57caloitus.jpg 

Venyi aavistuksen tämän ilmestyminen, pahoittelut siitä... Mutta tuli taas sellainen normihemopituinen, sellaistahan viimeksi taidettiin kaivata :D Tässä on suunnilleen puoliksi vanhaa sukupolvea ja puoliksi uutta, ja viimeistään lopussa käy selväksi, mikä on se suunta tulevaisuudessa...

Osan ilmestyminen venyi mm. sen takia, että eräästä vahingosta sain idean uuteen juonenkäänteeseen. Enemmän siitä tuonnempana tietenkin :D Mutta sen toteuttaminen vei taas oman aikansa. Katsoo mitä nyt tulee... Ja tuli sidottua pari langanpätkää nyt lopullisesti kiinni, esimerkiksi Eliaksen asema.

Nyt, lukemaan vain!

 

 

******

 

 

snapshotf5920af07bae.jpgsnapshotf5920af01bae.jpg

”Laita kohta valo päälle Aleksi joohan? Että näet kunnolla lukea. Pimeässä lukeminen ei ole hyväksi”, Serena muistutti lempeästi.

5d8snapshotf5920af07bae.jpg
Aleksilta meni hetki vastata ja sittenkin hän vastasi kiireesti, kuin yrittäen kiriä kiinni vastaamisen viipymisessä hukkaamansa ajan: ”Joo äiti.” Aleksi joutui jo nyt lukemaan melkein nenä kiinni kirjassa. Mutta oli liian jännä kohta, ei nyt voinut nousta laittamaan mitään valoa päälle. Sera hymyili vinosti. Hän saattoi kuvitella Eliaksen Aleksin paikalle. Jos siis tämä olisi voinut lukea.

snapshotf5920af01baf.jpg
”Isä tulee käymään kohta, niinhän? Synttäreille niin kuin ennenkin, niinhän?” Aleksi oli aivan täpinöissään. Oli ollut kuin tulisilla hiilillä jo muutaman päivän ja vasta nyt kertoi syyn, kun Markus erikseen uteli. Sitten poika vielä roikkui hänessä innoissaan, odotti viimeistä vahvistusta sanoilleen.

”Nooh…” Markus aloitti venytellen.

2c8snapshotf5920af09bb0.jpg
Itse asiassa hän oli juuri edellisenä iltana jutellut siitä pitkään Seran kanssa. Sera oli Eliaksen kanssa kirjeyhteydessä, kun puhelimet eivät kuulemma sinne yltäneet missä Elias oli. Ja Elias oli viimeisessä kirjeessään joutunut pahoitellen ilmoittamaan, että… Hitto.

8f5snapshotf5920af01baf.jpg
Eliasta ei ollut näkynyt kohta kahteen vuoteen. Hän oli nähnyt Eetun viimeksi, kun tämä oli ollut vielä ihan sylivauva. Turhautti.

”Käykö, että mä kerron illalla? On vähän töitä nyt.” Aleksin ilme valahti kuin leija taivaalta tuulen loppuessa. Fläp, syöksykierre ja nokkakolari maan kanssa. ”Aa. Okei.” Poika maleksi jääkaapille.

7d6snapshotf5920af07bb0.jpgsnapshotf5920af05bb0.jpg
Oli ilta. Aleksia jännitti. Hän tiesi, että Eetulle vaihdettaisiin kohta yöpaita ja viimeistään silloin Markus tai äiti tulisi yläkertaan niin, ettei voisi vain paeta paikalta. Hän oli odottanut kärsivällisesti, mutta tiesi, että jokin oli vialla. Epäilys kalvoi koko ajan enemmän ja nyt Aleksi halusi vihdoin saada kuulla totuuden. Kuitenkin hän oli lapsekkaan innoissaan nerokkaasta väijytyssuunnitelmastaan.

3f4snapshotf5920af03bb0.jpg
”No niin, tulkaa nyt sieltä…” Aleksi vaihtoi jalkaa ja näpräsi takkinsa hihaa hermostuneena.

9c0snapshotf5920af03bb0.jpg
”Mutta Aleksi! Mitäs sinä täällä?” Markus oli rehellisesti yllättynyt. Yleensä tähän aikaan illasta Aleksi oli visusti lukemassa. Tai ainakin tekemässä jotain muuta kuin seisomassa yksin tien tukkeena. Hän oli kokonaan unohtanut aamuisen lupauksensa, niin kuin yhä kävi monille lyhyille tapahtumille.

snapshotf5920af0dbb0.jpg
”Markus, tuleehan isä kotiin?” Markus empi hetken, mutta huokaisi sitten lyhyesti, voitettuna. ”Niin, taidettiin me siitä puhua…” Markus pelasi aikaa kohentamalla otettaan Eetusta ja vakuutti vielä kerran itselleen, että tämä oli taas sellainen muistiaukko. Aleksi puhui niin vaativasti, että olivat he siitä aiemmin taatusti keskustelleet.
881snapshotf5920af0dbb0.jpg

”Elias… Isäsi lähetti taas kirjeen vähän aikaa sitten, odotas”, Markus aloitti rauhallisesti, mutta joutui keskeyttämään, ”Noh Eetu, älä kiemurtele, tiput vielä. Tämä on ihan lyhyt pysähdys. Ei noin hätäinen saa olla.” Eetun olisi pitänyt saada olla koko ajan menemässä oman mielensä mukaan. Poika pysyi hädin tuskin paikoillaan, nytkin vaati huomiota tylsistymistään.

d2asnapshotf5920af0dbb0.jpg
Aleksin kärsivällisyys alkoi loppua. Ei kukaan loputtomiin niele ”joojoo kohta” sanoja, etenkään kärsimätön lapsi. ”Isä ei tullut viime vuonna. Mutta tänä vuonna niinhän?”

”Tuota…” Markus ei tiennyt mitä sanoa. Aleksi kuulosti jo äkäiseltä ja syyttävältä, valmiiksi pettyneeltäkin. Markus ei olisi halunnut pahoittaa pojan mieltä, mutta ei kiertely loputtomiin riittäisi.

34snapshotf5920af0dbb0.jpg
”Sanoitte viime vuonna, että isä tulee kohta. Te lupasitte!” Aleksi huudahti.

snapshotf5920af0bbb0.jpg
Eetu äännähti säikähtäneesti Markuksen sylissä, painautui tiukemmin vasten turvaa. Markus vilkaisi huolestuneena ensin poikaa ja sitten vihaisena kihisevää Aleksia. ”Aleksi, rauhoitu. Elias sanoi, että hänellä on hyvä syy siihen, ettei voi tulla. Kukaan ei voi sille nyt mitään, täytyy vain olla…”

b07snapshotf5920af0bbb0.jpg
”Kärsivällinen, odottaa lisää? Mä en jaksa! Te lupasitte!” Aleksi oli niin vihainen ja pettynyt. Hän ymmärsi jotenkuten sen, ettei erikoisen näköinen isä voinut asua kotona. Aleksi itsekin vähän vierasti isää aina aluksi. Mutta lupausten rikkomista, jahkaamista ja kiertelyä poika ei ymmärtänyt tai sietänyt. Ja nyt hän purki katkeruutensa lähimpään kohteeseen. Tavalla, joka tuli luonnostaan, mutta yllättäen. Käsien heilautus, halu tehdä tai muuttaa jotain. Ja tuuli totteli.

c1csnapshotf5920af05bb0.jpg51dsnapshotf5920af0dbb0.jpg
Aleksin korvissa vain humisi ontosti, hän ei kuullut sitä ryminää. Poika katsoi vuoroin koholle jääneitä käsiään ja portaita, suu aavistuksen auki.

1e0snapshotf5920af07bb0.jpg
Lopulta: ”A-anteeksi. Mä en… Anteeksi. ”

2fcsnapshotf5920af0dbb0.jpg
Markuskin pystyi ensin vain tuijottamaan eteensä hengittämättä. Mitä oli tapahtunut? Kaikki oli käynyt niin nopeasti. Tapahtumat kelautuivat hitaasti alkuun. Jotenkin hän oli menettänyt tasapainonsa, siinä portaiden yläpäässä ja Eetu sylissään. Eetu…

Samalla kun Markus muisti Eetukin näytti vasta virkoavan tilanteeseen ja parahti ääneen. Ei kivusta, säikähtäneenä. Sen verran Markuskin tunnisti. Ja olihan hän puristanut Eetua koko ajan vasten itseään, pitänyt turvassa… Nyt Markus päästi rimpuilevan Eetun irti ja tukeutui itse kaiteeseen. Hän oli alkanut taas hengittää ja se sattui niin helvetisti.

f95snapshotf5920af0fbb0.jpg
Eetu rauhoittui nopeasti, kun Sera riensi jostain hyssyttelemään hymyillen, mutta tärisevällä äänellä. Markus kampesi itsensä pystyyn, mutta jokainen liikahdus sattui. Markus jäi kaksinkerroin.

668snapshotf5920af0dbb0.jpg8a0snapshotf5920af0dbb0.jpg
”Markus mitä tapahtui? Hirveä ääni ja sitten kun tulin…” Markus pudisti nopeasti päätään, kun Sera alkoi takellella. Markus veti henkeä, suoristautui irvistämättä ja aloitti varovasti, kuin tunnustellen menisikö mikään rikki jos hän puhuisi: ”Aleksi tapahtui. Kertooko yllättävä tuulenpuuska sisätiloissa isoon pettymykseen liitettynä mitään?” Sera kalpeni aavistuksen lisää.

”Mä olen pahoillani, Markus. Jos olisin…”

61fsnapshotf5920af03bb0.jpg
Markus viittasi Seraa hiljentymään. ”Ei se mitään. Me ollaan kunnossa, mene Aleksin luokse. Se ei tiedä, miten meille kävi.” Sera nyökkäsi jäykästi ja ojensi varovasti Eetun Markukselle. Taakseen vilkaisematta Sera ryntäsi portaisiin.

b59snapshotf5920af07bb0.jpg
”Ä-äiti, mä olen pahoillani, mä en tarkoittanut…” Sera pudisti hitaasti päätään. ”Tietenkään et. Alhaalla on kaikki hyvin. Mutta muistatko, mitä olen kertonut? Että jotain erikoista voisi tapahtua pian?” Sera oli yrittänyt varoittaa, mutta kuitenkin pitää Aleksin onnellisessa tiedottomuudessa. Ehkä olisi pitänyt varoittaa enemmän, jotta Aleksi olisi todella osannut varoa. Ettei Seran perintö tulisi ilmi ikävällä, hallitsemattomalla tavalla. Niin kuin nyt.

3dasnapshotf5920af05bb0.jpg
Aleksi tärisi, kun Sera kumartui halaamaan poikaa. Seralle Aleksi oli vieläkin hädin tuskin lukemaan oppinut pikkupoika. Ja nyt joutui oppimaan jotain näin uutta ja isoa. ”Mä tässä olen pahoillani”, Sera kuiskasi rauhoitellessaan poikaa.

Sentään Eetulla ei mitenkään voisi olla samaa taakkaa. Sera oli nyt aivan tavallinen, hän itsekin tunsi sen. Oli ollut tarpeeksi pitkään Eetua ajatellen. Tuli ei ollut mitään muuta kuin lämmintä valoa Seralle enää. Niin kuin kaikille muillekin. Ei tuntunut enää elävältä osalta itseä.

Mutta Aleksin taas pitäisi oppia elämään tuulen kanssa, niin harvoin kuin hän sen kanssa oikeasti törmäisikin. Aina vain todella pelätessä tai suuttuessa, niin kuin nyt. Ellei poika itse muuten haluaisi. Mutta sen aika olisi myöhemmin.

c09snapshotf5920af07bb0.jpg
Samaan aikaan Markuksen oli vihdoin pakko laskea Eetu käsistään. Hengittäminen sattui niin niin… Keuhkoja viilsi juuri siltä ennen terveeltä puolelta. Oli vaikea edes ajatella. Kylmä hiki nousi pintaan. Lähinnä Markuksen mieleen palasivat aaltoina ne hetken, kun hän oli maannut luoti selässä puoliksi Eliaksen alla ties kuinka kauan. Jotain, jonka hän olisi mielellään halunnut unohtaa kaikkien niiden pienten pätkien sijaan, joita yhä meinasi silloin tällöin kadota uusista muistoista.

snapshotf5920af01bb0.jpg
”Eetu ole kiltti ja odota siinä hetki…” Samaan aikaan, kun Markus raahautui seiniin tukeutuen soittamaan itselleen ambulanssia, Sera oli päässyt jo juttelemaan rauhoittuneen Aleksin kanssa asioita puhki.


***

snapshotdb94f94efbb3.jpg
”Huuaah”, Maria aloitti aamunsa yhdistämällä haukotuksen venyttelyyn. Lopputulos kuulosti kissan naukaisulta. ”Herää Miro. Nyt on viikonloppu! Ei koulua!” Maria hihkaisi veljelleen, kun ei saanut tältä minkäänlaista vastausta pitkäänkään tuijotettuaan. ”Häh?” Miro hätkähti unenpöpperöisenä.

ddcsnapshotdb94f94efbb3.jpgsnapshotdb94f94ebbb3.jpg
”Nyt ei ole lupa velttoilla! Herää!” Maria käski tiukasti yhdistämällä käskyynsä tällä kertaa jotain, joka sai Miron liikkeelle. Eikä Miro suinkaan jäänyt alakynteen.

snapshotdb94f94e9bb3.jpg
Jonna kuunteli hyvillään lasten ilakointia. Ainakaan ei tarvinnut ikinä miettiä, olivatko ne hereillä jo vai eivät. Sai aamupalamurot laittaa siis valmiiksi maitoa myöten, eivät ehtisi muuttua liisteriksi.

Jonna oli ensin kohottanut vain kulmiaan kaksosten valituksille liian märistä muroista, kunnes oli itse maistanut. Kyllä, se maistui liisterin ja leipämössön sekoitukselta silloin. Toista kertaa Jonnaa ei tarvinnut vakuuttaa.

759snapshotdb94f94ebbb3.jpg
Kun aamupala oli syöty ja kotityöt hoidettu (Maria kävi hyvin nopeasti tiputtamassa roskat roskakuiluun, se oli kuulemma pelottava), Jonna lupasi, että menisi hetkeksi kävelylle. Saisivat lapset leikkiä rauhassa hetken keskenään. Kaikki kolme.

snapshotdb94f94e3bb3.jpg
Ei Jonna olisi sitä meteliä kestänytkään, etenkään niitä sohvan valituksia. Mutta pääasia, että sitten lapsilla olisi hauskaa ja riehuttuaan koko päivän Miro ja Mariakin menisivät ajoissa nukkumaan, ettei menisi unirytmi sekaisin koulu ajatellen. Kaksosten saamalla perimällä oli unen tarve jo tavallisen ihmisen luokkaa.

Mutta Miro oli ollut vähän nuhainen… Tosin sentään perimä auttoi kaikkien mahdollisten koulusta tulleiden tautien voittamisessa. Lapset olivat harvoin paria päivää putkeen pois koulusta.

snapshotdb94f94e5bb3.jpg217snapshotdb94f94e5bb3.jpg
Joten nyt hauskaa lapset pitivätkin eikä Mirokaan hidastanut menoaan yhtään.

366snapshotdb94f94e5bb3.jpg
”Vau Aleksi miten sä hypit noin korkealle! Ihan kuin lentäisit!” Miro huudahti yhtäkkiä kesken pelkän naurun ja ilakoivien huudahdusten.

snapshotdb94f94e7bb3.jpg790snapshotdb94f94e5bb3.jpg24bsnapshotdb94f94efbb3.jpg

Aleksin ilakointi loppui siihen.

9d7snapshotdb94f94e7bb3.jpg
”Aksu mikä sulle nyyt tuli? Suonenveto jalkaan sluuurps?” Miro valitti demonstroiden ääniefektein hänen käsitystään suonenvedosta, mutta istahti serkkunsa viereen yhtä kaikki. Maria seurasi pian perässä kun näki, mitä tapahtui.

”Kerro vaan, sä voit luottaa meihin”, Maria kehotti, kun Aleksi vilkuili empien heitä molempia.

snapshotdb94f94edbb3.jpg

”Noo… Kyllä te tiedätte, miksi meidän pitää leikkiä täällä. Markuksella on se ihme side ja sen pitää levätä. Enkä mä halua olla muutenkaan kotona tiellä”, Aleksi kertasi hiljaa ja hymyttömästi. Ymmärtäisivätköhän kaksoset, mitä maininta lentämisestä sai hänet tuntemaan? Mitä hänen täytyi nyt kaiken aiemman lisäksi miettiä ja vahtia?

1a1snapshotdb94f94e3bb3.jpg
”Ai niin, kun se työnsit sen portaista alas”, Miro totesi tyytyväisenä muistaessaan kuulleensa todella jotain. ”Miro!” Maria kivahti toruvasti.

snapshotdb94f94e1bb3.jpg
”Sori sori en mä sitä niin tarkottanu! En mä tahallani. Mä siis… Tää on vaan niin outoa.” Miro ryhtyi heti korjailemaan sanojaan. Maria oli hänen omatuntonsa. Aleksi hymyili lyhyesti. ”Ei se mitään. On se mullekin vähän outoa.”

”Mut pystytkö sä nyt lentämään tai jotain?” Miro lisäsi kiihtyneenä, kuin vain olisi odottanut tilaisuutta päästä kysymään.

a10snapshotdb94f94e5bb3.jpg
”No en!” Aleksi naurahti. Hän oli eniten helpottunut siitä, että Miro ja Maria suhtautuivat häneen kuten ennenkin. Olivat vain uteliaita, Miro avoimemmin kuin Maria. Mutta jos Aleksi olisi vilkaissut olkansa yli, olisi hän varmasti kohdannut Marian odottavan katseen.

”En mä pysty sitä ollenkaan hallitsemaan ja sittenkin mä vaan saatan esimerkiksi kaataa ihmisiä vahingossa. Niin äiti selitti. Jos mä sille mitään voin, niin mä en enää ikinä halua edes tehdä mitään sellaista.” Miro painoi katseensa hetkeksi, pettyneenä. ”Ai.” Äänensävyn perusteella ei olisi merkinnyt, sanoiko Miro niin vai suoraan ”tylsimys”.

”Miroo…” Maria taas herkesi ojentamaan. Miro vain virnisti ja pyyhkäisi Marian suuntaan kädellään, vähättelevästi.

a4dsnapshotdb94f94edbb3.jpgcc4snapshotdb94f94efbb3.jpg

”Pitääkö sua tulla vähän ojentamaan, mitä?” Yhtäkkiä Marialla ja Mirolla oli tökkimiskisan sijaan pystyssä poliisirosvomatsi. Aleksi katseli vähän haikeasti hymyillen serkkujaan ensin. Saattoivatkin olla noin huolettomia. Olisi mahtavaa, jos voisi olla ihmisempi heidän tapaan, ei edes olisi ylimääräistä murehdittavaa.

Toisaalta…

Kyllä hänkin voi vain päättää olla murehtimatta ja nauttia niistä hetkistä, kun saa olla normaali.

”Pääseekö mukaan?”

5f5snapshotdb94f94efbb3.jpg
”Joo! Leikitään, että sulla on se ryöstösaalis, me ollaan nyt rosvoja, sä juokset sen kanssa karkuun”, Maria lateli, Miron nyökkäillessä innokkaasti. ”Okei eli mä oon pole. Täältä tullaan!”

”Mä jään puolustamaan, juokse piilottamaan se!” Maria huusi sankarillisesti. Miro juoksi kuitenkin Marian ampumia luoteja väistellen Aleksin perään.

bd2snapshotdb94f94efbb3.jpg
Kissakin pysähtyi kuuntelemaan keittiöstä kantautuvaa ryminää. Mariaa alkoi naurattaa, kun hän alkoi kuulla poikien nahistelun ääniä. Näköjään kunnon paini menossa. Aleksin naurua kuului yhtä paljon kuin Miron.


***

fd6snapshotdb94f94e7bb3.jpg
Vihdoin Maria pysähtyi kyllästyneenä. ”Miro meidän piti vain viedä yhdessä roskat alakertaan kun se kuilu tukkeutui ylhäällä. Mihin sä mua oikein viet?” Maria yritti kysyä vaativalla äänellä, mutta tuloksena oli hiljaista varovaista ja värisevää kuiskutusta. Jossain jyrähti ukkonen, sekin tuli koko ajan lähemmäksi. Kohta alkaisi sataa ja he kastuisivat ja on niin…

”Jänishousu. Onko liian pimeää?”

”Ei!”

”No hyvä, koska vielä on vähän matkaa. Tää on yksi siisti juttu minkä Juho näytti kotimatkalla koulun jälkeen…”

feasnapshotdb94f94edbb3.jpg
Maria lähti liikkeelle varoen. Aluksi oli tuntunut hyvältä idealta vähän livahtaa kauemmas tylsällä roskisreissulla, mutta kotitalo jäi koko ajan kauemmaksi ja ranta tuli lähemmäksi. Heitä oli kielletty menemästä rantaan ainakaan kenellekään kertomatta eikä myöskään mielellään yksin eikä etenkään pimeällä yön aikaan. Etenkään noiden vanhojen, sortumispisteessä olevien varastojen lähelle ei saanut missään nimessä mennä leikkimään.

Ensimmäiset pisarat läiskähtelivät viileinä paljaalle iholle.

csnapshotdb94f94e5bb3.jpg
”Miro nyt tämä saa riittää…”

”Kato, siinä se on.” Ja Maria katsoi.

snapshot_db94f94e_7bb34f36copy.png
Juuri silloin ukkonen jyrähti salaman kera. Ei Maria ollut sellaiseen osannut lainkaan varautua.

d64snapshotdb94f94e7bb3.jpg

”Maria oota! Mikä sulle tuli?” Maria oli huutanut vain kerran lyhyesti ja lähtenyt sitten juoksemaan kohti kotia. Miron ei auttanut muuta kuin seurata. Mikä Marialle oli tullut? Sehän oli sellainen siisti kuva jonka nimeä Miro ei osannut sanoa. Siinä oli kai geetä ja äffää. Mutta kaikkein siisteintä oli se, että ne olivat luvattomia ja joku oli tehnyt sellaisen luvattomuuden aivan heidän kotinsa viereen.

179snapshotdb94f94edbb3.jpg
Kun Maria kapsahti itkien äidin kaulaan Miroa alkoi tosissaan nolottaa. Ei hän ainakaan tätä ollut halunnut tapahtuvan. Korvia ja poskia poltteli.

8bfsnapshotdb94f94e9bb3.jpg
Jonna rauhoitteli ensin Mariaa parhaansa mukaan, vaikka olikin vähintään yhtä säikähtänyt kuin tyttö. Lapsilla oli mennyt liian pitkään ulkona ja nyt he tulivat takaisin, toinen itkien.

”Mä oon kunnossa nyt, äiti. Mä vain säikähdin”, Maria lopulta totesi kasvojaan pyyhkien. Jonna hymyili rauhoittavasti ja silitti vielä kerran Marian päätä.

151snapshotdb94f94ebbb3.jpg
Sitten Jonna nosti katseensa nolona kenkiään tutkiskelevaan Miroon. Pojalla oli taatusti jotain tekemistä tämän kanssa.

Miro ja Maria yhdessä selittivät lyhyesti mitä oli tapahtunut. Jonna pudisti päätään huokaisten ja tilitti sitten Mirolle käsiään levitellen: ”Luulin, että olisitte jo tuota viisaampia. Lähteä nyt yksin yöllä pimeään, saati rantaan. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua! Ja Miro, ei enää tuollaisia yllätyksiä. Kaikki eivät pidä niistä.” Miro painoi päänsä ja mutisi jotain myöntävää. ”Pyydä nyt anteeksi siskoltasi.”

736snapshotdb94f94e9bb3.jpg462snapshotdb94f94e7bb3.jpg
”Sori, Maria… En mä halunnut pelotella”, Miro totesi hiljaa.

Maria nauroi jo omana itsenään. ”Tietenkään et! Enkä mä pelännyt, mä vaan säikähdin.”

”Vaan säikähdit?” Sisarukset alkoivat kiusoitella toisiaan vielä lisää siitä eteenpäin. Jonna hymyili tyytyväisenä, asia selvitetty. Mutta miten lapset joskus keksivätkin tyhmiä asioita…

 2aesnapshotdb94f94efbb3.jpg
”Mua melkein nolottaa. Mä säikähdin ihan liikaa, siinä sä oot oikeassa. Kuin mikäkin vellihousu…”

3aesnapshotdb94f94e1bb3.jpg
”Ääh, sä et yhtään tiennyt mitä siellä on. Ja kyllä mäkin vähän hätkähdin kun näin sen ekan kerran vaikka oli päiväkin.”

”Näytät sen mullekin sitten silloin päivällä niin näkee paremmin, joohan? Heti huomenna?”

”Joo…” Maria oli taas oma innokas ja avoin itsensä. Miroa vielä vähän kalvoi.

e30snapshotdb94f94e3bb3.jpg

”Ääh, mitä nyt?” Maria valitti, kun kesken matkan hänet käännettiin ympäri ja otettiin karhumaiseen halausotteeseen.

”Sitä vaan, että mä en enää ikinä halua nähdä sua niin pelästyneenä tai itkemässä, mun tai minkään muunkaan takia. Mä haluan suojella sua sellaselta.” Maria vääntelehti irti pian Miron juhlallisen lupauksen jälkeen.

e7asnapshotdb94f94e5bb3.jpg
”Ai jaa… Mutta et sä voi aina olla suojelemassa. Älä lupaa sellaista mitä et voi pitää, niinhän äitikin opetti. Niinhän?” Maria naurahti hämillään. Miro tuhahti. ”Ainakin voi aina yrittää parhaansa ja sen pitäisi riittää. Äiti on sanonut senkin.” Kaksoset tönivät vielä hetken toisiaan, nimitellen mammantytöksi ja mammanpojaksi.


***

54snapshotf5920af0fbb0.jpg
Portaiden onnettomuuden jälkeen, kun oli selvinnyt kuinka monta kylkiluuta Markukselta oli katkennut ja kuinka pahasti niiden osat olivat repineet sisäelimiä, pari asiaa talossa muuttui. Jos Sera olikin suhtautunut aiemmin Markukseen vain lasten hoidossa ja talouden ylläpitämisessä auttavana kumppanina, niin nyt se muuttui. Markus sai nukkua Seran vieressä joka yö ja Sera oli huomattavasti lämpimämpi. Aivan kuin Markuksen kohtalo olisi ollut hänen syytään tai johtunut jotenkin siitä, että aiemmin hän oli ollut liian etäinen. Markus hyväksyi hiljaa mielissään uuden kohtelunsa.

”Nukkuiko Aleksi jo?” Sera kysyi hiljaa, kunhan Markus oli asettunut. Siinä meni aina aikaa, Markus ei ollut parina ensimmäisenä aamuna kotona sairaalaseurannasta päästyään päässyt edes sängystä ylös omin avuin. Mutta onneksi mies parani koko ajan. Tosiaan… nytkin oli toinen käsi hänen ympärillään.

fe6snapshotf5920af0dbb0.jpg
”Kuin tukki. Taisi riehua tänään Jonnan luona kunnolla.” Molemmat hymähtivät huvittuneina. Tavallisesti serkkulauma rikkoi vuorotellen toistensa koteja, mutta nyt, kun Markusta käsiteltiin kuin posliininukkea, ei sellaiseen ryntäilyyn ollut varaa Lehtotiellä. Sera kurotti jatkoksi ajatuksilleen taaksepäin.  Markuksen paidan läpi tuntuivat tiukkaan sidotut tukisiteet, ne ympäröivät koko Markuksen yläkehon. Sera värähti. Hän oli huomannut välillä katsovansa salaa, kun vaikka Markus puki. Liekö sitten naisen luontaista hoivaviettiä, mutta Markus näytti hyvältä sidottuna. Sera värähti uudestaan. ”Onko sulla kylmä?”

5dasnapshotf5920af05bb0.jpg
”Ei. Oota mä sammutan valon.” Markus vapautti Seran hetkeksi, mutta kietoi tämän entistä tiukemmin syliinsä, kun Sera palasi vällyjen väliin.

”Hyvää yötä.”

7e4snapshotf5920af0bbb0.jpg
”Öitä.” Sera piti Markuksen matalasta äänestä. Oli aina pitänyt. Kaikkien näiden kauan poissa olleiden ajatusten palatessa… Serasta tuntui, kuin hän rakastuisi uudestaan. Ja se yhtä aikaa kiehtoi ja pelotti.


***

6absnapshotf5920af05bb0.jpg
Aleksi leikki pikkuveljensä kanssa illalla. Se oli hauskaa, nyt kun kun Eetukin alkoi olla tarpeeksi iso ja älykäs. Ainakin silloin tällöin.

abesnapshotf5920af05bb0.jpg
”Ei kun katso nyt tätä rakettia. Leiki sä sillä niin mä otan auton!” Aleksi yritti kiinnittää veljensä huomiota heiluttelemalla rakettia ja ääntelemällä hienosti raketin kiihdyttämistä matkien. Eetu katsoikin hetken silmät pyöreinä punaista lelua, mutta lopulta laatikko vei voiton.

34bsnapshotf5920af0fbb0.jpg
”Äh, turha vaiva. Mä leikin tällä sitten yksin hetken.”

Aleksi oli jo unohtanut portaissa käyneen vahingon niin, ettei hän ollut enää tavallista varovaisempi tai kohteliaampi kotona, etenkin Markuksen läsnä ollessa. Kai tähän ikävien tapahtumien unohtamiseen auttoi sekin, että Markus oli jo lähes kokonaan parantunut. Ei ollut koko ajan enää muistuttamassa tapahtuneesta hitailla ja varovaisilla liikkeillään.

ab4snapshotf5920af0dbb0.jpg
Eetunkin kanssa olemisesta hän nautti nykyään enemmän jo pelkästään sen takia, että seuraavaksi isä voisi palata kotiin Eetun takia. Pikkuveli olisi kohta sen ikäinen, kuin Aleksi muuttuessaan. Aleksi ei tiennyt siitä muuta kuin sen, että isää tarvittiin siihen. Siispä isä tulisi kotiin. Ja pian!

55bsnapshotf5920af01bb0.jpg
Eetu poimi varovasti lattialle unohtuneen raketin ja katsoi Aleksia, kuin kysyen lupaa. Saako niin tehdä. ”Joo, sä löysit sen! Noin, ota se vaan käteen. Nyt mulla on tää auto ja sulla toi raketti”, Aleksi havahtui innoissaan.

79bsnapshotf5920af03bb0.jpg405snapshotf5920af0fbb0.jpg
Aleksi selitti tarinaa isoista kisoista hienojen ääniefektien kanssa, joita Eetu sitten toisteli mielensä mukaan kaikkiin mahdollisiin väleihin.


***

snapshotf5920af01bbd.jpg
Markus riensi tervehtimään töistä tullutta Seraa. Nainen oli edennyt vähän aikaa sitten sairaanhoitajasta lääkäriksi, todella tavoitteli jotain isompaa kuin tarhatädin uraa. Kun nyt kerran sai elää. Mutta se tarkoitti myös entistä pidempiä ja rankempia työpäiviä.

”Mitenkäs töissä meni?” Markus uteli. Sera vastasi ”hyvin”, lyhyesti ja ytimekkäästi. ”Mutta nyt mun pitää mennä katsomaan, että Aleksi on pakannut kaiken tarpeellisen. Saaga tulee kohta hakemaan autolla. Vaihdan myös vaatteet.” Sera poistui nopeasti paikalta. Oli yhtä aikaa lämmittävää ja kiusallista, kun Markus käyttäytyi niin tuttavallisesti. Pääasiassa siitä syystä, että nykyään se herätti Serassa sellaisia tunteita.

149snapshotf5920af03bbd.jpg
”Nyt mummi tuli! Heippa äiti, mä meen nyt!” Ovi paiskattiin kiinni. Sera hymyili hyvillään. Aleksi oli yhä niin innoissaan, kun pääsi yöksi pois kotoa ensimmäisiä kertoja. Vaikka vain isovanhemmille, mutta kuitenkin. Häneen alettiin luottaa tarpeeksi ja poika alkoi myös luottaa itseensä. Ettei mitään hallitsematonta enää tapahtuisi. Kohta Aleksi pääsisi myös kavereille yöksi.

450snapshotf5920af01bbd.jpg
”Sähän kiirehdit”, Markus totesi kaivaen Seran paidan alle unohtuneen korun esille. Sera oli varmaan vasta ihan vähän aikaa sitten saanut vaatteet vaihdetuksi ja silloinkin kiireessä. ”Ottaisit vähän rennommin. Olet tehnyt niin paljon viime aikoina kun mä en ole pystynyt. Kiitos siitä.”

Sera räpytteli hetken ihmeissään silmiään. ”Eihän nyt… Tietenkin. Ei sun tarvitse erikseen kiittää”, Sera mutisi hämillään. Ensinnäkin hän oli vähän vieläkin jäässä siitä, kun Markus oli edes koskettanut häntä. Jos vain parikin sekuntia korun ketjun kohdalta. Ja toisekseen… Markus ei ikinä kiittänyt mistään.

”Ei, nyt tarvitset yhden illan vapaata. Tanssitaan.” Silloin vasta Sera älysi, millä kanavalla radio oli päällä. Markuksen oli täytynyt suunnitella tätä jo siitä lähtien, kun tuli tervehtimään töiden jälkeen. Tai vielä pitempäänkin.

dfasnapshotf5920af07bbd.jpg443snapshotf5920af01bbd.jpgdd0snapshotf5920af05bbd.jpg
Sera tarttui varovasti Markuksen käteen. Luotti varovasti. Tunsi olonsa ehkä vähän ujoksi koulutytöksi. Kuin kaikki muka olisi uutta Markuksen kanssa.

e4esnapshotf5920af01bbd.jpgfecsnapshotf5920af05bbd.jpgsnapshotf5920af0fbbd.jpg
Mutta oli se sitten yllättävän kivaa ja helppoa, luonnollistakin. Ehkä Sera todella kaipasi taukoa siitä kaikesta hääräämisestä. Oli pitänyt monta viikkoa yhtä lailla tehdä kotitöitä kahden edestä kuin kiirehtiä käskemään Markus takaisin lepäämään, jos tämä vain yrittikin tehdä jotain ylimääräistä.

84bsnapshotf5920af03bbd.jpg
”Onko sun hyvä olla?” Markus kysyi, kun kappale vaihtui jälleen. Ilta pimeni koko ajan, aika kului, mutta Sera ei välittänyt saati edes huomannut. Sera nyökkäsi mietittyään hetken. ”On”, hän vastasi ihan rehellisesti. Vatsanpohjassa kutitteli, hän todella oli kuin ujo nuori koulutyttö. Ei monta vuotta naimissa ollut kahden lapsen äiti. Ja silti oli hyvä olla, Markuksen kanssa.

64fsnapshotf5920af05bbd.jpg
Se tuntui kuin ensisuudelmalta uudestaan. Niin varovainen ja kokeileva molemmin puolin. Kunnes…

27dsnapshotf5920af03bbd.jpg
”Katsotaan, taivunko mä jo tähän.” Sera meni nauraen mukana.


***

snapshotdb94f94e1bc3.jpg
”No niin, onhan teillä molemmilla kaikki mukana? Ukki tulee ihan kohta.” Lapset nyökyttelivät kiivaasti ja liikehtivät kärsimättömästi.

”On on”, Miro lopulta vakuutti. ”Mutta eikö sun pitänyt tulla mukaan? Missä sun takki on?”

70fsnapshotdb94f94e7bc3.jpg
Jonna vaikeni hetkeksi, silloin Mariakin tuli kiinnostuneena lähemmäs. ”No tuota… Tiedätte, että kestän kylmää paremmin kuin tavallinen ihminen. Kaikki ulkopukeutuminen on minulle vain ylimääräistä näytöstä, jotta näyttäisin normaalilta. Mutta nyt kun ollaan tuttujen ja sellaisten seurassa, jotka tietävät sen, niin ei tarvitse… ” Lapset kallistivat niin identtisesti päitään mietteissään, että Jonnan täytyi varoa nauramasta. ”Me tiedetään että me ollaan enemmän ihmisiä kuin äiti”, Miro aloitti ja Maria nyökytti, kietoi kaulahuivia tiukemmalle, ”mutta miksei sitten enemmän porukkaa tiedä? Eikö sitten olisi helpompaa?” Jonna pudisti päätään. ”Se ei mene niin. Toistaiseksi ette saa kertoa kenellekään mistään syystä. Mutta nyt…” Jonna kohotti katseensa. ”Is… Tai siis ukki tuli.”

b9fsnapshotdb94f94e7bc3.jpg
Lapset innostuivat, kertasivat toisilleen mitä kaikkea aikovatkaan tehdä mummolassa, ja näyttivät heti unohtavan käydyn keskustelun. Olivat he toisaalta kuulleet kyllästymiseen asti jo, että salaisuus oli pidettävä salaisuutena. Kai se oli tarpeeksi iskostunut, Jonna luotti siihen. ”No niin, älkää siihen jääkö. Hop hop pihalle.” Jonna sai hädin tuskin lauseensa loppuun, kun lapset kirmasivat jo portaikkoon. Niin huolettomina ja viattoman innoissaan, että kateeksi kävi.


***

snapshotfba634449bbd.jpg
Jonna lupautui jäämään vielä hetkeksi odottamaan. Aleksikin oli tulossa, hänet vain haettaisiin vähän myöhemmin. Sera halusi olla itse vielä paikalla ennen pojan lähtöä ja Seralla kuulemma oli myöhään töitä.

Mutta saipahan ilmaista, hyvää kotiruokaa ja isän kanssa oli aina mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia. Samaa aikaan Maria ja Miro jo miettivät, mitä kaikkea kivaa tekisivät serkkunsa kanssa viikonloppuna. Kaikki kolme lasta olisivat peräti kaksi yötä nyt isovanhempiensa luona. Ensimmäinen pidempi yökyläily.

4e1snapshotfba634443bbd.jpg
Sitten Aleksi tuli.

a48snapshotfba63444dbbd.jpg
”Eihän haittaa, että meillä on vain nämä kaksi patjaa? Kyllä te kolme mahdutte vielä niillä nukkumaan”, Saaga varmisti, kun oli päässyt ovesta toisiaan tervehtivien serkusten läpi. Maria katseli hetken arvioiden tuttua nukkumapaikkaa ja nyökkäsi sitten vakuuttuneena.

snapshotfba634445bbd.jpg

”Mahdutaan. Mutta äiti, mene jo!” Saaga nauroi kun Jonna hätkähti. Hän oli unohtunut vain juttelemaan eikä muistanut, että lapset halusivat tietenkin jo hänestä eroon ja leikkimään ilman äidin valvovaa silmää.

1a7snapshotfba63444dbbd.jpg
Musiikki pauhasi jälleen, isovanhemmat leikkivät äkkikuuroutuneita ja sokeutuneita. Serkukset saivat tehdä mitä vain halusivat ja niin myöhään kuin suinkin jaksoivat, oli niitä ainaisia saman laadun lakritsejakin tarjolla.

a57snapshotfba63444bbbd.jpg
”Kato näin seistään päällä! Yritä saada jalat suoremmaksi”, Aleksi neuvoi hampaitaan kiristellen. Ei se niin helppoa ollut kuin näytti. Miro turhautui, kun kiepsahti kuitenkin aina vain ympäri joko selän tai vatsan kautta. Sentään oli aina pehmeä lasku ja Mariakin turvallisen välimatkan päässä.

snapshotfba63444fbbd.jpg
”Jes, hyvä Miro!” Kyllä yrittävä oppii.

93bsnapshotfba634449bbd.jpg
Miro ylpeili pitkään suorituksellaan kun oli pysynyt jopa sen pari sekuntia pystyssä. Aleksi oli vaatimattomampi, kun tiesi, miten Maria kuitenkin siihen suhtautuisi: ”Joo joo Miro anna nyt tilaa mäkin haluan kokeilla.” Tietenkin lopuksi pidettiin kunnon sirkusesitys isovanhemmille ja näiden piti hurrata kuin viimeistä päivää. Sitten lapset nukahtivatkin siististi yksitellen.


***

snapshotf5920af0fbbf.jpg
”Hyvää yötä, pikkuinen. Äläkä huoli, kyllä sinäkin olet kohta tarpeeksi iso yökyläilemään. Ennen kuin huomaakaan…” Mutta sitä ennen Eetun pitäisi vielä kokea se muutos. Jotta pojan uskaltaisi kunnolla viedä sitten päiväkotiin ja leikkikentälle ihmisten ilmoille. Seran suu puristui viivaksi, sitä rataa hänen ajatuksensa päätyivät Eliakseen. Mutta nyt Sera työnsi päättäväisesti miehensä syrjään. Ei tänä iltana, jos vain mahdollista… Sera halusi niin epätoivoisesti tuntea itsensä vapaaksi, jos vain kerrankin, kun oli päässyt jo niin hyvään alkuun.

Mutta silti sisuksia vihlaisi ikävästi.

6b1snapshotf5920af07bbd.jpg
”Eetu nukahtaa kyllä pian, pysyivät pojalla silmät hädin tuskin auki”, Sera totesi vähän ylipirteästi. Hän yritti tiukasti keskittää ajatuksensa johonkin sellaiseen, joka hänellä oli nyt täällä.

32bsnapshotf5920af03bbd.jpg
Markus jatkoi itsepintaisesti kirjan lukemista, kun Sera peiton alle menemisen sijaan asettuikin hänen viereensä. Kommentoi ohimennen jotain tyhjänpäiväistä kirkkaasta taivaasta ja tähdistä. Lopulta, kun kiusallista ja odottavaa hiljaisuutta oli jatkunut tarpeeksi pitkään, Markuksen oli pakko laittaa kirja pois.

be1snapshotf5920af01bbd.jpg
”Sera, sun ei ole pakko ryhtyä mihinkään. Mun puolesta me voidaan jatkaa niin kuin ennenkin.” Markus teki parhaansa pitääkseen pettymyksen äänestään. Oli ollut hyvä pitää Seraa taas lähellä, tai edes jotakuta. Mutta hän kunnioittaisi Seran tahtoa parhaansa mukaan, niin kuin ennenkin. Halusi tämä sitten vain mitä tahansa, jotta he pystyisivät jotenkin jatkamaan yhdessä.

Niinkin itsekkäästä syystä kuin siitä, että Eliaksella oli varmasti syy palata Seran ja poikiensa luokse aina uudestaan. Markuksen täytyi siis saada olla myös Seran lähellä. Ja myös siksi, että jos hän satuttaisi Seraa, hän satuttaisi myös Eliasta.

acfsnapshotf5920af0bbbd.jpg
”No tuota… Mä olen miettinyt. Mä haluaisin…” Sera empi, miten jatkaa. Markus kohottautui istumaan parempaan asentoon, ojensi kätensä. Sera itse oli se, joka painautui häneen kiinni.


Markus yritti olla mahdollisimman varovainen, tunnusteli ja kokeili, missä meni raja ja mitä Sera halusi. Kun nainen itsekkään ei näyttänyt olevan täysin varma. Jotain muutosta nykyiseen tilanteeseen nyt kuitenkin, lopullista uutta sopimusta. Se taisi olla varmaa.

b5snapshotf5920af0bbbd.jpg6e7snapshotf5920af0fbbd.jpg3c9snapshotf5920af09bbd.jpg

Ihan liian pian Sera riisui Markuksen kädet ympäriltään ja vetäytyi pois. ”Markus sori mä en…” Sera aloitti hengästyneenä, näytti vähän pelokkaalta. ”Mä en tiedä voinko mä, onko tää oikein. Mä en tiedä, mä en halua valehdella…”

Markus yritti rauhoittua ja vetää henkeä. Okei, turha hänen tässä oli valehdella. Tai itse asiassa, hän valehteli koko ajan Seralle, tämä ei tiennyt mistään koko totuutta. Ei niin kuin Elias. Ja silti Markus halusi Seran. Nyt, ihan kokonaan itselleen. Tarttua kiinni, upottaa kasvonsa oranssiin hiuksiin. Riisua tältä vaatteet ja ottaa siinä. Mutta se nyt ei lainkaan olisi oikein.

9easnapshotf5920af05bbd.jpg
Markus ponkaisi ylös sängyltä ja lähti huoneesta ennen kuin ehti tehdä mitään. Ennen kuin Sera ehti sanoa mitään. ”Odota, kiltti! Ehkä meidän on parempi nukkua tämä yö erillään, mutta…” Markus ei tainnut kuunnella ja Sera hiljeni, kun Markus yläkertaan kävelemisen sijaan jatkoi eteenpäin, kohti eteistä.

c77snapshotf5920af0bbbd.jpg
Hetkeä myöhemmin ulko-ovi paiskattiin kiinni. Eetu heräsi yläkerrassa ja alkoi parkua säikähtäneenä. Sera upotti kasvot käsiinsä ja huokaisi syvään. ”Hienoa Sera, sehän meni hyvin. Ei Markus loputtomiin ymmärrä, mitä sä ajattelit…” Sera ei ihan tiennyt sitä koko totuutta.


***

snapshot_db94f94e_fbc30cad.jpgsnapshotdb94f94e3bc3.jpgsnapshotdb94f94e7bc3.jpg

Kesken iltapesun Jonna jäätyi ja kurtisti kulmiaan peilikuvalleen. Eihän Markuksen pitänyt tänään tulla kylään, eihän? Tai ainakaan näin myöhään.

caesnapshotdb94f94e9bb3.jpga25snapshotdb94f94edbb3.jpg
Markus ei tiennyt, mitä muuta tehdä. Ainakaan hän ei voisi palata Seran vierelle. Ei sellaisena…

b1asnapshotdb94f94e7bb3.jpg
”Noh, mikäs sinut tuo ovelleni näin myöhään perjantai-iltana?” Jonna aprikoi avattuaan oven ennen kuin Markus ehti koputtaa. Jonna ei ollut halunnut lukea tunteita nyt eikä aiemminkaan pitkään aikaan. Nyt kun hän yritti elää ihmisiksi se olisi tuntunut huijaamiselta. Markus painoi katseensa hetkeksi, mietti.

”Tuota…” Oliko nyt ihan järkevää tulla? Miksi hän oli tullut? Kai jotain yösijaa varten. Sera oli selvästi häätänyt hänet luotaan. Niinhän se oli mennyt… Niinhän?

d5snapshotdb94f94e1bb3.jpg
”Maria ja Miro…” Markus kuitenkin aloitti kysyvästi, mutta Jonna keskeytti miehen: ”Ovat isovanhemmillaan niin kuin Aleksikin, oletan. Luulin sinun tietävän. Markus, mistä on kyse?”

Markus astui eteenpäin ja sulki oven takanaan.

a1bsnapshotdb94f94ebbb3.jpgdaasnapshotdb94f94efbb3.jpg
Jonna voisi hävetä sitten myöhemmin sitä, ettei estellyt ollenkaan tai kysynyt mitään. Tai sitäkin, kuinka hyvältä miehen kädet tuntuivat hänen ympärillään, paljaalla iholla.

9e7snapshotdb94f94e9bb3.jpg5a1snapshotdb94f94efbb3.jpg
Kaikkia niitä ääniä, joita hänestä lähti. Kaikkea, jonka oli luullut jo unohtuneen typerään nuoruuteen, niitä tunteita ja haluja. Tietenkin hän häpeäisi myöhemmin erityisesti juuri sitä, miten hän halusi. Halusi niin kovasti, että Markus tekee sen kaiken hänelle taas.

f7asnapshotdb94f94e7bb3.jpg4snapshotdb94f94e7bb3.jpg
Ei Jonna myöskään sitä halunnut ajatella, miksi Markus tekee niin hänelle. Tai sitä todennäköistä totuutta, ettei tekisi sitten enää. Kyllä Jonna tiesi, että oli vain sijainen. Mutta hän ei halunnut ajatella mitään siitä nyt. Vain sitä, kuinka lämmin voi toinen keho olla, miten hyvältä miehen paino tuntuu päällä, miten ihanan syntiseltä ja kielletyltä ne kaikki kosketukset. Miten niin liian kauan siitä kaikesta oli.

Ja viimeinen ajatus oli yhteinen.

598snapshotdb94f94ebbb3.jpg
”Sä saat lähteä vaikken mä olisi herännyt”, Jonna lupasi hiljaa.

”Sitä mä en sulle tee”, Markus puolestaan lupasi ja suuteli vielä kerran Jonnan niskaa. Sitten molemmat nukahtivat, uupuneina, ennen kuin häpeä ehtisi valvottaa.


***

snapshotfba634447bbd.jpg
”Mun pitää mennä kohta katsomaan, voisiko lapsille laittaa aamupalaa”, Saaga mumisi kuiskaten. Jos vaikka kukaan muu ei vielä olisikaan hereillä.

”Korkeintaan Aleksi. Maria ja Mirohan nukkuvat ihan tavallisesti”, Samuli muistutti. Hän oli nykyään aika usein hereillä samaan aikaan Saagan kanssa sellaisina aamuyön tunteita. Saaga tarvitsi yhtä vähän unta kuin ennenkin ja Samuli yhtä paljon, mutta mies oli alkanut nukkumaan huonosti. Heräili silloin tällöin kesken yön. Kuten vaikka nyt.

”Ai niin”, Saaga huokaisi. ”Onneksi toinen meistä muistaa.” Saaga naurahti perään.

6a2snapshotfba634449bbd.jpg
”Ukki onko äiti soittanut?” Samuli hätkähti Marian kysymystä. Tosiaan, aina ennen Jonna oli soittanut aika aikaisinkin aamusta varmistaakseen, että kaikki oli hyvin. Vähän turhauttavaa joskus, mutta toisaalta, nyt Samuli huolestui kun Jonna ei sitä tehnytkään. ”Ei vielä ainakaan.” Kai Jonna jossain vaiheessa päivää asian korjaisi.

snapshotdb94f94e5bbf.jpg
Siihen aikaan auringonnousun paikkeilla, kun Jonna tavallisesti olisi soittanut, oli hänellä ihan muita asioita mielessä. Kuten vaikka tyhjän sängyn petaaminen. Mutta kyllä hän tunsi, tavallista vahvemmin, ettei Markus suinkaan ollut lähtenyt. ”Oi voi…” Jonna huokaisi itsekseen. Jos asian olisi voinutkin vain jättää siihen. Mutta jos Markus halusi puhua, Jonna antaisi tilaisuuden.

Mutta kyllä hän tiesi jo valmiiksi, että Seraan tämä jotenkin liittyi. Seraan ja Eliakseen.

c6csnapshotdb94f94e5bbf.jpgsnapshotdb94f94edbbf.jpg
Hiljaisuutta kesti melko pitkään. Jonnaa alkoi kaduttaa, olisi voinut edes jotain vaatetta päälle laittaa. Jos Markuksen oli nyt vaikea edes katsoa häntä. ”Jonna, mä… Mä olen pahoillani.” Markus lopulta totesi vaikeana. Jonna pudisti päätään. ”Sun ei tarvitse olla. Sun ei tarvitse selittää mulle mitään”, nainen kiirehti vakuuttamaan nopeasti.

”Ei, mä tein väärin. Mun ei olisi pitänyt tulla tänne, mä tulin ihan väärästä syystä.” Markus ei siis vain voinut antaa asian olla, eihän? Jonnaa turhautti.

snapshotdb94f94e1bbf.jpg
”Kuules nyt. Sä et hyväksi käyttänyt mua tai mitään, mä halusin sitä kanssa. Sori…” Markus oli värähtänyt näkyvästi. Jonnan teki kovasti mieli udella, liittyikö Sera todella tähän, mutta se olisi ollut juuri sitä. Turhaa yksityisasioiden utelemista. Heidän välinsä tässä piti selvittää, Jonna ei halunnut minkään muuttuvan.

”En sitten kai”, Markus myöntyi ei niin vakuuttuneena. Jonna tönäisi Markusta olkapäästä, Markus vain heilahti takaisin kohdalleen kuin eloton säkki. Hiljaisuus jatkui ja kun Jonna rikkoi sen taas, hänen äänensä kuulosti luonnottoman kovalta ja häiritsevältä. Olisi ollut helpompaa olla vain hiljaa.

snapshotdb94f94e7bbf.jpg
”Hei, piristy. Mä en halua, että mikään muuttuu, minkään ei tarvitse muuttua. Mä oon vaan kiitollinen siitä, että edes joku välittää musta sillä tavalla. Niin kuin ennenkin”, Jonna vakuutti Markukselle yhtä lailla kuin itselleenkin.

Toisaalta… Jonnan sisintä vihloi joka sanan kohdalla. Siihen se tulisi taatusti jäämään, eivät he voisi ikinä elää yhdessä sillä tavalla. Että joka aamu he istuisivat saman pöydän ääreen syömään aamupalaa, Markus lukisi lehteä, iltapäivällä auttaisi lapsia läksyjen kanssa jos olisi tullut töistä ajoissa… Absurdia kuvitelmaa kaikki tyystin. Jonna kyllä tiesi, että Markus tuli nytkin hänen luokseen Eliaksen takia. Vihlaisu. Jos ei suoraan, niin ainakin jotain kautta. Kaikki palasi aina Eliakseen… Eliaksesta puheen ollen. Jonna ei ollut meinannut edes huomata sitä.

fb8snapshotdb94f94edbbf.jpg
”Mä taidan mennä. Käyn vaikka kaupan kautta, jos joku niistä olisi jo auki… Kaikki vaatteet on varmaan sun huoneessa?” Jonna vastasi lyhyesti myöntävästi. Suloisena sotkuna kaikki. Heillä oli ollut niin kiire, ja se oli ollut ihanaa. Jonnaa värisytti. Ei hän saisi niin tuntea, kun Markusta koko asia niin näytti ahdistavan. Mutta minkä sitä luonnolleen tai tunteilleen voi…

a9esnapshotdb94f94edbbf.jpg
”Markus… Eihän mikään muutu? Me voidaan vielä olla… ystäviä?” Jonna yritti vielä varmistaa, Markus ei ollut vielä vastannut siihen. Jonna ei halunnut menettää Markusta, oli hän kuitenkin sen verran itsekäs ja ihminen.

”Jos sä niin haluat.” Jonna vastusti halua rynnätä halaamaan Markusta takaapäin. Painautuisi vasten paljasta selkää ja pitäisi siinä. Estäisi menemästä takaisin Seran luokse… Vaikka sitten Jonna ei tietäisikään, miten siitä jatkaa. Hän halusi pitää Markuksen lähellään, mutta toisaalta tulisi aina se ”entäs nyt?” Niinpä Jonna jäi yksin, kun taas vain katsoi, kuinka Markus lähti. Taisi valita juuri sen kotireitin.

snapshotdb94f94e3bc9.jpg
Olikohan Markus edes huomannut, mikä matto oli löytynyt vielä muuton jäljiltä väärästä paikasta jokin aika sitten?

snapshotdb94f94e1bc9.jpgsnapshotdb94f94efbc9.jpgsnapshotdb94f94e9bc9.jpg95dsnapshotdb94f94e1bc9.jpg
Jonna naurahti lyhyesti itselleen. Kuinka säälittävä sitä voi olla? Mutta matto tuntui pehmeältä ja melkein lämpimältä… Päinvastoin kuin tyhjä sänky. Josta hän ei ollut vielä pedannut Markuksen puolta. Pitäisi kai vaihtaa vuodevaatteet ja tuulettaa huone viimeistään ennen lasten tuloa… Mutta Jonna ei saanut itseään ylös enää kerran käperryttyään. Hän tunsi itsensä niin yksinäiseksi ja hylätyksi, väitti sitten mitä tahansa muuta yhteisen hyvän tähden. Markuksen ja Seran oli pysyttävä yhdessä, Eliaksen ja poikien vuoksi. Jonna kyllä pärjäisi yksin… Niin kuin ennenkin. Vaikka vihloi, kun sai maistaa jotain muuta.

483snapshotdb94f94e3bc9.jpg

Olihan hänkin vain ihminen.


***

snapshotf5920af07bbd.jpgsnapshotf5920af0bbbd.jpgcaasnapshotf5920af0bbbd.jpgsnapshotf5920af05bbd.jpg
Sera taas oli aamulla kaikkea muuta kuin yksin. Ainakin ajatukset ajautuivat tehokkaasti jonnekin muualle, kun Freija päätti järjestää tekemistä.

(My god! Ei ole ikinä ennen tullut neljää pentua! Juuri kun talo oli ihanan tyhjä…)

Untitled-12.jpgUntitled-11.jpgUntitled-10.jpg

(Juuri niin. Taas eläimiä enemmän kuin ihmisiä -_-' Back to story ->)


***

e47snapshotfba634443bc9.jpgaacsnapshotfba634441bc9.jpg


Markus asteli kaupasta hämillään. Hän ei lainkaan muistanut, mitä olisi pitänyt ostaa, joten päätyi vain suuntaamaan kotiin. Silti tuntui siltä, kuin jotain olisi unohtunut. Kuin hän ei saisi vielä lähteä.

421snapshotfba634445bc9.jpg202snapshotfba634445bc9.jpg

Markus seisoi pitkän aikaa sateessa ja kokosi ajatuksiaan. Alkoi ahdistaa koko ajan enemmän, oli pakko miettiä tosiasioita. Hänen olisi mentävä kotiin Seran luokse ennemmin tai myöhemmin ja sitten Sera kysyisi huolissaan, missä hän oli yön viettänyt. Eikä Markus halunnut valehdella… Ei, itse asiassa hän kertoisi kaiken. Sen, mitä toistaiseksi vain Elias tiesi. Ei hän Eliakseen voisi loputtomasti tukeutua… Eihän miestä ollut edes näkynyt pariin vuoteen ollenkaan. Mutta miten Sera ja Jonna… Ääh. Miksi Markuksen piti olla niin turhauttavan heikko, niin liian inhimillinen? Mutta nyt kyllä…

b80snapshotfba634441bc9.jpg
Markus kääntyi, aivan kuin häntä katseltaisiin. Sellainen kalvava tunne selkäpiissä.

c47snapshotfba634441bc9.jpg
”Hetkinen nyt…” Markus kääntyi vielä lisää. Sydän alkoi hakata. Varmasti hän oli nähnyt jotain, ihan varmasti!

5aasnapshotfba63444dbc9.jpg
”Odota!”

42fsnapshotfba634445bc9.jpg
”Elias…odota!” Markus puuskutti. Ei ollut kunto ihan entisensä, etenkään parin keuhkoja silpovan tapahtuman jälkeen.

78esnapshotfba634445bc9.jpg164snapshotfba634443bc9.jpg
”Mä en jaksa juosta enempää. Säkin tiedät miksi, niinhän?” Markus lopulta kähisi. Sentään hän sai toivomansa reaktion aikaan. Vieras mutta tuttu hahmo pysähtyi.

a5dsnapshotfba63444dbc9.jpg
Markus ei epäröinyt lainkaan. Elias katseli muualle Markuksen lähestyessä, kuin ei muka olisi paikalla.

1d6snapshotfba634447bc9.jpg
”No sua ei ole vähään aikaan näkynyt”, hän totesi halatessaan Eliasta. Eliaksen oli pakko huomata Markus viimeistään nyt.

d8snapshotfba63444bbc9.jpg
”Anteeksi… Siihen on kyllä hyvä syy. Nytkin mun piti mennä Jonnan kautta, mä en halunnut että te näette mut tällaisena. Mutta sitten sä tulitkin vastaan…”, Elias puhui ensimmäisen kerran. Ääni oli ihan tuttu, mutta sanat eivät.

c6bsnapshotfba63444fbc9.jpga43snapshotfba63444bbc9.jpg
Markus irtautui naurahtaen. ”Oot kyllä vähän erikoinen näky”, hän myönsi huvittuneena, vaan ei lainkaan paheksuen. Elias hymyili päätään kallistaen. ”Ja sä olet aikaisin liikkeellä ja kylmässä sateessa. Mutta tämä…” Elias kuvaili katsahtamalla alaspäin, ”on lähinnä yöllä liikkumista varten enkä muutenkaan ole enää kovin paljon ihmisten parissa.”

9a6snapshotfba63444dbc9.jpg
”Ai”, Markus hymähti. Elias meni koko ajan kauemmaksi. Vaihda puheenaihetta! ”Mutta miksi side silmillä? Jos aiot nyt todella leikkiä sokeata niin aurinkolasit on tätä vuosituhatta.” Elias pudisti päätään. ”Oot oikeassa, mä haluan, että muut tietää kysymättäkin, etten näe. Mutta tämä on käytäntö siellä, mistä tulen. En ole koskaan todella tietenkään nähnyt sitä paikkaa, mutta taitaa kertoa sinulle jotain, jos sanon, että kylä on perustettu keskiajalla omavaraiseksi ja jäänyt sellaiseksi.” Markus painoi katseensa hetkeksi. Hän masentui hieman lisää tajutessaan, ettei ollut enää lainkaan tietoinen siitä, missä Elias meni ja mitä teki. Mutta… ”Kai sen voi nyt ottaa pois?”

Elias empi hetken. ”Juu. Mä vaan olen tottunut siihen, että se on aina…” Markus ei kuunnellut Eliaksen takeltelua, vaan kohotti kätensä, tarttui karheaan kankaaseen ja veti pois.
512snapshotfba634443bc9.jpg

Riepu leijaili Markuksen hervahtaneesta otteesta omia aikojaan maahan. ”No toi on uutta. Sekin sun pitää vai peittää?” Markus mietti ääneen, vähän kuristuneella äänellä.

35csnapshotfba63444fbc9.jpg
”Aivan”, Elias vahvisti. Markus ei aivan nähnyt aamun hämärässä kunnolla, mutta jokin merkki näytti olevan tatuoituna aivan Eliaksen silmien väliin. ”Se on se syy, miksi mä en voinut tulla vähään aikaan käymään. Mä selitän kyllä kaiken, siksi mä nyt olen täällä”, Elias vakuutti, kun Markus ilmeisesti näytti epävarmalta. Markus ei näyttänyt kuulevan.

7cfsnapshotfba634443bc9.jpg
”Sä et ole muuttunut yhtään”, Markus vain totesi kummastuneena. ”Sera saattaa tehdä jotain sun hiuksille mutta… Sä et oikeasti vanhene”, Markus jatkoi. Elias oli täsmälleen samanlainen kuin… Kuin oli aina ollut. Elias naurahti hyväntahtoisesti. ”Ai, kiitos kai. Mutta mä haluan nähdä nyt sut…” Elias kohotti kysyvästi kättään. Markus hymähti myöntävästi, Elias riisui käsineensä.

75bsnapshotfba634447bc9.jpg

Hetken Markuksen piirteitä sormenpäillään jäljiteltyään Elias huokaisi lyhyesti. Oli uusia syventyneitä uurteita ja iho tuntui karheammalta. ”Kunpa… Kunpa mä voisin sanoa samaa”, Elias päätyi kertomaan totuudenmukaisesti. Markus nojautui kosketukseen surumielisenä.

”Niin.”

46asnapshotfba63444fbc9.jpg
”Mutta nyt sä et taida enää katsella vain, ethän?”

602snapshotfba63444dbc9.jpg
Mikään muu ei sitten ollutkaan muuttunut.

9e7snapshotfba634449bc9.jpg
”Kiitos”, Elias huokaisi. Markus yritti kääntyä katsomaan Eliasta kummastuneena, mutta Elias piti hänet paikoillaan. ”Mä pelkäsin tulla. Luulin, etten osaisi olla enää tarpeeksi ihminen, että mä oisin muttunut. Mutta sä toit mut hetkessä takaisin. Melkein, kuin mitään ei olisi välissä ollutkaan.” Markuksen ei tehnyt enää mieli vetäytyäkään pois. Hän oli hämillään Eliaksen sanoista. Hyvä, jos Eliaksen oli nyt helpompi olla. Mutta… Kyllä jokin oli muuttunut. Markus rykäisi ja terästäytyi.

aaesnapshotfba634443bc9.jpg
”Nyt mä vien sut kotiin. Sua odotetaan varmasti kovasti. En saa ihan vain itselläni pitää…” Markus naurahti kiusaantuneena. Sen jälkimmäisen hän olisi oikeasti halunut tehdäkin, mutta ei sitä olisi kuulunut ääneen sanoa... Elias kuitenkin vain nyökkäsi ja kumartui sitten poimimaan maahan unohtuneet käsineensä ja silmiä peittäneen siteen. Yllättävän tarkasti.

e10snapshotfba634449bc9.jpg
”Ja Elias, nyt kun meillä on aikaa tässä kävellessä”, Markus aloitti, kunhan he olivat lähteneet liikkeelle. ”Mun pitää kertoa sulle pari asiaa. Ihan sellaisia, mitä on juuri tapahtunut.” Olisi niin helpottavaa saada kertoa jollekin kaikki. Ja jos Elias tietäisi, ehkä Serallekin olisi helpompi kertoa. Oli vähän harmi aloittaa heti Eliaksen palattua jollakin ikävällä asialla, mutta… Markus halusi selvittää asiat. Painava taakka rinnassa helpottaisi heti, kun hän kertoisi.


***

snapshotf5920af07bc9.jpg
Elias ehti hädin tuskin ovesta sisään, Sera oli sattumoisin heti vastassa. Markus pysähtyi hetkeksi ovelle, kohotti kulmiaan, ja jatkoi sitten vasta sisälle asti. ”Kestä kuin mies”, Markus suositteli Eliakselle, joka joutui hieman haparoimaan askeltensa kanssa.

snapshotf5920af01bc9.jpg

”Tietty. Mut vain yllätettiin, Sera on yhtä kevyt kuin ennenkin…”

snapshotf5920af09bc9.jpg
Markus ei ollut vielä edes saanut puhua Seran kanssa. Selittää, miten asiat olivat. Koko syyn siihenkin, miksi hän eilen lähti. Mutta silti tuntui siltä, kuin kaikki olisi jo annettu anteeksi.

snapshotf5920af0bbc9.jpg
”Elias… Tulit etuajassa! Mutta saat kertoa kyllä kaiken. Tuo on uusi”, Sera ilakoi ja tökkäsi sormella Eliaksen silmien väliin. ”Tietenkin! Anna kun vaihdan vaatteet ja syön jotain. Viime kunnon ateriasta on pari viikkoa.” Sera ja Markus katsahtivat toisiinsa puoli järkyttyneinä. Markus sätti itseään, eikö hän ollutkin huomannut jotain Eliasta halatessaan? Mutta ei tullut edes paastosta kysyminen mieleen…

”Älkää näyttäkö tuolta. Olisin selvinnyt vielä toisen mokoman ilman ongelmia, tosin kärttyisämpänä.” Elias nauroi toteamukselleen, Sera ja Markus tulivat varovasti mukaan.


***

53bsnapshotf5920af03bc9.jpg
Kunhan kaikki olivat asettuneet, Markus kertoi Eliaksen avustuksella kaiken. Sera myönsi epäilleensä jotain muutakin liittyneen Saran tapaukseen, joten se ei tullut yllätyksenä. Pettynyt Sera oli vain siitä, ettei ollut kuullut koko totuutta jo aiemmin. Mutta nainen oli kokenut niin paljon kaikkea, ettei enää hätkähtänyt. Ja olihan juttu jo hyvin vanha. Kaikki olivat vain yhtä kiinnostuneita siitä, että Elias vihdoin myönsi samalla syyn siihen, miksei nähnyt Markusta. Ja sitten se juttu työnnettiin takaisin arkistoihin. ”Mutta milloin sä Elias sait tietää?” Markus ja Elias vain hyppäsivät nopeasti seuraavaan aiheeseen. Jotain he halusivat vielä itselläänkin pitää.

Jonnan tapauksesta Sera oli pettynyt. Elias myös. Mutta sekin oli tehty jo. Pitäisi vain käydä asiat myöhemmin Jonnankin kanssa läpi, ettei mikään rikkoutuisi kenenkään välillä.

Sitten päästiin pääasiaan, Eliakseen.

c7csnapshotf5920af03bc9.jpg952snapshotf5920af0dbc9.jpg

”Tämän takia”, Elias selitti viitaten uuteen merkkiin, ”minun piti viettää tietty aika kylässä, ennen ja jälkeen sen laittamisen. Osin sen takia, että olisin tarpeeksi luotettava ja osin merkin vahvuuden takia. Se kumoaa suojien vaikutuksen ja sellaisen tekemiseen kuluu aikaa. Ei ollut helppo operaatio.”

2cdsnapshotf5920af05bc9.jpg

”Mutta”, Sera aloitti selvästi ymmällään, ”mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Mikä on muuttunut? Voitko viettää enemmän aikaa täällä vai…” Sera uteli ymmällään, Elias oli näyttänyt kuitenkin niin iloiselta kertoessaan… Eikä Sera mitään muuta hyvää tarkoitusta keksinyt.

”En. Itse asiassa, olen nyt enemmän sidottu sinne kuin ennen. Sekin on tarpeellista, aivan omillaan ilman mitään turvapaikkaa pystyy vain harva elämään loputtomiin. Mutta, te koitte suojamuurin rikkovan vaikutuksen vain kerran, minä joka kerran, kun palaan. Mutta tämän ansiosta on, kuin mitään ei välissä olisikaan. Aivan kuin vain menisin toiseen tavalliseen kaupunkiin”, Elias kertoi selvästi innoissaan. Sera ei oikein vielä vakuuttunut, Markuskin nojautui tuolillaan eteenpäin kysyvästi.

578snapshotf5920af09bc9.jpg
”Se tarkoittaa, että mitkään siteet ulkomaailmaan eivät enää rikkoudu. Side, joka meilläkin oli, ei enää rikkoutuisi.” Hiljaisuus.

snapshotf5920af03bc9.jpg
”Ja minä… En halua olla itsekäs, saatte itse päättää. Mutta siteen voi muodostaa uudelleen. Ja olisi mukavaa, jos saisin tuntea teidät silloinkin, kun en ole täällä. Turvallisempaakin.” Siinä vaiheessa molemmat, Sera ja Markus, olivat jo ymmärtäneet, mistä oli kyse. Sera painoi katseensa hieman häpeissään, punastutti. Miten nyt niin… Hän oli ollut sentään naimissa tämän miehen kanssa monta vuotta.

Mutta ei toiminut oikeana vaimona sitten ensimmäisen siteen rikkoutumisen. Sisäinen häveliäs pikkutyttö palasi.

539snapshotf5920af03bc9.jpg
Elias odotti mahdollisimman passiivisena, kuin ei paikalla olisikaan, kun Markus ja Sera katselivat toisiaan. Miettivät.

”Mun mielestä”, Markus aloitti tunnustellen. Seran pää napsahti tiiviisti häneen, jotain muuta tekemistä punastelun sijaan. He olivat kaikki aikuisia, asiat voitaisiin selvittää kyllä puhumalla. ”Mun mielestä, Elias on oikeassa. Ei ole syytäkään olla sitä tekemättä. Ja todella saattaisi olla turvallisempi, jos Elias saisi heti tiedon, jos jotain tapahtuisi. Toi merkki ei varmaan saa vieläkään puhelinta tai nettiyhteyttä toimimaan siellä, eihän? Ja kirjeissä kestää.”

d87snapshotf5920af07bc9.jpg
”Mutta onhan syy olla tekemättä”, Sera aloitti vastustellen. ”Juuri se, että jos jotain tapahtuu. Tunnistaako Elias, milloin oikeasti on hätä? Ja etkö muista, kuinka vaikeaa oli, kun Elias oli kaukana.”

”Mutta Sera…” Markus ylitti väliin, mutta Sera oli vauhdissa ja papatti kiihtyvällä vauhdilla: ”Entä kun se taas rikkoutuu jossain vaiheessa. Kun me kuol…” Seralta pääsi kumma äännähdys, vähän turhautuneen ärähdyksen ja uikutuksen väliltä. Siitä ei ollut puhuttu aiemmin ääneen ja nytkin Sera esti itseään.

snapshotf5920af0fbc9.jpg

”Rauhoitu Sera!” Elias huudahti huvittuneena. ”Te molemmat tulette elämään vielä monta vuotta ja se on sitten sen ajan murhe. Haluaisin vain ottaa kaiken mahdollisen irti tästä, vaikka tilanne onkin tämä.”

”No… Sera on kyllä… Mutta jos sä olet tota mieltä silti niin…”, Markus puolestaan alkoi takellella. Sera puuskahti ja kääntyi sitten Eliaksen puoleen hymyillen. ”Juuri kun mä olin sanomassa, että sä olet oikeassa. Mitä mun pitäisi tässä uskoa?”

370snapshotf5920af0dbc9.jpg

”Hei, te voitte molemmat vielä miettiä. Mä en ole lähdössä mihinkään vielä moneen päivään. Eetun takia… Tai ansiosta. Miten sen nyt ottaa”, Elias lupasi olkiaan kohauttaen. Sera nyökkäsi kiitollisena. ”Okei…”

9b8snapshotf5920af05bc9.jpg
”Älä kiltti ole alla päin. Mä en ainakaan halua pahoittaa teidän mieltänne nyt kun olen täällä”, Elias aneli ja siirtyi Seran viereen, kiersi käden turvallisesti ympärille. Markus katseli ensin hymyillen – hyvä, kun Sera näytti heti piristyvän – mutta sitten hänen oli käännettävä taas katseensa pois.

85fsnapshotf5920af09bc9.jpg

Aikaa, Elias sanoi? Että vielä oli aikaa? Mutta kyllä sen näki, nyt kun ne olivat noin vierekkäin. Elias ainakin sanoi vanhenemisensa loppuneen jonnekin parikymppisen tienoolle, eli käytännössä hänellä ja Seralla oli nyt reilu kymmenen vuotta ikäeroa. Ja siltä se näytti, ikävä kyllä. Kylläpäs aika kului… Ahdisti ja puristi. Kunpa Elias voisi ottaa heidät kaikki mukaansa ja pysäyttää ajan. Serakin oli vielä niin kaunis, etenkin, kun oli laittautunut Eliasta ajatellen…

5a5snapshotf5920af0bbc9.jpg793snapshotf5920af05bc9.jpg

”Okei, mä menen kattomaan, miten Eetu jaksaa.” Markus ainakin oletti Eetun olevan yläkerrassa, sinne Sera hänet oli päiväunille sanonut vievänsä.

Ja kohta ylhäältä kuului huuto ”mitä, pentuja!?” Sera irvisti. Markus ei ollut käynyt vielä yläkerrassa ja se osuus oli jäänyt kertomatta…


***

ee1snapshotf5920af01bc9.jpg638snapshotf5920af01bc9.jpg

Illalla vaikutti siltä, että Sera ainakin oli vastannut lopullisesti myöntävästi. Markuskin suunnitteli tekevänsä vielä niin, mutta… Noh, ne eivät nähneet nyt muuta kuin toisensa. Mikäs siinä, heillähän ne sormukset olivat.

3dsnapshotf5920af09bc9.jpg
”Elias kuule…” Sera aloitti hiljaisella äänellä. Markus ei kuullut ja se oli tarkoituskin. Sera vilkaisi olkansa yli Markusta ja sitten taas Eliasta. Elias hymyili ja puristi lämpimästi vaimonsa kättä. Sitten molemmat irvistivät toisilleen ilkikurisesti.

7d9snapshotf5920af05bc9.jpg
Keittiössä tuli hiljaista. Markus huokaisi, parempi varmaan lähteä hetkeksi kävelylle tai jotain. Hän tunsi itsensä taas teinejä vahtivaksi isäksi, jonka oli pakko jossain vaiheessa päästää irti. ”Kaikkea kanssa…” Markus mutisi eikä osannut epäillä mitään.

9e1snapshotf5920af03bc9.jpg
”Mi-häh?” Markus älähti yllättyneenä ja säikähtäneenä, kun häneen tartuttiinkin takaapäin ja käännettiin ympäri. Oli turha rimpuilla, Elias oli aina ollut sitä tavallista ihmistä vahvempi halutessaan.

339snapshotf5920af0bbc9.jpg
”Et kai sä kuvitellut, että me vain hylättäisiin sut? Luulisi sun jo oppineen”, Elias hymisi Markusta aloilla pidellessään. Lopulta Markus luovutti ja rentoutui. Eliaksenkin ote herkesi aavistuksen. ”Mä…” Markus ei tiennyt mitä sanoa. Halusivatko nämä kaksi todella hänet ylimääräiseksi niin kuin ennenkin? Kun Markus kerran oli antanut tilaisuuden muuhun.

784snapshotf5920af05bc9.jpg
Sera otti Eliasta kädestä ja siirsi miehen otetta toisesta ylemmäs niin, ettei se ollut enää vain aloillaan pitämistä. Ja Sera jätti käden Eliaksen käden päälle. Kaikki kolme yhdessä. ”Ootteko ihan varmoja?” Markus varmisti katsottuaan vielä molempia. Sitten häntä jo vedettiin molemmista käsistä niin, että meinasi kaatua. ”Ollaan oltu varmoja jo monta vuotta. Dementikko.” Ja asia oli sillä sovittu. Oli tapahtunut jotain uutta, mutta kuitenkin palattiin vähän entiseen.


***

741snapshotf5920af0fbca.jpg
Ei mennyt kovin kauan, kun Sera ja Markus saivat herätä kahden kesken. Elias löytyi yläkerrasta Eetun huoneeseen tuupertuneena. Eli kaikki oli mennyt senkin asian kanssa hyvin. Sitten palattiin normaaliin vierailutahtiin… Silloin tällöin vuoden kuluessa. Sentään Elias ei päässyt enää yllättämään.

snapshotf5920af0fbca.jpgsnapshotf5920af07bca.jpgsnapshotf5920af0dbca.jpgsnapshotf5920af01bca.jpgb34snapshotf5920af01bca.jpg860snapshotf5920af0dbca.jpg

Kissanpennut olivat pian jo sen verran vanhoja, että liikkuivat hyvin itsekseenkin. Lisäksi oli Eetukin sen verran jo järkevä, että osasi käsitellä niitä hellävaroin.

225snapshotf5920af07bca.jpg8snapshotf5920af0dbca.jpgcc8snapshotf5920af07bca.jpg

”No niin, mennäänpäs laittamaan sinut unille.”

snapshotf5920af03bca.jpgsnapshotf5920af05bca.jpg

(Kerrankin kaikki samassa kuvassa. Ikäjärjestyksessä naaras ja kolme urosta: Nadia, Sirius, Altair ja Jonas. taas puoliksi hatusta temmattuja…)

15esnapshotf5920af09bca.jpg
”Onpa näitä kissanpentuja kaikkialla, saa tosissaan varoa askeleitaan…”

7a2snapshotf5920af01bc9.jpg
Aleksi ei lainkaan tiennyt, mikä nyt olisi muuttunut. Mutta kuitenkin, kaikki olivat iloisempia kuin ennen. Isääkin näkyi taas kotona enemmän. Aina niitä joidenkin päivien vierailuja. Isä tuntui ihan isältä, niin kuin ennenkin…

f77snapshotf5920af09bc9.jpg
Mutta se jokin oli muuttunut. Aleksi ei vain kerta kaikkiaan osannut arvata mikä. Siis sitä merkkiä lukuun ottamatta. Mutta senkin koko merkityksen isä sanoi kertovansa, kun Aleksi olisi vähän vanhempi. Toistaiseksi Aleksi vain tiesi, että sen ansiosta isä pystyi olla taas enemmän kotona. Ja hyvä niin, turha miettiä enempiä. Markus oli ihan kiva ja ”kätevä talonmiehenä” niin kuin Aleksi oli äidiltään kuullut, mutta ei kuitenkaan isä.

1bfsnapshotf5920af05bca.jpg5fbsnapshotf5920af03bca.jpg

”Älkää huutako noin kovaan ääneen! Kyllä ne ohjaimet huutamattakin toimivat”, Maria moitti tuttuun pikkuvanhaan tapaansa. Miro vain viittasi väheksyvästi kädellään, Aleksi ei huomannut edes sen vertaa.

f65snapshotf5920af0dbca.jpg
”Voitko katsoa minulle?” Elias kysyi sylissään istuvalta Marialta, kun tämä oli ensin puuskahtanut poikien vastauksille. Marian katse napsahti takaisin telkkarin ruutuun ja Elias asetti kätensä vaivihkaa tytön selälle. Jonna oli vihjannut, että tyttö oli yskinyt edellisestä illasta lähtien. Kyllä Elias sellaisen pikkunuhan parantaisi, mutta siihen menisi vähän aikaa. Etenkin, kun toimenpidettä – selkään leviävää luonnotonta lämpöä ja kihelmöintiä – Maria vähän vieroksui. Piti siis toimita tavallistakin huomaamattomammin ja hitaammin.

a28snapshotf5920af07bca.jpg
Vaikka kyllä Maria näytti tietävän mitä tapahtui. Tai sitten hän oli todella innoissaan siitä mitä ruudussa oli meneillään ja kohotti ääntään sattumoisin juuri aina silloin, kun kihelmöi vähän enemmän. Yhtä kaikki, Eliaksellakin oli hauskaa. Maria sai hänet hyvin mukaan.

21csnapshotf5920af09bca.jpg

”Haahaa, kolmas kerta putkeen! Ootko ruosteessa tai jotain?” Miro hehkutti. Aleksi vain pudisti päätään. Hän yritti olla se maltillisempi ja vanhempi ja järkevämpi, mutta Miro teki siitä kovin vaikean tehtävän… ”Uudestaan!” Melun lähdettä uteliaana katsomaan tullut Eetu vaati. Aleksi huokaisi ja tarttui taas ohjaimeen. ”Viidestä poikki?”

2d9snapshotf5920af0bbca.jpg
”Katsos, miten isoveikka rökittää serkun!” Aleksi uhosi uudella puhdilla. Taas oli matsi käynnissä. Pojat olivat niin innoissaan, että meinasivat sohvalta tippua.

edsnapshotf5920af01bca.jpg
”Mutta eikö nyt ole sinun päiväuniaika? Jos mä vien sut tällä kertaa, kyllä mä jo jaksan!” Aleksi puolestaan sai itsetuntoa, kun voitti viimeisen peleistä. Sen kohdalla Eetu olikin alkanut jo vähän nuokkua, mutta piristyi Aleksin tullessa puhelemaan hänelle kirkkaalla äänellä.

147snapshotf5920af03bca.jpg
”Jos minä kuitenkin”, ehdotti paikalle jostain pölähtänyt Jonna. Hän nosti tottuneesti Eetun ylös. Sitten Jonna vaihtoi Eliaksen kanssa katseen ja Elias nyökkäsi hymyillen. Aleksi ei oikein ymmärtänyt, mutta silloin Elias nousi ja laski Marian sylistään. Nyt sen ääni ei ollut enää ihan niin käheä, täytyi olla isän tekosia. Aleksikin hymyili kuin päästyään johonkin salakerhoon.

819snapshotf5920af0fbca.jpg
”Jos sinä Aleksi kuitenkin kävisit näyttämässä, missä Eetun puhtaat yöpaidat ovat. Niidenhän paikka vaihtui kun ostettiin se uusi kaappi. Mä voin sillä aikaa pelata sun sijasta…” Elias käskytti peliohjain kädessään.

”Voi ei, en mä niin hyvin osaa katsoa sulle! Tästä tulee rumaa”, Maria voihki jo valmiiksi. Mutta ei sen väliä, kunhan kaikilla oli hauskaa. Ja Aleksikin tunsi itsensä isoksi ja tärkeäksi, kun sai neuvoa Jonna-tätiä.

20asnapshotf5920af01bca.jpg
”Kohta on ruoka valmista sitten!” Sera vilkaisi jalkojensa juureen, Eetu oli vihdoin taapertanut olohuoneen puolelle. Senkin punapään menoa oli hauska seurata, vielä kun se oli niin pieni… Ja Sera oli muuten tyytyväinen siitä, että pojat olivat saaneet pitää oikean, punaruskean hiusvärinsä. Se oli hänen sukunsa puolelta, esimerkiksi isosiskolla oli sellainen tukka ennen kuin värjäsi mustaksi. Ja värjäämisestä puheen ollen… Jonna oli tainnut mainita, että sellaiset myrkyt vain liukuivat pois hänenkin hiuksistaan. Lisää hankaluuksia ihmisten joukkoon sopeutumisessa.

Jonnasta puheen ollen… Ylimääräinen käsipari ei ikinä ollut haitaksi. Hyvä, että kaikki oli niin kuin ennenkin, paremminkin. Aina silloin, kun Elias oli käymässä kotona.

***

snapshotf5920af09bca.jpgb95snapshotf5920af0fbca.jpg

”Kaunis kevät tänä vuonna”, Elias kommentoi. Hän oli tuntenut Seran tulon eikä Serankaan tarvinnut miettiä, missäköhän Elias mahtoi olla.

bcasnapshotf5920af0dbca.jpg

”Juu, mutta vähän vilpoisa. Talvikin oli erityisen kylmä”, Sera myötäili, mutta hieroi käsiään yhteen lämmitykseksi. Elias vain hymähti.

2c0snapshotf5920af09bca.jpg
”Olet taas lähdössä, niinhän”, Sera selvästi vain totesi, ei tarvinnut edes kysyä. Elias käänsi katsettaan vielä aavistuksen lisää poispäin. ”Niin”, mies lopulta myönsi. Sera huokaisi lyhyesti. Kyllähän tämän aika oli taas tullut, mutta… Noh. Ainakin hän sai itse yleensä tietää etukäteen. Elias muuttui aina vähän kireäksi ennen kuin lähti. Mutta nyt Seralla oli muutakin asiaa.

42esnapshotf5920af0fbca.jpg
”Tuota…” Sera aloitti epäröiden. ”Tuntuu, että Eetukin on kasvanut ihan hirmu nopeasti, kohta se menee kouluun. Ei ole enää sitä pientä palleroa hoidettavana. Ja kun minullakin alkaa olla kuitenkin ikää…” Sera vihjaili parhaansa mukaan uskaltamatta kuitenkaan sanoa suoraan. Hän halusi vielä ainakin yhden lapsen.

232snapshotf5920af01bca.jpg
Sera puuskahti lopulta lyhyesti, kun ei tiennyt miten jatkaa eikä Eliaskaan sanonut mitään. Sera kääntyi vilkaisemaan olkansa yli ja hätkähti, kun Elias katselikin häntä tiiviisti. Kyllä Elias oli ymmärtänyt, Seran sydän hypähti.

1fsnapshotf5920af03bca.jpg

”Ymmärrän hyvin, mutta se ei ole kovin hyvä idea. Olet varmaan huomannut, että käyn täällä koko ajan harvemmin. Olen iloinen sinusta ja kahdesta pojastamme, mutta… Jos totta puhutaan, en halua sinulle lisää hankaluuksia, kahdessa puoli-ihmisessä on jo tarpeeksi tekemistä. En voi olla koko ajan täällä”, Elias kertoi varovasti.

637snapshotf5920af0bbca.jpg

Sera huokaisi syvään. ”Hyvä on, ymmärrän. Mutta…” Sera vilkaisi lyhyesti keittiössä iloisena aamupalaansa syövää Aleksia. ”Mietin sitäkin, että kun meillä on nyt oikeasti mennyt hyvin ja olen kiitollinen siitä. Ja voit sanoa omahyväiseksikin, mutta olen tyytyväinen, että perhe sitoo sinua tänne.” Elias naurahti huvittuneena. ”Markuksenkin kanssa mulla on nyt mennyt paremmin. Mutta epäilen välillä edelleen, miksi se jää aina vain tänne. Ei kukaan tai mikään sitä ole ikinä siihen velvoittanut. Mutta tulevaisuudessa… olisi vielä se yksi mahdollisuus…”

e4csnapshotf5920af0fbca.jpg

Elias laski kätensä turvaa tuovasti Seran olkapäälle. Sera värähti ensin kosketusta, mutta rentoutui sitten. Elias oli aina lämmin. ”Hei. Sä olet oikeassa, mä olen aina vain sanonut toivovani, että Markus olisi täällä. Mutta toisaalta, mä olen sanonut, etten voi vaatia teiltä kummaltakaan enää mitään. Vaikka meillä on nämä sormukset… Jos se tekisi sinut iloiseksi, niin se riittää minulle.”

c64snapshotf5920af01bca.jpg

”Oikeasti, Elias… Sä oot ihan liian kiltti”, Sera sanoi tärisevällä äänellä. Elias yritti tavoittaa Seran katseen siinä onnistumatta. ”Kaikki on mun puolesta niin pitkään hyvin, kunhan Markus ei yritä ristiä tyttöä Saraksi”, Elias lupasi. Sera naurahti tukkoisella äänellä. ”Jos se vaan ehottaisikin niin…” ”Mä tiedän. Hirttäisit sen vesiliukumäkeen.”

60snapshotf5920af09bca.jpg
Sera kapsahti vihdoin Eliaksen kaulaan. ”Kiitos. Mä en silloin uskonut, että elämä voisi mitenkään jatkua kun sä lähdet mutta…” Elias hyssytteli Seraa.

”Älä huoli, kaikki järjestyy, näethän. Jos sä nyt vihdoin saisit sen toivomasi tytön. Ja mä muuten lähden huomisiltaan mennessä.”

f77snapshotf5920af09bca.jpg
Sera vetäytyi punehtuneena pois. ”Älä viitsi, ei sillä niin kiire ole. Markus ei vielä tiedä, ja tätä pitää vielä suunnitella…” Elias kohotti kulmakarvojaan tietäväisenä. ”Ai, niin kuin Aleksi ja Eetukin olivat täysin suunniteltuja?” Sera näytti muka pöyristyneeltä, kunnes Elias tyrskähti naurusta ja rikkoi muka vakavan tunnelman. Sera pudisti päätään. ”Sun kanssa ei voi suunnitella mitään. Oot viisi kertaa tavallista ihmistä arvaamattomampi”, nainen puuskahti.


***

303snapshotf5920af09bca.jpg
Markus ei ollut ihan varma, mitä teki siihen aikaan yöstä ulkona. Ei ollut saanut vain unta ja kun oli harvinaisen lämmin kesäyö, niin eihän tilaisuutta pieneen hullutteluun ja virkistäytymiseen voinut jättää käyttämättä. Lisäksi…

97csnapshotf5920af05bca.jpg
”Luulinkin tunteneeni sut Elias.”

”Jos et, niin mä oisin ollut huolissani, Markus.”

5f8snapshotf5920af0fbca.jpg
Oli hetken hiljaista, kuului vain yösirkkojen sirkutusta ja hiljaista lintujen laulua. Jossakin naapurissa ovi paiskattiin kiinni. ”Sanohan… Et taida olla jäämässä tällä kertaa?” Elias pudisti päätään. ”En. Olen matkalla vielä pohjoisempaan, poikkesin vain tätä kautta. Voi kerrankin kysyä kuulumisia kasvotusten.”

Markus hymähti vähän surumielisesti. Tavallisesti Elias aina ilmoittikin etukäteen, jos oli jäämässä pidemmäksi aikaa. Ja säännöllisesti vuoden aikana hän kävikin, ei siinä mitään. Mutta silti Markus halusi nähdä Eliasta niin paljon kuin mahdollista, aina enemmän. Näitä satunnaisia lisäyllätysvierailuja oli siihen nähden aivan liian vähän. Mutta... Nytkin aikaa kului turhaan murehtimiseen.

f15snapshotf5920af0dbca.jpg

”Sera sanoi keskustelleensa siitä sun kanssa jo aikoja sitten, mutta… Mä haluan vielä itse varmistaa. Onko kaikki, mitä täällä tapahtuu sulle okei?” Elias näytti miettivän hetken ja sitten ymmärtävän, mistä on kyse. Mies nyökkäsi. ”Sera odottaa siis lasta?” Markus painoi katseensa hetkeksi. ”Varmistui joitakin päiviä sitten. Siksi et ole saanut siitä vielä tietää, kirjeet kulkevat hitaasti. Etkä edes olisi ollut ottamassa sitä vastaan…” Taas oli hiljaista.

6f6snapshotf5920af03bca.jpg
”Mutta”, Markus sitten aloitti, ”nämä päivät ovat olleet aika mielenkiintoisia. Sera on alkanut niin kuin olemaan avoimesti raskaana. Kaikkien herkkujen kera. Eetusta on aikaa, mutta en muista Seran kokeneen mitenkään paljon mitään vaivoja silloin. En ole voinut niin paljon unohtaa asioita”, Markus aprikoi.

b35snapshotf5920af07bca.jpg
”Ai, tarkoitat ihmisten vaivoja? Pahoinvointia, huimausta, kaiken maailman kipuja ja niin edes päin…” Elias luetteli. Markus nyökkäsi innoissaan. Hyvä, ettei tarvinnut sen enempää selittää yksityiskohtia. ”Sillä saattaa olla jotain tekemistä mun perimän kanssa. Mitään muuta en keksi. Mähän en ole ikinä ollut sairaana. Mutta nyt Sera kantaa ihan kokonaan ihmistä.” Markus huokaisi myöntävästi ”totta” ja vilkaisi sitten olkansa yli kuin peläten jonkun salakuuntelevan. Eliaksen kulmat painuivat hetkeksi, kunnes Markus viittoi hänet lähemmäksi.

93esnapshotf5920af09bca.jpg

”Melkein parempikin, että Sera saa olla nyt omissa oloissaan hetken. Et uskokaan mistä kaikesta täällä on valitettu…” Miehet nauroivat kuin juoruilevat koulutytöt kaikille Markuksen luettelemille sattumuksille. ”Kerrankin voin todella sanoa, että onneksi en muista kaikkia niistä”, Markus päätti kertomuksensa.

153snapshotf5920af05bca.jpg

Elias tuuppasi Markusta. ”Sooh, sinun lastasihan Sera kantaa. Eikö sinun pitäisi tukea sellaista naista? Olisit nyt vain vielä viidennen kerran vaihtanut niiden taulujen paikkaa…” Markus naurahti vielä kerran. Tietenkään Elias ei ollut tosissaan.

d05snapshotf5920af05bca.jpg
”Mutta mun pitää mennä kohta. Onko muuten kaikki mennyt hyvin?” Elias yritti pikaisesti koota kaikki mahdolliset tiedon muruset. Markuksen teki hetki mieli tahallaan viivytellä, mutta se ei olisi ollut oikein Eliasta kohtaan.

”On. Aleksi on löytänyt jostain temperamenttia, teini-iäksikin sitä kai sanotaan. Eetulla on mennyt hyvin koulussa, itse asiassa molemmilla oli hyvät todistukset keväällä. Taidat käydä itse vielä Jonnan ja vanhempiesi… tai siis Saagan ja Samulin luona?” Elias hymähti hyväntuulisena Markuksen erheelle. Markus levitti käsiään. ”No kun pojille ne ovat vain suoraan mummi ja ukki!”

e58snapshotf5920af01bca.jpg

Elias käytti tilaisuuden hyväksi ja sukelsi avoimien käsien väliin. Markuksesta tuntui, että Elias näki hänet silloin tällöin, etenkin ulkona, jotenkin, ja se lämmitti aina.”Mukava kuulla”, Elias kiitti. ”Mä olen pahoillani, kun mun pitää mennä nyt. Ja olisin kiitollinen, jos et mainitsisi tästä pikavisiitistä muille, elleivät ne itse ole huomanneet. Tulisivat vain surullisiksi, kun en oikeasti voinut jäädä nyt pidemmäksi aikaa”, Elias pahoitteli.

”Ei se mitään. Hyvää matkaa, minne nyt oletkin menossa. Kiitos, kun näyttäydyit sentään mulle”, Markus vakuutti.

a0asnapshotf5920af0bbca.jpg
Tummissa vaatteissaan Elias sulautui nopeasti yöhön. Olisi ollut varmasti ihan näkymätön, jos olisi vetänyt vielä sen hupun valkeiden hiustensa peitoksi. Mutta Elias kääntyi vielä katsomaan taakseen, ennen kuin kiihdytti askeleitaan kaivaen jotain taskusta… Ja Markuskin painui sitten sisälle.

2fbsnapshotf5920af07bca.jpg
Elias ei vain ollut liikkeellä yksin. Aiemminkin jo puskan nurkalla tapaamista seurannut hahmo astui esiin, kun kuuli terassin oven loksahtavan kiinni kauempana.

706snapshotf5920af03bca.jpg
”Ai, tällainen pieni kiertokäynti”, naisen tumma ääni kommentoi.

76bsnapshotf5920af0dbca.jpg
”Yelei, pyysin sinua jäämään kauemmas ja ihan syystä. Joku olisi voinut huomata sinut enkä puhu pelkästään tämän talon asukkaista”, Elias torui ympärilleen vilkuillen. Nainen vain tuhahti. ”Olen tehnyt tätä pari sataa vuotta sinua kauemmin. Uskon osaavani pitää itsestäni jo huolen. Olet vain kireä ja ihan syystä, olemme myöhässä.” Yelei näki, kuinka Elias kohotti kulmiaan.

cb0snapshotf5920af0fbca.jpg
”Älä näytä tuolta, en suinkaan syytä sinua! Päinvastoin, oli mielenkiintoista nähdä perhettäsi…  Mutta en olettanut, että sinua odottamassa on mies. Vaikutitte hyvin tuttavallisilta, se ei ollut mikään äijähalaus”, Yelei kiusoitteli ja tuuppasi Eliasta hyvin samaan tapaan, kuin Elias oli vain hetkeä aiemmin Markusta.

d3asnapshotf5920af0dbca.jpg
Elias naurahti kiusaantuneena. ”En ole kertonut perheestäni paljonkaan, kun kuten huomaat, se on vähän monimutkaista”, Elias myönsi.

886snapshotf5920af09bca.jpg
”Mutta sinulla on siis täällä myös vaimo ja lapsia, puoliverisiä?” Elias nyökkäsi Yelein kysymykselle myöntävän vastauksen.

700snapshotf5920af0dbca.jpg
Yelei oli selvästi aikeissa jatkaa, kun Elias vuorostaan hyökkäsi omalla kysymyksellään: ”Mutta mikset voisi pukeutua kunnolla? Meillä menee aikaa pelkästään siihenkin kun minun pitää vahtia, ettei kukaan ole liian lähellä.”

”Ääh… Eikö sinulle muka tule kuuma? Ja ainakin tämä yö on ihan tarpeeksi pimeä, sinun on turha vahtia”, Yelei valitti ja taputti laukkuaan, jonka pehmeä sisältö antoi helposti periksi. Elias kohautti olkiaan. ”Hyvä on. Kunhan et taputtele liiaksi sitä laukkua. On siellä särkyvääkin.” Yelei taputti vielä pari kertaa, mutta hellästi.

cc2snapshotf5920af0fbca.jpg
”Mutta nyt meidän pitää jatkaa matkaa. Kohta lisäksi sataa enkä pidä sen vahvistamista kaupungin hajuista. Täällä näkyi olevan satamakin ja se tarkoittaa kalaa…” Yelei värähti. Elias naurahti hyväntahtoisesti. ”Älä huoli, voimme kiertää sen kaukaa. Tunnen nämä maat aika hyvin. Mutta olet oikeassa, sairaat eivät voi odottaa.”

291snapshotf5920af07bca.jpg
”Eikä kylä voinut millään lähettää sinua yksin matkaan, inhoan tätä lemua…” Yelei valitti, kun ensimmäisten askelten myötä myös ensimmäiset pisarat tippuivat taivaalta. Elias otti tottuneesti vastaan oksan, jonka Yelei vain paiskoi kiukuissaan pois edestään. ”Se on käytäntö kaikille parantajille. Mutta olit ainakin oikeassa sateen suhteen. Eikö se ole ilon asia?” Toinen oksa.


***

756snapshotf5920af0dbce.jpg
”Niin miksi me taas oltiinkaan täällä kellarissa pimeässä?”

”Äiti sanoi, että saadaan mennä uimaan vasta, kun lamppu on vaihdettu. Ettei sille vain käy mitään pimeässä, kun sillä on se vatsakin nyt.”

snapshotf5920af03bce.jpg
Sen Aleksin kommentin jälkeen oli hetken hiljaista. Aleksi, tai ennemmin Sera, oli oikeassa, mutta…

snapshotf5920af07bce.jpg
”Ja lampun vaihtohan onnistuu pimeässä?”

”Sherlock, Maria.”

”Hiljaa, mä tiputin ruuvimeisselin.”

”No hitto!”

”Miro suu!”

”Olkaa nyt molemmat hiljaa jooko? Mä yritän keskittyä.”snapshotf5920af0fbce.jpg

”No kun ei tästä tule mitään! Täällä on kylmä ja pimeä… Mutta tässä menee ikuisuus!”

 ”Niin just.” Maria oli samaa mieltä. Aleksin aiheuttamat pienet rapinat lakkasivat ja pimeästä kuului tietäväinen hymähdys. ”Pelkäätte pimeää?” Epämääräistä mutinaa. ”Pahoittelen, mutta tää on ainoa lamppu täällä ja mä tarvitsen molempia käsiä.”

Aleksi ei nähnyt mitään mutta hän saattoi vaikka vannoa, että kaksoset katsoivat juuri toisiaan sillä tavalla tietäväisesti. Kuului liikehdintää. ”Mun vuoro tällä kertaa”, Maria vain sanoi. Aleksi arvasi, että kaksoset menivät lähemmäs toisiaan.

3e4snapshotf5920af0fbce.jpg
Aleksin oli pakko huudahtaa. Miro tuhahti ja pyöräytti silmiään. ”Kuka tässä pelkää?” Mariakin näytti tylsistyneeltä.

1fdsnapshotf5920af09bce.jpg
”Ei vaan…Te olitte niin lähellä. Noh…” Aleksi otti pari askelta takaisin päin. Hän ei todellakaan ollut nähnyt niin hyvin kuin olisi halunnut.

”Ihan miten vain. Hoidetaan nyt tää”, Maria pyysi ja nosti kättään niin, että valo levisi paremmin.

”Okei okei, mä en vain aina muista, että muille kyllä tulee kylmä…”

”Ei tää oo pelkästään sitä vaan me haluttaisiin myös viettää eka kesälomapäivä mieluiten muualla kuin pimeässä kellarissa”, Miro puhui, nyt heistä molemmista ja ihan luonnollisesti. Sellaista se oli aina kun kaksoset olivat yhdessä sillä tavalla… Jakoivat yhteiseen käyttöön kaiken. Ei muuten valo olisi ollut läheskään yhtä kirkas.

b79snapshotf5920af07bce.jpg
”Okei… Näytä nyt toi kirottu lamppu mulle. Ei tää munkaan mielestä kovin hilpeä paikka ole. Paitsi saunailtana.”


---

a7esnapshotf5920af0bbce.jpg
”Hei odottakaa! Mulla on vielä yksi idea.” Aleksi kiirehti kiinni serkkujaan. Taisivat olla jo kovinkin kärsimättömiä pääsemään uimaan. Helteet olivat alkaneet viimeisellä kouluviikoilla ja näyttivät saaneen vain lisää puhtia loman alusta. Itse kukin halusi viettää siis päivänsä mieluiten vesieläimenä.

Miro ja Maria pysähtyivät silti yhtä kaikki. Kuivan heinän rapina lakkasi askelten myötä ja ruohikosta pölähtäneet ötökät laskeutuivat takaisin sijoilleen.

56esnapshotf5920af0bbce.jpg
”Jos suoraan sanotaan mä haluaisin vain päästä nopeasti uimaan”, Miro marmatti. Maria ei tyytynyt sillä kertaa muuta kuin vilkaisemaan Miroa lyhyesti. Hänestä itsestä taisi tuntua ihan samalta, tyttö näytti tyytymättömältä, mutta Maria oli se hienotunteisempi sisaruksista.

”Ei oota nyt. Sähän halusit jo talvella kiivetä katolle lumikasaa pitkin, mutta oli liian liukasta? Mitenkä olisi nyt?” Miron suu aukeni hämmästyksestä. ”Miten se nyt liittyy lainkaan uimaan menemiseen?”

Aleksi jatkoi Miron katselua ja lopulta vanhemman pojan kasvoille levisi ilkikurinen virne samalla kuin Miron kasvoille ymmärrys. Ja sen perään epäusko.

snapshotf5920af0bbce.jpg
”Et oo tosissas… Katolta on altaaseen monta metriä! Ei pelkästään etäisyytenä, vaan katto on myös korkeampi kuin allas syvä! Sitä korkeampaa kohtaahan sä taidat tarkoittaa…” Aleksi nyökkäsi vahvistukseksi. Miro pyyhkäisi sitten kädellään väheksyvästi.

398snapshotf5920af0bbce.jpg
”Noh, herra on hyvä ja menee edeltä. Mä en aio viettää parhaita ekoja päiviä joku raaja kipsissä niin kuin viime vuonna”, Miro kehotti ja vilkaisi Mariaa tuimasti. "Hei, mä en pakottanut sua kiipeämään perässä puuhun, tai ottamaan juuri siitä oksasta kiinni", Maria puolustautui. Kaksoset tuuppivat toisiaan hetken, kunnes Aleksi rykäisi.

Maria naurahti Mirolle vielä kerran. ”Mitä, jänistätkö sitten nyt? Tavallisesti sä oot jo menossa tällaisissa tilanteissa. Mä ainakin haluan alottaa kesäloman jotenkin mieleenpainuvasti.” Miro vilkaisi kiusaantuneena ensin Mariaa ja sitten serkkuaan. Juttu riippui selvästi nyt hänestä.

a67snapshotf5920af03bce.jpg
Miro jätettiin omaan rauhaan hetkeksi.

”Mistä katolle nyt kesällä pääsee? Tiedätkö sä?” Maria uteli koko ajan innokkaampana.

Aleksi naurahti vähättelevästi. ”Et oo tosissas! Mä asun täällä, totta kai mä tiedän. Tosta vaan talon takaa, puuta pitkin.” Mirokin lähti lopulta mukaan, tosin vähän laahaavin askelin.

e8asnapshotf5920af03bce.jpg13snapshotf5920af09bce.jpg

”Mikä kestää Aleksi? Täähän oli sun idea, jänistätkö nyt itse?” Miro oli heti paljon rehvakkaampi kunhan oli vain päässyt ensin vauhtiin. Hän oli päässyt ensimmäisenä katolle ja joutunut auttamaan jo Mariaa kiipeämisessä.

”Tuu nopeasti jos aiot. Nää kattotiilet on älyttömän kuumia”, Mariakin hoputti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Katseli totisena välimatkaa katon ja maan välillä, ja he olivat vasta alussa.

snapshotf5920af0bbcf.jpg
”Väistäkää, mä tuun ihan just. Kun kaikki on tästä läheltä lähtenyt jonnekin matkoille, mä voin näyttää jotain…” Maria ja Miro katsoivat kummastuneina, kun Aleksi perääntyi.

snapshotf5920af0dbcf.jpg
Aleksi pysähtyi ja valmistautui aivan selvästi juoksemaan, mittasi katsellaan välimatkaa. Aivan kuin valmistautuisi pituushyppyyn. Se jälkimmäinen osa menikin oikein, mutta suunta oli toinen.

snapshotf5920af07bcf.jpg
”Vau!” Maria huokaisi ihastuneena, kunhan sai silmänsä taas auki. Yllättävä tuulenpuska oli nostanut maasta kaiken näköistä pikkuroskaa ja pelkästään tuulen voima riitti melkein horjuttamaan tasapainoa.

”Milloin sä tollasta opit! Kuin korkeelle sä pääset”, Mirokin innostui ihmettelemään. Aleksi viittasi kädellään kaksosia rauhoittumaan, tunsi itsensä melkein kuninkaaksi. Ja samalla pelkäsi että nämä horjahtaisivat huomaamattomuuttaan.

”Oon mä kai aina osannut, mutta en tee tästä mitään tapaa tai ala mittaamaan ennätyksiä. Kunhan suunnilleen tiedän missä menee raja, ton korkeemmalle en olisi viitsinyt yrittää.” Nytkin Aleksi oli jäänyt katon reunalle tasapainottelemaan. "Mutta antakaa tilaa nyt siellä.”
13fsnapshotf5920af0bbce.jpg

”Tossa on kulma, josta pääsee korkeammalle.”

snapshotf5920af01bcf.jpg
Miro seisoi lopulta katon korkeimmalla kohdalla ja uskalsti vihdoin päästää tukea antavasta savupiipusta irti.

7b6snapshotf5920af07bcf.jpg
”On täältä aika kivat näköalat. Mitä sanot, raahataanko terassin tuolit ja pöytä tänne sun äidin ja Markuksen iloksi?” Maria tirskahti, mutta Aleksi vain huokaisi.

”Me saatiin hädin tuskin jäädä keskenämme. Mä saisin elinikäisen arestin, pelkästään siitä, että meidät nähtäisiin katolla. Onneksi kukaan ei tule pitkään aikaan kotiin.”

snapshotfba63444bbce.jpg
”Eetuhan on mummin luona, kuulemassa satuja.” Kaikki tiesivät, mitä se tarkoitti. Oppia perimästä… Ja niin, niitä satujakin riittävästi.

ed7snapshotf5920af01bcf.jpg
”Ja äiti innostui todella siitä, että voi käydä turvallisesti kaiken maailman vauvajutuissa ja neuvoloissa, kun sen ei luultaisi enää kantavan jotain alienlasta verinäytteiden perusteella. Markus alkaa olla aika kyllästynyt.” Miro ja Aleksi hymisivät tietäväisinä, Maria vain katsoi molempia tuohtuneena. ”Mitä, vauvat on ihania!”

766snapshotf5920af07bcf.jpg
”Mutta on tää vähän hullua. Kattokaa nyt kuinka korkealla me ollaan”, Maria kiinnitti porukan huomion taas tilanteeseen käsillä.

”Mielelläni… En”, Miro kuittasi nopeasti.

40fsnapshotf5920af07bcf.jpg
”No niin, tulkaa tänne. Ja Miro, älä yhtään pelleile. Mä en paranna sua jos tiput jonkun oman hölmöilyn takia”, Aleksi käski puolestaan.

Miro lopetti näyttävän ninjahiivintänsä. ”Mitä, näin mä aina liikun?” Maria pyöräytti silmiään ja kurotti tuuppaamaan Miroa kevyesti jalasta. Miro vain nauroi.

47asnapshotf5920af0dbcf.jpg
Kun kaikki pääsivät katon päähän, tuli hiljaista, kunnes Maria nielaisi ja sanoi kaikkien ajatukset ääneen: ”Mitä luulette? Selvitäänkö me?”

snapshotf5920af0fbcf.jpg
Tuli taas hiljaista. Niin vakavana kolmikko oli viimeksi, kun joululomaa meinattiin lyhentää kolmella päivällä. Saattoi melkein kuulla, kuinka kaikkein sydämen lyönnit keräsivät kierroksia. Laskureissa olisivat numerot juosseet.

106snapshotf5920af01bcf.jpg
”No tota…” Aleksi aloitti varovasti, ”jos tää teitä yhtään lohduttaa, mä saisin meidät elävänä maahan vaikka vain astuttaisiin reunan yli. Ehjyydestä en tosin mene vannomaan…” Maria naurahti hermostuneena. ”Ei lohduta.” Mirokin pudisti päätään. Samalla Aleksi kuitenkin vannoi mielessään, ettei antaisi tämän loppujen lopuksi tyhmän ideansa koitua ainakaan serkuilleen kohtalokkaaksi. Hän pystyisi siihen.

d44snapshotf5920af01bcf.jpg
”Noh?” Maria uteli. ”Alotetaanko me kesäloma tyylillä vai ei? Nyt olisi kai päätöksen paikka.” Maria hymyili urhoollisesti, vaikka sanat tärisivät, eivätkä pelkästään kylmästä johtuen. Sydän hakkasi jo niin, että korvissa tuntui ja päässä humisi. Adrenaliini on mielenkiintoinen juttu.

c4bsnapshotf5920af0bbcf.jpg
”Nnh… tää mulle onkin jo tuttua. Tulkaa perässä…” Aleksi totesi epävarmasti alkaen peruuttaa vihdoin vauhdin ottamista varten. Tasaloikkaa hänkään ei pääsisi altaalle asti.

Miro ja Maria katsoivat toisiaan päättäväisinä, vetivät identtisesti henkeä ja seurasivat Aleksin esimerkkiä.

snapshotfba634449bce.jpgb44snapshotf5920af05bcf.jpg

”Wooh!” ”Kesäloma!” ”Vapaus!”

Untitled3.jpg
Nuoruus.

 

 

 

******

 

(Ensin osasto kirjoittajan random kommentit tekstiin, jotka pääsivät valittujen palojen listalle...)

oooOOOOoooh niin ihq loppu ^^ ... sitten kaikki plätsähtivät iloisesti sementtiin the end

Eka kerta pitkään aikaan, kun tulee kyyneleet silmiin omaa tekstiä kirjoittaessa/lukiessa…(pisteet sille joka arvaa mistä kohdasta, oli vähän yllättävä, viimeksi itkin tapattaessani Naelin... ei, taisi sen jälkeen silloinkin, kun Elias mietti sitä mahdollisuutta, että Markus kuolisi)

---

Niin, kröh. Tämä oli tässä. Ihan sopivan pituinen omasta mielestä :D Toivottavasti tekin piditte. Muistakaa kommentoida! Sitten... kootut.

 

snapshotf5920af05baf.jpg
Aww, niin poika kuin isä :3

snapshotf5920af07bb0.jpg
Zomg! aina hazardia kun vieras alkaa käsittelemään vauvaa.

snapshotf5920af03bb0.jpg
Sentään Jonna meni itsestään antamaan lapsen oikealle omistajalle…köh mikä sanavalinta

snapshotf5920af0fbb0.jpg
Jonnasta puheen ollen… Jup, kaksoisperijät. Eli kenestä tahansa kahdeksannen sukupolven edustajasta voi tulla seuraava linjan jatkaja :D Markus on varmaan ihan täpinöissä saadessaan maalata tuota…

snapshotf5920af09bb0.jpg
Niin, en edes ollut älynnyt, että nämä kaksi eivät todella olleet olleet yhdessä vielä O.o Piti vain laittaa pelehtimään, kun se on varma tapa saada simit nukkumaan sylitysten, Markus ja Sera eivät siihen ole ennen muuten taipuneet…

Ja tuli varmistettua sekin, että on risky woohoo inteenimaterista käytössä. Sera tuli raskaaksi. Mietin pitkään, vihjaako peli taas jotain hyvää käännettä… Mutta ei sopinut vielä tähän väliin. Onneksi inteenimater korjaa vahingotkin…

b9bsnapshotf5920af0bbb0.jpg
Aiemmin harvinaiseksi jäänyttä, nyt yleistyvää osastoa vapaa tahto rulez! Kaikista mahdollisista talon sängyistä Elias päätyi juuri tuohon itsestään. Lieköhän Markuksen kanssa mitään tekemistä…

455snapshotf5920af07bb0.jpg
Ei liene vaikea arvata kelle pojat hymyilevät.

231snapshotf5920af07bb0.jpg
”Heippati! En muuten ole enää raskaana sulle Markus :D”
Markus: ^^’’
Elias: ^^

36snapshotf5920af05bb0.jpg
…Oli pakko kokeilla. Ei Serankaan hymy hyytynyt.

40esnapshotf5920af07bb0.jpg
Viittoi ja talloi jalkaansa vain siihen malliin, että olisi varmaan halunnut mukaan XD Paantuneemmat pelaajat tunnistavat tämän varmaan ei onnistu – animaatioksi, mutta se tapahtui itsestään ja sopi kuvaan…

b51snapshotf5920af0dbb0.jpg
…Parenting failure.

e69snapshotdb94f94e5bb3.jpg798snapshotdb94f94e1bb3.jpg5d2snapshotdb94f94edbb3.jpg

Lastenhoitajalle pisteet kuvaan tunkeutumisesta. Mutta muuten…

e23snapshotdb94f94e5bb3.jpg
1c7snapshotdb94f94ebbb3.jpgcsnapshotdb94f94ebbb3.jpg

Oikein mallikasta työtä. Siivosi talon eikä edes herättänyt ketään nukkuvista. Kerrankin kaiken palkkansa arvoinen :D

57fsnapshotdb94f94edbb3.jpg
On se jees kun ketään ylimääräistä ei tunkeudu tontille kuvaan

55asnapshotdb94f94e3bb3.jpg
Niin… Tääkin tuli vähän yllätyksenä. Ei ne oikeasti vielä yhdessä ole olleet. Ja arvatkaa mitä? Pelehdi laitoin ja kuului tilulilulii. Markus aika… hedelmällinen. Mutta taas inteenimater hoiti homman yhtä siististi kuin oli aiheuttanutkin…  Mutta huh Markus. Yhden pelisession aikana (=kohtauksethan peräkkäin, joten pelasin ne silloin putkeen) kaksi naista paksuksi, tsot. Noh… Siinä vaiheessa huolestun, kun Eliaksen ja Markuksen jäljiltä kuuluisi tuo ääni XD

628snapshotdb94f94e5bb3.jpg
:3 Rakastan näitä hetkiä, kun simit tekevät jotain hyödyllistä ja itse ei tarvitse vahtia…

snapshotfba63444dbbd.jpgsnapshotfba63444bbbd.jpg

…Vanhukset viettämässä eläkepäiviään. Musta kyllä kumma kyllä tuntuu melkein siltä, että tää voisi olla ihan mahdollista niille O.o

snapshotfba634443bbd.jpg
Kiva, kun Serakin saapui randomille visiitille kesken kuvausten…

f96snapshotf5920af07bbd.jpg
Taas mission impossible sims style: Neljä kissaa äidin ja pojan välissä XD

snapshotf5920af03bbd.jpg
^^

ed8snapshotf5920af07bbd.jpg
Do you mind? Eliaksella oli tungetteleva työkaveri…

4d7snapshotf5920af0bbbd.jpg
Kyllä, se valmistui. Kaksi perijää siis tällä kertaa ^^ Mahdollisia seuraavan sukupolven jatkajia on siis tällä hetkellä se neljä… Eliaksen pojat ja Jonnan kaksoset. Hitto oli kiva kirjoittaa toi.

ac2snapshotf5920af05bbd.jpg
…mur mikä kissa mennyt lirauttamaan ja pilaamaan tämänkin kuvan

d4csnapshotf5920af01bbd.jpg
…okei. Nämä kuvat eivät kerro koko tarinaa, mutta siis ihmettelin miksi Markus yhtäkkiä poimi ohjaimen eikä mennytkään pelaamaan. Ohjaimen kuvassa lukikin ”hävitä”.

81esnapshotf5920af01bbd.jpg

Ja sille kävi näin. Oli sitten enää vain yksi ohjain jäljellä O.o Mutta toinen ilmestyi koneen viereen ennen kuin ehdin ottaa kuvaa todisteeksi. Aika random tapahtuma kuitenkin.

342snapshotf5920af07bbd.jpg
Ei yhtään kiusallista, kun on yleisöäkin noin…

70esnapshotf5920af0fbbd.jpg
Noita saamarin kissoja oli taas kaikkialla! Sentään en viitsinyt kaikkia pentuja heittää kellariin, eivät pääsisi portaita ylös sotkemaan mitään. Mutta kyllä tässä oli kestämistä…

7a1snapshotdb94f94e5bbf.jpg
Päätit sitten istua siihen O.o

snapshotdb94f94ebbc3.jpgsnapshotdb94f94e9bc3.jpg
On tuo vessaopetus huvittavaa katsottavaa XD

bfdsnapshotdb94f94e3bc3.jpg

bedsnapshotdb94f94e1bc3.jpgsnapshotdb94f94edbc3.jpg391snapshotdb94f94edbc3.jpg

…Pelottavin bugi pitkiin aikoihin. Ei hajuakaan, mitä tälle npc herralle kävi. Taisi liittyä siihen aikaan, kun täytyi sitten pian lisätä tietokoneen muistia...

569snapshotdb94f94ebbc3.jpg
…tirkistelijä. Alkaa paljastua lastenhoitajan todellinen luonto XD

snapshotf5920af07bc4.jpgsnapshotf5920af0dbc4.jpg

Aww, tämä tapahtui ihan itsestään :D

snapshotfba634443bc4.jpg

snapshotfba634441bc4.jpgsnapshotfba63444bbc4.jpgsnapshotfba634447bc4.jpg

On se aika nättiä…

Untitled-7.jpgFFF

Zomg! Säikähdin hemona, tässä kuvassa pitäisi Eetunkin kyllä näkyä taaperona. Mutta ei, kissat vievät kaiken tilan... 

snapshotfba634443bc9.jpg
Kaupassa piti odottaa oikeaa valaistusta. Laitoin Markuksen ja Eliaksen tekemään kaikenlaista… Ja viihdytin itseäni tällä kertaa lähinnä asiakkaiden reaktioilla. Hitsi vie, tästä kohtauksesta tuli enemmän kuvia tähän osioon kuin itse tarinaan!

snapshotfba63444dbc9.jpg
Eivät nämä kaksi taida olla yaoi-faneja

57esnapshotfba634443bc9.jpg
Kurjenkaula hetken mäiskittyään ei enää edes yrittänyt herroja ojentaa XD

43csnapshotfba63444dbc9.jpg
…Herrahan hymyilee. Kassatyttöjä punastuttaa.

8basnapshotfba634443bc9.jpgsnapshotfba634445bc9.jpgsnapshotfba634441bc9.jpg

Katsoin, että onpas hyvän näköinen herra, pitääpä ottaa sukuun. Sitten sattui Kalle taakse… Tylsää. Samat kasvonpiirteet. Taitaa jäädä Antero ottamatta.

snapshotfba63444fbc9.jpg23csnapshotfba63444dbc9.jpg
…Saaga arvostaa.snapshotfba634449bc9.jpg510snapshotfba634441bc9.jpg

Tälle evilsilmäiselle postimiehelle taisi näky olla liian traumaattinen? Oikeasti, miksi se alkoi itkeä! DD: Anteeksi…

b8fsnapshotfba634445bc9.jpg
…Miksi niiden pitää tunkea sinne ahtaimpaan paikkaan?

af0snapshotfba634443bc9.jpg

Ah, perinteitä.

df9snapshotfba634443bc9.jpg

Kannattaisi vähän vilkaista, kenelle vilkuttelee. Piti torakatkin häätää ennen kuvauksia…

de0snapshotfba63444fbc9.jpg

...Jaa. Tässä on aika hyvä parivaljakko.

snapshotfba63444bbc9.jpg

Niin rukoilin, että ne painuisivat vain takaisin talon taakse ennen kuvauksia! Mutta ei, lisää vain kerääntyi eteen.

bbsnapshotfba63444dbc9.jpg
Okei, yksi syy lisää olla ottamatta Anteroa sukuun.

dbdsnapshotfba63444dbc9.jpg
…Kuulin moisk ja pysäytin pelin. Sitten etsimään syyllisiä… Voi ei. Antero on ainakin suoran toiminnan mies D8

snapshotfba634447bc9.jpgb85snapshotfba63444fbc9.jpg

Yritä nyt tässä kuvata!

4dcsnapshotfba63444dbc9.jpg
No niin, kaikki mahdolliset erikois npc:t vain sinne yhdelle kaupalle. Johon muuten unohdin laittaa valot.

9ddsnapshotfba63444fbc9.jpg
Gaah! Miten tässä voi ottaa kuvia, oikeasti? Vihreää mömmöä kaikkialla...

f78snapshotfba634447bc9.jpg
Oikea valaistus tuli jo… Eih. Joku haravoi lehtiä ja seuraava menee sotkemaan.

2b0snapshotfba63444fbc9.jpg
Voi kettu! Miten tässä voi ottaa kuvan! Juuri siihen niin Markukseen kiinni piti mennä?

f58snapshotfba634443bc9.jpg38fsnapshotfba634441bc9.jpg
Pitikö teidän juuri siinä alkaa juttelemaan?

Untitled-8.jpg

Lopulta oli pakko tehdä näin. boolprop ja make selectable laulamaan. Simssiparkani... Kone jaksoi kyllä yllättävän hyvin. Niin, kaikki vain kaupan nurkkaan näkymättömiin ja sitten rukoilemaan, ettei uuttaa porukkaa tule tontille.

67snapshotfba634443bc9.jpg
…Porhoromanssi

d4fsnapshotfba634447bc9.jpg
Tätä ylimääristä töllistelijäporukkaa sitten riittää! Ja miksi pitää aina pakkautua sinne, missä on ohjattavat simit…

Untitled-9.jpg

Mitä, eikö teillä sitten ole tämännimisiä simejä? Peruspelaajan perusvarustelua... Pari kummaa koetyyppiä.

snapshotf5920af05bc9.jpg
…kiitti rutosti, sims. En yhtään käyttänyt movea, ehkä olisi pitänyt, kun hyppyanimaatio alkoi, vaikka pari ei ollut aivan oikeissa asemissa.

snapshotf5920af0dbc9.jpg
”Mitä luulette? Pitäisikö minunkin kokeilla samaa sukupuolta, sopisin paremmin meidän pikku kerhoon?” Miesten eleet kertovat kaiken. Alan huolestua sinusta Sera… Olet ollut liian paljon näiden miesten kanssa tekemisissä.

snapshotf5920af0bbca.jpg
Niin_hehkeää

a45snapshotf5920af09bca.jpg
Oi, ihania vieraita ^^ Pitää kutsua aina siivouspäivänä…

2fsnapshotf5920af09bca.jpg
Oij… Erikoinen voittaja tässä matsissa.

7e6snapshotf5920af09bca.jpg
Juman kekka oikeasti ovat niin saman näköisiä! Aleksi on tässä vähän koodilla pidennetty. Mutta silti…

b3esnapshotf5920af09bca.jpg
Samalla iholla vielä. Voi eij, ihan kaksoset! Mikä tämän todennäköisyys on? Mutta voin paljastaa… Oli pakko tarkistaa asia, kävin random tontilla tallentamatta kasvattamassa pojat aikuisiksi hetkeksi. Kyllä ne silloin erottaa ihan toisistaan. Mutta vielä teini-iässä tulee vielä vähän olemaan sekaannusta… Ja… hui hitsi, näette sitten kummasta tuli ihan äly hyvän näköinen! :9

e3esnapshotf5920af07bca.jpg
Kyllä Elias aika tyylikkäästi pääse töihin :o Mutta tämä on siis sitä kulissien takaa osiota… Elias asuu edelleen yhdessä Markuksen ja Seran kanssa kätevyyden vuoksi.

e3esnapshotf5920af07bca.jpge3esnapshotf5920af07bca.jpg

Kun vanhemmat ovat tällaiset luonteeltaan...

e3esnapshotf5920af07bca.jpge3esnapshotf5920af07bca.jpge3esnapshotf5920af07bca.jpge3esnapshotf5920af07bca.jpg

...Niin mikä tämän todennäköisyys on? Ja Sims logiikan taidonnäyte taas: sama luonne, eri horoskooppi...

snapshotdb94f94ebbca.jpgsnapshotdb94f94edbca.jpg44snapshotdb94f94ebbca.jpgsnapshotdb94f94e9bca.jpg48snapshotdb94f94edbca.jpg

Kaksoset <3

350snapshotf5920af0fbca.jpg
Sitten… Noh, juuri muutoksen jälkeen. Aleksi. Tykkään vaan tosta ilmeestä, oli pakko ikuistaa.

snapshotdb94f94e1bce.jpg
Tyhmä Lemmikki nurkkaan häpeämään, kun oli Miron edessä. Poika ei päässyt kakulle ajoissa…

snapshotdb94f94e7bce.jpg
Niin, ja kaksoset kasvaneina. Ah, valmisvaatteet kiitti maxis… Miro etenkin on erittäin tyylikäs.

snapshotdb94f94efbce.jpg
Niin on se kivaa, kun ilmeet jumittuu XD

snapshotdb94f94e9bce.jpg
Random vierailija, susikaveri mukana

b7asnapshotf5920af03bce.jpg
”Mitä, kuvaukset alkamassa.”

108snapshotf5920af01bcf.jpg
Niin ne käytännön järjestelyt…

snapshotf5920af09bce.jpg
ARGH ZOMFG juu eka puskapalo tällä tontilla, tässä naapurustossa, olin jo unohtanut, että noikin on mahdollisia… Saisi melkein joku kissa palaa pois. Siitä puheen ollen…

d4dsnapshotf5920af0bbca.jpg
Sitten, harvoin harrastan tällaista, mutta nyt tarvitsen teidän lukijoiden apua. Kaikista pennuista kasvoi erilaisia :O Pari sinisilmäistä ja pari ruskea, parilla ei naamiota ollenkaan, yhdellä harmaa naamio, toisella valkoinen, yhdellä ohut häntä… Auttakaa? Minkä jätän perijäksi? Annan äänestysaikaa tasan viikon, sitten pitää heivata ylimääräiset pois tilaa ja ruokarahoja viemästä…


Kissat pöydälle siinä ikäjärjestyksessä:

6c0snapshotf5920af09bca.jpg72snapshotf5920af07bca.jpg

1. Nadia (Ainoa naaras)

8cbsnapshotf5920af0fbca.jpgdf0snapshotf5920af05bca.jpg

2. Sirius

fa7snapshotf5920af01bca.jpgd45snapshotf5920af09bca.jpg

3. Altair

a9asnapshotf5920af0dbca.jpg3d4snapshotf5920af0fbca.jpg
4. Jonas 

Nimi tai numero riittää. Itse kallistuin lopulta vähän Altairin puoleen, mutta tämä on ihan hyvä tilaisuus antaa teille päätäntävaltaa…

431snapshotf5920af07bca.jpg
Toistan: Apua! Niitä on kaikkialla!

a9asnapshotf5920af09bce.jpg
Ja vielä: Niitä ei ole koulutettu, kamat (tässä ruohotupas…) raavitaan maan tasalle, tavoite- ja urapalkinnot turvaan!

Eli lisää syytä kommentoida, äänestystäkin luvassa ^^'