Määh, seuraavan osan aika. Mitä suurempia tässä aluksi pulisemaan...

"Voi että se on pieni ja lutunen!", ei Janna pystynyt lopettamaan hokemista. Hän oli täysin Leon lumoissa, kun Asko taas palasi hiljalleen maan pinnalle raha-asioiden pohtimisen kyydittämänä.

Laskuja oli kerääntynyt niin, ettei enää laatikkoon mahtunut. Laskuihin ei yksinkertaisesti riittänyt raha. "Tämä on tuskaa... En näe mitään ulospääsyä tästä kierteestä, kestämätöntä! Ja kaiken lisäksi Janna ei tiedä asiasta mitään, en ole uskaltanut kertoa. Hän meni melko heikkoon kuntoon synnytyksen johdosta vaikka näyttää ulospäin muuta."

Jostain Asko taas vain keräsi rahat kokoon eikä ulosottomiehellä ollut asiaa Jalavain taloon. Kevät alkoi koittaa pitkittyneen ankean talven jälkeen. "Mitäs te perhoset jo täällä lentelette? Hei, minäpä käyn näyttämässä teitä Jannalle, hän piristyy varmasti!"

Pianpa tuo Leokin täytti vuosia ja kasvoi söpöksi pojaksi. Taisi kakkukin päätyä pojan suuhun ja rinnuksille hujauksessa, kun hän kimppuun pääsi. Leon luonne: 4/4/9/7/1. Ei kiltteydellä poikaa pilattu... Jaa, ja tuo horoskooppinsa on jousimies, Jannalla oinas sekä miehellänsä vesimies. Tulipa tässä sanottua.

Kyllä, Leon vahtiminen on uuvuttavaa ja väsyttävää puuhaa, kun poika meinaa karata vähän väliä vessanpönttöön tutustumaan. Mutta sinä, Jannaseni, näytät totaalisen vähä-älyiseltä aivottomalta zombilta, hehkeää...

Kun Janna vuorostaan tuskaili talouden ja talon siisteyden kanssa, Asko ainakin yritti opettaa Leolle elämän tärkeitä taitoja. "Sano isä?" "Enkä!" "Öh...Janna, Leo sanoi ensimmäisen sanansa..." Lopulta poika oppi Askon opetuksella kävelyn, potan käytön sekä puhumisen jalon taidon hujauksessa alun vastahakoisuudesta huolimatta.

Janna alkoi potea pahoinvointia sekä väsymystä tavallista enemmän ja pääteli odottavansa lasta, vaikkei ollut tällaisia oireita Leota odottaessaan erityisemmin kokenut. Asko riemastui Jannan lopulta kertoessa aavistuksensa, mutta Janna itse vain hymyili uupuneesti vastaukseksi. Hänellä oli melko rankkaa.

Kevään edetessä kohti kesää Jannan vatsa alkoi kasvaa pieneksi kummuksi. Kerran varhain aamulla joku Askon ystävistä tuli pimpottamaan ovikelloa miehen itse ollessa töissä. Janna meni äkäisenä avaamaan oven. "Minä tulin vain sitä sanomaan, etten ole ikinä pitänyt siitä, miten Asko meni tuollaisen heitukan ansaan. Asko on hyvä ja pitkäaikainen ystäväni enkä hyväksy tuollaista. Menit vielä synnyttämään aviottoman lapsen! Ei tuollaista täällä Vaahteranotkossa kaivata", nainen sanoi vakavaan ja asialliseen sävyyn, kuin olisi tullut ilmoittamaan paketin saapuneen postiin. Janna oli äimänä luennosta ja hätisti naisen tiehensä.

Asko selitti myöhemmin naisen kuuluvan paikan vanhoillisia sääntöjä noudattaviin Vaahteranotkon vanhoihin asukkaisiin.. "Aa, siksi minua on katsottu pitkin nenänvartta kylällä. Parempi kait noudattaa niitä sääntöjä, ettei satu mitään... Se nainen näytti vihaiselta." "Ehkäpä, jos aiomme täällä viihtyä." Tapaus unohtui kuitenkin pian. Janna innostui toden teolla maalaamisesta ja tienaisi muutamia kymmeniä simeleonejakin myydessään tekeleitään.

Jannan jäätyä äitiyslomalle hän ei muuta tehnytkään kuin hellitellyt Leota. Alun alkaenkin Askolla oli ollut yötyö ja Jannalla päivätyö, joten lastenhoitajalle ei ollut ollut tarvetta. "Kuuuka on äidin pikku nöpönassu? Kuka on? Hoo, Leo!"

Asko sai harmikseen töistä ikävän flunssataudin ja vietti sairaslomaa perheen kanssa. "Asko, pikkuisellamme on syntymäpäivä, joten voisitko mitenkään olla köhimättä ympäriinsä? Tarttuu vielä meihin kaikkiin." "Olen pahoillani." Jannalla oli todellinen homma yrtiiää pitää Leo irti kakusta ja palavista kynttilöistä. "Hups! Kokeilepas Leo käyttäytyä kuten iso poika ainakin!" "Enkä!"

Tällainen ihan hauskan näköinen poika Leosta kasvoi. Miltei täydellinen äitinsä kopio suusta ylöspäin.

Poika ryntäili ympäri taloa kuin kuningas ainakin julistaen olevansa päivänsankari, jonka tahtoa kaikkien tulee totella. "Höh, vain kuusi lahjaa?! Minähän täytin seitsemän!" "Aiotko saada 50 lahjaa, kun täytät sen verran?", kysyi Janna huvittuneena Leon kävellessä nokka pystyssä paikalta. Asko oli huolissaan Leon käyttäytymisestä, mutta Janna vastasi iän kartuessa tilanteen parantuvan.

"Tämä se vasta on lystiä, kun ei tulla kieltämäänkään! Jipii!" Leo pomppi sängyssään niin että pää melkein hipoi kattoa ja lattia tärisi.

Tilanne johtui siitä, että Jannakin oli nyt saanut osansa flunssapöpöstä. "Olen pahoillani, että sinäkin sairastuit..." "Mitä turhia, lepoa minä muutenkin kaipasin eikä tämä mikään vakava tauti ole." Molemmat parantuivatkin pian ja onneksi Leo säästyi tartunnalta.

Pian koitti sekin aika, kun perheen toisen lapsen oli aika syntyä. Kun Janna tunsi synnytyksen alkavan joutui Asko kiireesti ryntäämään tueksi paikalle jättäen lätyt hellalle käristymään. "En muistanut että tämä on näin kivuliasta", Janna totesi puuskuttaen hien kiilellessä otsalla.

Pian Janna kannatteli käsivarsillaan poikalasta, joka nimettiin Kaiksi. Poika oli väriensä puolesta täydellinen äitinsä kopio. Asko joutui ryntäämään jo ikävästi savuevien lättyjen luokse kesken kaiken...

Leo ei ollut liiemmin kiinnostunut uudesta pikkuveljestään, kunhan pysyisi vain yöt hiljaa seinän toisella puolella eikä vetäisi koko ajan huomiota itseensä. "Voisit sinä nyt edes vilkaista veljeäsi", maaritteli Asko pettyneenä. Leo tyytyi vähän ottamaan pikkuveljeään syliin ja ojensi haisevan ja rääkyvän nyytin pian takaisin.

"Hei! Sain kympin todistuksen ja heti ekasta kokeesta! Kato nyt isä! Saanhan sitten koiran- tai kissanpennun, saanhan?" Asko ei olut huomaavinaan Leota ja tästäkös poika suuttui. Hän meni heti härnäämään Kaita sisälle päästyään syyttäen pikkuveljeään. Asko pettyi vielä enemmän, hän oli vain yrittänyt osoittaa, miltä välinpitämättömyys toisesta osapuolesta tuntui.

"Janna, eikö sinun pitänyt olla pääkokki jo? Miten voit tuikata koko hellan tuleen!!!" "E-en tiedä, minun piti vain hiukan liekittää, kuten siinä TV-ohjelmassakin tein." "Ai siinä jossa koko keittiö oli tulessa?!!" "Isä, äiti, tehkää jotain!"

Palo saatiin pian hallintaan, kun Asko urheasti auttoi paikalle tullutta palomiestä. Janna tutkaili surullisena liekitetyn chili con carnensa jäännöksiä jälkeen päin Askon rauhoitellessa palohälyttimen hermostuttamaa Kaita. Hella oli vähän aikaa käyttökelvoton, mutta muuten keittiö jäi koskemattomaksi.

"Nyt riitti! Se poika saa kuulla kunniansa! Ei meillä ole varaa koiraan tai kissaan ja nyt se poika alkaa raahata susia tänne taloa sotkemaan! Susi ei ole lemmikki!!", Asko räyhäsi yhtenä iltana huomatessaan vieraan suden sohvan kimpussa. Leo kuunteli kuin kuuntelikin saarnan kädet taskussa lenkkareitaan tutkiskellen ja katosi sitten huoneeseensa nyrpeänä Askon huokaistessa syvään: "Miten tuo poika on tuollainen..."

Kaiken lisäksi Janna alkoi jälleen potea väsymystä ja sai todeta odottavansa lasta - taas. "Voih, Kaikin on vielä niin pieni eikä Leosta ole auttamaan talon töissä, vaikka hän haluaisikin." Askokaan ei jaksanut liiemmin hyppiä riemusta vaihtaessaan parkuvan Kain vaippoja kuullessaan uutisen. Ja seinät sen kuin tärisivät Leon pahoipidellessä sänkyään.

Vähän ankeisiin tunnelmiin loppui tämä osa, eikö? Pärjäävätkö Janna ja Asko enää kun lapsia on kolme? Parantaako Leo tapojaan? Entä onnistuuko liekitetty chili con carne ensi kerralla? Sen näemme seuraavassa osassa, jossa on ainakin kasvua luvassa. Hei, sehän rimmasi!