Nyt kuluikin vähän pitempi aika sitten viime osan ilmestymisen, ennen kuin sain tämän tehtyä. Johtunee siitä, että tuo ah - niin ihana koulu alkoi (eilenkin piti koko viisituntinen päivä päällystää kirjoja. Lähes kolmesataa...). Toinen syy on myös se, että tässä osassa kuvia riittää! Yli sata, lienee ennätys tähän asti?

 

"Hyvää työpäivää, kulta!" "Mrhm, saisi mennä maan tasalle koko huonosti organisoitu homeinen vanha sairaala..." "Tuolla tavallako kaikki sairaalanjohtajaehdokkaat ajattelevat?" "En minä enää ylennystä saa."

Perheeseen hankittiin viimeisimmän kasvigeenimanipulaation tulos: ihka oikea rahapuu! "Maksoi reilusti yli parisataa simoleonia (hahaa, opin simien rahayksikön oikeinkirjoituksen >:D), mutta on hintansa väärti. Maksaa pian itsensä takaisin!"

...Leoooo..... Aika koomista, kun tuolla tavalla kaksi sukelluspukuun verhoutunutta suutelevat, mutta Leo kultapieni rakas...Unohditko jo Sirjan? Taitaa poika tulla isäänsä... Harmi kun en saa selvää kuka nainen toinen on...Tai mies...Tai enpä ajattele asiaa...

Voi miten surullista, Asko pääsi juuri uransa huipulle, mutta sitten saapui viikatemies, tuo ystävämme vierailulle.

Askoahan tultiin hakemaan, tuo Karl Rankenberger saapui vähän huonoon aikaan. Surullinen hetki ja jää vielä tölläämään... Kerrankin hulatytöt ovat löytäneet oikeat paikat.

...Siksipä olin iloinen, kun Narri ajoi miehen tiehensä eikä ärhennellyt muille perheestä. Taisi olla vähän tunteellisempi kuin Karl.

Mikä hitto tätä perhettä nyt vaivaa? Katsokaa nyt Kainkin ilmeitä!!

Janna jäi loppuillaksi ja -yöksi heittelemään keppiä Narrin kanssa kummallinen hymy kasvoillaan. Kukaan ei uskaltanut hakea häntä sisälle, vaikka kello oli jo lähemmäs kaksi. "Parempi antaa olla rauhassa", varoitti Leokin ulos pyrkivää Leaa.

Asko haudattiin tutun pihapuun alle kauniiseen paikkaan. Janna halusi välttämättä, että hänellekin jätetään jo hautapaikka edesmenneen miehensä viereen.

"Äh, ennen isä hoiti nämä hommat. Miten se on voinut pärjätä tämän suihkun kanssa?" Olen kohta yhtä märkä kuin jos olisin kylpenyt vaatteet päällä..."

Kumma juttu, Lea vaikutti tavallista kiireellisemmältä ja juoksi ympäri olohuonetta puhelimeenkin puhuessaan ò.Ó.

Perhe oli edelleen surullinen Askon poismenon johdosta. Lea kysyi monta kertaa äidiltään, miksi isänsä kuoli niin nuorena. Janna selitti, miten rankkaa heillä oli ollut suurin osa elämästä. Se verotti terveyttä ja voimia. Aika apea tunnelma leijui talossa pitkän aikaa Askon poistumisen jälkeenkin, mutta suru hellitti hiljalleen.

Tietokone oli aika pelottavan näköinen...Eikö sen yleensä pitäisi olla musta? Asiaan...

 

Hiljalleen Jannakin tottui siihen, että Asko ei ollut hänen vieressään illalla nukkumaan mennessä eikä aamulla herätessä. Hän ei silti hennonnut koskea siihen kohtaan, jossa Asko oli nukkunut.

Elämä palasi uomiinsa. Leo jatkoi outoja harrastuksiaan, Janna maalasi, Kai mökötti ja Lea piti entistä enemmän yhteyttä Väinämöön, tosin tietokoneen kautta, jottei Janna saisi vihiä asiasta. Jonkinalinen kunnioitus jo valmiiksi kärsinyttä vanhaa äitiä kohtaan.

"Kai, etkö osaa enää telkkariakaan käyttää rikkomatta sitä? Voisit edes auttaa! Ärh, mokoma rakkine, hajoamispisteessä puolet talosta!" "Ihan sama." Leo, auttaakohan telkkarin korjaamisessa se, että tökkää ruuvimeisselin TV:stä läpi?

Eräänä aamuna Leo sai soiton Sirjalta ja kutsun kaupungille. Leo oli jo miltei unohtanut koko Sirjan, mutta oli sitäkin enemmän innoissaan. Jannakin hymyili pitkästä aikaa kuullessaan kutsusta, hän halusi vielä varmistaa suvun jatkumisen ennen poistumistaan.

Ainakaan Sirja ei enää katsellut vieraitten miesten perään kuten aikoinaan Askon, mutta toisaalta eräs tuttu henkilö katseli julkeasti Sirjaa ilman, että Leo huomasi mitään. Sirja tosin pysähtyi irvistämään vihaisesti hänelle vislanneelle Väinämölle.

Pari ramppasi puistosta toiseen, ujo Sirja ei halunnut paljon väkeä viliseviin paikkoihin. Parikuvien jälkeen Leo vinkkasi Sirjalle kutsuvasti ja he astuivat takaisin koppiin, aikomuksenaan tuskin toisten kuvien otto.

Plum bobit tässä...

...Mutta simit missä?

Hei oikeesti, ei ollut noin ihmeellistä! Kansanryntäys...

Etsittyään rauhallisemman paikan Leo teki ratkaisevan päätöksen ja veti taskustaan pitkään jemmaamansa halvahkon kihlasormuksen. Sirja suostui ja hyppäsi Leon syliin kiljaistuaan eläimellisesti naurun- ja itkunsekaisesti nauraen...

Janna päätti lähteä tuulettumaan kaupungille samaan aikaan kun kyyhkyläiset kiertelivät puistoja. Hän päätti kokeilla liekitettyjä ohukaisia, muttei riittänyt vapaita työtasoja. Niinpä Janna, tuo nerokas ystävämme, kiersi PIENEN kiertotien kautta, jotta sai laskettua tarpeet ruokapöydälle.

Valmista!

Heetkonen, mitä mössöä tuo on? Sinappia? Öljyä? BENSAA?

"Tulkoon valo!" Mitä hittoa, tulitikku?! Saatkin luvan olla mokaamatta tämän!

No onhan se kaunista...Mutta vaarallista. Julkkiskokille varmaan helpohko homma?

Niin, onhan Janna julkkiskokki, mutta voisi sitä olla sitten vähän hienompi kaara...Nääh, Janna vain käyttää Lean kanssa samaa kimppakyytiä ja kulkee autonrämällä mielummin kuin bensasyöpöllä :)

Lea muuten pääsi opetusuran huipulle ja ei tarvitse varmaan erikseen edes mainita, kuinka iloinen hän siitä oli.

Askon kuolemasta alkoi olla vaikka kuinka pitkä aika, mutta Jannan sisällä kasvoi jokin musta ja iso, josta hän ei joko osannut tai uskaltanut puhua muille. Siispä hän toi sen esille maalaamalla. Muu perhe oli jo toipunut, mutta Janna kaipasi miestään herkeämättä. "Tomaatit", hän joskus sanoi ja hymyili poissaolevasti. Tietenkään kukaan jälkikasvusta ei ymmärtänyt tätä.

"Lea, se sinun Väinämösi soittaa", sanoi Janna hymyttömästi ennen töihin lähtöään riennettyään puhelimeen. Samalla kun Lea puhua papatti sanoi Janna äänettömästi suutaan aukoen Leolle: "Huolehdi hänestä äläkä anna lähteä mihinkään."

Mutta niinhän siinä kävi, että Lea katosi kaupungille ennen kuin Leo ehti sanoa: "Ei." "Leo, näinkö sitä noudatetaan äidin käskyä ja katsotaan Lean perään?" "Mmh, suus kiinni", sanoi Leo samalla, kun hänelle alkoi valjeta, mihin tehtävään oli aikoinaan lupautunut Kainkin kohdalla.

Väinämö oli saanut kutsun jonkun työkaverinsa porukan ilonpitoon ja pyysi Lean mukaan. Stadillehan sitä mentiin ja hyväntahtoista hauskaa porukkaa riitti.

Väinämö sai houkuteltua laulamista pelkäävän Lean laulamaan kanssaan karaokea. Itse asiassa Lea lauloi paremminkin kuin raavas mies, mutta molemmilla oli yhtä hauskaa. Ja hauskanpitoporukka fiilisteli ja hurrasi ympärillä.

Laulun loputtua Väinämö teki jotain, joka yllätti Lean täysin: Mies kaappasi Lean kunnon halaukseen ja kehui nauraen, miten "hyvin" laulu meni. Lea huomasi vain sen, miten hyvältä ja lämpimältä hyvän ystävän halaus tuntui.

Lopuksihan siinä kävi niin, että Lea innostui todella laulamisesta, mutta Väinämö vaikutti olevan ainoa joka enää jaksoi hurrata hieman epävireiselle luritukselle...

Kun joku suostui tiskijukan osaan, alkoi tanssiminen illan hämärtyessä. Jos Lea olisi ollut tarkempi, hän olisi huomannut, miten Väinämö miltei pelkästään tuijotti häntä kääntäen katseensa pikaisesti muualle, jos Lea huomasi hänet.

Muun porukan lähtiessä Lea jäi vielä tanssimaan, kun kerrankin oli päässyt pakoon kaupungille kotona valvovien katseiden alta. Tanssirivi!

Tosin Rouva Kurjenkaulalla oli jälleen jotain valittamista tähänkin asiaan...

Lean hipsiessä myöhään kotiin hän sai kunnon torut äidiltään, jonka rinnalla Kurjenkaulankin mäkätys kalpeni.

Näinkö sitä käyttäydytään vieraiden kodissa? Napsitaan vaivalla kasvatetut simoleonit omaan taskuun...

Jannan ja Lean yrittäessä töihin lähtöä Leo sanoi, että heidän kannattaisi jäädä. "Aioimme pitää salahäät täällä sillä aikaa, kun olette töissä, mutta tulimme Sirjan kanssa toisiin ajatuksiin. Tervetuloa." Jannan kasvoille levisi autuas hymy, mutta Lea huokaisi. Hän ei ollut ikinä erityisemin kiintynyt Sirjaan ja hänestä tuntui, että Leo etääntyi muusta perheestä Sirjan myötä.

Tällaisissa melko koruttomissa puitteissa ja ilman suurempaa juhlavieraiden tungosta viettivät kylmentyvässä syysillassa Leo ja Sirja häänsä. Vaatimatonta, mutta juhlallista.

Ok, eikö sitä yleensä juuri häiden jälkeen onnitella sulhasta tai morsianta ja nimen omaa siitä, että on päässyt naimisiin? Eikä sulhasen äitiä siitä, että osaa kävellä tai jotain sinne päin...

Juhlaruoaksi jouti Jannan taannoiset hummeripaistoksen jäännökset...

...Ja välissä Kaistakin tuli täysi-ikäinen.

Heti juhlien päätyttyä ja Sirjan purettua kamansa pakkasi Kai vähäisen omaisuutensa ja poistui synnyintalostaan vähin äänin. Janna kuitenkin vilkutti pojalle läksiäisiksi. "Kunpa löytäisit sen, mitä etsit, poikani... ... Hiivatti, minkälaiselta kliseeltä tuo kuulosti! Onkohan kiisseliä vielä jäljellä..."

Sirja muutti taloon tuoden lähes 15 000 simoleonia mukanaan. Tavoitteensa tieto, elämäntoiveensa rikosuran huippu. Tällä hetkellä hän on kirurgina, joten siivous, logiikka ja mekaniikka ovat miltei täynnä, myös luovuutta löytyy tältä naiselta. Luonteensa: 9/2/6/3/5, horoskooppi neitsyt. Saatiinpahan rahapuurahat takaisin...

Perheeseen hankittiin Nanna - niminen vanhahko koiraneiti. Sirja varsinkin oli eläinystävä.

...

Jannakin sai uskollisen ystävän, joka seurasi keppi suussa häntä joka paikkaan. Usein Jannan nähtiinkin viskelevän Nannalle keppiä varsinkin Askon haudan ympäristössä.

Selvä pari...

Nanna kotiutui varsin hyvin perheeseen ja ystävystyi varsinkin Jannan kanssa. Lukuun ottamatta paria sohvan pahoinpitely-yritystä ja lattian vesivahinkoa se oli kiltti koira.

Kun Asko ilmestyi ensimmäistä kertaa kummittelemaan, olivat Janna ja Leo innoissaan, mutta Lea lukittautui huoneeseensa, mikä tietenkään ei kummitusta pysäytä.

Minä sitten niin pidän tuosta kirkaanpinkistä työasusta...Oikeasti, sinistä on nähty liikaa!

Janna tunsi aikansa lähestyvän ja päätti nostaa itseään painaneen asian esille, kun sattui olemaan Sirjan kanssa kahden kotona: "Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa. Kun te nyt Leon kanssa luultavasti asetutte tänne sijoillenne, niin eikö teidän pitäisi harkita lapsia? Tarkoitan, etten halua painostaa, mutta..."

"Mitä te nyt tuollaista?! Mitä minä suvun jatkamisesta, kun vaihdan kohta alaakin. Siihen menee aikaa, enkä edes pidä lapsista. Emme me ole Leon kanssa lapsia harkinneet. Eihän siitä ole edes kuin vähän yli vuosi, kun menimme naimisiin!" "Onko siitä jo niin kauan...Sitä paremmalla syyllä, kun Leakin..." "Hei, ei!"

"Pyydän, harkitse vielä. Suvun pitää jatkua, haluan vain..." "Ei! Hullua tuollainen, hullu anoppi ne sanovat ja nyt tiedän mitä se tarkoittaa", sanoi Sirja päättäen keskustelun ja poistui paikalta.

Sirja oli vieläkin ärtsyllä päällä ja poltti keiton pahasti pohjaan. Keittiöhän siitä roihahti tuleen, mutta palomies saapui ja pelasti päivän...

...tosin kukaan tai mikään ei voinut enää pelastaa Jannaa. Häntä oltiin saavuttu noutamaan. Sirja tuhahti ja meni suihkuun pesemän tulen aiheuttamaa nokea ja hikeä yltään.

Lea kerkesi vain juuri ja juuri näkemään, kuinka äitinsä poistui elävien joukosta, kuitenkin hymyillen.

Nannakin oli surullinen, mutta silti...Ei kai tarvitse kuonoaan toisen persukseen tunkea? Tuo on vähän koomista...

...

Nyt Lea olisi yksin julmassa maailmassa. Sirja yritti tulla lohduttamaan, mutta Lea karkasi hänen käsiensä alitse ja ryntäsi huoneeseensa ovet paukkuen.

Pääsi Janna miehensä viereen, mutta ilman platinahautaa. Kuka nyt voisikaan enää olla niin onnellinen menetettyään elämäkumppaninsa.

Nanna oli vähintään yhtä surullinen kuin Lea menetettyään hyvän ystävänsä...

Lea yritti purkaa tunteitaan puhumalla Väinämölle tietokoneen avulla, kun Leo kielsi Leaa enää tapaamasta miestä, mutta Leasta tuntui silti entistä pahemmalta.

Hän joutuisi viettämään lopun ajan lapsuudestaan ilman vanhempien opastavaa apua ja Leokin tuntui näkevän vain Sirjan. Lea sai sellaisen kuvan, ettei Leo ollenkaan surrut Jannan kuolemaa eikä toivonutkaan sellaista Sirjan kohdalla. Leo vain ei näyttänyt suruaan, mutta Lea käyttäytyi silti tavallista kylmemmin hänen seurassaan.

Leo ja Sirja ottivat haltuunsa Jannan ja Askon vanhan makuuhuoneen, Lea tuhahti monta kertaa kulkiessaan oven ohitse.

Hän itki äänettömästi usein itsensä uneen ja heräili keskellä yötä painajaisista, joissa hän on yksin tyhjän keskellä tai muuten ahdistavassa tilanteessa Ja kaiken hän jätti kertomatta ennen niin luotettavalle isoveljelleen.

Lea ei kerta kaikkiaan sietänyt Leon ja Sirjan onnea. Se oli väärin, kun juuri oli tapahtunut jotain niin kauheaa kuin lähimmäisen kuolema. Sirjakin oli niin vastenmielinen, tunkee vain kotiin ja on kuin itse kuningatar, josta kaikkien tulee pitää ja kaikkien kunnioittaa.

"Lea...Käytöksesi on ollut viimeaikoina hieman omituista ja vihamielistäkin. Miksi? Yritän parhaani mukaan olla sinulle ystävä, mutta ei. Voit kyllä kertoa, mikä mieltäsi painaa."

"Hmph. Sehän tässä kiikastaakin, yrität liikaa. Et voi korvata äitiä, et ikinä. Äläkä valita Leolle minusta, olen jo kuullut tarpeeksi saarnoja elämäni aikana. Älä käännä veljeäni minua vastaan", Lea totesi ilmeettömästi saaden Sirjan hiljaiseksi. Juuri Leolle hän oli äskettäin valittanut Lean käytöksestä.

"Kuuntele nyt, minä en vielä lopettanut!", Sirja sanoi kääntäen Lean ympäri saatuaan jostain rohkeutta jatkaa. "Älä, ei minun tarvitse kuunnella sinun sovittelujasi."

"Kuuntele! Sitten kun olet tarpeeksi vanha, voit ihan hyvin muuttaa pois. Ei sinun tarvitse sietää minua sen enempää. Ja olemme suunnitelleet Leon kanssa, jospa me muuttaisimme itse pois jonnekin vilkkaampaan paikkaan kasvettuasi, jos haluat jäädä tänne. Sinun päätöksesi", Lea sanoi mahdollisimman hymyileväisenä.

Lopuksi Sirja vielä miltei kuiskasi hampaidensa välistä vähemmän hymyileväisenä: "Lisäksi, en voi ymmärtää, miten Leo on sietänyt sinua koko elämänsä. Olet vain pilalle hemmoteltu lapsi, joka ei osaa huolehtia itsestään. Yritän olla ystäväsi, mutta jos et ala käyttäytyä se olet sinä joka lähtee ja minun puolestani heti."

Lea karkasi ulos räyhäämään vanhempiensa haudalle: "Miksi hitossa hankitte minut niin myöhään, jäin tänne ilman teitä! Vaikka pidän Leosta, hän on sentään veljeni, jäin Sirjan ja Leon vastuulle, eikä se ole minusta yhtään sen mukavampaa kuin heistäkään." Kolea talvituuli oli omiaan synkeyttämään tunnelmaa.

Lea ja Sirja olivat niin erilaisia kuin uskoa saattoi, miltei saman ikäisiäkin. Kahden hallitsevanpuoleisen naisen elo saman katon alla ei ottanut luonnistuakseen. Sirja oli hieman hienosteleva ja herkkä, mutta pysyi tiukasti kiinni mielipiteissään, kun Lea taas oli päättäväinen ja tiesi mitä halusi.

He's a pirate!

Suunnitelmiin tuli muutoksia muutamia kuukausi ennen kuin Lea täyttäisi 18, kun Sirja kertoi odottavansa lasta. Leo oli innoissaan ja ei tehnytkään muuta kuin hössöttänyt lapsesta.

"Nytpä ne vasta rakastuneita ovat", totesi Lea pisteliäästi. Hän oli kateellinenkin isoveljensä onnelle, mutta ei enää viitsinyt purkaa sitä keneenkään.

Lea vain jutteli tuntemuksistaan ainoan ystävänsä (Nanna lisäksi) kanssa. Kyseessähän oli Väinämö jossain siellä kaukana perheensä parissa, mutta Väinämöllä oli sama ominaisuus kuin Askolla: Hän osasi kuunnella ahdistuneen tytön vuodatusta.

"Ääh! Yäk! Täällähän on tora...torakoita! Iljettävää! Haluan pois tästä rötisköstä, ei lapsen ole hyvä täällä kasvaa!" Kaiken lisäksi Sirja sai torakoita ulkona jahdatessaan flunssan, joka tarttui ympärillä huolissaan hääräävään Leoon.

Valinnut tämä herra väärän ammatin :D.

Kun koitti Lean syntymäpäivä, sai vielä kovasta flunssasta heikko Leo kammettuaan itsensä ylös sängyn pohjalta vähän hurraamaan syntymäpäiväsankarille. Leasta kasvoikin tällainen neito. Ensimmäiseksi oli vuorossa ryntäys vaatekaupoille...

Hassua ajatella, että pikkuinen Leakin on nyt aikuinen! Pingviiniä se nyt silittelee tuossa talvisessa ympäristössä...

Surullisen oloinen Janna saapui kummittelemaan kuolinpaikalleen läpikuultavana ja puoliaineellisena, kuten miehensä. Lea näyttää sentään löytäneen itselleen sopivan kerraston päälle...

 

Noniin, mitenköhän mahtaa käydä seuraavassa osassa, kun Leon ja Sirjan esikoinen syntyy ja Leasta tulee täti? Jääkö hän silti yksin isoon taloon saaden perijän vastuun niskoilleen? Selvinnee sitten...Nyt ovat esi-isä ja -äiti siirtyneet pois keskuudestamme, uusi aika koittaa.