10. Puhtaalta pöydältä

Jeah, jopa 10. osa. Päästään kaksinumeroisiin...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eräänä aamuna, kun Lea oli joutunut heräämään puuduttavan aikaisin pienempiä lapsia hoivaamaan ja pyörinyt sen jälkeen talossa väsyneenä, mutta nukkumaan kykenemättönä pärähti puhelin päätä riipivään pirinään. "Tullaan tullaan!", Lea sadatteli madellessaan jo suhteellisen ison vatsansa kanssa puhelimelle. Hetken kuunneltuaan hänen ilmeensä muuttui aina vain epäuskoisemmaksi.

"Ei ole totta...", hän sanoi ja sulki puhelimen Nissen juuri tukka vielä pörrössä tullessa paikalle kitisevää Vernaa sylissään pitäen. "Niin mikä potta?" "Ei vaan...Väinämö soitti, hän haluaa tavata minut ja menin lupautumaan...Voi minua. En voi tylysti pettääkään lupaustani ja täytyyhän tämä joskus selvittää."

Nisse huomasi Lean vain seisovan paikoillaan ja tuijottavan eteensä. "No, ala mennä, ettei se jää vaivaamaan. Mitä haittaakaan siitä olisi? Saat nyt sen roikaleen lopullisesti pois kimpusta", hän sanoi hilpeällä äänellä selin Leaan, jotta saisi peitettyä kommenttiin sopimattoman ärtyneen ilmeensä. "...Tulen pian."

Nisse ei itse asiassa olisi halunnut päästää Leaa menemään ainakaan ilman valvontaa, mutta luotti vaimoonsa tarpeeksi.

Ehkä Nissen pelko oli aiheellinen. Lea astui taxista vielä lämpimään syysilmaan ja näki hymyillen lähestyvän Väinämön. Tämä kaappasi Lean heti intohimoiseen suudelmaan eikä Lea kerinnyt tehdä mitään. "Olen kaivannut sinua, Leaseni", mies mumisi Lean huulia vasten.

Hetken Lea ja Väinämö katsoivat toisiaan, Lea epäuskoisena ja Väinämö hymyillen. "Kukkuluuruu, pupuseni!", kuului kirkas ääni Väinämön takaa ja mies kääntyi kuin sähköiskun saaneena. "Anna! Mitä teet täällä, tai siis...", Väinämö takelteli vilkuillen hermostuneena molempia naisia.

Sitten tapahtui jotain, joka sai Lean lopulta älyämään, mikä Väinämö oli miehiään. "Tämä on epätodellista! Tällaista tapahtuu vain leffoissa eikä suinkaan minulle..."

"Väinämö, selitä! Kuinka montaa naista pyörität? Ja mitä kuuluu vaimollesi?" "Lea, minä...Hei, eikö sinun pitänyt jo synnyttää?" "No kappas, kyllä Väinämö jotain älyää. Sinulla on poika, hänen nimensä on Manu, mutta muuta et saa ikinä hänestä tietää. Siitä pidän huolen. Minulla on jo toinenkin lapsi ja tämä on kolmas. Huomaatko, minulla on perhe ja pärjään ilman sinua", Lea sanoi kitkerästi.

Lean jatkaessa syytös- ja haukkumistulvaa näytti

Annakin hiljalleen tajuavan asian oikean laidan ja lähti paikalta nokka pystyssä. "Vai tällainen mies. Kiitos tiedosta, Lea." "Anna, odota! Voin selittää... Lea!"

"En uskonut, että sinun kaltaisiasi miehiä olisi olemassa. Miten sinä voit? Kuinkakohan monta naista sinulla on ollut? Entä kuinka monta lasta? Suunnittelit tätä alusta alkaen, eikö?" Väinämö yritti avata suutaan välissä, mutta Lea jatkoi:" Sinä kiero luihu! Uskomatonta!"

"No olit sinä aika hyvä hoito ja vieläkin syötävän hyvän näköinen", Väinämö sanoi puolustuspuheenvuorollaan. Lea tuhahti epäuskoisesti ja käveli vihaisena ja yhä hämmästyneenä koko matkan kotiin asti jättäen Väinämö yksin kadulle. Nyt hän tiesi lopullisesti päässeensä irti tuosta miehestä.

Kävelymatka kesti pari tuntia ja Nisse kerkesi jo huolestua. Lopulta, kun Lea saapui kotiin, painui hän suorinta tietä nukkumaan. "Mahtoi olla rankkaa vai? No, lepää nyt. Minä kyllä hoidan lapset", mies kuiskasi vaimolleen ja suuteli tämän otsaa hiippailen hiljaa pois makuuhuoneesta.

"Mitenkä meni? Nukuit ainakin melko pitkään. Voit kertoa rehellisesti, en minä suutu." "Niin kerronkin. Ensiksi Väinämö tuli ja suuteli minua. Samoin teki pian toinen nainen hänelle. Lopulta selvisi, että olin yksi hänen lukuisista naisistaan. Siinä kaikki."

"No, mikä nyt tuli, pyysit kertomaan rehellisesti?", Lea kysyi, kun Nisse alkoi kakoa vedettyään sipsin väärään kurkkuun. "En minä *köh* ihan tuollaista odottanut..." Lea katseli hetken yskivää aviomiestään ja herkesi sitten nauramaan ensimmäistä kertaa sinä päivänä.

Pian oli lapsien kaksoissyntymäpäivien aika (miten niitä sattuukin kohdalleni). Manusta kasvoi yhä

hämmästyttävästi isänsä näköinen poika. Vernasta taas tuli oikein söpön näköinen tyttö, luonteensa 10/7/10/3/3. Horoskooppi kaksoset.

Vernan osassa ainakin minua pelottaisi... Tyttö muuten tykkäsi soittaa soittopeliään aina kun mahdollista. Erityisesti äidin vetreyttäessä omia taitojaan pianon kanssa.

"Oh! Nisse, nyt se alkaa!" Keittiö, mikä paikka synnyttää. Parempi kuitenkin kuin vessa... Lea ikään kuin pysähtyi yhdessä vaiheessa tuijottamaan poikaansa kuin aaveen nähneenä. "Väinämö...", hän kuiskasi kauhuissaan.

Vielä yhden tuskan parkaisun jälkeen Lea sai kolmannen lapsensa, tytön, joka nimettiin Inkeriksi. Jälleen ruskeat hiukset ja siniset silmät, mutta nyt hieman tummempi iho...

Jaaha, ja Manu teki Leot.

Koko perhe saapui hurraamaan Lean ja vastasyntyneen ympärille. "Verna, kuuletkos, sait juuri pikkusiskon!", Nisse hihkaisi tytölle, mutta tämä jatkoi soittopelin hakkaamista.

Nisse tykkäsi erityisesti pikkuisten kanssa puuhaamisesta. "Anna luokaa!" "Hyvä tyttö!"

"Nisse, mitäs minä olen sanonut siitä työasussa ympäriinsä kuljeskelusta lasten nähdessä?", Lea kysyi töihin lähtevältä mieheltään. "Sori isä, mutta pesukone meni rikki."

"No mitäs siellä nyt tapahtuu? Toivottavasti Nisse opettaa poikaa olematta ryhtymästä lainsuojattomaksi." "Miten sinä voit rikkoa pesukoneen tuosta vain? Se maksaa ja sen korjaus maksaa!"

"Äiti! Se vie Inkelin!" "Ei nyt sentään, kunhan vähän katselen..."

Verna oli huutanut ja riehunut tuntikausia, mutta vanhemmat nukkuivat sikeinä univelkojaan pois. Josko tyttö nyt rauhoittuisi...

Turha toivo. Mutta kyllä minuakin ketuttaisi, jos olisi hampaat tippuneet alaleuasta läpi XD.

...Niin mitäs Nissen ja Sirjan välillä olikaan?

"Hyvää yötä, kulta..." "Mmh, paljonko kello on?" "..." "Kohta kuusi, täytyy nousta ylös."

"Mitä ihmeen mekkalaa olohuoneesta kuuluu? Ei ihme, jos ei saa nukuttua."

Manu ja Verna vain pitävät yhteiskonsertin.

Mitäs Väinämö näillä kulmilla tekee? Mies empi hetken, lähti kohti ovea, palasi takaisin jalkakäytävällä ja toisti tämän monta kertaa, kunnes Hurtan hätyyttelemänä tyytyi vain viemään sanomalehden.

"Iskä! Velna tahtoo luokaa!!!" Mutta iskä oli syvässä unessa eikä kuullut mitään vaikka Verna kuinka räyhäsi. Lopulta tyttö meni ulos Hurtan ihmeteltäväksi.

No jaa, Lean takia perheellä ei ole enää rahaa kuin Lean sen päivän palkka. Työtehtävässä väärä vastaus...

"Yääh, alennus ja kaikki. Ei minusta ole hyötyä tälle perheelle, toivotonta... Vain haittaa ja vaivaa, en ole ollut pitkään aikaan töissä enkä enää osaa."

"Rouva lienee vain stressaantunut, ehkä rentouttava hieronta auttaisi asiaan?" "Aah, tämän takia otin sinut miehekseni..."

Joo joo, on sotkuista. Tehkää itse asialle jotain kerrankin...

Kyllä nuo pikkuiset ovat sitten niin ihania...Manukin, perheen esikoinen, sai ensimmäisen kympin todistuksena ja ylpeili siitä seuraavat pari päivää.

AAAAAAJHKG!! Inkeri kasvoi taaperoksi, mutta vaaleita hiuksia en osannut odottaa, isoisänsä perintöä... Luonteekseen tuli 9/7/9/3/1 ja horoskoopiksi skorpioni. Kiltillä linjalla jatketaan...

Voi sitä äiti vähän varoa jalkojaan tanssiessaan Inkerin lähellä... Manu tuli heti paremmin toimeen nuoremman pikkusisarensa kuin Vernan kanssa.

Ovat nuo taaperot yhdessäkin söpöjä, harmi vain etteivät he voi tehdä toisilleen paljon mitään. Olisi ihanaa, jos tytöt voisivat vaikka yhdessä leikkiä poneilla tai jotain...