Sims2EP8201811112004.jpg

Mistä _ihmeestä_ Joonas on perinyt tuon koukkunenän? Ja Oskari näyttää saavan samanlaisen.

photo Sims2EP8201811112016.jpg

Käsi läpi kehosta –bugi tekee viimeisen comebackin.

photo Sims2EP8201812291940.jpg

Yrittäkääs nyt käyttäytyä tätä viimeistä kohtausta varten… No ei sitten.

 

Se Jalavista.

 

Sitten... Hieman spoileria seuraavista Simsseily-suunnitelmistani ja missä vaiheessa ne ovat.

Sims 3 -legacy - ensimmäinen sukupolvi syntymässä ja 5 osaa kirjoitettu. Pelasin 2014-2015, mutta nyt on ollut taukoa, en tiedä milloin innostun taas jatkamaan. Ehkä kun olen suunnitellut kaikki 10 sukupolvea valmiiksi... Ehheh. Rykäisin jopa nettisivut aikoinaan, voitte siellä käydä kurkkimassa ja huutelemassa, jos vaikka innostuisin:

http://lcelika.blogspot.com/

 

Sims 2 BACC - ajattelin iskeä vähän postapokalyptisen/steampunk-aiheen, matskujen keräys käynnissä.

Sims 2 keskiaikatarina - aika lyhyt olisi. Ladattujen keräys käynnissä.

Pidempi, parin sukupolven Sims 2 keskiaikatarina, joka keskittyy yhteen kaupunkiin ja sen asukkaisiin ja tapahtumiin kuhunkin vuorollaan. Kuin lyhyt RKC-haaste.

Miltä kuulostaa?

maanantai, 23. heinäkuu 2018

74b. Lähellä sydäntä - Teot

photo aloitus2.png

Jalavat täyttävät juuri tänään 10 vuotta. Ja tässä tätä viedään, viimeistä osaa. Aika uskomaton fiilis. Ei tätä ymmärrä. Käsittämätön.

Niin kuin on tämän osan pituuskin, jotain 2,5 kertainen (viimeaikaiseen) normaaliin verrattuna. Ja ensin kun ajattelin, että riittääköhän näistä viimeisistä suunnitelmista vielä materiaalia tarpeeksi yhteen osan puolikkaaseen, että olisikohan pitänyt jättää kokonaiseksi osaksi tämä. Noh, aika nopeasti kävi ilmi että nope, ei huolta, kyllä riittää. Mutta tuntui, että nämä pitää kertoa kerralla, eli valmistakaa istumalihaksenne.

Noin vertailun vuoksi, normaalisti lisämokineen kaikkineen osissa on ollut max 300 kuvaa, nyt on 650. Tekstiä on ollut max 30 Wordin sivua, nyt on 50.

Lukemisen intoa, vaikka useammassa lukupätkässä... vielä kerran.

Hyvää syntymäpäivää, Jalavat.

 

 

 

******

photo Sims2EP8201805062037.png

Maria ja Miro olivat vielä hereillä, kun puhelin soi. Maria kiirehti vastaamaan siihen, jotta jokin aika sitten nukkumaan menneen Niklaksen ja Elisabetin uni ei häiriintyisi turhia enempää. ”Olen, Maria, kyllä?” Maria vastasi heti varuillaan, kun vieras kyseli vakavalla äänellä. Varovaisuus muuttui aika pian joksikin muuksi tunteeksi, joka sai puhujan äänen tuntumaan kaukaiselta kuminalta ja puhelimen tärisemään kädessä.

”S-selvä, kiitos tiedosta…” Maria sopersi lopuksi puoliautomaattisesti, kun soittaja oli saanut kerrottua, mitä oli tapahtunut, ja mitä tapahtuisi seuraavaksi.

photo f09Sims2EP8201805062037.png

Hetken seinää tuijotettuaan Maria poimi puhelimen otteeseensa paremmin ja soitti toiseen numeroon, Inarin numeroon, ja nosti puhelimen korvalleen. Puhelimen hyödytön hälytys ei onnistunut hukuttamaan alleen juuri soittaneen poliisin sanoja, jotka tuntuivat kiertävän kehää kuin rikkinäisessä nauhurissa Marian päässä. Ja kun luuri aina vain tuuttasi tyhjää, se tipahti Marian kädestä.

photo Sims2EP8201805062040.png

On syttynyt tulipalo… Löytynyt kaksi uhria alakerrasta, sammutustyöt ja tutkimustyöt jatkuvat, yläkerta romahtanut… Tieto teille nyt ennemmin kuin aamun uutisista… Hammaskartoista…” Ja sen enempää Maria ei kestänyt edes päässään kerrata, vaan aloitti alusta.

photo Sims2EP8201805062042.pngphoto Sims2EP8201805062048.png

”Maria, mitä on tapahtunut? En ole tuntenut tuollaista tunnetta sinulta sitten…” Miro ilmestyi ihmettelemään olohuoneen oviaukkoon loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua, vaikka oikeasti oli täytynyt kulua vain hetki. Miron oli täytynyt heti tuntea Marian hätä, joka oli aivan kuin silloin, kun Tero oli kuollut.

photo Sims2EP8201805062053.png

”On syttynyt tulipalo, sanoivat, enkä saa Inaria kiinni”, Maria selitti kuristuneella ja hiljaisella äänellä. Silloin vuosia sitten Miro ei tiennyt muuta kuin hajota itsekin. Mutta se oli silloin, ja nyt Miro tiesi olla vahvempi. Mies sulki tärisevän ja kalpean Marian syliinsä, vaikka sama tunne repi nyt hänenkin sisintään.

photo Sims2EP8201805062111.png

”Pitäisikö meidän… Kuulen, että Maria itkee”, Elisabet kuiskasi tärisevällä äänellä. Mutta sitten Niklas jo asteli alakertaan kädet jääkylminä ja nihkeinä ja sydän hakaten. Molemmat olivat yrittäneet kääntää vain kylkeä puhelimen herätyksen jälkeen, mutta ei tarvinnut osata lukea tunteita, jotta olisi poiminut puhelua seuranneen oudon ilmapiirin ja etäisen puheen hälyttävän sävyn.

Sitten tunteiden tulvasta ja kyynelistä ei meinannut tulla talossa loppua. Yö eteni ilman, että kukaan kuvittelikaan tarttuvansa unen rauhaan, tai löytävänsä rauhaa enää mistään. Inari ja Miriam olivat kuolleet.

photo Sims2EP8201805062128.png

”Tiedätkö, kun silloin kun Tero kuoli, keksin kaikkea jossiteltavaa, minkä olisin voinut tehdä toisin ja ehkä estää sen. Mutta nyt… En keksi mitään puoliksikaan järkevää. Inari kulki omia teitänsä ja pyysi apua kun sitä oikeasti tarvitsi. Ja… Hänhän… oli onnellinen, lopulta”, Maria totesi ääneen, kun ensin oli ollut pitkään hiljaista. Miro ynähti myöntävästi. Maria ja Miro olivat istuneet pitkään aikaan sillä tavoin sylikkäin, Miro silitellyt Marian olkaa, Maria sivellyt Miron käsivartta. Hakien turvaa ja lohtua toisen läsnäolosta. Jokainen puheenvuoro tuntui terävältä ja äkkinäiseltä siinä oudon rauhallisessa yhdessäolon hiljaisuudessa, mikä seurasi, kun suuret tunteet olivat ehtyneet turtaan väsymykseen.

”Mutta miksi… Sitä kysyn”, Miro vuorostaan vastasi karhealla äänellä. Yksinäinen kyynel vieri miehen poskelle. Maria laski päänsä vasten Miron rintaa, mutta ei tehnyt sitä ajoissa, sillä kyyneleet tarttuivat ja pian naisen jo valmiiksi kostean tahmaisilla poskilla virta taas kävi. Miten niitä oikein riittikin.

”Sentään me voidaan itkeä, toisin kuin pari sukupolvea taaksepäin”, Maria totesi tukkoisella äänellä, ja Miro nyökkäsi. Kaksoset eivät olleet välittäneet lainkaan käyttää energiaa puheidensa varomiseen, eikä niitä olisi kukaan muu kuunnellutkaan.

photo Sims2EP8201805062138.png

Jossain alkuvaiheessa Niklas oli mukamas ollut menossa keittämään kahvia, mutta kunhan kahvi oli tippumassa, eivät ajatukset ja tunteet pysyneet kurissa. Jalat menivät alta, ihan niin kuin silloin Nikon kuollessa. Onneksi nyt oli Elisabet lähellä. Koska silloin se oli ollut… Inari.

photo Sims2EP8201805062139.png

”Pitäisiköhän meidän yrittää mennä takaisin petiin?” Elisabet yritti, kunhan pitkään oli istuttu ja puhuttu ja itketty yhdessä ja tunteet alkoivat jättää turtumuksen lisäksi väsymyksen jälkeensä.

”Joo… Ehkä”, Niklas mutisi. Mutta kun Elisabet alkoi mukamas nousta, Niklas puristi tämän lähemmäs itseään äkisti.

photo Sims2EP8201805062156.png

”Niklas?” Elisabet kysyi vähän säikähtäneenä.

photo Sims2EP8201805062204.png

”No kun… Ensin Niko ja sitten Inari ja Miriam… Mä en pysty tähän enää jos säkin nyt…” Niklas selitti värisevällä äänellä.

”Hei, rauhoitu”, Elisabet pyysi topakasti samalla kun vääntäytyi kääntymään ympäri Niklaksen otteessa. Elisabet tunsi kuinka Niklasi tärisi hänen käsiensä alla. Miehen ruskeat silmät olivat suuret ja pelokkaat. Ei ollut reilua, tämä kaikki mitä Niklakselle oli tapahtunut, mutta Elisabet olisi nyt tässä tukena ja tekisi kaikkensa, jotta Niklas ei enää ikinä pelkäisi noin.

photo Sims2EP8201805062202.png

”Ei tule tapahtumaan. Mä en voi luvata etten ikinä jättäisi sua, mutta ihan äkkiä se ei todennäköisyyksien mukaan tapahdu. Ja vaikka jotain kävisikin”, Elisabet piti pienen tauon, kun Niklas ynähti ahdistuneen kuuloisesti, ja Elisabet silitti tämän poskea hetken rauhoittavasti, ”niin sulla on kuitenkin vielä paljon tässä maailmassa, tiedät kyllä”, Elisabet lopetti ja hymyili rauhoittavasti. Elisabet saattoi helpottuneena nähdä, kuinka Niklas kertasi naisen sanoja. Maria, Miro, ja Petra ja ehkä Pekkokin kävivät tämän mielessä, ja Niklas vastasi Elisabetin hymyyn omallaan. Nykivällä, pienellä vaisulla hymyllä, joka oli kuitenkin hyvä alku. ”Mitä mä tekisin ilman sua”, Niklas huokaisi ja halasi Elisabetin keskivartaloa.

photo Sims2EP8201805062206.png

Silloin ovikello soi, ja Niklas hätkähti ja Elisabet kuuli, kuinka Maria huudahti säikähtäneenä. Talossa oli ehtinyt olla pitkään hiljaista ja vaisua.

”Voi nyt helvetin saatana, mä käyn katsomassa”, Elisabet ärähti vähän itsekin säikähtäneenä. Kuka kehtaa keskellä yötä pilailla ja häiritä tätä perhettä juuri nyt? Niin Elisabet ajatteli ensimmäiseksi samalla, kun liukui hämmentyneen Niklaksen otteesta pois. Tämä ei ollut kuullut niin rajua kielenkäyttöä Elisabetilta vielä ikinä.

photo Sims2EP8201806171814.png

Elisabet pysähtyi hätkähtäen eteiseen. Ovi oli auki. Ovikello olikin kuulostanut vähän oudolta. Jonkun oli täytynyt avata ovi ensin hyvin hiljaa ja sitten painaa vasta ovikelloa, jonka ääni kaikui eri tavalla avoimen oven eteisessä tavalliseen verrattuna.

photo Sims2EP8201806171816.png

Mutta ennen kuin Elisabet ehti takertua avonaisen oven mysteeriin enemmän, hän näki jonkin pienen vilahtavan kuistilla oviaukossa ja kuuli tutunoloisen äännähdyksen. Nainen asteli hitaasti lähemmäs. Taempana Niklas nousi hitaasti seisomaan.

”Miriam?” Elisabet lausui epävarmasti.

photo Sims2EP8201806171817.pngphoto Sims2EP8201806171828.png

Ja tyttö nosti katseensa nimensä kuullessaan ja alkoi kurottaa pienillä käsillään kuin tahtoen syliin. Hymyileväisenä, ehkä vähän jonkin mustan noen tai mudan tahraamana, mutta ennen kaikkea elossa.

photo Sims2EP8201806171824.png

”Miriam!” Elisabet toisti häkeltyneenä ja kovemmalla äänellä.

”Todellako? Miten…” Niklas yhtyi ihmetykseen. Lämpö ja helpotus vyöryivät miehen ylitse. ”Onko Inarikin…?” Niklas kysyi heti ensimmäisenä.

”Ei! Tai siis, en tiedä miten Miriam on täällä, mutta… Miriam on täällä?” Elisabet totesi vähän sekavasti hämmästyksissään. Niklaksesta tuntui ristiriitaiselta. Miriam olikin kunnossa, mutta Inaria ei näkynyt… Mutta mistä sitten oli kyse? Joka tapauksessa, ennen kuin siskon menetyksen suru ehti taas lamauttaa, mies kiirehti auttamaan Elisabetia nostamaan Miriamin syliin. Elisabet ei ollut kovin tottunut lasten käsittelijä ja kaikenlisäksi hämillään.

photo Sims2EP8201806171924.png

Miro ja Maria ponkaisivat ylös heti, kun Elisabet ensimmäisen kerran lausui Miriamin nimen kysyvästi. Ennen kuin vaaleaverikkö toisti nimen, Maria tarttui Miroa kädestä ja kaksoset ulottivat aistinsa kauemmas, yli ihmisten kyvyn, ja havaitsivat Miriamin todella olevan heidän ovensa takana. Samoin kuin Inari aikoinaan… Ja nyt Inaria ei kuitenkaan ollut missään lähettyvillä.

photo Sims2EP8201806171926.png

”Maria?” Miro kysyi ymmällään, kun mies ei päässytkään liikkeelle. Samoin kuin Niklas, hän ei ollut aikonut antaa Inarin puuttumisen lannistaa itseään liikaa, vaan suunnata iloitsemaan Miriamista. Mutta Maria pysyi paikoillaan pitäen tiukasti kiinni Miron kädestä hyvin keskittyneen näköisenä. Miro ei kysynyt mitään lisää ääneen vaan antoi Marian keskittyä. Miro tunsi, että Maria ammensi heidän perimänsä kyvystään enemmän kuin aikoihin. Tavalla, jolla Miro ei enää uskonut itse pystyvänsä. Maria oli kuitenkin heistä enemmän joutunut käyttämään sitä viime aikoina… jos nyt Petran vaaratilanteen kissanpennun kanssa saattoi laskea viimeaikaiseksi tapahtumaksi.

photo Sims2EP8201806171950.png

”Elias”, Maria sitten totesi ääneen ihmeissään. Miro jännittyi. Hän oli väittämäisillään vastaan. Eliaksesta ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin. Ja mitä se muka nyt täällä tekisi. Mutta Marian ilme oli hämmästyksen alla varma.  Ja kun Miro sitä mietti… Jonkun oli täytynyt Miriam heille tuoda. Miro kuvitteli Marian ajatusten juoksevan samoja ratoja.

”Sen täytyi olla Elias”, Maria sanoi ääneen vakuuttuneena. Miro nyökkäsi. ”Ei niin kovaan ääneen, eteisessä… Mihin sinä nyt?” Miro joutui alun kuiskuttelun jälkeen älähtämään, kun Maria lopulta irrotti otteensa ja suuntasi vauhdilla kohti eteistä.

photo Sims2EP8201806172010.png

Sillä aikaa Niklas ja Elisabet olivat yhdessä tuumin tohkeissaan hieroneet ja taputelleet Miriamin lämpimäksi ja todenneet tytön olevan kunnossa. ”Niin, Niklas tässä, joo muistat sinä. Ja Elisabet. Me… Me pidetään sinusta oikein hyvää huolta”, Niklas vakuutti tytölle, joka hymyillen ja vähän sanoja tapaillen selkeästi tunnisti huolehtijansa. Niklas loi kysyvän katseen Elisabetiin välissä. Nyt kun Inaria tai Ottoa ei enää ollut, ja Maria ja Miro alkoivat olla vanhanpuoleisia pienen lapsen vanhemmiksi, he varmasti ottaisivat Miriamin hoitaakseen. Maria, Miro, Niklas ja Elisabet kyllä keskenään saisivat sen toimimaan ja Miriam saisi olla perheen kanssa. Niklas oli varma siitä.

Mutta Elisabet vastasi hymyyn hieman vaisusti. Hän halusi perheen, Niklaksen kanssa, siksi hän oli palannut ja oli täällä nyt. Mutta jossain vaiheessa, kun kaikki muu olisi täysin selkeää ja varmaa. Sellaiset asiat kuten työ, jäisivätkö he varmasti pitämään tätä taloa, matkustaisivatko he vielä jonnekin, ja vähän kutkutti voisiko jotain pientä esiintymiskeikkailua vielä tehdä niin, että Niklas tulisikin mukaan… Tämä meinasi tuntua nopealta ja ahdistavalta – mihin he olivat oikein ryhtymässä? Mihin Elisabet oli lupautumassa?

photo Sims2EP8201806172021.png

Kuin aistien epävarmuuden Miriam ynähti tyytymättömänä ja keräsi Elisabetin yöpaitaa nyrkkiinsä, kuin roikkuakseen kiinni.

”Ei hätää, me ollaan tässä, pieni rakas”, Elisabet rauhoitteli pehmeällä äänellä. Ehkä tämä ei mennyt niin kuin Elisabet oli suunnitellut mielessään, mutta hän olisi joka tapauksessa valmis ja tekisi mitä voisi. Hän rakasti näitä kaikkia, Niklasta, Miriamia, Mariaa ja Miroa, ja he häntä niin, että kaikki loksahtaisi varmasti kohdilleen ja Elisabet olisi onnellinen. Ja ennen kaikkea Miriam, sillä Elisabet tiesi nyt jo aivan varmasti, että halusi tarjota Miriamille kaiken mitä ikinä voisi, pienelle raukalle orvolle. Niklas nyökkäsi mielissään, kun näki Miriamin ja Elisabetin syleilevän toisiaan.

photo Sims2EP8201806172025.png

Sitten Maria ja Miro riensivät heidän ohitseen. Ennen kuin Niklas ehti kysyä mitään, Miro pyysi: ”Miriam on varmasti ainakin vaatteiden vaihdon tarpeessa, yläkerrasta löytyy varmasti jotain teidän vanhoja voitteko huolehtia? Kiitos.” Niklas ja Elisabet eivät osanneet muuta kuin totella lauhkeina.

-----

photo Sims2EP8201805182125.png

”Elias!” Maria huusi yöhön. Miro väänteli hetken käsiään jäljessä. Mies näki avoimesta ovesta, kuinka Niklas ja Elisabet olivat täysin keskittyneitä Miriamiin, ja veivät tämän syvemmälle taloon. Pois ikkunoiden luota. Miro veti henkeä ja asteli Marian luokse samalla, kun tämä toisti huutonsa vähän kauempana pihalla.

photo Sims2EP8201805182132.png

”Kuule, jos Elias haluaisi olla vielä kanssamme tekemisissä, hän olisi itse jäänyt odottamaan. Ja vaikka Niklas ja Elisabet eivät mitään huomanneetkaan, joku naapuri saattaa kuulla”, Miro huomautti varuillaan. Maria ei vaikuttanut kuuntelevan. Nainen haravoi katseellaan pimeää puistikkoa.

”Tuolla!” Maria ilmoitti ja lähti nopeasti astelemaan osoittamaansa suuntaan. Miro ei ollut nähnyt mitään, mutta ehkä ei Mariakaan. Elias oli kirkkaasti havaittavissa sillä toisella tavalla, kun vähän keskittyi nojaamaan sellaiseen puoleen, jota ei ollut huomioinut vuosiin.

photo Sims2EP8201805182140.pngphoto Sims2EP8201805182146.png

”Elias, odota!” Maria huusi kirkkaalla äänellä yöhön pysähdyttyään, kun vaimeasti kuuluneet askeleetkin pysähtyivät. Miro seurasi perässä ja huomasi odottavansa jännittyneenä samalla tavalla. Maria värisi taas, kuin juuri sen kauhean puhelinsoiton jälkeen. Miro melkein laski rauhoittavasti käden tämän olalle uudestaan, toivottavasti Maria nyt jaksaisi tämän kaiken.

photo Sims2EP8201805182148.png

”Kai sitä täytyy, ei voi töykeä olla…” Elias mutisi mielessään, kun kääntyi ympäri. Oma vika. Hän ei muistanut miten ihmeen hyvin Maria ja Miro pystyivät yhdessä hyödyntämään näitä kykyjä.

photo be7Sims2EP8201805182206.pngphoto Sims2EP8201805182206.png

”Elias, sinähän… et ole muuttunut yhtään”, Maria tokaisi vähän takeltelevasti. Se ei ollut mikään kohteliain tervehdys, mutta nainen ei ehtinyt estää itseään hämmästelemästä ja päätti vain jatkaa loppuun aloitettuaan.

”Totta”, Miro säesti.

photo Sims2EP8201805182215.png

”Niin. Kun te taas, Miro, Maria… Kuulen äänestänne”, Elias totesi kierrellen.

”Paitsi…” Maria jatkoi epävarmana. Jotain oli muuttunut.

”Se merkki?” nainen kysyi epävarmana ja viittoili nenänvartensa seutuville muistamatta heti, että Elias ei tietenkään näkisi elettä.

”Aivan. Olen nyt omillani, lähes lainsuojaton, kun päätin puuttua asioiden kulkuun. Se… rikkoi tiettyjä sääntöjä ja en voi palata enää sinne mistä tulin”, Elias selitti, kun kuitenkin ymmärsi, mihin Maria viittasi.

photo Sims2EP8201805182236.png

”Sinä pelastit Miriamin! Kiitos, anteeksi, siitä minun olisi pitänyt heti ensimmäisenä kiittää! Ja tervehtiä! Mutta… kiitos!” Maria hätkähti latelemaan kiusaantuneena ja oli samalla helpottunut, kun sai käännettyä puheenaiheen johonkin selkeämpään. Hän tai Miro kumpikaan eivät tienneet, missä Elias oikein liikkui nykyään, eivätkä olisi ehkä voineet, tai saaneet, ymmärtää.

”Kiitos”, Mirokin tarjosi väliin, mutta antoi vähän ujosti Marian hoitaa muuten puhumisen. Jotenkin Eliaksen läsnäolo sai Miron tuntemaan itsensä pieneksi.

”Niin tein”, Elias vastasi, mutta ei tarjonnut mitään mistä jatkaa. Itse asiassa Elias kääntyi vähän lähtösuuntaansa kärsimättömän oloisena.

photo Sims2EP8201805182240.png

”Miriam tulee olemaan turvassa ja rakastettu luonamme. Olet tehnyt jo niin hirmuisesti, että sinun ei tarvitse enää huolehtia tästä eteenpäin. Ellet tietenkin niin itse tahdo”, Maria kiirehti vakuuttelemaan. Elias kallisti päätään ilmiselvästi ymmällään.

”Me pidämme Miriamista nyt huolen, kun…” Marian ääni katosi surumieliseen ynähdykseen, todellisuus oli vaikea sanoa ääneen näin tuoreeltaan. Nyt, kun Inari oli kuollut.

”Kun?” Elias kysyi ymmällään, mutta ei saanut enää vastausta, kun Maria kumartui pyyhkimään pari karannutta kyyneltä pois, ja Miro puristi tämän olkaa lohduttavasti.

photo Sims2EP8201805182243.png

”Miksi olette yhä noin surullisia? Miriam on turvassa”, Elias totesi kummissaan. Miro näki, kuinka Maria jännittyi. Miroa itseään kylmäsi jotenkin. Hän ei muistanut Eliaksesta paljonkaan, mutta tämän eleet, sanat, äänenpainot, kaikki tuntui vieraalta… ja kylmältä. Elias katsoi huomattavasti Marian ja Miron ohi puhuessaan näille, sokeuttaan tietty, mutta jotenkin enemmän kuin ennen. Outo, painava hiljaisuus venyi, jonkun pitäisi sanoa jotakin.

”Kuulkaa, minun pitää jatkaa Inarin luokse. Hän ei…” Mutta Eliaksen täytyi tuntea tunteiden muutos ja ilmapiirin nytkähdys.

photo Sims2EP8201805182250.png

 ”Ette tienneet, että Inari ei ollut siinä talossa?”

”Poliisit soittivat…” Miro totesi hölmistyneenä, mutta pudisti vain päätään lopulta.

”Inari on elossa?” Maria vain henkäisi, kun ei pystynyt rekisteröimään Eliaksen jälkimmäistä kysymystä tai Miron sanoja.

”On. Mutta…” Enempää Elias ei päässyt sanomaan.

photo Sims2EP8201805182301.pngphoto Sims2EP8201805182303.png

”Kiitos! Kiitos…” Loppu Marian puheesta katosi helpottuneiden nyyhkäysten sekaiseksi soperrukseksi. Elias seisoi jähmettyneenä Marian syleilyssä. Miro seisoi kauempana kädet velttoina sivulla roikkuen, hölmistyneen helpottunut hymy kasvoillaan. Voi luoja, joku saisi tulla nyt pitelemään häntä vuorostaan olasta vakauttavasti. Tässä oli menty sen verran rajua tunteiden vuoristorataa. Mutta leveä hymy nosti miehen suupielet korkealle. Tietenkin loistavan uutisen johdosta, mutta näky hänen edessään oli myös hassu. Elias oli tainnut unohtaa, miten halataan, kunnes kädet kankeasti hakeutuivat paikoilleen.

”Tietenkin. En antanut minkään estää minua toimimasta, kun huomasin, mitä oli tapahtumassa ja olin tarpeeksi lähellä voidakseni tehdä jotain”, Elias vastasi. Marian sekä Miron mieleen nousi liuta kysymyksiä, mutta toisaalta taas tunne, että olisi ehkä kaikille parempi, jos he tietäisivät mahdollisimman vähän Eliaksen liikkeistä nykyään.

photo Sims2EP8201805182304.png

”Mutta sanoit, että olet jatkamassa Inarin luokse. Onko Inari kunnossa?” Maria sai kerättyä itsensä niin, että tarttui taas Eliaksen puheisiin.

”On, ainakin nyt. Tai siis…” Maria värähti, kun Elias tuntui lukevan hänen ajatuksiaan. Ainakin nyt? Oliko Inarilla jokin hätänä tämän kaiken aikaa? Mutta Elias luki vain Marian tunteita.

photo Sims2EP8201805182310.png

”Tarkoitan, että Inari ehti nähdä talon tulessa sen jälkeen, kun olin käynyt siellä. En ensin tiennyt lähteäkö hänen peräänsä vai jatkaa tänne. Mutta minun piti saada Miriam turvaan ja lämpimään, ja paransin meitä molempia kaiken aikaa. Sitten tunsin, että Inari rauhoittui ja löysi jonkin uuden tarkoituksen ja suunnan itselleen. Tämä talo jatkoi sillä aikaa suremista. Tulin siis tänne ensin. Ja jatkan Inarin luokse, mutta ei ole niin kiire, ettenkö olisi jäänyt vielä juttelemaan”, Elias selitti, ja hymyili lopuksi toispuoleisesti. Ensimmäistä kertaa sinä iltana. Maria nyökkäsi selitykselle.

photo Sims2EP8201805182320.png

”Emme voi mitenkään tietää, mitä kävit läpi käytännössä tai mitä nämä ratkaisut merkitsevät sinulle. Mutta me olemme loputtoman kiitollisia, ja haluamme vuorostaan auttaa, jos mahdollista. Kun Miriamin pelastaminen vaati sinulta niin paljon, niin lainaa meiltä voimia saada Inari kiinni pian, ja jatkaa sen jälkeen matkaasi minne se viekin”, Maria tarjosi ja vilkaisi puhuessaan lyhyesti Miroa. Mies hymähti myöntävästi. Se olisi vähintä, mitä he voisivat vuorostaan tehdä.

photo Sims2EP8201805182321.png

”No… Pienet temput käytännössä se vain vaati. Mutta jos olette varmoja”, Elias huokaisi ja otti tarjouksen vastaan. Mies kuulosti siltä, että oli todella sen tarpeessa, vaikka halusikin osoittaa tekevänsä sen vähän vastahakoisesti.

photo 9bdSims2EP8201805182331.png

”Täysin varmoja”, Maria vakuutti, ja otti Eliaksen käden omiensa väliin kunhan Miro oli saanut laskettuaan omansa varmasti Marian olalle ja sormet vasten kaulan paljasta ihoa. Sitten Maria rypisti kulmiaan arvostelevasti. Eliaksen käsi oli aivan kylmä. Mitään sellaista hän ei muistanut Saagasta tai Eliaksesta. Mutta nyt siihen virtasi lämpöä tilalle ja Maria oli entistä iloisempi siitä, että oli rynnännyt Eliaksen perään ja Miro oli luottanut häneen niin kuin aina ennenkin.

”Ole kiltti ja pyydä Inaria soittamaan meille kunhan pystyy”, Maria lisäsi kiireesti. Kohta hän ei varmaan pystyisi enää puhumaan. Elias nyökkäsi ja hymyili leveästi. Tämän oli selkeästi nyt helpompi ja rennompi olla. Väsymys ja etenkin kipu – sen takia Eliaksen oli täytynyt olla niin kylmän ja jäyhän oloinen.

photo ab6Sims2EP8201805182337.png

”Nähdäänköhän me Eliasta enää ikinä?” Miro kysyi kunhan uskoi saaneensa sen verran voimia takaisin. Ääni tuli edelleen lähinnä ohuena kuiskauksena.

”Ehkä. Mutta ei se mitään”, Maria totesi lyhyin puuskauksin, mutta väläytti hymyn olkansa yli Mirolle. He olivat molemmat kunnossa, väsyneitä vain.

photo Sims2EP8201805182337.png

”Mennään sisälle. Inari voi soittaa muutenkin kohta. Toivotaan vain etteivät Niklas ja Elisabet ole selitystä vailla, muuten kuukahdan…” Miro murahti kun auttoi Marian ylös. Tämä loi vielä viimeisen katseen kohtaan pusikossa, jonne Elias oli kadonnut. Jättänyt kotinsa luultavasti viimeisen kerran.

*****

Niin mitä se Eliaksen ihan pienet temput vaatinut suoritus oli?

photo Sims2EP8201804081719.pngphoto Sims2EP8201804081726.png

Myöhemmin palosyyntutkijat pystyisivät päättelemään, että palo lähti liikkeelle makuuhuoneesta. Yöpöydällä pikkulautasella oleva tupakantumppi ei ollut sammunut kunnolla, ja kun kaikki talon asukkaat nukkuivat, liian likelle päätynyt verhon reuna syttyi tuleen. Vahva juopumustila piti huolen siitä, että makuuhuoneessa yöpyjät eivät ehtineet herätä, kärsiä, tai pelätä, ennen kuin palokaasut koituivat näiden kohtaloksi. Palohälytin havahtui huutamaan käheästi vasta siinä vaiheessa – patteria ei ollut muistettu vaihtaa ajoissa.

photo 124Sims2EP8201804081726.png

Mutta vaikka makuuhuoneessa olijoille tuosta hälyttimestä ei ollut enää apua, joku kuuli sen. Joku, joka ryntäsi vähän haparoiden, mutta lainkaan epäilemättä kohti asuntoa, jonka makuuhuoneen ikkunat olivat hetki sitten räjähtäneet ulospäin kuumuudesta.

photo Sims2EP8201804081729.png

Aika loppuu kesken”, Elias ajatteli epätoivoisesti heti päästyään sisälle. Kuumuus ympäröi joka puolella, ja savu sai hänet yskimään heti rankasti. ”Portaat, missä…” Elias mutisi ääneen. Olisi vain minuutista tai kahdesta kiinni, kun asunnon alakerta leimahtaisi yhdeksi liekkimereksi. Elias riuhtaisi itsensä liikkeelle ja hetken seinänviertä pitkin edettyään ja tunnusteltuaan kompastui ensimmäiseen portaaseen. Sitten askeleisiin tuli taas vauhtia ja varmuutta.

photo Sims2EP8201804081731.png

”Hyvä, ovi on kiinni. Voin vielä auttaa täällä”, Elias mietti helpottuneena.

photo Sims2EP8201804081734.png

”Hei, Miriam. Tulin viemään sinut turvaan. Ja parannan sinut myös kohta, otan tuon ikävän savun kuristuksen pois”, Elias selitti savun ja kuuman käheyttämällä, mutta rauhallisella äänellä lapselle, joka ei vastannut tai vastustellut. Itse asiassa Miriam nuokkui lähes täysin velttona tajunnan rajamailla vieraan otteessa. Savu oli ehtinyt jo yläkertaan ennen liekkejä.

photo Sims2EP8201804081736.png

”No nyt alakertaan ei voi enää mennä”, Elias puuskahti, kun tunsi kuumuuden kasvoillaan melkein pahemmin kuin poltteen keuhkoissaan.

photo 49Sims2EP8201804081742.pngphoto Sims2EP8201804081742.png

”Et tule pitämään tästä yhtään sen enempää kuin minäkään, mutta pidä kiinni ja yritä kestää.”

photo Sims2EP8201804081803.pngphoto Sims2EP8201804081813.png

Räjähdystä ei enää erottanut siinä vaiheessa muun tulen rätinän ja palavan talon paukkeen alta.

photo bdSims2EP8201804081813.png

”Ai helv…” Elias kirosi hypättyään maahan, mutta sanat keskeytyivät raastavaan yskänpuuskaan. Suussa maistui veri, ja sama lämmin valui nenästä. Kunhan Elias oli saanut taas hengityksen kulkemaan ja vakuuttui siitä, ettei kaatuisi rähmälleen lapsen päälle, hän nousi vaitonaisena ylös.

photo Sims2EP8201804081814.png

”Ehkä parempikin etten…” pientä köhimistä välissä ”…jatkanut tuota rumaa sanaa loppuun nyt kun olet enemmän taas valppaana”, Elias totesi Miriamille, joka oli herennyt katsomaan ympärilleen. Ja sitten lapsi alkoi itkeä. Ensin säikähdystään, mutta sitten sävy muuttui. Lapsi itki selvästi kivusta ja köhi välissä.

”Tiedän, että sattuu, mutta kohta helpottaa…” Elias lohdutti karhealla äänellä lähtiessään kävelemään kauemmas palavasta talosta. Aavistuksenomainen valo seurasi mukana, ja lapsen itku lakkasi. Mutta askeleet kävivät raskaammiksi ja haparoivimmiksi sitä mukaa kun Miriam rauhoittui. Elias riisui tulesta kärventyneen takin mennessään ja jätti vain läjäksi maahan välittämättä mistään muusta kuin liikkeellä pysymisestä.

photo Sims2EP8201804081829.png

Lopulta pakon edessä Miriam laskettiin hallitusti alas nurmelle, mutta sitten Elias rymähti naamalleen nurmelle, kun yritti itse samaa. ”No niin, ja nyt mun pitää vielä parantaa itseäni. Tästä ei tule muuten mitään tätä menoa”, Elias mutisi kähisevin sanoin, joista kukaan ei olisi saanut enää selvää samalla kun kääntyi vaivalloisesti selälleen. Rahinan saattoi kuulla miehen keuhkoista tämän haukkoessa happea palaneisiin ilmateihin. ”Jos Markuksesta tuntui puoliksikaan tältä suuren osan elämästään, niin en voi kuvitella miten se jaksoi…” Elias mietti ja naurahti vähän katkerasti. Sekin päättyi yskän puuskaan. Sitten Elias sähähti kivusta ja piteli kasvojaan. Miriam inahti säikähtäneenä, mutta Elias ei huomannut sitä purressaan hampaita yhteen. Merkki paloi pois. ”Kumman kauan niillä kestikin havaita syrjäreittini”, Elias mietti kunhan ajatus taas kulki. Nyt hän olisi omillaan. Mutta ei se mitään, tämä oli tietoinen valinta ja teko. Mutta entistä enemmän särki ja väsytti, merkki oli taatusti jättänyt jälkeensä jotain lisäparannettavaa.

photo Sims2EP8201804081832.png

”Ei hätää, Miriam, kohta mennään, pitää kertoa sinusta muille… Ihan kohta, odota kiltti siinä…” Elias jatkoi rauhoittelevasti vaisulla äänellä, kun se alkoi taas jotenkuten kulkea ja Miriam alkoi kitistä tyytymättömänä. Tätä varmasti väsytti ja alkoi palella. Mutta sama vaivasi Eliasta, ja tämän oli vaikea pitää silmänsä auki.

photo Sims2EP8201806082343.png

Lopulta Eliaksen ote todellisuudesta herpaantui toviksi. Maria oli oikeassa kiitellessään Eliasta niin vuolaasti. Ei kyseessä ollut pikkujuttu. Onneksi Miriam oli kiltti tyttö ja kuunteli Eliasta ja jäi vain viereen tavoittelemaan sadepisaroita, kun ei saanut mieheltä enää mitään huomiota. Samalla vähän kauempana Inari riehui poliisin otteessa palavan talon edessä ja lähti jo juoksemaan pois, jolloin Elias joutui hankalan valinnan eteen.

*****

photo Sims2EP8201805182007.png

Sillä aikaa, kun Elias vielä oli vasta juuri havahtunut ja tuskaili valinnan edessä minne suunnata Miriamin kanssa, Inari juoksi rinta ja kaikki särkien tuskasta ja väsymyksestä. Ennemmin siitä ensimmäisestä. Edessä seuraavassa kadunkulmassa odotti valaistu leikkipuisto, jossa näytti olevan ihmisiä. Inari ei halunnut suunnata sinne. Muuten joku voisi sanoa hänelle, että se kaikki oli todella totta, tämä tapahtui ja tästä ei herättäisi. Inari kääntyi siis synkkään metsikköön kadulta.

photo Sims2EP8201805182017.png

Mutta pimeässä metsässä kyyneltulvan sumentaman näön kanssa ei juoksemisesta tullut mitään. Pian Inari kompuroi askelissaan johonkin kantoon, kiveen tai käpyyn ja kaatui rähmälleen maahan.

photo Sims2EP8201805182018.png

Ja jäi siihen. Hetken, tovin, ikuisuuden Inari itki ja painoi kasvojaan karheaan neulasmattoon ja puristi sitä käsiinsä, mutta mikään ei hukuttanut tuskaa alleen tai vienyt siltä edes terää. Lopulta ääneen parkuminen ja huutaminen laantuivat nikotteluksi ja siitä vielä lisää satunnaiseksi niiskutukseksi. Jossain siinä lomassa puhelin soi ja tärisi taskussa, mutta sen hälytys ei ollut riittävä ravistelemaan Inaria mitenkään kiinni todellisuuteen.

photo Sims2EP8201805182024.png

Inari kääntyi ympäri ja pyyhki vähän kariketta kasvoiltaan. Oma käsi, kosketus kasvoilla ja kaikki tuntui turralta ja vieraalta. Tunteetkin. Voiko tämä olla totta, onko tämä totta. Taisi se olla, kun ei ollut jo herännyt. Mutta mikä tässä, mikä oli totta, tässä todellisuudessa, oli enää sellaista mikä saisi tämän turtumuksen tuntumaan yhtään miltään muulta? Tätäkö se nyt vain olisi kaikki loppu aika?

photo Sims2EP8201805182026.pngphoto 81cSims2EP8201805182026.png

Taivas oli kirkas. Inari ei ollut pitkään aikaan ollut missään, missä tähdet näkyisivät niin saati pysähtynyt katselemaan niitä. Nyt ne olivat ainoat, mitä Inari näki ja mihin hän sai ajatuksensa keskitettyä. Tekiköhän joku juuri nyt jossain samoin? Näki samat tähdet?

Vaikka Viola?

Kun oli aivan tyhjä ja loppu, Inari ei nostanut suojamuureja niin kuin tavallisesti, kun hänen ajatuksena ajautuivat Violaan. Kun tavallisesti se meinasi nostaa vain harmitusta ja epävarmuutta pintaan. Mutta nyt tuon kaiken kurjuuden keskellä Violan ajatteleminen saikin jotain lämmintä heräämään. Kaipuun, muistot, tunteet. Ja jotain uuttakin, kun tulvaa ei nyt tyrehdytetty.

Nuorena Inari oli vain tyytynyt siihen, että ei saisi enää mitenkään yhteyttä Violaan. Sellainen oli vanhempien mahti alaikäistä lastaan kohtaan. Viola oli ollut vähän liian kriittisen nuori. Ja liian vanhempiensa taivuteltavissa ja halusi miellyttää näitä. Eikä Inari voinut syyttää Violaa siitä valinnasta.

Mutta aikaa oli kulunut, he olivat nyt pitkälle aikuisia. Inari ei ehkä voinut ottaa yhteyttä Violaan, kun kaikki tiedot ja numerot olivat muuttuneet, mutta nyt minkään ei olisi pitänyt estää Violaa… Eikä tästä ollut kuulunut mitään. Epävarmuus iski taas.

Se, että olivatko he todella olleet luvatut toisilleen, olivatko he todella olleet palavasti rakastuneita uhreja, jotka oli julmasti erotettu toisistaan? Rakastiko Viola todella Inaria ja olisi halunnut viettää tämän kanssa loppuelämänsä? Entä… Inari Violan? Kaikki nämä kysymykset olivat jääneet ilman vastauksia, ilman tarinan päätöstä. Se toi epävarmuutta Inarin muistoihin, tunteisiin, koko elämään. Kun olisiko hänen haikailuistaan Violan perään tullut lopulta mitään, vai olisiko hän tosissaan voinut täysin keskittyä johonkin muuhun, tähän, mikä nyt…

photo Sims2EP8201805182028.png

Ei. Inari nousi huokaisten seisomaan. Hän päättäisi mitä tekisi sitten, kunhan olisi etsinyt ensin Violan ja kysynyt ja varmistanut kaiken. Mikään ei estäisi tai pitäisi täällä häntä nyt. Ja Violan jälkeen, tapahtui mitä tapahtui, hän olisi joka tapauksessa vapaa tekemään mitä tekisikään sitten. Tulevaisuus tuntui olevan täynnä mustaa ja sumua ja tuntematonta, mutta tulevaisuus oli kuitenkin tuolla.

photo Sims2EP8201805182030.pngphoto Sims2EP8201805182031.png

Inari antoi vielä yhden musertavan surun aallon vyöryä ylitseen niin, että askeleet melkein hidastuivat pysähdyksiin, mutta sitten Inari jatkoi eteenpäin. Miriamin tai Oton hyväksi Inari ei ollut voinut tai voisi enää tehdä mitään, se poliisi oli ollut oikeassa. Inari ei osannut syyttää muuta kuin kohtalon ivaa hänen perheensä pois ottamisesta. Mutta nyt Inari voisi vielä ratkaista tämän Viola-asian. Ja sitten perheasian ja kaikki mitä omistin on poissa –asian. Yksi kerrallaan. Viola tuntui niistä nyt helpoimmalta – ja onnistuessaan kaiken pelastavalta ja merkityksen palauttavalta. Sitä toista vaihtoehtoa Inari ei liiemmin ajatellut, tiedosti vain.

-----

photo Sims2EP8201805202153.pngphoto 6b3Sims2EP8201805202153.png

Juna-asema oli aivan autio. Aamun ensimmäinen juna kulkisi vajaan parin tunnin kuluttua. Inari lähtisi pois täältä pussinperältä jonnekin, josta voisi helpommin lähteä Violan perään heti, kun vain saisi tiedon tämän sijainnista. Nyt Inari voisi aivan hyvin odottaa ja selvitellä suunnitelmaansa.

photo Sims2EP8201805202156.pngphoto Sims2EP8201805202157.png

”Tietenkin alkaa sataa vettä”, Inari huokaisi ääneen. Oikeastaan se tuntui aika puhdistavalta ja rauhoittavalta. Inari kuuli veden ropinan, tunsi pisarat paljailla käsivarsillaan, ja tunsi pienet vilun väristykset kun heikko tuuli siveli märkää ihoa. Hän tunsi ja ajatteli taas. Hän oli elossa ja selviäisi tästä, eikä vain turtana tyhjänä kuorena niin kuin oli siellä metsässä kuvitellut olevansa lopun aikansa. Ne ajatukset tuntuivat nyt kaukaisilta.

photo Sims2EP8201805202158.pngphoto Sims2EP8201805202159.png

Inari jännittyi ja valpastui, kun kuuli lähestyvät askeleet. Ne tulivat kohti, mutta arkisen rauhallisesti. Jos olisi ollut kirkas päivä, Inari olisi kuvitellut tulijan vain toiseksi junaan pyrkiväksi matkustajaksi. Mutta elettiin vielä yötä, ja sen junan tuloon oli aika kauan.

photo Sims2EP8201805202204.png

Tulija istui toiselle penkille eikä sanonut mitään. Inari vaikutti olevan tälle kuin ilmaa. Mutta Inarin sisällä levottomuus kasvoi ja muuttui kiusaantuneisuudeksi, kun sopivan taustaäänen luonut sadekin lakkasi.

photo 5d3Sims2EP8201805202204.png

”Inari?” tulija lopulta kysyi ja sai kuin jännittyneeksi jouseksi valpastuneen Inarin hätkähtämään.

”Olen”, Inari vastasi karhealla äänellä ja rykäisi vaivihkaa. Ensin hän oli parkunut äänensä raa’aksi ja nyt se oli ollut käyttämättömänä tovin.

photo Sims2EP8201805202208.png

”Tiedätkö, kuka olen?” tulija esitti uuden kysymyksen. Inari kääntyi katsomaan olkansa yli, mahdollisimman vaivihkaa. Inari näki vain sivuprofiilin ja senkin hämärässä, mutta mies vaikutti kuitenkin jotenkin tutulta. Sitten molemmat kääntyivät taas katsomaan eteensä. Ja Inari muisti, mistä mies oli mahdollisesti tuttu. Inari oli nähnyt sen paikan lukuisia kertoja, olihan hän kasvanut siinä talossa. Mutta sehän oli hullua… kyseessä täytyi olla jokin sattuma vain.

”Tämä voi kuulostaa nyt vähän hassulta, mutta oletko yhdessä Lehtotien kellarin tauluista?” Inari kysyi vähän arastellen. Kysymys kuulostaisi todella oudolta, jos se ei osuisi oikeaan.

”Olen. Tiedät siis. Mutta se ei ole nyt tärkeintä. Minä tiedän, että menetit tänään paljon”, mies… Elias sanoi. Inari muisti nyt myös miehen nimen siitä taulusta. Ja sen että tämä oli olevinaan hänen isoisänsä… mutta sitten Eliaksen sanat viilsivät rinnassa kuin avaten haavan. Inari henkäisi ääneen, niin fyysisen särkevästi se tuntui.

photo Sims2EP8201805202209.png

”Totta. Menetin… kaiken. Minun avomieheni ja ainoan…” Inari ei pystynyt jatkamaan loppuun. Kyyneleet valuivat taas pitkin poskin ja nikottelu karkasi ilmoille. Nyt se pitäisi tehdä. Sanoa se ääneen itselle ja toiselle ja tehdä siitä todellista. Mutta kyllä Inari tiesi sen jo todelliseksi… ja joutuisi tekemään tämän uudestaan ja uudestaan ja aina se repisi haavat auki, mutta toivottavasti aina vain vähemmän satuttaen.

photo Sims2EP8201805202216.png

”Minun ainoan lapseni…” Inari yritti aloittaa, mutta Elias rykäisi päälle keskeyttäen Inarin julkeasti.

”Miriamista tulinkin tänne puhumaan”, Elias aloitti hyvin kepeän ja arkisen kuuloisesti. Yhtäkkiä Inarin teki mieli hypätä penkkien yli mottaamaan Eliasta, miten tämä kehtasi puhua Miriamista niin… niin…

”Minä ehdin hakea hänet talosta ennen kuin oli liian myöhäistä. Miriam on turvassa Lehtotiellä Marian, Miron, Niklaksen ja Elisabetin hoivissa”, Elias päätti.

photo Sims2EP8201805202230.png

Inari kävi läpi kirjon ilmeitä ja tunteita. Ensin siitä surusta suuttumukseen, ja nyt epäuskon ja helpotuksen välillä.

photo Sims2EP8201805202232.pngphoto Sims2EP8201805202236.png

”Miriam… on elossa?” Inari varmisti lähes kuiskaten.

”Kyllä”, Elias vakuutti.

Seuraavaksi Elias pahoitteli vilpittömästi, ettei ollut ehtinyt ajoissa paikalle auttaakseen Ottoa ja… toista talossa ollutta aikuista. Inari hädin tuskin rekisteröi miehen sanat eikä vastannut mitään. Lopulta tuli täysin hiljaista hetkeksi.

”Inari?” Elias kysyi huolestuneena.

photo Sims2EP8201805202240.png

Sitten Inarin tunteiden myrsky purkautui ainoalla mahdollisella tavalla: nainen itki hartiat hervottomasti täristen käsiinsä.

”Inari…” Elias toisti äänessään lempeää huolta kuin lapsesta, joka itkee kipua, mutta ei kerro minne sattuu. Mies ei osannut muuta kuin odottaa ihmisnaisen rauhoittumista. Jotkin asiat olivat pysyneet hänelle mysteereinä vain vuodesta toiseen… Hän ei vieläkään ymmärtänyt sitä miten ja miksi nämä pystyivät itkemään ilosta, mutta nytkään muusta ei voinut olla kyse.

photo Sims2EP8201805202247.png

”Huh, voi jestas”, Inari lopulta sai taas itsensä rauhoittumaan ja pyyhki naamaansa käsivarsiinsa. Elias äännähti kysyvästi.

”Aika pommin tiputit”, nainen vain naurahti. ”Elias, niinhän? Tule nyt lähemmäs sieltä, tämä on outo tapa jutella näin merkittävistä asioista”, Inari jatkoi tuntien itsensä vähän huumaantuneeksi ja olonsa hyvin kepeäksi.

photo Sims2EP8201805202252.png

Elias epäröi hetken, mutta nousi sitten ylös ja lähti tunnustelemaan tietään penkkiparin ympäri. Inari kääntyi, mutta pysähtyi kesken liikkeen. Voi hyvä… Äänestä pystyi jotain kertomaan, ja erehtymään paljon, mutta… Elias näytti erehtymättömästi aivan samalta kuin siinä muotokuvassa, jossa Jonnakin oli ollut nuorempi kuin Inari nyt. Ja Jonna oli puhunut Eliaksesta kuin tämä… isoveli olisi häntä paljon vanhempi. Ja Jonna, isoäiti oli kuollut jo monta vuotta sitten, kun Elias taas…

photo Sims2EP8201805202259.png

”Näytät minuakin nuoremmalta”, Inari totesi värittömällä äänellä. Elias ei keksinyt siihen mitään vastattavaa ja Inari sai jatkaa häkeltynyttä soperrustaan: ”Tai no, näytän suorastaan kurpalta sinun rinnallasi. Teissä…” Inari päätti, että Elias luultavasti tiesi Felitiasta, ”teissä Felitian kanssa on jotain samaa sillä tavalla.” Elias käänsi kiusaantuneena katseensa.

photo Sims2EP8201805202256.png

”Siinä voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että me emme kumpikaan ole ihmisiä. Minä tai Felitia. Ja minäkin olen sitä mieltä, että Felitia ei olisi saanut vetää sinua noin vain mukaan tähän…” Elias rykäisi ja käänsi katseensa takaisin Inariin. Melkein. Inari oli kurtistanut kulmiaan jo siinä vaiheessa, kun Elias moitti Felitiaa hyvin samaan tapaan kuin Maria aikoinaan, mutta vielä enemmän, kun Elias ei kohdannut Inarin katsetta. Vaan katsoi vähän ohi. Mutta Inari ei saanut tilaisuutta tarttua tähän, kun Elias selkeästi halusi vaihtaa nopeasti puheenaihetta.

”Tuota… Mietin vain kun tapa jolla puhuit Miriamista ainoana lapsenasi…” Elias aloitti ensin varmasti, mutta alkoi kuulostaa siltä kuin olisi sittenkin päättänyt toisin.

photo Sims2EP8201805202306.png

”Niin?” Inari tarttui kuitenkin Eliaksen sanoihin uteliaana ja ymmällään. Ja lisäksi siihen, miten Elias vilkaisi ohi mennen jonnekin kasvojen sijaan penkin suuntaan Inarin takana… Tai hänen vatsaansa.

”No, ei ehkä ole minun asiani, pahoittelen, mutta kun kerran nyt aloitin, niin tiesitkö, että olet raskaana?” Elias sanoi lopulta. Inari pudisti hitaasti päätään. Ei. Mutta se selitti… joitain asioita, jotka Inari oli kuitenkin pistänyt itsessään merkille. Ja vaikka tämä oli yhtä lailla suunnittelematonta kuin Miriamin kohdalla, Inari vähän punehtui, kun älysi, että tällä kertaa mukana oli rehdisti huolimattomuutta ja unohtelua pelkän tuurin sijaan.

”Okei…” Inari sitten huokaisi. ”Felitia ja äiti molemmat kysyivät minulta aikoinaan haluanko tietää lisää. En tiedä lisää mistä. Enkä välittänytkään tietää, mutta nyt… Miten näet sen, mutta et…” Inari vain viittoi käsillään itseään, kun ei tällä kertaa tiennyt edes mitä kysyi. Mutta päätti kuitenkin haluavansa tämän selvittää.

photo Sims2EP8201805202308.png

”Nooh… Olen sokea, en näe maailmaa niin kuin sinä. Mutta näen, tai lähinnä tunnen, kaiken elävän. Ja tunteet. Sen takia itse asiassa alun perin käännyin tulemaan tänne, kun sinä aikaisemmin tänä iltana kai sait tietää tai nähdä jotain säväyttävää…” Elias selitti kiusaantuneen oloisena. Inari vain nyökkäsi jäykästi. Hän ei tarvinnut mitään sen tarkempaa selitystä siitä näkemisestä, ja taisi arvata, mihin Elias viittasi.

”Otto ja se toinen aikuinen… eräs  tummahipiäinen nainen”, Inari hymähti suu tiukkana viivana. Aiempi kiukku leimahti nyt hyvin vaimeana. Molemmat olivat nyt kuolleita. Sillä ei ollut enää merkitystä, mitä Inari oli nähnyt. Eikä Inari aikoisi kertoa siitä eteenpäin kenellekään, turha Oton muistoa synkistää. ”Mutta onneksi olit utelias ja tarpeeksi lähellä, kun sitten…” Inari pudisti päätään huokaisten, mutta kurtisti sitten kulmiaan. Oliko Eliaksella aina tapana tulla häilymään lähemmäs kotiseutujaan, kun tunsi jonkun sukulaisensa tuntevan jotain vahvempaa?

”Niin…” Elias lausahti. Mies rykäisi sitten vaivaantuneena ja hyppäsi toiseen aiheeseen.

”Äidistäsi puheen ollen, sinun toivottiin soittavan heille. He luulivat teidän kaikkien kuolleen palossa kai jonkin poliisien soiton perusteella”, Elias selitti rauhallisesti, mutta hätkähti kauemmas kun Inari ponkaisi raivoissaan jaloilleen.

photo Sims2EP8201805202313.png

”Voi samperin säheltäjät! Ovat laskeneet vain yhteen mitä ovat löytäneet ja sitten… Voi hemmetti!” Inari räyhäsi.

photo Sims2EP8201805202315.png

”Rauhoitu toki. Minä kävin viemässä Miriamin ensin heille turvaan ja tietenkin oikaisin heidän tietonsa”, Elias rauhoitteli osin säikähtäneenä, mutta myös huvittuneena.

photo Sims2EP8201805202327.png

”Aa, no… Kiitos. Sinä olet tehnyt paljon hyvää ja epäitsekästä tänään. Kun minä taas…” Inari huokaisi ja tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Tietenkin hänen olisi hetimiten pitänyt soittaa ja kertoa olevansa kunnossa. Tai peräti suunnata Lehtotielle. Eikä vain päättää lähteä Violan perään ja jättää muuta myöhemmäksi…

”Tuota. Siitä puheen ollen. Tunsin kyllä, että sinulla oli jokin selkeä suunta ja päätös tänne asemalle tullessasi. Mitä aiot tehdä nyt?” Elias kysyi ensimmäistä kertaa epävarmemman kuuloisena. Tämä taisi olla jotain sellaista, mitä Elias ei ollut suunnitellut tekevänsä.

”Tunteistani puheen ollen vai? Jos kerran Miriamilla on kaikki hyvin”, Inari sanoi ja nähdessään varmistavan nyökkäyksen Eliakselta jatkoi, ”etsin Violan ja huolehdin asiat kunnolla selviksi, ja päätökseen välillämme, jos niin on käydäkseen. Tämä on muuten vaivannut ja painanut minua liikaa eikä varmaan noin vain helpottuisi ajan kanssa…” Inari mutisi lopuksi. Elias näytti vain nyökkäävän ymmärtäväisesti.

photo Sims2EP8201805202339.png

”Se tuntuikin hyvin tärkeältä sinulle. Toivotan onnea kaikessa mihin ryhdyt ja mitä päätät”, Elias toivotti, ja alkoi ja liikehtiä kuin lähteäkseen.

”Hyvin isoisämäisesti sanottu. Kiitos, ukki”, Inari kommentoi. Elias puuskahti huvittuneena.

photo Sims2EP8201805202341.pngphoto 7fdSims2EP8201805202341.png

Sitten hän tuli taas halatuksi. Tällä kertaa kädet löysivät luonnollisemmin ja nopeammin paikoilleen.

”En tiedä miten voin ikinä tarpeeksi kiittää, mutta… Kiitos, kiitos vielä niin paljon kuin vain voi…” Inari sanoi.

”Tietenkin tein mitä voin”, Elias vastasi.

photo Sims2EP8201805202342.png

”Mutta nyt minä menen, ja tarkoitus on että emme enää tapaisi. Älä yritä seurata tai löytää minua. Parasta olisi, jos vain unohtaisit tämän puolen suvustasi”, Elias pyysi. Inari kohautti olkiaan.

”Ihan hyvin se on onnistunut Felitian tempusta lähtien tähän asti, miksei siis vastakin”, Inari vastasi, mutta katseli vielä tarkasti Eliaksen kasvot läpi ja painoi ne mieleensä. Elias oli tehnyt jotain niin tärkeää ja isoa, että Inari ei haluaisi sanoistaan huolimatta missään tapauksessa unohtaa tämän olemassa oloa. Elias nyökkäsi hyväksyvästi ja vain lähti.

photo Sims2EP8201805202343.pngphoto Sims2EP8201805202344.png

”Ai niin se kotiin soittaminen”, Inari muistutti itseään ääneen odotettuaan Eliaksen etääntymistä niin kauan, ettei kuullut enää askeleiden ääniä. Ja sitten vähän lisää siinä epätodellisuuden vellovassa ilmapiirissä, jonka todellisuuden rikkoutuminen jättää jälkeensä. Mutta nyt sen saattoi jättää taakseen, kun taas kerran Inarin pitäisi saada elää ilman minkäänlaista muistutusta tuosta sukunsa salatusta puolesta. Aina voi yrittää.

Se puhelu. Luvassa olisi paljon vaikeita sanoja ja tunteita, mutta Inari uskoi perheensä ymmärtävän hänen tekemänsä valinnan.

photo Sims2EP8201806172053.pngphoto Sims2EP8201806172056.png

Vielä oli luvassa Lehtotiellä kyyneleitä ja helpottuneita naurahduksia, kun Inari tosiaan itse sai kertoa, että oli elossa. Ja kun Miriam vastasi jokeltelemalla tunnistaessaan äidin ääneen puhelimessa, samaa kyynelehtimistä tapahtui linjan toisessa päässä.

Miriamista luvattiin pitää hyvää huolta Lehtotiellä sen ajan, mitä Inari etsisi Violaa. Hän sanoi olevansa enintään viikon poissa, sen pitäisi riittää.

*****

photo Sims2EP8201806242032.pngphoto Sims2EP8201806242031.png

Miriamille riittikin huolehtijoita. Petrakin kävi innoissaan useampana päivänä tyttö katsomassa. Petra ja Pekko eivät tienneet koko draamankaarta tulipalon onnettomuuden takana, mutta sen, että Otto oli kuollut, talo ja kaikki oli mennyt ja Inari oli päättänyt aika ymmärrettävästi repäistä tässä välissä ja kysyä Violaa mukaansa aloittamaan elämää alusta.

photo Sims2EP8201806242033.png

”Kylläpä sinä näytät äidiltäsi enemmän päivä päivältä. Ja melkein kuin kanssa katsoisi omia vanhoja vauvakuvia…”

photo Sims2EP8201806242055.pngphoto 9d0Sims2EP8201806242055.png

”No niin, sitten päiväunille ja minun täytyy malttaa vaihtaa pois työvaatteista ennen kuin tulee sanomista”, Niklas totesi Miriamille leveässä hymyssä. Miriamin kanssa oli niin mukava uppoutua heti puuhaamaan kaikenlaista yksinkertaista ja iloista, että kaikki muu meinasi unohtua.

Myöskään Niklas tai Elisabet eivät tienneet kaikkea, mitä Inarin kodin palamisen yönä oli tapahtunut. Miriam oli kuulemma ollut hoidossa muualla ja joku Inarin tuttu oli vain hätäisesti tuonut Lehtotielle, kun talo oli palanut. Tätä selitystä ei kyseenalaistettu saati tuotu mitään epäkohtia esille, koska oli myös huolehdittavana, etteivät Petra ja Pekko tulisi tietämään, että kaikkien talon asukkaiden oli luultu ensin kuolleen. Sitä sekavaa yötä oli vain parempi olla muistelematta.

photo Sims2EP8201806282117.pngphoto Sims2EP8201806282118.pngphoto Sims2EP8201806282120.png

Oli kuitenkin joitain syitä, miksi siihen yöhön piti vielä palata. Alkuun olikin hyvä, että nuoremmasta polvesta riitti innokkaita Miriamin perään katsojia. Maria ja Miro auttoivat Inaria kaikessa missä suinkin voivat liittyen palon ja sen uhrien asioiden selvittämiseen ja järjestämiseen. Vakuutusyhtiön kanssa soittelua, Oton perheen tavoittaminen tragediasta ilmoittamiseksi, Miriamin ja Inarin jatkon turvaaminen… Lopulta pieni vakuutuksen korvaus oli tulossa sekä muistotilaisuus Oton tuhkaamisen yhteyteen ja tieto siitä tämän isälle ja veljelle oli järjestetty.

photo Sims2EP8201806172118.pngphoto Sims2EP8201806172121.png

Inari valitsi tukikohdakseen hostellin, jonka vieressä on kirjasto. Siellä Inari vietti pari päivää tiiviisti etsien tietoa Violasta; mitä tämä oli tehnyt ja missä tämä nykyään eli. Samalla piti hoitaa joitain käytännön järjestelyjä tulipalon jäljiltä, onneksi Miro ja Maria auttoivat paljon.

photo 5aeSims2EP8201806172121.png

”Jaa vai että oikein yritysten yhdistyminen… Ihan kuin joku valtakuntien yhdistyminen prinsessatarinoista”, Inari hekotteli itsekseen lukiessaan lähinnä Violan vanhempien firman historian kautta, mitä Viola perheineen oli puuhannut. Nettihauilla pääsi aikapitkälle, esittämällä kiinnostunutta osakkeenostajaa ja soittamalla pariin paikkaan vielä pidemmälle.

Firman pääkonttori näytti olevan puolen päivän junamatkan päässä. Violan täytyi asua samassa kaupungissa tai ainakin lähellä. Viola oli näemmä mennyt naimisiin jonkun saman alan toisen yrityksen toimitusjohtajan pojan kanssa vähän reilu vuosi sitten, ja yritykset kävivät paraikaa läpi yhdistymisneuvotteluita.

photo Sims2EP8201806172221.png

”Oho kappas, Ash! Inari kyllä ilahtuu kun kuulee, että sinäkin pääsit ehjin nahoin tänne Lehtotien hoivaan”, Maria huomasi eräänä aamuna ilahtuneena hakiessaan postia. Kissan oli täytynyt löytää avoin ikkuna tai vastaavaa ja paeta tulipaloa jo ajoissa. Ash oli vähän laihtunut ja turkki takussa, mutta pirteän ja terveen oloinen. Kolli oli käynyt ensin omilla seikkailuillaan ennen kuin palannut vanhaan kotiinsa.

photo Sims2EP8201806172228.png

Ne Marian toivomat kissanpennut syntyivät myös tuona lyhyenä aikana, kun Lehtotiellä todellisuudessa oli pieni Miriam vielä hoivattavana.

”Olette te ihania lämpimiä pieniä palleroisia. Sinä niin, Mirna, ja Cas myös”, Marialta riitti kuitenkin vielä pehmoilua ja lepertelyä uusimillekin tulokkaille. Nila synnytti kaksi harmaata kissanpentua, naaraan ja kollin.

photo Sims2EP8201806172231.png

Nämä ovat myös kissasuvun kymmenennet edustajat. Kissalegacykin saatiin päätökseen ;) Aika randomisti olen aina kissat nimennyt milloin minäkin seuraamieni sarjojen/pelaamieni pelien/muuten vain mukaan. Ensimmäiset kissat oli nimetty jonkun Spyro-pelin hahmojen mukaan. Viimeisimmät geeniteknologisten muokkausmenetelmien mukaan…

photo Sims2EP8201806242037.pngphoto 256Sims2EP8201806242037.png

”Kukas se sieltä taapertaa vastaan? Isoisää… tai siis setää… vai isosetä-Miro? Joo, isosetä-Miroa vastaan!” Miro selvitteli Miriamille ja sai tytön hihittämään, kun väänteli naamaansa hyvin mietteliäänä sitä tehdessään.

photo Sims2EP8201806242204.pngphoto Sims2EP8201806242207.png

”Osaatpa sinä kiltisti paijata pikku pentua.” Myös Marialla ja Mirolla oli lopulta aikaa auttaa Miriamin hoidossa yhtä lailla kuin nauttia siitä, että lapsenlapsi oli isovanhempien hoidettavana. Tai siis mummin ja isosedän.

photo Sims2EP8201806172123.png

Lopulta Inari uskoi keränneensä tarpeeksi taustatietoja tietääkseen, minkälaiseen tilanteeseen oli tupsahtamassa pyytämään Violaa mukaansa. Inari myös päätti, että menisi suoraan kotiovelle kasvotusten kysymään tulevana viikonloppuna, jos nuo bisneshirmut pitivät edes silloin vapaata.

photo Sims2EP8201806172134.pngphoto Sims2EP8201806172135.png

”Voi kauhea… En lähtisi itse itseni mukaan”, Inari mietti ja näytti kieltä peilikuvalleen. ”Ei muuta kuin sakset esiin ja toimeen.” Samalla kun Inari kumartui kaivelemaan kylppärin vinkuvasaranaisen kaapin laatikosta saksia, hän tuli katsoneeksi alas omaa kehoaan ja lähinnä vatsaa. Neuvolakäynnit ja muut saisivat odottaa vielä, sillä niistä muutamasta raskaustestistä, jotka Inari oli tehnyt, kaikki eivät olleet edes vielä näyttäneet positiivista. Raskaus oli hyvin alussa vielä ja Inari itse oli ainoa, joka tiesi siitä. Tai no, Elias täytyi laskea mukaan. Ja kohta ehkä Viola…

photo c5bSims2EP8201806241938.png

”Oletpa sinä kiltti kylvetettävä, Ash oli ihan toinen juttu”, Elisabet kehui Miriamia. Tyttö läiski vettä käsillään ilahtuneesti hihkuen.

photo Sims2EP8201806241938.png

”Huh, ja iso tyttö myös! Ei ihme, että Maria pyysi jotakuta nuorempiselkäistä tekemään tämän”, Elisabet ähkäisi, kun nosti tytön kylvystä.

photo Sims2EP8201806241939.png

”Sitten yöpaita ja iltasatu… Vielä viimeisen kerran”, Elisabet totesi hymyillen Miriamille. ”Inari tulee takaisin huomenna tiesitkös. Meni syteen tai saveen hänen vierailunsa Violan luona kuulemma. Lentoliput varattu ja kaikkea. Niin, Inari, äiti”, Elisabet toisti, kun huomasi Miriamin tunnistavan, kenestä oli kyse. Elisabet tunsi olonsa vähän haikeaksi. Inari oli Miriamin äiti. Elisabetin pitäisi odottaa vielä ennen kuin olisi omia lapsia ja äiditettäviä… Mutta Miriamin myötä Elisabet oli todella alkanut odottaa sitä ja tiesi, että tämä olisi hänelle oikea tavoite.

photo Sims2EP8201806242100.png

”Tulipas hiljaista, Miriam taitaa nukkua?” Miro varmisti matalalla äänellä ja kääntyi vilkaisemaan olkansa yli varmistukseksi, että siinä todella oli Elisabet eikä Miro vain puhunut tyhjälle olohuoneelle.

”Joo”, Elisabet vastasi samalla, kun testasi taittelemaansa lennokkia. Vastauksensa päälle Elisabet alkoi hyräillä hilpeää sävelmää.

”Ja sinulla taisi olla aikaa tehdä jotain mukavaa?” Miro uteli lisää. Elisabet vaikutti olevan todella hyvällä päällä.

”Joo! Tai siis…” Elisabet madalsi taas ääntään hihkaisunsa jälkeen.

photo Sims2EP8201806242101.png

”Pääsin tarjoilijaksi yhteen ravintolaan, sain juuri sähköpostia. Olin säästänyt tämän lehden kun tässä oli monta hyvää työpaikkailmoitusta, mutta nyt sitä ei enää tarvita”, Elisabet selosti samalla kun lennätti lennokkia paikoillaan vielä hetken, ennen kuin viskasi sen lopulta eteiseen oviaukosta. Tai ainakin yritti, lennokki ei lentänytkään suorasti vaan törmäsi ovenkarmiin ja tipahti lattialle. Mutta Elisabet jatkoi hyräilyään samalla kun Miro onnitteli työpaikan johdosta.

photo Sims2EP8201806242103.png

Elisabet näki tulevaisuuden valoisana ja täynnä hyviä mahdollisuuksia. Hän voisi pääasiassa tehdä jotain muita töitä ja käyttää laulajanlahjojaan aina kun tilaisuus tarjoutuisi. Koska vaikka Niklas oli pääasiassa musiikkiavustajana lähiseudun kouluissa yhteisesti, oli tämäkin käynyt tekemässä jo satunnaisia musisointikeikkoja lisätienestinä. Ja talo oli mahtava. Kissat olivat mahtavia. Kaikki oli mahtavaa.

*****

photo Sims2EP8201806251940.png

”Noh, leijonan luolaan vaan. Aika korea luola onkin”, Inari mietti samalla, kun yritti pudistella kaiken epävarmuuden pois itsestään.

photo Sims2EP8201806251942.pngphoto Sims2EP8201806251943.png

Ainakin sillä firmalla – tai niillä firmoilla – oli mennyt hyvin prameista raameista päätellen. Inari ei ollut ikinä ollut niin hienon talon pihassa, saati suunnitellut menevänsä käymään sellaisessa sisällä. Varmaan tiedossa olisi kaikkea niin häikäisevää, että olisi pitänyt ottaa aurinkolasit mukaan. Olisi tiedossa kunhan vaan…

photo Sims2EP8201806251950.png

”Missä ihmeessä täällä on ovikello tai jotain…?” Inari aprikoi ja tunsi olonsa koko ajan tyhmemmäksi kurkkiessaan portin läpi ja puskien alle.

photo b0Sims2EP8201806251950.pngphoto Sims2EP8201806251951.png

”Aika hieno menopelikin… Ja tuo muuten näyttää joltain, jonka avulla voisi päästä tässä tehtävässä eteenpäin”, Inari huomasi sitten vihreää valoa vilkuttavan värkin ulkotolpassa.

photo Sims2EP8201806251949.pngphoto Sims2EP8201806252003.png

”No niin…” Inari veti pari kertaa henkeä ja leveän hymyn kasvoilleen. Nyt pitäisi osata käyttäytyä.

photo 1ebSims2EP8201806252003.png

”Niin?” tokaistiin kuitenkin tympeästi ovipuhelimesta ensimmäisenä, kunhan Inari oli pari kertaa painanut luurin kuvalla koristettua nappia.

”Haluaisin tavata Violan”, Inari lausui hitaasti, eikä tiennyt oikein mihin olisi puheensa kohdistanut puhelimessa. Lähettiköhän se myös videokuvaa toiseen päähän?

”Vai että Violan? Ja kuka te mahdatte olla? Onko teillä sovittu aika?” naisen ääni tivasi linjan toisesta päästä ja kysyi viimeisen kysymyksen kuin jo tietäen, ettei taatusti olisi mitään sovittua aikaa.

photo f66Sims2EP8201806252003.png

”Olen Inari, ja ei ole sovittua aikaa, mutta olen varma, että Viola haluaa tavata minut”, Inari selitti kuitenkin epäröimättä.

”Jaha, vai Inari… Noh, tämän talon isäntäväkeä ei joka tapauksessa lampsita noin vain tapaamaan vaikka olisi kuka kyseessä. Saati kotiovelle. Joten yrittäkää uudestaan firman virallisia reittejä pitkin, tapaaminen voi järjestyä jo parin viikon päähän jos olette onnekas”, nainen selitti. Inari puri huulta turhautuneena. Eipä alkanut kovin sujuvasti.

photo Sims2EP8201806251957.png

”Tämä ei ole mitään siihen firmaan liittyvää, haluan vain tavata Violan. Ihan vain ystävä toisen, kai se nyt onnistuu nytkin?” Inari tivasi ja yritti pitää ärsytyksen äänestään.

”…Viola ei ole joka tapauksessa nyt paikalla. Pahoittelut ja hyvää päivänjatkoa”, nainen jatkoi pienen tauon jälkeen hiljaisella ja kiireisellä äänellä.

”Elsa, kuka siellä?” kuului sitten itse Violan ääni taustalta. Inari oli varma siitä.

photo Sims2EP8201806251955.png

”Aa no tässähän on iloinen väärinkäsitys, Viola kuuluu olevan sittenkin paikalla ja voimme heti tervehtiä toisiamme ihan vain lyhyesti ilman aikataulusotkuja!” Inari tokaisi vähän korotetulla äänellä.

”Ei ette voi hyvästi!” ilmeisesti Elsa yritti.

”Elsa mitä ihmettä sinä…”

photo Sims2EP8201806252007.png

Ja sitten puhelinvärkki mykistyi. Inari vietti pari tovia sitä tuijotellen, mutta päätti lopulta, että siitä ei saisi enempää irti.

photo Sims2EP8201806252010.png

”Noh, en tullut tänne asti luovuttaakseni. Saati näin lähelle”, Inari mietti, kun kertasi Violan sanoja, tämän ääntä, päässään.

photo Sims2EP8201806252016.png

Puska-aidan yli ja sivuitse pääsi pujottelemaan melko kivutta jopa korkokengillä.

photo Sims2EP8201806252030.png

”Te ette voi tunkeutua yksityisomisteiselle tontille noin vain! Poistukaa heti tai kutsun poliisit!” Inari tunnisti Elsan äänen, kun jäykkäeleinen keski-ikäinen nainen paukautti ulko-ovista kuistille käskyttämään. Tämän takana marmori kiilsi niin, että Inari tosiaan harmitteli sitä, ettei ollut ottanut niitä aurinkolaseja mukaan.

”Noin vain? Juurihan niin tein”, Inari tokaisi virnuillen ja näki, kuinka Elsa muuttui astetta tiukemman oloiseksi ja sai lisää punaista kasvoihinsa. ”Hups, kannattiko”, Inari sätti itseään mielessään lipsautuksestaan. Kun jos nyt tätä menoa ikinä pääsisi sisälle asti.

photo Sims2EP8201806252039.pngphoto 6Sims2EP8201806252039.png

”Antakaa olla, Elsa hyvä, minä hoidan tämän”, napakka miesääni tarjosi. Elsa nyökkäsi ja otti paikkansa miehen vieressä kuin vahtikoira. Tummatukkainen mies oli hyvin siistin näköinen puvussaan ja askelluksessaan ja kaikkea. Suorastaan Oton vastakohta, Inari huomasi pistävänsä merkille. Inari huomasi myös olevansa enemmän varuillaan. Hän ei osannut lähteä arvaamaan miten tällainen mies häneen suhtautuisi tai miten yhteenotto tästä etenisi Violan aviomiehen kanssa. Kukaan muu ei voinut olla kyseessä.

photo Sims2EP8201806252043.png

”En tiedä kuka olette tai millä asialla olette täällä, mutta kannattaisi poistua vielä tässä vaiheessa, kun ystävällisesti pyydämme ilman poliiseja”, mies otti saman sättimissävyn kuin Elsa.

”Ihan pian joo, mutta haluan tavata Violan ensin. Tai kuulla häneltä itseltään, jos hän ei halua tavata minua. Sitten lähden, kun koko isäntäväki on sitä mieltä. Eikä sen selvittämiseen menisi kuin hetki tämän edes takaisin huutelun sijaan”, Inari selitti nopeasti ja kohotti ääntään, kun mies yritti sanoa jotain. Tämä painoi kulmat kurttuun ärtymyksen merkkinä.

”Kuulkaas nyt, te ette täällä määrää mitään!” mies vain tokaisi.

photo Sims2EP8201806252049.png

”Minä en lähde ennen kuin saan nähdä Violan”, Inari sähähti hampaidensa välistä malttinsa rippeillä.

photo Sims2EP8201806252045.png

”Te ette jätä minulle muuta vaihtoehtoa kuin…” mies alkoi huutaa entistä enemmän korotetulla äänellä, mutta Inari lakkasi kuuntelemasta tätä jo ennen kuin miehen sanat hiipuivat kolmannen henkilön astellessa kuistille.

photo Sims2EP8201806252058.png

”…Inari?”

photo a5cSims2EP8201806252058.png

”Viola…”

photo 7e1Sims2EP8201806252058.png

”Miten…”

photo Sims2EP8201806252101.png

”Miten sinä löysit minut?” Viola oli niin sydäntä särkevän kauniin ja tutun näköinen siinä seistessään, ettei Inari saanut sanotuksi mitään. Hän olisi vain halunnut astella tuonne, kaapata Violan syliinsä ja loikkia noiden naurettavien puska-aitojen yli yhdessä kotiin, noutamaan Miriamin ja siitä eteenpäin kohti sateenkaaria ja aurinkoa. Mutta se ei kävisi noin vain päinsä. Inarin kuvitelma sai palautuksen todellisuuteen, kun se tummatukkainen mies riuhtaisi Violan ympäri aika kovin ottein.

photo Sims2EP8201806252109.png

”Sinun paikkasi on täällä. Sinä teit jo valintasi vuosia sitten”, mies kuului muistuttavan, ja kun Viola yritti uudestaan kääntyä ympäri kuin olisi unessa eikä olisi kuullut mitään, mies käänsi tämän takaisin kasvokkain. Elsakin sävähti jo niitä otteita, mutta Viola ei edes inahtanut. Inari terästäytyi. Mies, ja itse asiassa Elsakin, olivat ottaneet Inarin vastaan kuin lopulta kuitenkin tuntisivat tämän ja tietäisivät tämän tulleen pyytämään Violaa mukaansa.

”Valitsin? Ei minulle annettu mitään valinnanvaraa tai vaihtoehtoja silloin tyttönä! En minä halunnut tätä, vaan vanhempani!” Viola puolustautui pöyristyneen oloisena.

photo Sims2EP8201806252114.pngphoto df5Sims2EP8201806252114.png

”No valittu mikä valittu joka tapauksessa jo, kuka tahansa sen päätöksen tekikin. Me olemme naimisissa ja tulemme johtamaan tätä firmaa yhdessä ja lapsemme sen jälkeen”, mies jatkoi järkähtämättä.

”Mitkä lapset, James? Minä en voi saada lapsia usko jo, uskokaa te kaikki jo”, Viola aloitti ja viittasi välissä myös Elsan suuntaan, ”vaikka kuinka paljon rahaa minuun syydätte! Ihan naurettavaa kuvitella että raha ratkaisi kaiken saati kuolata firman periytymisen perään kuin joskus keskiajalla suvun dynastian”, Viola kivahti takaisin. Juuri, kun Inari oli astelemassa lähemmäs varmuuden vuoksi. Mutta Violahan näytti pitävän puolensa, tällä kertaa, ja sanovan hyvin mielenkiintoisia asioita.

photo Sims2EP8201806252119.png

”Jätät tämän kaiken vai? Koska usko pois, jos nyt kävelet tuon… tuon… mukaan, niin et saa mitään perinnöksi vanhemmiltasi, et saa lohkoakaan firman tuotoista, et mitään. Mieti tarkkaan, jos koristeellisessa päässäsi enää mitään järkevää liikkuu”, James luetteli rakkaalle vaimolleen. Inari kohotti kulmaansa, kun mies mietti miten häntä nimittäsi. Olisipa se keksinyt jotain, olisi saanut lisää nauramisen aihetta mukaan tältä reissulta. Koska Inarin suupieltä nyki jo enemmänkin. Violahan osoitti noille kaikille kaapin paikan. Enää puuttui, että ne kärtyt vanhemmat olisivat olleet katsomassa.

”No hyvä, koska en haluaisikaan olla missään tekemisissä enää tämän… tämän… kanssa”, Viola vastasi ja ilkkui rakkaan aviomiehensä puheita ja perheensä suurta saavutusta. Sitten vaaleaverikkö nakkasi ilmeisesti vihkisormuksen sormestaan pyörimään kilisten ja välkkyen kuistille. Elsa noukki sen kiinni vaitonaisena samalla, kun James tuijotti happamana Violaa tuijotuskisassa. Kumpikaan ei muuttanut sanomisiaan.

photo Sims2EP8201806252124.png

”Hyvästi, James. Hyvä Elsa.”

”Hyvästi, rouva… tai siis Viola”, Elsa totesi puoliautomaattisen vaitonaisesti samalla kun hypisteli hylättyä sormusta. James kuului vain murahtavan.

photo Sims2EP8201806252120.png

Ainakaan kyseessä ei ollut sen ruusuisempi syvästi rakastuneiden liitto kuin Inarilla ja Otolla. Vielä kylmempi ja virallisempi. Mutta se ei tarkoittanut, että Viola haluaisi nyt noin vain…

photo Sims2EP8201806252136.png

Inari suorastaan pidätti hengitystään, kun Viola asteli hänen luokseen. Inari katseli Violan kasvoja, hiusten heilahdusta, kepeää askellusta, ja huomasi painavansa niitä kaikkia mieleensä kuin pelkäisi menettävänsä Violan kohta ikiajoiksi. Oli luullut jo menettäneensä, mutta nyt…

photo Sims2EP8201806252127.png

”Inari, minä..”

”Anteeksi kun kesti näin kauan, mutta…” Naiset aloittivat puhumaan päällekkäin ja naurahtivat hermostuneina.

”Haluatko… sinä vielä…?” Viola aloitti sitten hitaammin, silmät suurina ja kysyvinä ja hymy arkana.

”Jos sinä haluat tulla kanssani… En voi luvata minne, tai miten meillä tulee menemään, mutta jos vain haluat olla kanssani niin…” Inari takelteli tuntemuksiaan. Hän oli tullut tänne tarjoamaan vain itsensä, ei hänellä ollut mitään muuta antaa. Oikeasti, kun kaikki välissä hänen rakentamansa oli palanut.

photo Sims2EP8201806252128.png

”Haluan. Vie minut pois täältä, ja kunhan se olet sinä, seuraan minne vain”, Viola vastasi silti epäröimättä ja nyökkäsi päälle silmät kosteina. Nosti Inarin käden vasten poskeaan. Inari räpytteli omiaan ja naurahti taas pienesti, tällä kertaa helpottuneena.

photo Sims2EP8201806252130.png

Ei voinut sanoa, että aivan kuin välissä ei olisi mitään vuosia ollutkaan. Violan keho vasten Inarin omaa tuntui erilaiselta, tämä paikka oli aivan erilainen, heidän välinsä olivat aivan erilaiset nyt. Mutta silti saadessaan pidellä Violaa sylissään Inarista tuntui tutulta ja turvalliselta toisin kuin aikoihin.

photo 4fSims2EP8201806252130.png

”Täysin käsittämätöntä”, Inari uskoi kuulevansa sen hienon James-herran tuhahtavan kuistilla.

photo Sims2EP8201806252131.png

”Mennäänkö jonnekin sivummalle vaihtamaan kuulumisia, kun nuo tuolla”, Inari havahtui pian ja rykäisi Violan taakse viittoen, vaikka olisi mieluiten jäänyt siihen pitelemään Violaa ja puhumaan kaiken läpi heti. Jos vaikka Viola päättäisi Inarin menneisyydestä kuullessaan, ettei haluaisikaan lähteä tämän mukaan. Se epävarmuus kyti Inarin sisällä, vaikka Viola vastasi hänen hymyynsä vilpittömästi ja lähti kädestä pitäen johtamaan Inaria pois eikä edes vilkaissut taakseen. Portin vieressä olevaan tolppaan näpytellyllä koodilla portit aukesivat, ja Viola vieläpä sulki ne mennessään.

photo Sims2EP8201806252143.png

Hetken kävelyn jälkeen naiset poikkesivat kadulta ja asettuivat puistoon sylikkäin makuulle. Viola kertoi ensin, että hänen elämänsä oli sujunut aika lailla juuri niin, kuin Inari oli arvellutkin.  Violan vanhemmat olivat laittaneet tyttönsä joka tapauksessa käymään sisäoppilaitosta lopun koulutaipaleensa kännykkä ja muut yhteydenpitolaitteet takavarikoituina koulun sääntöjen mukaisesti. Ja sitten Viola oli aina vain halunnut miellyttää vanhempiaan ja tullut näiden ylipuhutuksi siihen, että oli parempi jatkaa suunnitellulla reitillä ja naimakauppojen myötä kasvattaa heidän firmaansa. Laittaa perhe eikä itseään edelle.

photo Sims2EP8201806252148.png

Ja sitten tultiin kipeimpään kohtaan. Toisin kuin Inari, Viola ei ollut kokenut muuta kuin kammoa ja kauhua Jamesin kanssa ollessaan. Eikä niitä lapsia ollut alkanut edes kuulumaan. Viola oli koko ajan enemmän halunnut pois ja olisi kohta muutenkin lähtenyt painelemaan ja etsinyt Inarin. Tai olisi omien sanojensa mukaan luultavasti tehnyt jotain kamalaa itselleen. Joka tapauksessa teatterin ylläpitäminen ja tunteiden tukahduttaminen ei olisi enää pitkään onnistunut. Inari piteli Violaa, kun tämä itkusta täristen kertoi aivan kaiken tapahtuneen ja tunteensa. Viola tuntui hyvin laihalta ja pieneltä Inarin käsivarsilla, päättäen kertomuksensa vuolaisiin anteeksipyyntöihin.

photo Sims2EP8201806252146.png

”Tietenkin saat anteeksi, vaikka edes mitään annettavaa ei ole. Niin kuin tuolla karjuit sen James-pellen naamaan, tämä ei ollut oma valintasi. Ja vaikka olisi ollutkin, ymmärtäisin. Me olemme pari, joka oli erillään, teki omia asioita, ja palasi nyt yhteen”, Inari selvensi ajatuksiaan. Viola huokaisi onnellisena ja helpottuneena vastaukseksi, ennen kuin avasi taas syvän ruskeat ihanat silmänsä ja loi tarkkailevan katseen Inariin.

photo Sims2EP8201806252152.png

”Mitä sinä sitten teit? Ja miksi ja miten juuri nyt?” Viola kysyi ja toisti vielä aiemman kysymyksensä, joka oli silloin jäänyt vastaamatta.

Ja Inari kertoi. Kaiken siitä, miten ensin hukkasi täysin itsensä biletykseen ja irtosuhteisiin. Kuinka hän päätyi asumaan Oton luokse ja he saivat Miriamin. Kuinka tulipalo tuhosi heidän kotinsa, ja Otto menehtyi siinä samalla. Miriam oli kunnossa ja Lehtotiellä hoidettavana. Ja että Miriam saisi pikkusisaruksen. Viola pahoitteli Inarin menetystä, ja Inari otti pahoittelut vastaan yrittäen kovasti olla pyyhkäisemättä samalla kädellään vähättelevästi. Ei niin suuri menetys hänelle itselleen, mutta Otto oli Miriamin isä, ja yritti parhaansa, olisi yrittänyt varmasti jatkossakin. Eikä näkisi nyt toista lastaan ikinä…

photo Sims2EP8201806252159.png

”Olet siis… raskaana?” Viola aloitti tovin mietiskelyhiljaisuuden jälkeen ja tarttui vain siihen viimeisimpään seikkaan. Inari nyökkäsi hymyillen, vaikkakin vähän epävarmana. Hän oli olettanut Violan kommentoivan jotain liittyen kaikkiin Inarin… seikkailuihin. Kun silloin kyseessä ei ollut pelkkä vaihtoehdottomuus tai pakottaminen. Mutta Violan silmissä oli innostunut kiilto kuin lapsella, joka oli saanut kuulla pääsevänsä huvipuistoon.

photo Sims2EP8201806252200.png

”Minä… en voi saada omia lapsia. Olisin halunnut kyllä”, Viola huokaisi.

”Kuulin sen jo kuistilla. Olen pahoillani puolestasi. Mutta minulla… Meillä tulee olemaan kaksi lasta. Ja enemmänkin, jos niin haluamme. Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta voisimme olla nyt yhdessä onnellisia”, Inari lupasi ja nousi ylös antamaan hymyilevälle Violalle suukon. Ja toisenkin.

photo Sims2EP8201806252203.png

”Onko… Onko tämä varmasti okei, kun olet raskaana ja kaikkea?” Viola epäröi, kun suudelmat muuttuivat kokeilevista kaipaavammiksi, nälkäisemmiksi, niin pitkän tauon ja odottamisen jälkeen.

”Voi apua jos alat nyt jo huolehtimaan noin paljon”, Inari naurahti ja pyöräytti silmiään. Viola punastui vähän.

”On okei, eikä se huolehtiminen mitään. Se on aika kivaa itse asiassa”, Inari totesi, kun hoksasi, että Otto ei ollut tainnut huolehtia hänen peräänsä edes tuon vertaa ikinä Miriamia odottaessa.

”Sanon kyllä mikä on liikaa. Jatka vain”, Inari sanoi tarkoittaen huolehtimista.

photo Sims2EP8201806252212.png

Mutta Viola taisi ymmärtää Inarin tarkoittavan muuta, ja sai punapään huudahtamaan yllättyneenä äkkinäisestä paikkojen vaihdosta.

”Siinä tapauksessa…” Viola sanoi matalammalla äänellä. Inari virnisti innokkaana eikä korjannut Violan väärinkäsitystä hänen sanomisistaan.

photo Sims2EP8201806252219.pngphoto Sims2EP8201806252224.pngphoto Sims2EP8201806252223.png

Jos jokin aiemmin oli tuntunutkin vieraalta, nyt kaikki tuntui loksahtavan tutusti paikoilleen.

*****

photo Sims2EP8201807011927.png

Inari käveli aika rivakkaa tahtia kohti entistä kotitaloaan. Suu oli jäyhästi tiukkana viivana.

photo Sims2EP8201807011933.png

”Hei, rauhoitu vähän, en pysy perässä”, Viola hengähti kiihdyttäessään kiinni Inarin käsivarteen. Viimeiset korttelit oli kuljettu vain syvässä hiljaisuudessa ja tahti koko ajan kiihtyen ja nyt Inari hätkähti kuin olisi unohtanut, että kulki jonkun kanssa.

”Sori, Viola”, Inari pyysi nopeasti olkansa yli, ja nytkähti eteenpäin kuin aikoisi jatkaa matkaa, mutta seisahtuikin sitten paikoilleen.

photo Sims2EP8201807011949.png

”Mä vaan… Mä oon ollut liian kauan pois. Jätin Miriamin tänne, vaikka…” Inari piti pienen epäröivän tauon. Vaikka olin luullut, että Miriam oli kuollut. Mutta Viola eikä kukaan muukaan saisi tietää Eliaksen osallisuudesta. Samperin Felitia, Elias, tai mistä tämä oli nyt lähtenytkään. Inari elämä oli ihan tarpeeksi sekasotku ilmankin, että piti huolehtia tuollaisten peittelystä.

”Mutta Miriamilla on varmasti ollut kaikki hyvin. Ja me ollaan täällä nyt”, Viola yritti ensin kohentaa Inarin mielialaa. Inari laski katseensa, ei niin vakuuttuneena. Viola kiersi enemmän Inarin puoleen.

”En halua kehua itseäni liikaa tai mitään, mutta kun päätit tulla luokseni ennen kuin tänne, luulen, että jatkossa Miriamilla on perhe, jossa on enemmän rakkautta, ja eikö se ole hyväksi lapsille?” Viola tarjosi. Inari hymyili toispuoleisesti.

photo Sims2EP8201807012005.png

”Joo, varmasti”, tämä vastasi ja lähti rauhallisemmin kävellen käsi kädessä yhdessä Violan kanssa kohti kotiaan.

photo Sims2EP8201807012015.pngphoto Sims2EP8201807012025.pngphoto Sims2EP8201807012043.pngphoto 64fSims2EP8201807012043.png

Eteisessä Inari lakkasi ajattelemasta yhtään mitään muuta, kuin että ei enää ikinä laskisi Miriamia näköpiiristään tai käsistään. Halaisi vain ja pitäisi siinä lähellään. Miriam tuntui ajattelevan samoin äidistään.

photo Sims2EP8201807012044.png

Inarin ja Miriamin yli käytiin kuitenkin tervehdyksiä ja keskustelua. Viola toivotettiin tervetulleeksi pitkästä aikaa. Viola varmisti, että oho, Niklas ja Elisabet ovat yhdessä ja asuvat täällä, eipä tullut Inarin kanssa käytyä oikeastaan läpi mitä kaikille muille tutuille kuuluu. Mutta ei se mitään, Viola sai asettua mukaan niin kuin olisi koko ajan ollut.

”Me voidaan siis olla täällä muutama päivä, kaikki kolme…?” Viola kuitenkin vielä varmisti. Inari oli sanonut hoitavansa sen jossain vaiheessa, mutta punapää tuntui unohtaneen kaiken muun kuin Miriamin hetkeksi. Ihan ymmärrettävää.

photo Sims2EP8201807012045.png

”Tietenkin, ja saatte olla ihan niin pitkään kuin haluatte. Saatte olla ihan huoleti, tilaa riittää varmasti kaikille. Etenkin kun joku kuorsaava ukko voisi muutenkin siirtyä vaikka kellariin tai katolle nukkumaan…” Maria lupasi ja pukkasi Miroa leikkisästi kylkeen.

”Paraskin puhuja”, Miro puolustautui ja sai Niklaksen rykäisemään naurahduksen peitoksi ja Marian punastumaan.

photo Sims2EP8201807012032.png

”No niin. Eiköhän annetta uusimpien tulijoiden asettua ja mennään käymään ostoksilla sillä aikaa Miron kanssa”, Maria ilmoitti siihen väliin ja loi aika nyreän katseen Miroon. Mies vain vihelteli viattomasti. Viola ja Inari sopivat menevänsä ensimmäiseksi syömään matkalta nälkäisinä ja hetken toimettomana pyörittyään, kun Niklaskin katosi jonnekin, Elisabet asteli ulos. Luoden vielä yhden viipyilevän katseen äitinsä hoivissa olevan Miriamin perään.

-----

photo Sims2EP8201806282227.png

No niin. Tämä oli tässä, Miriamin oikea äiti palasi. Ja hyvä niin. Mutta Elisabetista tuntui vähän tyhjältä ja hukassa olevalta. Elisabet oli tullut ottaneeksi päähuolehdintavastuun Miriamista. Sellaisen, että oli joku, jolta kysyä tarpeen tullen hei missä mennään onko Miriam syöty/kylvetetty/puettu. Mutta nyt pitäisi taas vain huolehtia itsestä ja se tuntui… tyhjältä. Eli mitä nyt?

photo Sims2EP8201806282229.png

Elisabet puuskahti turhautuneena, kun alkoi sataa vettä.

”Hei nyt oikeasti, en ole ihan noin allapäin”, Elisabet tuhahti taivaalle ja pudisti päätään sitten huvittuneena. Hienoa, oliko jopa niin tylsää että piti alkaa puhua itsekseen, kun ei voinut enää höpistä Miriamille?

photo Sims2EP8201806282232.png

”Mitäs sinä täällä sateessa?” Niklas ilmestyi onneksi kaveriksi.

”Mitäs itse?” Elisabet vastasi.

”Yritätkö väistää kysymykseni?” Niklas totesi tietäväisesti. Elisabet irvisti anteeksipyytävästi.

”Ehkä vähän”, Elisabet myönsi alistuneesti.

photo Sims2EP8201806282237.png

”Ei se mitään, mutta kerro nyt vain”, Niklas pyysi ja kiersi Elisabetin ympäri, jotta tämän olisi helpompi puhua hänelle. Mutta Elisabet laski katseensa. Niklas odotti lempeän kärsivällisesti, kun Elisabet keräsi ajatuksiaan.

”No kun… Tuntuu tyhjältä, että Miriam on lähdössä. Tähän ehti jo tottua”, Elisabet lopulta huokaisi. Niklas nyökytteli päätään ymmärtäväisesti.

”Siltä meiltä itse kustakin tuntuu enemmän tai vähemmän, uskoisin”, mies totesi.

photo Sims2EP8201806282243.png

”Eikun, tarkoitan vielä enemmän. Että tämä tuntui oikealta ja olisin oikeasti halunnut, että tämä voisi jatkua näin”, Elisabet jatkoi arasti. ”Että… Meitä olisi jo enemmän.”

”Että meillä olisi jo omia lapsia?” Niklas selvensi. Elisabet laski katseensa hetkeksi vähän nolostuneena, mutta nosti sitten sen taas. Niklaksesta taas tuntui yhtä aikaa jotenkin vanhemmalta ja varmalta, ja nuorelta ja epävarmalta. Yhteentulemana hänen äänensä oli vakaa ja hän katseli Elisabetia rauhallisesti. Elisabetia, joka yhtä lailla toiveikkaana ja epävarmana vastasi hänen katseeseensa.

photo Sims2EP8201806282244.png

Ja Elisabet oli kaunis. Niin nuori ja kaunis ja kukkeimmillaan ja olisi voinut mennä mihin tahansa ja tehdä mitä tahansa ja kenen kanssa tahansa halusi. Mutta Elisabet oli halunnut tulla tänne takaisin ja olla Niklaksen kanssa ja kasvaa yhdessä perheeksi ja vanheta tässä talossa hänen kanssaan. Kaikkien noiden suunnitelmien aikatauluista ei ollut aiemmin ollut puhetta, mutta…

photo Sims2EP8201806282318.png

”Ei tarvitse arkailla, koska haluan samaa kuin sinä. Se kuulostaa minustakin oikealta. Haluan viettää loppuelämäni kanssasi ja tehdä sinut mahdollisimman onnelliseksi, kunhan vain sinäkin haluat samaa”, Niklas selvensi ajatuksiaan rauhallisesti ääneen. Jossain välissä puhettaan hän kävi samalle tasolle kuin Elisabet, ettei puhuisi tälle kuin joku korkea-arvoisempi alaviistoon. He olivat samanarvoisia ja yhdessä tässä.

”Oho”, Elisabet vain naurahti hermostuneena. Niklas kohotti kulmaansa kysyvästi.

photo 92dSims2EP8201806282318.png

”Sinähän melkein kuin kosit minua”, Elisabet hymisi herkistyneenä. Niklas tunsi punastuvansa – hän ei ollut nähnyt tätä aivan niin. Mutta nyt taidettiin mennä eikä meinata. Niklas piti päänsä pystyssä, vaikka olisi tehnyt mieli vanhaan tapaan syventyä tutkimaan kengänkärkiä.

”En pelkästään melkein”, Niklas vakuutti hymyillen.

photo Sims2EP8201806282319.png

”No siinä tapauksessa täytynee vastata, että haluan samaa”, Elisabet sanoi ja tämän hymy kävi leveämmäksi ja varmemmaksi.

photo Sims2EP8201806282342.png

”Jes! Me mennään naimisiin!” Niklas hihkaisi sitten ja kaappasi ylösnoustessaan mukaansa yllättyneesti kirkaisevan ja sitten päälle kikattavan Elisabetin. Niklas pyöräytti tulevaa vaimoaan pari kertaa ympäri ilmassa ennen kuin malttoi laskea tämän omille jaloilleen.

photo Sims2EP8201806282347.png

”Sitten sormuskaupoille täysin niin kuin suunnittelit, eikö?” Elisabet kuulusteli ja kikatti, kun Niklaksen ilme vähän valahti.

”No… Joo, mennään vain, mutta täytyy kyllä sanoa, että en ihan totta puhuen suunnitellut tätä tähän näin…” Niklas tunnusti vaivaantuneena, mutta muuttui hämmentyneen näköiseksi, kun Elisabet alkoi virnistää entistä leveämmin.

”Voi kuule, vähän niin kuin arvasin sen”, Elisabet myönsi, ”mutta tämä on juuri täydellistä”, Elisabet lisäsi ja antoi suukon Niklaksen poskelle.

photo Sims2EP8201806282352.png

Sen jälkeen sateen yhä jatkuessa pariskunnan ympärillä Niklas sulki Elisabetin syleilyynsä ja vähän syvempään suudelmaan.  He kävivät nopeasti huikkaamassa keittiössä ruokaileville Inarille, Violalle ja Miriamille menevänsä kaupungille ja lähtivät sitten käsi kädessä sateesta välittämättä saattamaan kihlausta kunnolla täytäntöön. Että olisi sormusta esiteltäväksi, kun kerrottaisiin muille.

-----

photo Sims2EP8201807012048.png

Inari havahtui lopulta siihen, että Miriam haukotteli leveästi. Talossa oli sopivan raukeaa ja hiljaista, kun kaikki olivat menneet kuka millekin asioille. Etenkin nyt jälkeenpäin ajateltuna Elisabetin ja Niklaksen lähtö oli ollut vähän outo… Mutta näitä ehtisi kuulustelemaan myöhemmin.

”On päiväuniaika, niinhän?” Inari totesi ääneen ja lähti tytön kanssa kohti yläkertaa. Petran vanha huone oli kuulemma laitettu Miriamille sopivaksi. Viola jäi hetkeksi epäröimään keittiöön, mutta Inari viittoi sitten tätä seuraamaan.

photo Sims2EP8201807012051.pngphoto Sims2EP8201807012054.png

Viola katseli sitten vaitonaisena, kuinka tottuneesti ja rennosti Inari vaihtoi Miriamille yöpaidan eikä tytöstä lähtenyt valituksen puolikastakaan. Molemmat olivat täysin tyytyväisiä oloonsa ja Viola tunsi itsensä vähän ulkopuoliseksi. Sekä unohdetuksi. Pörräisikö Inari noin nyt aina Miriamin ympärillä…? Olihan se ymmärrettävää toisaalta. Ehkä Violan tulisi vain tottua siihen että perhe tarkoitti myös sitä, että Inari ei olisi vain hänen yksin kokonaan pidettävissä…

 ”Haluatko tulla laittamaan Miriamin sänkyyn? Voisin esitellä teidät vihdoin kunnolla samalla”, Inari pyysi. Viola äännähti epävarmasti aluksi.

”Tule vaan. Parempikin niin, kun melkein päätin jo eteisessä, etten enää irrottaisi otettani hänestä ollenkaan. Eikä se nyt kävisi päinsä”, Inari naurahti ja asteli suorastaan tyrkkäämään Miriamin Violalle. Miriam inahti ensin vähän hätääntyneenä, mutta Inari hyssytteli ja silitteli tytön poskea ja selitti lepertelevällä äänellä: ”Niin, Viola tuossa on ihan tuttu äidille ja tosi kiva ja kyllä te tulette näkemään toisianne nyt paljon ja teistä tulee varmasti hyvät kaverit.”

photo Sims2EP8201807012101.pngphoto Sims2EP8201807012102.png

Lopulta Miriam suostui enempiä vastustelematta Violan kannettavaksi ja hymyili jo tälle, kun sai kehtoon laskemisen jälkeen suukon otsalle ja kuuli olevansa ”kiltti reipas tyttö” Violalta. Inari nyökkäsi hyväksyvästi molemmille. Sehän meni heti mukavasti.

”No niin, eiköhän Miriam siitä kohta nuukahda. Mennään tuohon viereiseen huoneeseen katsomaan meille laitetut pedit ja voidaan myös tulla tänne jos Miriam ei kuulostakaan rauhoittuvan”, Inari viittoi Violaa sitten seuraamaan. Viola päästi vasta siinä vaiheessa hengityksen puuskahduksen vapaaksi, mitä ei ollut huomannut edes pidättelevänsä. Hän oli olettanut, että Miriam saa jonkin hepulin kokemattoman Violan syliin päätyessään, mutta hyvinhän se meni.

photo Sims2EP8201807012108.png

”Tuossa on yksi lattialla, minä voin olla vaikka siinä niin pääset sinä kunnon sänkyyn. Niklaksen vanha joo mutta puhtaat lakanat, mitä nyt jääneet vähän vinksalleen.”  Viola ei vastannut mitään Inarin höpöttelyyn.

”Noin. Sitten…”

photo Sims2EP8201807012116.png

Inari istahti puuskahtaen sängylle ja näytti vähän painuvan kasaan.

”Rankka iltapäivä?” Viola kysyi ymmärtäväisesti. He olivat matkustaneet koko pitkän päivän, ja sitten Inari oli käynyt vielä aikamoista tunnevuoristorataa palatessaan kotiin ja Miriamin luo. Viola kuitenkin ajatteli jostain muustakin olevan kyse, Inari harvemmin hyöri sillä tavalla ympäriinsä samalla höpötellen mitä Viola muisti.

”Joo… Ja… Nyt en tiedä mitä tehdä”, Inari huokaisi. ”Tai mitä me tehdään. Mä vaan hain sut mukaani eikä mulla ole tarjota muuta kuin Niklaksen vanha sänky tai patja lattialla. Nekin lainattuja. Mä en omista yhtään mitään tällä hetkellä”, Inari selitti katkerasti naurahtaen. Ei hän itselleen mitään kaivannut, mutta Viola, ja Miriam, ansaitsivat parempaa.

”Ei se mitään. Se on alku. Enkä mä tullut muutenkaan sun mukaan suurien omaisuuksien perässä, ne mä halusin jättää taakseni. Sinä olet aivan tarpeeksi, ja Miriam. Ja tulevaisuudessa meillä on kyllä enemmän, ei ole mikään kiire. Vaikkakin…” Viola lohdutti ja päätti salaperäisesti niin, että sai Inarin nostamaan katseensa.

photo 166Sims2EP8201807012116.png

”Mut voidaan jättää kyllä perinnöttömäksi, mutta omistan osan firmasta. Tai omistin. Myin osani pois niille jotka ovat siitä kiinnostuneempia. Meillä on siis ihan kivasti alkupääomaa aloittaa yhdessä alusta missä vain halutaan. Tai ainakin lähes”, Viola sanoi kepeästi ja kohautti olkiaan lopuksi. Inari tuijotti silmät suurina.

”Meillä on rahaa kyllä”, Viola selvensi kun luuli, että siitä kiikasti.

”Joo mutta… Siis oikeasti? Sun osuus, sun rahoja? Mutta sanoit me, taas, et vaan…”

photo Sims2EP8201807012122.png

”Joo, me. Haluan, että me voidaan olla onnellisia yhdessä ja oon kanssa vuorostani tekemään sen eteen mitä voin”, Viola vastasi painokkaasti Inarin takelteluun.

”Vaikka…” Inari nielaisi hermostuneena. Taas se epävarmuus. Viola tiesi hänestä kaiken, kaikki mitä hän oli puuhannut kun he olivat olleet erillään, ja halusi silti… vai tiesikö oikeasti…

”Vaikka mä olin vaikka keiden kanssa tässä välissä. Jestas, hankin penskan toisen kanssa, odotan toisen lasta… Oton lasta. Ja pitää osallistua sen Oton muistotilaisuuteen parin päivän päästä”, Inari luetteli ohuella äänellä, kun Violan ilme muuttui kovaksi. No niin, nytkö hän sen kuulisi, tämä olisi tässä…

”Mä lainaisin sun omia sanoja jos muistaisin ne kunnolla. Mutta, joka tapauksessa, niin kuin sanoit me erottiin välissä. Oltiin erillään, selvittiin, ainakin parhaamme mukaan. Mutta se oli välissä, ja nyt me ollaan taas yhdessä, ja mä haluan oikeasti olla sun kanssa. Kaikkien… kaupanpäällisten kanssa”, Viola totesi ja sama innostunut välke syttyi taas Violan silmiin. Hän pääsisi olemaan sittenkin äiti. Inari valahti täysin ilmeettömäksi. Miten kaikki saattoikin hänelle kurjalle kääntyä näin hyväksi?

photo Sims2EP8201807012142.png

Juuri kun Violan innostunut ilme oli muuttumassa huvittuneen epävarmaksi, Inari veti Violan intohimoiseen suudelmaan.

photo Sims2EP8201807012136.png

”Mä rakastan sua, Viola.”

”Mäkin sua, Inari.”

”Ja mä oon iloinen, että pääsin toteuttamaan sen yhden lupauksen.”

”Minkä?”

photo Sims2EP8201807012216.png

Sen, että vielä joku päivä me saadaan olla yhdessä.

----

photo Sims2EP8201807042057.png

Niklas ja Elisabet palasivat lopulta aika myöhään. Päivään oli sormuksen ostamisen lisäksi mahtunut muutakin mukavaa yhteistä ajanvietettä. Kuistilla Niklas halusi varmistaa, että Elisabet tosiaan palaisi kotiin kunnolla kosittuna, vaikka Elisabet yrittikin ensin vaisuin sanankääntein estellä, että ei nyt tarvitsisi niin paljon enää vaivautua.

photo Sims2EP8201807042058.png

”Tämä on varmasti elämäni mahtavin päivä. Kaikki edelliset ennen sitä ovat myös liittyneet sinuun, ja ne päihittävät alati toisensa”, Elisabet huokaisi ihastuneena saatuaan sormuksen todella sormeensa. Ihan hyvä lopulta, että Niklas halusi tehdä tämän näin, jäi ikimuistoisempana mieleen.

”Se on ilo kuulla. Ja toivon, että siihen listaan tulee vielä lukuisia uusia päiviä lisää. Että tämä tästä vain paranisi”, Niklas totesi kammetessaan itsensä ylös. Alkoi housunlahkeista nähdä, että päivän mittaan oli pari kertaa polvistuttu. Niklas hymyili kuitenkin mielissään.

photo Sims2EP8201807042100.png

Elisabet kapsahti Niklaksen kaulaan onnellisesti huokaisten.

”Tiedän, että on ollut pitkä päivä, mutta jos vielä ehtisit jossain vaiheessa käydä Marian juttusilla. Liittyen erääseen koruun”, Niklas pyysi Elisabetilta. Maria oli vihjaillut, että sillä oli merkityksensä, että juuri Niklas oli jäänyt lapsista tämän talon pitäjäksi. Ja että olisi pari seikkaa suoritettavana, kunhan olisi varmaa, että Niklas jäisi todella Elisabetin kanssa yhdessä. Eipä tuossa ollut paljon varmistelemista. Kunhan vain tuli kokeiltua, että toisen kanssa asumisen sujui.

photo Sims2EP8201807042106.pngphoto Sims2EP8201807042104.png

Elisabet kävi rauhoittumassa nukkuvan Miriamin huoneessa. Ei tuntunut enää yhtään niin haikealta tai vaikealta kuvitella, että Miriam olisi pian poissa Inarin ja Violan mukana. Kun luultavasti lastenhuoneelle voisi tulla pian uudestaan käyttöä.

photo Sims2EP8201807042111.png

Maria onnitteli ensin vuolaasti Elisabetia kihlautumisen johdosta. Sitten nainen rauhoittui, ei niinkään vakavoitunut. Kyseessä olisi vanha perinteinen tapahtuma, mutta ei mitään liian jäykkää tai arvokasta.

photo Sims2EP8201807042114.png

”Olet varmaankin kiinnittänyt huomiota tähän koruun? No, se on kiertänyt aika monta sukupolvea emännältä toiselle”, Maria selitti. Elisabet nyökkäsi ensin ymmärtämisen merkiksi, mutta mutristi sitten suutaan epävarmana.

”Joo… Mutta eikö sen pitäisi sitten siirtyä Inarille tai Petralle?” Elisabet ihmetteli. Maria pudisti hymyillen päätään.

”Sen on sopivinta siirtyi sille sukupolven haaralle, joka jää tähän taloon, jolla on pitkä tarina takanaan. Tai lähinnä sen asukkailla. Olet varmaankin joskus tutkaillut esimerkiksi niitä tauluja pohjakerroksessa?” Maria selitti ja sai Elisabetin taas nyökkäämään varmempana.

”Ei se mahdotonta olisi, tämän korun antaminen jollekin muulle, mutta jos vielä olet epävarma niin lisään, että Inari ja Petra tietävät tästä ja heillä ei ole mitään tätä vastaan”, Maria vakuutti ja alkoi avata niin kauan mukanaan ollutta korua pois kaulastaan. Elisabet odotti vaiti ja vaikuttuneena, kun Maria ojensi korun hänelle ja se vaihtoi kantajaansa.

photo Sims2EP8201807042127.pngphoto Sims2EP8201807042137.png

”Olen todella otettu tästä, pidän hyvän huolen ja… annan eteenpäin, kun sen aika tulee”, Elisabet lupasi. Maria hymyili ja nyökkäsi vakuuttuneena ja luottavaisena. Hänestä tuntui kevyeltä ja rauhalliselta. Koru oli kuin olikin lopulta vaihtanut omistajaa tässä aulassa niin kuin aikoinaan Maria oli sen Serenalta saanut. Ja Serena sitä ennen Saagalta. Ja Saaga… sitä pidemmälle Maria ei muistanutkaan.

Myös Elisabetille tämä oli merkittävää ja konkreettista. Hän menisi Niklaksen kanssa naimisiin. Niklas oli ollut oikeassa, tämä vain paranisi tästä.

photo Sims2EP8201807011909.pngphoto Sims2EP8201807011918.pngphoto Sims2EP8201807011924.png

Inarista tuntui seuraavana aamuna hyvällä tavalla, että tämä oli kuin unta. He voisivat tästä lähtien Violan ja Miriamin kanssa aina herätä aamulla yhdessä. Herätä yhdessä perheenä. Ja jatkaa ja elää siitä päivä, kaikki päivät, perheenä. Ensin täällä, sitten muualla kunhan asunto löytyisi.

photo Sims2EP8201807081243.pngphoto 476Sims2EP8201807081243.png

Eräänä iltana tuo pieni perhe sitten suuntasi kohti lentokenttää ja uutta asuinmaata. Kissoista Ash ja Real lähtivät näiden mukaan, kun tulivat niin hyvin toimeen keskenään.

*****

photo Sims2EP8201806282048.pngphoto Sims2EP8201806282053.pngphoto 23cSims2EP8201806282053.png

Petra ja Pekko viettivät kolmatta seurustelun vuosipäiväänsä vähän hienommassa ravintolassa. Jälkiruoan koittaessa Pekko kaivoi esiin pienen rasian, jota Petra oli illan koittaessa osannut odottaa. Mutta sen ilmestyminen pöydälle ja Pekon ujosti hymyillen kysymä perinteinen: ”Tuletko vaimokseni, Petra?” saivat silti Petran aivan häkellyksiin ja ihastuksiin. Tämä todella tapahtui, Pekko pyysi häntä naimisiin kanssaan, halusi todella viettää hänen kanssaan loppuelämänsä, ja heille tulisi varmasi lapsia ja…

photo Sims2EP8201806282054.png

Pekko ehti jo kohottaa kysyvästi kulmaansa, ensin yhtä ja sitten toista, niin että Petra havahtui ihastelustaan naurahtamaan. Sekä tohkeissaan avaamaan rasian lopulta.

photo Sims2EP8201806282055.png

”Meneekö se… Onko se oikeaa kokoa ja oikean…” Pekko kyseli hermostuneena sormuksesta.

”On, aivan täydellinen,  ja kyllä, haluan vaimoksesi!” Petra vastasi. Pekko kohottautui pöydän yli suutelemaan Petraa innoissaan niin, että sai melkein kakkupalan puvuntakkinsa vatsan koristukseksi. Petra ohjasi Pekon rauhoituttua miehen rauhallisemmin paikoilleen, kakkuja varoen.

photo a3eSims2EP8201806282055.pngphoto Sims2EP8201806282056.png

Pariskunta meinasi lopulta unohtaa syödä sen jälkiruoan, kun Petra alkoi innoissaan suunnitella häitä ja Pekko tyytyi tapansa mukaan nyökkäilemään ja hymyilemään hölmönä samalla kun katseli kaunista kihlattuaan.

*****

photo Untitled1mod.pngphoto Untitled2mod.png

Viola ja Inari muuttivat lämpimään etelän maahan pieneen rannikkokaupunkiin, ihan juuri sinne minne nyt sattuivat haluamaan. Violan säästöistä riittäisi kyllä aika pitkälle niin, että molemmat voisivat keskittyä paikoilleen asettumiseen ja perheen kasvamiseen jonkin aikaa. Varoja ei olisi niin paljon, että sama meno voisi jatkua loppu elämän. Mutta Inari olisi valmis mihin hommiin vain niin kuin ennenkin ja Violalle oli kertynyt kokemusta yrityksen pyörittämisestä, joten asiat kyllä järjestyisivät sitten, kun olisi sen aika.

photo Sims2EP8201807082232.png

”No niin, nyt pitäisi olla kaiken paikoillaan. Mennäänhän tutustumaan kunnolla”, Viola selitti Miriamille. Tyttö vastasi haukottelemalla leveästi ja laskemalla päänsä voipuneesti vasten Violan rintaa.

”Inari, luulen, että Miriam pitäisi saada päiväunille nyt jo”, Viola ehdotti tunnustelevasti. Oli vasta aamupäivä, mutta he olivat jo yhdessä antaneet tilapäismajoituksen pois ja muuttaisivat nyt lopullisesti remontoituun ja kalustettuun ranta-asuntoon. Oli siis ehtinyt tapahtumaan jo aika paljon.

”Ehhei, kyllä se tuosta piristyy kunhan näkee kaiken uuden, usko pois”, Inari oikaisi. Seuratessaan Inaria Viola kohensi skeptisenä otettaan Miriamista, joka ei aivan jaksanut pidellä tiukasti kiinni kantajastaan.

photo Sims2EP8201807082234.png

”No niin, nyt on kaikki kivasti paikoillaan”, Inari totesi innoissaan katsellessaan ympärilleen. Olivat he käyneet taloa katsomassa jo pitkin remonttia, mutta nyt oli kaikki niin kuin oli yhdessä suunniteltu.

photo Sims2EP8201807082233.pngphoto Sims2EP8201807082323.png

”Joo. Kissatkin ovat löytäneet jo lempipaikkansa”, Viola totesi Inarin tapaan ympärilleen katselleessaan. Ja niin kuin Inari oli aavistellut, myös Miriam virkistyi katselemaan enemmän ympärilleen.

photo Sims2EP8201807082239.pngphoto a34Sims2EP8201807082238.pngphoto bc1Sims2EP8201807082239.pngphoto c82Sims2EP8201807082238.pngphoto Sims2EP8201807082238.png

Tähän väliin pienet esittelyt ulkoa ja sisältä, ylä- ja alakerrasta.

photo Sims2EP8201807082242.png

Inari hyräili tyytyväisenä asetellessaan aamiaismunakkaita tarjolle. Oikein paikalliseen tapaan tehtyjä. Samalla Inari kertasi mielessään kaikkien ainesosien nimiä paikallisella kielellä. Tässähän asettautuessa olisi hyvää aikaa päästä siinäkin hyvään alkuun.

photo Sims2EP8201807082243.png

”Sitten kannetaanpas sinut leikkikaluinesi ulos niin voidaan syödä siellä rauhassa ilman että sinä teet täällä mitään tihutöitä sillä aikaa”, Inari selitti kopatessaan lievästi vastustelevan Miriamin mukaansa. Tytöstä olisi ollut niin mukava jäädä tutustumaan uuteen huoneeseensa ja uusiin leluihin. Tyttö kuitenkin rauhoittui, kunhan Inari poimi lelun mukaansa kuten lupasi huoneesta. Tuo huone oli sinertävän sävyinen, Miriamille ihan sopiva, mutta myös jos sattuisi tulemaan tälle pikkuveli. Isomman tytön huone odotti punaisena, kunhan Miriam kasvaisi.

photo Sims2EP8201807082301.png

Sillä aikaa, kun Inari nouti Miriamia, Viola huolehti myös kissoille aamiaista.

photo Sims2EP8201807082244.png

”Ai, vai kuitenkin maistuisi ennemmin Inarin munakkaat?” Viola hymähti, kun Ash suuntasi ruokakupin sijaan muualle. Viola asteli määrätietoisin askelin ja ottein nostamaan kissan pöydältä lattialle, ja vähän luimistellen tämä sitten löntystelikin matkoihinsa. Viola nyökkäsi hyväksyvästi. Hän tulisi olemaan Ashille määrätietoinen emäntä ihan niin kuin Inarikin, samanarvoisena. Ja toinen äiti tämän lapsille, Viola mietti, kun höpötti hassuja Miriamille samalla, kun Inari kantoi tämän ohitse.

photo Sims2EP8201807082246.pngphoto Sims2EP8201807082248.png

Lämmin tuuli helli aamupalan syöjiä ja leikkijää. Ruoka oli hyvää, paikallisista aineksista valmistettua. Keittiö iso ja valoisa ja heti ikkunan ulkopuolella huojuivat palmut. Inarista tuntui kaiken kaikkiaan heti monta kertaa kotoisammalta, kuin Oton kanssa yhteen muuttaessa. Hän ei ollut pitkään aikaan niin myhäillen ja tyytyväisenä siivonnut, kaikista mahdollisista touhuista.

photo Sims2EP8201807091909.pngphoto Sims2EP8201807091910.png

Sitten munakas ei kauan pysynytkään aloillaan, kun etenevä raskaus ilmoitteli itsestään. Inari yökkäili harmissaan, mutta muutakaan ei voinut. Koko toimituksen jälkeen oli voipunut olo. Jos sitä vähän vain odottaisi, että vatsa ja olo rauhoittuisivat, ja sitten siivoisi jäljet ilman, että Violaa tarvitsee vaivata.

photo Sims2EP8201807091912.png

”Menepäs Miriam vähäksi aikaa sinne kiltisti, vaikka näen, että ei sinua nukuta. Kun käyn katsomassa vähän mitä Inarille kuuluu”, Viola selitti laskiessaan vastaan pyristelevän Miriamin kehtoon. Aivan kuin Inari olisi voinut pahoin juuri.

photo Sims2EP8201807091917.png

”Viola odota älä mene vessaan mä olin just kyllä menossa siivoamaan kunhan…” Inari hätkähti puolihorroksesta sohvalta määrätietoisiin askeliin.

”Eikun anna mä autan. Lepää vain, jos sitä tarvitset juuri nyt”, Viola lupasi aurinkoisesti hymyillen ymmärrettyään, mitä Inari tarkoitti. Viola oli kuullut oikein.

”Ei sun tarvitse mun sotkuja…” Inari mutisi vähän häpeissään ja nousi enemmän pystyyn.

”Paikka”, Viola käski sitten niin tiukasti, että sai Inarin jähmettymään paikoilleen ja vaaleaverikkö asteli pöllämystyneen Inarin ohi kylpyhuoneeseen.

photo Sims2EP8201807091918.png

Inari kuunteli edelleen nolostuneena, kuinka Viola alkoi siivota hänen jälkiään. Sitten Inari pudisteli itseään ja hengähti. Voisi sitten saman tien levätä, kun siihen tarjoutui tilaisuus noin selkeästi. Ihan vähän aikaa pitkällään vain ja mennä sitten vaikka auttamaan taas Miriamin kanssa. Asettuessaan makuulle Inari hymyili toispuoleisesti. Otto ei ollut tarjoutunut missään vaiheessa auttamaan noin raskauden edessä saati suorastaan vaatinut sitä.

photo Sims2EP8201807091921.png

”Hyvä vain”, Viola mietti kuullessaan rauhallisesta hengityksestä, että Inari oli nukahtanut. Viola hiippaili tarkasti mattoja hyödyntäen ja kenkien kopinaa vaimentaen Miriamin luokse. Tyttö mokoma kävi ihan ylikierroksilla toisin kuin äitinsä, joten Viola asettui tämän kanssa jatkamaan uusien lelujen läpikäymistä hilliten enimpiä innon kiljahteluja.

-----

photo Sims2EP8201807091839.pngphoto Sims2EP8201807091842.png

photo Sims2EP8201807082304.png

”Hyviä unia.” Miriam ei niin jännittävän muuttopäivän jälkeen malttanut nukkua ollenkaan päiväunia ja kävi sitten aika aikaisin yöunille auringon juuri vasta laskiessa. Joka tapauksessa Inari ja Viola saisivat hengähtää ja viettää nyt vasta kahdenkeskisesti aikaa.

photo Sims2EP8201807082307.pngphoto Sims2EP8201807082309.pngphoto Sims2EP8201807082308.png

”Noh, miltä ensimmäinen päivä yhdessä omassa kodissa on tuntunut?” Inari uteli Violalta, kun pariskunta oli hetken mukavassa rauhallisessa hiljaisuudessa katsellut aaltoja. Se ei ollut mennyt aivan kuin Inari oli suunnitellut, mutta mukavasti kuitenkin. Siis ainakin hänen puolestaan. Hyvinkin mukavasti. Viola oli niin avulias ja huomaavainen ja rakastava, sekä Inarille että Miriamille, aivan täydellinen. Mutta tuntisiko Viola samoin heidän yhteiselonsa ensimetreistä…?

photo Sims2EP8201807082310.png

”Ensimmäinen? Siltä, että tällaista olisi ollut jo aina… Hyvällä tavalla. Ja että saisi olla aina jatkossakin”, Viola vastasi tyytyväisenä oloonsa. Inari nyökytteli mukana.

photo Sims2EP8201807082311.png

Sitten Inari vakavoitui ja veti henkeä. Miksi jännitti, vaikka tämä olisi täysin varma ja oikea ainoa suunta, eikä mitään epävarmuutta pitäisi enää olla? Inari vilkaisi sivusilmällä Violaa. Tämä katseli yhä hymyillen merelle. Inari antoi tuon hymyn tarttua kasvoilleen, ja nousi sitten ylös vetäen hämmentyneen, mutta lauhkeasti mukana seuraavan Violankin ylös käsistä pidellen.

photo Sims2EP8201807082312.png

”Kuule, nyt kun me olemme täällä yhdessä ja meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja nyt näen, että me tulemme, tai ainakin voimme elää täällä talossa yhdessä pitkälle tulevaisuuteen”, Inari selitti nopeasti vähän hermostuneena samalla, kun Viola yritti parhaansa mukaan pysyä mukana ja nyökytellä myöntävästi oikeissa kohdissa. Lopulta Inari pudisti nopeasti päätään ja puuskahti turhautuneena.

photo Sims2EP8201807082313.pngphoto 2c6Sims2EP8201807082313.png

”Menenpä vain suoraan asiaan. Haluan tehdä tämän sinä vaimonani. Suostutko siis Viola vaimokseni?” Inari kysyi samalla kun rysäytti polvelleen hiekkaan ja kaivoi tarkoin piilossa pitämänsä sormusrasian esiin. Oli suoranainen ihme, ettei Viola ollut ihmetellyt ylimääräistä pullotusta Inarin farkkushortsien taskussa. Mutta niin täytyi olla, koska Violan suu loksahti auki hämmästyksestä. Inari virnisti kaikesta huolimatta voitoniloisena. Hän oli halunnut yllättää Violan iloisesti ja onnistui siinä.

photo Sims2EP8201807082314.png

”Voi Inari! Tietenkin! Sinä… Minä… Joo”, Viola takelteli yllätyksestä ja onnesta hassuna samalla kun pujotti tärisevin käsin sormuksen sormeensa. Inari ei voinut muuta kuin antaa saman hölmistyneen onnellisen virneen vallata omata kasvonsa. Kaikki oli mennyt niin suunnitellusti ja hyvin ja paranisi tästä vain.

photo Sims2EP8201807082316.png

Sitten kun Inari oli vasta juuri ja juuri päässyt jaloilleen, Viola jo hyppäsi tämän kaulaan naurahtaen vähän itkun sekaisesti.

photo Sims2EP8201807082317.png

”Noinko kamalan hetken ja suoritustavan valitsin?” Inari vähän kiusoitteli. Hän ei ollut nähnyt Violaa vielä aiemmin noin herkistelijänä.

”Eikun.. Äh, kyllä sä tiedät”, Viola puuskahti tukkoisesti ja pyyhki kasvonsa kuivaksi nauravan Inarin olkapäähän, joka yritti aluksi muka olla ällöttynyt räkäkuorrutuksesta, mutta lopulta molemmat vain nauroivat.

photo Sims2EP8201807082318.png

”Tiedätkö, Miriam nukkuu jo sikeästi. Ja meillä on vielä pari paikkaa talosta kokeilematta”, Inari vihjasi. Viola ei tarvinnut muita vihjeitä. Hän astui Inarista kauemmas ja riisui viettelevästi toppinsa – alla olivat vielä päivän aiemman auringonoton jäljiltä bikinit. Samoin Inarilla.

photo Sims2EP8201807082325.pngphoto Sims2EP8201807082324.png

”Sitten toinen paikka.”

photo Sims2EP8201807082328.pngphoto Sims2EP8201807082329.pngphoto Sims2EP8201807091846.pngphoto Sims2EP8201807091928.png

Inari tunsi itsensä suunnattoman onnelliseksi ja onnekkaaksi saadessaan herätä yhdessä tulevan vaimonsa kanssa nyt omassa kodissa ja tietävänsä, että näitä aamuja riittäisi hamaan tulevaisuuteen. Se tulevaisuus oli tullut, ja kaikkea muuta kuin synkkänä ja pimeänä. 

*****

photo Sims2EP8201807062103.png

Radiant Creekissä oli sievä pieni kirkko. Kukaan Jalavista ei ollut tullut siinä vielä vihityksi, ja oletus oli, ettei tulisikaan, koska perinteenä olivat perimätiedon mukaan häät omalla pihalla perinteisen kaaren alla vihkimisineen.

photo Sims2EP8201807070126.pngphoto Sims2EP8201807070021.png

Paitsi että yhdellä parilla oli toisenlainen aikataulu suunnitteilla, ja talvella pihahäät eivät kävisi päinsä.

photo Sims2EP8201807070051.pngphoto Sims2EP8201807070046.png

Petra ja Pekko halusivat vihkiytyä talvella, ja ehkä yleisestikin vain äkkiä. Siitä ei kuitenkaan ollut sopivaa puhua liian toitottaen ääneen. Se ei ollut kuitenkaan mikään yllätys, kun tunsi Pekon ja Petran aiemman tahdin. Aivan sopivan tahdin tuolle parille.

photo Sims2EP8201807070039.pngphoto Sims2EP8201807070041.png

Vihkiseremonian alkupuolella Maria katseli mietteliäänä taakseen. Sen verran oli jo kantautunut uutisia, että pian useampikin pari menisi naimisiin. Olisi juhlaa tiedossa kerrakseen. Inari oli nyt myös kertonut, että odotti toista lasta. Muut seurasivat vihkitoimitusta vakavan mietteissään, ainakin Viola ja Niklas myös vähän kosteasilmäisen liikuttuneina, mutta Elisabet hymyili ja tartutti sen myös Mariaan.

photo Sims2EP8201807070105.pngphoto Sims2EP8201807070106.pngphoto Sims2EP8201807070108.png

Ja niin rouva ja herra Vierikko saivat toisensa.

photo Sims2EP8201807070118.png

Petra ja Pekko laskeutuivat portaat muiden onniteltaviksi ja suitsutettaviksi kunhan malttoivat irrottautua toisistaan.

photo 432Sims2EP8201807070118.png

”Olen niin iloinen puolestanne ja olet aivan ihastuttavan kaunis”, Maria lausui tunteen paksuntamalla äänellä ja sai Mirolta vilpittömän saman toivotuksen vähän toisenlaisin sanankääntein.

photo Sims2EP8201807070119.png

”Melkein meinasi kuin tottumuksesta antaa ylävitosen”, Niklas myönsi kunhan oli myöskin ensin onnitellut ja sai Pekon naurahtamaan.

photo Sims2EP8201807070122.pngphoto Sims2EP8201807070124.png

”Se vasta näky olisi ollutkin.” Sitten piti Niklaksen väistyä, kun Elisabet kiirehti seuraavana onnittelemaan molempia, ja muut perässä. Inari ennen kaikkea vaihtoi painoa jalalta toiselle kärsimättömänä. Vatsa kurni nolottovan kovaäänisesti – nyt oltiin päästy siihen koko ajan nälkä vaiheeseen – mutta viereiseen seurakuntakeskuksekseen päästäisiin kakkukahveille juhlistamaan tuoretta avioparia vasta kunhan kaikki olivat onnitelleet kyllikseen. Siellä olisi toivottavasti myös vähän lämpimämpi. Toisaalta, seuraavista häistä ei lämpöä puuttuisi…

*****

photo Sims2EP8201807092016.png

Sopivan soveliaan pian edellisten häiden jälkeen ja Inarin vointia seuraten vihkiseremoniaa asetuttiin seuraamaan paljon aurinkoisemmassa ja vehreämmässä maisemassa. Miro oli vielä kerran kiirehtinyt pyyhkimään hikeä kasoiltaan kylpyhuoneeseen, mutta nyt oli parempi jo asettua aloilleen. Mokoma miesten puku. Olisi pitänyt vain pukeutua T-paitaan ja shortseihin niin kuin Inari lupasi, että olisi sallittua, mutta Maria kielsi.

photo Sims2EP8201807092017.png

Miron asettuessa ähkien paikoilleen Petra – melko tuore rouva Petra Vierikko – katseli ilahtuneena ympärilleen. Koko Niklaksen bändi oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kun häät järjestettiin isommassa mittakaavassa. Ja muitakin tuttuja – Miron lapset, Kayla ja Cain, serkut, joita Petra hädin tuskin muisti. Sillä oli etunsa, että häät olivat vähän kauempana suurelle osalle Jalavista, kun sitten ne olivatkin yhtä lähellä kaikkia.

photo Sims2EP8201807092019.pngphoto Sims2EP8201807092022.png

Myös Niklas ja Pekko myhäilivät tyytyväisinä bändin kokoontumisesta tässä samalla. Tietenkin Inarin ja Violan häät olisivat päivän päätapahtuma, mutta seurustelulle jäisi varmasti hyvää aikaa. Elisabet katseli lähinnä vaitonaisena kaunista vihkiparia, näiden hienoja mekkoja, ja Inarin jo näkyvästi pyöristynyttä vauvavatsaa. Hän ja Niklaskin olivat sopineet menevänsä naimisiin heti keväällä kun se olisi mahdollista perinteiden mukaan siinä omalla pihalla, ja toivoivat kaikkien tulevan mukaan, mutta saisi nähdä, jaksaisiko Inari sitten enää.

photo Sims2EP8201807092021.png

Mutta se olisi sen ajan päätöksiä. Tämä oli Inarin ja Violan päivä.

photo Sims2EP8201807092026.pngphoto Sims2EP8201807092027.pngphoto Sims2EP8201807092028.png

”Hertti, sait sen vielä mahtumaan”, Inari ei voinut olla toteamatta yllättyneenä. Hän oli jo luullut turvonneensa niin, että vihkisormus joutuisi odottamaan todella käyttöön pääsemistä vasta raskauden loppuun.

”Tietenkin, varauduinhan minä siihen, että otan sinut vaimokseni kaikkinesi”, Viola vakuutti hymyillen vähän viekkaasti. Inari ymmärsi, että Violan oli täytynyt jossain vaiheessa häävalmisteluja löytää aikaa käydä suurennuttamassa sormus varmuuden vuoksi.

photo Sims2EP8201807092029.png

Inari vain hymyili tyytyväisenä vastaukseksi, kun molemmilla oli nyt sormukset sormissa. Kaikki mitä Viola oli tähän asti tehnyt ja sanonut vakuutti häntä yhä uudestaan ja enemmän siitä, että kyllä, he olivat luvatut toisilleen. Kaikki innostuivat aikamoisiin aplodeihin. Olivathan he nähneet minkälaisen taistelun ja vastoinkäymisten takana tämän liiton toteutuminen oli ollut, ja ilmassa oli voitonriemua.

photo 6eSims2EP8201807092029.pngphoto Sims2EP8201807092035.png

Illan hämärtyessä ja viiletessä sopivasti oli aika siirtyä juhlapöytään.

photo Sims2EP8201807092041.png

Inari kutsui Violan leikkaamaan kakun, mutta pyysi sitten ensimmäisen palan lautasen itselleen.

photo Sims2EP8201807092033.png

”Älä liikaa innostu, hienot puvut ovat”, Maria huikkasi ja sai Violan kääntämään päätään yllättyneenä. Inari vain pyyhkäisi kädellään ja sai Violan huomion kiinnittymään takaisin itseensä.

photo Sims2EP8201807092036.png

”Mistä Maria oikein puhui?” Viola kuitenkin hoksasi vielä kysyä, mutta avasi suunsa kuuliaisesti, kun Inari lähti tarjoamaan hänelle ensimmäistä maistiaisa kakusta jostain syystä käsin.

photo Sims2EP8201807092038.png

”Tästä”, Inari totesi ja vähän vähemmän hallitusti tunki kakun perille ja sai Violan vinkaisemaan yllättyneenä.

photo 252Sims2EP8201807092038.png

”No jopas”, Viola hihitti kunhan tokeni. Cain seurasi sivummasta uteliaana ja huvittuneena, kun Viola vuorostaan otti kakkulautasen Inarilta.

photo Sims2EP8201807092042.pngphoto Sims2EP8201807092043.png

”Mukava nähdä pitkästä aikaa”, Miro aloitti juttua, kunhan oli huvittuneena hymähdellen seurannut, kun kakunsyöttäjä sai kirjaimellisesti maistaa omaa lääkettään. Jasmin tarttui heti vaihtamaan kuulumisia Miron kanssa. Kuulemma näihin häihin oli ollut helppo lähteä, kun Nickin kanssa oli juuri tullut ikävä kyllä ero ja oli hyvä tehdä muutakin kuin olla itsekseen. Miro nyökytteli parhaansa mukaan ymmärtäväisenä, kun Jasmin halusi selkeästi vähän vuodattaa tunteitaan, mutta ei liikaa tuoda taakkaa vanhoille ystävilleen saati juuri vihitylle parille.

photo Sims2EP8201807092046.png

Häätarjoamisten äärellä Elisabet kehui kovasti sekä Inarin että Violan hääpukuja ja kampauksia ja meikkejä ja kaikkea ja pyysi vinkkejä omiaan ajatellen. Niklas pyöritteli kakkunsa paloja vähän vaivaantuneena. Elisabet kuulosti niin innokkaalta ja Inari ja Viola jakoivat neuvojaan niin tosissaan, että kai sitä itsekin todella olisi kohta alttarilla tätä menoa. Viimeisinä häitä suunnittelevista pareista, vaikka olivat kihlautuneet ensimmäisinä. No jaa, kukin omassa tahdissa.

photo 872Sims2EP8201807092046.pngphoto Sims2EP8201807092047.pngphoto Sims2EP8201807092056.png

Petra kyseli kovasti serkkujensa kuulumisia. Ja muut jakautuivat kuka mitenkin pöytiin illan yhä pimetessä tunnelmallisesti.

photo efeSims2EP8201807092056.pngphoto Sims2EP8201807092100.pngphoto Sims2EP8201807092101.pngphoto Sims2EP8201807092103.pngphoto Sims2EP8201807092108.png

Sitä iltaa valaisemaan Pekko sai kunnian sytyttää kunnon kokon, niin kuin oli paikallisissa häissä tapana.

photo ba3Sims2EP8201807092109.pngphoto Sims2EP8201807092136.pngphoto Sims2EP8201807092110.pngphoto Sims2EP8201807092133.png

”Huomaa kyllä, miten nuo kolme ovat läheistä sukua”, Viola hihitti vilkaistessaan Inarin olan yli tanssivaa Miroa ja lastensa kolmikkoa.

”No joo”, Inari vastasi. ”Ja huomasitko, että naapurista pistäydyttiin kylään. Onhan rouva varmasti siellä paikalla?” Inari kysyi vilkaistessaan olkansa yli toiselle puolelle. Lähinnä Inarin jaksamisen puolesta Viola ja muutkin olivat saaneet tämän taivuteltua siihen, että Miriam olisi naapurissa hoidossa hääjuhlien ajan. Inari saisi keskittää huomionsa ja jaksamisensa itse juhliin.

photo Sims2EP8201807092134.png

”On varmasti”, Viola vakuutti, kun vilkutti ilmeisesti kesken iltauinnin juhlien jatkoille harhautuneelle nuorelle herralle, joka jutteli eläväisesti Marian kanssa luultavasti Miriamin päivän touhuista eleistään päätellen.

Itse asiassa juuri silloin herra kommentoi riehakasta Miroa ja tämän jälkikasvua. Maria pyöräytti silmiään hyväntahtoisesti, vaikka vähän nolotti myöntää joo, veljenihän se siellä, käytännössä toisen morsiamen isä joraamassa. Mutta antaa nyt riehua kun pystyy.

photo Sims2EP8201807092137.png

Miro ei ollut pitkien etäisyyksien takia tavannut lapsiaan aikoihin, Cainin viimeksi aivan pienenä ja Kaylankin kauan sitten, mutta puheluilla ja muilla yhteydet olivat pysyneet ja kaikilla kolmella oli todella hauskaa saada vihdoin irrotella toistensa kanssa.

Kirjoittajan kommentt: mahtavaa vapaatahtotoimintaa XD Ja Cainilla on koko suvun paras dab tuossa.

photo fd9Sims2EP8201807092137.pngphoto Sims2EP8201807092141.png

Kaiken sen juhlahumun keskellä Inari ja Viola onnistuivat uppoutumaan toisiinsa ja omaan maailmaansa. ”Rakastan sinua”, Inari kuiskasi. Violan suupielet nousivat taas, naisella oli ollut hymy herkässä koko illan. Ja kyyneleet myös. ”Minäkin sinua”, Viola vastasi silmät kosteina, ja Inari ei voinut muuta kuin ihmetellä kuinka ihana ja kaunis vaimo hänellä onkaan.

photo Sims2EP8201807092139.pngphoto Sims2EP8201807092140.png

Näyttävän suudelman jälkeen Inari laski päänsä Violan olalle ja nojasi tätä vasten aiempaa raskaammin.

photo Sims2EP8201807092143.png

”Väsyttääkö?” Viola kysyi jo aika monetta kertaa sinä iltana, koko ajan varmistaen miten Inari pärjäsi.

photo Sims2EP8201807092144.png

”Joo. Nyt väsyttää”, Inari vastasi ensimmäistä kertaa. ”Tähän loppui tämän moottorin veto”, Inari joutui myöntämään, mutta Viola vain hymisi ymmärtäväisesti ja lähti kädestä pitäen johdattamaan Inaria kauemmas. Maria pisti tämän merkille ja nousi perässä.

photo Sims2EP8201807092147.png

Kotiovella Viola ja Maria vielä kyselivät Inarin vointia ja vakuuttivat, että juhlat sujuisivat ja päättyisivät ja siivottaisiin aivan sujuvasti keskenään ilman Inariakin.

photo Sims2EP8201807092207.png

Mutta lopulta, kun Viola hiippaili pihan alustavan siistimisen, vieraiden hyvästelyn ja Miriamin kotiin hakemisen jälkeen makuuhuoneeseen muka nukkuvaa Inaria varoen, tämä olikin vielä hereillä.

photo Sims2EP8201807092159.png

”Inari, kello on jo vaikka mitä! Meluttiinko me liikaa vai…” Viola alkoi hermoilla. Inari näki kuinka tällä suorastaan seisoivat silmät päässä uupumuksesta lasittuneina ja kampaus alkoi jo sojottaa minne sattuu.

”Ei mistään siitä ole kyse. On ollut niin tapahtumarikas päivä, etten vain saanut unta. Ja kyllä tässä on hyvin levätty niin kuin näet, ei hätää”, Inari vakuutti. Viola räpytti silmiään ensin empivän näköisenä, mutta huokaisi sitten pienesti ja sanoi palaavansa pian nukkumaan, ei tarvitse odottaa.

photo Sims2EP8201807092202.png

Nyt Inarista tuntui vähän pahalta aiheuttaa Violalle sillä tavalla huolta. Kun todellisuudessa Inari ei ollut hirveästi edes yrittänyt nukahtaa. Sen sijaan hän oli miettinyt sitä, missä nyt oli, missä oli ollut ja missä olisi ehkä voinut olla elämässään, jos asiat olisivat menneet toisin. Hän ei lopultakaan päässyt Oton kanssa naimisiin tai tullut edes suunnitelleeksi sellaista kunnolla. Ei olisi ehkä päässytkään eikä se mitään. Mutta Miriam tuskin tulisi muistamaan isästään paljonkaan, ja tämä lapsi, joka alkoi jo näkyvästi näkyä Inarin kannettavana, ei tulisi isäänsä tapaamaan.

photo 8a9Sims2EP8201807092202.png

”Mä lupaan, että me pidetään täällä yhdessä sun lapsista hyvä huoli, Otto, jos nyt jostain katseletkin… Ja oon pahoillani oikeasti, ettet ole täällä itse, mutta olen onnellinen, onnellisempi, nyt näin, ja olit osa sitä tietä, joka toi minut tänne. Joten.. kiitos”, Inari lausui ääneen nöyrästi. Sitten hän huokaisi syvään. Hän yrittäisi tästä lähtien vain katsoa eteenpäin tätä avautuvaa tietä eikä niitä kaikkia muita mahdollisia, ja tehdä sen ilman jatkuvaa tunteidensa tai tekojensa punnitsemista. Hän oli ansainnut tämän kaiken itselleen ja kaikilta, ja antaisi varmasti aivan tarpeeksi kaikille takaisin.

photo Sims2EP8201807092205.png

Viola hymyili helpottuneena, kun Inari oli nukahtanut syvään uneen sinä lyhyenä aikana, kun hän oli valmistautunut nukkumaan.

****

photo Sims2EP8201807102137.png

”Siitähän tulee hienon näköinen”, Maria kehui katsellessaan, kuinka Miron seuraava maalaus valmistui.

”Ai näköinen vain, ei oikeasti hieno?” Miro kiusoitteli. Maria kohotti kätensä kuin valmiina pukkaamaan Miroa olkaan tai kylkeen, mutta päätti sitten että parempi ehkä ei kun tällä oli pensseli juuri kankaalla.

photo Sims2EP8201807102143.png

”Vähän outoa ja nolostuttavaa joutua tuijottamaan omaa pärstäänsä tässä nyt koko ajan…” Niklas mutisi ajauduttuaan taas kerran eteiseen, jossa seuraava perijätaulu valmistui.

”Höpsistä, ei mitään syytä. Sitä paitsi, tätä ei kestä kauan ja sille on syynsä miksi kaikki nuo taulut ovat kellarissa. Saadaan olla rauhassa toisin ja puolin”, Maria lupasi.

photo 6a7Sims2EP8201807102143.png

”Hei, ettekö muka ajattele, että minä se tässä eniten nolostelisin, kun te noin tuijotatte työni jälkeä?” Miro kommentoi siihen väliin.

”Ei mitään syytä. Hienoja sinä osaat tehdä, niin kuin minunkin taulusta aikoinaan”, Maria vakuutti.

”Niin, ainakin sinä tarkasti vahtasit sen valmistumista silloin ja moitit jos…” Nyt Maria valitsi tarkan hetken pukata Miroa kylkeen niin, ettei pensseli ollut liian lähellä kangasta. Miro kurtisti kulmiaan olkansa yli, mutta kääntyi äkkiä takaisin hinkkaamaan samaa taulunkohtaa tiiviisti nähtyään Marian tuiman varoittavan ilmeen. Niklas naurahti suunnatessaan keittiöön. Nuohan olivat kuin vanha aviopari. Siitä puheen ollen…

photo Sims2EP8201807111930.png

Lehtotiellä olivat isot pihatalkoot hääpaikan kuntoon laittamiseksi. Kaikkia syksyn lehtiä ei ollut saatu haravoitua ennen lumien tulemista, niin nyt oli sitäkin hommaa jäljellä.

photo Sims2EP8201807111931.png

Mutta yhdessä tekemällä homma sujui nopeasti. Kaikki muut paitsi taulun maalaukseen sitoutunut Miro puuhasivat muutaman päivän ahkerasti aamusta iltaan.

”No niin, eiköhän tämä olla taas tältä päivältä tässä. Alkaa olla niin hämärä, että leikkaan kohta oman hameeni tässä”, Maria totesi.

photo Sims2EP8201807111933.png

Päivän lehtiroskat ja muu kokoon kerätty poltettiin illan hämärtyessä.

”On tuo elävä tuli aika kivan näköistä. Se oli hieno se Inarin ja Violan häiden kokko”, Elisabet huokaisi ihastuneena. Niklas haroi tukkaansa epävarmana.

”Kyllä tännekin varmaan sellainen saataisiin, mutta pitäisi olla tarkempi, kun ei ole hiekkarantaa alla ja talo vieressä…” mies mietti.

photo Sims2EP8201807111935.png

”Äh, ei tarvitse ei se minulle niin tärkeää ole, mutta nautitaan tästä loimusta nyt kun sitä on”, Elisabet ehdotti ja siihen Niklas lähti innokkaammin mukaan.

photo Sims2EP8201807111936.png

”Kyllä tuonkin kokoista tulta pitää vahtia, niin kuin lupasitte”, Maria joutui keskeyttämään pariskunnan haaveilut vähän kuivalla huomautuksella. Niklas ja Elisabet erkanivat naureskellen ja suuntasivat vahtimaan omien kasojensa palamista Marian pudistellessa päätä hyväntahtoisesti. Joskus hänkin oli noin nuori ja höntti vastarakastunut, mutta nyt sitä ajatellessa seurasi vain toinen ajatus, että hyvä ettei enää, että se oli vain vaihe, jonka sai kuitenkin kokea.

*****

photo Sims2EP8201807112007.png

”No niin, Mirna, käyttäydythän sitten kunnolla täällä juhlien ajan”, Maria jutteli kissalle, jolla oli jo enemmän kokoa, mutta ei niinkään järkeä. Veljensä kanssa kisaillessa nuo kaksi olivat rettelöineet ja romuttaneet sitä sun tätä – tänään olisi hyvä jos olisivat rauhallisemmin.

photo Sims2EP8201807112011.png

”Sinäkin, Cas, kuulitkos, ei mitään sellaista tänään kuin eilen sen keittolautasellisen kanssa”, Maria moitti kissaa ja hihitti, kun tämän hyvin uskottavasti näytti ymmärtävän mistä oli kyse ja luimistavan korviaan.

photo Sims2EP8201807112048.png

”Täällähän on piha hyvän näköinen! Tai siis on se aina, mutta nyt erityisesti…” Petra jutusteli, kun hääväki siirtyi kohti tapahtumapaikkaa. Maria ja Petra molemmat seurasivat lähellä Inaria kaikkea kevyttä jutellen, mutta vilkuilivat tätä koko ajan vaivihkaa. Olisi ollut täysin ymmärrettävää, jos Inari olisi päättänyt siinä vaiheessa raskautta, että ei jaksaisi matkustaa. Etenkin, kun kyseessä oli vain yhden yön matka ja Viola ja Inari palaisivat jo pian takaisin jälleen luotettavien naapureiden hoteisiin jätetyn Miriamin luokse. Mutta toistaiseksi Inari kulki päättäväisesti kaikkien mukana.

photo Sims2EP8201807112050.png

Viola auttoi Inarin istumaan mukavasti ja keskittyi sitten nyökkäämään tervehdyksiä muille, Pekko ja Petra näyttivät juuri saapuneen. Oli mukava nähdä taas sukua, perhettä, isommin paikalla. Violalla näytti toistaiseksi katkenneen lopullisesti välit omaan perheeseen ja sukuun. Mutta ei se mitään, kun kyseessä oli oma valinta ja teko, oikea sellainen, ja oli tällainen iso hieno ja mukava suku ottamassa vuorostaan vastaan.

photo Sims2EP8201807112051.png

”Inari, tiedätkö sinä, kuinka kauan tuo hääkaari on kulkenut suvussa mukana?” Petra kyseli isosiskoltaan, kun siitä oli tullut ensin puhetta Pekon kanssa. Mies tiesi varmasti vielä vähemmän kuin Inari, Petra ajatteli uteliaana ja toiveikkaana.

”Ei mitään hajua. Mutta hyvä, että edes joku meistä malttoi käyttää juuri sitä vihkiytyessään”, Inari vastasi hymyillen, ja Petra haroi vähän tukkaansa vaivautuneena. Heillä oli ollut Pekon kanssa vähän kiirekin naimisiin, eiväthän he olleet ikinä missään odotelleet… Mutta jotkin asiat vain eivät tulleet kiirehtimällä, Petra mietti luodessaan hellän ja kaipaavan hymyn Inarin kauniin pyöreään vatsaan. Toivottavasti heillekin osuisi pian Pekon kanssa tuo onni kohdalle.

photo 94dSims2EP8201807112051.pngphoto Sims2EP8201807112054.png

Niklas katseli tyytyväisenä sukulaisiaan ja perhettään. Oli hienoa saada tehdä tämä kaikkien tärkeiden läsnä ollessa… Varmasti Nikokin katseli mielissään jostain pilvenreunalta.

photo Sims2EP8201807112100.pngphoto f21Sims2EP8201807112100.png

Elisabet oli mitä kaunein morsian. Niklaksen sydän oli pakahtua, ja niin morsiamen äiti kuin anoppikin huokailivat ihastuneina. Mariasta etenkin näytti mukavalta, että Elisabet oli päättänyt pitää sukukorun mukana, vaikka olisi ollut ymmärrettävää jättää se hääasun kokonaisuudesta pois.

photo b9bSims2EP8201807112101.pngphoto Sims2EP8201807112102.pngphoto 108Sims2EP8201807112102.pngphoto Sims2EP8201807112103.pngphoto Sims2EP8201807112104.pngphoto Sims2EP8201807112108.png

Virallisen toimituksen jälkeen Pekko meni ja teki sen, mistä Niklas oli vuorostaan pidättäytynyt parhaan kaverinsa ja pikkusiskonsa häissä. Oli ylävitosten paikka. Myös Petra ryntäsi ensimmäisten joukossa onnittelemaan, sanoen olevansa niin iloinen Elisabetin ja Niklaksen puolesta, kun olihan tämä tulevaisuus nähtävissä jo kauan sitten kuulemma, että oli vain ajan kyse. Sitten vasta ystävykset malttoivat vähän nolostellen antaa lähimpien sukulaisten, vanhempien, mahtua onnittelemaan tuoretta avioparia Jalava. Mutta kukaan ei pistänyt pahakseen. Kaikki olivat ajan saatossa nähneet, kuinka tärkeät ja läheiset välit ensin ystävyksillä ja sitten kuka mitenkin keskenään avioituneilla nuorilla oli aina ollut.

photo Sims2EP8201807112114.pngphoto Sims2EP8201807112115.png

Elisabet sai korkata hääkakun, ja kääntyi sitten vähän levottomana odottavan Niklaksen puoleen.

”Kuule”, Niklas rykäisi, ”saat tehdä ihan miten haluat, mutta muistelen vain…” Niklas aloitti, mutta keskeytti, kun Elisabet seuraavaksi nosti siististi jälkiruokahaarukan käteensä eikä kauhaissut paljain käsin kakkua niin kuin Niklas muisti viimeksi nähneensä vastaavassa tilanteessa.

”Älä huoli, en suunnitellut alun alkaenkaan tekeväni tästä mitään sotkuista showta. Menee hyvää kakkua hukkaan muuten”, Elisabet vakuutti, ja antoi sitten tuoreelle aviomiehelleen ensimmäisen maistiaisen kakusta imelän romanttisen perinteisesti.

photo Sims2EP8201807112117.png

Petra katseli jo vähän haikein mielin tuoreen hääparin ilakointia. Häät olivat ihania, mutta nämä olisivat viimeiset tämän sukupolven sarjasta, ja omistakin alkoi olla jo jonkin verran aikaa.

photo Sims2EP8201807112118.png

”Ohhoh, tehän lähditte sivistyneelle linjalle”, Inari kommentoi nähdessään kuinka Niklas ja Elisabet syöttivät vuoroin siististi kakkua toisilleen.

”Kuulostat melkein paheksuvalta”, Niklas totesi. Inari kohautti olkiaan ja jatkoi vihellellen lastaamaan itselleen aimo annoksen ruokaa. Hyvä, kun raskaana sai syödä ja nukkua miten paljon tahtoi. Mutta oli kiva jaksaa välillä muutakin, kuten nämä häät tässä ympärillä nyt.

photo Sims2EP8201807112125.pngphoto Sims2EP8201807112127.pngphoto Sims2EP8201807112128.png

Hääruokailu sujui mukavasti jutustellen, kuka missäkin pöytäseurueessa. Ainoa jännittävämpi hetki tuli, kun Petra tuli vihdoin tunnontuskissaan Elisabetin äidille paljastaneeksi, että oli myöskin ollut mukana Elisabetin musisointiuran bändivaiheen peittelyssä. Muun muassa sen yhden taannoisen puhelun, kun Niklaksen bändi oli juuri pääsemässä esiintymisvuoroon siinä kisassa, josta Elisabet oli bongattu ja Petra oli antanut Mirolle ohjeet luikurin lasketteluun kesken puheluun. Hetken siinä pöydässä oli hyvin hiljaista ja Petran kasvoille oli jähmettynyt anteeksipyytävä irvistys, mutta sitten Elisabetin äiti repesi niin hersyvään nauruun, että muista pöydistä yhdyttiin mukaan vaikka syy selvisi vasta myöhemmin toisella selityskierroksella.

photo Sims2EP8201807112131.png

Lopulta Inarilla alkoi olla odotetusti vaikeuksia pitää silmänsä auki.

”Kuule Viola… et viitsisi vähän siistiä mun jälkiä kun tuntuu, että pitää painua nyt heti pehkuihin tai alan kuorsata tässä”, Inari pyysi, kun jopa lopun kakun lappominen suuhun alkoi tuntua liian rankalta koetukselta. Viola oli saanut syötyä omansa jo aikaa sitten.

”Joo. Mutta vain, jos saan tulla katsomaan mukaan, että pääset ongelmitta makuulle”, Viola lupasi ja vaihtoi lautasia keskenään vaimonsa kanssa. Sitten he lähtivät vielä kerran velvollisuudentuntoisina Elisabetia ja Niklasta onniteltuaan sisälle käsikynkässä.

photo Sims2EP8201807112133.png

”Sori kun en jaksanut juhlia edes häävalsseihin asti…” Inari huokaisi pahoittelevasti.

”Ei tuo mitään, kaikki ymmärtävät. Mahtavaa, että jaksoit yleensäkään tulla juhliin ja näin pitkälle, kaikki olisivat ymmärtäneet toisenkin ratkaisun. Mutta hyvä, kun tiedät missä menee nyt täällä ollessa raja”, Viola lohdutti ja sai tyytyväisen hymyn irti Inarista. Viola tuntui tietävän täsmälleen mitä sanoa.

”Sinäkin siellä, anna äidin nukkua jooko hyvät unet. Huomenna on pitkä kotimatka edessä”, Viola sanoi pyöristynyttä vatsaa taputellen lempeä hymy kasvoillaan. Niin paljon rakkautta sekä Inarille että tämän lapsille, sille vielä syntymättömällekin. Inarin täytyi räpytellä silmiään niiden kostuessa – taas. Ensin vihkiseremoniassa ja nyt lisää poraamista, voi tätä tunteiden herkkää pintautumista…

photo Sims2EP8201807112137.png

”Menehän siitä jo lepertelemästä, ettet missaa mitään”, Inari puuskahti. Viola nosti katseensa ja katsoi Inaria niin pitkään, että yksi kyynel ehti vierähtää tämän poskelle.

photo Sims2EP8201807112136.png

”Joo, menenhän minä jos sinua noin harmittaa minun puolesta”, Viola vähän vinoili. Hänelle kyllä olivat Inarin tunteiden heilahdukset tulleet jo tutuiksi, ja miten niihin sai suhtautua. Inari naurahti vähän itkuisesti, ja Viola veti tämän hyvin hellään suudelmaan ja halasi ennen kuin jätti käymään nukkumaan rauhoittuneena.

Todellisuudessa Inari oli iloinen kaikista tunteista, niistä ääripäistäkin, mitä saattoi kokea ja ilmaista Violan kanssa. Siitä kaikesta elämästä hänen elämässään.

photo Sims2EP8201807112144.pngphoto Sims2EP8201807112143.png

”Ilta alkaa hämärtää ja muut eivät tainneet malttaa odottaa meitä avaamaan tanssilattiaa”, Elisabet huomautti jossain vaiheessa, kun he olivat Niklaksen kanssa uppoutuneet juttelemaan kuluneesta päivästä ja kaikesta tulevasta mukavasta kauan sitten tyhjentyneiden jälkiruokalautasten ylle.

photo Sims2EP8201807112142.png

”Ääk, ei kai kukaan kaivannut meitä?” Niklas hätkähti. ”No ei, tai jos kaipasikin niin me jos ketkä saadaan tänään tehdä miten tykätään”, Elisabet muistutti.

”Tehdä miten tykätään? Niin totta, hyvä niin…” Niklas kertasi mielessään. Pekko, Jasmin ja jopa Inari olivat luvanneet, että jos vihkipari niin haluaisi, bändi voisi laittaa kunnon esityksen pystyyn. Mutta niin paljon kuin musiikki oli alkuun heitä kaikkia yhdistänytkin, etenkin tuoreen avioparin se oli myös erottanut pitkäksi aikaa. Niinpä Niklas ja Elisabet halusivat viettää häitään juhlien kaikki se muu päällimmäisenä, mikä heitä yhdisti.

photo Sims2EP8201807112147.png

Lopulta Niklaksella ja Elisabetilla oli aivan tarpeeksi aikaa pyörähdellä keskenään illan hämärtyessä.

photo Sims2EP8201807112148.png

”Rakastan sinua, Niklas. Tämä on ollut aivan täydellistä”, Elisabet huokaisi onnellisena.

”Ja minä sinua. Sinä olet täydellinen”, Niklas vastasi ja hipaisi kädellään Elisabetin yössä vaaleana kuultavaa poskea. Tämä oli niin kaunis, ettei voinut melkein uskoakaan. Ja he olivat nyt naimisissa, Elisabet oli nyt nimeltään Elisabet Jalava. Niin täydellistä että voisi olla unta.

photo c01Sims2EP8201807112148.pngphoto Sims2EP8201807112150.png

Mutta oli totta.

photo Sims2EP8201807112201.png

Lopulta illan vielä pimennyttyä ja vieraiden vähennyttyä Maria ja Miro totesivat samoihin aikoihin, että eivät jalat eivät kantaisi enää yhtäkään tanssiaskelmaa. Vanhuus ei tule yksin. Oli hyvä väli astella vähän rauhallisemmalle pihan osalle kauemmas.

”Hyvä, että tuo kaari tuli vihdoin käyttöön. Olen niin monet kerrat katsellut sitä ikkunasta tuolta jo pienestä lähtien ja miettinyt, että se on jotenkin surkean yksinäinen… Mutta ei enää. Nyt saan mielessäni nähdä aina Niklaksen ja Elsiabetin sen alla yhdessä, kun katselen sitä”, Maria totesi tyytyväisenä.

”Etkö ikinä sitten kuvitellut itseäsi sen alle Teron, tai jonkun aiemman tai myöhemmän kuvitellun tai todellisen herran kanssa?” Miro kysyi kepeästi ja ehti sitten vasta miettiä, olikohan hyvä ottaa Teroa noin vain esille. Sitä ei ollut tarvinnut erikseen varoa vielä aiemmissa hääjuhlissa, kun tuli niin puheeksi harvoin, kun olihan siitä jo aika kauan. Maria oli hetken hiljaa, mutta kohautti sitten olkiaan.

photo Sims2EP8201807112203.png

”En oikeastaan. Vaikeampaa kuvitella jotain, mitä ei ikinä ollut tai tulisi. Mutta sillä ei enää ole väliä. Kaikki lapset ovat meillä nyt onnellisesti avioliiton satamassa, niin kuin sanotaan”, Maria totesi hymyillen olkansa yli. Siinä hymyssä ei ollut enää lainkaan kiputa tai surua, Miro totesi tyytyväisenä. Vain asianmukaista haikeutta elämänvaiheeseen, joka oli jäänyt kauas taakse, oli se toteutunut sitten suunnitellusti tai ei.

photo Sims2EP8201807112204.png

Samoihin aikoihin Niklas ja Elisabet olivat päässet asettumaan hotellille, jossa viettäisivät hääyönsä. Kun Lehtotien talossa ei olisi hirveän montaa rauhallista soppea, kun Viola ja Inarikin jäisivät vielä yöksi.

photo Sims2EP8201807112206.png

”Nyt ollaan naimisissa”, Elisabet totesi ääneen, kun hän oli yhdessä ensin sanatta ihaillut uusia kiiltäviä sormuksia molempien sormissa. Niklas hymähti myöntävästi.

photo Sims2EP8201807112205.png

”Ja siis… Siitä oli jo puhetta, mutta haluan varmistaa”, Elisabet aloitti takeltelevasti.

”Joo, varmaa on. Että nyt tulkoon lapsia jos on tullakseen”, Niklas vakuutti hymyillen, ja Elisabet veti innostuneena tuoreen aviomiehensä lähelleen.

photo 5a4Sims2EP8201807112205.png

...

photo Sims2EP8201807112153.png

Jasmin alkoi tehdä lähtöä.

”Kiva on ollut tavata näin useammin, toivottavasti löytyy vielä lisää sopivia välejä”, Jasmin toivoi ääneen. Violakin nyökkäsi noille sanoille, Jasminiin olisi mukava päästä tutustumaan lisää vielä joku kerta. Omissa häissä ei ollut hirveästi ehtinyt ja tämäkin mukava ilta oli tullut jo päätökseen kuin varkain.

photo 5f3Sims2EP8201807112153.png

”Ja tuo ihmeessä sitä miesystävääsi Pe… Pa…” Pekko tapaili, kunnes Petra huikkasi täydennyksen: ”Peteriä.” Pekko näytti peukkua nopeasti vaimolleen.

”Niin Peteriä näytille.” Jasmin kohautti olkiaan, mutta väläytti silti kirkkaan hymyn sanoessaan: ”Noh, katsotaan mitä siitä tulee, mutta ehdottomasti joo.”

photo Sims2EP8201807112209.pngphoto 3d6Sims2EP8201807112208.png

Pian sen jälkeen Inari ilmestyi hoippumaan terassille ja sanoi, ettei suostuisi takaisin sänkyyn ennen kuin olisi vähän tanssahdellut Violan kanssa. Ja mikäs siinä yöpuvussa leppeässä kevätsäässä, kun pidot olivat muuttuneet epävirallisempaan mukavaan oleiluun.

photo Sims2EP8201807112211.png

”Kiva, kun jaksoit vielä, Inari”, Petra huikkasi.

”Enhän minä voi antaa näin kauniin naisen olla ilman seuraa tanssilattialla”, Inari vastasi takaisin ilkikurisesti virnistäen ja puristi Violaa paikasta, joka sai Petran kääntämään päänsä silmiään pyöräyttäen ja Pekon vihjaaman jotain, että toisellekin hotellihuoneelle olisi näemmä ollut käyttöä. Viola vain puuskahti paheksuen tottuneen oloisesti.

photo Sims2EP8201807112213.png

”Sinä todella olet kauneinta mitä tiedän”, Inari jatkoi totisemmin. ”Kiitos”, Viola vastasi ja tunsi punastuvansa kuin aikoinaan, vähän turhautti. Mutta toisaalta oli mukavaa, että jotkin asiat eivät lakanneet sykähdyttämästä tai arkistuneet liikaa.

”Ja sinä, te, teette minut onnellisimmaksi päällä maan ja annatte minulle kaiken mistä ikinä olen haaveillut”, Viola jatkoi, ja halasi Inaria kädet suuren vauvavatsan ympärillä. Inari suukotti Violaa pitkään iloisena tuosta tiedosta. Että hän pystyi olemaan Violalle niin hyväksi ja tarjoamaan niin paljon, vaikka oli vain vajaa vuosi sitten pitänyt itseään niin mitättömänä ja surkeana ja oli omistanut vain vaatteet päällänsä.

photo Sims2EP8201807112220.png

”No niin, hurmaava rouva Vierikko, mitä jos suuntaisimme kohti kotia niin, että jaksettaisiin tehdä jotain muutakin makuuhuoneessa kuin mennä vain nukkumaan?” Pekko ehdotteli.

”Apua, Pekko, täällähän on vielä muitakin! …Joo mennään vaan”, Petra kikatti, mutta päätti sitten kulmiaan vihjailevasti kohotellen. Sitten Petra heittäytyi suutelemaan Pekkoa niin, että Inari tokaisi: ”Pitäisiköhän teidänkin hankkia se hotellihuone.”

*****

photo Sims2EP8201807122201.png

Aika pian häiden jälkeen Elisabet alkoi huomata, että yritykset olivat tainneet tuottaneet tulosta. Hän oli raskaana!

photo Sims2EP8201807122203.pngphoto Sims2EP8201807122204.png

Erään aamupalan väärään suuntaan palautumisen jälkeen Niklas oli suostutellut Elisabetin tekemään raskaustestin, vaikka vielä oli niin aikaista, että ne eivät välttämättä näyttäisi oikein. Mutta kunhan Elisabet huusi vessasta, että kolmaskin testi näytti positiivista, Niklas suorastaan hyökkäsi tämän kimppuun innostuneella rutistuksella heti oven ulkopuolella niin, että Elisabet kiljahti ensin säikähtäneenä. Kiljahdus muuttui kuitenkin pian innostuneeksi nauruksi.

photo bcSims2EP8201807122205.pngphoto Sims2EP8201807122205.png

”Meistä tulee vanhempia!”

photo Sims2EP8201807122208.pngphoto Sims2EP8201807122207.png

Maria ja Miro kerääntyivät kummissaan unilta hälyn herättäminä portaiden tuntumaan. Että oliko ylhäällä jotain poikkeavaa meneillään. Ja olihan siellä, sellaista, ettei viitsinyt moittia liian aikaisin meuhkaamisesta viikonloppuna. Maria ja Miro virnuilivat toisilleen ilakointia kuunnellessaan.

photo Sims2EP8201807122200.png

Elisabet ja Niklas syventyivät yhdessä hetkeksi lukemaan, mitä kaikkea vauvan, tai siis alkion kehityksessä oli jo tapahtunut ja tapahtuisi pian. ”Vau, sydän alkaa sykkiä jo viiden viikon jälkeen. Mennäänköhän jo siinä?” Niklas ihmetteli ääneen. Elisabet naurahti taas hyväntahtoisesti, Niklas oli niin söpön lapsekkaan innoissaan.

”En tiedä. Siitä tulikin mieleen, että varaan vielä ensimmäisen neuvolakäynnin ennen töihin lähtöä”, Elisabet totesi, ja toivotti sitten, että nähdään pian ja jutellaan lisää.

photo Sims2EP8201807122209.png

Elisabet joutui malttamaan mielensä, aikaisin töitä varten hän oli herännytkin. Pitäisi mennä valmistautumaan viikonloppubrunssin tarjoiluun… Elisabet oli tähän asti pitänyt työstään, mutta hän ei varmaankaan saisi vältyttyä pahoinvoinnilta kaiken sen keittiön käryn keskellä. Mutta niin ne kaikki muutkin naiset tästä selvisivät.

photo ff0Sims2EP8201807122216.png

”Sinun pentusi ovat jo hienoja aikuisia kissoja. Mutta meille tuleekin taas kohta toisenlaisia pentuja”, Maria selitti ilakoiden Nilalle. Toki Miriam oli jo tuntunut todelliselta lapsenlapselta, mutta tämä tuntuisi vielä enemmän, Marian itse kantama ja synnyttämä poika saisi kohta oman pienokaisen… Mitään näitä ajatuksia Maria ei kehdannut puhua kenellekään ääneen, ei edes Mirolle, koska Maria itsekään hädin tuskin ymmärsi, miksi ero tuntui näin selkeästi. Ehkä se oli jotain alkukantaista omien geenien siirtämiseen liittyen. Mutta, Miriamista puheen ollen, pitäisi soitella pian Inarille, että miten menee. Miriamin pikkusisaruksen laskettu aika oli aivan käsillä ja Inarilla täytyi olla jo aika tukalaa.

photo Sims2EP8201807122218.png

Töistä tultuaan Elisabet sai heti ensimmäisenä suunnata taas yökkimään. Mutta tämä kuulemma tästä kyllä rauhoittuisi. Nainen päätti vain päättäväisesti suunnata siistiytymään.

photo Sims2EP8201807122224.png

”Voi vitsi, siitä tuli hieno. Näytät komealta”, Elisabet kehui, kun Niklas johdatteli naisen katsomaan juuri Miron mukaan valmistunutta taulua. Nyt kun se oli kehystetty tavoitellun kokonaisuuden mukaisesti.

”Joo. Mutta on tämä yhä vähän hassua, oma pärstä täällä näin näiden kaikkien jatkona, vetää kunnioittavan hiljaiseksi…” Niklas tunnusti.

photo 5bcSims2EP8201807122226.png

”Siihen tottuu”, Maria ilmestyi kuuntelemaan ja kommentoimaan nuoren parin rinnalle. Siinä oli hänen kuvansa heti edellisenä. Niin kauan sitten, kun he juuri vasta olivat muuttaneet tähän taloon. Elisabet vilkaisi välissä Marian kuvaa, ja Maria näki, kuinka vaaleaverikkö katseli hetken vuoroin taulua ja vuoroin kaulassaan roikkuvaa korua. Kyllä, sama se oli. Elisabet loi lyhyen hymyn taakseen Marialle, johon tämä myhäillen vastasi. Niklas oli kuitenkin sen verran lumoutunut omakuvastaan ja tuosta taulujen jatkumosta, että ei huomannut koko äänetöntä keskustelua.photo Sims2EP8201807122313.png

”Miettikääpä kuinka hassua minusta on näitä katsella kun itse maalasin molemmat”, Miro mietti kunhan oli pujotellut yläkertaan siirtyvien ohitse mutisten tulevansa tekemään kellariin jotain muuta pientä. Itse maalannut molemmat, ja ties ketkä tärkeät henkilöt olivat maalanneet nuo aiemmat noista aiemmista suvun jäsenistä…

*****

photo Sims2EP8201807122259.png

Elisabet odotti eräänä iltana Niklasta töistä kotiin.

”Missäköhän rämäpääbändissä se iskä on tänään soittanut esiintymisasunsa perusteella”, Elisabet jutteli ääneen vatsaansa silitellen.

photo Sims2EP8201807122301.png

Niklas sai Elisabetin puolesta toistaiseksi ottaa kaikki keikat vastaan, jotka vain halusi, mihin vain päivänaikaan tahansa ja vaikka kauempanakin yöreissun päässä. Elisabet kyllä pärjäisi ja Miro ja Maria olivat muutenkin apuna. Elisabet halusi tarjota Niklakselle vähän niin kuin saman mahdollisuuden kuin itse oli saanut. Nyt, kun ei ollut vielä pienokaisia huolehdittavana. Niklas hyödynsi tuota mahdollisuutta silloin tällöin, mutta keskittyi kuitenkin edelleen lähinnä opiskelullaan saamaansa päivätyöhön kouluissa musiikkiavustajana ja otti näitä keikkoja lähinnä viikonlopuille.

photo Sims2EP8201807122303.png

”Mitäs ihmettä sinä teet vielä hereillä?” Niklas ihmetteli, kun asteli vähän epäröivästi kohti kotia. Tavallisesti hänelle jätettiin myöhäistä kotiinpaluuta varten vain kuistin valo päälle, mutta nyt valoja oli päällä enemmänkin ja Niklas osasi jo epäillä jonkinlaista myöhäisvastaanottoa.

”Hei vain sinullekin”, Elisabet puuskahti. Pitihän se arvata, se miten Niklas tähän yllätystapaamiseen suhtautuisi.

photo Sims2EP8201807122305.png

”Ei kun sori. Hei, hyvää iltaa rouva Jalava. Mitä teille kuuluu?” Niklas muutti asenteensa.

”Ääh, ei tarvitse. En oikeasti pahastunut. Minulle tuli vain nälkä ja olen siksi hereillä, en vain sinua odottamassa. Älä pahastu”, Elisabet selitti hyväntahtoisesti naurahtaen ja lisäsi sitten kiireesti lopun.

”En pahastu. Kiva vain, kun ei aina tarvitse tulla yksin kotiin”, Niklas vakuutti ja sulki Elisabetin halaukseen.

photo d39Sims2EP8201807122305.png

”Tuoksut hyvältä”, Elisabet totesi ja sai Niklaksen tyrskähtämään naurusta.

”Lavan takavarastolta ja roudaamishieltä”, mies korjasi.

”Niin juuri. Tutulta. Kaipaan tuota”, Elisabet huokaisi.

photo aaSims2EP8201807122305.png

”Noh, voit kyllä palata keikkailemaan heti kun järkevästi mahdollista minun puolesta. Kyllä me saadaan tämä elämä niin järjestykseen, että voimme molemmat tehdä tarpeeksi mitä halajamme”, Niklas lupasi. Eikä niiden suunnitelmien toteuttamisessa ainakaan haittaisi, että toistaiseksi Maria ja Miro asuisivat vielä vetreinä pitkään saman katon alla. Muulle ei ollut suunnitelmia tai tarvetta vielä.

photo Sims2EP8201807122306.png

”Odotan sitä. Niin kuin paljon muutakin”, Elisabet huokaisi ja taputti lyhyesti vatsaansa.

photo Sims2EP8201807122307.png

”Niin minäkin.” On kivaa, kun on paljon odotettavaa tulevaisuutta, etenkin kun sen saisi jakaa jonkun tärkeän kanssa.

*****

photo Sims2EP8201807121905.png

”Tuoko muka hiekkalinna? Luulen, että Miriam saa sinulta kyllä nyt ihan väärät opit”, Inari havahtui auringossa lekottelultaan välillä avaamaan silmiään. Hän luotti kyllä Violan pysyvän täysin Miriamin perässä niin, että saattoi oikeasti levätä.

photo 986Sims2EP8201807121904.png

”Ääh eihän tämä ole tietenkään valmis vielä”, Viola puolustautui ja kiirehti tukemaan tornia, joka yrityksestä huolimatta sortui hänen sormiansa läpi. Miriam kikatti toisen äitinsä surkealle ilmeelle ja sohimiselle.

photo be0Sims2EP8201807121907.png

”Joo joo, uskotaan, kun noin uskottavalta näyttää”, Inari lupasi, kun Viola puri huuleensa ja alkoi Inarin mielestä tosi söpön päättäväisesti korjailla teostaan. Miriamkin seurasi vakavoituen ja kiinnostuneena.

photo 72cSims2EP8201807121919.pngphoto Sims2EP8201807121919.pngphoto Sims2EP8201807121920.png

Vanha Real ei kovin kauan ehtinyt nauttia elämänsä loppupuolen kissanpäivistä. Mutta sitä se elämän kiertokulku on. Realista sekä tämän sisaruksista aika jätti. Inarin vatsa kasvoi, myös Elisabet kuului olevan pieniin päin.

photo Sims2EP8201807121853.pngphoto Sims2EP8201807121854.pngphoto 164Sims2EP8201807121854.png

Inari oli tyytyväinen, että hänellä oli näin hieno perhe, ja oli tuleva lapsi, jota yhdessä odottaa ja jolle tulevaisuus näytti hyvin valoisalta. Miriamiakin Inari oli tietysti odottanut, mutta nyt tilanne oli hyvin eri, kuin Miriamin syntyessä. Kaikki oli vain niin paljon paremmin ja onnellisemmin, ettei Inari meinannut välillä uskoakaan. Se kaikki, missä hän oli Violan kanssa sopinut yhteen ja toisaalta täydentänyt erilaisuudella, sopi myös perheen kasvattamiseen hyvin. Rauhallinen ja raisu, harkitseva ja suora, varovainen ja uskalias... Tai no, aika uskaliaita he olivat molemmat olleet tähän heittäytyessään vanhan taakse jättäen, mutta voi pojat, kyllä oli sen väärti.

photo Sims2EP8201807121843.png

Vauva alkoi toden teolla valvottaa ja odotuttaa jonkin verran lasketun ajan yli. Inari yritti viettää taas yhtä yötä jotenkuten, kun ainakaan nukkumisesta ei tullut mitään liikaa temppuilevan maha-asukin toilailujen takia.

photo Sims2EP8201807121842.png

”Voisit jo tulla sieltä pian…” Inari pyysi. Kaikki oli valmiina.

photo Sims2EP8201807121922.png

”Ai jestas joo toinen lapsi voi tulla nopeastikin, mutta tämä on naurettavaa”, Inari vaikeroi ja muisteli vähän katkerana vasta toissapäivänä lausumaansa toivetta. Äkkiä joo mutta ei nyt tässä vaiheessa näin äkkiä. Hän oli ehkä puolisen tuntia sitten päättänyt, että okei, synnytys oli tainnut käynnistyä. Ja sitten muka aikonut että odottaa, kunnes Miriam herää päiväunilta ja sitten voi pistää hösseliksi. Mutta tämä tapaus ei tainnut suostua odotteluun. Eikä Inarikaan siihen, että yrittäisi tällä kertaa näytellä vahvempaa, kuin mitä oli.

photo 940Sims2EP8201807121922.png

”VIOLAAA, APUA!” Inari karjui seuraavan supistuksen voimalla.

photo Sims2EP8201807121921.png

”Voi vitsit”, Viola kihersi jännittyneenä, mutta pyyhki sitten innostuneen virneen kasvoiltaan kääntyessään nurkan ympäri. Hän malttaisi kyllä mielensä ja auttaisi rauhallisesti Inaria parhaansa mukaan niin kuin oli suunniteltu.

photo Sims2EP8201807121923.png

”Joo, okei, mä muistan kyllä mitä tehdään, tule ensin tähän…” Viola sitten pisti hösseliksi ja ohjasi Inarin istumaan lähtien samoilla askelilla hakemaan Miriamia hoitoon naapuriin vietäväksi. Nämä odottivatkin jo ovella kun olivat kuulleet huolestuneina Inarin huudon sinne naapuriin sisälle asti.

photo Sims2EP8201807121934.png

Vaaleatukkainen, sinisilmäinen tyttö nimettiin Reinaksi. Inari pääsi ongelmitta pian tytön kanssa kotiin, tämä ei tosiaankaan ollut aikaillut lopulta maailman tullessaan. Ja jälleen Inari tunsi pääsevänsä uudelle tasolle kaiken sen onnellisuuden kanssa, mitä tunsi.

photo Sims2EP8201807121935.png

”Ihan hyvä vain että kirit lopulta, täällä kun sinua niin kovasti odotettiin”, Inari mietti kuullessaan lähestyvät askeleet. Miriam tutkaili tarkkaavaisesti pikkusisartaan, ja sai saman vakavuuden tarttumaan harvinaisesti Violaankin. Tämä hädin tuskin malttoi olla vähän väliä halimatta ja pusuttelematta pientä vauvaa, niin ihanaa nyyttiä. Inari oli jo joutunut pariin kertaan muistuttamaan, ettei Miriamia saisi suinkaan unohtaa tai antaa aihetta kateuteen. Tähän asti Viola olikin jo muuten toiminut kiitettävän luontevasti toisena äitinä Inarin lapsille. Heidän lapsilleen.

”Leikkiä?” Miriam kysyi hetken vakavana katseltuaan ja osoitti pikkusiskoaan ja sitten katsoi Violaa kysyvästi.

”Ai niin kuin nuken kanssa? Onko se nukke?” Viola kysyi. Miriam pudisti nopeasti päätään.

photo Sims2EP8201807121938.png

”Leikkiä”, Miriam toisti painokkaammin. Tyttö oli vasta alkanut tapailla sanoja, ja yritti niillä yksittäisillä saada tarkoituksensa selviksi, mutta ymmärsi hämmentävän paljon.

”Ai niin kuin leikittiin äsken pikkuautoilla yhdessä, vrumvrum?” Viola yritti seuraavaksi. Miriam nyökytti innoissaan päätään.

”Voi Miriam kuule, Reina on vielä liian pieni. Mutta ei mene kauan, niin pääsette varmasti tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Sitä ennen Reina varmasti tykkää katsoa kaikenlaista mitä sinä teet”, Inari selitti, ja Miriam hyppi innoissaan Violan sylissä. Inari ei voinut olla ajattelematta, että nuo kaksi muistuttivat toisiaan. Mutta eihän se niin voisi olla… Paitsi voisipa. Viola tulisi olemaan paljon Miriamin elämässä mukana ja kasvattamassa tätä, ja lapset olivat sekä perimänsä että ympäristönsä, tässä tapauksessa tämän perheen, summa. Ajatus lämmitti Inarin mieltä kovasti. Oli alku ollut mitä tahansa, siihen voisi vielä hyvinkin vaikuttaa näin myöhemmin.

*****

photo Sims2EP8201807122320.pngphoto Sims2EP8201807122315.pngphoto Sims2EP8201807122323.png

”Sinä ainakin olet aivan kuin emosi”, Maria miettii, kun seurasi kuinka Nila ja Mirna kävivät lyhyen ajan sisään molemmat tuijottelemassa kaloja.

photo Sims2EP8201807122341.pngphoto c9bSims2EP8201807122341.pngphoto Sims2EP8201807130005.pngphoto Sims2EP8201807130006.png

Maria neuvoi miten parhaiten pystyi missä Elisabet kyselikin raskauden edetessä ja lasketun ajan odottaessa kuukausien sijaan vain viikkojen päässä.

photo Sims2EP8201807122345.png

”Taas se kissa on akvaariolla”, Maria hymähti, mutta suuntasi sitten katseensa takaisin ohjelmaan, jota Miro ainakin tiiviisti seurasi. Eikä tuo nuori parikaan näyttänyt keskittyvän Marian sanoihin. 

photo Sims2EP8201807122348.pngphoto 8a2Sims2EP8201807122348.pngphoto Sims2EP8201807122349.png

”Eijjeijei juuri menivät ruudun tuohon reunaan…” Miro vaikeroi ratkaisevalla hetkellä ottelua, kun Niklas ja Elisabet sattuivat samalla hetkellä keskittymään lapsen liikkeistä vatsassa ilakointiin. Maria pudisti päätään. Miro irvisteli ja kuikuili turhaan telkkaria pariskunnan takaa, joka ei huomannut kuin toisensa.

Niklas ei voinut kuin ihmetellä saavuttamaansa onnea. Se nuori laulajatyttö oli nyt hänen vaimonsa ja kohta äiti heidän yhteiselle lapselleen. Miten asiat saattoivatkin järjestyä niin hienosti, kun vähän uskalsi ottaa ohjat elämästään ja suunnata, minne halusi. Samoja asioita Elisabet mietti - hän oli ollut ihastunut Niklakseen oikeastaan niin kuin kuin muisti, ja se oli kasvanut joksekin suureksi ja pysyväksi. Osin kirjaimellisesti, oli tuo vatsa jo aikamoinen. 

photo Sims2EP8201807122350.png

Mutta Niklas tuntui rakastavan häntä aina vain enemmän.

photo b68Sims2EP8201807122352.pngphoto Sims2EP8201807122352.png

Maria tykkäsi katsoa muutenkin ennemmin keskenään innokkaana iloitsevaa ja suunnittelevaa nuorta paria. Mirollekin löytyi onneksi vähän vähemmän nopeatempoista jalkapalloa katsottavaksi, jolloin pienet ruudun eteen heilahdukset eivät haitanneet.

photo Sims2EP8201807122353.png

”Lataa lataa lataa nyt… noin!” Miro innostui taas meuhkaamaan. Maria vilkaisi Miroa vähän paheksuen meuhkaamisesta, kun Niklas ja Elisabetkin säikähtivät erilelleen ja naurahtivat sitten, kun älysivät, mistä oli ollut kyse.

"Eikä tullut edes maalia", Maria huokaisi.

"Niinpä", Miro säesti vakavana sen kuuloisena, ettei vuorostaan ollut lainkaan huomannut, mitä ympärillä tapahtui. Kohta alkoi taas uuden maalipaikan perään meuhkaaminen ja sohvaneuvominen.

photo Sims2EP8201807122354.png

Siinä vaiheessa nuori pari siirtyi pian omaan rauhaan, Lehtotien talo oli aivan tarpeeksi suuri, jotta kaikki saivat nauttia omasta tai toisten seurasta miten halusivat. Etenkin nyt Niklas ja Elisabet viettivät erityisen paljon kaksinkeskistä aikaa, kun oli tuntuma ilmassa, että kohta siihen ei olisi enää mahdollisuutta.

photo Sims2EP8201807130017.pngphoto 177Sims2EP8201807130017.png

Pian synnytyksen aika tulikin. Onneksi olivat silloin rakkaat lähellä ja mukana ja kaikki meni hyvin.

photo Sims2EP8201807130029.png

Jo parin rutiininomaisen tarkkailupäivän jälkeen Niklas ja Elisabet saivat tuoda kotiin ensimmäisen lapsensa.

photo 865Sims2EP8201807130029.pngphoto Sims2EP8201807130030.png

Pienen ruskeasilmäisen ja –tukkaisen pojan, Tuomaksen. Aika hienon suvun kymmenennen sukupolven edustajan suoraan perijälinjassa. Sellaisen suvun, jonka tarinaan oli mahtunut aikamoisia käänteitä. Ja suvun, jonka tarina varmasti jatkuisi vielä hienona.

photo Sims2EP8201807130032.png

Tähän kohtaan kirjoittajan kommenttia: Nyt tässä sitä ollaan, maalissa, niin kuin sen halusin ja kuvittelin. Mahdollinen perijä kymmenennessä sukupolvessa on syntynyt, ja tästä Jalavien tarina olisi aivan jatkettavissa, jos sitä vielä jatkaisin. Ajattelin, että jes, päihitin pelin, se on nyt pelattu läpi. Mutta tästähän tuli myös kaikkea muuta kuin pelattava haaste tässä vuosikymmenen, jestas, aikana. Tarina, joka on peilannut minua ja elämääni ja kokemaani ja kasvuani kirjoittajana ja muutenkin. Ja aion jatkaa itseni toteuttavasti vastaavalla tavalla, mutta Jalavien kautta ja parissa tämä vaihe on tullut nyt päätökseen. Aika aikansa kutakin. Mutta tykkään ajatella, että siellä se jossain jatkuu, Jalavien tarina. Niinpä jätän tämän Niklaksen ja kumppanien edeltävän sukupolven edustajien ja seuraavan sukupolven, Tuomaksen sukupolven, syntymän rajalta seuraavalla koosteella lopun avoimeksi: mahdollisuuksia olisi edelleen vaikka mihin ja kaikkeen, jälleen uuden sukupolven mukana.

En ole tehnyt vielä kertaakaan tätä tämän legacyn aikana, vaikka alusta lähtien musiikki on ollut minulla mukana inspiraationa. Mutta nyt, tämä musiikki oli inspiraationa ja oikean tunteen tuojana näihin viimeisiin vilauksiin Jalavista.

(Pitää laittaa linkki Youtubeen koska pölhö Vuodatus ei anna mitään liittää oikein tänne koodilla: )

https://www.youtube.com/watch?v=JMNBSqmvTU4

photo Sims2EP8201807130033.png

Koska aika kuluu, ja antaa aina uusia mahdollisuuksia.

photo Sims2EP8201807122024.pngphoto Sims2EP8201807122027.png

”Jes, vihdoin!” Pekolla ja Petralla oli kulunut vähän kauemmin, ennen kuin saattoivat varmistua iloisen perhetapahtuman olevan toivotusti edessä.

photo Sims2EP8201807122034.pngphoto Sims2EP8201807122038.png

”Ensilumi!”

photo Sims2EP8201807122044.png

”Olet sinä aina vain kauniin sorja, ja nyt niin kuin kaupan päällisinä oikein hehkut”, Pekko kehui, kunhan Petra oli herännyt rutiiniksi muodostuneilta päiväunilta ja päässyt juuri ja juuri pöllämystyneenä jaloilleen.

”Kunhan sanot… Kun tuntuu että paisun vain koko ajan kaikkialta”, Petra huokaisi voipuneena. Ei häntä niinkään peilikuva ja linjat huolettaneet, mutta milloin se vauva olisi oikein kasvanut tarpeeksi eikä tarvitsisi jaksaa kantaa koko ajan enemmän mukana.

photo Sims2EP8201807122041.png

”Juuri oikeista paikoista paisunut”, Pekko kiitteli pyöräyttäessään Petran ympäri ja katseli julkeasti tämän kasvanutta rintamusta härösti virnuillen.

”Äh, mokoma”, Petra moitti ja veti Pekon suudelmaan riuskasti leuasta ja katkaisi tuijottelun samalla tehokkaasti.

photo Sims2EP8201807122042.png

Pekko innostui viemään suudelman vähän pidemmälle.

photo Sims2EP8201807122043.png

”Huh, juuri ja juuri taivuin enää tuohon, sinun pitää kuule ukko varoa vähän jatkossa”, Petra hengähti kunhan pääsi ylös.

”Taivuit kuitenkin. Kauniin sorja, kuten sanoin. Mutta okei, pitää varoa, uskotaan”, Pekko puuskutti. Petra kohotti kulmaansa.

”Mitä, en kai vain ollut jotenkin painava pyöriteltävä?” Petra tivasi tiukasti, yrittäen olla paljastamatta nykivällä suupielellä ettei ollut niin tosissaan. Pekko irvisti liian ilmeisenä vastaukseksi, ja sai siten lopulta Petran naurahtamaan.

”Ei se mitään, sitä minä itsekin juuri mietin kuinka paljon tässä oikein tulee kannettavaa…” Petra huokaisi. Pekko antoi suukon vaimonsa poskelle.

”Jos et meinaa jaksaa, niin kannan teitä molempia sitten paikasta toiseen miten tarvitsee nyt, kun minullakin alkoi loma”, Pekko lupasi auliisti. Petra pyöräytti silmiään, ja nauroi pelkästään mielikuvalle. Pekko virnisti voitonriemuisena.

photo Sims2EP8201807122047.png

”Niin, kuuletko, isi odottaa sinua kovasti ja järkkäsi oikein lomaa tähän, joten kokeilepa osua siihen”, Petra pyysi.

photo Sims2EP8201807122045.pngphoto 3b5Sims2EP8201807122045.png

”Ja tietenkin äitikin odottaa sinua kovasti.”

photo Sims2EP8201807122056.png

Petra synnytti esikoisenaan ruskeatukkaisen ja sinisilmäisen pojan, joka sai nimen Joonas. Niin kovasti kuin suvussa ja ystävissä oltiin lyötyä vetoa siitä, minkä P-alkuisen nimen poika saisi, kun oli jo Pekko ja Petra. Hahhaa kaikki.

”Isä tässä kovasti odottaa, että kunhan tuosta kasvat niin… Ja sitä odotellessa voitaisiin… ” Pekko höpötteli innoissaan lyhyemmän ja pidemmän aikavälin haaveitaan. Pekko oli oikeasti toivonut tosi kovasti poikaa, mutta ei ollut liikaa suunnitellut sen varaan, ettei vain pettyisi jos niin ei kävisikään.

photo Sims2EP8201807122057.png

”No niin, sinua alkavat väsyttää iskän suunnitelmat joista puoliakaan ei voi vielä toteuttaa pitkään aikaan ja osaan ei taida äiti antaa edes lupaa ennen kuin olet aikuinen ja saatte toheltaa yhdessä mitä haluatte”, Petra jutteli rauhoittavasti väsymysitkua kitisevälle pojalleen. Kun Pekko oli viimeisimpänä innostunut haaveilemaan yhdessä romuralliin osallistumisesta.

”No joo”, Pekko myöntyi ja rapsutti vaivaantuneena parran sänkeä leuassaan.

photo 1e6Sims2EP8201807122057.png

Petra oli onnensa huipulla. Hän oli saanut niin paljon hyvää.

photo Sims2EP8201807122058.png

”Niin, halitaan sitten sinua kun Petra unohti meidät aivan kokonaan eikä jaa edes Joonasta seuraavalle sylittäjälle. Joo ymmärräthän sinä minua Cinder poloinen sivuun unohdettu sinäkin”, Pekko jutteli syliinsä kaappaamalle kissalle, joka rimpuili siihen malliin että olisi tykännyt jatkaa sivuun unohdettuna. Petra pudisti päätään.

”No käännypä poloinen unohdettu iskä tänne niin pitkästä aikaa, näin melkein viiden minuutin kuluttua, saat taas poikasi syliisi”, Petra lupasi. Ja Pekko tosiaan otti Joonaksen vastaan säihkyvin silmin, kuin saisi tehdä sen aina ensimmäistä kertaa uudestaan.

photo Sims2EP8201807122059.pngphoto Sims2EP8201807122101.png

”Seuraavaksi sinä oletkin jo tätä menoa valmis yhteiseen laskuvarjohyppyyn!” Petra pudisti päätään Pekon äkkiä vanhoihin uriin yltyneelle ilakoinnille. Myöskään Joonasta ei näyttänyt väsyttävän enää ollenkaan.

”Ai niin totta, äiti mukaan myös. Ja kissallekin oma varjo, ketään ei unohdeta!”

photo d1dSims2EP8201807122101.png

”Pekko, jotain rajaa!” Petra huudahti, mutta ei voinut olla nauramatta mielikuvalle. Joonakselle tulisi tätä menoa hyvin eläväinen mielikuvitus ja varmasti soittoja koulusta opettajalta että mitä tuo poika höpöttää jos yhtään tulisi isäänsä. Mutta siihen olisi vielä paljon aikaa, pitäisi nauttia nyt tästä ajasta ensin kun Joonas on vauva ja tehdä vauvajuttuja.

photo Sims2EP8201807121945.pngphoto Sims2EP8201807121956.pngphoto Sims2EP8201807121957.pngphoto Sims2EP8201807121958.png

Koska lapset kasvavat sitten niin pian, ja etenkin heissä näkyy, kuinka se aika kuluu…

photo fc2Sims2EP8201807121958.pngphoto Sims2EP8201807121959.pngphoto Sims2EP8201807122001.png

”Nyt kun äiti ja äippä ei huomaa, mennään yhdessä leikkimään rannalle vaikka siellä on ne isot aallot, hiiop! Mä kannan kun sä et osaa vasta kuin kontata liian hitaasti”, Miriam yritti nostaa suunnitelmalle mukana innokkaana hihkuvan Reinan syliinsä ja mukaansa.

photo 11aSims2EP8201807122001.png

”Me ei olla kuule kuuroja, tyttöseni”, Inari huomautti.

”No sitten äkkiä nyt kun ne on ihan solmussa!” Miriam vaihtoi taktiikkaa, ja tarkan asettelun sijaan alkoi vain jotenkuten kainaloista raahaten kiskoa Reinaa mukanaan. Nuorempi siskoista hihkui innoissaan mukana kun jalat lipuivat lattialla perässä ja saattoi potkia kaikkea tielle osuvaa.

photo 716Sims2EP8201807122001.png

”Eihän Reinaa satu?” Inari varmisti vaivihkaa siskosten liikkeitä seuraavalta Inarin olan yli seuraavalta Violalta.

”No ei siltä kuulosta tai näytä”, Viola vakuutti naurua pidätellen ja yritti näyttää vakavalta pakkoreitillään taakseen vilkuilevalle Miriamille.

”Noh, leikkikööt ja nauttikoot sitten vähän aikaa saavutuksissaan paistatellen. Ja me toisistamme. Kun ne aallot ovat jo laantuneet kun äsken vilkaisin ja Miriam tietää kyllä rajat ja osaa pitää Reinalle jöötä.” Lapset saivat leikkiä yksin rannalla vain tietyn matkan päässä merestä ja vain tyynellä säällä, jos vanhemmat eivät olleet katsomassa. Ja Miriam oli jo useaan otteeseen osoittanut olevansa kuuliainen ja katsovansa Reinan perään tunnollisesti.

photo Sims2EP8201807130048.png

… ja lapsista enemmän puheen ollen, ehkä tulisi pian lisää pikkusisaruksiakin, jos aika sallisi. Tuo yhtä lailla antava ja ottava aika.

”Sanoivat neuvolassa, että hyvältä näyttää ja aikataulussa mennään. Eli ei pitäisi mennä enää kauan.” Niklas nyökkäsi hymy herkässä Elisabetin selonteolle.

photo Sims2EP8201807130046.png

”Sinusta tulee aivan pian isoveli, Tuomas, kuulitkos! Olet sinä jo niin iso poika!” Tuomas hihkui mukana aivan ymmärtämättä vielä, mistä oli kyse. Mutta siihenkään ei menisi enää tätä menoa kauan, kun tuon pojan kanssa varmaan juttelisi jo miten meni koulupäivä, sen jälkeen pian siitä minkälaisen ensimmäisen auton tämä haluaisi… ja kaikkea kanssa.

photo Sims2EP8201807130045.png

Miten se aika menikin niin nopeasti lopulta.

photo Sims2EP8201807130103.png

Aivan pian oli todella Tuomaksen ensimmäinen koulupäivä. Tai ainakin siltä tuntui. Niklas kun tunsi muistavansa kuin eilisen sen päivän, kun Tuomas tuli vasta sairaalasta muutaman päivän ikäisenä kotiin. Teresasta puhumattakaan, ja nyt tämä jo valitti itse omilla sanoilla, että tahtoo Tuomaksen mukaan.

photo 6a5Sims2EP8201807130103.png

”Mummi ja Miro ovat sitten täällä ja laittavat välipalaa koulun jälkeen ja auttavat läksyissä”, Elisabet muistutti. Miro ja Maria olivat molemmat jääneet sopivasti eläkkeelle niin, että Tuomaksen ei tarvitsisi olla itsekseen nyt alkavan koulun jälkeen vanhempien ollessa vielä myöhempään töissä. Teresakin oli vain osan viikkoa päiväkodissa. Ja Niklas ja Elisabet molemmat olivat saaneet keikkailla ongelmitta jo nyt satunnaisen sopivasti töidensä päälle, ja varmasti sille tarjoutuisi enemmän tilaisuuksia lasten vielä kasvaessa. Kaikki oli järjestynyt oikein hyvin.

photo Sims2EP8201807130104.png

”Joo joo. Vaikka ne olisi tosi vaikeita?” Tuomas vastasi ensin vähän reteästi, mutta sitten pienemmällä äänellä Marialta.

”Tietenkin. Vaikka eivät ne tuollaiselle fiksulle pojalle niin vaikeita tule varmasti olemaan”, Maria vakuutti. Tuomas mutristi suutaan epävarmana.

photo 98Sims2EP8201807130104.png

”Ja Miro se vasta vaikeissa läksyissä osaakin auttaa, kysy vaikka iskältä joskus”, Maria rohkaisi vielä. Tuomas vilkaisi ensin ihmeissään Miroa ja sitten olkansa yli – Niklas nyökkäsi pienesti vakuutukseksi Marian sanoille – ja sitten taas hymy kasvoillaan mummiaan. Sitten ainakin puolet eteisessä olijoista hätkähtivät, kun koulubussi tööttäsi.photo Sims2EP8201807130107.png

”Sori mummi, nyt pitää mennä, nähdään pian!” Tuomas toivotti ja kääntyi innokkaana loikalla ensin ympäri, mutta jäikin sitten vielä empimään vanhempiensa eteen. Niklas ja Elisabet myhäilivät molemmat mielissään tuumien, kuinka poika niin kovasti muistutti sekä itseä että toista, täydellinen sekoitus.

”Nyt ei taida olla enää aikaa hyvästelykierroksen jatkamiseen”, Niklas huomautti, ”mutta kaikki on hyvin katsottu valmiiksi ja pakattu eilen, niinhän?” Tuomas nyökkäsi pontevasti.

photo 894Sims2EP8201807130107.png

”Joten mene vain.”

Ja niin Tuomas viipotti vilkuttaen vanhempiensa ohi. Ja Mariasta tuntui, kuin hän olisi vasta eilen hyvästellyt Niklaksen koulutielle tuosta samasta ovesta. Eikä muistojen pintautumista ainakaan ehkäissyt se, että Tuomas oli kuin pieni peilikuva isästään.

photo Sims2EP8201807130109.png

Bussin ja loittonevan isoveljensä nähdessään Teresa alkoi vinkua ja rimpuilla tyytymättömänä. ”No niin, keksitäänpäs sinulle ja isovanhemmille jotain kivaa puuhaa vielä, kun saat sinä tyttöseni odotella vielä vähän kouluun pääsyä”, Elisabet kuitenkin kutitteli Teresaa ja sai sillä ja lupauksillaan tälle taas innokkaan hymyn kasvoille. Niklaksen oli vaikea yrittää miettiä kumpaa katsella, bussiin kiirehtivää pikku poikaansa vai aina vain niin kauniin äitinsä sylissä kihertävää kaunista pikku tyttöään. Kun yhtä lailla teki mieli saada molemmat näyt leimautumaan ikiajoiksi mieleen, sillä…

photo Sims2EP8201807130111.png

Niin, vielä vähän, ja sitten olisi jo sekin tyttö koulussa, ja isoveli vaikka missä tavoittelemassa tähtiä. Tässä ikuisessa kiertokulussa, jota myös elämäksi kutsutaan.

photo Sims2EP8201807130114.png

Life – It’s an entire eternity

FIN

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viimeisen kerran osan päätöslöpinät. Viimeisen kerran sattumat ja tapahtumat, outtakes noin lyhyesti, koska eihän Jalavien osa ilman niitä mitään Jalavia olisikaan ;) (tulkitse haikeaksi hymyksi)

 

photo Sims2EP8201805062006.png

Voi urgh, randomin säännöllisesti jonkun kissan vaan täytyy etsiytyä tuohon ahtaimpaan paikkaan nukkumaan.

photo Sims2EP8201805062030.png

Elisabetille oli jossain vaiheessa tullut tosi huono koulumenestys (liian keskittyneitä kuvauksia tarinaan?...) ja enpä ole ennen nähnyt tätä tapahtumasarjaa, jossa todistu päätyy teinin kengän alle rutuksi…

photo Sims2EP8201805062034.png

Sitten vähän Maria opastamaan tulevaa miniää läksyissä XD

photo Sims2EP8201805062149.png

Tosi kiva yrittää kuvata kun Elisabet ottaa juuri parhaat herpderp ilmeet käyttöön.

photo Sims2EP8201805182101.png

Ensin pennut saatiin heti alulle Nilan hankintapäivänä, ja samaa pikatahtia näköjään suhde kariutui…

photo Sims2EP8201805182109.pngphoto 561Sims2EP8201805182109.pngphoto 670Sims2EP8201805182109.pngphoto 2dSims2EP8201805182109.pngphoto 532Sims2EP8201805182109.pngphoto feeSims2EP8201805182109.pngphoto 995Sims2EP8201805182109.png

Niklas täysin spontaanisti päätti pitää breakdance-näytöksen Inarille. Kuvaa jotenkin tosi hyvin näiden kahden suhdetta: Niklakselle jumiutui tuo ilme niin näyttää koko ajan vähän awkwardilta ja Inari on vaan ihan wuhuu jeah XD

photo Sims2EP8201805182209.png

Inari on vapaalla tahdolla tontilla, ja saisi tehdä ihan mitä tahansa ihan missä tahansa, mutta juuri kesken kuvausten pitää TUOTA ruohoa tulla ihmettelmään!?

photo Sims2EP8201805182222.png

…ja perus häröilyjä päälle.

photo Sims2EP8201805182325.png

Voi ei, Maria ottaa mallia.

photo Sims2EP8201805182334.png

Ja joku hemmetin susikin taustalle peuhaamaan. Oli harvinaisen vaikea kuvaus kuvata näin simppeliksi keskustelukohtaukseksi….

photo Sims2EP8201805202146.png

Bonuskierros Inarin häröilyjä…

photo Sims2EP8201805202301.png

Niin, se yhtieisötonteilla kuvaaminen. Piti vain pakata kaikki piiloon. Telkkari oli nyt avuksi.

photo Sims2EP8201806172154.pngphoto Sims2EP8201806172203.pngphoto Sims2EP8201807122310.png

No niin, viimeinenkin urapalkinto saatu. Outoa hommaa kaikki hoitaminen ja opeta toista hoitamaan…

photo Sims2EP8201806172157.png

Niaaaauun.

photo Sims2EP8201806172207.pngphoto Sims2EP8201806172214.png

Kissojen todellinen syntymä. Miksi niillä onkaan noin huvittavan derpit ilmeet kun ottavat ensimmäiset askeleensa ;D Ja huh, olin iloinen että vain kaksi kattia, oli taas tupa täynnä…

photo Sims2EP8201806172237.png

Ja peli hajoili ja pokkuroi vastaan sitä pahemmin mitä lähemmäs loppua tultiin. Ihan vaan tyyliin jesarilla kokoon teipattuna sain viimeisimmät kuvat otettua, kun alkoi tällaista uutta bugia ilmestyä mitä en sen tarkemmin jaksanut lähteä enää yrittämään korjata oikeasti.

photo Sims2EP8201806172243.pngphoto Sims2EP8201806172242.png

Aika spookya matskua.

photo Sims2EP8201806172247.png

Uggggh

photo Sims2EP8201807122248.png

FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF

photo Sims2EP8201807052050.png

ARRRGGHH

photo Sims2EP8201806242035.pngphoto Sims2EP8201806242036.png

Perus häiriötekijäkuvauksille - pakko rynnätä kaikkien ihmettelemään tulipaloa

photo Sims2EP8201806252013.png

Hyvin taipuu nilkat. Tai sitten ei. Auts.

photo Sims2EP8201807011841.pngphoto 6e5Sims2EP8201807011841.png

Hehheh Marian ja Miron erilaiset, luonteesta kertovat pelot ;)

photo Sims2EP8201807011842.png

Huhhuh tuli talo täyteen simejä tässä vaiheessa… pikkukuvat pomppii ihan minne sattuu. Tässä miettii tyyliin sellaisia, että taloudessa ei saisi olla kuin max x määrä simejä, mutta kun enemmänkin on mahdollista koodeilla ja kai ihan normipeluulla koska voi syntyä lisää jne. niin löytyy lisää paikkoja pikkukuville.

photo Sims2EP8201807012055.png

photo Sims2EP8201807012057.pngphoto Sims2EP8201807042143.png

Hups no tämä nyt saattaa vääristää perheen varantojen loppusaldoa aavistuksen… lähes kaksinkertaisti. Ostin siis 17 näitä busseja ja kaikkea muuta sälää niin, että lopulta jäi vain 1 simoleoni liikaa, se nyt sallittakoon?

photo Sims2EP8201807081209.pngphoto 340Sims2EP8201807081209.png

Näihin toiveisiin kiinnitin myös huomiota. Huomaa, että vanhanaikainen peli. Toinen toive liittyy selvästi Petraan ja Niklakseen kumppaneineen, ja toinen Inariin. Eri toiveet, ja vähemmän tavoitepisteitä tarjolla… Höh. Nojaa, on tuo Marian toivekirjo noin muuten aika hyvä perhetavoitteisen ilmentymä.

photo Sims2EP8201807062351.png

Hyvin lähti ekat häät käyntiin. Mission impossible wedding mode vol. 1. Piti saada kiva talvinen maisema sääkoneella, mutta Pekko rikkoi sen.

photo Sims2EP8201807062356.png

Ja huomasin, että Pekolla oli bugisesti ”Kasva” elämäntavoitteena, niin kuin lapsella. Oikeastaan aika paha pelin rikkinäisyyden merkki. Yritin korjata sen. Noh, sain todeta tässä vaiheessa että Pekko näemmä saa bugisesti kaikki tavoitepistepalkinnot aina toimimaan väärin.

photo 8d9Sims2EP8201807062356.png

Pääsipä nauramaan tätä Juustoleipätavoitetta ;D Onneksi se korjasi Pekon bugitilanteen ja seuraavalla kerralla mielenmuokkaushommelipalkinto toimi ja Pekolle tuli kunnon elämäntavoite ja sääkin saatiin sitten kohdalleen…

photo Sims2EP8201807070012.png

Ja sitten vielä kaikki ulkoasuissa ja joraamassa kun pitäisi mennä jo… perus Jalavat.

photo 98Sims2EP8201807062107.pngphoto Sims2EP8201807062107.png

Pari ekstrakuvaa siitä kirkosta, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen nopeasti väsätyksi yhden kohtauksen tontiksi.

photo Sims2EP8201807070018.png

Niin ja nämä siniset samperin pikkutimantit… Tämä on kätevin keino saada monta tarvittavaa simiä tontille kerralla, tämä ”lähde retkelle” tms., mutta nuo timantit mokomat eivät susotuneetkaan katoamaan vaikka retki tuli päätökseensä ja lisäksi edes koodeilla eivät lähteneet. Saatte sitten niitä ihastella tarinassakin kun olivat vähän liian vaivaa vaativia kuvista piilottamiseen jälkimuokkauksin…

photo Sims2EP8201807070037.png

Joo ensinnäkin joogat pystyyn kun pitäisi toimituksen alkaa.

photo Sims2EP8201807070107.png

Ja sitten herkimmässä kohdassa joku tönöttämään keskelle käytävää. Onneksi yhteisötontillakin toimii testingcheatsin force error ja remove niin saa simit pois tieltä.

photo eafSims2EP8201807070126.png

Voi apua Inari…

photo Sims2EP8201807070129.png

Tässä oli hyvä chäänssi kokeilla mikä ihme tuo ”Tutkaile tarjontaa” taas olikaan. Ai niin. Ja Inari oli erityisen härö koekappale, löytyi hyvää tarjontaa kaikkialta…

photo d19Sims2EP8201807070129.png

…ja päätyi sitten Mariaan.

photo 4a8Sims2EP8201807070129.pngphoto Sims2EP8201807070131.pngphoto 3feSims2EP8201807070131.png

Kun vertaa kunnollisempiin sisaruksiin: Niklas buuasi noille puolisukulaisille ja sopivasti päätti Elisabetin parhaaksi.

photo Sims2EP8201807070132.pngphoto d91Sims2EP8201807070132.png

Ja Petrakin, juuri naimisiin mennyt… Anti olla.

photo Sims2EP8201807070134.png

Random kuva jolle ei tullut käyttöä.

photo Sims2EP8201807082254.png

Tämä muori jumiutui oviaukkoon niin, ettei kukaan voinut tehdä hänelle mitään saati kulkea ovesta… kivakiva. Ja creepyä.

photo 51aSims2EP8201807082325.pngphoto Sims2EP8201807082326.png

Vähän oli pelottavaa, kun vieras otti Miramin syliinsä. Olen kuullut, että voisi kävellä taapero sylissään pois tontilta ja sitten taapero ei ikinä palaisi. Mutta onneksi meni vain ruokkimaan, kun vanhemmat puuhasivat muuta…

photo Sims2EP8201807091853.png

Niin ja näin ja vasta tällä tontilla Reina sai alkunsa XD Tosi tyylikästä

photo df6Sims2EP8201807091938.pngphoto Sims2EP8201807091938.png

Mission impossible wedding mode vol. 2: ensin pitää kerätä kaikki vieraat talosta täynnä kaikkia viihdykkeitä. Pelikone ja poreallas ja kaikki muut peruspaikat oli toisaalta helppo katsoa läpi…

photo 2b5Sims2EP8201807092020.pngphoto Sims2EP8201807092020.png

Tämäkin ihme erottelu. Naimisiin meneminen ja avoliitto ovat kuule vähän eri asia, Sims... eikä niitä erotella noin.

photo Sims2EP8201807092030.png

Hienosti taputtavat kuka mihinkin suuntaan.

photo Sims2EP8201807092037.png

Miten ihmeessä näillä koomisilla ilmeillä on tarkoitus saada hyviä kuvia aikaiseksi XD

photo Sims2EP8201807092145.png

Joo kunnon kakkuköntsät telineineen kaikkineen vain astianpesukoneeseen, perussims… pitäisi melkein kuvata sarja siitä kaikesta mitä sinne on päätynyt.

photo Sims2EP8201807101954.png

Siihen niin oikein tuplana nukahdettu siihen ahtaimpaan paikkaan arrrgh

photo Sims2EP8201807102100.png

Okei, nyt näyttää tosi hazardilta bugeilulta… ja yleensä tässä vaiheessa on jo liian myöhäistä yrittää tallentaa enää, peli vain tilttaa.

photo Sims2EP8201807112008.png

Varmaan jos kissalegacy vielä jatkuisi, Mirna olisi jatkajana. Vähän taas enemmän yhdistelmää vanhemmistaan, kun on veljeen verrattuna pörröinen häntä ja vihreät silmät.

photo bf2Sims2EP8201807112104.png

MIWM vol.3: sama ympäriinsä taputtelu mutta pahempana.

photo Sims2EP8201807112119.png

Btw, tämä oli lemppari käyttämistäni hääpuvuista. Tässä osassa, ja melkeinpä koko lgecayssä. Pitääpä pitää mielessä, kun tässä pian on oman hääpuvun valinnan paikka… Juu. Monet häät on simssissä suunniteltu ja kuvattu, mutta nyt on omat oikeat häät suunnitteilla ;)

photo Sims2EP8201807112122.png

Siitä puheen ollen, avomieheni halusi ottaa edes yhden kuvan legacyyni. Tällainen hääkollaasin osa tuli :D Kakkuja, hirmuisia lohkareita hän kommentoi. Enpä ollut itse enää kiinnitänyt niin paljon huomiota.

photo f66Sims2EP8201807112130.png

photo Sims2EP8201807112130.pngphoto ffSims2EP8201807112130.png

Ja Inarin jaksamisen kanssa oli todella ongelmia. Yritä nyt tässä järkevästi kuvata… Ja tuo naikkonenkin tunki ekstrana suoraan kadulta syömään kakkua XP

photo 358Sims2EP8201807112147.png

Olkoot. Päättyi kuitenkin juhlat uberhyvin, wuhuu! Petra ja Pekko eivät juhlia edes pitäneet, Inarille ja Violalle jäi jostain syystä vähän semilaimeat, mutta kaipa nämä Jalavan takapihahääpirskeet on se johon mulla on paras tuntuma järkätä ;) Tai oli, nyt niitä ei enää tule…

photo Sims2EP8201807121915.png

Säikähdin ensin, kun satuin vain sattumalta kääntämään kuvakulmaa niin, että tuli viikatemies vessasta luuraamasta näkyviin.

photo Sims2EP8201807122216.pngphoto Sims2EP8201807122214.png

Sitten säikähdin että kuka kuolee iik. Mutta unohdin jo, että niin, tästä kissasukupolvesta alkoi aika jättämään. Seuraavaksi oli Rokun vuoro… Jotenkin lempikissojani myös. Tietenkin Noraa ei voita mikään.

photo 1e5Sims2EP8201807122214.pngphoto 893Sims2EP8201807122214.png

Argh, lisää draamaa. Eipä ole näin tapahtunut kahdelle kerralla. Mutta tässä taisivat olla tämän legacyn viimeiset hautakivet, ajattelin.

photo Sims2EP8201807122225.png

Sain tietty hyvät säikähdykset kun niin, Saanakin tuli vihdoin luonnollisesti elinkaarensa päähän.

photo 1cbSims2EP8201807122225.png

Oli hyvin hyvin creepyä tämä paikka missä Saana siirtyi tuolle puolen.

photo Sims2EP8201807122226.png

Se on meinaa juurikin täsmälleen se kohta, jossa tarinan mukaan Saana jäi auton alle ja oli kuolemaisillaan ennen kuin Eetu paransi tämän.  Onneksi oli sentään kissat lähettämässä kaveria matkaan, kun muuten meni tämä vähän ohi.

photo Sims2EP8201807122230.png

Sitten näyttikin aika vapaalta tuo simien ohjauspaneeli… suorastaan luontevalta jo. Vaikkakin kissoja yhä enemmän kuin simejä…

photo Sims2EP8201807122327.png

Lopulta Cas palautettiin kotiin, mutta Claudia jäi edelleen karkutielle, vaikka elinikämittarikin oli jo tapissa…

photo Sims2EP8201807130007.png

Sitten tuli yhtäkkiä kunnon säikäytys että oho, taas kuolema läsnä. Mutta ei löytynyt yhtään missä, ennen kuin älysin, että Claudian kuva katosi pikkukuvista. Eikä hautaa missään. Pitäisi purkaa tyyliin koko tontti sitä varten niin ehkä löytyisi… Tämä oli oikeastaan pelko mikä minulla oli joidenkin kissojen kanssa jo aiemmin että entä jos karkaavat liian lähellä kuolemaa mitä käy räjähtääkö peli. Nyt en ainakaan siksi enää pelännyt kun onhan tämä tallennus pelistä jo aika lailla räjähtänyt XP

photo c7eSims2EP8201807130007.png

No niin, kerralla tuoa pikkukuvapaneeli uudelle aikakaudelle kaikkien näiden poistumien myötä. Milloinkohan viimeksi se on ollut näin tyhjä Jalavien historiassa…

photo Sims2EP8201807122304.png

Vilkuti vilkuti vaan… Tässä sukupolvessa tätä vilkuttelua ei niin paljon ollutkaan.

photo Sims2EP8201807122314.png

Lisäkuva tästä kohtaa. Niklaksen ja Eliaksen hymyssä on jotain hämmentävän samaa, huomasin, vaikka Elias muuten tuntui olevan aivan oman näköisensä seuraaviin polviin verrattuna…

photo Sims2EP8201807130018.png

Niin se todellinen kymmenennen polven syntymä. Niklas siellä selkeän hömelön sekaisin onnesta vilkuttaa poikansa tervetulleeksi.

photo 58dSims2EP8201807130018.pngphoto Sims2EP8201807130022.pngphoto Sims2EP8201807130024.png

Pojalla tosiaan oli muuten samanlaiset piirteet kuin isällään, mutta iho Elisabetin ja Niklaksen välistä. Asianmukaisesti koko perhe saapui lopulta katsomaan tulokasta. Oli jotenkin hieno syntymä tämä :) Tosi voitonriemuinen tunne. Ajattelin aina, että haluan jatkaa tämän legacyn loppuun. Jos vain voin. Kun ei sitä tiedä mitä olisi voinut sattua väliin. Mutta tässä se nyt oli, noin niin kuin sääntöpuolelta. I did it. Loppu olisi vain sellaista vapaata tarinaa, mitä haluaisin vielä Jalavilta kertoa.

photo Sims2EP8201807130051.pngphoto Sims2EP8201807130052.png

Joo, ja sitten koodit lauloivat kaikkien noiden tämän sukupolven viimeisten kuvien ja tervehdysten saamiseksi. Se tuntui aika hassulta etenkin tuolla perijätontilla…

photo 525Sims2EP8201807130052.png

Vähän yllättävästi Teresa sai täsmälleen samat piirteet kuin Tuomas. Kun kertasin mielessäni taaksepäin Jalavien aiempia perheitä, niin olikohan tyyliin Lea ja Leo viimeiset samoilla sim-geneettisillä ominaisuuksilla (tukka-silmät-iho) varustetut sisarukset perheessä.

photo Sims2EP8201807130054.pngphoto Sims2EP8201807130056.png

Lol tuo ammattipianistin asu. Saatiin isä hienosti pukeutuneena nopeutetuille synttäreille.

photo Sims2EP8201807130110.png

Täytyi vielä siihen lähes viimeiseen herkkään kuvaan jonkun samperin NPC:n tunkea… huoh, niin Jalaville ominaisesti.

Olen ottanut talteen kaikki luonteet ja horoskoopit. Ajattelin, että HUOM! vielä epilogi on tulossa, jossa nämä ja muutamat muut legacyyn liittyvät teknisemmät asiat listaan ja käyn läpi siten, mitä käytävissä on. Jalavien tarina sellaisenaan päättyi tähän, mutta vielä on tästä legacysta ammennettavaa niin itselle kuin teille. Siitä ihan pian tuolla lopussa lisää.

photo ce1Sims2EP8201807130115.pngphoto b3fSims2EP8201807130115.pngphoto Sims2EP8201807130115.pngphoto 87bSims2EP8201807130115.png

Tähän alkuun nyt oho, Niklaksella ja Teresalla täsmälleen sama luonne. Tuomas on vähän enemmän sekoitus vanhempiaan, mutta tuo uber ilkeys ja toisaalta leikkisyys ovat tulleet jostain oudosti. En tiedä kumpi olisi lopulta perinyt, ehkä Teresa.

photo Sims2EP8201807130116.pngphoto b8eSims2EP8201807130116.pngphoto 54bSims2EP8201807130116.pngphoto e33Sims2EP8201807130116.pngphoto 285Sims2EP8201807130116.pngphoto fcdSims2EP8201807130116.pngphoto Sims2EP8201807130117.pngphoto 6afSims2EP8201807130118.png

photo af7Sims2EP8201807130118.png

Sitten lopuksi ei ollut enää mitään tekemistä. Kaikki kuvat otettu. Hölmö fiilis, ei tarinnut enää pistää mieleen tontilta poistuessaan että mistä pitäisi jatkaa tai suorastaan asetella jotain valmiiksi. Siispä annoin vapaalla tahdolla mennä tämän perheen ekaa kertaa pitkään aikaan tai ikinä. Maria hakeutui pelaamaan. Kissat tappelevat wuhuu. Isä ja poika siivoavat söpösti yhdessä edes takaisin roskikselle kulkien. Tuomasta innosti maalata, ikään kuin isosetänsä jalanjäljillä.

photo e03Sims2EP8201807130118.png

Sellaista simselämää.

 

EPILOGI TIEDOSSA

HYVÄT LUKIJAT

Loppusanani. Pahoittelut jo valmiiksi tajunnanvirtaakirjoituksesta, jota ei ole tarkastettu, ja jota vanhat äikänmaikkani oikeinkirjoituksen osalta varmaan puisteleksien lukisivat.

Te ruudun takana jossain kaukana mutta niin lähellä olevilta tuntuvat ihmiset, jotka olette jakaneet tätä huimaksi venynynyttä harrastusprojektia kanssani jollain tavalla, lukeneet tai kommentoineet tai molempia. Joista useiden Sims-tuotoksia olen vuorostani seurannut vuosien saatossa. Aloitan loppusanani teistä, ja niistä.

Mieleeni on jäänyt päällimmäisenä sellaisia kuin Sims elämää –legacy, joka minulle sen suurimman kipinän antoi oman legacyn aloittamiseen, LC Eternity, upea niin tarinaltaan kuin kuviltaankin, joka mahtavasti pääsi päätökseen ihan tässä taannoin pitkän tauon jälkeen, aina niin epäonniset Suulat, ja lisäksi Ivanovat, Magnetot, ja sukujen lisäksi tarinat kuten Vincentin tarina, ja Sims 3 maailmastakin sellaisia kuin Frankenbergit, De Luca Trilogy, ja monia muita jotka ansaitsisivat tulla kiitetyksi kaikesta innostuksesta ja yhteisöllisyydestä, mitä ovat minulle tarjonneet tässä Suomen mahtavassa Sims-yhteisössä. Ilman tätä kaikkea ei olisi varmasti ollut yhtä innostavaa jakaa tätä omaa Sims-tuotosta nettiin.

Ja siihen tuotokseen ovat teidän kommenttine tuonneet suurena osana lisää iloa ja ammennettavaa. Ylitsevuotavat kehut, joista olen myhäillyt ja taputellut itseäni olalle niin omahyväisen tyytyväisenä hienosta tuotoksestani kuin siitä, että se on tuottanut suuria tunteita ja iloa myös muille. Kritiikit, jotka ovat aina olleet paikoillaan, ja jotka olen ajan kanssa pureksinut ja huomioinut tuottaakseni parempaa tarinaa. Ja ennen kaikkea se myötäeläminen. Se, että nämä hahmot ovat aina hetken aikaan tuntuneet todellisilta ja saaneet jossain muussakin heräämään samoja myötäelämisen tunteita ja reaktioita kuin minussa, mikä on tuntunut suuresti yhdistävältä pelkällä nimimerkeillä tuntemiini ihmisiin. Kiva on kivempaa yhdessä. Ja tämä simstarinointi on ollut hyvä keino siihen.

Siksi en aio lopettaa simstuotosten suhteen. Minulla on jo monta suunnitelmaa niin Sims 2:lle kuin 3:llekin. Tämä on minulle harrastus, mukava ja monipuolinen ajanviete monella tapaa, jota en aio noin vain lopettaa suinkaan tähän. On elämää Jalavien jälkeen, tekisi mieleni sanoa sille nuoremmalle minulle, joka pian pienenä rippikoululaisena ajatteli, että tämähän sujuu, tästä tulee mahtavaa, vanhemmalle minulle, joka ajatteli puoleen väliin pääsyn paikkeilla, että jatkan tätä varmaan ikuisesti, en malta tai osaa lopettaa, ja viime syksyiselle minulle, että on yleensäkin aika Jalavien jälkeen, kun tuskailin vain saanko koko hemmetin peliä enää toimimaan näitä loppumetrejä varten. Kyllä panostaminen kannatti silloin ja joka välissä tähän loistokkaaseen maaliin pääsemiseksi. Nyt kun keskellä yötä chillaan ja kirjoitan tätä mökillä, jossa olen niin monet kerrat aiemminkin viettänyt kesälomaa Jalavia naputellen sopivissa väleissä. Ja vuorostaan talven päivien pimetessä nopeasti ja kiireisempinäkin arkiaikoina saanut upottautua ihan johonkin toiseen maailmaan.

Siinä lomassa ennen seuraavia projekteja tunnen, että teen kuitenkin vielä jonkin sortin epilogin tälle legacylle. Siihen tulisi omien höpinöideni, viimeisen sukupuun yms. lisäksi myös teidän kommenttia. Siispä, siihen liittyen alla oleviin kommenteihin pyydän tällaista osasisältöä, jos kiinnostaa lähteä mukaan:

photo Sims2EP8201807122227.png

1) Kuka oli suosikkiperijäsi Jalavien legacyssa ja miksi?

2) Kuka oli suosikki muu hahmosi Jalavissa (ei siis perijä)?

3) Mikä on jäänyt mieleesi erityisesti tarinasta tai juonenkäänteistä ja miksi?

4) Arvaa (tai laske työläästi, minä sen aion tehdä joka tapauksessa): kuinka monta Word-sivua tekstiä legacyssä on kaiken kaikkiaan ja kuinka monta kuvaa kaiken kaikkiaan, kaikki ekstrat yms. mukaan lukien?

Oma arvaukseni on, että kun keskimäärin tuntuu, että osissa on ollut 200 kuvaa, ja tekstiä 20 sivua, tosin ensimmäiset osat paljon lyhyempiä, niin se tekisi ehkä sen 16 000 kuvaa ja 1 600 sivua tekstiä. Hui kauhea jo valmiiksi.

5) Sana on vapaa.

Nyt on chäänssi, huippuchäänssi, kertoa legacysta edelliset seikat omalta osaltaan ja mitä tahansa, myös te piilolukijat. Tulen lukemaan oikein ajatuksella ja hartaudella kaiken, vastaamaan ja sepittämään itsekin noihin omat sanottavani ja kokoamaan epilogiin kaikkea mielenkiintoista legacyn sääntöjen mukaisesti selonteona ja muutakin. Kiitos jo valmiiksi, niin kaikesta menneestä kuin tästä viimeisestä Jalavien kanssa yhdessä tohisemisesta.

Eli stay tuned….

Maroo, signing out for now.

 

sunnuntai, 22. huhtikuu 2018

74a. Lähellä sydäntä - tunteet

photo alku.png

Nonni, vihdoin. Inhoittavaa tuollainen peli hajoaa loppumetreillä - viivästys tähän tarinaan, mutta onneksi homma alkoi taas pelittää (lähes) kuten ennenkin ja osa tuli pakettiin. Tämä jakso, jolloin peli/tarina/kuvaaminen ei edennyt kesti suunnilleen 3-4 kuukautta, siitä siis pitkä viivästys tähän väliin. Nyt kuitenkaan ei pitäisi olla esteitä suunnitellulle etenemiselle, eli että vielä tulee viimeinen osa ennen kuin tämä legacy täyttää 10 vuotta heinäkuun lopussa.

Se yleisluontoisesta löpinästä, sitten tähän osaan. Niin, tämä osa pääsi venähtämään aika pitkäksi vaikka onkin jo kahteen osaan jaettu... Joten kannattaa varata aikaa tämän osan läpikäymiselle ^^' Viimeinen osa eli tämän kaveripuolisko tulee ehkä olemaan samaa luokkaa. Grande fanfaari tämän legacyn loppuun siis. 

 

Sitten, eikun lukemisen intoa.

 

 

 

*************************************

 

 

 

photo Sims2EP8201708200014.png

Kämppä alkoi tuntua enemmän kodilta, kun sinne oli saanut tehdä vähän omia lisäyksiä. Mutta silti, kun oli täytynyt tekemällä tehdä, kun ei ollut sellaista mikä olisi luonnostaan ajan kuluessa kertynyt, palkintoja, tavaraa, muistoja… Kaikki se oli jäänyt kotiin. Kotikotiin. Porukoille. Oli vaikea miettiä miten siitä puhuisi jatkossa tämän… tämän kämpän rinnalla. Inari tunsi itsensä palapelin palaksi, joka oli väkisin runtattu melkein sopivaan koloon.

photo Sims2EP8201708200015.png

Otolla oli taas tuttuja käymässä. Työkavereita korjaamolta, hengauskavereita, mitä milloinkin. Osan naamoista ja nimistä Inari oli oppinut jo nopeammin tunnistamaan ja yhdistämään. Osaa taas ei niinkään. Harvoin kämpässä itse asiassa olivat vain he kaksi, ja se meinasi olla aika väsyttävääkin. Työpäivien jälkeen etenkin. Etenkin raskauden yhä vain edetessä.

photo Sims2EP8201708200016.png

Mutta Inari tunsi, että lähinnä hän oli tunkenut tähän kämppään uutena. Häätänyt tilalta veljen tullessaan. Joten ei hän osannut muuta kuin suostua ja nyökkäillä jokaiseen Oton pyyntöön, tai ennemmin ilmoituksiin, että ”X ja Y tulee tänään” tai ”meen ja X:n ja Y:n kanssa ulos myöhemmin ehtisitkö tehdä isommin ruokaa meille tänään? Mä käyn kyllä kaupassa jos annat listan”. Jottei Otto tuntisi Inarin laittavan kaikkea uusiksi liian rajusti kerralla. Kyllä sitä sitten ehtisi ihmetellä elämän mullistumista, kun lapsen syntyminen lähestyisi.

photo Sims2EP8201708200018.png

”Tuoksuupa taas hyvältä, Inari. Mitä olet tänään laittanut?” Jarkko se taisi olla, joka kysyi.

”Ihan lihajuurespataa vain. Vähän ehkä jää kaikki rapsakaksi, kun tämä kuuluisi tehdä uunissa kotireseptin mukaan, mutta eiköhän me tästä läpi päästä”, Inari totesi hymähtäen.

Niin vain sitä luuli saavansa eväät kotoa kaikkeen, kun osallistui kotihommiin ja hoiti osansa talonpidossa. Mutta täällä olikin kaikki erilailla, ja talonpitoa paljon enemmän… Otto kun sanoi pahoitellen olevansa aina niin poikki tuplavuorotöistä autokorjaamolla, kun Inari puolestaan oli joutunut jo vähentämään omia vuorojaan kassalla kaupassa, johon oli määräaikaisesti äitiyslomaan asti päässyt.

photo Sims2EP8201708200019.png

”Otto me syödään kohta sunkin osa, jos et kohta ilmesty pöytään”, maanitteli illan toinen vieras, jonka nimeä Inari ei muistanut takuuvarmana, ehkä Riku tai Mika. Joku lyhyt kuitenkin.

”Joo no tää erä loppuu kohta matsista niin erätauolla ehtii”, Otto totesi poissaolevasti ja laittoi vähän telkkarin ääntä kovemmalle, kun toisten aterioinnin kilinä, kolina ja ruokakeskustelut alkoivat kaikua tilassa.

photo Sims2EP8201708200022.png

Inari kuunteli syödessään miesten juttuja. Nämä juttelivat lähinnä keskenään jostain työjutuista ja jostain illanvietosta pari viikkoa takaperin. Silloin tällöin Inarikin sai heitettyä jotain yleisluontoista kysymystä tai kommenttia väliin, jolloin miehet kääntyivät vilpittömän ystävällisesti hymyillen vastaamaan. Mutta pääasiassa Inari huomasi tuijottavansa keskustelua, jossa kukaan ei katsonut häntä silmiin tai puhunut suoraan hänelle.

photo Sims2EP8201708200032.png

Otto oli jo vaipunut umpiuneen sinä lyhyenä aikana, kun Inari tiskasi kaikki astiat vieraiden jäljiltä, ja laittoi Oton annoksen jääkaappiin, jota mies ei ollut lopultakaan muistanut syödä. Jäi taas laatuaika kaksistaan tai mikälie hyvin minimiin.

photo Sims2EP8201709231923.pngphoto Sims2EP8201709231940.png

Ja aamulla Otto oli kadonnut valmistautumaan ja lähtemään töihin mitään sanomatta tai hyvänaamunsuukkoja antamatta tai mitään, kun Inari heräili. Tämä arki ei ollut mitään sellaista, mitä Inari oli kuvitellut minkään kumppanin kanssa missään vaiheessa elämäänsä. Tämä ei tuntunut riittävän. Mutta… Mitä muuta sitten olisi pitänyt tai voinut olla lisäksi? Inari tunsi itsensä kiittämättömäksi, ja ponkaisi – taas kerran - ylös sängystä itseään ajatuksistaan moittien.

-----

photo Sims2EP8201709232102.pngphoto 88bSims2EP8201709232102.png

Inari sinnitteli hereillä pidempään kuin oli ehkä järkevää työvuoronsa jälkeen. Otto oli sanonut tulevansa ”ajoissa illalla tällä kertaa”, mutta eipä näyttäneet heidän ajantajunsa kohtaavan, kun kello oli jo vaikka mitä. Eikä Inari kehdannut soittaa, koska Otto oli aina äkäinen, jos häntä häirittiin töiden aikana muissa kuin työasioissa. Kun ei ollut kuulemma firmalla varaa tarjota työluuria, niin piti omalla mennä ja toivoa, että työpuhelut olisivat ainoita vuoron aikana.

photo Sims2EP8201709232112.png

”Kuules, äiti menee nukkumaan kohta tulee se iskä kotiin tai ei. Saisit siis rauhoittua ennemmin kuin villiintyä lisää, niin saadaan hyvät yöunet”, Inari mutisi ääneen, kun oli vähän aikaan tunnustellut lapsen liikkeitä. Ne alkoivat tuntua selvemmin ja selvemmin.

photo Sims2EP8201709232110.png

”Niin, kuulitko, äiti huolehtii meistä parhaansa mukaan tapahtui mitä tahansa muuta draamaa ympärillä…” Inari vakuutteli. Jos hän ei ollutkaan niin varmaan kaikista elämänsä saaneista käänteistä ja nykyisestä arjestaan, niin siitä hän oli varma, että tämän lapsen hän halusi, ja huolehtisi ja pitäisi hyvänä niin hyvin kuin pystyisi. Inari oli pahoillaan jos olikin saanut haittaa aikaan, kun oli älynnyt tilansa jonkin verran myöhässä. Nyt piti tehdä tästä eteenpäin parhaansa. Voisi aloittaa vaikka nukkumalla tarpeeksi eikä toiveikkaana kukkua hereillä. Kun Otolla oli niin usein niitä ylityöjuttuja…

*****

photo Sims2EP8201710212141.pngphoto Sims2EP8201710212145.png

”Heippa!” Pekko huikkasi ovelta tervehdykseksi.

”Tulossa vai menossa?” Miro kysyi poissaolevasti.

”Tulossa. Onko tossa uusi harmaa hius? Se viimeinen joka oli ennen musta”, Pekko heitti rennosti. Koko perhe (Pekko mukaan lukien siis) vähän vitsaili siitä, että kun Marian tukka oli vain hieman haalistunut, Mirolla valahti kaikki harmaaksi kerralla, eikä mies jaksanut alkaa sählätä värien kanssa nyt, kun ei aiemminkaan.

photo Sims2EP8201710211943.png

Mitä turhia, kun ei menoa haitannut. Ainakaan taas juuri edellisiltana Marian työkaverin kanssa vaihdettujen… sanojen perusteella.

”Hehhee”, Miro siis vain totesi sarkastisen hyväntahtoisesti. Mies veti vähän yöpaitansa kaulusta ylemmäs, kun kylmä viima kävi ulko-ovesta. Olisi pitänyt ehkä kuunnella sittenkin Mariaa ja laittaa vaatteet jo päälle ennen eteiseen tuloa.

”Onko Petra täällä ja jo hereillä?” Pekko jatkoi viskattuaan oven perässään lopulta kiinni.

”Onhan se jossain tuolla yl…”

photo Sims2EP8201710212147.png

”PEEETRAAAA!” Pekko alkoi malttamattomana kailottaa tyttöystävänsä nimeä niin, että Miro sävähti ja päätään pudistellen yritti hinkata liian paksuna lätsähtänyttä siveltimenvetoa tasaisemmaksi.

photo Sims2EP8201710212148.pngphoto Sims2EP8201710212149.png

”Oho mitä ihmettä Pekko tekee täällä näin aikaisin sen pitäisi olla vielä kotona yöpaidassa hiippailemassa niin kuin näemmä kaikki tän perheen miehet…” Petra mietti ääneen kiirehtiessään portaisiin. Tyttö vilkaisi ohi mennessään merkitsevästi ja napakasti Niklasta niin, että ruskea pitkä ponihäntä heilahti.

”Hei mä sentään teen kotihommia enkä vain hiipparoi”, Niklas puolustautui ja jatkoi entistä tarmokkaammin hinkkaamista. Petra oli kuitenkin jo loikkinut tiehensä.

photo Sims2EP8201710212152.png

Miro kuunteli ilahtuneena hymyillen, mitä se Pekko oli niin rientänyt Petralle kertomaan. Poika kuului näemmä saaneen haalimansa oppisopimuspaikan paikallisesta soitinkaupasta tai –verstaasta, se taisi toimia molempina. Pekko olikin aina ollut parempi käsistään kuin päästään.

photo Sims2EP8201710212153.png

”Mahtavaa! Ja kun mäkin pääsin sinne kätilöopistoon sisään niin me päästään pian muuttamaan omilleen yhteen!” Petra innostui hyppäämään Pekon syliin ja sai miehen voihkaisemaan. Miro katsoi tarpeelliseksi toppuutella epäominaisen riehakasta nuorimmaistaan… Tai siis Marian nuorimmaista.

photo 534Sims2EP8201710212153.png

”Rauhoituhan nyt vähän, Petra. Siis lähinnä tuota loikkimista, ei nuorikaan selkä kestä tuollaista. Kyllä te yhteen saatte muuttaa tietenkin…” Miro selosti, mutta kohautti lopulta vain olkiaan, kun ei saanut minkäänlaista osoitusta siitä, että häntä olisi kuunneltu.

photo Sims2EP8201710212159.pngphoto Sims2EP8201710212216.pngphoto Sims2EP8201710212157.png

Tai no mitä vielä. Miro päätteli, että ehkä olisi kokonaan parempi keksiä jotain muuta puuhaa hetkeksi muualla. Kun hän tuli nuorten tapaamisen saaneen käänteen myötä miettineeksi sellaisia, kuin että Marian mukaan Petra sai alkunsa vasten tuon samaisen eteisen seinää… Ja sitten ei voinut enää jäädä paikan päälle myhäilemään partaansa tietäväisenä. Pitäisi muuten ajaa se.

photo Sims2EP8201710212218.png

”Pakenit vai ilakoivaaa nuorta pariskuntaa tänne? ’Voi tuota nykyajan nuorisoa, kun ei anna arvokkaampiensa keskittyä arvokkaisiin harrastuksiinkaan enää reuhkaamisellaan’ ja niin edespäin vai?” Maria vitsaili nostamatta katsettaan kirjasta.

”No ne nimenomaan hiljensivät toisensa nyt aika tehokkaasti, jos tiedät mitä tarkoitan…” Miro mutisi vähän punehtuen. Hän ei ikimaailmassa ollut kenellekään myöntänyt, että maalaaminen oli hänelle todella harrastus, mutta tottahan Maria oli hänet saanut siitä kiinni tarpeeksi usein vuosien saatossa.

photo Sims2EP8201710212226.png

”Tiedänhän minä”, Maria hymähti vuorostaan, ja rypisti kulmiaan arvostelevasti, kun Miro jäi keinumaan kantapäillään. Ja häiritsemään hänen arvokasta harrastustaan, kirjojen lukemista. Siitä puheen ollen…

”Inaria muuten kiinnostaisi tietää onko hänestä olemassa sellaista vauvataaperokehityskirjaa. Epäilen, että ikävä kyllä ei, mutta käypäs hakemassa ainakin Niklaksen ja Petran vanhat kirjat ylhäältä, niin saa niitä vähän lueskella”, Maria keksi juoksuttaa Miroa. Mies tarttui mukisematta toimeen. Miro taisi tarvita vähän vielä lisää ajatusten harhautusta, kuin mitä Marian luona piipahtamisesta sai.

photo Sims2EP8201710212234.png

Miro näki jo kaukaa, että läppärin näytössä pyöri sen videokeskusteluohjelman tiimalasijuttu. Niklas naputti malttamattomana toista jalkaa. Eikä ollut malttanut vaihtaa vielä vaatteita päälleen – tosin Miro ei ollut siinä tapauksessa hyvä moittijaksi.

”Jos Elisabetille soittelet niin laita nyt edes vaatetta päälle, ei niin malttamaton saa olla”, Miro kuitenkin huomautti.

”Ööö joo mun piti mutta mä laskin aikavyöhykkeet väärin ja nyt mulla on kiire saada Elisabet kiinni ennen sen keikan alkua. Meillä on ollut aina tapana vähän jutella edes jotain, niin sitä ei jännittäisi. Tai ei sitä oikeasti jännitä kai enää ollenkaan, mutta siitä on tullut vähän sellainen onnenamulettijuttu ja tapa”, Niklas selitti hermostuneen kuuloisena ja vilkuili vähän väliä läppärin näyttöä.

photo Sims2EP8201710212238.pngphoto 394Sims2EP8201710212238.png

”Okei huh nyt se löysi oikean IP-osoitteen. Pitää vaan oottaa, että Elisabet löytää, menee varmaan hetki vain... No joo se siitä mitä sä täällä ylhäällä?” Niklas havahtui keskittyneempänä huomioimaan Miroa.

photo Sims2EP8201710212244.png

”Ääh etsin vain joitain juttuja liian vähäisillä ohjeilla, pitää käydä kysymässä Marialta lisää”, Miro mutisi, kun oli sormeillut vain ylähyllyn paria ensimmäistä kirjanselkämystä. Mies laittoi toispuoleisesti hymyillen sormet ristiin sanoilleen. Mirolle ei olisi ollut mikään ongelma löytää etsimänsä, mutta taas kerran täytyisi väistyä pois tieltä sitä ennen.

photo Sims2EP8201710212243.png

”Okei, mene vaan…” Niklas sanoi poissaolevampana taas, läppärin näytölle syttyi uusi ruutu.

Mitä?

”Ai moi Elisabet! Mirolle vaan sanoin, kun…”

Niin, talosta oli vaikea löytää omaa rauhaa, tai ennemminkin antaa omaa rauhaa, kun noita nuoria pareja riitti, Miro myhäili itsekseen.

photo Sims2EP8201710212248.pngphoto Sims2EP8201710212253.png

Kun Niklas sai puhelun päätökseen ja alkoi työstää jälleen koulutyötään, Pekko ja Elisabet lähtivät etsimään omaa rauhaa, ja samalla vapauttivat taloa taas enemmän muiden käyttöön.

-----

photo Sims2EP8201710212306.png

”Hei mä kuulin Marialta, että oot tyyliin koko päivän asunut siinä koukeroidesi ääressä, söit vaan välissä ja silloinkin ihan zombina, jätit sielusi tohon koneeseen tai jotain.”

Niklas vain murahti vastaukseksi Pekon aloituspuheelle.

photo Sims2EP8201710212305.pngphoto Sims2EP8201710212301.png

”Eli nyt mä puran kirouksesta sun sielusi vapaaksi ja mennään pelaamaan parit erät vanhojen ohjaimien virkistämiseksi alakertaan”, Pekko jatkoi ja taputti käsiään suurieleisesti kuin murtaen kirouksen.

”No joo oot kyllä oikeassa, ei pitäisi tehdä näin pitkää päivää vaan jakaa tasaisemmin teho… Mutta mihin sä Petran hukkasit? Aattelin, että oisitte taas koko päivän jossain”, Niklas mutisi yhä vähän poissaolevana.

photo Sims2EP8201710212302.png

”Nooh, se sanoi, että kävelee ylimääräisen kierroksen pihalla, ihan rauhassa. Ja se oikeastaan käski tehdä sun kanssa jotain välillä… Ja kun sitä ei kuitenkaan pelit kiinnosta niin käytän tilaisuuden hyväksi”, Pekko mietti rehelliseen tapaansa.

photo Sims2EP8201710212257.pngphoto Sims2EP8201710212256.png

Petra tosiaan käveli hitaasti, koski aidanpäitä ja kuistinkaiteita, nyppi pari rikkaruohot kukkaistutuksista, ja jäi sitten katsomaan valoisana ja lämpimänä pimeyden keskeltä kutsuvaa synnyinkotiaan.

”Mä tiedätkö muutan kohta pois… Mä oon aika aikuinen. En väitä, että täysin, mutta aikas aikuinen joo”, Petra hymisi ei kenellekään ääneen. Tai ehkä kuitenkin tuolle talolle, joka oli nähnyt jo lähes hänen koko elämänsä, mutta ei näkisi seuraavaa lukua enää.

photo Sims2EP8201710212309.png

”Okei okei”, Niklas naurahti ja sulki tiedostonsa nopein elein. Pekko oli oikeassa ja hyvää tarkoittava kaikessa mitä sanoi. Niklakseltakin meinasi välillä jäädä vahan kaverin näkeminen, kun oli tämä opiskelu ja tuo Elisabet…

photo Sims2EP8201710212310.png

Mutta nyt olivat taas vain kaksi toisiaan tuuppivaa ja keskenään kisaavaa miehenpuoleista telkkarin keinovalon hohdossa peliohjaimet käsissään. Oli aivan kuin ennen vanhaan.

”Epäreilua, tän mun ohjaimen vasen tappi on kangistunut!”

”No mulla ei toimi enää takanapit kunnolla!”

Aivan melkein kuin ennen vanhaan.

*****

photo Sims2EP8201709242013.png

Inarin ajantapon kassan takana (”onko noi kaikki kynnet kasvaneet yhtä nopeasti vai ei?”) keskeytti tutun kuuluinen kaakatus.

”Jaha”, Inari totesi vain ääneen ennen myrskyn saapumista kohdalle. Hän ei edelleenkään välittänyt siitä mitä muut tuumaisivat hänestä tai hänen tilanteestaan, tutut tai vieraat.

photo Sims2EP8201709242014.png

”Aaa heippa, Tiia ja Jossu, hauska nähdä tälleen yllättäen”, Inari tervehti asiakkaita.

”Moikka, Inari! Sama täällä”, Jossu tervehti, ja Tiialta Inari sai vain hymysuisen hiljaisen nyökkäyksen. Inari kohotti vähän kulmaansa, mutta nyökkäsi takaisin.

photo Sims2EP8201709242016.png

”Kuule ihan sikahyvä oikeastaan, kun just sä oot siinä. Kun sua oikeasti kiinnostaa ennemmin kuin sitä sitruunan niellyttä kurppaa joka tavallisesti tätä lafkaa pyörittää”, Jossu aloitti hengästyneen kuuloisena, ja Inari pakottautui pitämään ilmeensä peruslukemilla kuullessaan osuvan kuvauksen pomostaan.

photo Sims2EP8201709242025.png

”Kun Tiia menee ylihuomenna naimisiin ja tänään piti olla polttarit mutta se mokoma heräsi ilman ääntä ja se ei käy tän päivän suunnitelmiin ollenkaan”, Jossu selitti.

”Joo…Huono säkä…” Tiia pihisi taempaa. Selvisi pelkän nyökkäystervehdyksen syy.

”Niin onko täällä jotain ihme kurkunavauslääkkeitä tai jotain? Ei tosta pastillihyllystä ottanut selvää…” Jossu jatkoi loppuun.

photo Sims2EP8201709242043.png

”No, kun tää on tällainen pieni ruokatavarakauppa, niin mä luulen, että keskustasta apteekista löytyisi paremmin ihmelääkkeitä joka lähtöön. Vaikkakin mun suositus olisi, että polttarit mukautuisi mahdollisimman ääntä ja kuntoa säästäviksi suurta päivää varten”, Inari selitti. Kun pyöritti pientä kauppaa yksinään vuoroissaan, tuli jokainen tuote hyvin tutuksi.

photo Sims2EP8201709242019.png

”Aa… No pitää lähteä sinne… Ja miettiä kyllä varmaan sitten sitä ohjelmaa, kun menee apteekilla aikaa Vilman ja… Tai siis sä et kuullut mitään, Tiia”, Jossu mutisi ääneen. Tiia pudisti päätään ja muodosti Inarille suullaan sanat ”sanoinhan siitä apteekista”. Sillä aikaa Jossu tuijotteli ovesta ulos kuin apteekki ilmestyisi yhtäkkiä siihen.

photo Sims2EP8201709242029.png

”No mutta häät vai? Onnittelut!” Inari huikkasi. Tiia hymyili ja nyökkäsi vienosti vastaukseksi.

”Joo, nehän Jeren kanssa alkoi seukata jo koulussa! Tai siis olihan siinä välissä juttuja, mutta silti”, Jossu toimi suuna. Olisi toiminut varmaan, vaikka Tiiasta olisi omaa ääntä lähtenytkin.

photo Sims2EP8201709242027.png

”Ja toinen pari on Tessa ja Sakke! Niille on jo toinen kersa tulossa!” Jossu innostui selittämään lisää hyvin samaan tapaan kuin Inari muisti tämän aina kalkattaneen jo niinä kouluaikoina. Tiia pudisteli lisää päätään juorumoottorin kerätessä kierroksia.

photo Sims2EP8201709242041.png

”Oho, niillähän on ollut… selkeät suunnitelmat”, Inari keksi kommentoida.

”No ei kai niinkään, mutta niin ne menivät tässä naimisiin kanssa, niin Tiia ei ole ensimmäinen ja oikeastaan Emmikin meni just viime vuonna ja… sanohan mitä sinulle kuuluu, tässä on kohta käyty kaikki muut läpi. Violahan lähti kauemmas mutta ootteko te yhä…?” Jossu harppasi muihin aiheisiin, ja sai Inarin varuilleen.

photo Sims2EP8201709242033.png

”Ei olla. Mä asun yhden Oton kanssa. Se ei oo varmaan teille tuttu, kun se on vanhempi”, Inari kiirehti oikaisemaan aika tiukalla äänensävyllä, vaikka yrittikin kovasti olla piikittelemättä. Mutta Violasta siihen tapaan puhuminen sattui. Kuin tämä olisi vain ottanut ja lähtenyt ja jättänyt. Mutta eivät muut voineet tietää miten se suhde oli oikeasti kariutunut, eikä siinä mitä Jossu sanoi ollut tosiasiassa mitään ilkeää.

Tämä vaikutti oikeasti olettavan suhteen jatkuneen kaukosuhteena tai jotain, kun säpsähti suurisilmäisenä vähän kauemmas. Tai sitten reaktio johtui samasta syytä kuin Marialla. Ilmeisesti kukaan ei ollut uskonut Inarin olevan kiinnostunut myös miehistä… oliko se niin uskomattoman oloista?

photo Sims2EP8201709242044.png

”Ja meilläkin on tällaista tekeillä”, Inari siis päätti mielessään riuhtaista sen laastarin kerralla kokonaan irti – kalkattakoot Jossu, vaikka koko luomakunnalle – missä nyt mentiin Inarin elämässä.

”Oho! Tai siis oothan säkin näköjään jo pitkällä, mutta ei tuolta pöydän takaa huomannut, tai muutenkaan. Voi apua ota kohteliaisuutena mä en oo muuta kuin Tessan nähnyt, kun se odotti ja odottaa mutta sillä tuli aika paljon lisää linjoja… Ootteko te jo naimisissa?” Jossu vastasi ja vaihtoi lennosta aihetta, kun Tiia vähän kylkeen pukkaamalla yritti hidastaa kierroksia juorumoottorissa.

photo Sims2EP8201709242046.png

”Nooh, ei vielä, mutta ollaan puhuttu, että kunhan tää tästä ensin…” Inari huomasi  ensimmäistä kertaa vastaavansa vähän epävarmasti ja ympäripyöreästi. Silitteli lopuksi vatsaansa ja sai muut nyökkäämään ymmärtäväisinä. Pitäisikö heidän olla tosiaan keskustellut jo siitä Oton kanssa? Koska kyllähän se oli edessä jossain vaiheessa?

photo Sims2EP8201709242031.png

"Okei... Kiva kuulla. Mutta meidän pitää varmaan nyt lähteä metsästämään sitä apteekkia", Jossu muisti missä taas mentiin, kun Tiia vähän kähisi muistutusta taustalta.

photo Sims2EP8201709242047.png

”Hyviä polttareita! Ja häitä!” Inari huikkaili lopuksi lähtevien perään. Hän tunsi ihan aavistuksen itsensä liekaan sidotuksi koiraksi – voidapa loikkia mukaan pitämään hauskaa kavereiden kanssa.

photo Sims2EP8201709242049.png

Kavereita Inarilla ei oikein enää ollut. Ei sellaisia, joiden kanssa pyörimisen kanssa samaan kuvaan sopisi vauvavatsa.

-----

photo Sims2EP8201710211650.png

”Tuota…” Inari aloitti ja rykäisi kurkkuaan. Otto oli tullut kotiin ja mennyt vain puuskahdellen suoraan peilille ihmettelemään kuvajaistaan. Inari ei ollut varma, oliko kuullut edes kotiintulotervehdystä sieltä puhinan välistä, ja aikansa odotettuaan päätti, että hänen täytyy itse tehdä jonkinlainen keskustelunaloitus.

Samalla Inari sysi mielensä perukoille sen ihmettelyn, miksi Otto yleensä oli jumiutunut peilin ääreen niin pitkäksi aikaa. Tavallisesti mies oli niin helpoimpia reittejä etsivä ja menossa, että ei jaksanut paljon välittää siitä mitä laittoi päälle tai miltä näytti.

photo Sims2EP8201710211652.png

”Kun mä olen miettinyt, että nyt, kun vielä on aikaa, niin pitäisikö vielä vakauttaa tätä perhettä ennen lapsen syntymää?” Inari sai tokaistuksi. Vauva sattui liikehtimään juuri kuin kuullen, että hänestä oli puhetta. Se antoi Inarille varmuutta. Tämä oli tärkeää ja oikein, oli sitten tuttavilta kaupassa alun perin kuultua tai ei.

photo Sims2EP8201710211657.png

”Oonko mä jotenkin oikeasti rypistynyt ja valjuuntunut vai miten se menikään, tässä viime aikoina… Niin siis mitä sanoit?” Otto kuunteli selkeästi tarkkaavaisesti ja ajatuksella Inarin sanoja.

photo Sims2EP8201710211718.png

”Niin siis vakautta, lapsen parasta ajatellen. Kihloihin, tai naimisiin asti, kun se on se mikä oikeastaan vasta merkitsee”, Inari avasi lisää.

photo c3bSims2EP8201710211657.png

”Eihän sillä kai niin kiire ole, on niitä kaikenlaisia perheitä nykyään, niin ehditään mekin sitten rauhassa paremmalla ajalla ja rahallakin, mitä sitä ryntäilemään… Kun mistä sinä yhtäkkiä tämän idean sait, ei ole puhuttu mitään aiemmin!” Otto naurahti peilikuvalleen ja väläytteli hymyään ylimäärin.

photo Sims2EP8201710211719.pngphoto Sims2EP8201710211656.png

”Niin no, kunhan tuli nyt mieleen, ehkä voidaan joo miettiä vielä toiseen kertaan…” Inari mutisi eikä kehdannut puhua mitään ideansa lähteestä. Ei hän ollut tätä ennen tosissaan tullut miettineeksi, että menisi tämän miehen kanssa naimisiin. Aivot eivät vain mitenkään tuntuneet voivan raksuttaa sitä mielikuvaa nytkään esiin, hän Oton kanssa alttarilla, hän naimissa Oton kanssa. Mutta kun kuvitteli lapsen mukaan siihen yhtälöön, niin…

photo Sims2EP8201710211722.png

”Mutta mitäs tänne kuuluu?” Otto aivan yllättäen kääntyi ja harppoi Inarin luokse, käsi hakeutuen vatsalle.

photo Sims2EP8201710211725.png

”Ihan hyvää kiitos… Tai siis on vähän potkinut kyllä tavallista enemmän”, Inari vastasi ensin automaattisesti ennen kuin älysi mistä Otto oikeasti puhui. Niin lapsi tietenkin.

”Joo iskä ja äiskä ajattelee ja oottaa sua kovasti, temppuile vähän taas jooko…” Otto alkoi vatsaa toiveikkaasti tunnustellen höpistä imelimmällä hellyttelyäänellään, sellaisella, että Inari hihitti vilpittömästi.

photo Sims2EP8201710211726.png

Niin, sitä Inari ei ainakaan epäillyt, etteikö Otto olisi todella odottanut ja rakastanut tätä lasta. Se oli tärkeintä, eikö? Lapsi sitoisi yhteen, kunhan syntyisi, vielä enemmän.

*****

photo Sims2EP8201803082314.png

”Nyt on kaikki sitten valmista. Tervetuloa kotiin, Petra”, Pekko toivotti, kun viimeinenkin autolastillinen Petran mukaan otettavia kamppeita oli tuotu Lehtotieltä. Ja dumpattu vähän vähemmän valmiisti makuuhuoneeseen nurkan taakse.

”On kiva olla kotona. Sun kanssa. Kun sä olet täällä”, Petra huokaisi onnellisena, ja antoi katseensa kiertää pientä asuntoa, joka oli aivan heidän oma ja aivan heidän näköiseksi tehty.  Tai no, Petran näköiseksi, koska Pekolle kävi kaikki.

photo 155Sims2EP8201803082314.pngphoto bebSims2EP8201803082314.png

Asunto oli erillinen kiva pieni talo, melkein kuin ympäröivistä rivitaloista lohkaistu siivu. Pekko oli isänsä ainokainen ja sille yhdelle parille isovanhempia ainoa lapsenlapsi, joten heti ensimmäinen asunto oli ihan oma, lähinnä Pekon säästöillä ostettu.

photo Sims2EP8201803082317.png

”Ootteko te nyt valmiita, otan läppärin syliin ja näytän Elisabetille paikkoja”, Niklas huikkasi olkansa yli saatuaan vaihdettua ensin muuten vain kuulumiset vaaleaverikön kanssa. Tai no, toistaiseksi tällä oli ruskea tukka.

”Eiköhän olla, jos Elisabetia ei haittaa, että me molemmat puuhataan tässä omiamme”, Petra totesi.

”Joo, paitsi makkari on… aika sotku, ei kannata ehkä sinne mennä”, Pekko korjasi.

photo Sims2EP8201803082319.png

”Ei, kun mä siivosin sen jo”, Petra huikkasi nopeasti vastaukseksi.

”Aa no hyvä…, koska me kun eilen… No joo, jääköön sanomatta”, Pekko huokaisi ja irvisti lipsautukselleen, kun Petra kavensi miehelle silmiään varoittavasti olkansa yli. Pekko rykäisi ja levitti kätensä Niklakselle kutsuvasti, että hei joo kaikkialle saa mennä. Mutta mies oli jäänyt seisomaan vain paikoilleen läppäri käsissään vähän puusta pudonneen näköisenä. Elisabet näkyi kikattavan siellä toisessa päässä.

photo Sims2EP8201803082320.png

”Älä nyt siinä ole kytiksellä, kun Pekko just laittoi sulle omaa ruokaa, Cinder…” Petra moitti pariskunnan mukana muuttanutta kissaa. Samalla Pekko ja Niklas juttelivat talonhoidosta. Kaiken mitä Pekko keksi tulleen vastaan, Niklas sanoi sattuvan Lehtotiellä kolminkertaisesti, eli aika lailla suhteessa neliömäärään nähden. Maria ja Miro tietysti auttoivat, mutta näillä näkymin talon hoitajaksi jäävää Niklasta hirvitti vähän jo valmiiksi, että entä sitten, kun vanhempi sukupolvi ei jaksaisi enää auttaa.

”Ethän sä sinne yksin jää! Kun Elisabetin keikkailu kohta…” Pekko vauhkosi siihen asti, kunnes Petra pamautti munakaspinon pöydälle lähinnä Pekon eteen.

”Ruoka on valmista!” Petra tunsi veljeään sen verran, että tiesi tämän olevan aika kujalla aika monessa… tällaisessa asiassa. Ja vierailu olisi muuttunut kiusalliseksi, kun Pekko taas oli aika kujalla tilannetajun lisäksi sanojen korjailun kanssa. Huono yhdistelmä. Mutta söpö myös.

photo Sims2EP8201803082323.png

Oli kiva saada vieraita, joita kestitä omassa talossa, omassa keittiössä, omassa… ja niin edespäin. Mutta oli myös kiva olla Pekon kanssa kaksin ja saada tehdä ihan mitä tahansa ihan milloin halusi, kun ei ollut seinänaapureitakaan.

photo Sims2EP8201803132054.png

Ja se ihan mitä tahansa tarkoitti lähinnä sitä yhtä asiaa, jota oli nyt vapaus tehdä ihan milloin halusi, ja myös ihan missä halusi…

photo Sims2EP8201803132119.png

”Ei kyllä tuu onnistumaan seinää vasten!”

photo Sims2EP8201803132158.png

”Eikö sun pitänyt mennä Petra suihkuun…? Ja missaan leffankin-”

photo Sims2EP8201803132227.png

”On vähän kuuma päivä tänään… Onnistuisikohan jotenkin niin, että sulla olisi vielä vähemmän vaatetta?”

”Ai jaa, koskee varmaan sua myös Pekko, nyt heti tässä…?”

photo Sims2EP8201803132246.png

”Öööh, tota noin, kun noi naapurit tossa vieressä mutta siis jos se sun mielestä…”

”Ei nyt tietenkään tässä pystyssä seisten, röyhkimys! Tuu, mä näytän mistä me löydetään piilo…”

photo Sims2EP8201803132244.pngphoto Sims2EP8201803132251.png

”Mä rakastan sua Pekko. Ja tätä kotia.”

”Mäkin sua. Teitä.”

*****

photo Sims2EP8201710211733.pngphoto Sims2EP8201710211732.png

”Nyt tämä äippä jää tänne hengaamaan vatsansa ympärillä loppupäiviksi niin, ja sitten vielä pikkuisen kanssa lisää toivottavasti pian. Saat kuule luopua yksinäisen ylhäisestä valtakunnastasi joksikin aikaa. Ja sietää tätä lepertelyä päivät pitkät”, Inari hekotteli ensimmäisenä äitiysloman päivänään Ashille. Kissa siristeli silmiään ja yritti poikkeuksellisesti rimpuilla vapaaksi sylistä kuin olisi ymmärtänyt sanat ja yrittäisi löytää jonkun rauhallisen uuden valtakunnan.

photo Sims2EP8201710211734.png

”Voit uskoa, että, kunhan olen ensin ilakoinut pari päivää tätä vapautta kyllästyn taas persauksillani levenemiseen ja keksitään jotain hauskaa yhdessä.” Nyt Inari ansaitsi jo sylitettävältään kehräyksen.

-----

photo Sims2EP8201711121606.png

Yhtenä aamuna varhain Inari heräsi märästä sängystä ja siihen mennessä pahimmissa kivuissa eläessään. Ja se oli vasta alkua, mutta kaikki oli suunniteltu ja selkeää tätä varten.

photo c55Sims2EP8201710220017.png

Sitten kaikki alkoi mennä pieleen. Ensin sairaalasta lähetettiin takaisin kotiin, ja sitten ohjeistettiin, että tulkaa nyt takaisin, ja siihen mennessä oli kulunut jo monta tuntia, ja juuri, kun pääsi asettumaan ja yksi lääkäri sanoi, että nyt näyttää synnytys olevan hyvällä mallilla ja alkaa tapahtua, sanoi toinen hoitajapari, että ei sittenkään vielä, että nyt on vähän täyttäkin ja kaikkea menkää vain kotiin odottamaan vielä tunniksi tai pariksi.

photo Sims2EP8201710220017.png

Ja sitten Otto räjähti, haukkui hoitajan lääkärin sairaalan kaupungin kaiken, että eikö täällä osata vai haluta hoitaa vai molempia. Inari ei tiennyt, koska hän lakkasi kuuntelemasta, tai ennemminkin kuulemasta. Humisi vain vieraan miehen kirot korvissa ja vieras mies huitoi käsillään ja puristi ne nyrkkiin.

photo Sims2EP8201710220024.png

Ja kun nyrkit ja kädet lakkasivat huitomasta pelkästään ilmaa, niin mieheen tartuttiin ja tämä vietiin pois.

photo Sims2EP8201710220029.png

Käytävälle missä meuhkaaminen jatkui.

photo 1adSims2EP8201710220017.png

Lopulta korvissa soi vain hiljaisuus ja yksinäisyys.

”Kuule, Inari, sinun olisi parempi asettua aloilleen ja rauhoittua”, hoitaja pyysi liioitellun rauhallisella äänellä, ja vilkuili huolestuneena taakseen monitoriin. Siihen monitoriin Inarin synnytyksen suunnitelmallisesti sujumisen valheen paljastava sormeen kiinnitetty nipsu lähetti totuuden liian villisti viuhtovana käyränä.

photo Sims2EP8201710220039.png

”Ääh”, Inari irvisti kivusta.

”Kuinka pian Otto tulee takaisin?” hän jatkoi sitten kuin pystyi. Tarkoitti sitä useammalla tasolla kuin pelkästään Oton astumista ovesta takaisin sisälle. Kyllä Inari tiesi ja tunsi, että nyt ei ollut enää paljon aikaa siihen, kun ei voisi keskittyä muuta kuin itse siihen asiaan mitä tänne oltiin tultu tekemään.

”Ikävä kyllä luulen, että häntä ei enää päästetä… Siihen voi olla monia syitä, mutta kaikissa perimmäinen tarkoitus on huolehtia äidin hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ja hoitohenkilökunnan rauhasta tehdä työnsä niiden eteen…” hoitaja selitti neutraalisti. Inari kohotti katsettaan ja räpytteli hien ja väsymyksen sumentamia silmiään. Näemmä Hilma, pukuun ommellun nimikangaskyltin mukaan.

photo Sims2EP8201710220040.png

”Onko sinulle tulossa muita tukihenkilöitä?” Hilma jatkoi ja kuulosti koko ajan siltä kuin pyytäisi anteeksi kaikkea sanomaansa ja tekemäänsä.

”Ei”, Inari huokaisi hetken mietinnän jälkeen, ja nostettuaan yhden säälittävän toiveikkaan katseen ovelle. Kuin joku siitä perheestä, jolle hän oli päättänyt olla ilmoittamatta vasta, kun kaikki olisi iloisesti ohi, osaisi silti tulla paikalle. Kun Ottokin oli vaatinut, että eikun minä huolehdin sinusta ja koko perheestäni nyt.

”No käydäänpä sitten makuulle. Minä olen tässä, en lähde mihinkään. Minä jaksan ja pystyn olla kanssasi niin pitkään kuin tarvitsee”, Hilma lupasi ja auttoi tiukasti eteensä tuijottavaa Inaria, joka yritti siten välttää oven vahtaamisen. Mutta, kun jos edes se Otto palaisi… Se Otto, joka oikeastaan oli kadonnut jo siinä vaiheessa, kun oli käskyttänyt Inaria olla suorin sanoin ”sekoittamatta ketään muita mukaan tähän perheeseen nyt”. Se oli aivan uusi puoli Otosta, kuin vieras mies, joka tosiaan olisi pitänyt saada nähdä jo ennen tätä.

photo Sims2EP8201710220046.pngphoto c66Sims2EP8201710220046.png

Samoin Inari tuntui kadonneen jonnekin kauas. Ei tämän pitänyt näin mennä. Lapsen syntymän piti olla yhdessä odotettu ja koettu ilon tapahtuma, ei nyt tietenkään kukkasia ja perhosia pelkästään ei Inari tyhmä ollut, mutta yhdessä kuitenkin. Ja nyt hän vain vaikeroi tässä säälittävänä yksin, kun…

photo Sims2EP8201710220048.png

Ei.

”Onko sulla joku kännykkä?” Inari puuskahti hampaidensa välistä. Jumankauta, kun sattui. Ja tämä oli kuulemma vasta alkua. Nuijanukutus pliis ja heräisi, kun kaikki on ohi. Tai no ei nyt kuitenkaan. Inari naurahti, mutta se muuttui kivun sihahdukseksi.

”Joo on, muistitko jonkun jolle voin soittaa? Mutta voin pyytää hakemaan oman kännykkäsi kaapista kyllä…” Hilma alkoi liikehtiä.

”Ei, kun mä tiedän, että tässä ei ole hirveästi aikaa. Mä sanon parit numerot”, Inari ynähti lyhyissä pätkissä. Sitten hän luetteli elämänsä pisimmät numerot.

photo Sims2EP8201710212313.png

Maria oli yksin kotona, kun puhelin soi. Miro oli töissä.

photo Sims2EP8201710212315.pngphoto Sims2EP8201710212314.png

Vaikka puhelun luonne oli aika neutraali, hoitajan soittama pyynnön välitys lyhyimmillään, Maria tuli silti ajatelleeksi: ”Eivät siivet vielä kantaneetkaan.” Mutta ei se mitään, sitten ollaan tukena. Ja voidaan olla yhä uudestaan, kun matkalla horjuu.

photo Sims2EP8201803132313.pngphoto Sims2EP8201803132316.png

”Pekko tää ei ole reilua, milloin sulta alkaa vaatteet vähetä?”

”Mitä, ei mussa ole läheskään niin paljon kaunista katseltavaa kuin sussa.”

photo Sims2EP8201803132317.png

”No ei kai tietty, mutta… Ääh, mun kännykkä soi. Stoppi hetkeksi”, Petra pyysi hymyillen pahoittelevasti. Pekko puuskahti pienesti, mutta ei osannut pahastua siitä, kuten ei paljon mistään muustakaan.

photo Sims2EP8201803132320.png

”Missä mun vaatteet on?” Petra ärähti puhelun loputtua ja tömisteli makuuhuoneen puolelle penkomaan.

”Mitä nyt? Jääkö sun vähävaatteisuus nyt hyödyntämättä?” Pekko kysyi vähän huvittuneena.

”Jumankauta, kun mun pitäisi saada itseni siveellisen näköiseksi niin kuin nyt heti ja olla jo menossa sairaalaan!! Inari tarvitsee mua”, Petra ynähti sitten epätoivoisemman kuuloisena.

photo Sims2EP8201803132332.png

”Inari? No sitten, unohda mut, unohda kaikki muu, ole siellä niin pitkään kuin tarvitsee”, Pekko kiirehti korjailemaan. Ja sai kiitoksesi nopean pienen suukon poskelle Petran lähtiessä, jolla oli paita yhä napittamatta.

photo Sims2EP8201710220107.png

Lopulta ovi avautui ja kaivatut astuivat sisään. Ja Inari tiesi pystyvänsä taas mihin vain, oikeasti rakkaat tukenaan vierellään. Huiteleksisi Otto nyt tai myöhemmin mitä tahansa, hän pystyisi tähän lapsensa vuoksi.

photo Sims2EP8201803132334.png

”Vai nyt on aika…” Pekko mietti eikä saanut loppupäivänä oikein mitään aikaan. Aika, että heistä ensimmäinen oikeasti niin kuin perheytyy… Seuraava sukupolvi. Mutta jotenkin silti tuntui, kuin aika ei olisi oikea… Mutta mitä Pekko ikinä mistään tiesi paremmin kuin joku muu. Kun ainakin Inari oli kovin tyyppi ikinä, jonka Pekko tunsi.

------

photo Sims2EP8201711121604.png

Niin se todellinen 10. sukupolven ensimmäisen edustajan syntyminen. Argh, kun oli höntit tunnelmat. Mä oikeasti tein sen, pääsin ja pelasin tähän asti.

photo Sims2EP8201711121649.pngphoto Sims2EP8201711121650.png

Vaaleaihoinen, vaaleatukkainen, vihreäsilmäinen tyttö Miriam. Janna-Lea-Verna-Kristian-Rami-Saaga-Elias-Eetu-Inari-Miriam.

Legacyn päätös Miriam. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja yleisesti kaikille seuraajille uskollisesta seuraamisesta! Tämä oli tässä, loppuun vielä kuvakollaasi legacyn ikimuistoisimmista hetkistä ja perijöistä ja

photo Sims2EP8201711121656.png

”MITÄ!? Et nyt kyllä jätä tätä tähän arvoisa ylikaikennäkijäohjaajamikäliei! Minusta ja meistä muistakin on vielä vaikka mitä kerrottavaa ja lukijatkin haluaa tietää!”

Huoh… okei. Kun eihän Inari ole edes 9. polven perijä niinei ole syntynyt sitä 10. polven perijää vielä. Eli vähän matkaa vielä, että saa kunnon perimyssukupuun piirrettyä. Se vihreä viiva ei ole vielä perillä.

photo Sims2EP8201711122017.png

Malja tälle saavutukselle nyt kuitenkin. Moni olisi ehkä päättänyt tämän tähän. Hyvä te, 9. sukupolvi. 10. pullautettu maailmaan.

*****

photo Sims2EP8201711121804.png

”Apua Inari!” Otto parkui melkein Miriamin kanssa kilpaa.

”Mitä nyt? Rauhoitu ei kuulosta vakavalta”, Inari vastasi alakerran vessasta. Kun saisi edes hetken rauhaa. Oton piti laittaa Miriam vain nukkumaan eikä saada taas jotain katastrofin elkeitä aikaan…

”Se… Tai siis Miriam kiemurtelee ja haisee ja huutaa mitä mä teen?” Otto vaikeroi.

photo Sims2EP8201711121806.png

”Miten olisi vaikka toi vaippojen vaihto?” Inari puuskahti. Kyllä Otto osasi aina, kun vähän oikeaan suuntaan tuuppi. Mutta Inarista tuntui, että miehen käsiin sopi paljon paremmin luonnostaan ruuvimeisseli tai kaukosäädin kuin vauva. Jos nyt sellaista jaottelua oli oikeasti olemassakaan.

photo Sims2EP8201711121807.png

Joten Inari joutui aika lailla tekemään kaiken. Otto kyllä tarttui kotihommiin tai vauvanhoitoon silloin, kun pyysi (käski), kun mies ei ollut loputtomia työvuorojaan suorittamassa. Se alkoi näkyä. Vauva toi niin paljon enemmän hyvässä ja pahassa.

photo Sims2EP8201711121816.pngphoto Sims2EP8201711121817.png

”Heippa pikkuinen! Iskä vaihtoi sulle just vaipat, kyllä nyt on kivaa kuivana! Saat hyvät päiväunet”, Inari leperteli, kun Otto ilmeisesti unohti aiemman pyynnön ja riensi lykkäämään lasta äidilleen. Mutta ennen kuin Inari ehti huomauttamaan unohduksesta, Otto naurahti matalalla äänellä. Sillä josta Inari tykkäsi, mutta jota kuuli niin harvoin nykyään, että meinasi unohtaa. Inari nosti vähän punastuen katseensa kysyvänä. Milloin hän oli viimeksi punastunut?

photo 2bcSims2EP8201711121817.png

”Mä en varmaan ikinä totu kuulemaan sua lässyttämässä ja lepertelemässä. Jos vuosi sitten joku olisi väittänyt sulle, että tekisit tollasta, oisit motannut.”

”No… Tai siis… Kyllähän nyt lapsi muuttaa asioita”, Inari vain kömpelösti puolustautui ja punastui lisää. Otto kohotti kulmiaan ja hyppyytti Miriamia sylissään, kuin sanoen ”ai tämä muka vai?” ja sai Inarin hymyilemään leveämmin. Sitten mies rykäisi.

photo Sims2EP8201711121818.png

”Mutta niin, mun on parempi mennä tänään ajoissa korjaamolle.  Joku iso herra tulossa tilaamaan jotain. Niin jos sä voisit jatkaa tästä?” Otto pyysi, mutta laski samalla jo käsistään tyytyväisenä jokeltelevan Miriamin Inarille. Lapsella oli kaikki hyvin ja onnellisesti vanhempiensa huomassa.

”Aa, tota, käyhän se”, Inari vastasi vielä tavallistakin hömpän suopeammin kuin sellaisten ilmoitusten johdosta yleensä. Ei kyseenalaistanut tällä kertaa yhtään mitään.

photo Sims2EP8201711121820.pngphoto Sims2EP8201711121821.pngphoto Sims2EP8201711121822.png

”No jaa mitä me tuosta työmiehestä, pidetään me naiset hauskaa, Miriam”, Inari irrotti itsensä loittonevan ruutupaitaselän epäileväisestä tuijottamisesta. Tyttö tuijotti takaisin vihreät silmät tuikkien kuin voisi oikeasti ymmärtää Inarin sanat. Lähinnä tämä taisi peilata äitinsä tunteita. Inari oli oikeasti iloinen ja innoissaan, huiteli Otto sitten missä sattuu. Omapahan oli menetyksensä.

photo Sims2EP8201711121825.png

Koska paras asia tähän mennessä tai ikinä oli tapahtunut. Inari oli nyt pienen tytön äiti. Ei voinut olla vain päiväkausia, tai kohta viikkotolkulla – oliko siitä synnytyksestä jo niin kauan? – kestävää hormonipöhnää se ilo ja onni ja kiitollisuus, että nyt sai pidellä tervettä tyttölasta. Tyttö oli kovasti isänsä näköinen toistaiseksi, mutta Inari oli kuullut, että hänen äidillään, Mirvalla, oli ollut myös vihreät silmät. Osin edesmenneen isoäitinsä mukaan Miriam oli nimensä saanutkin.

photo Sims2EP8201711121824.png

”No niin, sitten sinne päiväunille. Ettei mene ihan unirytmi pyllylleen, kun ylihuomenna tulee enemmänkin vieraita katsomaan miten tänne on asettauduttu…” Sairaalassa oli lopulta alkudraamojen jälkeen kaikki mennyt hyvin ja nyt oli ehditty tovi asua kotona kasvaneen perheen kera. Oli aika kutsua ensimmäisen kerran isompi porukka kerralla kylään.

*****

photo Sims2EP8201711121857.pngphoto Sims2EP8201711121859.png

Maria teki ruokaa koko porukalle. Sohvalla Petra yritti pitää yllä kevyttä keskustelua Oton kanssa, vähän tutustumistakin. Se olikin aikalailla jäämässä yritykseksi, kun Otto vastaili lyhyesti eikä tarjonnut mitään mihin tarttua. ("Äidin tai velikullan kanssa ei olla oikein oltu hyvissä väleissä, pikkuveli oli aina aika mammanpoika ja mä jotain muuta... Isäpaskasta... Tai siis isäpuolesta nyt puhumattakaan. Noin välien pitojen suhteen. Niin...")

photo 962Sims2EP8201711121859.png

”Ihan hyvinhän nämä tässä mikrossakin tulevat, pitääpä pitää mielessä…” Maria mutisi. Hän oli lupautunut Inarin vastusteluista huolimatta ostamaan ruokatarpeet ja tekemään kaiken tarjoiltavan. Maria oli jo luullut haukanneensa liian ison palan pienessä ja puutteellisesti varustellussa keittiössä, mutta kyllä se siitä.

photo Sims2EP8201711121946.png

Niklas oli lyöttäytynyt heti vierailun alusta Inarin seuraan, ihmetellyt kaukaa ja turvallisenetäisyyden päästä siskontyttöään. Mutta, kun Inari tuumasi ääneen, että jaha, taas tuntuu vaippa tarvitsevan vaihtoa, Niklas jättäytyi jälkeen hyvin kiinnostuneena Oton levykokoelmasta. Hyllyssä oli kaikenlaista mistä Niklas ei ollut ikinä innostunut.

”Noh Niklas, mihin sä jäit?” Inari kuitenkin huomasi Niklaksen vetäytymisen.

photo Sims2EP8201711121950.png

Niklas asteli varovasti lastenhuoneeseen ja katseli ympärilleen kynnykseltä.

”Tule nyt lähemmäs, ei täällä mitään salaista tai turvaetäisyyden vaativaa tapahdu.” Niklas hivuttautui vielä lähemmäs kuikuilemaan. Inarin otteet olivat varmat ja kaikki kävi sujuvasti. Miriamkin katseli hiljaisena suurin silmin ja tyytyväisenä oloonsa, mitä kaikkea äiti puuhasi.

photo Sims2EP8201711121952.png

”Haluatko laittaa uuden vaipan?” Inari sitten tarjosi ja heilautti talkkia Niklaksen suuntaan niin, että pölähti.

”Hei lupasit, ettei turvaetäisyydelle ole tarvetta! Ja ehkä en lähde siihen vielä, teippaan varmaan tytön jalat yhteen tai jotain”, Niklas esteli. Inari vain hymähti vastaukseksi ja kohautti olkiaan.

photo Sims2EP8201711121953.png

”Sitten vaatteita päälle, että on taas edustuskelpoinen”, Inari selosti ääneen, kunhan vaippa oli paikoillaan.

”Hei jos sä lupaat auttaa, niin saanko mä yrittää?” Niklas oli tullut toisiin ajatuksiin. Inari laski Miriamin varovasti hoitopöydälle, mutta astui sitten sivummalle ja levitti kätensä suurieleisesti Niklakselle ja sanoi: ”Estradi on vapaa, maestro.” Niklas huitaisi kädellään vinoilevalle siskolleen. Ja oli iloinen saadessaan nähdä Inarin niin omana itsenään kaikesta tämän elämässä tapahtuneista muutoksista huolimatta. Äitiys sopi tälle.

photo Sims2EP8201711121900.png

”Tuoksuupa hyvältä!” Otto kehaisi ja lähti heti könyämään pöytään nälkäisen karhun elkein kutsumatta. Maria kohotti kulmiaan, ja alkoi jakaa annoksia niin, että päätyisi Oton kohdalle viimeiseksi. Samalla Maria huusi kaikkia ruoalle ja toivoi, että ehdittäisiin olla yhtä aikaa pöydän ääressä.

photo Sims2EP8201711122001.png

”Inari, tuo Miriam mulle, niin saat syödä rauhassa”, Petra tuli vastaan heti kädet ojossa, kun Inari ja Niklas astelivat portaat alas.

”Joo kiitos ota vaan. Muista ihailla samalla miten hyvin Niklas laittoi tytölle potkupuvun päälle.”

”No nyt on kyllä edustuskelpoista”, siskokset kikattelivat keskenään. Niklas pyöräytti silmiään hymyilevälle Marialle, mutta oli mies itsekin omahyväisessä hymyssä.

photo Sims2EP8201711122004.png

Inarin tarvitsi vilkaista vain pari kertaa ennen kuin hän luotti täysin, että Petralla ei olisi ongelmia Miriamin kanssa. Petrassa oli samaa luontevaa instaäiteyttä – niin kuin Inari välillä ihmetteli omaa käyttäytymistään – kuin Inarilla. Ehkä se oli joku perinnöllinen juttu osin?

photo Sims2EP8201711122005.png

Inarista oli mukava saada keskittyä vaihtamaan porukalla kuulumisia. Ja todellisuudessa saada Miriam hetkeksi jonkun hoitoon, kunnolla. Otto oli vähän väliä hakemassa apua Inarilta, jos vuoron yritti antaa miehelle. Ja miehestä puheen ollen… Nytkin tämä keskittyi ahmimaan ruokaa niin, että sen lisäksi ettei osallistunut lainkaan keskusteluun oikein suorastaan häiritsi Mariaa hosuessaan. Nainen kuitenkin yritti parhaansa mukaan olla kuin vävy-to-be ei olisi ollutkaan. Inari kurtisti kulmiaan. Noinko Otto aina käyttäytyi, eikö hän ollut huomannut vasta kuin nyt eri… kontekstissa? Tai muuten vain välittänyt enää?

photo Sims2EP8201711122006.png

Inari sysäsi ajatuksensa sivuun, kun huomasi tippuneensa kärryiltä keskustelusta. Pitäisi yrittää keskittyä siihen perheeseen ja vierailuun, kun ei hän voisi tai kehtaisi Otolle nyt alkaa mitään sanomaan.

photo Sims2EP8201711122008.png

”No niin, siellä alkaa ensimmäiset saada lautasensa tyhjäksi. Sinulla vaihtuu kohta sylittäjä… vaikka miten sitä pystyy sinusta luopumaan, kun olet noin ihana lutuinen pehmoinen pallero”, Petra hymisi ääneen.

photo 787Sims2EP8201711122008.png

”Laitetaanko veto pystyyn?” Inari tokaisi, kun oli hetken katsellut ja kuunnellut kuinka Petra höpötteli Miriamille.

”Veto mistä?” Niklas kysyi ymmällään ja yritti saada jutun juonesta kiinni vilkuilemalla vuoroin Inaria ja vuoroin suuntaa, jonne tämä katseli.

”Kuinka pian tuolle tulee ihka omia palleroita. Mä veikkaan alle kolme vuotta, ei se malta odottaa ennen kuin valmistuu sieltä kätilöopistosta”, Inari madalsi ääntään ja vain nyökkäsi Petran suuntaan, ettei tämä saisi poimittua omaa nimeään keskustelun seasta.

”Okei… Mä veikkaan sitten, että yli kolme. Sovitaan summat tai palvelukset tai mitkä lie myöhemmin vielä sivummalla”, Niklas kuiskutti kiireesti takaisin, kun Maria siristi silmiään ja tuntui aistivan jotain olevan tekeillä pöydän toisella puolella. Mokoma äititutka toimi, vaikka lapset olisivat jo kuinka aikuisia. Aina, kun nämä käyttäytyivät ei-aikuisemmin.

photo Sims2EP8201711122014.png

Petra ojensi Miriamin ensimmäisenä pöydästä nousseelle Otolle, joka vähän levottoman oloisena otti kyllä Miriamin vastaan. Mutta sitten malttamattomana vaihteli olalta toiselle ja pyöritteli muutenkin niin, että vauva alkoi kitistä tyytymättömänä höykkyytyksestä.

”Onko jokin vialla?” Maria lopulta sivusilmällä katsottuaan kysyi.

”No, kun olin ajatellut ehtiä soittaa yhden työpuhelun… juuri näillä main mutta…” Otto mutisi.

”No minä voin hetken pidellä, minäkin sain jo syötyä”, Maria lupasi ja viittoi kuuntelemaan jäänyttä Petraa hakemaan ruokaa. Tämä oli kyllä jo tehnyt osansa Miriamin hoivavuoroissa. Otto tarttui Marian tarjoukseen kiireesti selittelemättä tai kiittelemättäkään, tai ehkä joku tulkitsisi nopean ”joo okei” sellaiseksi.

photo Sims2EP8201711251956.pngphoto Sims2EP8201711251953.png

”Joo, mä ajattelin kanssa, että tähän mennessä oisin jo valmis tulemaan, mutta kuulemma Inarin… setä tulee töistä myöhemmin vielä pyörähtämään ja kaikkea. … No sori mutta en vain keksinyt mitään, nytkin oli vaikea päästä soittamaan. Hei, älä… älä nyt…  Hei kuule, mä kyllä tuun vielä tänään, vaikka menisi ihan yöhön”, Otto puhui työpuheluaan matalalla äänellä makuuhuoneessa suljetun oven takana.

photo Sims2EP8201711252001.png

”Näköjään alkaa olla tosiaan päiväuniaika niin kuin Inari ennusti. Isoäiti laittaa”, Maria puheli ääneen, kun Oton puhelu venyi ja Inari huikkasi Marialle, että tämä voisi halutessaan katsoa josko Miriamin saisi nukutettua, nyt olisi otollinen aikaikkuna. ”Isoäiti…” Maria jäi maistelemaan sanaa samalla, kun Miriam tapitti häntä odottavaisesti. Tai sitten sitä vain näki mitä oletti.

photo Sims2EP8201711251959.png

”Joo, olen minä ihan sinut sen kanssa. Isoäiti ja isoäitifiiliskin. On kiva, kun tulit ja teit minusta isoäidin”, Maria jatkoi ja silitti ja pusutti ylimääräiset kierrokset siitä hyvästä pienokaista ennen kuin laski kehtoon.

------

photo Sims2EP8201801072016.png

Lopulta päivä kääntyi iltaan, ja oltiin tekemässä lähtöä. Eteisessä oli kiusallinen odottava hiljaisuus – kukaan ei keksinyt mistä aloittaa jaarittelua. Tunnelman vaivautuneisuutta lisäsi tapa jolla Otto selvästi levottomana ja malttamattomana vaihtoi painoa jalalta toiselle, vilkuili kelloa, vilkuili yläkertaan, ja kaikkea muuta kuin rennosti paikoillaan odotteleviin Niklakseen ja Petraan. Joista kumpikin totesi kai viettäneensä liian vähän aikaa Oton kanssa, kun ei meinannut keksiä juteltavaa. Pian Petrakin alkoi pienesti naputtaa kämmentä reittä vasten.

photo Sims2EP8201801071956.png

”Voi että, en muistanut, että vauvat ovat näin kevyitä!” Miro ihmetteli heijatessaan innostuneena mukana ääntelevää Miriamia käsivarsillaan ylös alas.

photo Sims2EP8201801071959.png

”Varhaisdementia iskee, juurihan Miro viimeksi näki ja sai pidellä Miriamia, kun saateltiin teidät sairaalalta tänne”, Maria kuiskutti, kun Inari katseli aavistus huolen rypyistä otsallaan.

”En minä sitä vaan… No jaa, kai tuo kersa sitten ei ainakaan rikki mene tuosta, kun hekottaa vain Miron kanssa”, Inari hymähti.

photo Sims2EP8201801072003.png

”Minä kuulkaa kuulen mitä sanotte, ei ole iskenyt dementia eikä kuurouskaan”, Miro puuskahti ja nakkeli niskojaan muka pahastuneena.

”Uskotaan uskotaan. Ja usko sinäkin Inari, että ihan hyvin Miro osaa pikkuisia käsitellä ja yllätyksistäkin selviää, kuule, kun kerran, kun Petra oli vain vähän Miriamia vanhempi…” Maria hihitti kertoessaan tarinaa, jolle Miro pudisti päätään ja Inari nauroi ääneen.

Alakerrassa vaivaantuneisuus lisääntyi sitä mukaa kuin nauru yläkerrassa.

photo Sims2EP8201801072051.pngphoto Sims2EP8201801072045.pngphoto Sims2EP8201801072059.png

Vieraiden lähdettyä talo tyhjeni vielä lisää melkein samalla oven avauksella. Inari tosissaan ihmetteli oliko Otto muka koko ajan siellä korjaamolla töissä, koska työajat, asut ja kaikki olivat hyvin merkillisiä välillä. Ei hän sokea ollut, ja oli saanut karistettua sen lampaan asun Miriamin syntyessä. Voimauttava kokemus niin kuin sanottiin. Inari voisi allekirjoittaa täysin. Vielä hän avaisi sanaisen arkkunsa ja saisi Oton ymmärtämään, että Inari ei elänyt laput silmillä niin kuin aluksi, vaan ottaisi haltuun tämän elämän.

photo Sims2EP8201801072106.png

Siihen ei mennyt lopulta kauan. Lapset kasvavat niin nopeasti, pakollinen äitiysloma loppuu, ja lapsi täytyy luovuttaa jonkun muun hoiviin jos mielii molempien vanhempien voimin ansaitsemaan talouden ylläpitimeksi hanttihommista. Onneksi päätynaapurin eläkeläismuori suostui hyvin pienellä korvauksella hommaan. Lupasi Ashiakin huomioida.

photo Sims2EP8201801072109.png

”Onkohan viime yönä ollut rauhallisempaa sairaalassa… Pesulaan tulleet lakanat oli eilen kuin teurastamon jäljiltä siitä edellisestä satsista, mutta täytyypähän todeta, että ollaan me äidit aika kovia äijiä”, Inari mietti suunnatessaan taas yhteen sairaalapesulan vuoroon.

*****

photo Sims2EP8201803242215.png

Lehtotie tuntui hyvin tyhjältä, kun Maria eleli siellä vain kolmistaan Miron ja Niklaksen kanssa. Ja tietenkin kissojen kanssa. Aikuisten arvokkaan hiljaisten kissojen kanssa verrattuna vaikkapa Miriamin tuomaan elämään... Joka tapauksessa Maria sai ehdotuksensa läpi, että perheeseen voisi hankkia tyttökissan ja yrittää saada pieniä pentuja vipeltämään ja miukumaan taloon. Eläinkaupassa tuli vuosien kissojenpidosta huolimatta myyjältä vielä vähän uutta ja hyvää vinkkiä lemmikin pitoon.

photo Sims2EP8201803242217.pngphoto Sims2EP8201803242218.png

”Sinusta tulee oikein hyvä lisä meille, Nila”, Maria leperteli hyvin halihuomionkipeälle kissalle.

photo Sims2EP8201803242228.png

”Noin, tässä teille ruokaa. Pitäkäähän hauskaa yhdessä tutustuessanne…” Maria myhäili, kun viimeisenä ilman sisaruksiaan taloon jäänyt Clay kiinnitti heti uteliaana huomionsa uuteen asukkaaseen, eikä tämä uusi tulijakaan ollut turhan epäluuloinen.

Tuli uutta elämää kerralla taloon. Ja kun Maria vilkaisi seinäkalenteria ohi mennessään, nainen tuumaili, että sitä voisi hyvinkin tulla pian lisää erään enää vain viikkojen päästä laskeutuvan kaukolentokoneen mukana. Niklas oli jo nyt niin täpinöissään, että juoksi huomattavan pitkiä lenkkejä sitä kihinää purkaakseen. Mutta Maria ei laittanut liikaa toiveitaan tuon tuumailun varaan, vaan osti sen uuden kissan nyt ensin laimentamaan talon tyhjyyttä.

*****

photo Sims2EP8201803241949.png

Pekko joutui oikein kiirehtimään askeleitaan, jotta pysyisi Petran perässä. Niklas ja Petra olivat harpponeet kilpaa kohti lentokenttää, ja jutelleet innostuneesti kaikenlaista niin, että ”Elisabet” oli melkein joka toinen sana. Menneitä muistoja, mitä Elisabet oli kuuleman mukaan kiertueella kokenut ja nähnyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

”Hei!” Pekko huikkasi lopulta itsekseen jääneelle Petralle.

”No hei itsellesi”, Petra vastasi ja kääntyi hymyillen odottamaan Pekkoa.

photo Sims2EP8201803241951.png

”Tietenkin tässä tulee se aika lailla pari vuotta siitä, kun Elisabet lähti, mutta tulee myös pari vuotta meidän ekoista treffeistä”, Pekko muistutti ja silitteli tyttöystävänsä – tai ehkä ennemmin jo avovaimonsa - poskea.

”Joo, mä muistan. Meillä oli silloin tosi kivaa. Ja on tietty kivaa edelleen, kivempaakin”, Petra leperteli.

”Kivaa ja kaikkea, mutta tulkaa nyt ettei myöhästytä”, Niklas hoputti hyväntahtoisesti ja pudisti päätään vähän naurahtaen, kun Pekko ja Petra hätkähtivät erilleen. Nuo kaksi ainakin olivat ihan samanlaisia kuin silloin pari vuotta sitten, toistensa pauloissa… Oliko hän itsekin? Ja Elisabet? Nyt, kun pääsisi vihdoin tapaamaan kasvotusten. Niklaksen piti puristaa kädet nyrkkiin, jotta vatsassa leijailevat perhoset – tai ennemmin suunnattomat muinaislentoliskot – eivät ottaisi valtaansa ja jättäisi Niklasta seisomaan ujona vastaanottojoukkion taakse. Mies sanoi itselleen rohkaisun sanoja ja sai jalkoihinsa lisää liikettä. Niklas haluaisi olla eturivissä, ensimmäisiä, koska... no, se tapahtuisi sitten. Mutta hassua, ne sanat kuulostivat kuin isä, Niko, olisi sanonut ne... 

photo Sims2EP8201803242002.pngphoto Sims2EP8201803242003.png

”Ääh, sama limukone mutta valikoima huonontunut”, Inari mutisi rikkoakseen vähän kiusallista hiljaisuutta. Elisabetin äiti vastasi vain hymähdyksellä ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Inari pyöräytti silmiään. Noh, sosiaalisuutta oli nyt yritetty. Hän ei oikeastaan edes tiennyt tuon naisen nimeä. Inari murahti itsekseen, kun kone sylkäisi lopulta ulos jonkun tölkin viimeisellä yrityksellä. Kädet olivat nihkeän kylmät eikä ollut helppo tarttua tölkkiin. Inaria vähän hermostutti. Mitä Elisabet sanoisi? Ei nyt taatusti tytön tuntien moittisi siitä, että Inari oli nyt täällä eikä silloin kuin tämä lähti, mutta… Inaria silti kadutti ja hävetti tuoreeltaan ne parin vuoden takaiset töppäilyt. Nyt hän oli ihan eri ihminen ja eri tilanteessa. Miriam odotti kotona. Ja tietenkin Otto.

photo Sims2EP8201803242006.png

Inari nyökkäsi Niklakselle ja Petralle tervehdykseksi, kun nämä saapuivat ja heilautti kättään kauemmaksi jääneelle Pekolle.

photo 345Sims2EP8201803242013.png

”Ei mene varmaan enää kuin hetki, koneen edustalla kentällä ei näy enää ketään”, Niklas totesi vaisusti ääneen.

”Niin”, Petra vastasi. Tulijoiden keskustelu hiljeni äkkiä samanlaiseksi jännittyneeksi odottamiseksi kuin jo aulassa olijoilla. Inari päätti edestakaisin ravaamisen sijaan istahtaa paikoilleen. Tunnelma tiivistyi kuin tiukaksi taiteltuna, kun Elisabet ei ollut heti ensimmäisten tulijoiden joukossa.

photo Sims2EP8201803242015.png

Mutta lopulta Elisabet kuitenkin tuli sisään ovista, palasi, niin kuin oli jo vuosia sitten luvannut. Ja Niklas oli ensimmäinen, joka pyrähti liikkeelle.

photo Sims2EP8201803242056.png

”Niklas.”

”Hei, Elisabet.”

photo c35Sims2EP8201803242056.pngphoto ac8Sims2EP8201803242056.png

Ja noin vain.

photo Sims2EP8201803242103.png

”Jes!” Petra sihahti vaivoin pidätellyn hihkaisun. Myös Inari heitti nyrkkinsä ilmaan voitonriemuisen oloisena. Ainoastaan Pekko ynähti epävarman oloisena: ”Mitä Niklas oikeasti nyt kun… Mitä?”

photo Sims2EP8201803242054.png

”Mä olen niin kovasti odottanut tätä”, Niklas sanoi helpottuneena, mutta ei aivan vielä laskenut suojauksiaan. Hän oli tehnyt sen mitä aikoi, kertoa Elisabetille tunteensa – vaikkakin teot olivat vieneet voiton etukäteen suunnitelluista sanoista. Nyt mies kohotti kysyvästi kulmakarvojaan. Entä sinä?

”Niin mäkin”, Elisabet huokaisi iloisena. Tytön hymy levisi Niklakseenkin nyt kunnolla. He siis tunsivat samoin! Enää ei tarvinnut olla epävarma! Tai siis…

photo Sims2EP8201803242058.png

”Eihän tää mene sulle liian nopeasti?” Niklas varmisti.

”Ehei, juuri sopivasti”, Elisabet vakuutti.

”Okei hyvä, kun mä mietin kanssa, että nyt, kun Lehtotie on melkein tyhjä niin…” Niklas tarttui ja jatkoi aihetta.

”Joo, sopii, mutta ehkä mä kuitenkin käyn äidin ja vanhan kodin kautta ennen kuin muutan teille”, Elisabet kikatti, ja sai Niklaksen punastumaan. Ei hänen ollut aivan noin pitkälle tarkoitus kokeilla ehdotuksien tarjoamista, mutta… Tulipahan tehtyä samalla, kun näköjään kaikki ryöppysi suunnittelematta kerralla esille. Kun Elisabet oli nyt siinä. Hurmaavan kauniina. Kirkasäänisenä. Iloisena. Todellisena. Kaiken sen odottamisen, ruudun tuijottamisen ja enemmän tai vähemmän särisevien kaiuttimien jälkeen.

photo Sims2EP8201803242106.png

”No siis, oli jo aikakin! Tai siis jos nyt pian ei olisi tapahtunut jotain niin…” Petra yritti selittää Pekolle, mutta ei voinut olla virnuilematta hömelösti niin Niklakselle ja Elisabetille kuin Pekon ilmeellekin.

”Go Niklas!” Inari ei lopulta pystynyt pidättelemään itseään, ja sai veljeltään olan yli mulkaisun vastaukseksi, jolle Inari vain iski silmää.

Koska olivathan sekä Petra että Inari nähneet, miten Elisabetilla ja Niklaksella oli muutakin kuin ystävyyden tunteita toisiaan kohtaan. Ja sen, miten nuo tunteet olivat vain vahvistuneet erossaolon aikana. Mutta Pekko oli aivan kujalla.

”Ne siis… Oliko ne jo sittenkin yhdessä ennen kuin Elisabet lähti? Vai mistä tää tuli?” Pekko yritti kerrata. Petra kääntyi pudistamaan päätään Pekolle ja puuskahti turhautuneena. Sitten Pekko jäikin jo yksin pähkäilyjensä kanssa, kun siskokset riensivät vuorostaan toivottamaan Elisabetia tervetulleeksi. Heti tämän äidin jälkeen, joka ohi mennen näytti peukkua Niklakselle. Silloin viimeistään mies alkoi hengittää taas normaalisti.

photo Sims2EP8201803242115.png

”Siis… Eli Niklas ja Elisabet on nyt sitten yhdessä? Elisabet… Ja Niklas, yhdessä… No tietenkin”, Pekko sitten sai paloja paremmin paikoilleen. Ja näyttihän se kuva sitten hyvältä. Nyt vuorostaan Inari kääntyi pudistelemaan päätään Pekolle ja viittoili äkäisin liikkein miestä havahtumaan ja tulemaan tervehtimään Elisabetia. Pekko oli yhtä hymyä muiden kanssa.

*****

photo 537Sims2EP8201801072130.pngphoto Sims2EP8201801072130.png

”Kiitti ruoasta, mutta mä en nyt ehdi syömään sori. Syön sitten kyllä yöllä ei mene hukkaan”, Otto lupasi auliisti.

Inari lusikoi pikaisesti oman ruokansa loppuun. Hän oli turhaan pyöritellyt viimeisiä lihapullia lautasellaan, odottaen Ottoa ruokaseuraksi. Jotta saisi edes pari sanaa vaihdettua, kun Otto kuulemma olisi tulossa vasta lähes yöllä tänään kotiin.

photo Sims2EP8201801072131.png

”Odotas nyt hetki älä noin vain karkaa sinne mukakorjaamolle”, Inari kiirehti sanomaan, ja lipsautti vähän liian suodattamatta ajatuksensa. Hän oli niin kovasti alkanut tottua ajattelemaan mielessään niin, vaikkei Otto ollutkaan vielä vahvistanut hänen epäilyksiään. Kunhan teki edelleen paljon töitä, mutta teki niin paljon rahaa, että Inarin ei tarvinnut kurkkua kuristaen etsiä itselleen hommia heti, kun edelliset loppuivat. Tämä oli toiminut ihan hyvin näin. Mutta nyt Otto kääntyi rivakasti ympäri, kun Inari nousi ylös.

photo Sims2EP8201801072135.png

”Aa joo totta tietty lähtösuukko”, Otto tarjosi hätäisesti ja kiepautti Inarin käsivarsilleen ennen kuin nainen ehti korjaamaan sanojaan.

photo Sims2EP8201801072136.png

”Mistäs tuo nyt tuli?” Inari kysyi vähän hengästyneenä.

”Ööö, tuota…” Otto takelteli, ja yritti nykäistä itsensä jatkamaan pikaista poistumista, mutta Inari ei irrottanut otettaan.

”Äläs nyt vielä. Saat sanoa mitä oikeasti puuhaat nykyään, kuljet ennemmin vartijan kuin korjaamotyöntekijän asussa”, Inari tarttui tuimana aiheeseen, jonka älysi Oton yrittäneen välttää. Mies oli kuullut Inarin lipsahduksen.

”No sitäpä juuri, vartija, vuokrafirmahommia niin kuin sinäkin, omien korjaamovuorojen lisäksi, kun siellä menee huonommin niin ei riittänyt minulle, ja me tarvittiin rahaa, joo en halunnut huolestuttaa”, Otto selitti nyt vähän hitaammin, mutta kiihtyvällä tahdilla, ja nyökkäsi päälle varmistukseksi. Sitten mies pääsi lähtemään.

photo d63Sims2EP8201801072136.png

”Oho. Kissa tulikin nostettua viimein pöydälle”, Inari totesi hiljentyneelle eteiselle ja Ashille. Mutta nainen kurtisti vielä kulmiaan mietteliäänä. Otto ei ollut kertonut koko totuutta, mutta jotain edes, suoraan kysyessä vihdoin. Ehkä Inarin olisi tosiaan pitänyt tehdä se jo aiemmin. Otto oli kaikessa vähän kuin robotti, joka kyllä toimii, kunhan ensin ohjelmoidaan. Inari hymähti mielikuvalle – hänhän taisi vihdoin alkaa tuntemaan lapsensa isää.

photo Sims2EP8201801072203.png

Tuo iskä tuli lopulta myöhemmin, paljon myöhemmin kotiin kuin oli sanonut. Vähän silmät lupsuen ja huojuen, ja rymisteli portaissa niin, että Inari heräsi ja jäi ihmettelemään, mitä Otto oikein puuhasi.

”Sori, että isällä meni taas vähän pitkään…” Otto mutisi nukkuvalle lapselleen.

photo Sims2EP8201801072212.pngphoto 98dSims2EP8201801072212.png

”No tulithan sinä vihdoin, minä jo ihmettelin kun olit sanonut… Mitäs sinä nyt?” Inari hämmentyi kesken kuulustelunsa, kun Otto mitään sanomatta rojahti sängylle ja veti Inarin kiinni itseensä.

”Oliko… Oliko teillä jotkin juhlat siellä? Tai siis sinä haiset kyllä siltä, että olet juonut, ja bilepolttanut taas pitkästä aikaa”, Inari totesi kummissaan. Mietti pitäisikö läpsiä Oton harhailevat kädet ruotuun ja vaatia vastauksia vai ei. Mutta Inaria ei ainakaan hirvittänyt, hän tiesi Oton olevan leppeä nallekarhu humalassa. Leppeä kiimainen nallekarhu, mikä ei näköjään ollut muuttunut vuosien saatossa…

”Joo, onnistumisen juhlat, kaunokainen punapääni, olet sinä ihana…” Otto lopulta kuitenkin vastasi. Ja sai ylipuhuttua Inarin.

photo Sims2EP8201801072213.pngphoto Sims2EP8201801072237.png

Vähän liian helposti, Inari mietti mielessään, mutta mitä sitä kaipuulle, luonnolleen mahtaa. Mutta Inari ei ollut kertaakaan ollut Oton tai kenenkään muunkaan kanssa niin, etteikö olisi edes jossain vaiheessa kuvitellut tilalle erästä toista vaaleaverikköä, ja tekevänsä kaikkea muuta…

*****

photo Sims2EP8201803242314.png

Elisabet ei tietenkään voinut niin nopeasti muuttaa Lehtotielle, kuin mitä Niklas oli esittänyt. Elisabetille jäi aikaa asettua kotimaisemiin ja viettää aikaa äitinsä kanssa samalla, kun Lehtotiellä tehtiin vähän remonttia, mitä nyt muutamassa viikossa ehtii.

”No niin, meidän pitäisi mennä sisälle, Maria ja Miro sanoivat, että haluavat vähän olla ottamassa meitä vastaan”, Niklas toppuutteli hengästyneenä, kun tervehdyssuudelmat eivät meinanneet loppua. Elisabet nyökytteli posket punaisina ja oikoi tukkaansa ennen kuin astui Niklaksen kanssa sisälle.

photo Sims2EP8201803242305.png

”Vau. Vaikka monet kerrat olen tänne tullut käymään ja kaikki on niin kuin ennenkin, tämä on silti jotenkin erilaista. Kiitos, kun saan tulla tänne ja kutsua tätä taloa kodikseni”, Elisabet kiitti heti ulko-ovella ja katseli ympärilleen, ihmeissään kuin näkisi kaiken ensimmäistä kertaa. Niklas myhäili huvittuneena, mutta kääntyi sitten vähän jännittyneenä odottamaan, mitä Maria ja Miro vastaisivat. Olivat kaksosetkin aavistelleet, että Niklaksen ja Elisabetin välille voisi syttyä jotain uutta ja syvempää nopeastikin, mutta tämä oli silti aika nopeaa.

photo Sims2EP8201803242307.png

”No mutta tietenkin. Tervetuloa. Täällä on tosiaan lähes kaikki niin kuin ennenkin – mitä nyt asukaskunta vähän muuttunut, ja Inarin vanha huone on aika uudessa uskossa teitä varten”, Maria esitteli.

”Mutta… Ei Niklas puhunut tästä mitään, oltaisiin me voitu remontissa itse…” Elisabet häkeltyi.

”Mä autoin, ei hätää”, Niklas kiirehti sanomaan.

”Joo, oli mukava vähän kääriä hihoja ylös, etenkin niin mukavan asian puolesta”, Mirokin vakuutti.

photo Sims2EP8201803242310.png

”Kiitos!” Elisabet huudahti ja sai vielä lämpimät tervetuloahalit. Ja kutsun ruokapöytään. Niklas vilkaisi siinä vaiheessa Miroa vähän epävarman oloisena, tästä ei ollut aiemmin mitään puhetta, mutta Miro vain heilautti kättään. Hän hoitaisi asian.

photo Sims2EP8201803242317.png

”Kuule Maria, jääkaappi näyttää vähän tyhjältä, käytäisiinkö kaupassa?” Miro ehdotti keittiössä aika pian.

”No ei se nyt niin tyhjä voi olla, ja ei meidän molempien kai tarvitse mennä ja jättää Niklasta ja Elisabetia keskenään heti”, Maria vastusteli kulmat kurtussa.

photo Sims2EP8201803242320.png

”Ihan hyvin me pärjätään kahdestaankin hetki”, Niklas vakuutti. Samaan aikaan taustalla Miro ilmehti ja viittoi käsillään ääneti miten parhaiten pystyi, että nyt olisi ehkä ihan paikoillaan antaa nuoren parin olla hetki rauhassa. Kun Elisabet oli kuitenkin aika tutussa paikassa ja aika tutuissa käsissä. Tai siis… Onneksi lopulta Maria pyöräytti silmiään ja myöntyi lähtemään Miron kanssa.

photo Sims2EP8201803242326.png

”Oho, on täällä näköjään uusi kissakin”, Elisabet huomasi seuratessaan Niklasta yläkertaan vähän jännittyneenä.

”Joo, Maria toivoo, että tulisi pian pentuja…” Niklas vastasi ja rykäisi sitten vähän kiusaantuneena. Mutta Elisabet ei hirveästi kiinnittänyt tähän vastaukseen huomiota. Sen sijaan tyttö mietti, että miltäköhän se huone näyttäisi… Ja Elisabetia jännitti toisestakin syystä. Mutta se kaikki oli miellyttävän kutkuttavaa ja odottavaa, ei millään tavalla pelottavaa.

photo Sims2EP8201803242339.png

”Vou, tätähän ei tunnista enää lainkaan entiseksi, hieno!” Elisabet tokaisi äimistyneenä. Niklas nyökkäsi vaatimattoman itsetyytyväisesti hymyillen. Hän oli suunnitellut kaiken, Maria ja Miro olivat lähinnä toimineet apukäsinä. ”Ja tää oli okei Inarille muuttaa, sun ja Petran vanhat huoneet on yhä entisellään”, Elisabet varmisti.

”No joo… Se vain näytti peukkua ja vinkkasi silmää, tiedäthän…” Niklas totesi ja haroi hiuksiaan vähän kiusaantuneena. Tulikohan sanottua liikaa? Kaikki oli ollut Elisabetilla tähän mennessä okei heidän suhteensa etenemisessä, mutta jatkuisiko asiat niin?

photo Sims2EP8201803242341.png

”Eli siis, tykkäät tästä?” Niklas vaihtoi äkkiä aihetta toiseen. Ettei Elisabetin olisi pakko vastata edellisen aiheen vihjailuihin mitenkään.

”Joo, tosi paljon. Täällä meillä tulee olemaan hyvä olla. Oma soppi”, Elisabet ihasteli ääneen. Niklas hymähti tyytyväisenä vastaukseksi. Lehtotien talo oli niin iso, että Miro ja Maria voisivat hyvin pitkään tai ehkä loppuun astikin asua tässä saman katon alla. Se oli Niklakselle ja Elisabetille molemmille okei. Mutta oma soppi olisi tarpeen ja hyvä.

photo Sims2EP8201803242343.png

”Näyttää kuin ihan koskemattomalta sisustuslehtikuvastolta vielä… Onko sänky hyvä?” Elisabet sitten uteli.

”No tuota… Odotin sinua, siinä ei ole vielä nukuttu. Tai tehty mitään muutakaan”, Niklas mutisi katolle.

photo Sims2EP8201803242345.png

”Noh, eiköhän kokeilla sitä sitten, tiedäthän… Jos se on okei?” Elisabet ehdotti sitten hymyillen. Tämän ääni värähti. Mutta Niklas tunnisti sen sellaiseksi hyvänlaiseksi jännitykseksi, juuri ennen isoa esiintymistä tai muuta vastaavaa uutta, jota kuitenkin odottaa kovasti ja haluaa tehdä.

photo Sims2EP8201803242347.pngphoto Sims2EP8201803242348.png

”On se okei”, Niklas vastasi siis hymyillen, ja kuroi vaivoin ylläpidetyn välimatkan umpeen. Huoneen täyttivät ensin hermostuneen vapautuneet naurahdukset, mutta sitten jokin ihan muu.

photo Sims2EP8201804081334.pngphoto Sims2EP8201804081339.png

Miro ja Maria tuntuivat viettävän hyvän tovin kauppa-asioillaan. Niklas ja Elisabet saivat nauttia rauhassa toistensa läsnäolosta, nyt vihdoin. Elisabetin piti vielä jossain vaiheessa kysyä, että onko aita uusittu pihalla, mutta se unohtui iloisesti.

photo Sims2EP8201804081353.png

”Kiitos tästä kaikesta, tämä on ihan taivaallisen ihanaa ja juuri sellaista kuin mistä olen haaveillut…” Elisabet huokaisi onnellisena, ja painoi kasvonsa hetkeksi kiinni Niklaksen kaulan ja olan väliseen kuoppaan. Nauttien toisen lämmöstä, tuoksusta, ja siitä, että tämä oli nyt siinä.

”Samoin… Välillä tuntui ikuisuudelta joutua odottamaan, mutta nyt...” Niklas huokaisi, mutta katui sitten sanojaan, kun tunsi Elisabetin jännittyvän vasten häntä.

photo Sims2EP8201804081405.png

”Mun täytyy myöntää, että tunsin ja tunnen samoin. Mutta toisaalta olen iloinen, että odotettiin tähän asti tätä, meitä… Koska kiertue oli mulle tosi tärkeä saada kokea ja pystyä nauttimaan siitä vain itsenäni, ennen meitä. Koska nyt mä tiedän millaista se on, ja haluan valita meidät. Olla täällä sun kanssa. Jos siis… Saat tästä mitään selvää”, Elisabet selitti, ja naurahti lopuksi vähän hermostuneena.  Niklas kohotti kätensä pyyhkäisemään kultaisia lyhyitä hiussuortuvia pois kasvoilta.

”Mä rakastan sua niin paljon, että haluan sulle pelkkää hyvää. Kaiken sen jahkailun jälkeen mä tiesin ja tiedän, että tän piti mennä näin, kiertue välissä ja kaikki”, Niklas vastasi. Hän ei ollut lopultakaan katkera Elisabetille mistään. Hän olisi ollut ainoastaan itselleen katkera, jos olisi antanut tunteidensa mennä edelle ja heittäytynyt roikkumaan Elisabetissa niin, että tämän sydän olisi joutunut liian kahtaalle revityksi. Näin oli hyvä ja oikein. 

photo Sims2EP8201804081408.png

”Mäkin rakastan sua”, Elisabet ynähti, ja tämän seuraavassa suukossa maistuivat onnen kyyneleet.

*****

photo Sims2EP8201801072246.png

”Moikka mä meen nyt!” Kuului Inari huikkaus alakerrasta. photo Sims2EP8201801072243.pngphoto Sims2EP8201801072248.png

Otolle tuli kiire sysätä Miriam jotenkuten potalta pois niin, ettei tämä rientäisi tekemään mitään ikäviä, kun isä ryntäsi alakertaan.

photo Sims2EP8201801072255.png

”Mihin sä olet muka menossa?” Otto kysyi Inarilta äkäisenä.

”Otin osastonsihteerin vuoroja vastaan niin kuin kerroin aamulla. Just, kun sä olit sanonut, ettei sulla itsellä olekaan tänään töitä”, Inari vastasi kulmaansa kohottaen. Olihan Otto ollut aamulla vähän poissaoleva, kun Inari oli jutellut suunnitelmastaan, mutta eihän tälle ollut noin vain voinut tulla yllätystyövuoroa? Inari harmistui huomatessaan ajattelevansa, että tuskin Otto olisi ainakaan mitään yhteistä iltaa heille suunnitellut ja siksi kuulostaisi nyt niin äkeältä…

photo Sims2EP8201801072256.png

”Mulla… Mulla on tiedätkö hommia silti hoidettavana, tää on ollut aina sun koti-iltavuoro”, Otto tilitti vastaan, kuulosti melkein siltä kuin Inari jotenkin välttelisi hommia tahallaan.

”No kyllä mä saan silti muuttaa niitä rutiineja etenkin jos kerron etukäteen. Missä toisessa ulottuvuudessa sä olet muka elänyt?” Inarikin jo tiuskaisi. Tämä tuntui epäreilulta.

photo Sims2EP8201801072258.png

”No nyt kävi näin niin, kun meidän molempien pitäisi mennä niin, kun sulla ei oo vakipaikkaa niin soitat vaan sinne ja sanot, että…” Otto alkoi jyrätä päälle.

”Kuules nyt! En mä silti noin vain voi enää perua viime tipassa vuoroani vain siksi, kun sä et tärkeällä hetkelle kuunnellut tai en saa sieltä mitään hommia enää ikinä, ja mäkin tarvitsen hommia! Meillä pitää molemmilla olla, tää ei vain toimi muuten!” Inari tosissaan syytti äkäisenä vastaan, ja yritti olla menemättä niin henkilökohtaisuuksiin kuin Otto. Kun ei Inari yrityksistä huolimatta ollut saanut mitään vakituista pestiä mistään tai lähimainkaan Oton palkan tasolle yltäviä korvauksia, eikä mies ollut siitä mitään aiemmin sanonut, ja Inari toivoi, että asiat jatkuisivat niin. Rahasta nyt olisi vihoviimeistä alkaa kinata.

photo Sims2EP8201801072300.png

Mutta oli tämäkin aika vihoviimeistä. Tässä tuntui olevan aivan yksinkertaisesti kyse siitä, että Otto veti herneet nenään, kun ei saanut tahtoaan heti läpi. Ja Inari alkoi kyllästyä siihen. Tämä ei ollut ensimmäinen siitä syntyvä riita.

photo c66Sims2EP8201801072300.png

”Okei, jäädään sitten. Mutta… muistuta seuraavalla kerralla tai jotain, että jää aikaa kutsua lastenhoitaja”, Otto lopulta murahti.

”Se täti käy täällä ihan liikaa sinun äkkimenojasi paikkaamassa ja tiedät itsekin, että voit syyttää tästä umpikujasta vain itseäsi”, Inari sivalsi lopuksi.

photo Sims2EP8201801072303.png

Otto kavensi silmiään tyytymättömänä saamistaan moitteista, mutta silloin Inari jo saapasteli menemään. Väsytti jo valmiiksi ja riitely meinasi imeä loputkin mehut ja vielä oli kokonainen työilta edessä.

*****

photo Sims2EP8201801131513.png

”Voi hemmetin hemmetti!” Inari murisi itsekseen rynnätessään lastenhuoneeseen tavarakasojen ohi. Piha rehotti, talo rehotti, tukka rehotti, kaikki rehotti, kun ei ollut aikaa tai jaksanut huolehtia. Ja nyt viimeisimpänä hän oli nukkunut kolmen herätyskellon ohi, ja Miriam oli ollut jo ties kuinka kauan yksin, kun ei ollut tietoa mihin aikaan Otto oli lähtenyt.

photo de2Sims2EP8201801131513.pngphoto Sims2EP8201801131514.png

”Huh, hyvin ja rauhallisestihan täällä jaksellaan, olet sinä vain ihana ja kiltti ja kärsivällinen…” Inari kiitteli Miriamia, joka vain vienosti hymyillen ja ilahtuneesti jokeltaen tervehti äitiään, ei moittinut, ei kysellyt, saati kommentoinut tukkaa.

photo Sims2EP8201801131520.pngphoto Sims2EP8201801131521.pngphoto Sims2EP8201801131522.png

Niin paljon kuin Miriam toi lisää hommaa, velvollisuuksia, tuli vastapainona monin kerroin iloa ja ihanaa, yhä vain. Silloin tällöin Inari huomasi miettivänsä, että oli parasta, kun he olivat vain aivan kaksin, ei Ottoa…

photo Sims2EP8201801131526.png

Mutta illoin Inari pakottautui ajattelemaan toisin. ”Kyllä sinä osaat ilman sitä sohvan tukea jo, tule tule kävele tänne omin jaloin ja harjoittele niin voit sitten isin yllättää, kun se illalla tulee kotiin”, Inari maanitteli. Kyllä isä oli lapselle ihan yhtä tärkeä, ja he Oton kanssa saivat kyllä kaiken aina setvityksi ja toimimaan, olivat saaneet tähänkin asti.

photo Sims2EP8201801131527.pngphoto Sims2EP8201801131528.png

”Noooin, hienoa! Kyllä äidin pikku tyttö kävelee jo hienosti!”

photo Sims2EP8201801131531.png

”Montakos vuotta ja kuukautta sinä nyt oletkaan… Kaksi ja… noin. Käveli ilman tukea…” Inari rustasi kehityskirjaan. Hänestä ei ollut sellaista olemassa pitkällisten etsintöjen perusteella, mutta voisi sitten Niklakseen ja Petraan verrata, kun etenkin jälkimmäisen kanssa oli lähemminkin sukua.

photo Sims2EP8201801131553.png

Inari pyysi töistä tulevaa Ottoa pysähtymään kotiovelle. Mies totteli nyrpeän ja malttamattoman oloisena, ennen kuin näytti muuttuvan edes vähän uteliaammaksi, kunhan Inari selosti tämän jutun koskevan Miriamia.

”Noin, juuri niin kuin aamulla! Katso nyt Otto, mitä täällä on treenattu ja opittu!” Inari ihasteli. Mutta, kun mies vain tönötti pystyssä, eikä hoksannut laskeutua ottamaan Miriamia vastaan, Inari viittoi vähän neuvoksi. Ottaisi nyt edes tytön kiinni jos ei kerta hoksannut ihastella Inarin kanssa ensiaskelia.

photo Sims2EP8201801131554.png

Ei Otto lopultakaan ymmärtänyt täysin jutun juonta, ja innokas Miriam päätyi tehottomasti haromaan housunlahkeita joista ei saanut otetta, menetti tasapainonsa, ja pyllähti eteismatolle.

photo Sims2EP8201801131558.png

”Miriam oppi siis kävelemään tänään”, Inari tarkensi puuskahtaen, kun Otto edelleen oli vain tuijottanut Miriamia hetken.

”Aa, hienosti meni, vaikka on tuossa tasapainossa vähän vielä harjoittelemista näemmä”, Otto herkesi sitten vasta kehumaan Miriamille sopivalla lässynlää-äänensävyllä. Miriam hihkui tyytyväisenä mukana. Inari pyöräytti silmiään. Oli tuo mies joskus kovakalloinen.  Ja Miriamin ilo ja onni ettei tämä ymmärtänyt vielä puhetta, äänensävyn vaan ja joitain sanoja.

photo Sims2EP8201801131600.png

"Mitä jos me heti..." Otto alkoi hyppyyttää Miriamia, mutta Inari joutui keskeyttämään miehen.

”Jos kuitenkin harjoittelu jäisi myöhemmälle ja menisitte potalle ja iltapesulle ja niin edespäin yhteisenä puuhana, kun kohta on pienten tyttöjen nukkumaanmenoaika”, Inari joutui oikaisemaan huokaisten. Siinä pidempään seistessään Inari haistoi vienon tupakan hajun, mutta ei jaksanut edes miettiä tuliko se töistä asti vai oliko Otto alkanut polttaa jo kotonakin. Ompahan oli miehen asia, Inari ei jaksanut enää miettiä tai ihmetellä miehen menoja ja tekemisiä.

Otto vilkaisi Inaria nopeasti epävarman oloisena.

”Mutta tulin just töistä, mua väsyttää”, Otto yritti inttää vastaan.

”Niin muakin, meitä kaikkia”, Inari hymähti ja viittoi kaksikkoa kohti portaita.

photo Sims2EP8201801131538.png

”No niin, viimeiset pottailut ja ollaan molemmat valmiita petiin”, Otto selosti jo aika väsyneen monotonisella äänellä, ilman lässytyksiä. Mutta eihän siitä tullut mitään, kun olivat molemmat väsyneitä ja isi ajan kuluessa enemmän ja enemmän erossa tytöstä ja lastenhoidosta.

photo 1c6Sims2EP8201801131538.png

”Inariii, apua!” Otto joutui taas turvautumaan.

photo Sims2EP8201801131541.png

”Kun menisi edes joskus ilman umpikujia sun hoitovuorot! Varmaan auttaisi jos yleensäkin olisit täällä tekemässä enemmän niitä ja tulisi tuntumaa”, Inari manasi itsekseen, kun ei voinut muutakaan kuin jättää oman valmistautumisensa puolitiehen. Ohimennen Inari mulkaisi kateellisena Ashia, joka jo nukkui rauhassa, tottuneena talouden melkein jatkuvaan pieneen kaaokseen.

-----

photo Sims2EP8201801131618.pngphoto Sims2EP8201801131619.pngphoto Sims2EP8201801131621.png

”Mä meen nyt.”

”Moikka.” Inari tuntui koko ajan vähemmän välittävän, missä Otto oikein kävi ja milloin. Kunhan pystyi suunnittelemaan talonhoidon ja Miriamin hoidon siihen lomaan. Miriam… Ajatuskin sai sanatta avomiehen kanssa vietettyjen aamutoimien ankeuden unohtumaan. Miriam teki kaikesta sen arvoista.

photo Sims2EP8201801131602.png

Inari oli Marian kanssa puhelimessa. ”Odota hetki äiti, pitää Miriamille sanoa… Älä syö kissanruokaa, Miriam! Katso äitiin, ei. Hyi. Ei kissanruokaa.”

photo Sims2EP8201801131605.pngphoto 17dSims2EP8201801131605.png

”Ja… Eikun sori odota hetki taas. Miriam älä purista kissaa liikaa! Noin, näetkö, kun kissalle tuli kiire kauemmas heti, kun vähän löysäsit. Ei. Ei tykkää kissa noin kovasta halista.”

photo Sims2EP8201801131607.png

”Joo no nyt tosiaan ei ole tullut hetkeen keskeytyksiä, kun Miriamin aamuriehunnat loppuivat. Paitsi täytyy näköjään viimeisenä asiana kokeilla kissan peti…” Inari jo suorastaan hihitti aamun levottomuuksien jälkeen. Maria kyllä luurin toisessa päässä ymmärsi.

photo Sims2EP8201801131613.png

”Eeei, ei tullut kissallekaan traumoja. Näyttää oikeastaan niin mukavalta kaksikon unihetki nyt, että mahtuisikohan tuohon viereen… Niin siis joo Elisabet ja Niklas menossa naimisiin?” Inari pystyi nyt vasta keskittymään suureen uutiseen. Tai useampaankin. Petra ja Pekko vihjailivat samaa. Ja lapsiakin kaikki halusivat, jollain aikataululla. Vatsassa muljahti oudosti. Toki Inari oli päällimmäisenä iloinen molempien pariskuntien puolesta, ja tyytyväinenkin, että etenkään Niklas ja Elisabet eivät nyt enää kuhnailleet, mutta toisaalta…

Inari tunsi itsensä kateelliseksi. Hän halusi samaa, halusi naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Mutta tätä menoa sitä ei tulisi tapahtumaan. Kun seikka yksi, Otto ei ollut ottanut enää tosissaan kuuleviin korviinsa mainintoja naimisiinmenosta, ja seikka kaksi. Se tosiasia. Inari ei rakastanut Ottoa, ei ollut ikinä rakastanutkaan, ja olisi hyvin outo rinnakkaisuniversumi jos yhdessäkään niistä Inari voisi ikinä rakastaa Ottoa. Inarin maltti oli tulossa tiensä päähän – jonkin oli muututtava. Se alkaisi olla jo Miriamin parhaaksi.

-------

photo Sims2EP8201804081545.png

Inari palasi eräänä iltana aiemmin kotiin kuin oli aikonut. Päivystyksessä oli mennyt vuoroja sekaisin listassa, ja Inari sai vähiten vakituisena tyytyä talsimaan takaisin kotiin ilman työvuoroa. Noh, ei kai siinä mitään. Näemmä Ottokin oli vielä hereillä, kun makuuhuoneessa oli valot. Yläkerta taas oli pimeänä niin kuin pitikin. Miriamin nukkumaanmenoaika oli ollut jo kauan sitten.

photo Sims2EP8201804081546.png

Inari pysähtyi ovelle ja nuuhki ilmaa. Tuoretta tupakansavua? Ja näköjään useita sauhuavia tumppejakin tuossa lautasella oven juuressa. Hyvin usea. Tämä nyt oli uutta. Inarille tuli outo olo. Silloin hän näki silmäkulmastaan liikettä, makuuhuoneessa. Ja… Useamman kuin yhden ääneen kuin oikein tarkkaan kuunteli? Inari nytkähti kohti kotiovea, mutta päätti lähestyä tätä mysteeriä sitten toisin.

photo Sims2EP8201804081548.png

”Jaha, ei tässä muukaan kai auta”, Inari hymähti itsekseen, kun hiippaili oman kotinsa oman makuuhuoneen ikkunalle kurkkimaan, mitä siellä oikein tapahtui.

photo Sims2EP8201804081550.png

Inari vilkaisi vain nopeasti, ettei paljastuisi. Ja se riitti. Inari ei ollut tosissaan miettinyt, että voisikohan Otolla olla joku toinen nainen ennemmin kuin jatkuvasti työhommia pitämässä pois kotoa. Mutta Inari ei tuntenut silti, että tämä olisi suuri ja järkyttävä yllätys – tämän mahdollisuus oli kuitenkin roikkunut jossain naisen alitajunnan perukoilla.

photo Sims2EP8201804081555.pngphoto Sims2EP8201804081559.png

”Ei”, Inari päätti silloin.

Tähän loppuisivat kaikki selitykset ja yritykset. Inarihan oli muutenkin suunnitellut, että ei tämä enää toimisi pidemmän päälle, hänen ja Oton jutun riekaleet nimittäin. Nythän Inari voisi mainiosti käyttää tätä paljastusta hyväkseen, kun hän myöhemmin tulisi muka töistä kotiin ja alkaisi jututtaa Ottoa.

photo Sims2EP8201804081601.png

Tai siis… Inarin sydän alkoi hakata ja kädet puristuivat nyrkkiin, kun rauhallisen päättäväisyyden tilalle hiipi  pettymyksen ja suuttumuksen katkera myrkky. Otto kusipää oli mennyt pettämän häntä, lapsensa äitiä. Inaria. Inaria ei petetä kuin vain hyväistä hissukkaa kotivaimoa. Pitäisikö siis tömistellä saman tien vain sisälle ja saada kaksikko kiinni rysän päältä, antaa näiden kuulla kunniansa, koska eihän tuo toinen nainen voinut niin tyhjäpää olla ettei tietäisi tapailevansa varattua miestä? Mutta Miriam nukkui jo eikä siitä yhteenotosta varmaan selvittäisi ilman äänien kohotusta… 

photo Sims2EP8201804081602.pngphoto 907Sims2EP8201804081602.png

Inari huokaisi ja päätti lähteä jäähdyttelemään tunteitaan sekä suunnittelemaan miten ja minkälaisen askeleen nyt tosissaan ottaisi.

photo Sims2EP8201804081611.png

Tästä erosta tekisi helpompaa molemmille se, ettei ollut mitään vanhojakaan rakkauden tunteita sotkemassa. Tämä olisi vain sopimuksen purkaminen.  Inari uskoi, että Otolle sopisi oikein hyvin, että Inari ottaisi Miriamin lähes yksinomaan hoteisiinsa.

photo Sims2EP8201804081612.png

Ja sitten Inarin pitäisi miettiä, minne menisi asumaan. Lehtotielle mahtuisi ainakin joksikin aikaa, mutta kyllä sitten pitäisi päästä omille jaloilleen. Kyllä se onnistuisi. Jos vain… Jos tosiaan Otto ei vaikeuta asioita Miriamin huoltajuuden suhteen tai mitään. Ei voinut tietää. Mutta siitä Inari oli varma, että ei ollut nyt paljastunut ikkunalla käydessään, joten ehkä asiat voisivatkin jatkua vielä näin ja yhdessä…

photo Sims2EP8201804081613.png

”Äh, kyllä se siitä, mä pääsen nyt omilleen ja nyt mä kyllä pärjään”, Inari päätti lopulta lukita suunnitelmansa. Ilma oli viilennyt jo sen verran, että hänen oli täytynyt olla poissa lähes tunti. Olisivat Otolla ja sillä naikkosella yhä puuhansa kesken tai ei (mitä Inari epäili Oton edellisten… suoritusten perusteella), Inari menisi nyt ja tekisi mitä aikoi.

photo Sims2EP8201804081614.png

”Näetkö, Viola, mä pärjään, mulla on oma elämä. Ja Miriam”, Inari tokaisi ääneen ja pystyi jo hymyilemään. Inari tunsi suurta helpotusta. Hän ei ollutkaan älynnyt, kuinka paljon tulehtunut ja toimimaton tilanne Oton kanssa häntä oli ahdistanut ja sitonut. Mutta nyt hän pääsisi omilleen, yhdessä Miriamin kanssa, ja kaikki menisi hyvin.

-----

photo Sims2EP8201804081849.png

Ensimmäisenä Inari huomasi kotiaan lähestyessään aivan likelle pysäytetyn poliisiauton. Mitäköhän ihmettä se teki täällä?

photo Sims2EP8201804081850.pngphoto Sims2EP8201804081851.png

Sitten Inari huomasi joukon ihmisiä kotinsa edustalla. Pari taisi olla asusta päätellen poliiseja.

”Asutteko siis tuossa viereisessä asunnossa?” toinen poliiseista kuulusteli villapaitasta miestä, jonka Inari uskoi tunnistavansa parin asunnon päässä olevaksi naapuriksi. Hän oli hädin tuskin heippoja vaihtanut kyseisen miehen kanssa.

”Ei, kun sitä seuraavassa. Tuo viereinen on ollut tyhjillään pari kuukautta”, mies selitti kireällä äänellä. Tosiaanko? Inari ei ollut edes huomannut.

”Se on hyvä tietää, niin ei tarvitse sen asukkaista huolehtia. Päätyasunnosta ollaan matkoilla postimäärän perusteella. Heille tulee olemaan vain ikävä tervetuloayllätys, että meidän piti murtaa ovi, kun käytiin tarkistamassa.” Siinä vaiheessa kuulusteleva poliisi huomasi sivusilmällä Inarin, ja viittoi parilleen jotain lyhyen katsekontaktin jälkeen.

photo Sims2EP8201804081855.png

”Onko minunkin oveni murrettu? Siellä ei ollut ketään kotona.”

”On. Pahoittelen, mutta se korvataan kyllä teille.”

”Aa, ei se mitään, kun mietin, että käyn vain nopeasti tärkeimmät…”

”Sitä en voi sallia, se on liian vaarallista.”

”No, kun ihan vain…”

”Ei.”

photo a74Sims2EP8201804081859.png

”Neiti, pyydän teitä pysymään kauempana ja jatkamaan matkaanne. Me olemme täällä jo poliisin puolesta ja palokunta on tulossa. Mitään ei ole tehtävissä ennen sitä”, lähestyvä poliisimies silloin puhutteli Inaria.

”Mutta…” Inarista tuntui tyhjän humisevalta ja ontolta hänen katsellessaan kaikkia noita herroja.

photo Sims2EP8201804081859.png

Ja näiden takana ilmiliekeissä olevaa kotiaan.

”Mutta, Miriam…” Inari inahti. Kädet tärisivät ja sydän hakkasi.

”Kuka? Tunnetteko talon asukkaat? Olen pahoillani, mutta sisälle ei voi mennä emmekä tiedä mitään… vahinkojen laajuudesta ennen palokunnan saapumista”, poliisiherra selitti.

photo Sims2EP8201804081919.png

Silloin Inari rääkäisi eläimellisesti ja heittäytyi eteenpäin. Toinen poliisiherra ja naapuri hätkähtivät kauemmas vähän säikähtäneinä, mutta Inari ei nähnyt muuta kuin heidän takanaan odottavan liekkien valaiseman kotiovensa. Se näkyi vielä. Sen voisi avata vielä, sinne voisi mennä sisään ja hakea Miriamin. Toinen poliiseista, se Inaria puhutellut oli valppaampi ja varautunut Inarin suunnitelmiin.

”MIRIAM! PÄÄSTÄ IRTI! MIRIAM!” Inari rääkyi ja rimpuili ja potki ja löi pidättelijäänsä miten ylsi. Nainen oli silmittömän hädän vallassa.

photo Sims2EP8201804081923.png

”Et voi mennä sinne! En voi päästää sinua sinne! Rauhoitu!” poliisi puhkui ja ähki pidätellessään Inaria. ”Et…”

photo Sims2EP8201804081931.png

”Et voi tehdä enää mitään. Kukaan ei voi tehdä enää mitään.” Ja Inari rimpuili kahta kauheammin.

”Missä ihmeessä palokunta on, tässä on jo mennyt minuuttitolkulla aikaa!” se naapuri kääntyi ympäri ja puuskahti tuskastuneena, kun ei kehdannut enää tuijottaa. Toinenkin poliiseista lähestyi kamppailevaa Inaria.

”Kuule, teidän täytyy yrittää itse rauhoittua, tai muuten joudumme tainnuttamaan teidät, oman turvallisuuteenne vuoksi. Ymmärrättekö?”

Inari ei ymmärtänyt. Hän vain huusi ääneen viimeisen kerran sanoinkuvaamatonta tuskaansa, ja alkoi rimpuilla poliisin yllätykseksi toiseen suuntaan.

photo Sims2EP8201804081939.png

”Hei, tulkaa takaisin! Kuka olette?” Inaria pidellyt poliisi huusi hengästyneenä, kun ei heti ehtinyt reagoida juostakseen naisen perään. Ja Inari juoksi niin kuin ei aikoisi enää ikinä pysähtyä.

”Anna olla, meidän pitää jäädä tänne valvomaan tilannetta ja avustamaan palomiehiä. Eiköhän tuo mysteeri selviä jos on selvitäkseen… Vai ajattelitko, että olisi virkavallan vastustamisen syytteen paikka?” sivusta katsonut poliisi kysyi pariltaan, joka hieroi erityisen kovan tällin saanutta käsivarttaan.

photo Sims2EP8201804081940.png

”Ei ole tarpeen. Tuoltahan se hälytetty yksikkö tuleekin. Keskitytään nyt tähän.”

photo Sims2EP8201804081944.pngphoto Sims2EP8201804081945.png

Samaan aikaan Inari juoksi näkemättä mitään kyyneltensä läpi. Palava talo oli painunut hänen mieleensä eikä sitä tuntunut voivan päästä mitenkään karkuun, jotta saisi taas henkeä, jotta maailma lakkaisi pyörimästä, jotta heräisi tästä painajaisesta. Inari ei päässyt karkuun niitä miehen sanojakaan, vaikka kuinka juoksi.

photo Sims2EP8201804081949.png

”Kukaan ei voi tehdä enää mitään.”

 

 

 

 

 

 

******************************************

 

 

 

 

Sellainen pikku cliffhangeri toiseksi viimeiselle osalle >:) Aika pitkähän tästä tuli, ja niin saattaa tulla seuraavastakin osasta. Mutta kun aiemmin (=2015 hahmottelin jo mitä muutamassa vikassa osassa tapahtuu) olin jaotellut nämä tapahtumat näin niin niillä mennään.

Ja mokakuviahan tästä kertyi. Tilannepäivitykseen keräsin jo pelin hajoamisen/pahimman bugaamisen parhaat otokset, mutta lisää löytyy.

photo Sims2EP8201708191803.png

Ensinnäkin: No nyt näyttää huonolta, Inari näytti tältä heti tontin ladattua D:

photo Sims2EP8201708191806.png

Ei auttanut, vaikka yritti pestä pois ;D

photo Sims2EP8201708191840.png

Koodit laulamaan, lapseksi/yleensäkin ikävaiheen muuttaminen auttoi.

photo Sims2EP8201708191841.png

Sitten takaisin teiniksi ja poissa pysyi mustuus… Mutta ongelma tässä on tietty se, että raskaus piti keskeyttää ja aloittaa uusiksi, olisi kiva ollut kerrankin mennä ”simsluonnollisesti” mutta pelin prakailu määräsi muuta.

photo Sims2EP8201708191859.png

Sitten Inariongelmista eteenpäin tässä kollaasissa: Kukas se siellä hiippaileekaan?

photo Sims2EP8201708191900.png

Tämä on yksi ärsyttävimpiä pelimekaniikkoja. Kaikki alkavat torumaan ja päivittelemään, oli sitten lehden omistaja/omistajan tuttu tai ei.

photo Sims2EP8201709240004.png

Lol, vauva saatettiin kyllä luonnollisesti alulle, mutta hups eivät nämä olleet edes suudelleet vielä XD

photo Sims2EP8201709241910.png

Voi Pekko hömelöä XD "hänestä tuli piste"

No siis oisin nauranut enemmänkin ellei sitten tällaiset sattumukset luonnollisen (vaikkakin kiihdytetyn, siis koodilla edistetään viimeiseen päivään ennen syntymäpäivää) kasvamisen yhteydessä meinasi taas kerran sitä, että peli natisee liitoksissaan *tappajahaimusiikkitähän*

photo Sims2EP8201709241924.png

Toinen inhokkimekaniikka: kaikkien on aivan pakko rynnätä ja tunkea katsomaan kasvamista, asukkaiden vieraiden kutsumattomien vieraiden kaikkien….

photo Sims2EP8201709242040.png

Mikä ilme XD Ei tunnista Inaria tästä kuvasta

photo Sims2EP8201710211740.png

Maria teki katoamistempun, jäi vain sormus leijumaan ilmaan D:  Vanheneminenkaan ei palauttanut näkyväksi.

photo Sims2EP8201710211742.png

Miro vanheni tyylikkääksi vanhaksi herraksi.

photo 184Sims2EP8201710211742.png

Niklas taas… XD

photo Sims2EP8201710211754.png

Maria sentään palasi vanhettuaan näkymättömänä viimein peilin kautta näkyviin ja kaikki oli taas hyvin…

photo Sims2EP8201710211755.png

…. ei hetkinen, nyt sormus on näemmä se ainoa joka bugaa.

photo Sims2EP8201710211818.pngphoto 185Sims2EP8201710211820.pngphoto dd1Sims2EP8201710211820.pngphoto Sims2EP8201710211820.png

Arvatenkin peli kaatui ja vanheneminen piti todistaa uusiksi. Tässä vaiheessa tsekkasin, että on äidillä, pojalla ja tyttärellä aika erilaiset luonteet toisiinsa verrattuna. Petralla on ehkä se tyypillisin Jalavaluonne… Saattoi tapahtua vähän… köh… saturaatiota Eetun ja Marian geenien yhtymisen myötä.

photo Sims2EP8201710211821.png

Niklas suoriutui vielä aiempaakin paremmalla vaatevalinnalla tällä kertaa ;D

photo e8aSims2EP8201710211821.png

Maria ihan jees

photo Sims2EP8201710211822.png

……………………………………………………………

ei niin tyylikäs tällä kertaa näemmä, tai miten tuon nyt ottaa

photo Sims2EP8201710211942.png

No niin, on vielä iskutaidot tallella. Petralta tuli hassusti, että ”hyväksy”. Yleensä oon tätä nähnyt vain lapsilla, joiden vanhemmat on eronneet, kunnolla tai jotain ja löytää uuden puolison. Awws, Petra pitää siis Miroa isähahmonaan :3

photo Sims2EP8201710212155.png

Herpderp osa 2. Kumpi voittaa, Inari vai Petra naamanväännössä?

photo Sims2EP8201711122002.png

Siis tuo oli ainoa paikka koko kerroksessa mihin päätit Miriamin laskea, Inari? Huoh. Otetaan tähän samaan sarjaan muutkin loistavat paikat joihin Miriamia on lykätty milloin kenenkin toimesta. Aivan kuin vauvassa olisi magneetti kaikkiin erikoisimpiin paikkoihin.

photo b71Sims2EP8201801072104.pngphoto Sims2EP8201801072104.png

Lastenhoitajan Miriam johdatti tähän nurkkaan.

photo Sims2EP8201801072200.png

Näköjään ikävaiheen muutos ei parantanut tässä tapauksessa ongelmaa…

photo c75Sims2EP8201711251948.pngphoto Sims2EP8201711251948.pngphoto Sims2EP8201711251947.png

Ja voi jestas Inari sinäkin siinä katsoin jo, että kaikki valmiina kuvauksia mutta tämä yöpaitasankari täällä häröilemässä…

photo 663Sims2EP8201711121941.pngphoto Sims2EP8201711121941.png

No nyt on oikeat vaatteet päällä ja joraukset käynnistyneet taas sillä aikaa… En ymmärrä miten näistä vieraiden kanssa, etenkin Jalavien kohdalla, tulisi kuvauksista yhtään mitään ilman testingcheatsin mielenhallintakikkoja

photo Sims2EP8201801072026.png

En yhtään muista mille Maria oikeasti itki, mutta tää on vähän koomista, niin kuin Maria itkisi, että yhyy Otto vie kivan vauvan pois ;D

photo Sims2EP8201711252325.pngphoto 2f0Sims2EP8201711252325.png

Btw repeilin: Marian toiveet vs. Miron toiveet ;D jälkimmäiset kuvakkeet eivät varmaan selittelyjä kaipaa.

photo 68Sims2EP8201801072109.pngphoto Sims2EP8201801072105.png

Hyvin hoitaa lastenhoitaja Miriamia, tipautti kiljuvan kersan lattialle. Mutta muuten sujuvasti keskittyi leikittämään kissaan ja kuuraamaan taloa ;D

Apua, käsibugit periytyy näemmä…

photo Sims2EP8201801131529.png

Lol, on se kauheaa, kun lukutaidoton puhetaidoton taapero näkee päiväkirjan selän johon kirjoitat… movemobjectsilla tästäkin saatiin järkevä ja toimiva kuva lopulta tarinaan.

photo Sims2EP8201801192235.png

Voi Pekko. On joo yhtä tärkeitä tyttöystävä ja yksi random kissa XD

photo Sims2EP8201803082309.png

Täällä oli vaikea saada yhtään mitään aikaan jos oli vapaa tahto päällä. Olivat Petra ja Pekko oikeastikin niin niin kiinni toisissaan.

photo Sims2EP8201803082311.png

Ja Niklas siinä creepyilemässä vieressä D:

photo f8cSims2EP8201803082311.png

”Pussaa” siis niin kuin se perhepusu? Oli liikaa näemmä Petralle. Creepy Niklas on creepy, vieraisilla näköjään jotain paljastuu, kun muuten on Jalavien perimätontilla ollut niin kilttiä poikaa…

photo Sims2EP8201803082312.png

Pekolta kyllä hyväksytään, vaikka vielä onkin myrtsi samalla Niklakselle.

photo 43cSims2EP8201803082312.png

…. en enää edes tiedä miten kommentoida tätä vapaatahto käytöstä.

photo Sims2EP8201803132204.pngphoto Sims2EP8201803132207.png

Kertakaikkisen O.o tilanne. Kyllä aina ennen kissat ovat muuttaneet ongelmitta perheenjäsenten mukana…? Onneksi sai adoptoitua takaisin.

photo 245Sims2EP8201803242058.pngphoto Sims2EP8201803242102.png

Kivakiva ekstrat tunkee urakalla kuvaan… Mokoma telkkari ei ollut hyvä idea sijoittaa sitä tuohon…

photo Sims2EP8201803242111.png

Pekko XO Käsibugit ovat tarttuneet myös sinuun! Inari on selkeästi huonoa seuraa.

photo 96eSims2EP8201804081408.png

Mitäköhän nääkin oli ennen…

photo Sims2EP8201804081417.png

Tosi asiallista mennä käkättämään kopin edustalle, kun on kissanpentutalkoot käynnissä.

photo Sims2EP8201804081547.pngphoto 38eSims2EP8201804081547.pngphoto e5Sims2EP8201804081547.pngphoto 2a6Sims2EP8201804081547.pngphoto 1ddSims2EP8201804081547.png

voi apua, kun Inari alkoi kesken hiipimisanimaation halia Cinderiä, niin pidättelin vain hengitystä ettkä kestääkö peli tilttaamatta tämän kaiken läpi XD

Huh. Kesti.

photo Sims2EP8201804081306.png

Osastoa nnnnnnnnot good. Kun poseboxi jättää tuohon asentoon vielä stopin ja resetin ja kaiken jälkeen.

 

sunnuntai, 26. marraskuu 2017

Tilannepäivitystä

MUOKATTU 8.4.2018

Hyvää iltaa ja loppuvuotta, arvoisat lukijat!

Ajattelin, että nyt on tarvetta tarjota vähän tilannpäivitystä osan etenemisestä.

Kesän jälkeen sain tehokkaasti kuvattua seuraavaa osaa ja plääninä olikin saada koko legacy päätökseensä vuoden loppuun mennessä. Mutta toisin on käynyt.

Kuvaaminen alkoi käydä vaivalloiseksi kun peli alkoi kaatuilla yhä tiheämmin. Ajattelin ensin, että kyllä tässä silti pikkuhiljaa legacyn loppumetrit saisi hoidettua.

Mutta nyt kuluneena viikonloppuna peli ei enää tonttien lataamisen jälkeen meinaa pyöriä minuuttiakaan. Ajattelin, että joku ladattu on voinut (taas) korruptoitua ja on raskaan 50/50 prosessin aika. (Eli puolet ladatuista kerrallaan sisään - toimiiko? Jos joo niin vika ei ole niissä, jos ei niin viallinen joukko taas puoliksi, ja näin rajaamalla pitäisi löytyä peikko.)

Mutta totesin, että ongelma ei ole missään yksittäisissä ladatuissa, vaan niiden määrässä. Oli ladattujen koostumus mikä tahansa, tietyn (edelliseen verrattuna pienen) määrän jälkeen peli ei enää pyörinyt, kun kokeilin eri kansioiden yhdistelmiä. Etenkin jos kutsui tontille enemmän väkeä tms. mitä tarinan kuvaukset vaatisivat. Ilman ladattuja ja puhtailla käyttäjätiedostoilla (= antaa pelin generoida kokonaan uusi EA games kansio) peli kyllä pyöri, mutta nykivästi ja hidastellen.

 

computer%20crashes(1).png

Mutta siis, päädyin päätökseen, että tietokoneen muistissa eli RAM palikoissa on vikaa. Että ne olisivat tehneet hajoamista pitkin syksyä, kun kerran kaatumisia edeltävien pelisessioiden aika on lyhentynyt tasaisesti. Nyt siis isketään uudet palikat sisään ja parin viikon päästä pääsen vanhemmilla seuraavan kerran testaamaan (sormet ristissä), että josko peli sillä alkaisi pyöriä taas niin kuin ennenkin.

Jos ei, niin edessä saattaa olla legacyn loppuun pelaaminen ilman ladattuja, mikä olisi vähän lässähdys, mutta toivottavasti legacy niin saisi kunniakkaan päätöksen. Toivon kuitenkin, että RAM palikoiden uusiminen selvittäisi.

Eli legacy on tällä hetkellä stopissa, päivitän tilannetta lisää ennen vuoden loppua. Myös sen varalta, että jos legacy pitää nyt jatkaa vanillana ilman ladattuja loppuun, ettei tule yllätyksenä.

PÄIVITYS

Tähän väliin mahtui tosiaan 4-5 kuukauden pätkä kun peli ei toiminut. Kun perus 50/50 menetelmän jälkeen mikään yksittäinen ladattu ei paljastunut syylliseksi, yritin vaihtaa tietokoneeseen osia. Mikä siis vaati osan tilaamisen, odottelua, ja sitten kokeilua. Mutta ei.

Lopulta päädyin hataraan maalarinteippi narunpätkä viritykseen ja johtopäätökseen, että pelini ei enää vain jostain syystä kestä >2Gb määrää ladattuja. Tämä vaati toisen operaation, jossa kävin läpi ladattuni ja poistin kaiken muun paitsi tarinan kannalta oleellisen. Nyt siis helmikuusta lähtien olen saanut pelattua ja jatkettua tarinaa normaalisti. Ja loppu lähenee, edelleen on todennäköistä että tarina pääsee päätökseensä ennen 10v syntymäpäiväänsää ensi heinäkuun lopussa.

Uusi osa tulee pian.

Sitä ennen, tässä vähän esimakua tuosta säädön aikaisesta ajasta josta keräsin huvittavan kokoelman ;D

photo Sims2EP8201711262033.png

Maxisia ja patsaita kasvien tilalla ja kaikkea mukavaa... Tässä ei ole siis yhtään mitään ladattuja, mutta ei tarvinnut onneksi vain tähän tyytyä. Kuvassa ovat Niklas, Maria ja Miro. Eivätkö olekin helposti tunnistettavissa?

ekstra.jpg?1523987337

Tässä heti alkuun mahtavin sarjasta, Niklaksella ja Mirolla oikein oivat pelin valitsemat Maxis kuteet XD Ja ainahan näiden Jalavien täytyi ensimmäisenä alkaa joraamaan. Ladatut lhot ja silmät toimivat.

photo Sims2EP8201711261837.png

Huh, Maxis Inaria ei melkein tunnista, mutta Petra on aika samanlainen. Tässä siis kokeilin, että vaatteet toimii.

photo Sims2EP8201712272157.png

Tässä on jo tukat kohdillaan, mutta vaatteita vielä testailen. Niklas ei taida tykätä tavasta jolla Miro runttaa kätensä hänen olkapäänsä sisään, tai jotain...

photo Sims2EP8201711252019.png

Noniin kaikki kunnossa lopettakaapas tuo joraaminen niin päästään vihdoin kuvaamaan...

 

- Maroo

 

sunnuntai, 23. heinäkuu 2017

73b. Solmittavissa

Hei!

Ensinnäkin on onnittelujen paikka, meinaa...

snapshot_f5920af0_35a35878.jpg?150082246snapshot_f5920af0_f5fe1f05.jpg?150082247snapshot_f5920af0_96b57628.jpg?150082246snapshot_f5920af0_37404162.jpg?150082247snapshot_f5920af0_f7e4d387.jpg?150082247snapshot_f5920af0_b90c4e8d.jpg?150082247snapshot_f5920af0_598dadf6.jpg?150082246snapshot_db94f94e_5ba20892.jpg?150082246Sims2EP8%202013-01-02%2015-50-49-79.jpg?

Jalavat täyttää tänään sopivasti vuosia 9, ja ollaan menossa juurikin siinä 9. sukupolvessa hyvällä mallilla! Ei enää kauan. Vajaa vuosi uskoisin. Oli tarkoitus jo kuluneen vuoden aikana saada tämä legacy pakettiin, mutta opintojen loppuun päättely graduinensa kaikkinensa oli sellainen rutistus että jäi kaikki muu taka-alalle hetkeksi. Ei se mitään, koko ajan etenee.

Sitten itse osaan. Tai siis sen alkulöpinöihin.

 

aloitus.jpg?1500840087

Tässä siis kului lähes vuosi tämän 73a ja 73b osan teossa, varmaan ennätys etanavauhtikategoriassa. Osista tuli lopulta aika pitkiä, ja ne olisi voinut ehkä lopulta ennemmin erottaa kokonaan omiksi osikseen (kun en edes muistanut enää minkä piti olla se suurin a+b sitova voima mutta köööhhh) mutta kerran kun aloitin niin näin mennään. Yllättävän sujuvasti tätä sai kuitenkin tehtyä vaikka oli pitkiä taukoja välissä. Kuin laittaisi vanhat luistimet jalkaan jotka yhä sopivat kuin valettu. On tämä niin mukavaa että ehdottomasti otan työn alle jotain uutta simsseilytarinointia kunhan tämä on päätelty...

Nyt en pidättele teitä enää löpinöillä, hyvät lukijat.

 

 

*********

 

 

Sims2EP8%202016-05-16%2022-29-58-32.jpg?

”Uusi ilme, uusi… jotain”, Niklas huokaisi itsekseen peilille. Ei hänestä tuntunut erilaiselta. Lähinnä jos saisi sen ainaisen alakuloisuuden verhon nousemaan, sen joka tuntui vähän tukahduttavan kaikkea. Noh, ainakin saisi jotain puhuttavaa Elisabetin kanssa, niin kuin Petra ehdotti. Petra oli ehdottanut jo lukuisia puheenaiheita. Sitten kunhan Niklas saisi otetuksi yhteyttä, mutta vielä ei ollut tarjoutunut sopivalta tuntuvaa väliä.

Petrasta puheen ollen, ihme että tämän huoneen ovi oli yhä kiinni.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-30-39-71.jpg?

”Petra hei, vaikka on viikonloppu ja kaikkea ei meidän muidenkaan ole ikinä annettu yli yhteentoista nukkua”, Niklas aloitti tavallisella puheäänellä. Petra käänsi kylkeä ja mumisi jotain, mistä Niklas ajatteli tämän kuitenkin kuulleen hänen muistutuksensa ilman tarvetta äänenkorotukselle.

Niklas oli aikansa kuunnellut ensin toimistoaulan ja sitten oman huoneensa seinän läpi kuinka Petra kävi yötä myöten videopuhelua Pekon kanssa, kunnes Niklas päätti itse käydä edes ajoissa nukkumaan. Jokin rytmi piti yrittää elämässä pitää, vaikkei ollutkaan pääsykokeiden jälkeen kuin tulosten odottelua, kun oli kesätöitäkin jäänyt hakematta.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-31-04-75.jpg?

Inarissa meinaa Niklas oli nähnyt miten nopeasti rytmi kääntyy ylösalaisin. Nytkin Niklas arvasi punapään jähmeistä liikkeistä ja raskasluomisista silmistä tämän olevan liikkeellä samoilla silmillä.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-32-35-28.jpg?

”Kiva uusi asu. Jos oli kerran aikaa laittautua, voisi olla myös aikaa siivota. Onko tää ollut tässä eilisestä vai tältä aamulta vasta? Vai yöltä, milloin sä ootkaan taas ollut liikkeellä…” Niklas kyseli siivotessaan huokaisten Inarin ruokailun jälkiä. Jaha, juotavaa jugurttia taas. Eikö Inari syönyt enää mitään kiinteää? Niklas kolisteli ja paiskoi vetolaatikkoa pahantuulisena hoitaessaan roskan roskikseen.

”Äääh kunpa Petra olisi siivoamassa etkä sä, Petra ei kysele”, Inari vain murahti kireästi. Tytön hiipuvasta äänestä ja lähestyvistä askelista Niklas päätteli joko Miron tai Marian saapuvan keittiöön eteisen kautta, ja jätti sanailun Inarin kanssa.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-41-28-03.jpg?

Toistensa kanssa sisarukset kyllä naljailivat itse kunkin ranttalista käytöksestä, mutta koska lähes kaikki olivat aikuisia, niin enää ei menty kielimään vanhemmille.

”Tässä näitä muroja nyt olisi, jos ette ole vielä huomanneet. Olette hiljaisia ja ihan toisissa maailmoissa nyt, onko jotain tapahtunut? Missä Petra on?” Miro havahtui utelemaan, tökki ihan vääriä asioita kun kysyi lopuksi huolestuneeseen sävyyn Petrasta. Inari jähmettyi jännittyneenä, kahvikuppi ei käynyt enää tiheään suulla.

”Se on just heräilemässä, eikä mikään ole hätänä”, Niklas vastasi pikaisesti, jotta sai Miron jatkamaan aamupalan laittoa sisarusten tutkailun sijaan.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-43-23-62.jpg?

”Aa, no kun satuin kuulemaan täältä kinasteluakin aiemmin…” Miro jatkoi kuin ohimennen loppumainintana, mutta kyräili kuitenkin kulmiensa alta sisaruksia kysyvästi samalla kun kaatoi muroja vähän ohi seuraavasta kulhosta. Inari ryysti pitkään ja hartaasti kahvia kupista ja samalla vilkaisi sen suojissa sivusilmällä Niklasta merkitsevästi.

”Mä vain sanoin Inarille että sen olisi parempi syödä jotain ennen kuin kittaa kahvia tyhjään vatsaan, ja Inarihan ei halua olla toisten määräiltävänä”, Niklas selitti kohauttaen olkiaan ja pukkasi Inaria leikkisästi kylkeen kyynärpäällä. Inari murahti kahvikupilleen ja pukkasi takaisin. Miro näytti nielevän selityksen ja sai maidon osumaan kaikkiin kulhoihin.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-40-08-01.jpg?

”Mitäs epätavallista härdelliä täällä on? Ajattelin että Petra jo kolisteli täällä ennen Miroa aamupalaa kaikille, mutta juuri se kuului vasta yläkerrassa heräilevän”, Maria ilmestyi seuraavaksi ihmettelemään ja sai sekä Niklaksen että Inarin jähmettymään jännittyneinä.

”Noi… Kissat vähän riehuivat. Ne oli onnistuneet kaivamaan roskiksesta tyhjän tölkin leikkikaluksi”, Niklas selitti hitaasti.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-43-36-00.jpg?

”Ai… Mutta ehkä pieni kolistelu olikin jo kohdallaan, saatiin tuo Petrakin ylös, mikä ihme siihen tyttöön on tullut, myöhäismurrosikäkö kun niin pitkään nukkuu…” Maria hymähteli itsekseen palatessaan takaisin makuuhuoneeseen etsimään päällepantavaa.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-45-31-39.jpg?

”Jos nyt seurustelu lasketaan sellaiseksi, luulisi että Maria muistaisi vastaavan vaiheen itseltään”, Miro kuului mutisevan tietäväisesti. Samalla mies jatkoi aamupalan valmistamista asettamalla valmiit kupit pöytään. Ja siirtyi kuiskutteluetäisyyden päähän.

”Sä vaan puolustelet mua kerta toisensa jälkeen. Petra myös. Ja mä oon täysi aasi. Sori”, Inari huokaisi.

Niklas kohautti olkiaan.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-46-21-56.jpg?

”Nooh…. Petra haluaisi käyttää senkin ajan varmaan Pekon kanssa. Mutta mulle se on ihan sama, ei mulla ole muutakaan. Siksi rähjään myös helpommin, sori, mun pitää keksiä jotain tekemistä, niin kuin Petra ja Pekko on tehokkaasti tehnyt bändin hiipumisen jälkeen”, Niklas myönsi.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-12-26-42.jpg?

Pekko ja Petra olivat todella alkaneet viettää toistensa kanssa aikaa useammin ja näkyvämmin. Pekko oli tuntenut tarpeelliseksi keskustella Niklaksen kanssa, että eihän toinen pahastu siitä että bestis alkaa tapailemaan omaa pikkusiskoa, jonka kanssa sattui olemaan vielä jonkinkin verran ikäeroa.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-15-44-85.jpg?

Niklas vain hekotteli, että harvoin Pekko niin vakava tai virallinen oli minkään asian kanssa, ja se oli tarpeeksi vakuudeksi. Ei sillä että Niklakselta mitään lupaa tai varmistelua olisi tarvinnut kysyäkään tämän omasta mielestä.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-17-31-96.jpg?

Kaikesta vakuuttelusta huolimatt kyllä yhteisen ajan väheneminen parhaan ystävän kanssa harmitti, mutta niin se elämä kulkee eteenpäin.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-17-39-04.jpg?Sims2EP8%202017-05-13%2000-17-46-68.jpg?

Vanhempienkin kanssa Pekko oli käynyt juttusilla, ennen Niklasta. Sekin kertoi jotain, että Pekko tunsi, että oli tärkeämpää käydä se keskustelu ennen bestiksen kanssa jutustelua.

Sims2EP8%202017-05-14%2001-25-20-79.jpg?

”Heei sinä kun nyt jäät tämän päivän kotiin flunssaasi hoitamaan sairaslomalle niin Pekko halusi tulla juttelemaan virallisesti jostain iltapäivällä, hoida sinä se niin ehdin tehdä pari hommaa töissä paremmin. Kiitti moikka.”

Sims2EP8%202017-05-14%2001-27-30-17.jpg?

”Ööö… toki, Maria. Juttelemaan mistä?” Miro ihmetteli käheällä äänellä.

”Jotain Petraan liittyen, moikka pitää mennä!”

”Petra? Eikö sinun äitinä silloin pitäsi… Ja siis virallisesti niin enkö saa olla yöpaidassa?” Vastausta jäi saamatta ja Miro päätteli, että ei Pekolla nyt mitään niin virallista voinut olla. Tai oikeastaan kerran sohvalle parkkeerattuaan Miro ei myöskään jaksanut enää nousta.

Sims2EP8%202017-05-14%2001-31-29-65.jpg?

Oli Pekon kannalta hyväkin, että tilanne ei ollut niin virallinen. Sai luontevammin sanottua asiansa. Ja taas kerran kiiteltiin huomaavaisuudesta, mutta että ei mitään lupia olisi tarvinnut kysellä vaikka sitä ikäeroa hassut pari vuotta sattuikin olemaan, ja huonolla tuurilla täysi-ikäisyyden väärillä puolilla. Mutta Pekko oli luotettava pitkäaikainen perhetuttu, ja vanhemmat uskoivat, että nuoret tiesivät mitä tekivät ilman sen kiusallisempaa valaisevaa keskustelua kukista ja ampiaisista, kun pariskunnan toinen osapuoli oli kerran Petra, joka milloin mistäkin sai opettaa ja luennoida milloin kenellekin perheenjäsenelleen.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-47-17-98.jpg?

”Mutta siis sulla näyttää olevan liikaakin tekemistä ja menoa, miten sä jaksat? Aiotko sä nytkään syödä noita muroja vai tyytyä vain kahviin ennen kuin lähdet taas johonkin?” Niklas uteli.

”…En. En aio syödä. Voitko sä jotenkin taktisesti kadottaa mun kupin sisällön jossain vaiheessa? Ei äidin ja Mironkin tarvitse huolestua siitä, että mä en just nyt jaksa… olla… pitkiä aikoja yksin ajatusteni kanssa”, Inari mutisi anteeksipyytävästi, kun päätyi kuitenkin valitsemaan Niklaksen vaivaamisen vielä.

”Noh, sun just nyt on jatkunut kyllä aika pitkään. Mutta tän kerran, kunhan tiedät mitä teet”, Niklas hymähti äänessään pettymystä.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-49-29-29.jpg?

Inari ärähti itsekseen. Hienoa, nyt sekä Petralla että Niklaksella oli sama pettymyksen sävy. Sen ne olivat varmaan perineet Marialta. Tätä menoa Inari kuulisi sen saman sävyn pian äidiltäänkin. Kyllä hän tiesi että oli ihan tuuliajolla, mutta ei osannut sen enempää jättää vanhaa kuin tarttua uuteenkaan.

Niin ja nämä hienot vaatteet?

Ne eivät olleet edes hänen omansa.

Sims2EP8%202016-08-07%2001-08-18-51.jpg?

Ne hänen omat vaatteensa, jotka olivat olleet päällä liikkeelle lähtiessä, oli revitty rikki jonkun nuoren herran vanhempien makuuhuoneen lattialle, ja nämä olivat tämän exältä jääneestä noutamattomasta laatikosta. Laittautuneena, uusissa vaatteissa kohentunutta yleisilmettä peilistä ihmetellessä oli tuntunut hetken jopa hyvältä.

Sims2EP8%202016-08-06%2023-40-29-87muok.Sims2EP8%202016-08-07%2001-13-34-42.jpg?

Sitten aina, aina edellisen yön muistot palasivat.

Sims2EP8%202016-08-06%2023-41-25-39muok.Sims2EP8%202016-08-07%2001-42-43-01muok.Sims2EP8%202016-08-07%2000-46-17-35muok.Sims2EP8%202016-08-07%2001-04-44-10muok.Sims2EP8%202016-08-07%2001-15-21-46muok.

Aina vaalea tukka, aina vaaleaa hipiää, eli vaikka Inari yritti hän ei pystynyt unohtamaan täysin.

Sims2EP8%202016-08-07%2001-13-58-34.jpg?

Koska hän ei uskaltanut ottaa tarpeeksi sitä unohduslääkettä pullosta mikä useimmilla tuntui toimivan, koska muuten hän olisi unohtamisen lisäksi saattanut alkaa höpöttämään aliensiskostaan ja ties mistä. Inarin ei annettu unohtaa tai heittää kontrollia narikkaan sen takia täysin. Mutta täytyi vain jatkaa näin, koska tuntui, että jossain siellä se sopiva unohduksen tasapaino olisi.

Sims2EP8%202016-08-07%2001-52-29-03.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-57-00-73.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-59-35-89.jpg?

Ehkä sitten saisi taas nukuttua, ei näkisi painajaisia. Tai heräisi ilmeiseen painajaiseen muistamatta unta itseään, mutta sydän hakaten, ahdistus rintaa puristaen ja posket märkinä ja tahmeina kyynelistä.

Inari yritti olla vetämättä huomiota itseensä ja melkein kaikilla tuntuikin olevan tarpeeksi muuta menoa. Etenkin oli jopa vähän outoa miten äiti ei ollut huomannut mitään, tai ainakaan sanonut siitä.

*****

Sims2EP8%202016-08-06%2001-18-17-23.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2001-19-12-01.jpg?

”Haluatko että tuen tai…” Maria ehdotti kiireesti, kun Niko lähti laskeutumaan kankeasti pedilleen ja vieläpä horjahti matkalla.

”Ei tässä niin vanhoja olla… Tai… Noh, pärjään kyllä”, Niko ähki kun asettautui istumaan. Siinä mies veti kevyesti ja kiivaasti hengitellen henkeä ennen kuin jatkoi siirtämällä jalkansakin sängylle hitaasti. Maria ei tuppautunut auttamaan pyytämättä vastausta odottaessaan, eikä kysynyt enää uudestaan sen jälkeen. Mutta ilmeelleen hän ei voinut mitään – pieni kulmakarvojen painuminen, suu pienesti enemmän tiukassa viivassa kuin tavallista.

Sims2EP8%202016-08-06%2001-21-11-93.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2001-20-22-45.jpg?

Maria tapasi Nikoa välillä kaksin, sopien vielä käytännön järjestelyistä liittyen asioihin joita Niklas ei olisi halunnut välttämättä kuulla, kuten perinnön sisältöön, hautajaisiin, lopullisuuksiin joissa Niko ei enää voisi itse olla mukana. Siihen Marialla meni aikaa ja ajatukset, järjestelyihin, ja Nikoon.

Sims2EP8%202016-08-06%2001-11-05-42.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2015-55-09-57.jpg?

Liian suuri määrä kariutuneita suunnitelmia ja suunnittelemattomia suuntia elämässä. Mitä jos Maria olisikin jotakin kautta päätynyt lopulta Nikon kanssa yhteen? Ennen hän oli jossitellut tällaisia vain Teron kohdalla. Mutta nyt myös Niko oli palannut hänen elämäänsä kummittelemaan lähemmäs.

Sims2EP8%202016-08-06%2015-56-30-31.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2015-58-00-50.jpg?

Niklaksella olisi ollut alusta asti isä, lisää lapsiakin olisi ehkä siunaantunut, he voisivat asua jossain muualla, mitä tahansa mutta epävarmoja kuvioita. Mutta varmaa oli, että Nikon vaihtoehdossa Petraa ei olisi, ja Niko tekisi silti edelleen kuolemaa.  Teronkin kanssa olisi voinut tulla vaikka mitä kauheita eroriitoja ja sotkuja jossain vaiheessa, ajautuminen kolariin josta molemmat olisivat neliraajahalvaantuneet, tai mitä tahansa, taas kerran.

Sims2EP8%202016-08-06%2016-15-43-12.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2016-18-21-25.jpg?

”Maria, mitä teet siinä vielä, eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?”  Miro uteli.

”Aa, joo kyllähän minä olen menossa, ihan pian”, Maria vastasi hitaan poissaolevasti.

”Tuo ei ole tapaistasi… Noh, minä menen jo edeltä.”

Sims2EP8%202016-08-06%2016-20-24-48.jpg?

”Käveleekö äiti unissaan?” Inarikin ilmestyi ilveilemään.

”Käveletkö itse, kun täällä kuuluu nykyään niin usein vienoa kolinaa öisin, mitä on kuitenkaan vaikea uskoa vain kissojen rettelöinniksi”, Maria napautti takaisin väsyneesti.

”Hmmph…”

Sims2EP8%202016-08-06%2001-09-06-71.jpg?

”Hei Maria, taidat miettiä aika hartaasti tai sitten olit ajatuksissasi esittäessäni edellisen kysymykseni. Toistapa se kokeeksi”, Niko myhäili.

”…Anteeksi, en edes yritä, sillä olin todellakin ajatuksissani”, Maria pahoitteli punehtuen hieman. Niko hymyili lyhyesti toispuoleisesti, ennen kuin vakavoitui.

”Ymmärrän. Sitä sattuu. Mutta pyytäisin sinuakin ymmärtämään, että jaksamiseni on nykyään… rajallista”, Niko jatkoi kuitenkin ääneen pyytämällä, vähän hengästyneesti sanojensa painoksi. Maria nyökkäsi ponnekkaasti punehtuen lisää. Olemattomien haikailun tai märehtemisen ei pitäisi ainakaan antaa haitata todellisuutta.

*****

Sims2EP8%202016-08-06%2001-39-36-65.jpg?

”Onko näin hyvä, nostanko vielä tuolia?” Niklas varmisteli.

”On hyvä, on hyvä, kiitos, ja ei sinun tarvitsisi kun tuo Hannakin on tuossa…” Niko vakuutti hitaasti.

”Mutta kyllähän minä nyt… Vai pitäisikö sinulla olla ne happiviikset vai mitkä lie… Hyvä on, käyn laittamassa telkkarin päälle”, Niklas myöntyi tuntien olevansa hämillään ja pakeni tilanteesta, kompuroiden vähän edessä olevaan tuoliin. Niko oli viittonut kieltävästi lisäletkuista puhuttaessa.  Nikon valitsemat sanat, ja niiden sävy, olivat samat tutut jotka Niklas oli oppinut tuntemaan, mutta hengettömyys ja äänen ohuus eivät. Sitä vähän odotti, että kunhan Niko tarpeeksi puhuisi niin ääni siitä vertyisi. Tai että ne letkut auttaisivat. Mutta ei, tämä oli pysyvä, ja paheneva, tilanne.

Sims2EP8%202016-08-06%2001-38-07-71.jpg?

Hanna kuunteli takanaan käytyä isän ja pojan keskustelua. Pojan epäluontevuutta ja epävarmuutta, isän vaivautuneisuutta ja vaivalloista puhetta. Ei niin pitäisi olla. Kalenteriin kirjattuja lääketieteellisten mittausten tulosten sarjaa. Ei sellaisia pitäisi olla sen ikäisellä miehellä edes sillä taudilla. Hyvin pahanlaatuinen muoto.

Sims2EP8%202016-08-06%2001-43-58-53.jpg?

Hyvin huono tuuri. Hanna sulki silmänsä, huokaisi syvään äänettömästi, loi kasvoilleen hymyn ja nousi toisten telkkarin eteen kerääntyneiden luokse.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-20-32-57copy.

”Eihän tuo näytä Elisabetilta yhtään, mitä ihmeitä pakkelilla oikein voi nykyaikana tehdä?” Niko ihmetteli ääneen.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-21-44-15.jpg?

”Tuohan on se Elisabetin sukulainen, Vortexin laulaja Mirael, kiertueen päätähti jota Elisabet siirtyy tuuraamaan enemmän ja enemmän näiden parin ensimmäisen yhteiskeikan jälkeen”, Niklas selvensi samalla kun yritti katsella telkkaria mukamas vähän eri kulmista. Olihan naisessa Elisabetin näköä, mutta Niklas ainakaan ei kuvitellut voivansa erehtyä sillä tavalla.

”Aha, selvä, missä vaiheessa tämä siirtymä tapahtuu?” Niko jatkoi.

Sims2EP8%202016-08-06%2002-39-30-35copy.

”Ilmeisesti sen mukaan miten päälaulajan raskaus etenee tällä kertaa, mutta luulisi että vatsaa jo näkyisi tai jotain, tai en minä näistä naisten jutuista…” Niklas mietti ääneen, nojasi tuolillaan nähdäkseen paremmin, mutta sitten jähmettyi siihen sanat keskeytyen kun lavalle asteli toinen laulaja. Niko ja Hanna vilkaisivat toisiaan tietäväisinä nuoren miehen selän takana.

Sims2EP8%202016-08-13%2016-09-05-17.jpg?Sims2EP8%202016-08-13%2016-08-32-42.jpg?Sims2EP8%202016-08-13%2016-14-42-31.jpg?Sims2EP8%202016-08-06%2002-42-08-89copy.

”Elisabet on ihan mahtavan näköinen ja ääni upeampi kuin ikinä!” Niklas vihdoin kääntyi hehkuttamaan kun tokeni esiintymisen katselun ja kuuntelun lumouksesta.

”Nooh, sitä se varmaan teettää, kun on oikeasti ammattilaisten kanssa tekemisissä, en yhtään vähättele teidän bändinne menoa mutta kyllä eron…” Niko vastasi sovittelevasti.

”Vähän meidän rupuisesta bändistä tuohon verrattuna! Mahtavaa että saatiin Elisabet tuonne, tuolla se saa kaiken irti taidoistaan ja sillä näyttää olevan mahtava fiilis isolla lavalla!” Niklas vauhkosi päälle.

”Noh, sinullahan riittää sitten keskusteltavaa Elisabetin kanssa kun seuraavan kerran soittelette”, Niko naurahti kuulostaen enemmän terveeltä vanhalta itseltään kuin aikoihin, Niklaksen into ja hyväntuulisuus olivat hyvin tarttuvia. Mutta sitten Niklas kääntyikin äkisti takaisin telkkarin puoleen ilman vastausta.

Hetken hiljaisuudessa seurattiin taas musiikkinumeroa, joka huipentui kohti loppuaan. Vaikka koko pieni huone täyttyi telkkarin pauhusta, ilmassa oli kuitenkin jotenkin kiusallinen hiljaisuus.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-23-02-82.jpg?

”Sinähän olet varmaan jutellut kaiken liikenevän ajan Elisabetin kanssa tämän kiertueesta, niinhän? Kun hän on sinulle hyvin tärkeä ystävä ja lähtö oli kova pala”, Niko sitten nosti kissan pöydälle, omalla rauhallisella mutta vastausta vaativalla tavallaan.

”No tuota… Kun en ole halunnut häiritä ennen matkailuun tottumista tai ekaa isoa esiintymistä… Ja minäkin olen katsonut eri opiskelumahdollisuuksia ja hakenut paikkoihin tässä kesällä ja kun tullut kaikkea muuta…” Niklas alkoi selittää, mutta selityksen maku todella kuulsi kaikesta läpi äänensävystä käsien hermostuneisiin eleisiin.

”No, tässähän tätä ensimmäistä esiintymistä katsellaan. Otapa nyt asioiksesi pikimiten tehdä vaikka sellainen videopuhelu, niin kuulumisten vaihtamisen lisäksi voit luontevasti kehua myös tytön uutta lookia, kuten äsken teit”, Niko ohjeisti.

”E-en minä ikinä ole sellaista Elisabetille…” Niklas selitti änkyttäen pahemman kerran.

”Voi, ehkä nyt olisi sitten aika”, Hanna hihkaisi auttavasti oman kommenttinsa.

”… Te olette ihan kauheita molemmat”, Niklas ähkäisi ja kääntyi posket punottaen takaisin telkkarin ääreen.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-23-23-12copy.

”Jos nyt katsottaisiin esitystä ennen kuin kaikki menee ohi”, Niklas ehdotti, ja sekä Hanna että Niko myöntyivät lauhkeasti jättäen ainakin kyseessä olleen aiheen.

Oikeasti Niklas tiesi molempien olleen oikeassa. Mitä enemmän hän välttelisi, sitä nihkeämmältä tuntuisi ottaa Elisabetiin yhteyttä, mikä olisi kuitenkin hyvä tehdä. Etteivät välit menisi jotenkin oudoiksi. Mitään muuta Niklas ei välttelyllään saavuttaisi ja sitä hän ei halunnut.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-25-10-73.jpg?

Isän neuvot olivat aina hyviä ja kohdallaan, juuri oikealla sävyllä ja oikeilla sanavalinnoilla sanottuja. Aivan jotain muuta kuin mihin Niklas kykenee. Kunpa näin voisi jatkua aina, ja Niklas oppisi itsekin samaa varmuutta.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-25-01-10.jpg?

Mutta se ei voinut jatkua.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-25-21-20.jpg?

”No niin, näyttää siltä että seuraava esitys on vain Elisabetin, hän jäi yksin lavalle”, Niko kommentoi ääneen hymyillen, ja sai sen tarttumaan Niklakseen.

”Joo, en malta odottaa”, poika totesi vilpittömästi.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-25-47-26.jpg?

”Haluatko että seurataan yhä hiljaisuudessa, vai haluaisitko kertoa enemmän niistä katsomistasi opiskelupaikoista ja mihin lopulta päädyit?” Niko kysyi uteliaana. Ja Niklas alkoi heti kertoa.

Sims2EP8%202016-08-06%2003-23-58-01copy.

Pitäisi yrittää nauttia siitä mitä oli niin pitkään kuin voisi, täysillä. 

******

Sims2EP8%202016-05-16%2022-57-30-98.jpg?

”Hyvin se menee. Aloitat vaan juttelemalla siitä esiintymisestä ja annat sen jälkeen mennä omalla painolla, älä suunnittele liikaa muistathan”, Petra huikkasi jättäessään Niklaksen yksin yläkertaan.

”Joo, kiitos…” Niklas vastasi poissaolevasti.

Sims2EP8%202016-05-16%2022-59-22-15.jpg?Sims2EP8%202016-05-16%2023-02-42-40.jpg?

Noh, nyt olisi aika. Enää ei voisi peruuntua, tekstiviestitse oli jo sovittu aika jolloin molemmat pääsisivät tietokoneelle ison ruudun ääreen kunnon videokeskustelua varten. Jos Niklas nyt jättäisi tämän väliin, lentokenttähyvästiskandaali toistuisi. Voi itku siitäkin pitäisi pyytää anteeksi jossain sopivassa välissä. Ai niin, Petra oli neuvonut ettei saisi liikaa suunnitella aiheita tai ainakaan niiden järjestyksiä.

”Hakee hakee vain yhteyttä…” Niklas mutisi jännittyneenä itsekseen. Minä hetkenä hyvänsä…

Sims2EP8%202016-08-13%2016-56-29-43.jpg?

”Niklas! Moi! Näetkö sä mut kunnolla? Täällä on aurinko laskemassa just, laitanko mä valot päälle? Tai siis kuuletko sä myös mut kunnolla?” Elisabet tervehti epätavanomaisen haparoivasti. Niklaksen suu kävi helpottuneessa hymyssä, onneksi Elisabet oli ehtinyt möläyttää sanatulvan joka epäilemättä olisi muuten tullut Niklakselta takeltelujen kera ja keskustelu lähti heti käyntiin.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-04-16-04.jpg?

”Joo, kaikki näkyy ja kuuluu hyvin, moi sullekin. Mä katsoin eilen isän ja Hannan kanssa sun esiintymistä suorana, sä kuulostit ja näytit ihan huikealta ja toi uusi tyyli sopii sulle tosin hyvin!” Niklas sai sanotuksi kerralla ja takeltelematta. Oli kannattanut harjoitella lauseenpartta etukäteen.

Kaikenlaisia poppakonsteja, joita oli kuulemma tapana harjoitella joillekin ensitreffeille… olivatko nämä sitten sitä?

Sims2EP8%202016-08-13%2017-02-32-51.jpg?

”Aa, kiitos kovasti. Mua vähän jännitti, kun viimeksi oli näin lyhyt tukka kersana… Ja just sellainen että mä näytin vähän pojalta”, Elisabet totesi naurahtaen vähän hermostuneesti ja kieputti yhden hiuskiehkuran sormensa ympärille.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-04-50-37.jpg?

Niklaksen sydän teki luvattomia kuperkeikkoja. Kaunis, söpö, ihana… Suuhun ei tuntunut etsiytyvän mitään järkevää lausetta, vain yksittäisiä sanoja. ”No siitä ei oo ainakaan nyt huolta, sä näytät tosi nätiltä”, Niklas vakuutti lopulta pakottauduttuaan ryhdistäytymään. Ja punastui. Ja toivoi, että olisi tarpeeksi pimeä kuvayhteys, niin että se ei näkyisi.

Sims2EP8%202016-08-13%2016-41-17-87.jpg?

”No tuota, sitten mun täytyy kai vihdoin uskoa se, kun säkin niin sanot. Kiitti”, Elisabet kikatti. Ja punastui, toivoen että hämärä kuvayhteys peittäisi sen.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-03-08-95.jpg?

”Tota mitä sulla olikaan Los Angelesin jälkeen? Netissä ei näkynyt kiertuetta sen pidemmälle”, Niklas vaihtoi aihetta ennen kuin meni liikaa vaivaannuttavaksi viipyilyksi.

”Vaikka mitä!” Elisabet hihkaisi ensin innoissaan ja sai Niklaksen hypähtämään.

Tai siis… sä oot eka joka kysyy ja on kiinnostunut niin pitkälle, mun pitää itsekin kaivaa oikea järjestys jostain esiin, voin lähettää sulle”, Elisabet rauhoittui.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-01-17-06.jpg?

”… Joo, olen mä kiinnostunut. Mä olen tosi pahoillani että en tullut lentokentälle, mä olin ihan törppö ja jänistin hyvästien vaikeutta”, Niklas sai huokaistuksi.

Sims2EP8%202016-08-13%2016-43-49-07.jpg?

”… Siitä on jo kauan, ei se mitään”, Elisabet vastasi häkeltyneenä, mutta sanoistaan huolimatta myös vähän alakuloisen kuuloisesti.

”No just senkin takia mä oon oikeastaan tuplatörppö, mun olisi pitänyt ottaa yhteyttä ja kaikkea jo aikaisemmin”, Niklas pahoitteli lisää ja yhtä lailla tunsi itseinhoa kun sai Elisabetin ilmeen valahtamaan lisää, mutta oli toisaalta myös tyytyväinen itseensä kun kerrankin onnistui sanoissaan kiertelemättä ja kaartelematta.

Sims2EP8%202016-08-13%2017-02-40-82.jpg?

”Mä ymmärrän kyllä, niin kuin me puhuttiin, mä ymmärrän että sä olisit halunnut että mä voisin tehdä tän kiertueen pyörämatkan päässä sieltä koko ajan, mutta…” Elisabet viittoi sanatta ympärilleen käsillään, vieraaseen huoneeseen jota laskeva aurinko värjäsi samalla kun Niklaksen päässä oli ollut jo pimeä pitkään.

”Täällä on ollut mahtavaa, siistimpää kuin mä toivoin, mutta mäkin kaipaan sua”, Elisabet lausui toispuoleisesti hymyillen. Ja hypähti, kun ovelle koputettiin, lyhyt vaalea tukka heilahti kaaressa kun pää kääntyi.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-06-04-93.jpg?

”Joo… Kiva… Tai siis hienoa että sä olet viihtynyt, mullakin on ollut ikävä, pitääkö sun mennä?” Niklas alkoi sekoilla sanoissaan yrittäessään ehtiä sanomaan kaiken. Omia kuulumisiaan, koulutuspaikan hakemisesta, Niklas ei näköjään ehtisi harmillisesti tällä kertaa jutella.

Joo sori pitää, mutta viestitellään seuraavasta tapaamisesta, okei? Kiva kun soitit, moi”, Elisabet joutui lopettamaan aika äkisti kun koputus toistui vaativammin.

Niklas katsoi hetken hölmistyneenä pimennyttä ruutua, mutta sitten hymy levisi nuoren miehen kasvoille, korvasta korvaan.

Sims2EP8%202016-05-16%2023-08-09-75.jpg?

”Jes!” Niklas kuiskasi itsekseen. Hän oli saanut sanotuksi kaiken, samalla lailla tai jopa luontevamminkin kuin ennen vanhaan. Elisabetin onni oli tärkeintä, mutta Niklas iloitsi siitä, että pääsi jakamaan tunteen vilpittömästi. Ja saisi tehdä sen uudestaankin, Elisabetin puheiden perusteella puhelinkeskustelut jatkuisivat. Niklas ei malttaisi odottaa.

Sims2EP8%202016-08-13%2016-58-21-78.jpg?

Elisabet taas puuskahti itsekseen. Hän oli kikatellut hihitellyt punastunut kuin jossain koulun ensimmäisessä laulukokeessa. Niklas luuli hänen varmaan ihan hönttiytyneen reissussa.

Sims2EP8%202016-08-13%2016-59-53-43.jpg?

”Elisabet!” kuului vieraalla aksentilla äännetty nimi oven takaa nyt jatkuvan koputuksen kera.

”Joo kuultiin kyllä tullaan tullaan!” Elisabet vastasi osoittaakseen, että oli kuullut kyllä, ei ollut tarvetta varmistaa ymmärsikö hakija todella sanat vai ei. Elisabet nyökkäsi pimeälle ruudulle ja itselleen.

Sims2EP8%202016-08-13%2017-05-50-67.jpg?

Pitäisi ottaa vain jatkuvasti yhteyttä Niklakseen, niin kyllä siitä tulisi yhtä luontevaa kuin ennenkin, kaikki olisi niin kuin ennenkin…

------

Sims2EP8%202016-08-13%2018-12-15-73.jpg?

Niklas ei ollut ainoa jonka elämässä asiat etenivät Elisabetin ensiesiintymisen johdosta.

Petrasta tuntui että se olisi ollut joka tapauksessa edessä, mutta Elisabetin esiintyminen… avitti ja aikaisti asioita vähän, tai ennemminkin se että Elisabet ilmestyi esiintymisen jälkeen uusine tyyleineen kaikkialle nuorten idoleja listaaviin lehtiin.

Sims2EP8%202016-08-13%2018-28-37-71.jpg?

”Mitä sä teet, hassu? Toi kutittaa”, Petra hihitti kun rauhallisen paikoillaan pitämisen sijaan Pekko puski päällään hänen niskaansa vasten kuin jokin huomionkipeä lemmikki.

”Sun tukka on vain niin ihana ja hyväntuoksuinen. Koko sinä olet niin ihana”, Pekko hymisi silmät kiinni ja nuuhkaisi syvään.

Sims2EP8%202016-08-13%2018-32-07-25.jpg?

”Ai, nyt yllättäen vai? Onko jokin erilailla viime kertaan verrattuna?” Petra uteli myhäillen, mutta ähkäisi kun melkein horjahti kumoon Pekon käsittelyssä.

”Jotenkin toi tukkatyyli sopii sulle tosi hyvin, se on jostain tuttu…” Pekko jatkoi poissaolevana.  ”Sori kun tönäisin sua, en aina muista että sä olet sen verran nuorempi ja pienempi ja….”

Sims2EP8%202016-08-13%2019-32-10-78.jpg?

Pekko ei päässyt päättämään mitä oli aikonutkaan sanoa.

Sims2EP8%202016-08-13%2020-57-23-60.jpg?

”Mä olen ehkä nuorempi, ja pienempikin, mutta en mikään heikko tai varottava. En oo ikinä ollut enkä etenkään enää. Mähän täytin 16 eilen. Iiiiiisot pirskeet tiedossa viikonloppuna, vielä ennen kuin lukio alkaa ensi viikolla kesän jälkeen, muistathan”, Petra muistutti, kallisti päätään ja hymyili veikeästi. Pekko nosti kätensä silittämään Petran valtoimena olan yli valuvaa tukkaa, kuin voimatta pysyä nytkään siitä erossa.

Sims2EP8%202016-08-13%2020-58-16-43.jpg?

”Joo, mä muistan kyllä. Mutta sen iän ei tarvitse olla mikään maaginen heti tapahtuu -raja mihinkään, jos ymmärrät mitä tarkoitan…” Pekko sanoi hymyillen, mutta vakavalla äänellä, vakavammalla kuin mitä kukaan muu oli ikinä Pekolta kuullut.

Vakavan ja asiallisen ilmapiirin rikkoi tapa, jolla Pekko kohensi asentoaan Petran painon alla, ja kohotti kulmakarvojaan tarkoituksellisen vihjailevasti. Myös Petra oli tainnut tarkoituksella asettua hajareisin Pekon päälle juuri sillä tavoin.

Sims2EP8%202016-08-13%2021-02-02-76.jpg?

”Kiitos kun välität niin paljon että varmistat… Mutta mä olen valmis, mä haluan tätä”, Petra vastasi, ja käänsi päätään aavistuksen niin, että Pekon lämmin käsi asettui Petran poskelle.

”Sä olet ihan älyttömän kaunis”, Pekko vain huokaisi vastaukseksi. Ja sitten nuoren miehen käsi, molemmat kädet, siirtyivät alemmas pitkin nuoren naisen kehoa. Toisen Petra vielä pysäytti, asetti sängyn vieressä olevan pikkupöydän päälle ja rykäisi merkitsevästi. Pekko ei muistanut jälkeenpäin kysyä, että mistä Petra tiesi hänen kortsuvarastonsa sijaitsevan kyseisen pikkupöydän laatikossa, vai arvasiko vain.

Sims2EP8%202016-08-13%2023-21-24-64.jpg?

Eikä Pekko lopultakaan myöskään muistanut, miksi Petran kampaus näytti niin tutulta, saati että koko kampauksesta oli sinä iltapäivänä mitään puhutukaan.

*****

Sims2EP8%202017-05-06%2018-14-18-48.jpg?

Hidas näppäimistön näpyttely loppui kokonaan ja hetken oli hiljaista ja rauhallista. Kädet jähmettyivät näppäimistön ylle ilmaan. Pölyhiukkaset leijailivat ikkunasta siilautuvassa auringon valossa. Sitten Petra älähti epäuskoisena suureen ääneen.

Sims2EP8%202017-05-06%2018-24-06-87.jpg?

”Miten niin virhe ja suljetaan! Mä en tehnyt mitään! Voi nyt yhden kerran milloinkohan mä tallensin viimeksi…”

Sims2EP8%202017-05-06%2018-21-11-25.jpg?

”…Äääh, tietenkin mä tallensin viimeksi tunti sitten. Ja en mä näköjään kyllä sen jälkeen mitään hirveästi saanut aikaan muutenkaan. Ei tästä tule mitään mä en voi keskittyä. Mitä ne edes olettaa kun antaa valtavan kirjallisuuskatsauksen heti ekaksi koulutehtäväksi kesän jälkeen…”Sims2EP8%202017-05-06%2018-21-37-57.jpg?

Turhautunut katse siirtyi kuin varkain tietokoneen ruudulta lankapuhelimelle. Kännykän Petra oli jättänyt visusti huoneeseensa laukkuun, jotta olisi jotain takeita keskittymisestä. Mutta hänpä oli ihan yrittämättä oppinut Pekon numeron ulkoa, ja siitähän tässä kiikasti. Ja siitäkin, että Maria, Miro ja Niklas olivat päättäneet lähteä Nikon luokse kävellen ja olisivat kauan poissa, ja Inari oli taas jossain. Kämppä olisi ihan pian tyhjä, Petraa lukuun ottamatta…

Sims2EP8%202017-05-06%2018-24-48-43.jpg?

”Voi jukoliste, kai tässä täytyy tavata. Kun miten voi panettaa niin ettei voi keskittyä, ei olisi pitänyt aloittaa mitään uutta vaihetta Pekon kanssa ennen kuin tää lukiovuosi on kunnolla lähtenyt käyntiin, ennen sitä ei ollut mitään tällaista ongelmaa”, Petra murisi itsekseen niitä ah nuoren lemmen sytyttämiä villinä hyrrääviä hormoneita.

Sims2EP8%202016-08-13%2023-39-34-20.jpg?

Ja Pekko oli paininut vähän saman ongelman kanssa, kun myöntyi heti ilomielin tapaamisen järjestämisen, pamautti kiinni hakuoppaat ja muistiinpanot seuraavan vuoden alun haun oppisopimuspaikoista, ja heitti vielä jalatkin pöydälle virnuillen tyytyväisenä kuin kaikki maailman avaimet  olisi hänelle juuri myönnetty.

Sims2EP8%202016-08-13%2023-40-41-43.jpg?

Niin sitä vähän olikin. Petra oli ollut aina mahtava tyyppi, tästä oli kasvanut mahtavan hieno ja ihana nainen, ja tämä oli valinnut olla sähläävän höhlän Pekon kanssa. Voisiko mikään olla maailmassa paremmin?

Sims2EP8%202017-05-06%2018-55-47-46.jpg?

”Tota… Ootteko te kohta lähdössä äidin ja Miron kanssa sinne Nikon luokse? Kävellen niinhän?” Petra ilmestyi utelemaan mahdollisimman kepeän välinpitämättömästi.

”…joo kohta, mietittiin että mennään kuitenkin taksilla kun kaikilla oli jotain hommaa vielä…” Niklas mutisi ja sai Petran puremaan turhautuneena huultaan.

”Tärkeetä hommaa niin kuin sun pelaaminen? Ja näköjään häviätkin surkeasti”, Petra alkoikin naljailla.

”…No joo, sait mut kiinni. Mä vaan…” Niklas yritti selittää, mutta ei kehdannutkaan. Petra taas oli liian malttamaton antamaan edes tällaisessa asiassa tilaa veljelleen.

Sims2EP8%202017-05-06%2018-59-00-92.jpg?

”Välttelet taas hankalaa asiaa? Jos nyt kuitenkin meet sitten senkin takia kävellen, niin saat enemmän aikaa keskittyä miettimään matkalla ajatuksesi selväksi”, Petra yritti vedellä oikeita naruja. Tuntui ehkä kuitenkin pikkuisen pahalta hoputtaa ja häätää Niklasta sellaisen asian kanssa Petran syyn takia, mutta… Noh, ei voinut mitään. Ja se sentään oli totta, että Niklas tarvitsi taas tuuppausta päästäkseen hankalan asian yli, oli tuuppauksen takana mikä tahansa.

”…Okei sä oot oikeassa, kiitos, näköjään mä en vieläkään osaa tarttua aina härkää sarvista, joutua nyt pikkusiskon neuvomaksi”, Niklas myönsi naurahtaen, ja alkoi lopetella pelaamista.  Niklaksen vilpittömän kiittävistä sanoista huolimatta Petra lakkasi potemasta huonoa omatuntoa siitä, että oli kerrankin liikkeellä niin itsekkäillä tavoitteilla vasta, kun Pekko saapui ja sai hänet unohtamaan.

------------

Sims2EP8%202016-08-07%2016-59-14-70.jpg?

Koko kävelymatkan ajan lämpimänä jatkuneen syksyn kauniina päivänä Niklas oli ollut rauhallinen ja tyyni. Kuin olisi itse yksin maailmassa ilman mitään huolia. Marian ja Miron vaitonainen ja iloton jutustelu vähän matkan päässä taempana kuului johonkin toiseen maailmaan.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-01-38-26.jpg?

Todellisuus iski pääovella, kun mieleen karkasi ajatus, että onkohan tämä nyt neljänneksi viimeinen, tai toisiksi viimeinen, tai peräti… Kun näistä ovista kulkee…

Sims2EP8%202016-08-07%2017-06-25-29.jpg?

”Pystytkö tähän, Niklas?” Maria kumartui kysymään lempeästi poikansa olan yli hetken odoteltuaan. Niklas nyökkäsi jäyhästi pienen tauon jälkeen.

”On aivan ymmärrettävää, jos haluat kääntyä pois ja ennemmin muistaa isäsi aiemmissa voimissaan, me olemme Miron kanssa tukenasi päätät miten tahansa”, Maria lupasi aistiessaan epäilyksen poikansa eleessä.

”Kiitos”, Niklas vastasi ensin vilpittömästi hymyillen.

”Mutta mä haluan käydä. Hanna sanoi, että isä luultavasti kuulee vielä ja ymmärtää kun hänen luonaan käydään, ei jaksa enää vain itse….” Niklas vastasi ensin lisää, mutta jätti lauseen kesken, painoi leukansa rintaan ennen kuin alkoi epäröidä päätöksessään, ja työnsi oven edellä auki.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-13-59-64.jpg?

Miro peitti parhaansa mukaan syvän huokauksen Niklaksen takana. Ensin hän oli ollut iloinen Niklaksen puolesta, että tämä pääsi todella tutustumaan isäänsä, toisin kuin Maria ja Miro. Mutta nyt… olisiko se tämän kaiken rankan loppuvaiheen arvoista? Sitä ei kehtaisi tai pitäisikään ikinä kysyä ääneen, mutta Miro ei voinut olla miettimättä ja mittailematta katseellaan, jaksaisiko Niklas. Maria näytti tekevän samaa, meinasi laskea käden pojan olalle, mutta sitten Niklas ehti jo kauemmas.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-47-14-04.jpg?

Niklas oli ollut lainsäätämän mukaan täysi-ikäinen, aikuinen, jo joitakin vuosia, mutta nyt tämä näytti kasvattivanhempiensa silmissä taas epävarmalta keskenkasvuiselta, joka joutui ikäiselleen liian ison taakan eteen. Jonna oli kuollut vanhana ja pitkään eläneenä isoäitinä, lopulta vain yhtäkkiä nukkunut pois, mutta Niko hiipui hitaasti ja ihan liian nuorena.

”Isä kuulee mitä mä sanon?” Niklas kysyi ääneen, kun huoneessa oli hetki seisonut joukko ihmisiä hiljaisuudessa. Tai no, ainoa ääni mikä kuului oli painehapen syötön suhina. Se voimistui aina välillä.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-49-31-32.jpg?

Maria vilkaisi kysyvästi Hannaa. Niklas ei ollut osoittanut varmistavaa kysymystään suoraan kenellekään, mutta Hanna oli ainoa joka osaisi vastata.

”Hyvin todennäköisesti. Koomasta heräävät ihmiset muistavat usein pätkiä vierailuista, joten”, Hanna piti pienen tauon kun suhina voimistui taas kovaääniseksi hetkeksi, ”joten niin voi olla nytkin. Vaikkakin tässä tapauksessa se herääminen… Tuo voimistuva suhina kun johtuu siitä että kone aistii kun Niko ei hengitä tarpeeksi itse, ja auttaa tarvittaessa. Mutta vaikka happea riittäisi loputtomiin, keuhkot eivät enää toimi kunnolla, aivot eivät saa tarpeeksi happea verenkierrosta, ja siksi koomaan vaipuminen”, Hanna selitti vakaalla äänellä.

”Eli isä ei enää herää?” Niklas varmisti kääntämättä katsettaan keneenkään.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-59-04-76.jpg?

”Todennäköisesti ei. Ja jossain vaiheessa sydän ei enää jaksa. Sitä varten Niko valitsi, että mitään elvyttämistä ei yritetä”, Hanna selvensi tilannetta tottuneen oloisesti, mutta vilkaisi kuitenkin Mariaa kysyvästi välissä. Maria nyökkäsi pienesti, ei häneltä olisi vaadittu mitään lupaa täysi-ikäiselle lapselle kertomisesta.

”No tuota…” Niklas sitten jatkoi ääneen, otti askeleen lähemmäs Nikoa kuin toivoen, että tämä siten kuulisi paremmin. Käyttämättömät silmälasit olivat ehtineet jo pölyttyä pikkupöydällä.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-52-45-81.jpg?

”Mä… En tiedä tuleeko tälle toista tilaisuutta. Mutta mä haluan kiittää… Niin monesta asiasta. Mä soitin eilen taas videopuhelun Elisabetille… Ja mä kerron sullekin nyt, että sain sen kakkosvaihtoehtoni koulutuspaikan, tai no ekan realistisien, mutta kiitos kun patistit hakemaan kaikkeen mihin suikin oli mahdollisuuksia, ja vähän mahdottomaankin”, Niklas alkoi jutella sekä kuulumisia että kiitoksiaan siinä lomassa. Tunteitaan, ajatuksiaan, mitä kaikkea halusi Nikolle sanoa.

Sims2EP8%202016-08-07%2017-57-33-62.jpg?

Maria ja Miro etsivät jotain muuta tekemistä siksi aikaa, eivät poistuneet viereltä, mutta antoivat vähän rauhaa isän ja pojan keskustelulle.

”Tuota… tiedätkö kuinkakohan kauan…” Maria uteli matalalla ääneltä Hannalta. Keksi kysymyksen mennessään, tarkoituksenaan vain luoda muutakin ääntä huoneeseen.

”Hyvin vaikea sanoa. Puhutaan kuitenkin ennemmin päivistä kuin viikoista”, Hanna vastasi.

”Niklas voi tulla käymään ihan niin usein kuin haluaa, tietenkin vierailuaikojen puitteissa”, saattohoitaja lupasi. Maria nyökkäsi kiitokseksi.

”Kiitos… ”

Sims2EP8%202016-08-07%2018-52-45-50.jpg?

”Kiitos, Hanna!” Niklas herkesi yhtäkkiä itsekin kiittämään kääntyessään ympäri. Sekä pojan että Marian kiitoksessa oli kiitosta muustakin kuin tiheiden vierailujen sallimisesta.

Sims2EP8%202016-08-07%2018-51-20-78.jpg?

”Työtähän minä vain teen”, Hanna vastasi hymyillen pilke silmäkulmassaan, joka kertoi että kyllä hän teki mitä teki muukin kuin palkka mielessään.

”Minä… En ole varma tulenko enää käymään”, Niklas joutui myöntämään arasti, hiljaa, kuin toivoen ettei Niko kuule. Nuori mies nieleskeli kuin sanat olisivat kurkussa kinnaavaa hiekkapaperia.

Sims2EP8%202016-08-07%2018-56-44-25.jpg?

Maria tuijotti tiiviisti ulos ikkunasta, seuraten joella etenevää pientä moottorillista venettä, toivoen etteivät kyyneleet karkaisi poskille. Ei hänen pienen poikansa pitäisi tällaista joutua…. Jos hän ei olisi lähtenyt tekemään mitään sopimusta Nikon kanssa alun alkaenkaan… Mutta sitten ei Niklastakaan… Voi miksi asioiden piti mennä näin?

”Teet itse miten parhaimmaksi koet, ja voit muuttaa mieltäsi niin monta kertaa kuin haluat, eikä kukaan voi tuomita sinua teet mitä teetkin”, Hanna lupasi sellaisella tuomitsemattomalla lempeydellä, että Maria jälleen kerran ihmetteli missä Hanna oli sen oppinut kun ei kerran omistanut omia lapsia. Mikään muu ei ollut opettanut Marialle vastaavaa.

Sims2EP8%202016-08-07%2018-09-24-25.jpg?

Niklas nyökkäsi itsekseen ja kääntyi vielä isänsä puoleen. Pitkäksi aikaa ihan hiljaa ja liikkumattomaksi. Voi kun Maria voisi jollain skannerilla nähdä mitä pojan päässä liikkui. Sanoiko tämä väliaikaisia vai lopullisia hyvästejä? Miten Maria voisi parhaiten tukea poikaansa?

Sims2EP8%202016-08-07%2018-58-04-79.jpg?

”…Oletko valmis lähtemään nyt, vai haluatko vielä olla vaikka hetken kaksin Nikon kanssa?” Maria astui lähemmäksi kysymään kun ei enää kestänyt painostavaa hiljaisuutta, ja sitä miten se painostus tuntui kaikesta huolimatta kaatuvan Niklaksen päälle.

”Me voidaan Marian kanssa mennä ihan mihin vain ihan kuinka pitkäksi aikaa tahansa”, Miro oli äänessä ensimmäistä kertaa. Halusi epätoivoisesti pystyä tarjoamaan jotain, mikä voisi tilannetta suinkin helpottaa.

”Minä myös, ei Nikoa tarvitse koko ajan vahtia”, Hannakin tarjosi.

Sims2EP8%202016-08-07%2018-58-53-53.jpg?

”Ei tarvitse”, Niklas vastasikin miettimättä, hymyillen. Maria kallisti päätään yllättyneenä nuoren miehen mielialan muutoksesta.

”Mä en ole ennenkään viettänyt aikaa Nikon kanssa liiemmin vain kaksin, vaan aina on ollut porukkaa ympärillä, niin kuin nyt. Jotenkin tuntuisi hassulta… tai väärältä… tehdä tästä mitään numeroa nyt ja alkaa muuttamaan suhtautumistapaa. Tai jotain”, Niklas yritti selittää tuntojaan ja kohautti lopuksi olkiaan.

”Se on ihan okei”, Maria hymisi lempeään äänensävyyn. Samalla kuin Hanna aiemmin, ja Maria oli näkevinään naisen nyökkäävän pienesti Niklaksen takaviistossa.

Niinpä Niklas kävi vielä kerran laskemassa kätensä Nikon käsivarrelle, asetteli peiton sitten peittämään sen paremmin, ja käveli perheensä kanssa huoneesta ulos.

Sims2EP8%202016-08-07%2019-03-19-01.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2019-03-45-18.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2019-03-45-18.jpg?

Shakkipöytä jolla he olivat Nikon kanssa pelanneet lukuisat tunnit.

Sims2EP8%202016-08-07%2019-04-00-14.jpg?

Sohvat, joilla Niklas oli odottanut jännittyneenä miten Marian ja Nikon tapaaminen sujuisi.

Sims2EP8%202016-08-07%2019-04-30-00.jpg?

Aulan sohva, jolle Niko oli istahtanut lepäämään ensimmäisenä saapumisiltanaan samalla kun Niklas retuutti pyörätuolin sisälle perässä. Ja samalla aula, jossa he olivat tunnistaneet toisensa.

Sims2EP8%202016-08-07%2019-04-37-46.jpg?

Niklas ei tehnyt silloin vielä lopullista päätöstä kävisikö saattohoitokodissa enää vai ei, mutta hän tiesi, että vaikeaa se tulisi olemaan kaikkien niiden muistojen kanssa, joiden lisäksi ei enää tulisi uusia. Niko ei ollut vielä kuollut, mutta silti meinasi olla muistossa vain.

-------

Sims2EP8%202016-08-07%2019-07-40-84.jpg?

Yhden iltapäivän Niklas ehti käydä istumassa Hannan ja Nikon seurana, ja jälleen sen jälkeen miettiä kävisikö enää vai ei, kun päätös tehtiin hänen puolestaan. Hanna soitti eräänä aamupäivänä, että nyt se oli tapahtunut, edellisenä aamuyönä, toivottavasti en soittanut liian aikaisin ja herättänyt näin sunnuntaina.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-26-52-07.jpg?

Koko talo oli tyhjänä, tai ainakaan kukaan ei ollut vironnut puhelimeen, joten Niklas itse oli vastannut. Viestin saatuaan hän palasi kääntelemään hellalle jääneen aamupalamunakkaan loppuun kuin mitään ei olisi välissä tapahtunutkaan. Niklas oli jutellut Elisabetin kanssa myöhään videopuhelulla, ja nukkunut melkein puoleenpäivään joten ei ollut ihme, että talo oli ehtinyt jo tyhjentyä. Mutta koska kerrankin keittiö oli vapaa, niin saattoi uskaltaa sählätä itsekseen jotain hienompaa aamupalaa, täytettyä munakasta sunnuntain kunniaksi.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-38-03-90.jpg?

Heti kun hella oli pois päältä, munakas kauniisti lautasella, katosi kaikki mihin saattoi väliaikaisesti kohdistaa ajatuksensa. Niklakselta meni kaikki voimat, ja hän valui istumaan lattialle, olisi vajonnut täysin levälleen ilman pöydän tuomaa tukea, ja jäi siihen suremaan. Se ei ollut urheaa tai aikuismaista, kyyneleet ja räkä kastelivat kädet käsivarsia myöten ja Niklas ei tunnistanut sisältään kumpuavaa nyyhkytystä omaksi äänekseen.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-40-31-87.jpg?

”Oho onko täällä mulle valmiiksi aamupalaah…?” Inari ihmetteli ensin ääneen hiippailtuaan tottuneesti sivuovesta sisään, mutta hiljeni sitten kuuntelemaan. Hän ei ollut yksin keittiössä.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-43-18-51.jpg?

”Niklas?” Inari kysyi hätkähtäen.

”Joo”, Niklas vain vastasi tukkoisesti ja käänsi päänsä toiseen suuntaan.

Inarin suu painui vakavaksi viivaksi. Nuori nainen veti pari kertaa syvään henkeä, ja yritti saada huoneen pyörimisen lakkaamaan. Ajatukset ja keskittymisen suuntautumaan tähän hetkeen, Niklakseen. Taas oli kulunut viikonloppu vedetty liian äärilleen. Liian paljon biletystä, liian paljon eri paikkoihin ryntäilyä, liian paljon päihteitä, liian vähän lepoa, liian vähän unta, liian…

Sims2EP8%202016-08-14%2000-43-37-23.jpg?

Liian paljon itsensä hukkaamista. Liian paljon itseen kääntymistä, ja muiden unohtamista sen kustannuksella. Inari ruoski palautumaan mieleensä, mitä maailmassa hänen ympärillään oli tapahtunut sillä aikaa kun…

Sims2EP8%202016-08-14%2000-48-36-25.jpg?

”Niklas, onko kyse Nikosta?” Inari kysyi kunhan oli saanut vaivalloisesti laskeuduttua veljensä tasolle voimattomilla jaloilla ja liian korkeilla koroilla.

”Joo, Hanna soitti just että… Tai kyllähän mä osasin tai ainakin mun olisi pitänyt osata odottaa mutta silti…” Niklas nikotteli ja painoi lopulta taas kasvonsa käteensä nyyhkäisten. Inari asetti kätensä Niklaksen selälle neuvottomana.

Okei, Inari ei ollut osannut ikinä olla hyvä missään hienotunteisessa. Ei vaikka olisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Koko muu talo vaikutti hiljaiselta, miksei joku muu voinut rientää jatkamaan tästä?

”Haluatko sä että mä soitan äidille? Ei sillä mitään oleellisen tärkeää menoa voi sunnuntaina olla”, Inari siis keksi. Ja kaivoi kauemmas pudotetusta olkalaukusta pienen nenäliinapakkauksen samalla kun kännykkänsä. Niin paljon kuin Inarin teki taas mieli käpertyä lähimpään pimeään nurkkaan yksinään toipumaan, hän ei jättäisi nyt Niklasta hetkeksikään yksin.

”… Joo, kiitti”, Niklas vastasi ykskantaan kaikkeen kerralla kun otti paperit vastaan.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-59-08-37.jpg?

Kunhan Maria oli tullut taluttamaan Niklaksen olohuoneeseen mukavampaa tuntojen purkamista varten, Inari katsoi oikeudekseen syödä sen pöydälle kylmenemään jääneen munakkaan. Jos Niklas tuon jälkeen enää mitään siitä muistaisi, Inari kyllä tekisi uuden vaikka henki menisi. Siltä tällä hetkellä meinaa tuntui, juuri nyt kun olisi pitänyt pystyä muutakin tekemään kuin taputtelemaan olalle Niklaksen hyväksi. Veli. Ja Inari huono sisko ja huono kaikkea…

Pitäisi ottaa nyt itseä niskasta kiinni ennen kuin kaikki menee prölinäksi läheisiltäkin ympärillä Inarin takia.

…Mutta se olisi helpompaa jos saisi edes yhtenä aamuna pidettyä ruoan alhaalla. Voiko krapula jatkua pari viikkoa putkeen? Ehkä Ninan heittämässä vitsissä olikin perää, ja kyseessä ei ollut pari viikkoa jatkunut krapula vaan… Noh, Inari ei olisi ensimmäinen nainen jolle kävisi niin vaikka olikin pitänyt kaikesta tärkeästä huolen. Yhdessä samassa kategoriassa sen kanssa että ei, niin sekaisin ei saa olla että alkaa puhumaan kissanpentuja parantavasta siskosta tai alienpuolisiskosta. Tai unohtaa ehkäisyn.

*****

Sims2EP8%202017-05-07%2017-44-24-75.jpg?

Hautajaispäivä oli nätti. Hyvin aurinkoinen ja lämmin, suorastaan helteinen, voi miesraukkoja puvuissaan.

Sims2EP8%202017-05-07%2017-48-57-31.jpg?Sims2EP8%202017-05-07%2017-50-01-50.jpg?

”Maria. Minä taidan mennä järjestelemään asioita muistotilaisuutta varten hoitokodille jo edeltä. Olkaa te täällä niin pitkään kuin tarvitsette”, Hanna viittoi Marian sivuun sanoakseen asiansa.

”Mutta eikö kukaan muu voisi? Kun vietit niin paljon aikaa Nikon kanssa tässä lopuksi”, Maria empi pahoitellen.

”Ei hätää, voin palata myöhemmin. Tämä vähän niin kuin kuuluu työnkuvaan edelleen”, Hanna vakuutti, nyökkäsi sekä Marialle että jonnekin tämän taakse hautakummun suuntaan, ja kääntyi lähteäkseen.

Sims2EP8%202017-05-07%2017-53-26-90.jpg?

Miro katsoi ajatuksissaan Hannan perään tämän kulkiessa ohi. Ja joutui kääntämään katseensa pois. Nuoret, nuo lapset, kaikki niin maassa kerralla. Niklas etenkin ymmärrettävästi, mutta Inarillakin vaikutti olevan jotenkin hankala olla, ja kun aiemmin Pekon kanssa seurustelun alkamisesta lähtien Petra oli ollut yhtä hymyä ja aurinkoa, nyt tämäkin oli hyvin vakava. Seurasi koko ajan sivusilmällä Niklasta, ja kulki tämän jäljessä kuin varjo, kilpaili tilasta Marian ja Miron kanssa.

”Voi pieni kuopuksemme Petra, ei sinun tarvitsisi niin huolehtia”, Miro ajatteli kulmat painuen.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-01-41-35.jpg?

”Niklas odota hetki! Mihin menet? Haluatko että minä tai joku tulee mukaan?” Petra sattui nytkin olemaan lähimpänä kun Niklas kääntyi äkisti ympäri ja lähti askeltamaan pois kiireesti kuin olisi yllättäen muistanut olevansa myöhässä jostain.

”Minä… Käyn vain tuolla kauempana, ei tarvitse seurata”, Niklas vastasi värittömällä äänellä, ja piti katseensa visusti Petrassa, vähän Inarissakin, kuitenkin kaikkialla muualla kuin hautakummussa.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-03-05-37.jpg?

”Me kaikki odotamme kyllä tässä, ihan niin kauan kuin tarvitsee”, Petra meni lupaamaan auliisti.

”Tota itse asiassa, munkin pitäisi hoitaa yksi juttu vähän sivummassa, eihän me ihan heti olla jatkamassa matkaa?” Inari kuitenkin oli kuunnellut Petran sanoja ja oikaisi tämän katteettoman lupauksen, mutta kysyi kuitenkin lupaa Miron ja Marian suunnalta. Lähinnä Marian, äitinsä.

”Kai se käy, ei tässä niin kiire ole. Me menemme jo portille kuitenkin odottamaan”, Maria mietti ääneen, ja loi pienen kysyvän katseen taakseen. Hautajaisissa oli läsnä joku Nikon muille tuntematon tuttu kauempaa, ehkä pitkäaikainen työkaveri, ja pari jäsentä saattokodin henkilökunnasta. Nämä eivät tarttuneet Marian sanoihin millään lailla, joten aikoivat varmaan itsekseen siirtyä muistotilaisuuteen. Tai olla siirtymättä.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-12-40-09.jpg?Sims2EP8%202017-05-07%2018-14-27-93.jpg?

Heti kun oli päässyt niin kauas kuin aidat ja jyrkät rinteet sallivat, Niklas kaivoi taskustaan kännykän tärisevin käsin kuin hänen henkensä riippuisi siitä. Painostavan kuuma ilma oli kääntymässä ukkosmyräkäksi jonka alkava sade ripotteli täpliä ruutuun.

Sims2EP8%202016-08-13%2017-34-19-75.jpg?

”Niklas! Sori kun kesti vastata mun piti paeta soundcheckistä. Ja sori kun vähän kuiskaan mutta mä yritän nyt pysyä piilossa… Mutta siis kerro vain kaikki tai mitä ikinä haluatkin”, Elisabet vastasi kiireesti kuiskuttaen.

Sims2EP8%202016-08-13%2017-33-57-87.jpg?

”Niko on… Ja sä olet…”, Elisabet henkäisi kuunneltuaan Niklaksen itkuista soperrusta.Sims2EP8%202016-08-13%2017-37-33-70.jpg?

”Mä olen niin, niin pahoillani.” Nuoren naisen sydän pamppaili, hän ei ollut ikinä kuullut Niklasta sellaisena, ja olisi vaihtanut kaiken maailmassa siihen, että voisi puhelinsignaalia pitkin imeytyä Niklaksen tueksi paikan päälle. Tämä kännykkäyhteys oli niin vähän, niin väärin. Elisabet veti tiukasti henkeä kun erehtyi itsekin nyyhkäisemään ääneen. Nikosta oli tullut Elisabetillekin läheinen tuttu, musiikki yhdisti kolmikkoa, häntä, Nikoa ja Niklasta. Ja Elisabet oli tiennyt ettei tulisi näkemään Nikoa enää lähtiessään, mutta… Niklakselle ei olisi ainakaan mitään apua jos hänkin nyt alkaisi vollottaa, sen aika olisi myöhemmin.

Elisabet! Oú etez-vous?” kuului huhuilu jo sisältä, taas kerran. Elisabetin teki mieli paiskoa tavaroita, ja tyttö pui hiljaa itsekseen nyrkkiä. Puhelinyhteys oli yhä auki. Miksi juuri nyt? Voi miksi?

Sims2EP8%202016-08-13%2017-35-28-85.jpg?

”Niklas, kuuntele, musta tuntuu tosi mälsältä joutua sanomaan näin, mutta mulla on oikeastaan tosi paha paikka, voinko mä soittaa tunnin… kahden tunnin päästä uusiksi?” Elisabet pyysi hampaitaan kiristellen. Voi hitsi, soundcheck oli juuri vasta alkanut.

”…Joo”, kuului vaisusti linjan toisesta päästä. Elisabetista ei tuntunut helpottuneelta, vaan päinvastoin vieläkin mälsemmältä.

Sitten puhelimessa naksahti vienosti.

Sims2EP8%202016-08-13%2017-33-29-23.jpg?

”Niklas? Niklas hei?”

Sims2EP8%202016-08-13%2017-32-37-34.jpg?

Ei heippoja, jutellaan taas ihan kohta pian, yhtään mitään. Elisabet tuijotti puhelintaan järkyttyneenä. Se oli kuin ikkuna, joka loi Elisabetin päähän mielikuvan juuri kaivetun haudan äärellä mustassa liian isossa puvussa pää painettuna vesisateessa seisovasta Niklaksesta.

”Mä… Ei hemmetti, en mä voi jättää tätä, en mä voi jättää Niklasta näin”, Elisabet sätti itseään. Sitten hänen piilopaikkansa oven takaa kuului lähestyviä askeleita, ja Elisabetin oli tehtävä päätös. Tai no, päätös oli jo syntynyt, Elisabetin piti toimia sen mukaan nopeasti jos aikoi.

Sims2EP8%202016-08-14%2013-22-00-68.jpg?Sims2EP8%202016-08-14%2013-22-28-17.jpg?

”Elisabet?” kaikuivat seuraavat huhuilut tyhjälle terassille.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-17-33-18.jpg?

”Elisabet?” Niklas vastasi ihmeissään kun hänelle soitettiin takaisin.

Sims2EP8%202017-05-07%2019-24-39-57.jpg?

”Joo. Mä voin puhua ihan niin pitkää kuin tarvitsee, ei tarvitse kuiskia tai mitään”, Elisabet vastasi vähän hengästyneenä, mutta hymyillen. Hän joutuisi aika liemeen kunhan jossain vaiheessa palaisi studiolle, mutta Niklas oli nyt kaikkea sitä tärkeämpi.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-19-12-81.jpg?Sims2EP8%202017-05-07%2018-20-56-75.jpg?Sims2EP8%202017-05-07%2018-25-16-60.jpg?

Inari oli jäänyt katselemaan ympärilleen: kukkivia puita ja puskia, haalenneita nimiä läheisissä hautakivissä. Oli liian painostava ilmapiiri olla rohkea ja ajatella eteenpäin… Kunnes Niklaksen suunnalta alkoi kuulua puhetta, paljon enemmän ja iloisempaa kuin sitten Nikon kuolemasta kuulemisen. Inari hymähti itsekseen tyytyväisenä Niklaksen mielialan kohenemisesta. Se oli tapahtunut luultavasti Elisabetin ansiosta, jos Inari oli nyt kuullut oikein veljensä lausuman nimen aiemmin. Inari itsekin sai siitä vihdoin rohkeutta suorittaa mitä aikoi. Olla jäämättä enää yksin, ottaa mallia Niklaksesta ja Petrasta.

Punapää alkoi näpytellä numeroa kännykkään. Sormet tärisivät jännityksestä. Kohta ei olisi enää takaisin palaamista. Ei ole ollut oikeastaan enää vähään aikaan. Eikä Violan jälkeen oikeastaan ollut mitään mihin palata, suunta oli nyt vain tämä. Tämän piti olla varma nakki. Mutta miksi sormet tärisivät ja liukuivat kastuvalla näytöllä? Ei Inari mitään ollut ikinä jännittänyt, hän oli aina ollut varma itsestään ja kaikesta mitä teki.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-27-57-45.jpg?

”Otto?” Inari lausui nimen epävarmana puhelimeen. Toki hän muisti kyseisen miehen, paremmin kuin useimmat, mutta Inari ei ollut ikinä ottanut näin yhteyttä tähän, saati tällaisella asialla.

”Kuule, siitä mistä me puhuttiin kun jätin tänä viikonloppuna tulematta mestoille… Joo hautajaiset on jo ohi melkein… Mutta siis se toinen asia, jos muistat, jos olet vielä sitä mieltä.”

Sims2EP8%202017-05-07%2018-27-05-07.jpg?

”Mä pääsen muuttamaan ihan parin viikon sisään. Ei mulla… Ole paljon mitään täällä. Ai sun veli? No, tuota, ei pari kuukautta sinne tai tänne haittaa…” Niklas ja Inari kävivät tahoillaan hyvin erisävyisiä keskusteluita.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-30-34-03.jpg?

Sillä aikaa Marian askeleet olivat vieneet muualle kuin uloskäynnille portille, ja Miro seurasi, niin kuin ennenkin.

”Oho, mun istuttamat liilat kukat ovat vieläkin hengissä, niiden piti olla vain viisivuotisia…. ja mistäköhän nuo siniset ovat ilmestyneet?” Maria ihmetteli ääneen.

”Et ole tainnut vähään aikaan tässä haudalla käydä”, Miro puki suoremmin sanoiksi Marian ihmettelyn sanoman. Maria meinasi ensin vilkaista Miron suuntaan, käänsi päätään, mutta nytkähdys jäi puolitiehen ja nainen laski katseensa lopulta taas haudalle.

”En syytä tai mitään, en minäkään ole ihan hirveän usein Teroa käynyt moikkaamassa”, Miro täydensi kun hetken liian pitkään oli hiljaista.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-35-05-46.jpg?

”No, sitä se perhe-elämä teettää”, Maria vain totesi ykskantaan. Hymyillen. Mutta silmät kosteina.

”Maria…”

”Ei hätää, hölmöjä vain herkistyn melkein kuin tottumuksesta”, Maria huokaisi ja pyyhki silmänsä kuiviksi. Miro katseli häntä tuomitsematta, mutta odottavasti.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-38-11-67.jpg?

”En vain… haaveilin niin kovasti yhteisestä perheestä enkä ole rakastanut ketään niin kuin Teroa enkä usko että enää…” Maria ei voinut olla jatkamatta herkistelyään.

”Ei tässä olla toinen jalka haudassa tai mitään vielä, sinullahan on aikaa vaikka mihin. Ties vaikka löytäisit vielä kivan ukon ja pyöräyttäisitte yhdessä iltatähden ja…” Miro ennätti piristämään, ja hiljeni tyytyväisenä kun sai Marian naurahtamaan.

”Minulle vielä lapsia? Noh, vaikka se olisikin biologisesti vielä mahdollista hetken niin ehkei nyt sentään. Kolme on ihan tarpeeksi. Ja onhan minulla kiva ukkokin kaverina. En ole oikeasti niin kiittämätön vaan välillä vain ikään kuin eksyn vanhoihin tunteisiin”, Maria vakuutti. Miro huitaisi kädellään ja puuskahti.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-38-45-81.jpg?

”Mitä, luulitko että minä tuollaisesta pahastun?” mies hörähti. ”Mennään nyt portille ennen kuin lapset tulevat hakemaan pehmeitä höpöttäviä vanhempiaan”, Miro kehotti ja lähti johtamaan kulkua portille käsi suojelevasti Marian hartioilla.

Sims2EP8%202017-05-07%2018-45-26-75.jpg?

”Mitä ihmettä ne kaikki jäivät tekemään…? Kohta alkaa sataa ja tässähän jäädään kohta viimeisiksi saapujiksi muistotilaisuuteen vaikka ollaan ainoat lähisukulaiset ja kaikkea, noloa!”

*****

Sims2EP8%202017-05-06%2023-10-57-32.jpg?

”Inari!” Maria kutsui jyrkemmällä äänensävyllä kuin aikoi. Nainen jäi rauhoittumaan hetkeksi kauemmas, ennen kuin aloitti uudestaan. Inarin näennäisen rauhalliseen taukoamattomaan näpyttelyyn tuli aavistus kankeutta ja enemmän sanojen korjaamista kuin ennen Marian tuloa.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-12-46-62.jpg?

”Kuulin Niklakselta juuri, että olette yhdessä järjestelleet muuttoon liittyviä asioita, osoitteenmuutosilmoitusta ja sellaista. Niklaksen nyt tiedän lähtevän opiskelemaan, mutta….” Maria sanoi asiansa johdatellen, eikä vaatinut vastauksia suoraan miksi, minne, milloin vaikka mieli teki.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-16-34-43.jpg?

”Joo, muutetaan Oton kanssa yhteen, nyt kun on yhteistä perheenlisäystäkin tulossa. Otolla on kämppä heti sillan toisella puolella ja mä ajattelin tässä parin kuukauden sisään tehdä siirtymän sinne”, Inari selosti näpytellessään katsettaan kääntämättä.

”Otto? Perheenlisäystä, siis hankitteko yhdessä lemmikin vai…?” Maria kysyi syvän hämmennyksen kuristusta nieleskellen. Inari naurahti lyhyesti.

”Noh, voisihan sekin olla ihan kiva kun nyt tulit ehdottaneeksi, jos vaikka yhden kissan saisi täältä mukaan. Mutta siis tarkoitin ihan sitä että olen raskaana. Äiti”, Inari ilmoitti ja käänsi katseensa hetkeksi Mariaan vakavana. Marian kaikki keskittyminen meni siihen ettei hänen suunsa loksahtaisi auki, ja hän näytti Inarista vain ilmeettömältä. Lopulta Maria sai aikaan pienen nyökkäyksen, ja Inari tunsi saaneensa luvan jatkaa näpyttelyä.

”Sori että tää tuli vähän yllättäen, mutta näin on näppylät, ja mun täytyy lähettää nää ekat hakemukset ja ilmoitukset tässä vaiheessa pikimiten, niin kuin Niklaksenkin”, Inari totesi, ja jatkoi näpyttelyään hetken vallitsevassa hiljaisuudessa.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-18-52-82.jpg?

”Raskaana? Otto? Sinä, Inari? Entäs kun luulin…” Maria toisti sitten sanoja ääneen ihmetellen. Inari lopetti vihdoin hommansa kokonaan ja huokaisi syvään toisen sanojen päälle ennen kuin Maria ehti jatkaa loppuun sen mitä Inari arveli tämän kysyvän seuraavaksi. Inari ei halunnut kuulla tai miettiä sitä enää – hän oli siirtymässä eteenpäin. Oli siirtynyt jo.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-33-30-53.jpg?

”Me ollaan Oton kanssa tapailtu jo jonkin aikaa. Ja raskaus on ihan vasta alussa, mutta ajateltiin muuttaa ajoissa yhteen että ei tule liikaa muutoksia kerralla. Kaikki on ihan okei, äiti”, Inari nousi vakuuttamaan leveästi hymyillen. Suupielet liikkuivat kankeasti.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-36-29-03.jpg?

”…Mukava kuulla, todella. Olen iloinen puolestasi… Puolestanne. Tarkoitus ei ollut kuulostaa syyttävältä tai mitään. Tämä vain tuli yllättäen, en tiennyt että tapailet miehiäkin”, Maria selitti edelleen hämmentyneen oloisena.

”…Ai. Noh, joo, miehiäkin, kuten näkyy… Tai siis ei näy vielä hetkeen”, Inari vastasi hermostuneesti naurahtaen.

Hän oli vain niin kovasti olettanut, että Maria ottaisi puheeksi… Ottaisi puheeksi entäs Viola, mutta ehkä tämä miesten tapailu oli vain vilpittömästi se mikä Marialle tuli eniten puun takaa.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-50-18-56.jpg?

Sitten Maria hymähti mietteliäästi ääneen ja mittaili Inaria katseellaan saaden vuorostaan tämän hämilleen. Niin paljon kuin Inari oli mielessään harjoitellutkin tätä keskustelua varten, yrittänyt miettiä kaikkia mahdollisia tapoja joilla Maria voisi reagoida, tämä oli outoa. Jännitys meinasi purkautua huulen puremisena, käsien hikoiluna, paikoillaan pysymisen vaikeutena tarkoin vaalitun rauhallisen kuoren alta.

 ”Tuota…” Maria aloitti hitaasti. Inari pakottautui rauhoittumaan, puristi kädet nyrkkiin, kun totesi ettei Maria huomaisi.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-56-05-84.jpg?

”En tiedä oletko kiinnittänyt liiemmin huomiota tähän koruun, mutta se on kulkenut suvussa kauan kuulemma, ja sain sen itse aikoinani tässä samassa aulassa Serenalta, isäsi äidiltä, kun odotin Niklasta. Se siis kulkee kunkin sukupolven mukana ja uuden kynnyksellä kantaja vaihtuen”, Maria mietti ääneen, ei suoraan ehdottanut tai sysännyt mitään.

Inari laski katseensa, jostain syystä häntä hävetti vasta nyt. Se miten hän joutui vain pudottamaan kaikki pommit kerralla koko perheelleen. Miten sitä muka saattoi väittää itselleen saati muille siinä vaiheessa, että kaikki okei kaikki ja pidemmän päälle suunniteltua? Että syytä jännittämiseen ei ole? Inari veti henkeä ja käänsi katsettaan lisää, yritti ravistella epäröinnin pois mielestään, mihinkään sellaiseen ei ollut enää varaa.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-47-20-90.jpg?

”Mä… En usko että olen oikea lapsi kantamaan sitä korua kun kerran muutan pois enkä olisi antamassa sitä eteenpäin tässä samassa aulassa”, Inari mutisi lattialaudoille.

”E-en usko että se olisi ongelma”, Maria kiirehti varmistamaan epävarmemmalla äänensävyllä kuin tarkoitti. Miksi tuntui siltä että jokin nyrjähti ilmapiirissä pahemman kerran? Mutta tunne meni nopeasti ohi.

Eihän Maria voinut tietää, että ensimmäistä kertaa korunsiirron historiassa vastaanottaja kieltäytyi siitä.

Sims2EP8%202017-05-07%2000-02-55-68.jpg?

”Petra tai Niklas jäävät varmasti jompikumpi pitämään taloa, ja voidaan vaikka sopia, että mietin asiaa ja voin ottaa korun vastaan jos… kummallekaan niistä ei ala jälkikasvua tulla”, Inari lupasi aistiessaan saman ilmassa häilyvän epämääräisyyden. Halusi vain sopia itsensä jotenkin pian pois tilanteesta.

”Kaipa se sopii”, Maria mietti ääneen vaisusti, mutta tarttui halukkaasti samaan takaoveen.

”Mä… menisin nyt pakkaamaan, ennen kuin alkaa väsyttää liikaa”, Inari ilmoitti. Mutta se ensimmäinen hätäinenkään paon askel ei ollut tarpeeksi nopea.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-45-23-43.jpg?

”No mutta, annan kun edes halaan ensin! Sinusta tulee äiti, ja se on huikea vaihe elämässä”, Maria sanoi vilpittömän iloisena, innoissaankin.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-40-52-68.jpg?

”Huikea muutos myös, älä epäröi kysyä apua milloin ja mitä vain tarvitsetkin”, äiti vielä lupasi.

”Kiitos”, Inari yritti vastata mahdollisimman vilpittömästi. Samaa intoa hänen oli turha tavoitella ääneensä. Häntä väsytti. Aivan suunnattomasti.

Sims2EP8%202017-05-07%2000-06-01-06.jpg?Sims2EP8%202017-05-07%2000-06-59-54.jpg?

Maria mietti olisiko hän voinut auttaa vielä jotenkin? Tietenkään Inarilla ei ollut kaikki niin okei kuin tämä väitti, mutta ei lapsen saati aikuisen sellaisen elämään voinut puuttua määräänsä enempää. Etenkin aina niin itsevarman ja omapäisen Inarin… Tai sellainen tämä oli ainakin ennen ollut. Maria pyöräytti silmiä itselleen. Ehkä Inari olikin vain kasvaessaan muuttunut, ja niiden räiskyvien piirteiden puute ei ollutkaan merkki ongelmista vain vaan siitä ja Maria hermoili turhia.

Ainakin Maria oli vilpittömän iloinen syntyvästä lapsenlapsesta, mutta toivoi, että se olisi sattunut Inarillekin sopivampaan väliin. Ja, noh, herttinen, ei Jonnasta ollut tullut isoäitiä läheskään niin nuorena. Mitäköhän Miro sanoo? Mies taisi olla ainoa joka ei vielä tiennyt, sillä sisarukset tiesivät jo.

Jotenkin kummasti nuo sisarukset näyttivät muutenkin nykyään tietävän useista toistensa asioista paljon ennen kuin vanhemmat….

Sims2EP8%202017-05-07%2000-11-44-25.jpg?

Jotenkin kummasti ei väsyttänyt enää läheskään niin paljon kun ei tarvinnut pitää yllä jatkuvaa teeskentelyä. Mutta pitäisi harjoitella. Onneksi ennen muuttoa oli vielä pari kuuta, niin ties vaikka sitä tottuisi kokonaan. Tai ehkä kyse ei ollutkaan teeskentelystä, vai oikeasti muutoksen hyväksymisestä ja siihen tottumisesta, huikea muutos, niin äiti oli sanonut.

Mutta kun kerran pillereiden pettämisen joku 0,01% todennäköisyyden lotto osui kohdalle, niin saisi luvan alkaa kaikkea muutakin hyvää arpoutumaan kohdalle.

*****

Sims2EP8%202017-05-13%2000-42-04-26.jpg?

Niklas pääsi kuin pääsikin tekemään koulunkäynninavustajan opintoja, musiikkiavustajaksikin pääsisi sivussa kätevästi ja nopeasti kun musiikkikokemus löytyi jo. Ja siihen Niko oli todennut että Niklas varmaan parhaiten tykästyisi. Kuten kaikki muutkin jotka Niklasta suinkin tunsivat. Nikon ehdotusta noudatellen hän myös suunnitteli opiskelevansa kerralla kaikki läsnäoloa vaativat opintojaksot pois, niin paljon kuin puoleentoista vuoteen saisi ängettyä ennen Elisabetin paluuta. Syksy alkoi kulua rattoisasti ja nopeasti.

Sims2EP8%202017-05-13%2020-41-13-46.jpg?

”Moi Elisabet.”

”Moi! Mutta mitä ihmettä, missä varastossa sä olet, mitä noille seinille tapahtui?” Elisabet tokaisi.

Sims2EP8%202017-05-13%2020-43-37-98.jpg?

”Ai nää seinätkö sua ensin kiinnostaa? No nää koulun asuntolat on pintarempattu opintojen syystauon aikana. Kun olin viime viikon kotona, muistathan.”

Sims2EP8%202017-05-14%2013-53-27-06.jpg?

Hilpeä visiitti oli ollutkin, koko talo taas hetken täynnä kun Inarikaan ei ollut ehtinyt vielä ihan muuttaa. Sillä Oton veljellä oli kuulemma ongelmia ellei suorastaan vastahakoisuutta etsiä uutta asuntoa veljesten välisen yhteiskämpän tilalle.

Sims2EP8%202017-05-14%2013-57-54-07.jpg?Sims2EP8%202017-05-14%2013-54-56-32.jpg?

”Mikä sille tuli, mä vain totesin että kiva kun voidaan taas yhtä aikaa kulkea näissä pinaatinvärisissä yöpaidoissa?”

Sims2EP8%202017-05-07%2019-56-53-07.jpg?

”Onko sulla ollut mitään lomaa?”

”Mähän ehdin lomailla joka välissä, tutustua aina uuteen kaupunkiin, tavata uusia ihmisiä… Siitä puheen ollen, tsekkaa kuka mulla on stailistina täällä idässä!” Elisabet selitti innostuen niin, että ei malttanut istua paikoillaan läppärin näytön edessä.

”Ei ole totta, Kayla?” Niklas ihmetteli ääneen.

”Hei, Niklas. Pitkästä aikaa”, Kayla tervehti.

Sims2EP8%202017-05-07%2020-04-33-87.jpg?

Seuraavaksi Elisabet ja Kayla kikattivat, kun Niklas ei tuntunut saavan enää sanaakaan suustaan.

”Ai mitenkö päädyin näihin hommiin, sitäkö aioit kysyä? Noh, mallin ura jäi taakse, mutta jotenkin tykästyin näihin pukuhuoneisiin, tähän ilmapiiriin, ja tähän oli nopea opiskella kun oli jo kokemusta”, Kayla alkoi auttavasti selittää ilman kysymystäkin.

Sims2EP8%202017-05-07%2020-07-27-43.jpg?Sims2EP8%202017-05-12%2023-29-51-64.jpg?Sims2EP8%202017-05-12%2023-44-31-12.jpg?

Niklas sai paljon enemmän irti Elisabetin seuraavan esiintymisen taltioinnista. Oli sekä itse esitys että maskeeraus jotenkin… henkilökohtaisempi. Nyt Elisabet esiintyi jo kokonaan yksin lavalla, ja lauloi tällä kertaa paikallisten ilmeisen eksoottisten soitinten taustojen päälle uudelleensovituksia Vortexin tunnetuimmista kappaleista.

” Jos nyt vielä palataan siihen, siis sun opiskeluun, niin näytätkö sä vähän enemmänkin sitä asuntolan huonetta, pyöräytä läppäriä ympäri sylissä, kun nyt se on varmaan hieno ja siisti just loman ja rempan jälkeen.”

Sims2EP8%202017-05-13%2020-48-05-87.jpg?

 ”No tuota… Kun en ehtinyt vielä kunnolla purkaa tavaroita paikoille…”

… eli sä onnistuit jo sotkemaan kaiken. Mä näen noi tölkit pöydällä tiedätkö. Cokis zeroa? Bläääh. Täällä on ihan parasta kirsikkavanilijacolaa, kun tuon sulle sitä tuliaiseksi jotenkin lavallisen niin lupaan että et enää ikinä juo mitään light tai sokeriton versiota limuista”, Elisabet uhosi kepeästi. Niklas tunsi hymyilevänsä hölmösti saadessaan katsella Elisabetin vapautunutta ilveilyä, naaman vääntelyä ja vitsailua, tukan heilahtelua.

Sims2EP8%202017-05-13%2020-49-28-92.jpg?

”Mä ootan sitä kovasti, Elisabet. Hyvää yötä. Tai siis… tiedäthän.”

*****

Sims2EP8%202017-05-14%2016-21-05-29.jpg?

”Nick kuule, katselin tossa eilen kun netti toimi taas hetken paremmin, että Elisabet esiintyy parin tunnin venematkan päässä viikonloppuna. Käytäisiinkö vähän ihmisten ilmoilla?”

Sims2EP8%202017-05-14%2016-21-55-93.jpg?

”Hyvä idea, rakas. Ruoka on muuten valmista.”

Sims2EP8%202017-05-14%2016-22-55-87.jpg?Sims2EP8%202017-05-14%2016-24-59-43.jpg?

”Kun kerran mantereella käydään, niin mitenkäs se koruliike…?” Nick käytti tilaisuuden hyväksi.

”Ai, nytkö siis sormusten aika?” Nick yskähti pari kertaa Jasminin sanoille. Nainen myhäili kun sai vetäistyä Nickiltä maton alta. Molempien mielessähän kihlautuminen oli pyörinyt, mutta silti hauska kun sai kuitenkin toisen yllätettyä.

”Juu, niiden aika, jos siis sinäkin…”

”Tietenkin, kulta”, Jasmin vakuutti.

*****

Sims2EP8%202017-05-13%2021-04-14-37.jpg?

”Mitä katselet noin syyttävästi, kattiseni? Täytyyhän minun jotenkin käyttää aikainen arkiaamu hyödyksi. Siivoaminen on ihan hyödyllistä”, Maria puhkesi puhelemaan ääneen.

Sims2EP8%202017-05-13%2021-04-45-62.jpg?

”Ai miksikö sitten heräsin näin aikaisin? Nooh, vaatii näköjään vähän pidempään päästä irti vanhoista tavoista. Enää ei ole niin paljon aamupalaa valmistettavana kun talo tyhjenee. Siis ensin Niklas sitten Inari juu, mutta sitten vielä tuo Petrakin halusi ostaa oman hammasharjan ja yöpaidan ja alkaa majoittua Pekon luona. Ihan kuin muka yksi pojan huone olisi jotenkin parempi kuin kokonainen kerros omassa käytössä isosta omakotitalosta”, Maria jatkoi mutinaansa, vähän lepertelevällä äänellä koska puhui kissalle. Ei suinkaan itsekseen.

Sims2EP8%202017-05-13%2021-06-51-54.jpg?

”Se on vain vaihe, vähän irtiottoa, mutta älä huoli, ei tämä talo tyhjenemään pääse meidän jälkeen, näet vielä”, Miro ilmestyi haukotellen vastaamaan Marialle ja sai tämän hätkähtämään ja nypläämään pesusientä nolostuneena käsissään. Miro ei näyttänyt kiinnittävän huomiota tähän siirrellessään laiskasti jääkaapin sisältöä.

Sims2EP8%202017-05-14%2014-00-20-01.jpg?Sims2EP8%202017-05-14%2020-54-02-85.jpg?

Itse asiassa Miro itse oli juuri kuiskutellut Rokulle ääneen: ”Niin, samassa veneessä ollaan, sinultakin on pentuja, tai ainakin ensimmäinen lähtenyt maailmalle… Inari halusi rauhallisimman mukaan, Ashin siis. Petralla ja Cinderillä on ymmärrettävästi erityisen läheiset välit, ja kai Niklas ja Clay jäävät tänne jos hyvin käy.”

Sims2EP8%202017-05-13%2021-09-00-98.jpg?

”Minulla jotenkin sormet syyhyää isomman annoksen tekemiseksi. Syödäänkö itsemme soikeiksi munakokkelilla? Minä tarjoan”, Miro sitten ilmaisi ääneen, että hänelläkin oli totuttelua uusiin järjestelyihin.

”Käyhän se… ” Maria totesi hitaasti istuutuessaan. Jokin kolkutteli muistin perällä. Deja vu.

”Tämähän on niin kuin silloin kun muutettiin omillemme äidin luota yhdessä. Oltiin vain me kaksi, ja kissa. Ja pitkät ruokailut, paljon aikaa kaikkeen”, Maria hymähteli älytessään vertailukohdan osuvuuden.

”Totta”, Miro myönsi.

Sims2EP8%202017-05-13%2021-09-26-60.jpg?Sims2EP8%202017-05-13%2021-09-23-57.jpg?

”Mitä jos siis lakataan ihmettelemästä tyhjyyttään kumisevia nurkkia ja hyödynnetään kaikki tämä vapaus ja aika?” Miro ehdotti enemmän innoissaan kuin mistään vähään aikaan.

”Raisut kotibileet niin kuin ennen vanhaan, kun nyt nostalgian linjalla ollaan?” mies jatkoi, eikä Maria osannut sanoa kuinka tosissaan tämä oli.

Sims2EP8%202017-05-13%2021-15-55-14.jpg?

”Katso, Real innostui ideasta kun kääntyi heti kun kuuli siitä.”

Sims2EP8%202017-05-14%2001-13-54-34.jpg?

”Ehhei, lähinnä taisi innostua ruoan tuoksusta, harmaapartainen ukkoni”, Maria huomautti ja siristi silmiään. Kyllä, siellähän oli harmaata ihan reilusti. Missä välissä?

”Noh, ehkä minusta siten tulee uskottavampi isoisä, tai miksikä minua pitäisikään sitten Inarin lapsen kutsua… Ja ehkä uskottava isoisä ei myöskään pidä enää kotibileitä…” Miro mutisi vaisu sävy ääneensä hiipien palatessaan hakemaan omaa annostaan.

Sims2EP8%202017-05-14%2001-14-34-09.jpg?

Maria ei voinut olla huokaisematta pienesti. Ilmapiiriin tuntui hiipivän aina sama vaivaantuneisuus kun puheeksi tuli Inari ja syntyvä lapsi. Siinäkin olisi vielä sulateltavaa, mutta aikaa olisi runsaasti ennen lapsen syntymää. Ehkä Inari oli ainakin siinä oikeassa, että oli parempi olla ottamatta liian monta muutosta vastaan yhdellä kertaa.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-51-10-50.jpg?Sims2EP8%202017-05-14%2014-13-01-93.jpg?Sims2EP8%202017-05-12%2023-56-59-45.jpg?

Ainakin siinä oikeasssa… Marian mieleen hiipi vähän väliä aavistuksia ja epäilyksiä, että oliko Inari oikeassa kaikkien valintojensa kanssa? Niklaksen tai Petran kohdalla ei tarvinnut sellaisia huolehtia.

*****

Sims2EP8%202017-05-14%2021-43-28-21.jpg?Sims2EP8%202017-05-14%2021-43-46-95.jpg?

”Noh, Inari hyvä, käyhän matalaan majaani”, Otto kutsui rauhallisen matalan karhealla äänellään. Rauhoittavalla äänellä. Sitä Inari tarvitsi. Tuntui niin oudolta tulla tänne ja miettiä, että tämä oli nyt koti. Jotenkin Inari ei ollut sinne asti Ottoa ikinä seurannut aiemmin. Tai että Otto tuossa olisi nyt virallisesti hänen… avomiehensä?

Sims2EP8%202017-05-14%2021-44-17-90.jpg?

”…Oho, vatsaahan näkyy selkeämmin kuin viimeksi, noin niin kuin oikeasti…” Otto tuli todenneeksi ääneen hitaasti. Otto oli kyllä hoputtanut veljensä muuttamaan, laittanut kuulemma vähän paikkoja kuntoon, joten tälle yhteenmuutto oli jo paremmin konkretisoitunut. Ja Inari taas oli saanut käydä läpi alkuraskauden kaikenlaisia vaiheita, niin raskaus oli konkretisoitunut. Mutta tämän yhteiselon alkamisen myötä pariskunta pääsisi toivottavasti pian samalle sivulle yhteisen elämänmuutoksen osioissa. ...Pariskunta, sitäkinkö he nyt virallisesti olivat?

Sims2EP8%202017-05-14%2021-53-23-20.jpg?

”Noh, ainakin Ash näyttää löytäneen lempipaikkansa”, Inari totesi kun ei saanut muuta sanotuksi. Tämä oli niin erilainen kuin vanha koti.Tämä uusi koti. Epävarmuus lainehti sisällä. Ei Inarin pitänyt olla jännittynyt tai vastahakoinen mistään heittäytymisistä, mutta nyt hän tunsi olonsa kaulapantaa ja hihnaa vastaan kinnaavaksi raahatuksi koiraksi. Ja hän itse muuten myös riuhtoi sitä hihnaa tähän suuntaan.

”Ash? Niin siis kissasi. Joo näköjään”, Otto ei osannut tarjota sen kummempaa keskustelun jatkoa.

Sims2EP8%202017-05-14%2021-54-53-87copy.

”Veikö… veljesi paljonkin huonekaluja mennessään?” Inari aloitti seuraavaksi. Ei töksäyttänyt suoraan että onpas täällä tyhjää. Ja pölyistä, taisi mennä siivousvälineetkin veli mennessään. Kaikkea sellaista hän olisi ennen tehnyt, mutta kai tämä nyt oli sitä aikuistumista.

”Naah, ei mitään oleellista… Vähän kiukkuisena kyllä yritti vaikka ja mitä mutta kyllä sitä aina yhden pikkuveljen laittaa nippuun ja pakettiin…” Otto mutisi selityksen.

”…Olen pahoillani”, Inari huomasi sanovansa vaisusti.

”Ehhei tarvitse, oli meidän yhteiselo kaikkea muuta kuin ruusuista jo ennen… tätä. Tai siis parempi näin ennemmin kuin myöhemmin meidän jatkaa eri teitä veikan kanssa. Meillä oli välit ihan tukossa kuin toi sohva tuolla rappusten yläpäässä”, Otto selitti. Otossa oli vähän samaa kuin Pekossa – mies ei ollut ikinä vihainen tai tyytymätön, kaikki onnistui tavalla tai toisella lopuksi. Tukossa. Hetkinen.

Sims2EP8%202017-05-14%2021-55-54-03copy.

”…Herttinen”, Inari henkäisi kun näki portaisiin törröttävän sohvan päädyn. Se näytti siltä kuin voisi alkaa liukua alas minä hetkenä hyvänsä, mutta kai Ottoa oli uskominen.

”Juuh, siellä tönöttää.”

Niin, Otto oli yhtä rehellinen kuin Niklas, tai ainakin tästä heti huomasi jos tämä yritti keksiä jotain omasta päästään.

”Onko toi siis sen sun veljen… Villen? Tuleeko se hakemaan sitä vielä?” Inari kysyi, johon vastauksena Otto pudisti päätään.

”En usko että sitä kiinnostaa enää. Eli tää on nyt tässä tää kokonaisuus”, Otto päätti, kääntyi hetkeksi odottavasti kohti Inaria, mutta jatkoikin sitten ympärilleen katsomista.

Sims2EP8%202017-05-14%2021-56-51-43copy.

He eivät olleet Oton kanssa viettäneet hirveästi aikaa vain kahden kesken. Vain isomman joukon yhteisten illanviettojen aluksi, jos sattuivat olemaan ensimmäiset paikalla, ja lopuksi, jos sattuivat lähtemään viimeisinä, tai jos aiemmin lähtivät yhtä aikaa… Noh, sellaisten kertojen tuloksena Inarin oli pitänyt nyt alkaa laittamaan vaatekaappiaan uusiksi. Ja paljon muutakin elämässä uusiksi. Toistaiseksi Otto oli hyvä kaveri. Jonka kanssa oli luontevaa tehdä vähän muutakin kuin pelkän kaverisuhteen juttuja. Oton kanssa oli ihan hyvä olla. 

”No tuota…  Onhan täällä aika tilavaa… Ja Ash ei ainakaan ryntäillessään saa mattoja rullalle kun ei täällä niitä ole…” Inari alkoi taas kierrellen sanoa. Se ja herttinen äsken ja kaikki tuntui niin absurdilta ja jonkun muun kuin Inarin itsensä sanoilta. Kun olisi tehnyt vain mieli sanoa suoraan että hei nyt edes matot ja verhot ja vähän jotain tänne. Oton kanssa uskalsi olla... melkein oma itsensä melkein kaikessa.

Sims2EP8%202017-05-14%2021-58-30-29.jpg?

”Hei, Inari”, Otto yhtäkkiä aisti Inarin apaattisuudella peitetyn epämukavuuden ja kiinnitti katseensa ja huomionsa ja kaikkensa tähän kunnolla.

”Mun puolesta voidaan hankkia tänne vaikka suihkulähde keskelle keittiön pöytää jos sä haluat”, Otto lupaili, ja sai Inarin kasvoille helpottuneen hymyn. Tällä oli ensi kertaa helppo olla pitkään aikaan.

”Tai siis kunhan se ei ole täyttä kultaa tai mitään, budjetti, tiedäthän, kun mun pitää etsiä uusi autokorjaamo johon pääsisi tekemään hommia”, Otto kiirehti täydentämään, ja sai Inarin naurahtamaan ääneen.

”Joo, mä ymmärrän, kiitos, ja en mä ikinä ole mitään isompaa ollut vailla. Mäkin ehdin vielä istua kassalla töissä jonkin aikaa ennen kuin tää vatsa mut kaataa niin se budjetti näyttää vähän paremmalta”, Inari lupasi tehdä voitavansa. Onneksi kaikkea sellaista oli ehtinyt perheen avulla järjestellä ennen tätä muuttopäivää, kun kaikki tuntui valuvan sormien lomitse kuin hiekka ja oli vaikea tarttua mihinkään.

”Sitten kun sen aika tulee, ja muutenkin, mä teen kaikkeni ja parhaani että sulla ja tällä perheellä olisi hyvä olla kun kerran päätettiin tähän lähteä”, Otto vakuutti ja nyökkäsi päälle vakuudeksi. Miehen kädet olivat isot ja lämpimät ja turvalliset Inarin pienempien kylmännihkeiden ympärillä. Inari nyökkäsi saman vakuutuksen.

Kyllä, kun tähän päätti lähteä, niin pitäisi tehdä parhaansa. Parhaansa sillä mitä oli.

 

 

**********************************

 

Nonniin. Oliko yllättäviä käänteitä, vai myhäilittekö lukiessani että juuri noin? Noh, joka tapauksessa käänteitä on vielä tällä legacylla tarjolla, ja tavoite on että pääsette lukemaan niitä aiemmin kuin seuraavana jouluna.... En ota graduvuoden päivitystahtia loppumetrien vakioksi :P

Vakiosta puheen ollen, kootut sattumukset ja verenpaineen nostajat:

 

Sims2EP8%202016-08-07%2001-10-14-71.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-10-18-35.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-10-25-81.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-10-34-18.jpg?

Tää kissojen ruokkimisen animaatio on aina yhtä epämääräinen… Kaikkein epämääräisin osio on ton liilan pallon lentokaari.

Sims2EP8%202016-08-07%2001-50-43-62.jpg?Sims2EP8%202016-08-07%2001-55-01-07.jpg?

Tää on hyvin creepyä….. Inari oikeasti näkee jatkuvasti painajaisia. En ole ikinä aiemmin simillä saanut todistaa tällaista painajaisten putkea. Osa aiheista oli vieläpä hyvin osuvia.

Sims2EP8%202016-08-07%2001-53-34-51.jpg?

Osa vain outoja. Inari ei ole edes tainnut kunnolla tavata Aleksia…?

Sims2EP8%202016-08-07%2016-38-29-53.jpg?

Yritä tässä nyt taas kuvata kun ekstrat tuppautuvat sekoilemaan tontille olennaisiin kuvauspaikkoihin…..

Sims2EP8%202016-08-07%2017-47-42-01.jpg?

Lisää unista: tää oli aika tunteellinen kohtaus kuvata, ja sitten mokoma meni vielä ajattelemaan/uneksimaan pojastaan siinä sivussa ;(

Sims2EP8%202016-08-14%2000-18-06-53.jpg?Sims2EP8%202016-08-14%2000-18-31-56.jpg?

No huuhhuh olipa rankka työkysymys. Uran huipulta työttömäksi. Ja supernainen rämäautolla kotiin… Maria on yhä töissä, joten en muista kaatuiko peli vai poistuinko itse tallentamatta. Ehkä kaatui, nykyään mun jokainen simssessio päättyy lopuksi pelin kaatumiseen. Pitää vain tallentaa tarpeeksi usein että oikeasti etenee… Välillä kun unohdan sen niin sama päivä pitää pelata jopa kolmesti XP

Sims2EP8%202016-08-14%2000-27-18-84.jpg?

Parempia nää on kuin sydänajatukset, mutta öääh ei pitäisi olla mitään ACR tai mitään käytössä… turhaan minä siitä aina valitan, näitä vain tapahtuu yhä vain. Kai siihen on vähän tottunutkin.

Sims2EP8%202016-08-14%2000-28-42-56.jpg?Sims2EP8%202016-08-14%2000-28-58-64.jpg?Sims2EP8%202016-08-14%2000-14-59-04.jpg?

Saanasta tuli vihdoin vasta vanhus XP

Sims2EP8%202017-05-06%2018-50-47-01.jpg?Sims2EP8%202017-05-06%2018-51-12-90.jpg?

Tää ura on niin Inarille sopiva XD

Sims2EP8%202017-05-06%2023-03-29-07.jpg?

Lol, näin saa todellisuudessa alkunsa kymmenes sukupolvi XD

Sims2EP8%202017-05-07%2015-19-26-98.jpg?

Siivosin vähän mun bugista naapurustoa, jotta se pysyisi vähän pelattavampana nää loppuajat. Mm. ilmeisesti hautojen säilytys tavaraluettelossa ei ole ok, ja päätin purkaa ne tälle random jäähallitontille osasta ”Enkeleiden taakka”.

Sims2EP8%202017-05-06%2023-48-54-07.jpg?Sims2EP8%202017-05-06%2023-50-23-03.jpg?Sims2EP8%202017-05-06%2023-50-39-34.jpg?Sims2EP8%202017-05-06%2023-50-43-46.jpg?

Kiva taas kuvata kohtausta kun raajat menee missä sattuu kehoon nähden ihan spontaanisti... Ja ilmeetkin vähä derp.

Sims2EP8%202017-05-13%2000-37-45-70.jpg?

Kävelit sitten pöydän sisään ihmettelmään mikset pääse mihinkään….

Sims2EP8%202017-05-13%2021-06-30-60.jpg?

…Olen huolissani Realin koiven luustosta… tai ennemminkin sen ilmeisestä olemattomuudesta….