Näin siis alkaa Lc Jalava! Janna Jalava muutti Vaahteranotkoon, joka on pieni kylä Stadin ja Siniperän välissä. Kahden suuremman väliin jäänyt, hiljalleen kuihtuva sellainen.

Tässäpä Janna, joka aloittaa suvun, jolla on perhetavoite, joka haluaa 6 lastenlasta! (Saarioisten!) Oh well, kröh, asiaan. Jannan luonnepisteet: 5/6/6/3/5, horoskooppinsa oinas. Janna on itsevarma, mutta kyllä tontin koko ja talon mitättömyys pistivät naisen hiljaiseksi.

"No voi hertsileijaa! Kylläpäs tämä tontin koko yllätikin, vaikka myyjä oli kyllä oikeassa. Paljon tilaa ja hyvät näköalat, se sanoi. Ja sain kuulemma edullisestikin! Mutta talo jäi melko pieneksi...", totesi Janna astuessaan sisään peittäen armeliaasti silmänsä ruoholattiaiselta näkymältä. "Kai tähän tottuu..."

Mutta hyvä mieli hyvistä kaupoista haihtui, kun paikallinen lehdentuoja kertoi asian oikean laidan. "Ei ole neiti tontin koossa säästellyt, mutta miksi ihmeessä näin iso, kun tuli vain tuollainen pieni tönö! Kuka tän sinulle kauppasi?" "Se oli joku köyhäraukka Pertti Eri-jotain." "Hah, Pertti Eririkas on paikallinen porho! Sinua vedettiin nenästä, otti kiskurihinnankin näköjään. Harmi, ei voi mitään, huono säkä."

Jannaa harmitti tosissaan, mutta ennen kuin hän kerkesi painella sisään, paikallinen ennustajaeukko lupasi povata paikalle komistuksen yksinäistä naista viihdyttämään. Jannaa jännitti illan ensimmäinen vuoro poliisin virassa ja tuumi, ettei juttuseura olisi pahitteeksi.

Tosin ei tainnut 3 simeleonia riittää akalle, kun tupsautti tällaisen lopulta töykeähkön ilmestyksen paikalle. Treffit päättyivät sillä sekunnilla ja Janna yritti turhaan juosta närkästyneen miehen perässä hyvästejä varten.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa oli tuottanut Jannalle pettymyksen ja yövartijan työ imi Jannasta pian loputkin mehut. Ensiksi koitti alan vaihdos ravintola-alalle tiskaajaksi. Sitten Janna kustansi itselleen yövartijan pestistä ansaitsemilla rahoillaan taksimatkan keskustaan.

Paikalliset jorasivat täyttä häkää ja pyysivät Jannan mukaan. "Mikäs siinä, kun opin tuntemaan paikallisia, ei minua enää huijata niin helposti." Eräs mies kopautti Jannaa pian olkapäähän. Janna kääntyi ja näki siihen mennessä elämänsä komeimman miehen. "M-miten voin auttaa teitä?", hän änkytti. "Teillä vain roikkuu pitkä maata laahaava langanpätkä paidasta. Hoitakaa se irti, en pidä siitä. En minä muuta teille olisi sanonutkaan", vastasi mies kylmästi. Jannan hymy ja into hyytyivät siihen ja hän lähti paikalta. "Miten töykeä mies."

Tämä näky sai Jannan jättämään paikan lopullisesti, kun joraajienkin joukko vain kasvoi. "Ei edes vuoroaan voinut odottaa...Hetkonen, kissa pytyllä?! Nyt olen nähnyt kaiken."

Kyllä elämä on kovaa,  pitkä, rankka ja huonopalkkainen työ, vetoisa pieni koppi asumuksena eikä kukaan välitä tai kysy "Mitä kuuluu." Janna raukka, elämä ei ole helppo juttu.

Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja Janna päätti ryhdistäytyä ja pyrähtää kauppaan vielä ennen töitä. "Voi, kuinka kauniin punaisia nämä tomaatit ovatkaan!!", hän huudahti ihastuneena. "Olisit sinäkin noin punainen häpeästä tuolla hinnalla", sanoi kolea ääni hänen takaansa. "Kukas muukaan siinä seisoo kuin se sama töykeä mies sieltä...jostakin", Janna mietti.

Seurasi kova puhetappelu. Ensiksi aiheena olivat tomaatit, sitten taannoinen lankaepisodi ja pian paljon kaikki muukin. Janna huomasi myöhästyneensä töistä aikaa sitten, mutta ei välittänyt. Hän sai nyt puhua unelmamiehensä kanssa ja oli jopa voitolla sanasodassa! Lopulta mies totesi hymyillen: "Tiedän olevani vähän hankala, mutten ole ennen noinen pippurista tyttöä tavannut, joka osaa puolustaa itseään. Pidän sinusta. Nimeni on Kauranen, Asko Kauranen." Janna kertoi myös oman nimensä ja lähti tyytyväisenä kaupasta.

Janna ja Asko alkoivat tavata yhä useammin, satoi tai paistoi, oli aikaa tai ei. Janna oli onnellinen löydettyyän vihdoin kuuntelevan juttelukaverin, joka jaksoi kuunnella joka päiväisestä töissä odottavsta tiskivuoresta aina natisevan sängyn haukkumiseen asti juttuja. Asko oli yllättävän hyvä kuuntelija.

Janna tajusi rakastuneensa Askoon, halusi tai ei. Hän ei tiennyt, miten suhtautuisi asiaan. "Pitääköhän Asko minua vain ystävänä? Voih..." Jannan unelmakupla ei kuitenkaan puhjennut vaan päinvastoin, kun Asko tunnusti eräänä sateisena päivänä pitävänsä Jannasta enemmän kuin pelkästä ystävästä. Ilo läikehti kuin palava liekki Jannan rinnassa Askon vielä suudellessa häntä. Samassa aurinkokin alkoi paistaa...

Tässä taisi olla ensimmäinen osa. Kommenttia saa toki laittaa, se olisi mieluistakin ^^. Saa nähdä, miten Jannalle ja Askolle mahtaa käydä. Kestääkö suhde, vai päättyykö satu aikanaan? Siihen asti UNGALABUGALA!!!!!