Törmäsinpä tällaisiin wordtekstipätkiin siivotessani kiintolevyä. Nämä ovat osin valmiiksi kirjoitettuja kohtauksia (tein sitä todella harvoin), joista osa on suunnitelmia jotka suunnilleen toteutuivat ja osa vain hetken inspiraatioita, joita en ole edes yrittänyt tarinaan mahduttaa. Ajattelin, että turha näitä on omalle koneelle jättää kenenkään lukematta pölyttymään... Näillä ei ole edes nimiä. Kukin saa kuvitella mitä haluaa, mitä mieleen tulee. Kolme kohtausta, ja lopussa pieni kevennys :3

 

------

Elias tarttui Markuksen käsivarteen.

”Älä mene.”

Markus puuskahti ja riuhtaisi kerran tuloksetta kättään.

”Päästä irti. Meillä ei ole enää mitään keskusteltavaa.”

”Ole kiltti, mä en…pysty”, Elias aneli hiljaa, itselleen epäominaisella kuristuneella äänellä.

Markus lopetti vastustelun ja vilkaisi olkansa yli, epäuskoinen ilme kasvoillaan. ”Elias, mitä sä nyt sekoilet?”

Mutta Elias jatkoi katselemista, jonnekin Markuksen kasvojen ohi tyhjillä ilmeettömillä silmillään. Markuksen teki hetken mieli koskettaa Eliaksen kasvoja, kääntää ne oikeaan suuntaan, ettei hänen ohitseen aina vain katsottaisi.

Mutta Markus ohitti ajatuksen yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Hänen piti tehdä selväksi Eliakselle – ja itselleen – missä mentiin. Muuten he eivät enää pystyisi olemaan muuta kuin vaivaantuneita toistensa seurassa ja mistään ei tulisi mitään. Markushan tiesi täsmälleen, missä mentiin. Elias oli vain niin tyhmä eikä huomannut…

”Markus…Mitä sä itse teet?”

Ja vaikka Elias ei tarkentanut kysymystään, Markus tiesi täsmälleen mistä oli kyse. Kaikki, mitä oli tapahtunut muutaman päivän aikana. Järvestä siihen hetkeen saakka. Kaikkine sekoiluineen, kieltoineen ja käskyinä unohtaa.

Ja nyt Elias oli aivan ymmällään. Hän ei tiennyt mitä hänen piti unohtaa, minkä suhteen piti jatkaa niin kuin ennenkin.

Hän tiesi vain, ettei halunnut päästää irti. Muuten hän ei enää löytäisi Markusta.

Ja ajatus sai Eliaksen otteen tiukentumaan, Markus värähti. Ote oli jo kivulias. Markus aikoi jo tiuskaista Eliakselle, että tämä päästäisi irti, mutta sanat takertuivat kielen päälle, kun hän näki Eliaksen kasvot.

Ensimmäistä kertaa hän näki niille syttyvän sellaisen ilmeen. Syvää epävarmuutta, pelkoa, ja kipeää kaipausta. Elias käänsi hitaasti päätään. Ja Markus vannoi, että silloin Elias katsoi suoraan hänen silmiinsä ja näki hänen sisälleen.

Koska seuraavaksi Markus ärähti, omalle sokeudelleen ja itsekkyydelleen vihaisena, ja suuteli Eliasta niin kiihkeästi, että hampaat kolahtivat aluksi yhteen. Rauhoituttuaan hän kietoi kätensä Eliaksen värisevän ruumiin ympärille ja tunsi toisen tekevän samoin.

Lupaus siitä, ettei kumpikaan enää päästäisi irti.

----------

”Odota”, Markus huusi käheällä äänellä. Satoi nyt kaatamalla, tummiin pukeutuneen henkilön askeleetkin olivat alkaneet kuulumaan. Tylsiä läiskähdyksiä märkään maahan.

Markus ei ollut aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin ehkä nuorempana. Oli vielä se toinen keuhkokin edelleen vähän puolikuntoinen. Ostoskorikin oli jäänyt jonnekin matkan varrelle, kun Markus oli epätoivoisena juossut. Jahdannut harhaa, yrittänyt saada kenties unen kiinni. Mutta siellä se edelleen oli, kujan päässä. Tummiin pukeutunut hahmo… Markus alkoi tosin epäillä itseään. Tuo mies – sen verran kaavun linjat antoivat ilmi – oli liian ketterä ollakseen…

Mitä, sokea? Hän ei ollut luvannut palata koskaan. Markus ei edes pystynyt ajattelemaan nyt sitä nimeä. Siitä oli niin kauan. Silti Markuksen sydän hypähti, kun hahmo kääntyi vihdoin ympäri, huppu ja varjot verhosivat yhä henkilöllisyyden.

Markus oli saanut hengähtää tarpeeksi ja pystyi nyt ottamaan vakaita askelia. Markus ei vaivautunut edes kiertämään lätäköitä, uskalsi tuskin silmiään räpäyttää peläten hahmon katoavan. Jos…Oliko…

Markus oli hahmon kohdalla. Täsmälleen saman pituiset. Ei vieläkään sanaakaan. Voi, jos, voiko… Markus kohotti kätensä hupun reunoille.

”Vaivauduithan sinä tulemaan edes itse tarkistamaan.”  Markuksen kädet hervahtivat veltoiksi ja loppukin hupusta valahti pois, paljastaen vaaleat hiukset ja kellertävät, tuikkivat silmät.

Elias.

Elias.

Elias…

Loppukin Markuksesta meni veltoksi, mies lankesi polvilleen toisen eteen, tarttui toiseen käteen. ”Sä oot täällä. Sä palasit. Sä palasit…” Markus toisti mantraa pystymättä uskomaan sitä. Oliko tämä totta? Ettei vain taas yksi katkera uni.

”Kokoa ittes. Ethän sä ole ennenkään itkenyt.” Markus tunsi käden kasvoillaan. Märän hansikkaan alla lämmin, tuttu kosketus, joka pyyhkii kuin varkain karanneet kyyneleet pois, jo sateeseen sekoittuneet. Markus painoi hetkeksi päänsä. Hän ei olisi halunnut näyttää vieläkään, kuinka heikko saattoi joskus olla. Ja Elias tiesi sen, paremmin kuin kukaan muu…

Elias laskeutui Markuksen tasolle ja painoi tämän vasten itseään. Lämpimät kyyneleet kastelivat takin olkapään. Markus ei saanut lainkaan koottua itseään. Niin kauan hän oli etsinyt, toivonut, pettynyt, ollut vihainen ja surullinen, ikävöinyt ja kaivannut ja katunut… Ja kaikki tuntui nyt tiivistyvän ja purkautuvan tässä yhdessä hetkessä.

”Mä oon tässä. Mä en ole lähdössä mihinkään.”

”Älä enää ikinä jätä mua.” Siihen Markus ei saanut vastausta ja ymmärsi kauhistuneena, että Elias ei ollut tullut jäädäkseen. Markus puristi takin selkämystä nyrkkiinsä, kuin pystyisi pelkästään sen avulla pitämään Eliaksen luonaan.

Elias tiesi, että tulisi vielä hetki, jolloin puhuttaisiin. Mutta nyt hän halusi pitää Markuksen lähellään. Yhtä paljon kuin toinen hänet.

”Mä vihaan sua…Mä vihaan kun sä lähdit. Mä vihaan sitä, että…että…”

Elias naurahti. Tutunkuuloisesti, niin katkerasti. ”Mäkin rakastan sua.”

--------

Kyyneleet valuivat ääneti pitkin Marian poskia, nainen ei kuitenkaan näyttänyt itse huomaavaan niitä. Ainakin Maria piti katseensa tiivisti maassa, kuin lattiassa olisi ollut jotain hyvinkin kiinnostavaa.

”Maria…” Miro henkäisi hiljaa, pyytävästi ja lempeästi. ”Anna anteeksi. Tiedän, että sinulla on vaikeaa, mutta en olisi saanut… Minä vain…” Miro hiljeni. Maria ei edes silmiään räpäyttänyt, kyyneleet valuivat vapaasti. ”Maria, kuunteletko?” Maria nyökkäsi nopeasti.

”En olisi saanut olla niin huolimaton…” Maria mutisi niin, että Miro hädin tuskin kuuli. Miro pudisti päätään. ”Maria…” Miro asetti kätensä Marian olkapäällä, puristi rohkaisevasti. Maria ei vieläkään nostanut katsettaan. ”Minä vain olin… Olen niin huolissani sinusta”, Miro sanoi kulmat painuneena, vakavana.

Miro veti Marian hitaasti vasten itseään ja kiersi toisenkin kätensä tämän ympärille. Maria kiersi kätensä Miron ympäri samaan aikaan ja painoi päänsä vasten miehen rintaa. Siinä oli vihdoin turvallista ja hyvä olla. Maria huokaisi väräjävästi ja niiskaisi kerran. Miro nosti kätensä epävarmasti ja silitti varovasti Marian hiuksia. ”Kyllä tämä tästä. Sulla on niin paljon kaikkea… Sä et ole yksin.”

Maria kohotti katseensa ja katsoi Miroa lempeästi hymyillen. Miro pyyhkäisi kädellään kyyneleet Marian poskilta ja sitten leualta. Käsi jäi hetkeksi pitelemään Mariaa leuasta hellästi. Kuin Miro aikoisi katsomalla varmistaa, että Marian oli nyt parempi olla.

Pian Maria otti Miron käden omaansa ja painoi sen vasten poskeaan ja loi vielä kiitollisena katseen isoveljeensä. ”Kiitti. Mä en olisi selvinnyt mistään ilman sua”, Maria huokaisi.

----------

 

 

 

Sitten; vanhan vuodatuksen (vanhat) käyttäjät muistavat ehkä, että tarjolla oli ominaisuus, joka listasi millä googlehakusanoilla blogiin/tarinaan/yms. on päädytty. Olin kerännyt niitä jossain vaiheessa oikein kattavan pötkön, huhhuh XD 

suutele ala ikäistä tyttöä

kohotetut hiukset

kaivon kansi

poreamme hupikuva

iso ahven

life it an entire

life its enityre

lc jaqlava

apua! simssini tilttasi ja uhkaa kuolla

asko kauranen kauranen asko

maroo

markuksen ja jonnan häät

sisarusviha

kiharaponnari

pieksemaen

koomasta herääminen

mikke tavast

kehon kieli ei hymyile enää ilmeettömät kasvot paino on laskenut

pihkan poisto vaatteista

Aleksin

vaivun transsiin varpaista päähän nukkumaan kun meen

mariannea takaapäin

eteisen lattia

kunniamerkkien järjestys

markus protestoi

sims 2 taikuus tarinat

rihkamasormuksesta jää tumma jälki sormeen onko vaarallista

sims 2 lisäosat

voiko suruun kuolla

porho

söpö susi

selkäsauna

ilmainen kuvienmuokkaus/meikkaus ladattavatohjelmat

onko vampyyrit totta

kahvi pahanhajuinen hengitys

viemäri kakku

rakastan sinua kuten aina

cl jalaba

terhi on pervo

 

Heräsi pari kysymystä; miksi ihmiset hakevat tuommoista googlesta ja miten he päätyivät valitsemaan simstarinani? XD XD Mikä on suosikkinne? toi viemäri kakku oli kyllä niin hämy... tai kaivon kansi O.o