Tässä tämä nyt, keskittyy aika paljon enemmän itse tarinaan ja juoneen kuin A osa...Se oli kyllä mukavaa vaihtelua itsellekin ^^ Mutta nyt, asiaan...Ja lopussa ekstrapitkä mokien ja sattumusten sarja!

***

572snapshotf5920af07a48.jpg
Sitten olikin jo joulu lähellä ja Seran synttärit tiedossa. Tai oikeastaan juuri menossa. Saaga ja Samuli olivat jossain Samulin työpaikan pikkujouluissa kauempana ja luvanneet tulla vasta aamulla. Sillä ehdolla, että talo olisi yhä pystyssä silloin eikä lapsia tarvitsisi noutaa poliisiasemalta.

”Sera hei sä oot päivänsankari ei sun olisi tarvinnut niitä lautasia siivota”, Jonna huomautti ystävällisesti, suu täynnä ruokaa. Sera vilkaisi nopeasti kiireesti syövää Jonnaa. Tämä oli jopa kysynyt luvan, että saako hän Seran merkkipäivästä huolimatta kutsua omia kavereitaan kylään. Ja Sera oli epäilemättä suostunut.

”Älä nyt. Eikö juhlapäivänään saa nimen omaan tehdä juuri mitä haluaa? Kuten vaikka siivota.” Jonna kohautti olkiaan. ”No joo kai. Jos siis nimenomaan haluaa siivota.” Tytöt hymyilivät toisilleen.

2bbsnapshotf5920af09a48.jpg
Tietenkin kylään tuli Turma. Mukana myös vähän uudempi ja ujompi tapaus, Kiia. Jonna riensi ilahtuneena ottamaan ystävänsä vastaan, lautanenkin unohtui pöytään. Mutta sen Sera siivosi mitään sanomatta pois, jotta saatiin tilaa uusille lautasille.

762snapshotf5920af0ba48.jpg
”Tuliko sinne kaksi tyttöä yhtä aikaa? Kuinka monta kaveria Jonna on vielä kutsunut? Siitä ei seuraa hyvää joka tapauksessa”, Markus valitti kärimättömänä. Sera tirskahti ja läppäsi Markusta käsivarteen.

”Älä sinä siitä huoli. Minun syntymäpäivänihän tänään on. Mutta ei varmaan muita vai mitä mieltä olet, Elias?”

Elias mumisi jotain epämääräistä vastaukseksi, keskittyneenä muuhun.

”Ai niin sori, mä laitoin sen lautasen väärään paikkaan. Se on nyt alimmalla hyllyllä”, Markus totesikin yhtäkkiä Eliaksen selälle. Sera ihmetteli ensin, mutta kääntyi katsomaan juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka Elias oli ensin tähyillyt pitkään liian korkealle. Siihen kohtaan, jossa luuli lautasen vielä olevan. Mitään sanomatta hän kumartui, vaikka tiesi, että Markus oli tahallaan viivytellyt ennen kuin sanoi mitään. Markus taas hymähti itsekseen jota kuinkin tyytyväisenä. Sera pudisti päätään. Pojat. Antaisivat toistensa olla rauhassa ilman nälvimistä tai satunnaista kiusantekoa edes hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.

Toisaalta, oliko Sera sitten liian itsekäs tai vaativa. No jaa…

e2fsnapshotf5920af03a48.jpg
300snapshotf5920af01a48.jpg

Sitten oli Eliaksen vuoro ojentaa lahja. Oli ollut melko noloa pyytää äitiä tuomariksi (=silmiksi) korukauppaan, mutta homma oli taitanut olla sen väärti. Sera ilahtui aidosti kauniista riipuksesta ja pujotti sen heti kaulaansa. Paidan alle, lähelle sydäntä omin sanoin. Markus oli ostanut vähän suklaata…Mutta oli sekin enemmän kuin olan taputus.

Elias yritti olla tuntematta mitään kateutta, eihän sille mitään voinut. Sera nyt vain sattui olemaan ainoa yhdistävä linkki heidän välillään. Eikä Elias itsekään olisi mitään Markukselle antanut.

f48snapshotf5920af0ba48.jpg
”No niin, nyt kun se on hoidettu niin mennäänkö taas keittiön puolelle? Sillä Jonna kaverille… Mikä sen blondin nimi oli… Niin oli kuitenkin jotain tuomisia. Pojat?”

Eliaksesta tuntui taas, kuin häntä katseltaisiin. ja hän katsoi parhaansa mukaan takaisin. Tuijotuskilpailu sokean kanssa ei tainnut luonnistua Markukselta, sillä pian poika sanoi aivan aiheesta toiseen hypäten: ”Täällä on näköjään joku ollut joulumielellä.”

3a2snapshotf5920af05a48.jpg

Seran täytyi taas ensin ihmetellä, mistä oli kyse, mutta ympärilleen katsomalla sekin asia selvisi.

e19snapshotf5920af07a48.jpg2c5snapshotf5920af0ba48.jpg

”Juu. Arvaa kuka hääri ympäri taloa koko aamupäivän?”

2easnapshotf5920af05a48.jpgd3fsnapshotf5920af0ba48.jpg

”Jonna?” ”Tietty. Mutta sentään isoa kuusta ei hankittu ja täytyi tyytyä johonkin normaaliin joulukukkaan, kun kissat voisivat syödä joulutähden.”

53fsnapshotf5920af0ba48.jpg
Jonna oli ollut erittäin ylpeä kättensä työstä ja oli enemmän kuin kerran sanonut Eliakselle, että ”voi kunpa säkin näkisit tän kaiken.” Ihan hyvää tarkoittaen taas, mutta joka kerta Eliaksen mieliala oli hieman laskenut… Sitä hän ei ollut tosin kenellekään näyttänyt.

fdcsnapshotf5920af09a48.jpg
”Et muuten varmaan tiedäkään, minkä alla seisot”, Sera mainitsi osoittaen kattoa. Markuskin vilkaisi ylös ja otti askeleen taakse päin, ihan vain turvallisuuden vuoksi. Ties mitä Sera tällä kertaa keksisi Eliaksen menoksi…

9aasnapshotf5920af0da48.jpg
”Mikä siellä on?”  Elias kysyi ensin aivan pihalla, mutta alkoi sitten hymyillä. Jo silloin kun Sera kysyi ”no mikäköhän” Elias tiesi seisovansa mistelin alla. Mistä Jonna oli sellaisen löytänyt ja keiden käyttöön tarkoittanut…

952snapshotf5920af09a48.jpg
Markus pudisti päätään ja kiinnitti huomionsa hetkeksi ikkunaan. Ulkona satoi lunta.


Sera ei sillä kertaa halunnut yllättää. Joulupusujenhan pitää olla vain sellaisia pieniä tervehdyksiä… Joka kyllä Eliaksella ja Seralla taas vähän venyi. Markus muuttui kärsimättömäksi kuin lapsi vaatekaupassa.

”No niin.” Pari lopetti heti, kaksi sanaa Markukselta riitti.

***

64fsnapshotf5920af05a53.jpg
Elias oli sanonut käyvänsä nopeasti yläkerrassa tekemässä yhden jutun. Hän oli muistanut, ettei ollut aamulla pedannut lainkaan sänkyään. Ja ihan varmuuden vuoksi hän kävi asian nyt hoitamassa, jos he vaikka jossain vaiheessa menisivät hänen huoneeseensa…

b46snapshotf5920af0da53.jpg
”No sulla meni aikaa siinä”, Elias kuuli kuivan kommentin takaansa. Elias lopetti hetkeksi sen mitä oli tekemässä mutta palasi jälleen siloittelemaan peiton pintaa, ihan vain Markuksen kiusaksi. Toinen oli jo ilmeisesti seissyt siinä pidemmän aikaa ja saisi jatkaa vielä…

60bsnapshotf5920af05a53.jpg
”Oikeasti, Sera mut tänne lähetti sua hakemaan. Niillä on joku juttu alkamassa olohuoneessa.” Elias lopetti saman tien. No sitten. Samalla Markus kuitenkin asteli lähemmäs.

Mitä nyt taas?

da5snapshotf5920af03a53.jpg
”Pääsi Jonna vai sunkin huoneeseen jouluvalojen kanssa”, Markus totesi hiljaa, ei kysymyksenä. Mutta oli joka tapauksessa kummallista Markukselta ottaa mitään vapaaehtoisesti puheeksi Eliaksen kanssa.

112snapshotf5920af03a53.jpg
”Mitä? Aa, juu. Mä en muistanut kun en mä niitä kuitenkaan näe…” Elias vilkaisi virnistäen Markuksen suuntaan, mutta siihen se jäikin. Aina vain suunnilleen, eihän hän Markustakaan nähnyt. Mutta sitä toinen ei tiennyt.

1c4snapshotf5920af0ba53.jpg
Elias kuuli Markuksen tuhahtavan lyhyesti. ”No juu. Mennään sitten, niinhän? Sera odottaa”, Elias muistutti, kun kiusallinen hiljaisuus jatkui. Elias ei edes tiennyt, oliko huoneessa valot vai ei eli näkikö Markus häntä ollenkaan. Elias toivoi että ei, hänestä tuntui jostain syystä epävarmalta ja kiusalliselta. Aina, kun oli Markuksen kanssa kahden.

d03snapshotf5920af0ba53.jpg
Joten kun Elias oli pyyhältämässä kiirehtien Markuksen ohi, hän säikähti kevyttä kosketusta ja sitten sitä, kun hänen käteensä tarrattiin. Mutta ääneen ei Markuksen tarkoitusperiään tarvinnut sanoa. Odota.

5b0snapshotf5920af07a53.jpg
”Mitä?” Elias töksäytti lyhyesti, yrittäen saada ääneensä kärsimättömyyttä. Hän katsoi paremmaksi olla edes kääntymättä katsomaan Markusta. Jos tällä kertaa ei tarvitsisikaan sanoa mitään…Mutta turha toivo.

”Elias. Teetkö sä sen tahallasi vai etkö sä oikeasti näe mua?” Elias tunsi lannistuvansa joka sanalla enemmän. Tietenkin Markus oli sen huomannut, ei hän tyhmä ollut… Mutta nyt vasta sanoi jotain ääneen.

b3fsnapshotf5920af0ba53.jpg
Elias huokaisi ja sulki silmänsä. Miksi tuntui niin huonolta ajatukselta sanoa totuus? Eihän se tarkoittanut muuta kuin sitä, että Markus oli jotenkin erilainen verrattuna muihin ihmisiin. Ei sitten mitään muuta raskauttavampaa siis…

”No…Okei. Mä en näe sua ollenkaan. Ootko tyytyväinen nyt?” Elias puuskahti lopulta. Mitä sitä enää kiertelemään, kun Markus kerran oli itse ottanut asian puheeksi. Nyt Elias odotti vain, että Markus päästäisi irti hänen kädestään, kun vastausta ei kuulunut. Elias ei itse halunnut riuhtaista sitä pois. Aivan kuin hän olisi ollut sen velkaa Markukselle.

Ja pian Markus päästikin Eliaksen irti, epävarmasti mutta kuitenkin. Aivan kuin jotain olisi jäänyt vielä sanomatta. Mutta sitä Elias ei halunnut enempää ajatella.

f70snapshotf5920af0ba53.jpg
”Siellä tosiaan on jotain tapahtumassa”, Elias totesi kummastuneena, vaihtaen heti puheenaihetta. Markus murahti.

”Mähän sanoin. Mutta mistä sä sen tiedät, kun mitään ei edes kuulu musiikin yli?” Elias vilkaisi nopeasti olkansa yli. Taas yksi keino lisää vähän härnätä Markusta.

”Mä näen.” Markus kiirehti hänen ohitseen ja matkalla läppäisi Eliasta takaraivoon. Elias ei voinut estää pientä hymyä kohoamasta huulilleen. Jotain niin kutkuttavan hauskaa tässä aina oli…

f06snapshotf5920af01a48.jpg
Kun Elias laahusti varuillaan Markuksen perässä alakertaan, alkoivat olohuoneenkin innostuneet äänet kuulua. Keittiö oli… noh… mitä nyt lauman nuoria jäljiltä voi olettaa. Ja sitä Turman jotain ulkomaista limua oli pistetty myös aika hyvin menemään.

ffdsnapshotf5920af01a48.jpg
Elias muisti juuri ja juuri pysähtyä odottamaan, että Sera opastaa hänet luokseen ennemmin kuin olisi suoraan kävellyt tämän viereen. Markus asettui vielä yhdelle vapaalle paikalle, jonka tytöt olivat rinkiin tehneet.

”Okei, mikä on homman nimi?” Elias kysyi. Jonna ilmeisesti iski jotain lattiaa vasten.

”Tämä”, hän sanoi osoittaen tyhjää limupulloa, ”on otollinen hetki pullonpyöritykselle.” Kukaan ei vastustellut. Ja siinä alkoi aika vierähtää.


***

78snapshotf5920af01a48.jpg
Eteisessä radio yhä pauhasi, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt huomiota, kunhan oli vain taustalla eikä niin kovalla, että olisi tarvinnut yli huutaa.

Jonna nauroi vieläkin puisteleksivalle Seralle. Hän ei olisi arvannut tämän pelkäävän niin kovin hämähäkkejä… Pullonpyörityksessä sai aina tietää uusia asioita. Mutta nyt näytti olevan pitkästä aikaa Turman vuoro. Tyttö valitsi totuuden, niin kuin lähes kaikki muutkin ennen häntä. Kiia oli vain kerran juossut paljasjaloin talon ympäri ja hieroi niihin vieläkin tuntoa.

”Ääh, älä ole ilonpilaaja, joskus tehtävääkin jollekin”, Jonna tirskui ja tyrkkäsi Turmaa käsivarteen. Mutta tyttö ei pyörtänyt päätöstään. Kiian pää nuokkui pari kertaa. Kello alkoi olla jo paljon, mutta kukaan muu ei vaikuttanut välittävän tai huomaavan.

602snapshotf5920af01a48.jpg
”Hyvä on… Okei, mä päätän kysymyksen tällä kertaa. Eikä tarvitse varmaan erikseen vannottaa, sä kerrot tietenkin totuuden niinhän?” Turma nyökkäsi kärsimättömän oloisena.

”On jo valmiina, mun piti kysyä tätä jo aiemmin. Mutta… Mitä mieltä sä oikeasti olet siitä uudesta enkun maikasta? Siis siitä kivasta nuoresta.” Kiia naurahti lyhyesti mutta peitti kätensä suullaan punastuen sitten yllättävää elettään.

f3snapshotf5920af07a48.jpg
”Ääh, Jonna, ei mitään tollasia henkilökohtaisuuksia. Täällä on muitakin kuin sun kaveripiiri ja nää on Seran synttärit.” Sera tyrkkäsi Eliasta käsivarteen mutisten ”ilonpilaaja” ennen kuin kiinnitti huomionsa taas vastapään tyttöihin. Elias kohotti kulmiaan tälle. Oikeastaan koko porukka oli alkanut illan mittaan käyttäytyä omituisesti… Elias epäili sen johtuvan siitä ulkomaisesta ”limusta” ja kiitti itseään siitä, ettei ollut ottanut yhtään itse.

Mutta eihän Jonnakaan ihan holtiton ollut, kuten Saaga oli varoitellut. Ehkä ihmisperimällä oli siinä jotain osaa… Tai sitten Elias epäili limua turhaan. Ihmiset vain tuppasivat käyttäytymään joskus erikoisesti riippuen seurasta.

6edsnapshotf5920af03a48.jpg
”Hmm… No joo. Kysytään sitten jotain muuta, mikä varmaan kiinnostaa kaikkia. Turma, mitä se limu oikeasti oli?” Jonna sitten kysyi viattoman oloisesti. Eliaksen täytyi varoa, ettei olisi näyttänyt liian yllättyneeltä. Jonnahan oli lukenut hänen ajatuksensa. Mutta tällä kertaa myös Seralla oli ongelmia pitää itsensä kurissa, nauroi käsiinsä. ”Eikö se ole vähän myöhäistä nyt?” hän sai sanottua äänensä tasaannuttua.

b4csnapshotf5920af07a48.jpg
Turma sen sijaan ärähti. ”Niin juuri, ette te siitä tiedosta enää mitään kostu.” Jonna kiinnostui. ”Mitenkäs nyt noin? Kerro pois, ei me suututa…Paitsi jos siinä oli jotain rotanmyrkkyä. Mutta makeaa kyllä oli.”

Turma antoi periksi. ”No hyvä on. Edes niistä kirjaimista ei saanut selvää, mutta ottaen huomion sen mistä mä ne ostin niin juu, on niissä alkoholia. Mutta ei sillä ole väliä, puolet porukastahan on täysi-ikäisiä eikä ole kenenkään vanhempia paikalla. Teidänkin pitäisi oppia pitämään hauskaa…” Turma jatkoi itsekseen. Jonna oli osannut epäillä asiaa mutta ei pistänyt pahakseen. Pitänyt vain varmuuden vuoksi Eliasta silmällä.

Kiia sen sijaan muuttui pahastuneeksi. ”Mulle ei mitään kerrottu.”

”Oisit voinu arvatakin. Kai sä nyt Turman tunnet?” Jonna muistutti.

”Mutta…”

11dsnapshotf5920af03a48.jpg
”Okei, jatketaan nyt vaan”, Markus keskeytti kun tyttöjen sananvaihdosta ei meinannut tulla loppua. Kiia vilkaisi Markusta melkein säikähtäneenä ja painoi sitten katseensa, aavistuksen posket punehtuneina. Jonna oli juuri mainitsemassa huomaamastaan seikasta jotain, mutta siten Turma jo tarrasi pulloon ja kaikki keskittyivät katsomaan, kenen onnekkaan vuoro seuraavaksi tulisi.

a6bsnapshotf5920af0da48.jpg
”Jes, se ei taatusti jaksa mulle asti!” Jonna hihkui kun pullon liike alkoi tasaisesti hidastua. Sileällä liukkaalla matolla se pyöri aina tuskastuttavan pitkään. Sitä vastoin Kiia pelkäsi omia mahdollisuuksiaan.

”Ei mulle, oon joutunu tarpeeksi monta kertaa uhriksi tänä iltana…”

85esnapshotf5920af03a48.jpg
Tyttöjen hermostunut nauru puhkesi hurraukseen ja helpottuneisiin henkäyksiin. Elias hymyili ja kurotti jo pahaa aavistaen kättään edemmäs.

”Pysähtykö se meidän….Tai siis sun tai mun kohdalle?” Elias uteli Seralta. Sera laski kätensä rauhoittavasti hetkeksi Eliaksen käsivarrelle ja pudisti päätään.

”Ei tällä kertaa. Markus joutui pullon valitsemaksi.”

Elias veti kätensä heti pois, yhtä lailla helpottuneena ja pettyneenä. Aina kun pullo osui kohdalle saattoi seurata jotain kauheaa tai hauskaa. Ja riippuen tietenkin aina kenestä oli kyse. Markus oli yleensä tylsä, hän ei valinnut tehtäviä eikä häneltä osattu oikein mitään kysyäkään. Jopa kysymysmestariksi noussut Jonna oli välillä hukassa.

633snapshotf5920af03a48.jpg
Joten nyt Elias päätti käyttää viimeisen tilaisuuden hyväkseen. Leikki oli jatkunut jo niin pitkään, ettei kovin montaa vuoroa enää tulisi. Ja täytyihän se saada jotenkin mieleenpainuvasti loppumaan, olihan Sera syntymäpäivä… Tai siis eilen oli. Kello taisi olla jo yli puolen yön.

”No, Markus, aiotko taas päästä helpolla vai otatko Jonnalta jonkun kivan pienen tehtävän?” Elias piti tarkasti huolen, ettei katsonut kohti Markusta. Ensinnäkin hänen kuului olla sokea. Ja toiseksi, eiväthän he taaskaan olleet varmaan virallisesti yläkerrassa edes puhuneet mitään…

Markus murahti ja mietti hetken itsekseen. Elias oli jo kysymässä kiusoitellen ”jänistätkö”, mutta sitten Markus mutisi ottavansa tehtävän.

e87snapshotf5920af09a48.jpg
Kuului voihke, kun Kiia haroi hiuksiaan hermostuneena. Jonna taas läpsäisi kätensä yhteen innoissaan. ”Hah! Nyt pitää keksiä jotain hyvää…” Kiia pudisti päätään. Jonnan silmissä kiilui inhottavasti. Samalla lailla kuin silloin, kun he olivat eräänä päivänä tutustuneet Turman manga-varastoon. Sieltä oli löytynyt paljon sellaista, joka oli saanut Kiian posket punehtumaan.

d77snapshotf5920af01a48.jpg
”Odotas hetki, Jonna. Sä olet saanut vetää tätä showta jo pidemmän aikaan. Saanhan mä päättää tän tehtävän?” Jonnan hymy hyytyi hieman, mutta kun Turma iski hänelle silmää, oli tyttö taas hengessä mukana. Ja Kiia varoi visusti katsomasta ketään, etenkään vieressään istuvaa Markusta, joka odotti kylmän rauhallisesti tuomiotaan.

Elias ja Sera taas vain olivat ymmällään. Mistä tytöt noin olivat innostuneet? Etenkään Elias ei pitänyt Jonnan sisälle syttyneestä kuplivasta innosta.

79asnapshotf5920af0da48.jpg
”No, Markus, lupaatko tehdä sen mitä pyydetään?” Sera kysyi kuten tapana oli ennen tehtävän kertomista. Samoin kuin vannotetaan kertomaan totuus ennen kysymystä. Markus nyökkäsi silmät ummessa, valmiina vastaanottamaan tuomionsa. Elias keskittyi yhä tyttöjen tunteisiin. Mistä oli kyse…

891snapshotf5920af0fa48.jpg
”No juu…Tää on se pakollinen joka seurassa. Mä sitten suojelen itseäni, mua ei voi ottaa tähän mukaan”, Turma aloitti salaperäisesti. Jonna valitti ääneen ja käski Turmaa hyppäämään ylimääräisten juttujen yli.

”Suutele jota kuta täältä. Sellasta, jota et ole ennen. Ketä tahansa.”

a89snapshotf5920af05a48.jpg
Kiia päästi väräjävän huokauksen ja pudisti päätään. ”Mä tiesin että tästä ei seuraisi hyvää…” Jonna pukkasi hermostunutta Kiiaa kylkeen. ”Älä nyt! Tästähän se hauskuus alkaa!” Elias ei ollut niin varma asiasta. Kaikki muut Kiia lukuun ottamatta olivat yhä jotenkuten innoissaan, jopa Sera. Se oli…häiritsevää. Elias päätti olla itse aavistelematta mitään. Katsoisi vain, mitä tapahtuisi.

b97snapshotf5920af07a48.jpg
Sitten Markus alkoi mitään sanomatta mittailla katseellaan ehdokkaita. Aloitti ilmeisesti Jonnan päästä, Elias kuuli tyytyväisenä kuinka tyttö herkesi kikattamasta ja varoi visusti kohtaamasta Markuksen katsetta. Taisi Jonnalla osua pilkka omaan nilkkaan. Mutta mitä tytöt sitten oikein ajoivat takaa? Jonna ainakin oli kiusaantunut.

88bsnapshotf5920af0fa48.jpg
Sitten tuli Kiian vuoro. Tyttö haroi hämillään hiuksia kasvojensa suojaksi. Markus katsoi Kiiaa pitkään. Ja niin katsoivat muutkin.

eeesnapshotf5920af05a48.jpg
”Kiiahan sä olit?” Markus varmisti. Tyttö nyökkäsi nopeasti, mutta ei saanut sanaakaan suustaan. Jonna kikatti hiljaa. Turma ei sanonut mitään. ”On siinäkin kaverit”, Elias mietti ohi mennen. Mutta häntä itseäänkin kiinnosti, miten kävisi. Selviäisikö Markus tilanteesta yhtä tyylikkäästi kuin muistakin? Sera pukkasi häntä kylkeen, jotta Elias edes kääntäisi katseensa mietteissään oikeaan suuntaan.

c13snapshotf5920af09a48.jpg
”Sä et ole varmaan suudellut ketään aiemmin?” Markus kysyi yhä vain tyynellä äänellä. Kuin olisi keskustellut säästä. Tällä kertaa Kiia pudisti päätään pikaisesti. Sitä Elias ei nähnyt, mutta Markuksen seuraavista sanoista arvasi mitä Kiia oli tehnyt: ”Saat sitten säästää sitä johonkin parempaan tilanteeseen.”

Kiia nyökkäsi vielä kerran, todella helpottuneena. Ja kiitollisena. Siitä teosta Eliaksen täytyi hieman arvostaa Markusta…Siis aina siihen asti, kun hän älysi, että Markus oli kääntänyt katseena häneen seuraavaksi.

aa6snapshotf5920af03a48.jpg6e7snapshotf5920af0fa48.jpg
Ensimmäisenä Elias tajusi sen, kun tytöt alkoivat hihkua ja kikattaa. Jopa Kiia. ”Ei voi olla totta…Tätäkö ne odotti? Pervot.” Mutta mitään Elias ei saanut sanottua ääneen. Tuntui kuin kieli olisi liimautunut kitalakeen. Markus katsoi häntä takuulla yhä, sen saattoi päätellä tyttöjen kasvavasta innostuksesta. Jopa Sera oli mukana. Ja Markus varmasti nautti Eliaksen ahdingosta.

3asnapshotf5920af0da48.jpg
”Et voi olla tosissasi.” Elias lopulta sai sanottua ja riuhtaisi katseensa muualle. Seralla oli vaikeuksia hillitä itsensä. ”Voi…Anteeksi Elias, mutta…mä en…” Sera puhkesi uuteen kikatuskohtaukseen. Elias mulkaisi tyttöä nopeasti, mutta Sera ei näyttänyt huomaavan.

Miksi tilanne tuntui niin hillittömän hauskalta kaikista? Eliaksen olisi tehnyt mieli huutaa ”älkää naurako”.

381snapshotf5920af01a48.jpg
”No, Markus, miten on? Kaksi jäljellä. Vai jänistätkö?” Turma yllytti. Jos Elias yhtään Markusta tunsi hän tiesi, ettei tämä luovuttaisi. Joten nyt Elias tarrasikin Sera käsivarteen, viimeiseen oljenkorteen.

ac0snapshotf5920af0ba48.jpg
”Sera, en mä pistä pahakseni vaikka…” Mutta kun Sera vaikeni hetkeksi Eliaksen epäilykset heräsivät. ”Te…Te ootte jo joskus vai?”

”Sori, Elias, mutta käsky kuului, että jotain sellaista mitä ei vielä ole suudellut.” Sera nielaisi pari kertaa ja sai naurun loppumaan, mutta ei kehdannut katsoa kumpaakaan pojista. Hän oli laittanut heidät ikävään tilanteeseen. Kun tilanne valkeni kaikille muillekin ja avoin nauru muuttui odottavaksi kikatukseksi, Eliaksen sisällä humahti inhottavasti. Ei. Miten hän tällaiseen tilanteeseen oli joutunut? ”Kunnolla sitten”, Jonna huikkasi pirteästi. Elias mulkaisi siskoaan todella ikävästi. ”Sinäkin…”

11fsnapshotf5920af03a48.jpg
Sera oli saanut vihdoinkin kasvoilleen neutraalin ilmeen, nuoremmat tytöt yhä kikattelivat käsiensä suojissa. Sera antoi katseensa kiertää kaikkia muita, mutta asetti kätensä hetkeksi Eliaksen kädelle ja puristi pikaisesti. Häntä ei haittaisi lainkaan. Pojat saisivat itse päättää, mitä tekisivät… Mutta ennemmin Sera olisi uskonut poikien illan lopuksi tappelevan kuin tekevän jotain…No, mitä nyt tulevatkin tekemään. Sitten Sera innostui taas katsomaan, mitä tapahtuisi.

”Markus, ei ole pakko”, Elias aloitti hiljaa. Hänestä tuntui epämukavalta. Hän ei olisi uskonut joutuvansa vielä sentapaiseen tilanteeseen Markuksen kanssa. Kohtalolla oli joskus sairas mielikuvitus.

Eliaksen yllätykseksi Markus naurahti hiljaa, väheksyen. ”Mitä, etkö uskalla?” Elias puristi kätensä nyrkkiin. Miten tällaisestakin tilanteesta Markus onnistui saamaan aikaan jonkin sortin kisan? Joten jos nyt Elias nousisi ja lähtisi, riittäisi Markuksella ja muillakin piikiteltävää pitkäksi aikaa.

c21snapshotf5920af0ba48.jpg
Eliaksen sydän alkoi hakkaamaan. ”Mä aion oikeasti tehdä sen”, Elias mietti päätään pudistellen. ”Ei siinä mitään, kaikkihan ne ovat kaulasta ylöspäin samanlaisia…” Mutta tällä kertaa se menisi ainakin hänen ehdoillaan. Tällä kertaa...Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta sitähän muut eivät tienneet eikä kummallakaan pojista ollut aikomus valaista asian sitä puolta. Elias huokaisi ja yritti rauhoittua. Ei siinä nytkään mitään ihmeellistä olisi.

799snapshotf5920af05a48.jpg
”No niin, päättäkää jo. Eikö kumpikaan uskalla? Se on vain yksi suudelma, ei kosinta…”, Jonna alkoi maanitella. Mutta siinä vaiheessa Elias ei enää kuullut. Hän mietti vain missäköhän tarkalleen Markus oli. Sitten hän nousi.

a25snapshotf5920af05a48.jpg
Lähimmät tytöt poukkasivat pois alta. Musiikkikin hukkui hihkumisen ja hurraamisen alle, kissat pakenivat paikalta. ”Voi hyvä tavaton”, Sera totesi huvittuneena, mutta sitä ei kukaan muu kuullut.

c63snapshotf5920af0ba48.jpg
Okei, Elias ei ollut loppujen lopuksi lainkaan tiennyt mitä teki. Mutta ainakin hän oli saanut Markuksen yllätetyksi, aivan niin kuin oli aikonut… Kosto siitä viime kerrasta, jota ei virallisesti ollut ollutkaan. Nyt Elias vain ei tiennyt milloin tai miten lopettaa. Markus oli tarrannut hänen paidastaan. Pysyäkseen pystyssä vai pitääkseen Eliaksen siinä? Elias ei uskaltanut jatkaa sitä ajatuksenkulkua. Hän keskittyi vain pitämään kätensä täsmälleen siinä mihin oli ne aluksi asettanutkin.

Mutta…maistui oudon makealta.

128snapshotf5920af05a48.jpg32fsnapshotf5920af03a48.jpg7d5snapshotf5920af01a48.jpg
Kun Markus oli lopulta se joka työnsi Eliaksen kauemmas, tytöt alkoivat taputtaa. Kuin olisi ollut mikäkin vääristynyt viihdenäytös. Jopa Sera, Elias pisti merkille, oli menossa mukana. Mokomakin…Siitä Eliaksella riittäisi sanomista jälkeenpäin.

Elias tiesi, että hänen olisi kuulunut nyt nousta, jotta Markus olisi päässyt pyörittämään pulloa, mutta… Elias tunsi taas, kuinka häntä katseltiin. Ja sitten Markus teki jotain, mikä sai tytöt perääntymään pois alta lisää.

d6esnapshotf5920af01a48.jpg
Elias kuuli korvissaan tyttöjen hurraukset. Aivan kuin niistä olisi tullut ihan eläimiä. Musiikki kuului luonnottoman kovaa. Kaikki oli ihan kummallista. Tapahtuiko sitä edes?

”Markus mitä vittua sä nyt?” Elias sähähti toivoen, etteivät tytöt kuulisi. Hänen hämmennyksensä kuului varmaan äänestäkin. Ja takaraivoa jomotti.

”Luuletko voittavasi noin helposti?” Markus mutisi hiljaa, aivan Eliaksen kasvojen edessä. Jos Elias olisi pikkuisen kohottanut päätän, hän olisi voinut suudella Markusta uudestaan…Mutta toinen ehti ensin.

70csnapshotf5920af0ba48.jpg
Ja päinvastoin kuin Eliaksella, Markuksella kädet liikkuivat myös jossain kaulan alapuolellakin… Mutta siinä vaiheessa kaikki alkoi tuntua yhdeltä sotkulta. Musiikki ja hurraus ja nauru sekoittuivat. Pian Elias hädin tuskin välitti siitä, kenen kanssa hän oli.

765snapshotf5920af03a48.jpg
Ainoa, joka todennäköisesti ei ihmettelisi käytöstään jos olisi päässyt katsomaan jälkeen päin, oli Turma. ”Vau… Tästähän seurasi vaikka mitä hauskaa. Täytyy muistaa se paikka jatkossakin. Ja nyt varmaan on hyvä aika soittaa loput paikalle…” Siitä juhlien alkuperäisillä vierailla ei olisi mitään muistikuvaa jälkeenpäin.

55snapshotf5920af09a48.jpg
Sinä yönä satoi paljon lunta. Oli poliisienkin vaikeuksia päästä keskeyttämään juhlat lopulta aamuyöstä, kun Saagan ja Samulin paluuseen oli pari tuntia jäljellä…


***

snapshotf5920af01a53.jpg
Elias häilyi ikuisuudelta tuntuvan ajan unen ja valveen rajamailla, jaksamatta kunnolla herätä, näkemättä mitään… Sitten Elias huomasi, ettei todellakaan nähnyt mitään vaikka olikin hereillä! Elias veti pari kertaa syvään henkeä – oli huono olo ja pelotti – ja alkoi sitten miettiä, missä ensinäkin oli. Ainakin makuuasennossa, sängyssä… Elias ei edes tiennyt kenen sängyssä. Hän alkoi tunnustella käsillään ympäristöään. Okei, toisella puolella reuna, toisella…

Sänky jatkuikin kauemmas. Elias kuunteli hetken, mutta hänen oman sydämensä taonta tuntui hukuttavan kaikki äänet. Elias nielaisi ja kurkotti kauemmas… Elias hipaisi kangasta. Oliko se peitto vai vaate jonkun päällä? Kuka se oli? Elias ei tiennyt sitäkään. Hän asetti kätensä enemmän löydökselleen, kylki. Pehmeä, kapea kaari…Rinta. Siinä vaiheessa Elias veti kätensä pois kuin olisi polttanut sen. Ja tuo toinen hätkähti.

snapshotf5920af0da53.jpg
”Hui hemmetti! Kuka siinä? Missä mä olen?” Elias tunnisti ääneen.

Jonna.

Jos Elias olisi ollut silloin muuten kunnossa, hän olisi hätääntynyt. Mutta nyt hän oli jo tarpeeksi hermona huomattuaan, ettei näe Jonnaakaan lainkaan.

758snapshotf5920af09a53.jpg
Mutta Jonna ei näyttänyt olevan aivan yhtä hätäännyksissä. Tyttö vilkaisi sivulle ja nähdessään Eliaksen – tuijottamassa pöllön silmillä – Jonna vain naurahti helpottuneena.

”Voi yhden kerran. Se olitkin vaan sä. Mutta säikäytit pahasti, oisit voinu jollakin muulla tavalla herättää kuin…No.”

aaesnapshotf5920af07a53.jpg
Jonna hiljeni kun näki Eliaksen. Elias katseli ympärilleen suurin silmin, todella hätääntyneen oloisena. ”Jonna…Miten me, missä…” Jonna ei tiennyt lainkaan, mistä oli kyse. Sitten Elias pomppasi istumaan. Isovelihän oli ihan vauhko!

a16snapshotf5920af03a53.jpg
Kyllä sitä jokainen joskus herää jostain niin, ettei muista miten on sinne päätynyt. Jonnakin muisti hämärästi menneensä nukkumaan omaan sänkyynsä – olihan hänellä oma yöpaitakin päällä. Mutta kaipa hän oli unissaan kävellyt alakertaan, kuten usein muidenkin riehakkaiden iltojen päätteeksi… Mutta Eliaksesta Jonna ei tiennyt. Ja Elias näytti olevan vielä samoissa vaatteissakin, kuin edellisenä iltana. Jonka yksityiskohdista Jonnalla ei ollut enää mitään muistikuvaa. Voi…Siitäkö Elias huolehti? Herätä nyt aamulla pikkusiskon vierestä ilman mitään muistikuvaa…

”Elias…Tota…”, Jonna aloitti varovasti. Hän ei tiennyt, mitä Elias oikeasti ajatteli. Joten jos hän nyt ehdottaisi jotain kummallista, Elias katsoisi häntä pitkään… ”Niin, eilen illalla…Mä oon varma, ettei…ettei me…” Mutta sitten Jonna huomasi, ettei Elias kiinnittänyt mitään huomiota hänen sanoihinsa. Katseli vain ikkunasta ulos…tai siis…

ba1snapshotf5920af03a53.jpg
”Jonna, mä en näe mitään”, Elias henkäisi lopulta. Toisaalta Jonna oli helpottunut, kyseessä ei ollut mitään kiusallista. Mutta sitten toisaalta… ”Siis, et mitään? Senkö takia sun piti herättää mut niin, etkö sä nähnyt?” Jonna näki, kuinka Elias pudisti päätään, yhä selin häneen.

56csnapshotf5920af0fa53.jpg
”No…Musta tuntuu, et se on vaan eilisestä sivuvaikutuksia. Muistathan sä miten äiti luennoi?” Jonna sanoi paneutuen taas makuulle. Niin oli helpompi olla. ”Elias, kuunteletko sä? Et sä ole lopullisesti sokeutunut, sulta menee vaan vähän pidempään palautua kun multa. Kuulitko? Mulla on ihan sama juttu.”

snapshotf5920af0ba53.jpg
Elias ei rauhoittunut. ”Mä…Mä en ole ikinä ollut ihan sokea. Jonna, mä en näe mitään. Mä en…Teinkö mä jotain…” Siinä vaiheessa Jonna kurtisti kulmiaan. Eihän Elias ollut taaskaan kuunnellut häntä laisinkaan. Istui vain ja hätääntyi koko ajan enemmän… Jonna nousi ylös ja veti väkisin Eliaksen vierelleen.

8a8snapshotf5920af03a53.jpg
”Nyt kuuntelet. Ei, älä nouse ylös. Kuuntele mitä mä sanon.” Jonnan täytyi pidellä Eliasta hetki kädestä paikallaan. Aivan kuin ylös nouseminen ja huoneessa ympäriinsä törmäily olisivat jotain muka auttaneet. Jonna tunsi, kuinka Eliaksen koko keho oli vieläkin jännittynyt hänen kosketuksensa alla.

3dbsnapshotf5920af0da53.jpg
Jonna siirsi kätensä Eliaksen kasvoille ja silitteli rauhoittavasti kuin pelästyneen lapsen. Katsoen koko ajan Eliaksen silmiin, tyhjiin mutta kirkkaisiin. ”Kuuntele nyt. Tää ei ole pysyvää, kohta sä oot taas entiselläs. Uskotko mua?”

Elias nyökkäsi aavistuksen mutta näytti epävarmalta. Jonna puuskahti lyhyesti, tyytymättömänä vastaukseen. ”Elias, mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Etkä voi sille enää mitään jälkeenpäin, ootat vaan niin kohta tuntuu paremmalta. Sitten voit unohtaa tän.”

d09snapshotf5920af0fa53.jpg
Siinä vaiheessa Sera päätteli, että olisi ollut parempi koputtaa. Näkymä hänen edessään oli outo ja sanat kaikuivat inhottavasti päässä. Seraa ei ollut vielä huomattu, mutta vaati paljon, jotta hän pystyi pysymään hiljaa ja rauhoittumaan. ”Älä nyt vielä epäile mitään, kysy ensin…”

97fsnapshotf5920af07a53.jpg
Sera veti henkeä. Jos alkuaamu olikin ollut outo, niin tämä sitten…

d19snapshotf5920af07a53.jpg
”Ai sori, keskeytinkö mä jotain?”

d3bsnapshotf5920af07a53.jpg
Seuraava näkymä oli niin kummallinen, ettei tiennyt olisiko pitänyt kauhistella vai nauraa. Jonna käänsi säikähtäneenä katseensa ja veti kätensä pois Eliaksen…kasvoilta…kuin purevan koiran läheltä. Samalla Elias pomppasi vauhdilla kauemmas ja samaa matkaa kierähti pois sängyltä, rymähdys vain kuului. ”Elias, ootko sä kunnossa?” Sera keksi lopulta kysyi kun oli ensin pelännyt, että suu oli muurautunut umpeen. Liian paljon yllätyksiä yhdelle aamulle.

b24snapshotf5920af0fa53.jpg
”Öh…Tota…Oon.” Elias nousi kyynärpäätään hieroen ylös, ilmeisen nolostuneena. Seran olisi tavallisesti ollut vaikea pidätellä sellaisessa tilanteessa naurua, mutta hänen päässään kummitteli yhä kuva siitä, jonka hän oli nähnyt tullessaan.

”Jonna, mistä oli kyse?” Sera kysyi vähän terävämmin kuin oli ehkä aikonut. Jonnan katse napsahti häneen, tyttö näytti hetken säikähtäneeltä, mutta sitten hänen ilmeensä suli. ”Ai, sä taisit kuulla osan. Sitä vaan, että Elias säikähti kun heräsi vieraassa paikassa. Sä et tiedäkään. Ja se, että se oli yleensä juonu eilen niin paljon…Ei mitään muuta”, Jonna lisäsi kiireesti. Kukaan ei uskaltanut sanoa sitä pahinta vaihtoehtoa ääneen. Mutta Jonna ainakin tiesi, ettei mitään ollut tapahtunut ennen hänen nukkumaanmenoaan. Tai sen jälkeen…

827snapshotf5920af05a53.jpg
Siinä vaiheessa Elias näytti toenneen. ”Älkää puhuko musta niin kuin mä en olisi paikalla. Ja ei, Sera, mä en tehnyt mitään epämääräistä Jonnan kanssa jos sä sitä kauhistelit tullessas. Mä en voi uskoa, että kumpikin teistä edes epäili sellasta!” Jos Elias olisi voinut nähdä, hän olisi ihmetellyt kuinka samalla lailla tytöt hypähtivätkään Eliaksen puhuessa. Mutta siitä asiasta ei ainakaan enää keskusteltaisi.

”Mutta mitä sä vielä täällä teet? Luulin, että sun piti mennä kotiin yöksi.” Elias lopulta sanoi hiljaisemmalla äänellä, hetkellinen rohkeus pois valuneena.

f18snapshotf5920af01a53.jpg
”No tuota…Niin mun piti. Mutta yöllä asiat tais vähän riistäytyä käsistä ja mä heräsin vast vähän aikaa sitten…Silleen, et epäilin ootko sä kunnossa.” Seran olisi kannattanut valita sanansa vähän paremmin.

”Miten sä sitten heräsit?” Elias kysyi kolkolla äänellä. Hänellä tosin oli omat epäilyksensä.

”No tuota…Teiän sohvalta…” Elias ei uskaltanut vieläkään hengittää vapaasti. Hän tunsi Seran tarpeeksi hyvin äänenkin perusteella. Hänen ei tarvinnut nähdä. Ja Sera ilmeisesti ymmärsi, että häneltä odotettiin vielä jotain muutakin.

”Juu…Mä heräsin Markuksen sylistä. Mutta ei mitään muuta.”

1d7snapshotf5920af03a53.jpg
Silloin Eliaksen kiristynyt pinna uhkasi taas katketa. Oli huono olo, koko aamu oli ollut siihen asti painajaisten ja erehdysten ketjua ja nyt vielä tämä. ”Ja varmaan teidänkään kesken ei tapahtunut yhtään mitään? Tuut silti tänne ja syytät mua vaikka mistä. Onko tää nyt reilua mua kohtaan?” Tavallisesti Elias ei olisi ollut sellainen, mutta nyt hän ei vain jaksanut välittää.
4fbsnapshotf5920af0fa53.jpg

”Rauhotu, Elias! Mä oon pahoillani. Ja oot oikeessa, ei tapahtunut mitään. Mutta mä tulin tänne myös, kun mulla oli jotain näytettävää…” Seran ääni hiipui taas epävarmaksi.

Sisarukset olivat selvästi kokeneet jo aivan tarpeeksi erikoisuuksia yhdelle aamulle, mutta vielä oli pahin edessä. ”Elias älä näytä vielä tolta. Mä puhun totta!”
2ccsnapshotf5920af03a53.jpg

Jonna näki, kuinka Elias olisi ollut sanomassa vielä jotain, mutta keskeytti veljensä: ”Rauhottukaa. Sera, mitä näytettävää?”

c82snapshotf5920af0fa53.jpg
”No…Kun täällä taisi olla yhdessä vaiheessa paljon porukkaa. Tää talo on vähän…En mä tiedä, onko tää sittenkään hyvä idea. Eikö teidän vanhemmatkin oo tulossa ihan just?” Jonna ja Elias katselivat toisiaan jähmettyneinä. Ainakin tuli muuta ajateltavaa. ”Näytä, Sera”, Jonna käski ja nousi ylös.

956snapshotf5920af07a53.jpg
”Voooiii tavaton. Miljoona plus yks kertaa pahempaa kuin odotin”, Jonna totesi epäuskoisesti naurahtaen. ”Oo onnellinen, Elias, ettei sun tarvi nähdä tätä.” Sera käveli Jonnan vierelle jotenkin anteeksipyytävänä. Mutta eihän mikään ollut toki hänen vikansa.

”Juu, mä en näe. Mutta mä haistan.”

3f2snapshotf5920af03a53.jpg
”Kuka hemmetti keksi raahata roskiksen tänne sisältöineen?” Jonna huokaisi päätään pudistellen. Kissatkin karttoivat kummallista näkyä.

6b4snapshotf5920af05a53.jpg
Siinä vaiheessa Jonna ja Elias huomasivat Markuksenkin läsnäolon. Jonna huokaisi helpotuksesta kun tarkasteli samalla olohuoneen tarkemmin läpi. Kukka vain oli vaihtanut paikkaa ja taisi olla Eliaksen elvyt lattialle levitettyinä…

”Huomenta, Markus”, Jonna huikkasi yrittäen kuulostaa pirteältä. Markus vain murahti vastaukseksi.

82fsnapshotf5920af0da53.jpg
”Okei Jonna, keskitytäänpä taas olennaiseen. Miltä keittiö näyttää?” Elias opasti. Jonna avasi yhden silmän kerrallaan ovelle päästyään ja huokaisi helpotuksesta. ”Ei ainakaan pahemmalta kuin meidän jäljiltä alkuillasta.”

a6csnapshotf5920af0da53.jpg
Alakerran vessa haisi vähintään yhtä pahalta kuin eteisen roskaläjä. Kylpyammeessa oli tapahtunut varmaan jotain kummallista ja pytyssä muhi parikin erisävyistä oksennusta. Elias sulki oven yökkäillen, tätä hänen ei tarvinnut edes Jonnaa pyytää kuvailemaan.

6aesnapshotf5920af0da53.jpgc53snapshotf5920af07a53.jpg
”Miten…Miten ne on onnistunut saamaan tonkin aikaan?!” Jonna huudahti tuohtuneena. Yläkerran suihku oli aivan hajalla ja ruiskutti vettä kaikkiin suuntiin. Seuraavaksi Sera tunki pieneen tilaan katsomaan hävitystä. ”Älä Elias tyrki sitä ovea. Tässä on heti edessä nilkan syvyydeltä vettä.” Elias äännähti tuskastuneena. Pahempaa kuin kaikki muu yhteensä.

ca5snapshotf5920af0fa53.jpgcf3snapshotf5920af0da53.jpg
Lasten huoneet olivat sentään pientä yleistä epäsiisteyttä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Elias vain nyrpisti nenäänsä sängylleen. Hän muisti vielä pedanneensa sen illalla, mutta oliko sen myllännyt hän vai joku tai jotkut muut… Elias värähti saamilleen mielikuvilleen ja lähti nopeasti huoneesta. Hän ei muistanut mitään… Elias lupasi itselleen, ettei enää ikinä joisi. Vaikka ei hän kyllä sitäkään muistanut. Yrittäessään kurkottaa kohti pimeitä muistin syövereitä Elias sai vain päähänsä tiedon, että Markuksella oli hänen hupparinsa. Sen tiedon paljastumisen yhteyttäkään Elias ei muistanut…

186snapshotf5920af07a53.jpg
”Elias…Me ollaan pahassa pulassa nyt, eikö?” Jonna mumisi kun he lopulta pääsivät alakertaan. Markus odotti jo eteisessä, ei ollut sentään vielä lähtenyt. Elias oli jo ylhäällä ollessaan päättänyt, että lähettäisi ystävänsä kotiin. Turha vetää heitä huonoon valoon, Saaga ja Samuli saapuisivat minä hetkenä hyvänsä. Eivät he yhdessäkään ehtisi siivota edes alakertaa tai yhtä huonetta.

40bsnapshotf5920af0fa53.jpg
”Ollaan. Jonna, mee vaihtamaan vaatteet. Sitten yritä raivata eteinen niin, että ovea pystyy käyttämään”, Elias käski. ”Juu, mä raiv…Mitä? Entä sä?”

bf1snapshotf5920af07a53.jpg
Elias pudisteli vielä vaatteitaan ja huomasi ilahtuneena näkevänsä kissojen ohikulkevat hahmot. Hämärästi mutta kuitenkin niin, ettei olisi enää törmännyt niihin. Sitten hän vastasi rauhallisesti: ”Mä meen saattamaan Seraa ja Markusta jonkin matkaa. Mä yritän tulla takaisin ennen kuin vanhemmat tulee.” Elias aisti, että kaikilla olisi ollut hänen päätökseensä jotain vastalausetta, mutta kukaan ei sanonut mitään. Tilanne oli aika ikävä ja hämmentävä ja kun Elias oli päättänyt ottaa ohjat käsiinsä, häntä kuunneltiin.

"No, okei...Mut tästä tulee kamalaa", Jonna sanoi hampaitaan kiristellen.

2c5snapshotf5920af0da53.jpg
Elias ei ehtinyt kotiin ennen Saagan ja Samulin paluuta. Samuli oli kertakaikkisen hämmästynyt ja Saaga vain…vihainen. Jonnan olisi tehnyt mieli juosta karkuun, mutta hänet oltiin kasvatettu toisin. Kohtaa vastuu. Vaikkei se käytännössä ollutkaan hänen, eihän hän ollut ketään kutsunut omien kavereidensa lisäksi…Joista todennäköisesti Turma oli jatkanut…Voih. Se oli hänen syynsä.

559snapshotf5920af07a53.jpg
”Mitä…Jonna, mitä täällä on tapahtunut?” Saaga henkäisi raivosta tärisevällä äänellä. Hänen omakin iltansa oli ollut uuvuttava juhliessa, hauska mutta uuvuttava, ja hän ei todellakaan ollut uskonut palaavansa tällaiseen kotiin. Kuin jäteauto olisi kaatanut lastinsa eteiseen. Noin ensimmäiseksi.

Jonna veti henkeä. Taistoon, puolustuspuhe. ”Äiti, mä voin kyllä selittää. Tää ei näytä niin pahalta kuin on. Ei kun siis näyttää pahemmalta kuin mitä oikeasti on. Siinä kävi silleen, että…” Mutta Saaga lakkasi kuuntelemasta aika pian. Mitä tahansa Jonna sanoisikin ei muuttaisi sitä seikkaa, että talo oli kamalassa kunnossa. Ja että hommaa oli paljon.

13csnapshotf5920af03a53.jpg
”Jonna, rauhotu. Setvitään se pian. Mutta nyt ensin meidän pitää alkaa hommiin. Missä Elias on?” Jonna halusi pelastaa veljensä pinteestä, vaikka tämä olikin jättänyt siskonsa ikävään tilanteeseen. Jonna vain ei ollut ehtinyt miettiä lainkaan mitä sanoisi puolustuspuheensa lisäksi, hädin tuskin saanut puettua.

”No tota… Se on tarkastamassa pihaa. Ettei mitään oo rikottu tai viety. Se tulee ihan pian.” Saaga kohotti kulmiaan. Elias oli sokea. Mutta Saaga antoi asian olla. Hän arveli, että Elias oli jossain tekemisissä kavereidensa kanssa. Mutta eihän koskaan voinut olla varma. Ja Elias palaisi taatusti hoitamaan oman osansa ennen pitkää.


***

935snapshotf5920af0fa53.jpg
Koko päivän perhe siivosi, kukin mitä parhaiten pystyi. Saagalle oli alakerran vessa tullut jo hyvin tutuksi. Nenäänsä nyrpistäen hän hoiti myös putken avaamisen. ”Jos saisin valita tämän ja uudelleen Eliaksen syntymän kokemisen väliltä, menisin miettimättä metsään…”

Saaga keskeytti hetkeksi ja pudisti sitten päätään. Parempi unohtaa nekin yksityiskohdat siitä muistosta.

bf2snapshotf5920af07a53.jpg
Eniten aikaa meni yläkerran suihkun korjaamisessa. Jonna siivosi veden pois sitä mukaa kun sitä yhä tuli. Samuli oli vaatinut, että saisi itse korjata suihkun. Tulisi halvemmaksi ja hän uskoi osaavansa… Älyttömän pitkään silti parivaljakolta loppujen lopuksi meni. Jonna tuli niin hikisenä, märkänä ja väsyneenä alas että Saaga meinasi jo melkein päättää siirtää saarnan seuraavalle päivälle. Mutta ei tässä ollut vielä tarpeeksi opetusta.

4f4snapshotf5920af0da53.jpg
Elias teki mitä pystyi, suurimmaksi osaksi vei tavaroita oikeille paikoille ja roskia ulos. Kyllä hänellekin silti tekemistä riitti. Elias oli tyytyväinen, kun oli saanut Seran ja Markuksen pois alta juuri ajoissa eikä Jonnakaan ollut maininnut näistä kahdesta mitään. Eikä Elias aikoisi sanoa Turmasta sanaakaan, Jonna saisi itse tehdä sen jos tilanne siihen tulisi…Mutta minkälaisen selityksen he pystyisivät vanhemmilleen sitten ilman antamaan?

Lisäksi Eliasta huolestutti olosuhteet, joissa hän oli ystävistään eronnut. Hän ei ollut tiennyt, milloin näkisi nämä seuraavan kerran ja missä merkeissä. Tapahtuneesta ei oltu osattu vaihtaa kovinkaan montaa sanaa. Markus ei ollut sanonut mitään. Serakin vain todennut, että hänellä oli hämäriä muistikuvia, ei muuta. Ja ihmetellyt sitä, miten tarpeeksi suuri alkoholimäärä voi pyyhkiä muistin sellaiseltakin ajalta, joka on ollut ennen juomisen alkamista. ”No, ainakin tulen muistamaan nämä synttärijuhlat jostain.” Silloin Eliaksen kävi vähän Seraa sääliksi, mutta hän oli pystynyt jo näkemään, ettei Sera ollut pahoillaan. Päinvastoin, vähän innoissaan.

”Täytyy soittaa ainakin Seralle vielä illalla.”

9b3snapshotf5920af05a53.jpg
Kun päivänvalo alkoi heiketä alkoi talo olla jo taas asuttavassa kunnossa. Välissä oltiin vain syöty ja satunnaisesti pidetty muutaman minuutin levähdystaukoja. Kovin paljon ei ollut puhuttu tilanteeseen johtaneista tapahtumista. Mutta nyt, hommien vuoren vähennyttyä kävi tunnelma kireäksi. Puhuminen olisi vasta edessä.

66snapshotf5920af0ba53.jpg
”Tämä on viimeinen. Taitavat kaikki jo odottaa olohuoneessa.” Saagan pyynnöstä Samulikaan ei ollut kysellyt mitään siivoamisen aikana. Kaikki oli mennyt vain sujuvammin, kun oli keskitytty itse asiaan. Nyt Saaga mietti päätään pudistellen, miten jatkaa tästä eteenpäin.

Hän ei ollut uskonut joutuvansa pitämään sellaista puhetta lapsilleen. Eivät Jonna ja Elias olleet sellaisia. Juhlia nyt niin, että talo menee sellaiseen kuntoon. Saaga oli nyrpistänyt nenäänsä myös niille lukuisille viinapulloille, joita oli tullut esiin ympäri taloa. Eikö hän nimenomaan ollut monta kertaa varoittanut etenkin Eliasta siitä, mikä vaikutus huumaavilla aineilla heihin oli? Ainakin Saagan päätä oli alkanut pelkkä hajukin sumentamaan. Eikö Jonna ollut muka huomannut mitään? Tai etenkään Elias? Pitäisi käydä asia nyt kunnolla läpi.

snapshotf5920af09a56.jpg
Ja sitä saarnaa sitten kestikin. Saaga oli aikonut vain saada vastaukset kysymyksiinsä siitä, miten kaikki oli päässyt tapahtumaan. Mutta hän päätyikin luennoimaan suurimman osan ajasta, kun pöyristys vihdoin pääsi pintaan.

snapshotf5920af0fa56.jpg
”…Joten miksi? Jonna, olisit voinut tehdä jotain kun porukkaa alkoi tulla lisää! Sellaisessa tilanteessa haetaan apua jos ei itse pysty tekemään asialle mitään. Soittaa poliisille, onneksi ne naapureiden mukaan tulivat ilmankin aamuyöstä. Olisi voinut tapahtua vaikka mitä, hyvä että irtaimisto on tallella.”

Samuli oli suurimman osan ajasta vain seisonut paikoillaan, murahtanut väliin pari sanaa. Mutta ei hänkään tiennyt asian kaikkia puolia kokonaan, kunhan vain muisti miten alkoholi oli vaikuttanut Saagan silloin joskus. Oliko täällä ollut jotain samanlaista meneillään? Lapset olivat kyllä kovasti pudistelleet päätään ja Jonna oli sanonut, ettei hänelle ollut mitään erikoista tapahtunut. Mutta Saaga ei antanut Samulin puolustaa tytärtään yhtään sen enempää kuin Eliastakaan.

4efsnapshotf5920af09a56.jpg
”Ja kun minä nimenomaan olen kieltänyt miljoona kertaa! Eikö teillä sen verran järkeä ollut päässä?” Saaga huudahti nyt jo enemmän kummastuneena kuin vihaisena. Eikö hän ollutkin aivan tarpeeksi monta kertaa kieltänyt lapsia pysymään erossa kaikesta hiemankin huumaavasta tai päihdyttävästä? Eliakselle vaikutukset olivat olleet aivan samat kuin Saagalle aikoinaan. Ei muistanut mitään aamulla ja poika oli myöntänyt, ettei ollut hetkeen nähnyt mitään. Mutta Jonna oli vain kohauttanut olkiaan, sanonut ettei se mitään ollut. Silti Saaga ei ollut oikein vakuuttunut. Ja vaikka Jonna olikin puoliksi ihminen ei se silti oikeuttanut tyttöä käyttäytymään yhtään sen vastuuttomammin.

snapshotf5920af03a56.jpg
Elias ja Jonna olivat tyytyneet loppuillasta vain kuuntelemaan, mitä kaikkea Saagalla oli sanottavana. Kyllä he tiesivät, että ilta oli karannut lapasesta. Mutta kaiken saarnan lopuksi tulisi varmaan vielä jokin rangaistus, siksi piti vain istua hiljaa paikoillaan ja odottaa.

345snapshotf5920af09a56.jpg
”Samuli, mitä näille lapsille pitäisi tehdä? Molemmat tekivät aivan päinvastoin kuin olemme opettaneet”, Saaga puuskahti lopuksi päätään pudistellen. Samuli huomasi, että häneltäkin odotettiin nyt jonkinlaista puheenvuoroa.

”Niin. Mutta sellaista sattuu eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Talo on taas kunnossa.”

Jonna ja Elias katselivat vuorotellen kumpaakin vanhemmistaan, jotka sanatta vaihtoivat katseita. Elias arveli, että jotain muutakin, mutta ei uskaltanut lukea kummankaan tunteita yhtään sen enempää kuin aina normaalisti sitä teki. Ties vaikka sen pystyisi jotenkin tuntemaan… Ja Jonna taas hädin tuskin pystyi mihinkään. Joten lapset joutuivat tiedottomina odottamaan tuomiotaan. Hiljainen hetki venyi.

f0bsnapshotf5920af0fa56.jpg
Elias kuuli, kuinka Jonna henkäisi hämmentyneenä. Eliaskin tunsi sen pian, Saaga ja Samulin molemmat hymyilivät. ”Siivositte molemmat ahkerasti tänään jälkiänne. Kai te olette läksynne oppineet. Ei enää tällaista jatkossa, muuten ette pääse näin helpolla. Ja Jonna, mieti kaveripiiriäsi”, Saaga totesi ja Samuli hymähti myöntävästi tukena vaimonsa sanoille. Nyt Eliaskin tuijotti suu aavistuksen auki.

Ei mitään? Ei edes pientä kotiarestia? Jes

808snapshotf5920af0ba56.jpg
Kun Saaga ja Samuli olivat menneet laittamaan vihdoin iltapalaa, jäivät Jonna ja Elias vielä olohuoneeseen kuin sanattomasta sopimuksesta.

”No, se meni ihan hyvin. Vai mitä mieltä oot?” Elias kysyi Jonnalta heti kun vanhemmat olivat kuuloetäisyyttä kauempana. Jonna kohautti olkiaan. ”No jaa. Sun kavereita ei haukuttu kelvottomiksi häiriköiksi ja oli meillä hauskaakin”, hän huokaisi. Elias kurtisti kulmiaan. Heitä oli kielletty pitämästä enää minkään sortin isompia juhlia kotona, mutta Jonnalla taisi löytyi parikin hauskanpitopaikkaa kaveripiiristä. Ei Jonna niin vähällä lannistunut.

”No juu. Mut mä meen vielä soittamaan.” Sitten Elias nousi odottamatta vastausta mietteliäältä Jonnalta.


***

f50snapshotf5920af0ba53.jpg
Saaga hengitti syvään kylmää ja raikasta ilmaa. Koko päivä oli mennyt hujauksessa. Saaga mietti vieläkin ohimennen, oliko ollut liian hellämielinen… Ei. Lapset olivat itsekin huomanneet seuraukset ja saaneet siivota jälkiä koko päivän. Lisää ei tarvittu. Eikä Saaga alun alkaenkaan uskonut, että tapahtumat olisivat olleet suoraa seurausta hänen lastensa teoista. Jonnan sietäisi vain valita kaverinsa vähän tarkemmin jatkossa.

Hengitys nousi huuruna ilmaan. Kunpa muistotkin katoisivat yhtä helposti. ”Välillä tuntuu, että on enemmän sellaista minkä haluaisin unohtaa kuin sellaista, jota on ilo muistella.” Mutta onneksi välillä vain. Olihan asia oikeasti toisin.

345snapshotf5920af0da53.jpg
”Mutta sitten on sellaisia muistoja, jotka yhtä lailla haluan ja pelkään unohtavani.” Kuten vaikka Nael ja kaikki mitä siellä jossain tapahtui.

Sinä päivänä Saaga oli ollut niin paljon tekemisissä Eliaksen kanssa, että hän oli pakostakin alkanut ajatella taas Naelia. Muiden kasvoja tai ääniä Saaga ei enää muistanut ja aina joskus Naeliakin muistellessaan Saaga näki mielessään vain Eliaksen kasvot. Mutta äänen hän yhä muisti. Aina vähän kiusoitteleva, mutta toisaalta vahva ja luotettava. ”Huoh. En pysty vieläkään päästämään täysin irti.” Saaga epäili jatkavansa muistelua koko loppuelämänsä.

Nyt vain se ei enää hallinnut hänen jokapäiväistä elämäänsä kuten ehkä joskus aiemmin.
Saaga pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan. Ei muuta kuin vieno tuuli. Jos hän olisi edes kerran saanut kuulla vielä sen äänen, ettei varmasti unohtaisi… Tästähän hän oli joskus aikoinaan kadonnut sinne toiseen maailmaan. Täsmälleen tästä kohdasta.

11asnapshotf5920af01a53.jpg
”Ei.” Saaga käveli päättäväisesti pois. Se oli ollutta ja mennyttä. Piti keskittyä olennaiseen, nykyelämään. Perheeseen. Lapsiin. Ja kaikkeen sellaiseen, missä hänen tukeaan tarvittaisiin.

***

snapshotf5920af07a56.jpg

”Niin just! Ei mitään kotiarestia, mähän sanoin. Mutta mustakin tuntuu paremmalta idealta, että vietetään jonkin aikaa iltoja jossain muualla. Pitää…Pitää varmaan mainita siitä Markuksellekin.” Alkupuhelu oli mennyt nopeiden kuulumisten vaihtamisessa. Seralla oli ollut tylsää sinä aikana, kun hän vain oli odottanut puhelua Eliakselta koko päivän tietämättä,  saisiko nähdä tätä vähään aikaan vai ei. Ja sitten Sera oli pahoitellut, kun ei ollut jäänyt auttamaan siivoamisessa. Ja nyt oli keskustelu vaihtunut johonkin muuhun kuin heihin kahteen.

snapshotb9956dd9da56.jpg
”No tota…Itse asiassa Markus istuu mun vieressä. Sen piti päästä yöksi kun…No, se kertoo ite jos tahtoo.” Sera vilkaisi sen jälkeen hermostuneena Markusta, joka katseli takaisin ilmeettömillä kasvoilla. Ehkä kuitenkin aavistuksen tavallista kireämpänä. Sera oli oppinut näkemään sellaisen.

snapshotb9956dd9ba56.jpg
”Ai, milloin aioit sen kertoa?” Elias kysyi tiukasti toisessa päässä ennen kuin ehti itseään. Sera kohautti olkiaan ja mutisi ”mä unohdin”. Hiljaisuuden aikana Markus katsoi paremmaksi mennä vähän kauemmas, Serasta tuntui kiusaantuneelta. Sitten siirryttiin jo seuraavaan aiheeseen.

snapshotb9956dd99a56.jpg
”Ai se eilinen? En mä muista, se oli eka kerta kun mä join niin paljon! Ja saa jäädä viimeiseksi. Juu. Jonna ja sen kaverit, aivan. Joo, en mäkään ymmärrä…” Sera uppoutui aivan omiin puheisiinsa, Markus seisoi kärsivällisesti odottaen. Kuunnelleen jokaista sanaa.

fbdsnapshotf5920af07a56.jpg
”Joo. Mut mun pitää nyt lopettaa, koko muu talo on jo nukkumassa.” Itse asiassa Elias madalsi puhettaan vain sen takia, että Saaga sattui juuri silloin tulemaan ulkoa. Samaan aikaan Sera sanoi jo pirteänä toisessa päässä hyvää yötä, mutta sitten Elias halusi vielä sanoa jotain, jota oli vain siirtänyt ja siirtänyt. ”Ja Sera…Unohdetaan eilinen jooko? Ei sitä ole enää tarvetta muistella.” Toisessa päässä tuli hiljaista. Oliko Elias kuulostanut liian vaivaantuneelta? Häivy siitä, äiti.

snapshotb9956dd9fa56.jpg
”Okei. Jos susta siltä tuntuu. Mut hyvä yötä, toistamiseen. Nähään huomenna.” Ja sitten linja katkesi.

8eesnapshotb9956dd9ba56.jpg
”Mitä veikkaat? Kuinka paljon se muistaa?” Markus kysyi heti kun näki Seran laskevan puhelimen. Sera huokaisi, ei helpottuneena vaan väräjävästi ja epävarmana. ”Jos tarkoitat sitä teidän kieroa pullonpyörityshaastetta just ennen ku porukkaa alko vyörymään sisään juomapussien kanssa niin ei. Mä en usko. Voi, mun ei ois pitänyt mennä mihinkään mukaan, mä oon nyt niin epävarma ittestäni…” Sera pudisti päätään.

snapshotb9956dd95a56.jpg
”Mä voin kyllä lähteä, jos se tuntuisi susta paremmalta”, Markus ehdotti matalalla äänellä.

”Ei, kyllä sä voit tänne jäädä. Eihän sulla ole muutakaan paikkaa minne mennä, kun sun isältä meni talo alta velkoihin. ” Markuksen suupielet kiristyivät aavistuksen, mutta hän ei sanonut mitään. Nyt oli niin monta asiaa, joista oli parempi vain vaieta. Mutta joistain ei vain pystynyt.

Markus käveli pian Seran perässä, tyttö oli jäänyt mietteisiinsä seisomaan käsi puhelimella seinällä.

snapshotb9956dd93a56.jpg
”Hui sä säikäytit!” Sera huudahtikin, kun Markus kosketti häntä olkapäästä. ”Sä liikut niin hiljaa, aina.” Markus hymyili toispuoleisesti Seralle, surumielisenä. ”Mikä nyt?” Sera kysyi tarkkaavaisena.

69asnapshotb9956dd93a56.jpg
Sera otti askeleen taaksepäin, kunnes oli selkä seinää vasten. Markus oli nostanut kätensä hänen kasvoilleen ja sormeili hajamielisenä lyhyitä hiuksenpätkiä niiden sivulla. ”Sä oot aina ollut niin ymmärtäväinen”, Markus mutisi hiljaa, kuin itsekseen.

Sera käänsi päänsä tuskastuneena. ”Aa...No, niin ehkä olen. Mutta Markus, täähän ei toimi. Eikö se käyty jo läpi? Ja nyt on…”

snapshotb9956dd97a56.jpg
Markus käänsi lattialle puhuneen Seran kasvot itseensä. ”Miksei? Sä tiedät, mitä mä vielä...” Markuksen ei tarvinnut sanoa enempää. Serakin tiesi, mutta se olisi saanut jäädä hiljaiseksi tiedoksi ilman sanoja tai tekoja. ”Ja eikö se kerro mitään, miten me aamulla herättiin?”

Sera hymyili varovaisesti. ”Eikö se, miten sä eilen ’painit’ Eliaksen kanssa?” Sera uskalsi heittää vitsikkäästi. Markuksen ilme vakavoitui, mutta silmissä välähti taas se jokin. Aivan kuin Markus olisi halunnut nauraa, edes hymyillä, mutta ei antanut itsensä tehdä niin. "Se oli ihan eri tapaus ja siitähän ei pitänyt enää puhua."

6cdsnapshotb9956dd93a56.jpg
Markus teki sitten jotain, mikä esti Seraa tutkimasta hänen kasvojaan enää enempää. Sera asetti kätensä Markuksen hartialle, aikeinaan työntää toinen pois, mutta kädellä tuntuikin olevan aivan oma tahto eikä se suorittanut tehtäväänsä loppuun. Jäi vain siihen siksi, kunnes Markus vetäytyi pois.

18bsnapshotb9956dd93a56.jpg
Sera perääntyi vielä lisää, meinasi nyt kompastua tuolin jalkaan. Kirottu värkki juuri siinä edessä. ”Markus kiltti, mä en voi etkö sä ymmärrä. Mä oon nyt Eliaksen kanssa, meillä oli oma aikamme mutta se ei toiminut. Miksei voida jatkaa vain näin?” Sera kysyi vaikeana. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tuntenut. Mutta nyt päällimmäisenä oli vain se hankala tunne. Kiusaantunut, kun ei tiennyt mitä pitäisi tehdä.

”Jatkaa vai siis ylimääräisenä? Ei se voi niin jatkua. Mutta sä et halua, että mä lähden myöskään, ethän? Etkö sä osaa päättää?” Markus ei kuulostanut syyttävältä. Vähän vain pettyneeltä. ”No…niin. Tai siis en. Mä… Markus, älä laita mua valitsemaan!” Sera tiuskaisi.

snapshotb9956dd91a56.jpg
Silloin Markus kääntyi. ”Okei. Ainakaan sä et kaipaa mua nyt.” Sera aukaisi suunsa pari kertaa. Häntä väsytti. Ja vieläkin oli vähän valju olo. Sitten Sera lopulta käänsi katseensa, peläten, että Markus katsoisi taakseen.

126snapshotb9956dd99a56.jpg
”Kyllä mä tiesin mitä sä tunnet… Mutta olisit vain ollut hiljaa niin kaikki olisi helpompaa”, Sera mietti apeana itsekseen.

982snapshotf5920af0fa56.jpg
”Mä oon pahoillani, Elias. Mä en tiedä enää mikä on oikein…”

 

***

 

 

Hih, jätinpä sitten noin kivoihin tunnelmiin tarinan ^^ Itselläkin oli vähän väliä pokkaongelmia monessa kohtaa, ette uskokaan... Toivottavasti kokonaisuus nyt miellytti, vaikka näin katkaistuna. Katkaisinhan teidänkin mielestä sopivasta kohtaa? Ja hups, se mun "parin" tunnin tauko vähän venähti...

Mutta sitten, kommentoikaahan ^^

 

Ah, ja sitä ennen mokakuvat. Näitähän olettekin jo odotelleet, vaikka näitä tämän kaltaisia oli viljeltykin jo pitkin A osaa...

c7asnapshotf5920af05a3f.jpg
Kiva, kun tuo aurinkokaan ei yhtään bugaa…

7ffsnapshotf5920af0ba3f.jpg
Kyllä hyvin nousi Jonnakin.

4eesnapshotf5920af0ba3f.jpg
Pedo! …Juu… Mutta hankaloitti kovasti tuon kuvan ottamista >:(

109snapshotf5920af0fa3f.jpg
Auts, mahtoi sattua ellei Eliaksella ole sitten pöllön kaula.

bfdsnapshotf5920af07a3f.jpg705snapshotf5920af01a3f.jpg7cfsnapshotf5920af09a3f.jpg
Poliisitäti sitten teleporttasi liikkuvaan autoon…

snapshotf5920af0fa45.jpg
Tässä välissä tuli sellaisia kivoja välipäiviä, kun piti odottaa Jonnan kasvamista… Oli mukava pelata vaihteeksi niin, ettei ollut mitään kohtauksia tai tapahtumia etukäteen suunnitellut.
403snapshotf5920af0ba46.jpg3bdsnapshotf5920af07a46.jpg

No siis kun joskus ilakoin siitä, että kerrankin kaikki nukkuvat yhtä aikaa… Silloin perheessä oli neljä simiä ja kolme kissaa. Nyt on neljä simiä ja kuusi kissaa. Ja ei ole totta…kaikki nukkuvat yhtä aikaa! Säikähdin kahta kauemmin ajan alkaessa kelautua, sillä tätä en ollut lainkaan osannut odottaa. Jonna näkee unta hirmuisista ruokakupeista....


Simejä voin ohjata mutta kuinka todennäköistä…

508snapshotf5920af0ba46.jpg
…tämä on? Ja kaikki samassa paikassa. Hui…

snapshotf5920af0fa46.jpgsnapshotf5920af0da46.jpg
Mahtoi olla sudellakin ihmeteltävää. Todella ainutlaatuista ja kummallista…

snapshotf5920af03a46.jpg
No Rouge se ensimmäisenä sitten tilanteen rikkoikin.

2dsnapshotf5920af03a46.jpg
”Hmmh…Huomenta kulta.” ”Turpa kiinni. Mulla on nälkä.” XD Okei… Mutta sitähän se käytännössä tarkoittaa, kun kissa kääntää selkänsä toisen tervehdykselle.

f9dsnapshotf5920af05a46.jpg
Tie kaukaisuuteen…Random kuva.

b81snapshotf5920af0fa46.jpg
Ja kukaan ei sitten loppujen lopuksikaan saanut siivottua tuota mokomaa lätäkköä. Mur. Juuri Jonnan synttäreiden alla.

3c7snapshotf5920af0ba46.jpg
Minusta ainakin olisi kiusallista, jos kolme kissaa tuijottaisi silmä kovana. Mutta tämä tapaus ei näytä huomaavan mitään muutakaan ympärillään tapahtuvaa… Taisi olla muuten kissaperhe vanhimman pentunsa, Lumyn, kanssa kuvassa.

2b0snapshotf5920af0ba48.jpg
Tuli pysäytettyä kuva tuohon kohtaan. Jonna juuri teiniksi kasvaneena vielä ennen muodonmuutosta. mutta sen verran vaan, että lyhyillä hiuksilla tyttö on vielä enemmän kuin isänsä kopio. Melkein pelottavaa… Tavoitteekseen arpoutui tiede – kuten isällään. Hui. Noita tavoitteita en muuten ole liiemmin viljellyt…Minulla on kaikki tavoitteet, luonteet ja horoskoopit tallella Jannasta lähtien kaikilta suvussa esiintyneiltä simeiltä. Julkaisen ne ehkä 10. sukupolven lopuksi…

6b5snapshotf5920af03a45.jpg
”Mitä syöt, ilmaa? Roskatkin maistuvat paremmilta ja tässä olisi…” Mur kukakohan nuokin tuohon iski.

snapshotf5920af0da48.jpg
On se karua kun ei nälkäiselle ruokaa ole : ( Mutta vaikka talossa on kaksi kuppia, kuusi kissa syö aika paljon. Koko ajan pitäisi olla täyttämässä.

2ccsnapshotf5920af0da48.jpg
Lol.

e6snapshotf5920af0da48.jpg
Kissoja alkoi kyllä olla niin paljon, että olivat oikein tielläkin.

437snapshotf5920af07a48.jpg
Älä silti kuljeta sitä kissanpentua mihinkään! Mur >:( Ukko oli lähdössä Ginnan kanssa, nouuu!!!...

221snapshotf5920af0da48.jpg
D8> Mitä sä nyt sille teet? Viskaat olan yli?

snapshotf5920af03a48.jpg
Tulihan se selvitetyksi moven ja boolpropin avulla, vähän force erroriakin tarjosin…

snapshotf5920af09a3f.jpg
…juu, että tuollaisesta aiheesta sitä sitten puhutaan äidin kanssa. Taisi Saagalla mennä jotain väärään kurkkuun tuon jälkeen…

f4esnapshotf5920af0fa48.jpg
Kiva, kun tuo lumikin aina pysyy maassa koko talven…

8f6snapshotf5920af01a48.jpg
Oh, herkullista

801snapshotf5920af01a48.jpg
:333

f8asnapshotf5920af03a48.jpg
No huh, noin pahaan kuntoon mulla ei hiekkalaatikko ole ikinä mennyt. En edes tiennyt, että se voi alkaa haisemaan tuolla tavalla…

941snapshotf5920af05a48.jpg
Marianne alkoi käymään niin paljon talossa että huh… Aina Saagan mukana töistä. Mutta tässä taas yksi tällainen yllättävä mutta mieluinen pelin tarjoama juonenkäänne.

434snapshotf5920af01a48.jpg
Näyttä ihan normaalilta, eikö?

677snapshotf5920af03a48.jpg
…Entäs tästä kulmasta? Tykkään tuosta vääntyneestä etujalasta X3

8d2snapshotf5920af03a48.jpg80asnapshotf5920af09a48.jpg
…Mä en tehnyt oikeasti mitään. Mietin, olisiko pitänyt laittaa tänne lainkaan, kun on niin off-tarina. Mutta…Mitä, kerran laitoin kysymään ”miellyttääkö maisema?” ja sitten hyvästellään näin? Huoh mikä peli…

snapshotf5920af07a53.jpgsnapshotf5920af05a53.jpg
Lol Elias ei tainnut tykätä, kun jähmetyin taas yhtenä tylsänä hetkenä siihen huoneeseen…

snapshot_f5920af0_fa5337d7.jpg
Mutta nukkuvia on vain kiva kuvata… Jonnan unet taas olennaisesta.

snapshotf5920af09a53.jpg
…Etenkin jos itse sattuu olemaan väsynyt pelatessa. Ei, enhän ikinä pelaa Simssiä yhteen yöllä…

30dsnapshotf5920af0fa53.jpg
Oli aina hauska katsoa, milloin mistäkin kissanpennut löytyvät nukkumasta. Yleensä ne olivat joukolla liikkeellä ^^

ba2snapshotf5920af0ba53.jpg
Argh, yksi kissanpentu väärässä paikassa ja on kolme simiä jumissa…

b97snapshotf5920af0fa53.jpg
Ihmettelin, miksei Toby mene syömään mutta hups, olin siirtänyt kopin vahingossa kissan päälle…Pitää olla moven kanssa varovaisempi jatkossa.

795snapshotf5920af05a53.jpg
Ja taas on kissanpentu tiellä…Ettekö voi vain astua sen yli? …Älkää katsoko toisianne noin. Parittajanvaistot heräävät…

47snapshotf5920af03a53.jpg
Eikö teistäkin tuo lampi hehku? Katsokaa vaikka lunta ympärillä. En ole muokannut kuvaa mitenkään.

741snapshotb9956dd93a56.jpg

Tunkeileva naapuri...

c7fsnapshotf5920af0da53.jpg
Sisällä olisi vaikka kuinka monta lämmintä ja mukavaa kohtaa mutta ei, Coby haluaa erikoisen nukkumapaikan…Kylmä jalkakäytävä aivan tontin rajalla.

1snapshotf5920af07a53.jpg755snapshotf5920af09a53.jpg
Arvausleikki: Mitäköhän mahdollisesti voisi hangen alla olla…?

9a3snapshotf5920af03a53.jpg
Tiihii, oikein kaksi kappalein. Mutta ei, voiko olla…

deasnapshotf5920af03a53.jpg932snapshotf5920af01a53.jpg5e4snapshotf5920af03a53.jpg
Kyllä, ne kaikki menivät nukkumaan samaan paikkaan! Siihen niin nätisti peräkkäin ikäjärjestyksessä tontin reunalle. (Taas laadukkaita unia) Huh. Missäs vanhemmat?

953snapshotf5920af0da53.jpg
Oho, kumma juttu. Nukkuvat kaikki taas samaan aikaan. Pojat talon parhaalla paikalla…

747snapshotf5920af05a53.jpg
…Ja Rouge laitettu nukkumaan kylmään haisevaan koppiin pihalle, samoin kuin pennut. Ei näin, pojat XD

953snapshotf5920af01a53.jpg49esnapshotf5920af0fa53.jpg
Mutta tämä oli todella outo sattumus…Näihin kummallisiin mutta söpöihin tunnelmiin onkin mukava päättää tämä osa ^^ 

 

Kommenttia ^^

Ja vielä kerran ^^ ... -.-'