aloitusa.jpg

Soorry, venähti tämän osan ilmestyminen, mutta syyt taidatte jo tietää. Joulutarina vei aikaa ja taas lähestyvät kirjoitukset mallia kevät vievät aikaa nyt ja tulevat viemään koko ajan enemmän. On todennäköistä, että tämän osan toisen puolen jälkeen seuraava osa tulee vasta huhti-toukokuussa. Ja tahti saattaa silloinkin olla hidas, kun alan kevään mittaan opiskelemaan yliopistojen pääsykokeita varten. Aion taas panostaa kirjoituksiin... ja sen jälkeen opiskelupaikan saamiseen. Sitä se on kun kasvaa aikuiseksi. Mutta se ei niin kivoista ajankohtaisista uutisista, siis teitä ajatellen. Miulle tämä on vain mukava vapaa-ajan harrastus johon on aikaa tai sitten ei :D Mutta en missään nimessä aio lopettaa. Päivitystahti vain hidastuu, olkaa kärsivällisiä.

Tässä osan puolessa on paljon osien asettelua seuraavaa puoliskoa varten ja siinä lopussa vakiintuukin asetelmat kaikille... Eli tämä saattaa tuntua vähän vasta alustamiselta ja niin kuuluukin. Sitten en enää enempää pidättele ^^

 

* * * * *

Tie on hyvä vertaus elämälle, kaikelle sen monipuolisuudelle ja yllätyksille. Teitä on monenlaisia: helppo- ja vaikeakulkuisia, suoria ja kiemuroita. Matkan varrella on lisäksi kaikenlaista. Risteyksiä, umpikujia, vierellä kulkeva kaista, tai kokonaan muualle lähtevä sivupolku. Jokainen valitsee omansa, mutta aina ei näe, mitä käännöksen takana odottaa. Tutkimattomat ovat elämän tiet.

 snapshotf5920af0fbe6.jpga8fsnapshotf5920af0fbe6.jpg

Elias katseli hyväntuulisena ympärilleen, sen mitä pystyi. Pojat nukkuivat rauhallisina ja tyytyväisinä yläkerrassa, pikkupöydän joulutähti oli vielä elinvoimainen ja varmasti kaunis, joulumusiikki soi hiljaisella radiosta… Ja oli Sera niin monta kertaa kertonut koristeista olohuoneessakin, että Eliaksesta tuntui, että hän oikeasti näki ne.

snapshotf5920af0bbe6.jpg
”Elias, mihin sä oikein eksyit?” Markus keskeytti Eliaksen katselutuokion matalalla äänellä.

d4snapshotf5920af0fbe6.jpg

Elias hymähti kysyvästi poissaolevana. ”Ai, mistä mä jäin paitsi?” Elias kysäisi. Sera naurahti jo ennen kuin aloitti jutun kertomisen. ”Juteltiin vain Markuksen kanssa siitä, miten Samuli ja Saaga alkavat vihdoin pitää sitä jonkinlaisena vävypoikana…” Markus murahti hieman tyytymättömänä niin kuin Seran nostaessa asian ensimmäistä kertaa esille hetkeä aiemmin.

”Niin kai. Jos siis kaikenlaiset korjaustehtävät ja palvelukset kuuluvat siihen osaan niin kyllä, olen saanut paikan”, Markus murahti. Vaikka tapausta ei sanottu ääneen kaikki muistelivat viimeisintä taannoista kyseistä ”tehtävää”, kun Saagan ja Samulin luona vessanpönttö oli tukkeutunut.

snapshotfba634445bdb.jpgc58snapshotfba634445bdb.jpg
”Hyvä, kun sinä tulit avuksi. Kun ei tuo Samuli enää taivu, enkä liiemmin minäkään”, Saaga paljasti. ”Itse asiassa pelkkä katsominenkin kirpaisee.” Markus pyöräytti silmiään ja jatkoi hommaa. Kyllä itse tekeminen harmitti tälläkin kertaa, mutta…

snapshotfba634449bdb.jpg
”Kiitos kiitos kovasti. Samuli lupautui taas leipomaan jotain hyvää sinulle kotiinviemiseksi, on varmaan jo uunissa tämänkertainen palkkio.” Markus huitaisi kädellään vähättelevästi niin kuin aina ennenkin. ”Ei nyt olisi välttämätöntä ollut, mutta kiitos…” Aina jälkeenpäin tuli kuitenkin hyvä mieli, kun näki, että Saaga ja Samuli olivat oikeasti kiitollisia, milloin mistäkin.

Ja pojatkin innostuisivat kotona, Samulin piirakat ja muut leivokset olivat oikeasti hyviä.


Mutta sitähän Markus ei ääneen myöntäisi. Eikä kukaan ollut sanonut ääneen myöskään sitä, että Samuli leipoi aina vain vähemmän, teki kaikkea aina vain vähemmän… Mutta sellaista ei sopinut juhlan aikaan miettiä.

snapshotf5920af0dbe6.jpg
”Jos en väärin muista, seuraavaksi on rikkoutumisvuorossa astianpesukone. Niillä on oma kiertonsa ja olen oppinut sen jo kunnolla kokemuksen kautta”, Markus hymähti huvittuneena saaden Seran ja Eliaksen myhäilemään huvittuneina.

Sera naurahti kuitenkin vielä uudestaan ja sai miehet katsomaan häntä kyseliäinä. ”Ei vaan… En tiedä miten vessansiivouksesta tuli mieleen mun ja Eliaksen yksi suudelma, kolmaskohan se oli, siellä sun kodin pihalla. Sä meinasit kaatua taas vaihteeksi.” Elias kohautti olkiaan. Mitenköhän. Kai tilanteissa oli jotain sama vaivautuneisuutta…

”Mutta mikä teidän ensisuudelma olikaan?” Sera yhtäkkiä kysyi mieheltä molemmin puolin häntä. Sera saattoi vaikka vannoa, kuinka molemmat jännittyivät identtisesti hetkeksi. Yrittivät olla katsomatta toisiaan merkitsevästi.

”No… Kai se oli se teidän kiero pullonpyörityshaaste. Ainakin niin paljon kuin siitä muistan”, Elias lopulta totesi.

Hänelle ja Markukselle oli käynyt jo selväksi, että järvi viedään hautaan.

d97snapshotf5920af0dbe6.jpg
”Mutta…” Elias aloitti nyt vuorostaan pikaisesti uutta juttua. Hän tuli lähemmäs koko illan sylikkäin istunutta kaksikkoa, hyväili hetken Seran paisunutta vatsaa. ”Ette ole varmaan vieläkään halunneet tietää, kumpi tulee?” Markus otti Seran hetkeksi lähemmäksi itseään, molemmat pudistivat päätään.

Sitten Sera alkoi taas puhua ääneen: ”Ei, niin kuin ei edellisikään kerroilla. Mutta toistaiseksi en muista, että tässä vaiheessa olisi ollut ihan näin pieni vatsa poikien kanssa. Joko tulee hento poika tai tyttö…” Sera kuulosti toiveikkaalta viimeisen sanan kohdalla, miehet myhäilivät toisilleen naisen selän takana.

snapshotf5920af01be6.jpg
Markus ja Elias katselivat hetken toisiaan, sitten tarkkanäköinen Markus kysyi Eliakselta: ”Mitä mietit?” Elias puuskahti lyhyesti. Hän ei olisi halunnut joutua nostamaan sitä niin suoraan esiin, mutta kai sitä nyt… ”Ymmärrän, jos ette halua, että olen enää niin paljon täällä elämässä mukana. Alkaen siitä, olenko paikalla lapsen syntyessä”, Elias totesi suoraan.

snapshotf5920af03be6.jpg

Sera näytti hetken siltä, että hänellä oli vastaus valmiina. Sitten nainen perääntyikin.
”Elias… Hyvä, jos ymmärrät. Mutta… En tiedä. En osaa nyt päättää, haluanko sinut tänne silloin vai en.”

cf3snapshotf5920af0bbe6.jpg

Elias nyökkäsi silmät ummessa, kun Sera sipaisi lyhyesti hänen kasvojaan anteeksipyytävänä. ”Onhan siihen vielä aikaa”, Elias lohdutti kireänä. Markus pysyi keskustelusta vaivautuneena sivussa, hänelläkään ei ollut suoraa vastausta.

Lapsi oli hänen, mutta Eliaskin oli osa perhettä. Mutta kuinka paljon? Markus olisi halunnut, että aina vain enemmän, mutta… Sera oli heistä se, joka ajatteli enemmän lapsien ja koko perheen parasta, osasi sen paremmin. Olisiko Eliaksen sijoittuminen vielä enemmän taka-alalle paras vaihtoehto tulevaisuudessa? Oliko Sera päätymässä siihen vaihtoehtoon?

Markus kuitenkin oli se, joka rykäisi päättääkseen kiusallisen hiljaisuuden. ”Radion kanavaa voisi vaihtaa, nyt sieltä tulee vain puhetta.”

”Antakaa mä meen, tarviin vähän jaloittelua.” Elias päästi vastahakoisesti Seran nousemaan, Markus auttoi naista kampeamaan itsensä pystyyn valuneesta epäergonomisesti asennosta.

53bsnapshotf5920af03be6.jpg

”Ai niin tämäkin vielä…” Seralta meni hetki kurottaa radion luokse kuusen takaa. Mutta sinä lyhyenä aikana, kun hän oli poissa näköetäisyydeltä, sohvalla alettiin riehua. Kuin tottelemattomat tilaisuutta kärkkyvät pikku pojat.

724snapshotf5920af0dbe6.jpg
Elias huudahtikin kuin säikähtänyt lapsi. ”Ei ole reilua, mä en näe sua!”

3d9snapshotf5920af05be6.jpg
”Ääh, sä vain näytit niin surkealta. Ei jouluaattona saa mököttää”, Markus torui kuin lasta, sai jopa vähän oikeaa äänensävyä mukaan.

cc6snapshotf5920af0fbe6.jpg905snapshotf5920af03be6.jpg
Sera ryhtyi leikkiin mukaan, kunhan oli nähnyt tilanteen. ”No jopas nyt! Heti kun kääntää selkänsä niin olette toistenne kimpussa! Istukaa nyt siivosti siinä, tai jäätte ilman lahjoja… Tai siis huomenna ilman jouluruoan jämiä.” Serankaan pokka ei enää lopuksi kestänyt, vaan nainen tyrskähteli naurusta hullulle näylle, kun aikuiset miehet ensin painivat keskenään ja asettuivat sitten paikoilleen.

290snapshotf5920af01be6.jpg
Koko illan Sera oli istunut miesten välissä, kaikkein turvallisimmassa paikassa mitä nainen saattoi vain kuvitella. Mutta koko illan Sera oli myös ollut erottamassa niitä toisistaan… Sera myhäili hetken itsekseen.

Ihan aluksi, kun he kolme olivat tavanneet, Sera oli ollut ainoa heitä yhdistävä ja yhdessä pitävä linkki. Sitten myöhemmin Elias… Se oli käynyt ilmi, kun Seralla ja Markuksella menivät välit poikki tämän kadottua. Mutta nyt, kun Sera oli oikeastaan tottunut elämään ilman Eliasta, Markuksen ja lasten kanssa vain… Serasta alkoi tuntua siltä, kuin Markus olisi nyt se, joka on keskellä ja jaettavana. Mutta silti he olivat yhdessä yhä, kaikki kolme.

2fbsnapshotf5920af0fbe6.jpg
Jotain jouluyö juhlayötä radiosta nyt tuli, kaks vain valveill on puol-isoa. Sera näki, kuinka Elias suutaan liikuttaen artikuloi eläytyen juuri niillä pilasanoilla hartaan laulun, Markus hymähti huvittuneena. Miehet hymyilivät toisilleen.

abbsnapshotf5920af0dbe6.jpg
”No, suudelkaa jo. Sitä te kuitenkin haluatte”, Sera lopulta tokaisi. Elias vilkaisi Seraa vähän säikkynä, mutta Markus toteutti käskyn innokkaasti.

snapshotf5920af0dbe7.jpgsnapshotf5920af07be7.jpg
”No niin, tuu Sera takas paikallesi, ei saa kukaan jäädä joukosta paitsi”, Markus kutsui melko pian. Sera totteli tyytyväisenä kutsua.

snapshotf5920af09be7.jpg
Kun Sera alkoi vaivalloisesti asettua taas miesten väliin, Markus ja Elias vaihtoivat vielä yhden lämpimän katseen. Huvittuneeksi se muuttui silloin, kun Sera tokaisi: ”Olen otettu siitä, että haluat varmistaa tukea antamalla, etten kaadu tai mitään. Mutta Markus, ei tarvitse noin kovasti puristaa takamustani. Pysyn pystyssä vähemmälläkin.” Sitten, tilanteeseen kuulumattomasti, Elias yhtäkkiä hypähti. Kohta muutkin kuulivat, kuinka ylhäältä kuului askeleita. ”Hitto sori, mun olisi pitänyt huomata”, Elias kuiskasi nopeasti, kun auttoi Seran istumaan lopun matkaa. Piti asettua vielä siveellisesti.

snapshotf5920af0bbe7.jpg
Pojat laskeutuivat portaita molemmat uusissa joululahjayöpaidoissaan. Onneksi Aleksi tuli edellä, vanhempi pojista tiesi jo täsmälleen millainen suhde hänen vanhemmillaan oli kehenkin. Eetu tiesi vain osan kolmiosta. Sen, että Markus ja Elias antoivat molemmat Seralle hyvänyön suukkoja, ja että Markus ja Sera olivat nykyään eniten yhdessä, isän ollessa paljon poissa. Mutta Markuksesta ja Eliaksesta nuorempi poika ei tiennyt mitään… Eikä tulisi sinäkään iltana tietämään. Kaikki ajallaan, niin paljon kun on vain tarpeellista.

snapshotf5920af03be7.jpg
”Mä menen katsomaan, mitä asiaa pojilla on.” Markus ja Elias olivat asettuneet sohvan kauimmaisiin nurkkiin, ihan varmuuden vuoksi. ”Varovasti”, Elias vielä kehotti Seran noustessa vaivalloisesti jo toistamiseen.

cdsnapshotf5920af0dbe7.jpg
”Äiti tänään on tapahtunut niin paljon kaikkea jännää, etten mä voi nukkua! Kun mä sain sen uuden ohjattavan auton mä haluun heti kokeilla sitä! Sitten kun ne kaksi kirjaa…” Huvittunut äidin tyytyväisyyttä hehkuva Sera hyssytteli intoilevaa nuorinta poikaansa. Aleksi huokaisi lyhyesti. ”Voinko mä nyt mennä nukkumaan? Se tuli mun huoneen kautta, kun ei yksin uskaltanut mennä pimeään alakertaan.” Sera nyökkäsi Aleksille ja ohjasi sitten Eetun mukanaan keittiöön sanoen: ”Huomenna vasta tutkitaan lahjoja tarkemmin. Mutta tiesitkö, että jouluna on lupa syödä yölläkin… Jos glögi vaikka rauhoittaisi sinua?” Eetu oli innoissaan siitäkin.

snapshotf5920af01be7.jpg
Elias ja Markus seurasivat ensin huvittuneina yöllistä juttutuokiota ja syventyivät keskustelemaan sitten jostain vakavammasta. Aleksi ajatteli jo, ettei häntä oltu huomattu lainkaan. Sellaista meinasi vähän olla kun… Olisipa isä tullut aikaisemmin ennen joulua kotiin. Kaikki pyöri aina isän ympärillä pari ensimmäistä päivää. Olihan isä mukava saada kotiin, mutta… Aleksin oli täytynyt myöntää itselleen, että joskus hän ei olisi jaksanut sitä. Tulee, hirveä häsläys ympärillä, sitten odotetaan vain milloin taas lähtee, surraan pari päivää, ja sitten kaikki on rauhallisempaa aina siihen asti, kunnes se taas tulee.

3f3snapshotf5920af07be7.jpg
”Aleksi”, isän ääni kuitenkin keskeytti juuri kun Aleksi oli laskemassa jalkansa ensimmäiselle viileälle porrasaskelmalle. Oliko isä voinut jotenkin kuulla hänen ajatuksensa? Ei, ei nyt sentään… Mutta mitä sitten?

”Pianohuoneessa taitaa olla vielä valot päällä, jos en väärin muista. Voitko sammuttaa ne? Ja toivottavasti saat nyt nukuttua paremmin, me yritetään uuvuttaa Eetua tarpeeksi yötä varten.” Aleksi kuuli lapsekkaan virnistyksen isänsä äänensävystä, hymy tarttui poikaankin. Oli se kuitenkin hänen isänsä, ja hyvin rakas. Olisipa tilanne vain ollut toinen.


* * * * *

snapshotf5920af0fbe7.jpg
Välijuttu, hankin nyt jo uuden naaraskissan, että on saman ikäinen Altairin kanssa, äänet päätyivät siihen. Rosalea, random nimi taas… Aleksi taisi olla pelottava näky kaupungilla, herra yöpaidassa ja silmien perusteella aineissa XD

c0asnapshotf5920af0dbe7.jpg
Rosaleakin näyttää huolestuneelta… Tuli muuten nätti, vahva ehdokas Noran tittelin perijäksi.

snapshotf5920af05be7.jpg

”Älä turhaan mene jääkaapille, tästä riittää sinullekin”, Markus totesi aamulla hyväntuulisena. Miehen katse viipyi pitkään hellänä Seran kasvaneessa vatsassa.

”Noinkohan, tuntuu että syön viisi kertaa enemmän kuin tavallista”, Sera hymähti, mutta hymyili kuitenkin tyytyväisenä.

fcasnapshotf5920af09be7.jpg
Aleksi vilkaisi sivusilmällä äitiään ja Markusta. Aleksi oli kuullut eteisessä keskustelunpätkän iltana, kun Elias oli taas lähtenyt. Isä oli sanonut, että toivottavasti täällä on uusi tervehdittävä, kun palaan. Isä oli kuitenkin lähtenyt ennen lähestyvää synnytystä, eikä palaisi ennen sitä. Ehkä hyvä niin. Tuntui taas vähän normaalimmalta. Siitä ei mennytkään enää kovin montaa päivää, kun perheen uusin tulokas päätti tulla maailmaan.

98dsnapshotf5920af0fbe7.jpg6a3snapshotf5920af0dbe7.jpg
Jonna oli kyllä tarjonnut hänellä yhä tallessa olevaa pinkkiä mattoa lastenhuoneen somistukseksi. Sera olisi mielellään ottanutkin lahjoituksen vastaan, mutta jostain syystä Markus oli vastustanut jyrkästi. Aivan kuin hänellä olisi ollut jotain pinkkiä väriä tai yleensä vain sitä mattoa vastaan… Seran mielestä se olisi tehnyt heidän ensimmäisen yhteisen lapsen huoneestaan oikein nätin, prinsessahuoneen tytölle. Mutta onneksi löytyi vastaava matto punaisena ja kaikki oli hyvin.


* * * * *

snapshotfba634445bd5.jpg
Eliaksen seuraava vierailu tapahtui kuitenkin kaikkea muuta kuin iloisissa merkeissä. Yksin talven viimeisistä isommista lumimyrskyistä repi maata neulanterävillä taivaalta syöksyvillä jääkiteillä. Yksi hahmo kuitenkin uskaltautui liikkumaan sellaisessa jäisessä painajaisessa.

Elias oli juossut niin nopeasti kuin vain pystyi. Nyt päämääränsä kohdalla hän kuitenkin hidasti tahtiaan, hän tiesi myöhästyneensä. Jopa Jonna oli sen tuntenut… Mutta nyt ensin tämä.”Äiti mä yritin mutta tää myrsky yllätti…” Kasvojen suojana ollut huppu oli valahtanut jossain vaiheessa hurjaa kisaa aikaa vastaan pois, Elias pyyhkäisi kirveleviä kasvojaan ja tiesi niiden olevan verillä taivaalta syöksyvästä jäisestä lumisateesta. Mies hieroi kasvojaan vielä lisää turhautuneena, jottei ainakaan pahentaisi äitinsä oloa saapuessaan. Haavat kyllä parantuisivat näkymättömiin pian, kunhan Elias pääsisi tuulelta suojaan.

b8csnapshotfba634449bd5.jpg
”Äiti?” Talossa tuoksui ummehtuneelta. Elias odotti melkein peloissaan. Hän ei tiennyt lainkaan mitään odottaa, äidin tunteet olivat aivan tyhjät…

1e0snapshotfba634445bd5.jpg
Sitten, askeleita toisessa huoneessa ja ovi avautui. Kuului naps, valot menivät ilmeisesti päälle. Laahaavat askeleet jatkoivat vielä hetken, kunnes pysähtyivät Eliaksen eteen jonkin matkan päähän. Elias sulki oven takanaan, ulvovan tuulen vinkuna ja jo valmiiksi jäiseen hankeen ropisevien kiteiden äänet lakkasivat. Tuli aivan hiljaista.

b6dsnapshotfba634443bd5.jpg
”Äiti mä olen pahoillani mä yritin ehtiä ajoissa, mutta…” Saaga pudisti päätään. ”Ei se mitään… En minäkään voinut sille mitään”, Saaga totesi heikolla ja värisevällä äänellä. Elias otti varovasti askeleita, yksi kerrallaan, kunnes pääsi äitinsä luokse ja kiersi kätensä tämä niin pieneltä ja rikkoutuvalta tuntuvan kehon ympärille.

faesnapshotfba634443bd5.jpg
”Yritin… Mutta miksi? En voinut tehdä mitään! Samuli vain kuihtui pois… Ei tämä ole reilua. Meidän piti elää pitkään yhdessä! Samuli oli minua nuorempi! Miksen voi vanheta nopeammin? Ja nyt… Samuli on poissa, olen yksin, taas…” Saaga valitti hyödyttömiin käsiinsä tuijotellen, mutta ei onnistunut vieläkään saamaan ilmoille kuin paperinohuen, epäuskolla kyllästetyn äänen. Saaga huojui seisoessaan ja vaikutti heikolta. Oli varmaan viimeiseen asti yrittänyt parantaa Samulia, mutta jo elettyä elämää ei mikään tuo takaisin. Joskus kehon käyttöikä tulee vain tiensä päähän, mikään ei ole ikuista.

52esnapshotfba63444fbd5.jpg
”Olet oikeassa, sille ei voinut mitään. Mutta te elitte pitkään yhdessä ja onnellisesti, älä unohda sitä äiti. Etkä ole yksin, mä olen täällä auttamassa”, Elias lupasi. Saagan oli pitkään täytynyt kätkeä ahdistuksensa heikkenevän ja vanhenevan Samulin puolesta, kun Eliaskin tunsi jotain ja ehti lähteä liikkeelle vasta liian myöhään. Kyllä Saagassakin oli ihmistä, joka oli nyt kärsinyt menetyksen ja tarvitsi tukea. Elias auttaisi. ”Mä teen mitä vain”, Elias lupasi.

”Mitä vain?” Saaga kuiskasi. Elias nyökkäsi hieman epäillen ja kiersi Saagan eteen, jotta näkisi tämän paremmin jos suinkin mahdollista.

540snapshotfba634449bd5.jpg
Saaga tarrasikin yllättävällä voimalla Eliaksen takin etumukseen ja veti poikansa lähemmäs itseään. Elias huudahti säikähtäneenä ja sitten Saagan kädet jo kiemursivat ainoalle paljaalle iholle, jota Eliaksella nyt oli. Kaulalle. Mutta Saagan käsistä levisi lämpö. ”Tapa minut. En kestä tätä uudestaan”, Saaga aneli kähisten.

903snapshotfba634441bd5.jpg
Elias oli hetken lamaantunut äitinsä teosta ja sanoista. Ei, ei Saaga nyt niin, suvun vahvin nainen…

”Ei äiti!”

Elias havahtui astumaan kauemmas, kun Saaga heikkeni vielä lisää niin, ettei pystynyt pitämään häntä enää aloillaan. Elias haukkoi henkeään, kaulaa poltteli vieläkin. Häntä etoi, osa äidin kallisarvoisesta elämänvoimasta oli nyt hänellä. ”Sitä en tee, enkä anna sinun tehdä sitä itsellesikään”, Elias sanoi tiukasti. Saaga jäi apaattisena paikoilleen.

962snapshotfba634449bd5.jpg
”Hei…” Elias aloitti sitten uudestaan, varovasti ja lempeämmin. ”Tiedätkö miksi? Koska niin moni jäisi kaipaamaan sinua. Koska sä kyllä jaksat, sulla on vielä paljon edessä kaikkea. Sä oot vahvempi, tällainen raukkamainen luovuttaminen ei käy. Mun äiti ei luovuta.”

 Saaga kohotti katseensa ja painoi taas uudestaan. Elias näytti niin luottavaiselta kun hän vain… ”Olet… Olet oikeassa. Olen pahoillani, en olisi saanut tehdä niin. Mutta kun taas tunsin… Samuli oli oikeassa silloin. Mä pelkäsin, että menetän taas uudestaan. Pelkään vieläkin…”

856snapshotfba634447bd5.jpg
Elias tarkasti varmuuden vuoksi, että hänellä oli vielä käsineet kunnolla käsiensä suojana. Sitten hän asetti kätensä Saagan hartioille. ”Ei siitä helppoa tulekaan. Mutta sulla on paljon lapsenlapsia, joille sä olet tärkeä. Emiliakin voisi olla iloinen edes yhdestä isoäidistä. Jos sä vain haluat”, Elias muistutteli lisää kaikesta mukavasta.

Saaga jopa hymyili jo vähän. ”Tietenkin. Se olisi mukavaa. Taas yhdet pikkutytön hiukset letitettäviksi, sitten joidenkin vuosien päästä.” Eliaskin naurahti jo helpottuneena. Hyvä, äiti alkoi ajatella taas tulevaisuutta. ”Noin sitä pitää. Kyllä kaikki järjestyy, mä lupaan”, Elias vakuutti vielä ja irrotti vihdoin otteensa. Saaga huojahti ja jatkoi saman tien takaisin vasten Eliasta.

e0bsnapshotfba634443bd5.jpg
”Kiitos kun tulit. En pystynyt ajattelemaan ollenkaan selkeästi mitään muuta…” Saaga mutisi jo vähän häpeissään ja halasi poikaansa tiukasti, koko nainen tärisi. Elias halasi takaisin, ja riisui käsineensä. Saaga pysyi hädin tuskin pystyssä fyysisen ja henkisen uupumuksen takia, eikä Saaga varmaan enää yrittäisi samaa temppua kuin aiemmin uudestaan. Elias kiirehti antamaan sen hänelle väkisin sysätyn takaisin.

c9esnapshotfba63444dbd5.jpg
Kun Saaga oli rauhoittunut, Elias rykäisi hiljaa. ”Tuota… Onko Samuli vielä?” Elias kysyi varovasti ja nyökkäsi makuuhuoneeseen päin. Saaga nyökkäsi lyhyesti ja käänsi sitten katseensa. ”Pitää soittaa pariin paikkaan”, Elias totesi ääneen ja lähti haparoimaan puhelinta seinältä. Ulkona tuuli alkoi jo laantua ja jääneulat vaihtuivat pehmeisiin hiutaleisiin.


* * * * *

snapshotdb94f94e5bd5.jpg

”Öitä. Liiku hiljaa, Miro nukkuu kai jo”, Jonna kehotti Mariaa vaisulla äänellä. Kuulosti vähän jo eläväisemmältä, mutta olikin kulunut jo… Ajattele muuta.

 Vielä pari viikkoa aikaisemmin he olisivat suunnanneet päinvastaisiin huoneisiin yöpuulle, mutta kaksoset olivat vihdoin saaneet tahtonsa läpi ja isomman huoneen hallintaansa.

”Okei”, Maria lupasi, vaikka epäili. Ihan äidin mieliksi hän otti pari ensimmäistä askelta hiipien huoneeseen.

snapshotdb94f94edbd5.jpg
Maria sytytti kuitenkin nopeasti valot päälle. Miro huokaisi pitkään. ”Kyllä mä tiesin, että sä et mitään vielä nuku”, Maria kuiskasi. Miro huokaisi uudestaan vastaukseksi ja kaivautui syvemmälle peittonsa alle. Taisi kuitenkin uni olla lähellä. Kun Maria veti päiväpeiton sängyltään syrjään ja otti sen alla odottavan yöpaidan käsiinsä, Miro kääntyi toisin päin sanattomasta sopimuksesta siskon vaatteiden vaihdon ajaksi eikä Mariakaan vilkuillut Miron suuntaan turhaan varmistukseksi.

snapshotdb94f94e3bd5.jpg
”Miro hei…” Nyt Miro ärähti vastaukseksi. ”Tiiän että sä kuuntelet. Kuule, kun huomenna on iso matikan koe ja mua jännittää ihan hemona. Olisi hyvä, jos saisi nukuttua hyvin…”, Maria vihjasi keimaillen, mutta Miro murahti, ei liikuttanut häntä. ”Ja… Taas tulee yksi viikko lisää siitä”, Maria jatkoi vakavampana. Hän ei olisi halunnut vedota isoisän kuolemaan, mutta ei hän voinut sille mitään, että se vaivasi häntäkin yhä.

snapshotfba63444fbd5.jpgsnapshotfba63444dbd5.jpg
Maria kuitenkin tiesi, että Miroa vielä enemmän. Samulista oli tullut niin tärkeä ystävä ja ohjeistaja Mirolle, joka muuten kuunteli enää harvoja.

snapshotfba634449bd5.jpg
Lähinnä Miro tulisi varmaan muistamaan heidän yhteiset ruoanlaittohetkensä, Samuli oli ollut hyvä kokki. Nyt onneksi Mirokin, kunhan oli tarpeeksi monta kertaa ollut Samulin opissa ojennettavana.

snapshotfba63444bbd5.jpg
”Älä huoli, se parantuu teikäläisillä hetkessä.” Eikä sen jälkeen mitään ylimääräistä huolehtimista. Kaikkein eniten Miro oli kuitenkin arvostanut ehkä sitä, että Samuli oli ihminen eikä maininnut Miron sitä toista puolta kovin usein. Jostain syystä Mirosta oli tullut herkkä sellaiselle, halusi olla kaikin tavoin tavallinen ja ihminen. Maria melkein paheksui Miron sitä asennetta, mutta kukaan muu ei ollut huomannut, onneksi. Äitikin olisi loukkaantunut.

cb0snapshotfba63444bbd5.jpgsnapshotfba634443bd5.jpg
Mutta isoisän kanssa Miro sai olla ihan tavallinen, tehdä tavallisia juttuja.

snapshotfba634447bd5.jpg
”…ja sen jälkeen opin, ettei kokkien bravuuria pidä kokeilla enää yhdelläkään pitsapohjalla.” Miro nauroi avoimesti taas yhdelle mukavalle jutulle. ”Okei, muistetaan. Käydään hakemassa nyt mummikin syömään, katsotaan millaiseksi sen ilme muuttuu tästä bravuurista.”

c4esnapshotfba634449bd5.jpg
Mutta aika meni ihan liian nopeasti, kun on kivaa ja kaikki hyvin.

snapshotfba634441bd5.jpg
”Mä taidan lähteä takaisin kotiin”, Miro ilmoitti pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen ja vilkaisi vielä kerran murheellisesti tyhjää paikkaa. Saaga vain nyökkäsi ja jatkoi sitten asiaa ajatuksissaan. Samuli oli mennyt päiväunille, taas. Sydän ei kestäisi enää kauan ja vaikka Miron ei pitänyt periaatteessa tietää siitä… Ei kenenkään nuoren herran pitäisi olla niin vakava ja synkkämielinen.

snapshotdb94f94ebbd5.jpg
”Mä ymmärrän”, Miro siis nyt sanoi ja teki tilaa. Toinen sängyistä olisi sen yön tyhjä.

snapshotdb94f94e9bd5.jpg
Oli siinä ei-ihmispuolessa niitä hyviäkin puolia. Kaksosten epätavanomaisen siteen ansiosta oli aina joku ymmärtämässä. Lisäksi, täysin uneton ja rauhallinen yö oli vain sängynvaihdon päässä. Riitti, kun juuri ja juuri tuntee toisen ruumiista hohkavan lämmön ja energian… Ja siitä he heräisivät aamullakin, taatusti levänneinä ilman painajaisia ja ahdistusta oli sitten mitä tahansa tapahtunut. Ja niin pitkään, kun suru Samulin poismenosta varjostaisi perhettä, ei Jonna sanoisi mitään. Pari ensimmäistä yötä he olivat kaikki nukkuneet yhdessä, Jonnan läheinen suhde isäänsä heijastui sillä tavalla kaksosiinkin. Sellaiseen ei auttaisi kuin aika. Joka tapauksessa kaksoset saivat kestää enemmän kuin vaikka Aleksi. Eihän Samuli ollut kenellekään oikeasti sukua siinä talossa... Mutta kyllä sielläkin tietenkin kaivattiin Samulia.

5dbsnapshotdb94f94edbd5.jpg
Mutta toki sitä ahdistusta koulutyöstä vastaan auttaisi, että oikeasti tekisi hommat ajoissa. Jonna piti Mariaa aina kaksosten enkelipuolena, mutta oli Mariallakin omat paheensa. Kuten väärä tärkeysjärjestys ja hajamielisyys.

9c7snapshotdb94f94edbd5.jpg
Mirosta taas tuntui paremmalta, kuin edellisenä iltana nukkumaan mennessä. Hän olisi kyllä ehdottanut Marialle unetonta yötä, jos Maria ei olisi tehnyt sitä ensin. Se kun tuntui aina jotenkin puhdistavankin, taas olisi helpompi aloittaa uusi päivä. Ja joka päivän jälkeen oli helpompi.


* * * * *

snapshotf5920af01bea.jpg
Markus oli niin tottunut vaipanvaihtaja, että se onnistui nopeasti ja sotkematta myös työpuku päällä.

snapshotf5920af03bea.jpg
Mutta oli oma tytär ihan eri asia kuitenkin. Markus olisi mielellään viettänyt Emiliansa kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Nytkin taas vain työt kutsuivat, Sera olisi vielä jonkin aikaa äitiyslomalla.

9e4snapshotf5920af01be7.jpg
Toistaiseksi Lehtotien talossa oli vielä hieman outo nukkumisjärjestely. Markus ja Sera olivat alakerran isossa makuuhuoneessa, Aleksi piippuhuoneessa ja Emilia lastenhuoneessa. Pojille oli tarjottu, että toinen iso makuuhuone voitaisiin muuttaa heidän yhteisekseen ja pieni piippuhuone vierashuoneeksi, mutta pojat olivat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Eetu etenkin rakasti isoa sänkyä ja sitten taas lelulaatikoita Aleksin huoneessa. Joskus, kun Elias oli käymässä, Eetu sai myös nukkua isän vieressä, yksi etu lisää.


---

snapshotf5920af0bbea.jpg
”Mutta Eetu! Noinko vain aiot pärjätä päiväruokaan, tuollaisella aamupalalla?” Markus ihmetteli ääneen. Eetu mumisi jotain suu täynnä ruokaa, välipalakeksejä. ”Äläkä puhu ruoka suussa, puheesta ei saa selvää.” Eetu nielaisi suuren annoksen, Markus pelkäsi jo pojan tukehtuvan.

”On kiire. Mä en ole vieläkään oppinut kunnolla laittamaan niitä linssejä.” Eetu oli saanut sen verran erikoisen silmien värien, että nyt koulun ensimmäisillä luokilla poika itsekin oli huomannut sen vaikutuksen. Piilolinssit kuitenkin muuttivat silmien värin melkein samaksi kuin Markuksella, ruskeaksi. Tai niin Markus oli ainakin kuullut, Eetu käytti linssejä vain kodin ulkopuolella. Kuten nyt, kun oli lähdössä kaverille vapaapäivää viettämään, samoin kuin Aleksi jonnekin.

snapshotf5920af09bea.jpg
”No… Hyvä on. Harjoittelet vain kovasti, niin kohta sekin sujuu ihan rutiinilla.”

”Mikä on rutiini?”

Markus väisti kysymyksen suurella kulauksella välipalapuuromössöjuomaa, hänen oma aamiaisensa… ”Mutta nuo kissat hyppivät vieläkin pöydille. Eikö sulla ja Aleksilla ollut joku koulutusprojekti?” Eetu kohautti olkiaan.

462snapshotf5920af09bea.jpg
Sitten ovi avautui, ensimmäiseksi Aleksi sammutti valot. ”Ei täällä enää pimeä ole, menee vain sähköä.” Markus tarttui tilaisuuteen.


”Aleksi näetkö pöydällä mitään ylimääräistä? Ei ole kiva katsella kissan takamusta syödessä.”

”Mitä, hyvinhän se istuu. Siivosti siinä niin, ei valtaa koko pöytää niin kuin ennen. Joten onhan tässä edistystä tapahtunut, eikö?” Markus pudisti päätään Eetun kikattaessa. Pojat olivat joskus mahdottomia, etenkin parivaljakkona. Mutta hauskoja ja kivoja poikia kuitenkin…

Nytkin Aleksi kuuliaisesti hätisti Freijan pöydältä. Sentään kolme muuta pentua, Altairin sisarukset, oli annettu pois. Edes vähän vähemmän kissoja jaloissa...

31dsnapshotf5920af09bea.jpg
”Niillä on salaliitto. Altair jatkaa siitä mihin Freija jäi”, Aleksi totesi valittaen mahdotonta tehtäväänsä tehdä kissoista sisäsiistimpiä. Eetu nyökytteli päätään pontevasti, yhtä lannistuneena. Kuulosti ja näytti niin tutulta… Joskus tuntui, kuin olisi ollut kaksi Eliasta pyörimässä ympärillä.


* * * * *

snapshotdb94f94e7bd5.jpg
”Väistä, mun naama sulaa kohta.”

”Oota nyt hetki, mulla on suu vielä ihan hammastahnavaahdossa. Äläkä töni, tässä menee vain kauemmin.”

snapshotdb94f94e1bd5.jpg
”Jes, se finnikin tosta alahuulen vierestä on kadonnut. Nyt mulla on taas pepsodent-hymy, näetkö?” Ei Miro tietenkään nähnyt kasvot saippuassa ja poika tönäisi tarkoituksenmukaisesti kikattavan siskon vihdoin pois edestään.

”Vuoronvaihto vai? Okei. Mihin sä sen naamamömmön laitoit?”

5b2snapshotdb94f94e7bd5.jpg
”No niin, eikö ole kivaa, kun joku on kohtelias? Sä oisit voinut antaa mullekin tilaa”, Miro mumisi hammasharja suussaan. Marian täytyi keskittyä huuhtelemaan kasvojaan, joten hän tyytyi vain survaisemaan kyynärpäällä veljeään vatsaan. Tuntui kovalta, se tiesi odottaa sitä ja jännitti vatsalihakset. Maria kuuli Miron tuhahtavan huvittuneena. Toisella kierroksella Maria talloi Miroa varpaille ja taistelu jatkuikin jalkojen tasolla, kun toinen keskittyä harjaamaan hampaitaan ja toinen pesemään kasvojaan käsillä.

8bsnapshotdb94f94edbd5.jpg
”No niin, mä olen valmis. Ja ensi kerralla älä unohda paitaa ennen aikojaan jonnekin. Kyllä mä tiedän että susta on kiva bodata peilille uusilla hienoilla lihaksillas, mutta säädyllisyys ennen kaikkea. En mäkään kulje täällä alusvaatteissa.” Jo puhuessaan Maria oli valmistautunut hätäiseen lähtöön. Miro sai töytäistyä kikattavaa siskoaan kuitenkin vielä polvella takamukseen tämän rientäessä pois.

fc1snapshotdb94f94e1bd5.jpg
”Muistakaa, että jääkaapissa on eilistä illallista siellä alahyllyllä. Tulen iltapäivällä, pitäkää talo kasassa. Eikä mitään valoshowta parvekkeella”, Jonna ohjeisti. Viittasi lopuksi siihen itsestään selvyyteen, että kaksosten kuului todella kirjaimellisesti käyttäytyä ihmisiksi. Maria vilkutti näyttäen oikein kiltiltä. ”Kyllä äiti.” Jonna vilkaisi vielä kulmaansa kohottaen taakseen. ”Lässytys on epäilyttävää.” Sitten Jonna kiirehti töihin.


* * * * *

a1bsnapshotf5920af0bbea.jpg
Sera oli erittäin innoissaan tytöstä, tietenkin. Hoiti kuin silmäteräänsä, pikku prinsessa. Tämän enempää Sera ei enää elämältä pyytäisi, kun oli jo niin paljon saanut.

35esnapshotf5920af01bea.jpg
(<3 tää ilme)

275snapshotf5920af09bea.jpg
”Vien nyt Emilian päiväunille. Pojat tulevat aika pian kavereiltaan, mutta mä ehdin lähteä töihin ennen sitä. Muista laittaa ruoka valmiiksi ennen kuin talo on täynnä nälkäisiä lapsia. Miro ja Mariakin saattavat pistäytyä, Saagakin puhui jotain tästä päivästä.”

Markus huokaisi lyhyesti. ”Okei. Minun pitää käydä läpi yksi kirja omaa projektia varten. Luen varmaan alakerrassa, tuotko itkuhälyttimen mukana kun tulet alas?”

”Tuon, äläkä unohda siivota mitä sovittiin.”

9fcsnapshotf5920af09bea.jpg
Kun Sera tuli työpukeissa alas nopeammin kuin Markus oli arvellut, tuli Markukselle kiire tarttua hänelle annettuun hommaan. ”Menen nyt, jätän itkuhälyttimen tähän portaiden viereen. Tuli vähän kiire.”

”Selvä, hyvää työpäivää.”

f96snapshotf5920af0bbea.jpg
Vaikka Markuksen vapaapäivä alkoikin siivousurakalla, oli se Markukselle silti taas yksi niistä parhaista. Tulisi olemaan ihan rauhallista ainakin hetken… Ja perheen kanssa puuhailussakin oli oma hupinsa. Ruokailusta tulisi yksi show.

snapshotf5920af07bea.jpgsnapshotf5920af0fbea.jpg
”Kelpaakin loikoilla siinä nyt, kun se on taas puhdas”, Markus keskeytti hommansa lyhyeksi ajaksi vain vilkaistakseen huvittuneena selvästi olostaan nauttivaa kissaa. Markuksesta tuntui ihan samalta, olisi voinut heittäytyä pehmeälle matolle ikkunasta verhojen välistä siivilöityvään lämpimään auringonvalolaikkuun, nauttia elämästä…

9b0snapshotf5920af09bea.jpg
Mutta ainakin Markuksella oli taas velvollisuuksia, kun Emilia heräsi. Vauvat syövät yllättävän monta kertaa päivässä, onneksi sentään aina suunnilleen samalla rytmillä.

”Oho, ovi kävi. Taisi jompikumpi pojista tulla kotiin, ja ruoka on vasta uunissa.”


* * * * *

374snapshotdb94f94e7bd5.jpg
”Tiiäkkö… Sä olit oikeassa, on täällä vähän vilposta. Mä taidan käydä hakemassa sen kaulahuivin ennen kuin lähdetään kylälle. Heitä avaimet”, Maria päätti, kun kaksoset olivat hetkeksi pysähtyneet leikkikentälle. Heidän oli tarkoitus viettää nättiä päivää kylällä yhteisten koulukavereiden kanssa ja mennä sitten Lehtotielle kärkkymään lämmintä ruokaa. Voittaa aina jääkaappisapuskan.

”Kato, mä arvasin. Sä yrität liikaa olla jotain muuta kuin ihminen”, Miro torui ja alkoi kaivaa jotain paitansa alta. Maria olikin katsonut, oliko siellä jokin epämääräinen pullistuma. Tytölle heitettiin kohta valmiiksi lämmitetty kaulahuivi.

Maria nousi sitomaan huivin kunnolla, mutta jatkoi sitten matkaansa. ”Kiitti.”

6e9snapshotdb94f94e9bd5.jpg
”Mitä sä tekisitkään…”

”…ilman sua. Juu, tiedetään, opin taas jotain. Tuu nyt, katotaan, onko satamassa paljon laivoja.”

 

9e4snapshotdb94f94ebbd5.jpg
Kun kaksoset olivat saaneet kilpaa laskettua, kuinka monta uutta pikkuvenettä satamassa oli, jäivät he vain juttelemaan torniin. Siellä oli hyvä tuulensuoja, sillä vaikka päivä oli kaunis, kirkas taivas tarkoitti myös juuri kylmää säätä. Kylmä viima enteili takapakkia muuten hyvin edenneeseen kevääseen, isoisän kuolemasta oli kulunut jo niin kauan.

Niin asiat vain korjaantuivat, ajan ja hyvien ystävien kanssa. Tässä tapauksessa kaksoset jaksoivat aina kuunnella toisiaan. Mutta pikkuhiljaa jutut alkoivat muuttua iän myötä.

snapshotdb94f94efbd5.jpg
”Ei, mä en halua kuulla mistään rinnakkaisluokan söpöstä pojasta. Mä en pysty kävelemään käytävillä kohta enää vakavalla naamalla.”

Maria vakavoitui. ”…Ai.” Hän taisi itsekin ymmärtää erheensä. Miro virnisti vielä anteeksipyytävästi ja siirtyi sitten muistuttamaan, että heidän täytyisi kohta lähteä keskustaan ja sitä myötä syömään.


***

917snapshotf5920af07bea.jpg
Lopulta vain Aleksi ja Miro olivat jääneet syömään isoäitinsä seuraksi, innokkaasti lentävät jutut osaltaan viivyttivät poikia pöydässä. Saaga kuunteli mielissään jutustelua, vaikkei paljon ymmärtänytkään. Pojat ainakin tulivat hyvin toimeen, Jonnaa taas näkyi enää harvoin Lehtotiellä Emilian syntymän jälkeen… Mikäköhän mahtoi olla syy? Jotain siinä oli, mutta Saaga ei meinannut enää muistaa.

snapshotf5920af05bea.jpg18fsnapshotf5920af0bbea.jpg
”…Aleksi kuule. Oletteko luovuttaneet kissojen suhteen?” Markus kysyi ohimennen saavuttuaan katsomaan, voisiko pöydän siivota. Aleksi kohautti olkiaan ja nielaisi samalla suunsa tyhjäksi vastausta varten: ”Se vähän jäi. Ne ovat itsepäisiä.” Markus huokaisi alistuneena. Okei, kissat pyörittävät elämää ainakin keittiössä. Samalla Miro ehti lopettaa oman ateriansa ja painui olohuoneeseen, Aleksille tuli kiire mennä perässä.

e48snapshotf5920af0fbea.jpg
Maria oli syönyt kaikkein nopeimmin ja viihdytti nyt itseään radion ääressä. Aleksi katseli, kuinka luontevasti Miro vain tuppautui Marian seuraan tanssimaan hetkeksi.

37csnapshotf5920af0dbea.jpg
Aleksi oli melkein kateellinen. Marialla ja Mirolla oli jotain erityistä… Aleksikin olisi halunnut itsellään olevan joku yhtä luotettava samanikäinen ystävä. Miro nyt lähinnä, mutta hekin olivat niin erilaisia. Mutta esimerkiksi kenellekään koulukavereistaan Aleksi ei ollut kertonut koko totuutta itsestään. Ainoastaan suvun ja perheen kanssa Aleksi saattoi olla täysin oma itsensä. Se oli vähän ahdistavaa.

707snapshotf5920af01bea.jpg
”Maria hei, etkö sä halunnut nähdä taas Emiliaa? Markus sanoi, että se alkaa nyt heräillä päiväunilta, me voidaan käydä tarkistamassa.” Aleksi oli kuitenkin mielissään, kun pääsi itse niin helposti osaksi serkkujensa porukkaa kun halusi. Maria oli heti ihan innoissaan, Miro taas pudisti päätään ja sanoi jäävänsä alas siksi aikaa.

fdsnapshotf5920af09bea.jpg
”Me tullaan ihan kohta takas. Pysy siinä”, Maria käski. Miro levitti kätensä. ”Mitä luulit? Että kiipeäisin katolle?” Maria pyöräytti silmiään.

291snapshotf5920af01bea.jpg
”Maria musta tuntuu, että sun ei pitäisi ihan nostaa Emiliaa pois… Katsotaan vain.”

”Ääh, ei se ole yhtä ihanaa. Osaan mä kyllä.”

”No, tota, varovasti…” Aleksi oli ihan yhtä suojelevainen Emiliaa kohtaan kuin kuka tahansa vanhempi olisi ollut, saati isoveli. Kyllä Emilia tuntui ihan pikkusiskolta siinä kuin Eetukin, tietenkin.

5dasnapshotf5920af0dbea.jpg
”Niin, veljesi herppaa ihan turhaan. Niin, tyttöseni…” Mutta sillä tavalla lepertelemässä Aleksi ei osannut itseään kuvitella.

2e6snapshotf5920af09bea.jpg
Maria taas rakasti lapsia, etenkin niitä pienempiä. Nytkin Mariaa katsellessaan Aleksi mietti, että millainen hän, millaisia he kaikki olisivat ja mitä kaikkea olisi tapahtunut siihen mennessä, kun Maria saisi oman perheen. Joskus vielä. Tietysti Maria lapsia hankkisi, mietti jo nimiä kuten Miro ja Aleksi olivat saaneet kiusaantuneina kuulla.

d24snapshotf5920af05bea.jpg
”Mutta sanotaanpa nyt vielä terve Aleksille, sitten sinut voisi laskea vielä köllöttelemään ja odottamaan isää tai äitiä palvelemaan prinsessaa.”

Aleksi sitten tervehti parhaansa mukaan. Hän otti hirmu pienestä pehmeästä kädestä kiinni, joka kuitenkin kiertyi tiukasti hänen omansa ympärille. Valppaat tummat silmät. Maria nauroi, kun Aleksille tuli ongelmia Emilian otetta irrottaessa, Aleksi piti vauvaa ihan posliininukkena.

7b7snapshotf5920af03bea.jpg
”Noin, tue päätä…”

”No niin, laske nyt.”

”Ei ota peitto sivuun ensin…”

481snapshotf5920af07bea.jpg
Kyllä Mariallakin oli se varovainen puoli. Vauvan laskemisesta takaisin omaan kehtoonsa tuli oikea yhteistyöoperaatio. Lopulta Emilia oli taas tyytyväisenä kehdossaan ja Maria sekä Aleksi suoristautuivat ja ottivat hieman etäisyyttä toisistaan. Ja eivät sitten saaneet katseita irti toisistaan.

a99snapshotf5920af0fbea.jpgb25snapshotf5920af03bea.jpg
Sekä Maria että Aleksi hätkähtivät, kun ovi aukeni. Aivan kuin he olisivat olleet jossain muualla hetken ja palasivat tutun äänen myötä takaisin maan pinnalle. Molempien sydän hypähti kuin ohi astutun portaan askelman jälkeen. Serkukset käänsivät varovasti katseet toisiinsa takaisin hetkeksi.

73snapshotf5920af07bea.jpg

Aleksin toinen suupieli kohosi. Maria katsahti alaviistoon ja hymyili vienosti.

”Ai tosiaan, tehän olitte täällä jo valmiiksi”, Saaga totesi. Emilia päätti ynähtää vaativasti kuin pyytäen huomioimaan hänetkin. ”Ja Emilia on kuin onkin hereillä. Kyllä sitä vanhemmat tuntevat lapsen päivärytmin hyvin, niin kuin tietysti pitääkin…” Saaga hiljeni, kun ei saanut minkäänlaista vastareaktiota puheilleen. Aleksi ja Maria näyttivät vain tiiviisti keskittyneen katsomaan kaikkialle muualle, kuin huoneeseen tulijaan ja toisiinsa. ”Mutta mikäs nyt? Riitelittekö te?” Nopeat pään pudistukset. Ei kumpikaan tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta ei ainakaan sitä. Jonkin sortin hetken sähköistyminen mutta… Niin nopea ja häilyvä, ettei edes tiennyt oliko totta vai ei.

2fbsnapshotf5920af03bea.jpg
Saagan toinen kulma kohosi kuin hän olisi miettinyt tai epäillyt jotain, mutta sitten nainen jatkoi: ”No hyvä, tulkaa alakertaan. Sera olikin tehnyt jälkiruokaa valmiiksi. Ette kai te marjajäädykettä halua ohittaa?” Katseet nousivat jo varovasti, mikä serkuksia sitten olikin pidätellyt näytti laantuvan. Saagakin kuului huokaisevan.

8acsnapshotf5920af03bea.jpg
”Mummi! Mitä täällä tapahtuu? Oikea kansanryntäys.” Miro ilmestyi yhtäkkiä ovelle. Hän katseli uteliaasti huoneessa olevaa kolmikkoa, kasvoista toiseen. Saaga hymyili kysyvästi, Aleksi vältteli hänen katsettaan ja Maria…
41fsnapshotf5920af07bea.jpg

”Pitääkö sun tunkea nokkasi aina muiden asioihin?” Miro häkeltyi niin, ettei saanut edes suutaan auki. Marian syytös oli aivan perätön ja miksi Maria edes yhtäkkiä noin suuttui? ”Ei kiitos. Me lähdetään Miron kanssa kotiin. Tule”, Maria ilmoitti ja veti Miron kädestä pitäen mukaan. Miro vilkutti hätäisesti ja virnisti anteeksipyytävästi nyt identtisesti ymmällään oleville Saagalle ja Aleksille.

25bsnapshotf5920af0dbea.jpg
Kaksoset pukeutuivat kiireesti ja hiljaa ulkovaatteisiin sanattomasta sopimuksesta. Heti kauemmas talosta päästyään Miro aloitti tivaamisen: ”Maria oota nyt mitä toi oli olevinaan?”

b29snapshotf5920af0dbea.jpg
Maria pysähtyi paikoilleen, Miro kuuli siskonsa vetävän väräjävästi henkeä. ”Mä… Käykö, ettei puhuta siitä nyt? Voidaanko oikeestaan vaan unohtaa tää?” Ei Mariakaan tiennyt. Jokin hänen sisällään oli liikahtanut ja Maria tunsi sen vain jollakin lailla samaksi, kuin tehdessä jotain siihen ei-ihmispuoleen liittyvää. Mutta miksi, yhtäkkiä? Hän oli vain ollut Aleksin kanssa… Ei pelännyt tai mitään muutakaan, mikä tavallisesti olisi herättänyt sen toisen puolen. Mutta Saaga tai Aleksi ei ollut tehnyt tai sanonut mitään, kuvitteliko Maria sittenkin vain?

”Miro… Voitko sä pidellä mua hetken?” Miro näytti kuin odottaneen juuri sitä pyyntöä. Toteutti sen nyt kyselemättä.

b29snapshotf5920af07bea.jpg
Mariaa pelotti. Aiemmin hän oli ollut sinut itsensä kanssa, mutta nyt hän ei yhtäkkiä tiennytkään, mitä oli tapahtunut… Ei hallinnut itseään.

”Liittyykö se siihen toiseen puoleen?” Maria nyökkäsi Miron kysymykselle. Miro huokaisi, se tuntui lämpimänä ja turvallisena niskassa. Maria ei ollut yksin.

”Kunpa me oltaisiin ihan tavallisia”, Maria huokaisi. Miro yllättyi, Maria ei ollut ikinä sanonut mitään sellaista ainakaan ääneen. Miro oli päinvastoin ollut kateellinen, että Mariaa ei haitannut, kun häntä itseään koko ajan. Koko ajan oli kaikilta jotain salailtavaa.

c7fsnapshotf5920af09bea.jpg
”Sitä mäkin toivon”, Miro myönsi. ”Mutta ei me mitään tälle voida. Kohta on taas helpompaa. Mennään kotiin”, Miro lateli nopeasti, jotta voitaisiin vaihtaa aihetta. Ei jonkin asian unohtamista ainakaan siitä puhuminen ja vatvominen auttaisi.

259snapshotf5920af01bea.jpg
”Meidän pitää tehdä jotain jääkaappijämille ennen kuin äiti tulee. Se saa slaagin jos luulee, ettei me olla syöty mitään koko päivänä. Eikä se tykkää, kun me käydään niin paljon täällä.” Maria kohautti olkiaan Miron päättelyille, hän oli vieläkin vähän omissa ajatuksissaan. Sitten Maria päätti tarttua itsestään niskasta ja unohtaa koko turhan välikohtauksen. ”Joo. Söisiköhän naapurin koira ne?”

”Ja keksi taas joku tarina. Mä olen lähdössä Juhon kanssa yhteen paikkaan illalla.” Maria puuskahti, se grafiitin näyttäjä. Oikeastaan ihan kiva tyyppi, kun Mariakin oli pojan kerran pari tavannut.  ”Taas? Okei. Kunhan lupaat ottaa mut seuraavalla kerralla mukaan, jos löydätte jotain suinkin järkevää.” Noin esimerkiksi kaksikon kekseliäisyydestä Miro ja Juho onnistuivat jotenkin seuraamaan poliisiradiota ja saivat tietää vaikka isoiksi paisuneista bileistä sopivasti niin, että ehtivät aina parhaalla hetkellä lopuksi mukaan.

a1fsnapshotf5920af0fbea.jpgfe6snapshotf5920af01bea.jpgf3dsnapshotf5920af05bea.jpg

Aleksikin hankki itselleen jotain muuta puuhaa. Hänkin päätti vain unohtaa koko asian kuten pari muuta aiemmin, joille ei kuitenkaan saisi mitään selitystä. Saati haluaisi sitä kuulla.

889snapshotf5920af09bea.jpg

Saaga myhäili jostain syystä huvittuneena nähdessään Aleksin vuotavan hanan kimpussa, mutisi jotain ”tutusta jutusta”.


* * * * *

67dsnapshotf5920af05bea.jpg
”Nätti tyttö, kaunistuu vain kasvaessaan…” Elias mutisi hiljaisella äänellä katsellessaan varovasti nukkuvan tytön pehmeitä piirteitä.

327snapshotf5920af09bea.jpg
”Totta”, Markus huokaisi. ”Kovasti Seran näköinen.” Eliaksen toinen suupieli kohosi vähän surumielisesti. ”Ai. Kunpa mä näkisin niin tarkasti.”

Sitten miesten oli vaikea pysyä hiljaa, kun Elias noustessaan sotkeutui sängyn yläpuolella roikkuvaan kyhäelmään, näkymätöntä on vaikea väistää. Markus joutui auttamaan Eliaksen irti.

6a0snapshotf5920af07bea.jpg
”No niin, yritä nyt olla sotkeentumatta mihinkään”, Markus naurahti, kun sai Eliaksen vapaana kauemmas. Elias nauroi vielä lyhyesti ääneen.

375snapshotf5920af03bea.jpg
”Olen otettu, kun mun perään katsotaan vielä noinkin hyvin. Oikein varmistit, että pysyn pystyssä.” Markus naurahti väkinäisesti, vilkaisi sivusilmällä Emiliaa kuin peläten tämän jotenkin toruvan häntä. Eliaksenkin hymy hiipui vähän.

4basnapshotf5920af0dbea.jpg

"Markus..." Markus veti kätensä pois. Elias näytti hämmentyneeltä, Markus käänsi katseensakin. ”Sori, mä en… Mä en oikein tiedä enää. Tuntuu, kuin mä olisin kaksi ihmistä”, Markus aloitti vaikeana. Elias kuunteli hiljaa.

e08snapshotf5920af09bea.jpg
”Kun välillä me ollaan perhe… Ei sillä, ettet säkin kuuluisi perheeseen, mutta… Ääh, juuri tämä. Kun sä tulet, tuntuu ihan erilaiselta. Kaikki, mitä me Seran kanssa pyydetään poikia piilottamaan, tuleekin yhtäkkiä takaisin kaikkien näkyville. Kaikki mitä on yritetty unohtaa palaa… Ei sillä, että sun pitäisi pysyä poissa, mutta… Tää on hankalaa. Mä en tiedä enää, mikä olisi parasta. Minkälaiseen perheeseen Emiliankin olisi hyvä kasvaa. Mä olen nyt oikeasti isä.” Markuksesta tuntui toisaalta helpottavalta sanoa se kaikki ääneen, toisaalta hänestä tuntui pahalta Eliaksen puolesta. Ei totuutta voinut mitenkään pehmentää, Elias oli nyt ylimääräinen.

119snapshotf5920af05bea.jpg
”Hei, Markus, älä huoli. Se on ihan okei mulle, mä ymmärrän, mä voin käydä harvemmin. Emilian ei välttämättä tarvitse edes ikinä nähdä mua, jos te niin haluatte, sekin on okei”, Elias aloitti vilpittömästi. Markus pudisti päätään hitaasti. ”Miten voisi olla? Sulle käy aina kaikki.”

”Ja sä olet aina skeptinen”, Elias torui, laski kätensä Markuksen hartialle. Markus kohotti jo aavistuksen katsettaan. ”Mullakin on lapsia, jos olet sattunut unohtamaan. Mäkin yritän kovasti miettiä, mikä on parasta pojille. Se ei aina ole helppoa, mutta kyllä mä olen useimmiten tehnyt oikeita ratkaisuja…” Markus katsoi häntä jotenkin kummallisesti. Elias veti kätensä pois.

227snapshotf5920af0fbea.jpg
 ”Sori…” Elias tunsi tarpeelliseksi pyytää, hän mietti oliko astunut taas juuri Markuksen asettaman uuden rajan yli. Pitäisi olla taas astetta etäisempi tästä lähtien, kai. Kyllä se sattui, niin kuin Serankin kanssa. Kaikkien kanssa. Mutta Elias olisi tyytyväinen, jos hänen perheensä saisi elää hyvän ja tavallisen elämän. Niin olisi paras.

Markus hymyili aavistuksen, mutta Elias näytti olevan hämillään ja epävarma. Markus kiirehti sanomaan sanottavansa: ”Totta, ollaan me tähänkin asti selvitty. Mutta… Vaikka muille kävisi, että sä olisit täällä entistä vähemmän… Ja mä voisin olla kunnon isä…” Markus ynähti kummallisen kuuloisesti, turhautuneesti ja ahdistuneesti. Elias kallisti ymmällään päätään. 

Markus vilkaisi nyt nukkuvaa Emiliaa. He olivat yhä lastenhuoneessa, Markus otti yhtäkkiä Eliasta kädestä ja johti pois niin, että Elias oli kompastua.

96snapshotf5920af01bea.jpg
”Eniten mua tässä turhauttaa se, etten mä pysty elämään ilman sua, vaikka niin olisi paras kaikkien kannalta… Mä olen niin itsekäs ja mä rakastan sua liikaa.”


* * * * *

snapshotdb94f94e7bf0.jpgsnapshotdb94f94efbf0.jpg
Jonnaa suorastaan kiukutti. Miksei hän yrityksistä saanut ketään miestä lämpenemään? Nytkin hyvästit jäivät kättelyn tasolle, varmaan mies säikähti ja vaihtaisi työpaikkaa…

ed7snapshotdb94f94efbf0.jpg

Etenkin, kun talonmies päätti järjestää juuri tänään taas sellaiset ihmeellisen pihapippalot. Jonna potkaisi kiven kymmenen metrin päähän kotiin kävellessään. Kolisi kalseasti katukiveystä vasten, Jonna kulki synkkä pilvi päänsä päällä.

f6dsnapshotdb94f94efbf1.jpgsnapshotdb94f94e7bf1.jpgsnapshotdb94f94e9bf1.jpg
Vaikka aika kului ja Jonna oli yhä vain yksin. Etenkin, kun kaksosilla alkoi olla yhä enemmän omia menojaan… Jonna turhautui vain enemmän. Oliko hän odottanut liian pitkään, roikkunut liian kauan Markuksessa ja yrittänyt pärjätä täysipäiväisenä äitinä? Jonna kuitenkin vanheni ihmisten tahtiin. Turhautti ja hermostutti. Ehkä seuraavaksi pitäisi kokeilla jotain muuta kuin esimiestä pelkääviä työkavereita… Jonna kaipasi miestä elämäänsä, todella.


* * * * *

snapshotdb94f94e5bf1.jpg8c2snapshotdb94f94e5bf1.jpg
”No niin, sulle on reitti tuttu. Oot sä täällä kuitenkin pari kertaa käynyt”, Miro ohjeisti kohti kaksosten huonetta suuntaavaa Juhoa. ”Joo”, Miro sai vastauksen, ”kyllä mä sen verran muistan vaikka koulujutut ei oikein meinaa päässä pysyä.”

snapshotdb94f94e1bf1.jpg

”Kuule”, Miro vielä jatkoi. ”Mulla oli vikaksi liikkaa ja mä en ehtinyt käydä suihkussa. Pärjäätkö sä hetken yksin jos nyt nopeasti käyn?” Miro kysäisi, vaikkakin aivan turhaan.

”Joo mee vaan. Kyllä mä itteäni osaan viihdyttää”, Juho vakuutti päätään kääntämättä, suuntasi kulkunsa suoraan tietokoneelle. Puhui vähän tyhjästi, Juho pystyi keskittymään kerralla kunnolla vain yhteen asiaan ja se ei ollut nyt Miro.

”No okei, hyvä…”

e72snapshotdb94f94edbf1.jpg
Lukihäiriötesteissä olisi varmaan paljastunut ihmeitä… Mutta ei Juho sellaisiin muistanut ilmoittautua. Toisaalta hyvä vain, Juho osasi ottaa aina ilon irti kaikesta, asia kerrallaan. Ei murehtinut turhia.

”Mutta eikö siellä ole jo joku? Ainakin mä luulin kuulevani kun tultiin ovesta”, Juho vielä mainitsi. Miro pysähtyi hetkeksi. Hän tunsi Marian… Mutta Juholle täytyi vielä selittää jotain.

”Se on varmaan Maria, kyllähän sä tiiät sen? On ollut pari kertaa kaupungilla mukana. Äiti ei voi olla vielä kotona töiden takia.” Juho enää vain ynähti myöntävästi, keskittyi tietokoneeseen. Miro sai hyvin mielin jättää vieraansa hetkeksi yksin.

bcasnapshotdb94f94e3bf1.jpg
Jos se olisikin ollut vain hetki… ”Just tänään! Ei voi olla…” Miro harmitteli mielessään ja kohotti ääntään sitten vain sen verran, että se juuri ja juuri kuuluu oven läpi: ”Maria nyt ulos sieltä! Mulla on kiire, miten sulla voi kestää siellä nyt ikuisuus?”

Miro kuuli vastaukseksi tuhahduksen. ”No jos mullakin on kiire. Olen menossa Siljan synttäreille ja mun pitää saada hiukset letitettyä märkinä, että tulee kiharat.” Miro huudahti tuskastuneena. Tytöt!

”Etkö sä voi tehdä sitä jossain muualla? Mulla on vieraita täällä nyt! Kuulitko”, Miro painosti ja koputti, tai siis hakkasi ovea pari kertaa. Miro lopetti sen kuitenkin lyhyeen kun pelkäsi viereisessä huoneessa olevan Juhon kuulevan.

a26snapshotdb94f94edbf1.jpg
”No älä sitten turhaan riehu, ettei tää sun vieraasi kuule. Ethän sä sitä halua?” Maria näytti lukevan Miron ajatukset. Miro hädin tuskin kuuli hiljaisen muminan vessan oven läpi, mutta hän saattoi kuvitella, kuinka Maria virnistäisi sillä tavalla ärsyttävän tietäväisesti puhuessaan… ”Maria nyt ulos sieltä tai murran oven!”

f81snapshotdb94f94e3bf1.jpg

Ovi aukesi ja Miro pyrähti kiitollisena sisään sen enempiä viivyttelemättä. Tai siis aina siihen asti, kun pääsi suihkulle. ”Maria!” Maria värähti ja pysähtyi. Hienoa, mitä nyt taas? Tosin kyllä Maria arvasi… ”Viemäri on ihan täynnä sun pitkiä hiuksia. Enkö ole käskenyt sua hoitamaan sotkusi aina kun olet käynyt? Mä en avaa enää yhtäkään hiustuketta, kun sä voisit estää sellaset ihan helposti vähän vaivautumalla!”

862snapshotdb94f94e5bf1.jpg
Maria kääntyi hitaasti ympäri ja huokaisi teatraalisesti. ”Sullahan piti olla kiire? Miksei voida vaan unohtaa sitä edes kerran…” Maria maanitteli. Kyllä hän itsekin tiesi tehneensä virheen ja vain unohtaneen hiusten nyppimisen ritilästä – yäk - suihkun jälkeen, mutta Maria ei halunnut tehdä sitä ainakaan Miron käskemänä. Sehän olisi ollut ihan selvää alistumista…

e73snapshotdb94f94e7bf1.jpg

Miro marssi takaisin ovelle. Häntä ärsytti koko ajan enemmän eikä itsepintainen poika voinut antaa sellaisessa mielentilassa periksi siskolleen oli asia sitten kuinka typerä. ”Nyt painut sinne hoitamaan asian. Tässä menee vaan pidempään, jos väität vastaan!”

Maria ärähti päätään pudistaen, mutristi suutaan tyytymättömänä. ”Ja mä kun luulin että mulla on pahat menkat menossa. Oikeesti, tässäkin menee aikaa. Sä voisit olla jo suihkussa jos et olisi palannut…” Ei auttanut. Miro oli saanut harjoitella jo aika monta kertaa puhettaan.

”Sua ja äitiä saa aina muistuttaa tästä! On tääkin kun elää kahden naisen kanssa! Kun mä sentään… ” Maria nauroi vähättelevästi väliin. ”Mulla on kiire ja tulee kylmä. Mä haluaisin mennä pukemaan.” Miro puuskahti, sanasota ei enää auttanut, piti tehdä jotain.

b93snapshotdb94f94efbf1.jpg
”Ehehei onnistu”, Miro ilmoitti ja kiersi Marian eteen, kun tämä yritti luikkia Jonnan huoneeseen pukemaan. Edes toinen kaksosista muisti, että Juho oli yhä toisessa huoneessa. ”Älä viitsi Miro viilata pilkkua…” Mariaa alkoi melkein huvittaa koko tilanne. Miro oli kuin pahoista kuukautisiin liittyvistä perfektionismioireista kärsivä kärtty.

d97snapshotdb94f94efbf1.jpg

Juuri, kun Miro alkoi työntää Mariaa väkipakolla kohti kylpyhuonetta, ovi heidän vieressään aukeni.

”Hei Miro teiän koneessa netti ei-”

f0csnapshotdb94f94edbf1.jpg
”-iijjimiyhäh!?”

3easnapshotdb94f94e7bf1.jpg
Maria vain henkäisi yllättyneenä, Miro rutisti silmänsä kiinni ja irvisti. Veti ilmaa yhteen kiristettyjen hampaiden välistä niin että sihahti. Hups.

”En kai mä keskeyttänyt mitään?” Juho kysyi varovasti, katse visusti muualla. Sitten vasta Miro ymmärsi irrottaa otteensa puolialastomasta siskostaan. Marian hämmästys muuttui ärtymykseksi.

ca8snapshotdb94f94efbf1.jpg
”Sori Maria…” Miro sanoi nopeasti. Maria sulki hetkeksi silmänsä ja huokaisi. ”Ai niin, sulla oli se kaverikin täällä. Hienosti hoidettu”, tyttö totesi kitkerästi.

”…Sä tapat mut tän jälkeen, niinhän?” Maria ei vastannut.

”Tota…” Juho ilmoitti taas vaivaantuneena olemassaolostaan.

51csnapshotdb94f94e9bf1.jpg7f9snapshotdb94f94e7bf1.jpg
”Jos mä vaan lähtisin. Tota… Hei!” Ja Juho palasi sinne mistä oli tullutkin, naama punaisena. Maria ja Miro eivät osanneet muuta kuin katsoa. Miro mietti hetken pitäisikö ottaa Maria selän taakse, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

87esnapshotdb94f94e9bf1.jpg
”No, mene jo suihkuun. Sulla kun oli niin kiire”, Maria kehotti, kun Miro ei uskaltanut sanoa mitään hetkeen. Miro irvisti vielä kerran anteeksipyytävästi.

f3fsnapshotdb94f94e1bf1.jpg
”Älä huoli, mä käyn selvittämässä tän kunhan ehin. Tai siis, kunhan oon vähän säädyllisemmin pukeutunut”, Maria lupasi toinen suupieli jo vähän hymyssä. Koko tilanne oli oikeastaan aika koominen. Miro huokaisi naurettavan helpottuneena ennen kuin sulki oven, ei sisko ollut vihainen pelkän epäonnekkaan sattumuksen takia.

d0asnapshotdb94f94e5bf1.jpg5absnapshotdb94f94e5bf1.jpg
”Maria mä olen pahoillani mun olisi pitänyt…” Maria pudisti päätään kevyesti. ”Ei se mitään, sellaista sattuu.” Maria meinasi naurahtaa ääneen, kun Juho huokaisi helpottuneena identtisesti Miron kanssa.

”Se vaan, että…” Juho oli heti kiinnostuneen oloinen, miten hän voisi suinkin vielä hyvittää tilanteen. Maria hymyili mielessään, tässä oli tilaisuus jota hän oli odottanut.

1snapshotdb94f94e5bf1.jpg
”Te ootte varmaan menossa taas viikonloppuna jonnekin Miron kanssa? Pääsenkö mä mukaan, onhan Miro puhunut siitä?” Juho näytti sen verran mietteliäältä, että Maria epäili Miron unohtaneen koko asian. Sitä paremmalla syyllä oli hyvä ottaa nyt ohjat omiin käsiin.

fe4snapshotdb94f94edbf1.jpg
”Joo, ollaan me menossa! Teidän serkkukin on tulossa.” Juho sitten ilmoitti suorastaan iloisena. ”Paikka valitaan vasta sitten koska…” Mutta nyt Marian piti keskeyttää, hänellä alkoi olla oikeasti kiire. Parempi vain luottaa siihen, että pojat tiesivät mitä tekivät. Ja jos Aleksi oli tulossa, ei voinut mistään kovin tylsästä olla kyse. Aleksi oli harvoin mutta sitäkin mielenkiintoisemmissa paikoissa mukana, ainakin juttujen perusteella. Niitä pojat eniten etsivätkin, juttuja joilla ylpeillä kavereiden kesken. Pojat!

”Okei, mä tuun kyllä. Luotan siihen, että löydätte jotain kivaa”, Maria vakuutti. ”Hienoa! Tai siis, nähään sitten”, Juho vielä totesi innokkaana.

5d8snapshotdb94f94efbf1.jpg
Vaati paljon, että Maria sai ilmeensä pysymään peruslukemilla. Se oli niin ilmeistä! Ei tarvinnut edes tunteita lukea, saati että Maria olisi siihen pystynytkään ilman Miroa. Juho taisi pitää hänestä ja häpesi kahta kauheammin, kun oli nähnyt tytön puolipukeissa. Mutta ei Mariaa niin haitannut… Kyllä Juho taisi olla ihan tutustumisen arvoinen. Viikonlopusta alkaisi.

 

* * * * * *

 

 

Rykäsin osan kokoon kouluhommien välissä. Toivottavasti ei mitään ihan kamalia virheitä jäänyt ^^' Toinen puolisko osasta ei ole ihan vielä kuvattu loppuun, mutta tulee toivottavasti vielä tämän kuun puolella... Siitä tulee vähän pitempi kuin tästä a osasta. Mutta on koulussa tahti kyllä hirmuinen :S abivuosi.

Toivottavasti piditte! Ja kommentoikaa ^^