fa0aloitus.jpg 

Noh, en ihan saanut ulos heinäkuun puolella XD Ei, osan nimi ei liity siihen. Mutta eikö tämä ajankohta ole tarpeeksi lähellä? Kaikki jännähän tapahtuu kesällä keskiyön jälkeen :3

Aika peruspitkä taas. Ihan yhden kohtauksen syytä, tiedätte kyllä sitten minkä. Yritän olla turhaan spoilaamatta. Mutta laitoin, selitin siinä KAIKEN. Voitte vielä kysyä, jos jokin jäi hämäräksi. Mutta toisaalta oli vaativaa ja toisaalta ihanaa vuodattaa kaikki aiemmin vain päässä muhinut tänne vihdoin... Toivottavasti osa vastaa odotuksia. Jännäksi menee lopussa.

Ja ah, lempikohtauksessani tehdä on Jonna ja Markus ^^ Voitte yrittää arvata, mikä se näistä on. 

Meni taas jonkin verran aikaa photoshoppaukseenkin... Toivottavasti ei ihan kököksi jäänyt. Mutta kehityn koko ajan...toivottavasti?

Höpinät sikseen. Heinäkuu on ohi alle tunnin päästä.

<><><><><><>

snapshotf5920af0fb28.jpg

Silloin tällöin Markus aavistuksen ihmetteli, mitä oli tekemässä. Nytkin oli yön synkin aika. Hänen olisi pitänyt olla nukkumassa aikaista töihin lähtöä varten… Ei pompata sängystään kun kuulee vauvan kitinää.

Mutta kai tämä oli järkevintä, hänhän se nukkui yläkerrassa Aleksin ja Jonnan kanssa. Ja Jonna olisi voinut herätä, Aleksin huone kun rakennettiin aivan sen huoneen viereen. Eikä Jonna saisi herätä, tyttö tarvitsi nyt kaiken mahdollisen unen. Enemmän ainakin kuin Markus itse.

snapshotf5920af05b28.jpg
Mutta silti, mitä järkeä tässä oli. Poika kun näytti taas heti rauhoittuvan, suunnilleen nukahtavan Markuksen syliin heti kun mies pääsi vain alakertaan. Markus pysähtyi hetkeksi, mietti pitäisikö palata yläkertaan. Tuntui, kuin portaiden narina olisi itsestäänkin jatkunut, kaikki oli hirmu äänekästä yön pimeässä, uneliaassa hiljaisuudessa. Mutta Aleksi avasi taas silmänsä kuin aavistaen Markuksen epäröinnin. Ei, kyllä nyt oli ruoka-aika.
snapshotf5920af09b28.jpg

Ainakaan ei tarvinnut tälläkään kertaa olla yksin. Kissat olivat hereillä ja riensivät heti keittiöön kun valot syttyivät. ”Te saatte ruokaa vasta aamulla. Turha yrittää”, Markus mutisi hiljaa. Etenkin Samulista oli tullut herkkäuninen ja jos Markus oikein muisti vanha pariskunta oli isossa makuuhuoneessa tämän yön. Järjestely toimi, koska ainakin Elias oli alkanut heräämään aina vain kuin Aleksikin, nukkui mies sitten talossa tai ei. Markus kuunteli hetken, Eliasta ei silti kuulunut eikä näkynyt.

Markus sai siis keskittyä lapsen syöttämiseen rauhassa. Rentouttavaa puuhaa. Hänen ystäviensä lapsi. Markus oli luvannut itselleen, että olisi aina vain paikalla kun häntä tarvittaisiin, ei yhtään enempää. Mutta silti hän huomasi aina jälkeenpäin, kiireisenä työpäivänä, kaipaavansa näitä hetkiä lisää, muistelevansa edellisiä.

snapshotf5920af01b28.jpg
Mutta jälleen tämänkin täytyi päättyä. ”Hmm… Kerran kun tässä hereillä ollaan, voitaisiin vielä vähän tehdä jotain vanhempiesi avuksi”, Markus kuiskutti Aleksille lähtiessään tyytyväisen pojan kanssa takaisin yläkertaan. Vauva oli niin pieni, pehmeä, lämmin makkara…  Ja niin hauras. Kuin käsittelisi tyhjää munankuorta, siltä Markuksesta tuntui. Ainakaan Aleksi ei enää valittanut niin kuin ensimmäisinä päivinä päästessään vieraisiin, tottumattomiin syleihin. Täytyi vain oppia oikeat otteet.

snapshotf5920af0bb28.jpg
”Jaaha, täällä on näköjään kakkosisä työtä tekemässä”, Elias totesi hyvän tuulisesti. Markus säikähti aavistuksen ja kiirehti pyyhkimään väärään paikkaan tuiskahtaneet talkit pois hoitopöydältä. ”Täytyyhän sitä, kun muita ei kuulunut paikalle”, Markus puolustautui.

9f9snapshotf5920af05b28.jpg
Elias odotti kärsivällisesti, kun Markus puki lapsen. Siinä Markus oli jo melkein Eliasta kätevämpi, sokealle Eliakselle kun lukuisat napit ja viuhtovat raajat olivat vaikea yhtälö.

Elias kuitenkin keksi jotain korvaavaa tekemistä odottaessaan, ettei olisi ihan niin hyödytön. ”Kukaan muu ei ole hereillä. Kissatkin painuivat jo takaisin metsään viilentymään. Siitä puheen ollen, etkö sä paistu? Tänne sulaa.” Elias pyyhkäisi otsaansa vielä sanojensa painoksi. Hiki kihosi jo pelkästään portaita noustessa.

Markus naurahti nostaessaan uneliaaksi käyvän Aleksin taas syliinsä. ”Etkö sä muista? Mitä lämpimämpi, sitä parempi mulle. Mutta olet oikeassa, tämä helle on jatkunut omituisen pitkään.” Sitten siitä aiheesta vaiettiin.

fe3snapshotf5920af01b28.jpg
”Laita sä poika nukkumaan.” Markus odotti, että Elias ehti täysin kääntyä ympäri ja keskittyä lapsen vastaanottamiseen. Elias oli kertonut, ettei vielä nähnyt Aleksia kovin hyvin… Mutta että siihenkin pitäisi tulla jossain vaiheessa muutos.

f53snapshotf5920af09b28.jpgsnapshotf5920af03b28.jpg
”Toivon todella, että pystyisin näkemään tämän vesselin joskus oikeastikin. Niin kuin teidät kaikki”, Elias huokaisi kun haparoi tiensä tarpeeksi lähelle kehtoa. Markus nyökkäsi vaiteliaana. ”Tietenkin.”

snapshotf5920af07b28.jpg
”Öitä.”

”Sitä samaa. Muista sammuttaa valot.” Eliasta piti yhä muistutella.

”Juu. Ja toivotaan, että aamulla olisi vähän viileämpää. Ettei Seralle ja Aleksille tule niin kuuma matka.” Sera oli menossa tapaamaan perhettään, halusi käydä tällä kertaa yksin kotonaan. Kellään ei ollut siihen mitään sanomista. Elias ja Markus vain vaihtoivat merkitseviä katseita, noin siis kuvainnollisesti. Sera halusi käydä näyttämässä lasta innokkaille isovanhemmille… Ja kenties vielä kerran kotiseudullaan.


***

152snapshot3ae3025d3b2c.jpgsnapshot3ae3025d5b2c.jpg673snapshot3ae3025d5b2c.jpgsnapshot3ae3025d1b2c.jpgsnapshot3ae3025dfb2c.jpg896snapshot3ae3025dfb2c.jpgsnapshot3ae3025d3b2c.jpgsnapshot3ae3025ddb2c.jpg19asnapshot3ae3025d3b2c.jpg30snapshot3ae3025ddb2c.jpg818snapshot3ae3025d3b2c.jpg


***

86esnapshotf5920af0db28.jpg
”Huomenta, Sera! Aamusyöttö nyt vai ohi?” Sera nyökkäsi hymyillen. Aleksi hänen sylissään vaikuttikin tavallista rauhallisemmalta ja tyytyväisemmältä. ”Haluatko tulla katsomaan vaipanvaihtoa?” Sera kysyi. Ihan tosissaan, ei vitsillä. Jonna oli hirmu kiinnostunut kaikesta vauvanhoitoon liittyvästä ja halusi auttaa tai olla vähintään paikalla aina kuin mahdollista.

Se nyt oli ihan luonnollista, kun ottaa huomioon Jonnan tilan. Ainoa este vain oli, että auttavia käsipareja innokkaine omistajineen oli talossa jo yli tarpeen. Sentään nyt kukaan muu ei näyttänyt tuppaavan paikalle.

”Tietty! Kyllä taas ainakin vartti menee ennen kuin pitää käydä vessassa… tiedäthän?” Sera hymisi hyväntahtoisesti.

”Niin. Mutta kaikilla se on samanlaista. Se onkin yksi niistä harvoista asioista, joita en kaipaa raskaana olemisessa.” Sera mietti jo hetken, olisiko pitänyt vielä lohduttaa, että kohta se on ohi. Mutta Jonna olisi ehkä vain pelästynyt… Tällä ei ollut vieläkään mitään paikkaa minne mennä. Ei sillä, että kukaan olisi Jonnaa patistanut lähtemään. Tyttö itse vain oli ahdistunut avuttomasta tilanteestaan, ja tämä oli yleisesti tunnettu, mutta vaiettu fakta.

87snapshotf5920af09b28.jpg
”No niin. Se homma hoidettu. Sitten, Jonna, minulla olisi pyyntö.”  Jonna valpastui. Mitä vain, ettei tuntuisi hyödyttömältä tai ylimääräiseltä.

”Laittaisitko Aleksin nukkumaan puolestani? Muistathan, vahdit vähän aikaa.” Jonna kummastui. Sera oli kuulostanut jotenkin vakavalta aloittaessaan. Mutta tämä oli ihan tavanomaista. ”Toki.”

b79snapshotf5920af09b28.jpge70snapshotf5920af0bb28.jpg
Jonna odotti kärsivällisesti sen hetken, kun Sera ehkä tavallista pidemmäksi ajaksi painoi poikansa vasten itseään ja kuiskutteli lempeitä asioita tälle. Jonna kohotti huvittuneen kulmaansa, hän huomasi miettivänsä miten tuollainen pötkylä mahtuu muka vatsaan. Aleksi oli pari kuukautta vanha, mutta kasvanut silti jo niin paljon… Ainakin Jonnasta tuntui siltä.

Saattoi siihen vaikuttaa sekin, ettei Jonna ollut nähnyt poikaa muutamaan päivään. Sera ja Aleksi olivat palanneet vasta edellisenä iltana.

2bdsnapshotf5920af0fb28.jpg
”Noin, pääset tädin syliin”, Sera leperteli pojalle. Jonna naurahti huvittuneena, mutta vain lyhyesti, kun Sera jatkoikin hänelle: ”Muista tukea päätä.” Jonna nyökkäsi vaitonaisena. Ei hän enää olisi tarvinnut muistuttelua. Mutta Sera oli paluunsa jälkeen ollut jotenkin ylihuolehtivainen ja yltiömäisen hellä poikaansa kohtaan. Kai se johtui siitä, että he olivat olleet vain kahdestaan kuluneet muutamat päivät. Kohta se taas helpottaisi, kun Seran olisi silloin tällöin pakko antaa poika muille huolettavaksi arkeen palatessa. Kuten nyt.

cefsnapshotf5920af0bb28.jpg
”No niin, poikaseni! Päiväunien aika!” Sera hymyili haikeasti lähtiessään. Kyllä Jonna osasi. Hänestä tulisi hyvä äiti. Pikku Jonnasta, tytöstä joka aina tuppautui ruokapöytään puhumaan taukoamatta. Kunpa Jonna jäisi lähelle, voisi olla jatkossakin läsnä Aleksin elämässä… Maailman paras täti.

Sitten täytyi vakavoitui sitä tehtävää varten, joka esti häntä itseään laittamasta Aleksia unille.


***

59esnapshotf5920af0bb28.jpg
Pojat odottivat alhaalla ulkona niin kuin Sera oli pyytänyt. Näyttivät kinastelevan jostain hiljaisella äänellä, mulkoilivat toisiaan sillä tavalla. Pieni hymy kävi Seran huulilla, mutta nyt väistämättä koittava tilanne sai hänet taas vakavoitumaan. Pojatkin hiljenivät heti kun hän oli päässyt kunnolla ulos. Odottivat.

3b0snapshotf5920af07b28.jpg
”Te varmaan tiedätte mistä aion puhua?” Sera aloitti kunhan Elias ja Markus näyttivät molemmat kuuntelevan ja odottavan. Elias nyökkäsi vaiteliaana, Markuskin hymähti jotain myöntävää. Ei kovin vakuuttavaa. ”Tiedättehän?” Sera yritti varmistaa. Heinäsirkat sirittivät auringon paahtamassa heinikossa, ilma tuntui väreilevän kuumuudesta. Ei ainakaan helpottanut kenenkään oloa yhtään.

277snapshotf5920af05b28.jpg
”Kyllä mä tiedän, että tää liittyy siihen, että sä lähdet. Mutta mä en ymmärrä miksi… Senhän sä aiot selittää?” Markus ei sanonut mitään, vaan Eliaksen lopetettua puheensa kääntyi vain odottavasti Seran puoleen. Oli selvästi samaa mieltä Eliaksen kanssa ja odotti nyt yhtä lailla Seran vastausta.

c9bsnapshotf5920af03b28.jpg
Sera huokaisi. Hän halusi, että molemmat ymmärtäisivät. Että tästä tulisi helpompaa. Mutta nytkin Elias ja Markus olivat niin pahoillaan… Aivan kuin Sera tieten tahtoen haluaisi vain hylätä heidät kaikki. Joten ei auttanut muu kuin alkaa kertoa asian oikeaa laitaa. Nyt vihdoin.

bdcsnapshotf5920af05b28.jpg
”Sen juuri. Mä pyydän vain, että te kuuntelette loppuun asti.” Sera tulkiksi hiljaisuuden myöntymisen merkiksi.

876snapshotf5920af0fb28.jpg
”Oikeastaan hyvä, että tämä energiajuttu on tullut teille molemmille aika tutuksi. Se miten sitä on kaikessa elävässä, miten se on samanlaista kaikilla. Elias näkee, että mä oon täynnä sitä. Markuksellekin mä olen selittänyt, että nimenomaan mua tarvitaan.” Oli helpompi puhua liikkeessä ja niin, ettei tarvinnut nähdä ymmällään olevien ilmeitä.

Elias ei pelkästään nähnyt… Kyllä Sera oli huomannut, miten aluksi Eliaksella oli ollut vaikeuksia sen kanssa. Vai miten jollakin voi olla muka niin kuuma ja koko ajan paikasta riippumatta? Onneksi se meni ajan kanssa ohi.

”Tarvitaan mihin?” Markus kysyi. Eliaksella oli aavistuksensa, mutta parempi antaa Seran kertoa totuus omin tavoin. ”Miksi juuri sä?” Elias kuitenkin keksi tähän väliin.

Sera empi hetken, hidasti kävelyään. ”Se on vähän hankalaa… Käytännössä mun kaltaisia tarvitaan pitämään elämä raiteillaan, kun jotain menee pieleen.”

”Sun kaltaisia? Teitä on vai enemmän? Mitä se tarkoittaa, ettet säkään ole ihminen?” Elias kuulosti melkein toiveikkaalta, Markus oli kumma kyllä hiljaa. Ehkä hänelle oli aivan outo mahdollisuus se, ettei Sera olisikaan ihminen.  Joka tapauksessa, nyt Sera pysähtyi kokonaan. Aivan lammen reunalle, hieman kuivaa irtosoraa varisi kuivuudesta limaiseksi muuttuneeseen veteen.

f15snapshotf5920af05b28.jpg
Sera huokaisi. ”Ei, mä olen ihan ihminen, en erottuisi muista missään tutkimuksissa. Mutta kyllä, meitä on enemmänkin. Sitä kutsutaan uhrilinjaksi tai uhrisuvuksi, ja niitä on monta. Mun suku yksi. Mutta anna mä menen siihen myöhemmin. Selitän ensin, mitä varten mun pitää lähteä. Mulla on tähän käytännön esimerkki.” Pojat odottivat kärsivällisesti kun Sera hetken keräsi sanojaan. Vaikka mieli teki kysyä, mutta Sera oli pyytänyt heitä antamaan hänen puhua. He olivat jo kerran keskeyttäneet.

4d6snapshotf5920af0bb28.jpg
”Tavallisesti luonnon tasapaino horjuu suunnilleen säännöllisin väliajoin, tai siis sillä tavalla, että siihen osataan varautua. Mäkin, mun perhe, on tiennyt koko mun elämän ajan, mikä mua odottaa. Sen tuntee.” Sera piti tauon. Minkähän laista oli tuntea koko elämänsä ajan, kuinka aika käy vähiin? Sen miettiminen sai pojat pysymään hiljaa. ”Mutta se esimerkki. Te tietenkin tiedätte valkeasta kesästä?” Sera kuitenkin jatkoi tomerasti. Pojilta kuului myöntävät hymähdykset vastaukseksi, vähän vain myöhässä kun olivat niin ajatuksissaan.
snapshotf5920af05b2c.jpg

”Se tuli jotenkin yllättäen. Ei ollut mun isoäidin vuoro mennä, mutta se otettiin...  Ja koska valkea kesä levisi ympäri maailman, useille muille uhrilinjoille tuli sama yllätys.” Sera naurahti. ”Kyllä, meillä on omat juoruverkostomme. Pidämme yhteyttä. Se oli outo tapaus, mutta hyvä esimerkki. Koska, kun tarpeeksi uhrilinjalaisia oli otettu, tarpeeksi energiaa, kaikki palautui normaaliksi. Lumi suli ja jää vetäytyi, luonto korjasi itsensä meistä otetulla energialla."

"Nyt on samanlainen horjahdus koittamassa, mutta toiseen suuntaan. Miettikää, mitä tapahtuisi, jos tämä helle jatkuisi koko kesän ja vielä pahenisi, leviäisi laajemmalle? Mun täytyy estää se. Tai sen jonkin, joka meitä tarvitsee.” Painostava hiljaisuus. Pojat ymmärsivät, mutta eivät halunneet hyväksyä. Sera oli puoliksi oikeassa hiljaisuuden syystä, sillä sitä kesti siihen asti, kunnes Sera kuuli lyhyen kumman ynähdyksen takaansa.

b52snapshotf5920af0fb28.jpg
”Elias mitä nyt?” Markus kysyi. Sera kääntyi yllättyneenä. Elias näytti olevan yhtäkkiä ihan maassa, ahdistuneenkin näköinen. Mutta jotenkin Serasta tuntui, ettei sillä ollut tekemistä hänen kertomansa kanssa, ainakaan suoranaisesti.

d6asnapshotf5920af0db28.jpg
”Siitä valkeasta kesästä. Mä en tiedä olisiko pitänyt kertoa aiemmin… tai jättää nytkin kokonaan kertomatta. Mutta nyt mä en voi odottaa. Kun se on vaikuttanut sunkin elämään…” Elias takelteli Seralle, vaikkei kohdannut tämän katsetta, Markuksesta nyt puhumattakaan. Elias veti henkeä. ”Mähän kerroin, että Saaga vietti jonkin verran aikaa siellä jossain muualla. Lumisade lakkasi sinä hetkenä, kun se lähti. Se valkea kesä johtui meistä. Saagasta, mun lajista.” Jo valmiiksi ei minkäänlainen tuulen vire viilentänyt ilmaa, mutta nyt kaikki tuntui jähmettyvän vielä lisää painostavasti paikoilleen.

481snapshotf5920af07b28.jpg
”Mitä… Eihän toi voi olla totta?” Markus kysyi ihmeissään. Elias painoi päänsä anteeksipyytävänä, Markus vaikeni järkyttyneenä. Sera kääntyi ympäri mietteliäänä. Häntä ei niinkään harmittanut se, että oli menettänyt isoäitinsä ennen kuin oli ikinä edes tätä tavannut. Mutta hänen ja Eliaksen, heidän perheensä, kohtalonsa, mitkä lie, olivat kietoutuneet enemmän yhteen kuin hän oli osannut odottaa. Yllättävä käänne. Mitä se tarkoitti? Sillä Seralle oli opetettu, että kaikella oli jokin tarkoitus.

377snapshotf5920af0bb28.jpg
”Ääh… Olisi ehkä ollut parempi jos en olisi kertonut. Kun sille ei kukaan enää voi mitään. Mutta kun se on vaikuttanut teihin molempiin niin paljon.” Elias piti tauon. Markus tuijotti häntä suu aavistuksen auki, saamatta sanoja aikaiseksi, eikä Serakaan sanonut mitään. Elias pudisti päätään ja levitti avuttomana kätensä. ”Voitaisiinko tän nyt vain antaa olla? Me ei tultu tänne puhumaan tästä.”

acfsnapshotf5920af05b28.jpg
Sera havahtui. ”Niin. Menneille ei nyt voi mitään. Annetaan tämän nyt olla ja unohtua, niinhän?” Elias havahtui Seran sanoihin, mutta käänsi nopeasti katseensa kuin joku olisi lyönyt päin kasvoja.

Pojat olivat vaitonaisia, pitivät mykkäkoulua ja tuijottivat maata. Jos joku olisi aivastanut, olisi kuiva pöly noussut siitäkin pilvenä ilmaan. ”Hei, oikeasti molemmat nyt. Rauhoittukaa. Palataan aiheeseen, mä en ole vielä valmis.”

Markus tuhahti. ”Ei me tässä mitään riehuta. Mun piti vaan miettiä. Jatka nyt.” Miettiä Saraa. Yrittää olla suuttumatta Eliakselle tai Saagalle tai Jonnalle. Mutta kyllä Markus sen verran järkevä oli, hän pystyi siihen. Kunhan vain ei vähään aikaa halunnut nähdä Eliasta, sitä kuinka vaalea tämä oli.

74asnapshotf5920af05b28.jpg
”Markus, onko kaikki hyvin?” Elias kysyi, kunhan Markus taas rentoutui. Markus nyökkäsi. ”On. Ainakaan sä et voinut asialle mitään. Enkä mä aio rynnätä Saagaa syyttämään jos sä sitä mietit. Unohdetaan tää nyt vain. Sä pelästyit enemmän kuin mä.” Elias kuunteli Markuksen sanoja hämillään. "Eli?" Sera yritti varmistaa. Häntä ei edes huomattu.

Sera katseli vuorotellen molempia poikia. Markus näytti vakavalta, muttei sentään enää vihaiselta tai järkyttyneeltä. Elias näytti vieläkin vähän varovaiselta. Mutta enää ei sanottu mitään, hetken vallitsi jännittynyt hiljaisuus. Karkaisiko joku sittenkin jonkun kurkkuun kiinni? Vai alettaisiinko vain yhdessä nauraa?

761snapshotf5920af01b28.jpg
Lopulta Sera vain huokaisi voipuneena, vähän helpottuneenakin, kun kumpaakaan edellisestä ei tapahtunut. Pystyttäisiin jatkamaan siitä mihin jäätiin. ”Se siitä. Nyt, mistä te haluatte, että mä jatkan? Mitä te haluatte kuulla?” Pojat hätkähtivät. Tosiaan.

c1asnapshotf5920af0bb28.jpg
Elias mietti heti suurieleisesti, oli enemmän kuin valmis vaihtamaan puheenaihetta. Markus antoi nuorempansa miettiä kysymyksen, Elias kuitenkin tiesi asiasta vähän enemmän kuin hän. ”Sä sanoit uhrisuku. Tää siis kulkee suvuittain? Toistuuko tää vaikka Aleksille?” Elias kuulosti yhtä aikaa pelokkaalta ja syyttävältä, eikä Markuksenkaan ollut moittiminen. Hän olisi varmasti kysynyt samaa Eliaksen asemassa.

Sera huokaisi. ”Niin, se kulkee suvussa. Mutta asia ei ole aivan yksiselitteinen”, Sera mutisi epävarmana.

”Yritä silti selittää, mäkin haluaisin tietää. Eikö ole mitään selvää kaavaa?” Markus ehdotti, yritti johdatella välissä.

952snapshotf5920af03b28.jpg
”No kun ei ole!” Markus yllättyi, kun Sera hermostui. Ehkä hänellekin oli jäänyt vähän kireä olo valkean kesän maininnasta, tai siis ennemmin siitä, miten hän ja Elias reagoivat. Sitten Sera kuitenkin taas rauhoittui. ”Ainoa mikä tiedetään yleisesti ja varmasti on, että kaikki nämä suvut ovat hirmu vanhoja, että uhrilinjalaisia on aina ollut olemassa. Luonto luonut mitä tarvitsee, tai jotain sinne päin."

"Mutta tämä ei ole mikään joka kymmenes sukupolvi – juttu. On oikeastaan melko satunnaista se ketkä valitaan otettaviksi. Mutta ikinä valittukaan uhrilinjalaista ei oteta, ennen kuin vähintään yksi jälkeläinen on syntynyt. Vähintään. Jotta mahdollinen uhrilinja jatkuu. Joistakin ylimääräisistä haaroista tämä kokonaan sitten sammuu, mä kerron kyllä mistä sen huomaa sitten myöhemmin.” Tähän Sera piti tauon.


Markuksesta tuntui hetken jotenkin vapautuneelta. Kai se merkitsi niin paljon, kun vihdoin ymmärsi jotain. Sera oli pyytänyt häntä vahtimaan, ettei hän etenisi Eliaksen kanssa liian nopeasti… Tästä se johtui. Seran oli täytynyt varmistaa, että oli löytänyt sopivan henkilön. Jonkun, joka ymmärtäisi eikä jättäisi. Oliko Sera myös mahdollisesti tiennyt senkin, että heti kun hän saisi lapsen, hän joutuisi lähtemään? Mitä olisi voinut sitten tapahtua, jos niin olisi käynyt vuosia sitten? Sera olikin hetken ollut kuin kävelevä lämpöaalto, tikittävä aikapommi… Mutta sitten se oli taas mennyt ohi. Kiitos Seran herättämisen, johon Markus oli ollut osallisena.

729snapshotf5920af09b28.jpg
Mutta Elias näytti vakavalta ja mietti varmaan jotain synkempää. ”Vähintään?” Sera oli sanonut sen jotenkin lopullisesti. Eliasta alkoi kylmätä. ”Sulle ei vai anneta enempää? Sä tiedät milloin pitää mennä?” Sera nyökkäsi pahoillaan, oli avaamassa suutaan, mutta Elias ehti ensin: ”Miksi just sä? Miten sä voit olla varma? Mä en ymmärrä. Päätettiinkö se jotenkin kun sä olit pieni? Miksei sun isosiskoa oteta? Kuka ottaa?” Elias alkoi jo kuulostaa epätoivoiselta. Markus ei halunnut nähdä häntä sellaisena. Hän ymmärsi ainakin sen verran, että tämä oli jotain peruuttamatonta. Kysyminen ei auttaisi muuttamaan sitä lopullista. Sera lähtisi.

a5dsnapshotf5920af0bb28.jpg
”Mähän uskon siihen, että kaikella on tarkotuksensa. Että kaikki on säädetty alun alkaen tapahtumaan niin kuin nyt tapahtuu. Tää on pelkkää sitä, näin on tarkotettu. Mä vain oon aina tuntenut, että just mun pitää mennä. Ja mun perhe kanssa, se uhrilinja puoli äidiltä. Me vain ollaan tällaisia, totuttu tähän. Sitä on aina ulkopuolisen vaikea ymmärtää.” Seran lohdutus ei auttanut. Elias näytti vieläkin vaikealta, musertuneelta. Puuskahti vain.

27esnapshotf5920af0bb28.jpg
”Mä en edes lähde lopullisesti. Mähän vain sulaudun osaksi tätä kaikkea.” Elias ei vastannut. Aivan kuin olisi nyt ollut vihainen Seralle. Kunnes… ”Miten niin sulaudut?” Sera piristyi heti, jotain uutta mihin tarttua. ”Hei, nyt se elementtijuttu! Miten en tullut ajatelleeksi, näin tämä on helpompaa… Ei hetkinen nyt ensin: Mikä mä oisin sun mielestä?”

Nyt Elias havahtui, näytti ensin kummastuneelta, mutta alkoi sitten miettiä. ”En tiedä. Sä jotenkin kartat tulta ja olisit voinut asua järvessä. Vesi?” Sera naurahti hyvän tuulisesti. ”Ei. Nimenomaan tuli. Mun isoäiti oli vesi, sen takia uidessa oli niin turvallista. Mähän sanoin, ettei me lähdetä ikinä lopullisesti.” Eliaksesta tuntui hetken vähän paremmalta. Siinä, mitä Sera sanoi, oli järkeä. Energiaahan on kaikkialla… Ehkä siinä vedessäkin, vähän vain erilaista.

2cbsnapshotf5920af09b28.jpg
”Sekin kiertää ja vaihtelee, elementit. Juuri se itse asiassa merkitsee uhreiksi valitut kaikkein näkyvimmin ja varmimmin pelkän tunteen lisäksi. Hitsi kun en tullut ajatelleeksi siitä aloittaa... Mutta kuitenkin; se, miten nämä aikoinaan uhrilinjalaisten suojaksi tarkoitetut… Noh, kaikkein yksinkertaisimmin ja karuimmin selitettyinä voimat ilmentyvät, on se merkki. Niiden voimistuessa saa alkaa epäilemään, että pian sukuun syntyy uusi uhri. Ja toisaalta, jos ne paljonkin heikkenevät, on todennäköistä, että uhrilinja sammuu.”

Nyt meni ensimmäistä kertaa Eliaksella todella yli. Markuskin painoi kulmansa, mutta ei sanonut mitään, kun näki Eliaksen aikovan tehdä sen puolestaan.

Tämän elementtijutun Sera oli selittänyt Markukselle melkein ensimmäisenä… Ja kaiken kaikkiaan Markus aavisti Seran tarkkaan laskeneen, että hän ja Elias tietäisivät tässä vaiheessa täsmälleen samat asiat. Mutta nyt tuli jotain uutta.

ec9snapshotf5920af03b28.jpg
”Miten niin suojaksi?” Elias ihmetteli ääneen. Sera hymisi huvittuneena, hänen kasvoilleen ilmestyi salaperäinen hymy. ”Uhrilinjojahan on aina ollut ympäri maailman ja meillä on ollut erilaisia vastoinkäymisiä sen mukaan. Sitä varten meillä on pitänyt olla jotain, jolla suojautua. Juuri meitä on yritetty uhrata, kun jokin pienikin asia menee pieleen luonnon kanssa tai on toivottu jonkinlaista siunausta etukäteen, mutta monesti ne ovat jääneet juuri yrityksiksi. Kovinkaan montaa oikeaa ’noitaa’ ei keskiajalla poltettu, vaikka silloin meistä saatiinkin vihiä. Silloin tällöin historiassa meitä on lisäksi muuten vain etsitty ja vainottu, nykyajan viranomaisetkin olisivat erittäin kiinnostuneita. Mutta meitä ei saa niin helposti kiinni.” Sera sai vastaukseksi Eliakselta hymyn. Siinä heidän perheensä taisivat olla samanlaisia. Molemmat piilottelivat tavallisten ihmisten silmien alla. Sera taisi arvata Eliaksen ajatuksenkulun.

”Mäkin pystyisin aika moneen, jos haluaisin”, Sera jatkoi viitaten suoraan Eliakseen, ”Mutta koska mussa tuli on niin vahvana, olen yrittänyt vältellä sitä. Se aina muistuttaa siitä, mikä mua odottaa. Ja sitä on vähän vaikea hallita, kun en ole edes harjoitellut. Ai niin, nimi myös, meidän uhrisuvussa on ollut tapana kätkeä elementti nimeenkin.”

Hetkinen taas. Mitä?”

bd0snapshotf5920af07b28.jpg
”Ei se ole mitään merkittävää”, Sera naurahti. Tämä nyt oli ainoa asia, josta Eliaksen ei olisi kuulunut hermostua niin. ”Mun siskokin on tuli, vaikkakin heikompi. Mun kohalla taas heti tiedettiin, mikä mua odottaa. Kuulemma puolivuotiaana sytytin verhot. Mutta ei siitä enempää. Mun siskohan on Fiona, lempinimi Fina? Seraphina on hepreaa ja tarkoittaa tulessa olevia. Äidin idea, se kuuluu meidän perheestä siihen alkuperäisiin uhrilinjaan joka taas on lähtöisin jostain Lähi-idästä, viljelijäkulttuurin alkulähteiltä. On tää vähän kaukaa haettua, mutta toisaalta hauska yksityiskohta.”

Elias pudisti ymmällään päätään. ”Teitkö sä jotain sellaista sitten Aleksinkin nimen kanssa? Jatkuuko uhrilinja täällä, tiedätkö sä jo?” Taas syyttävä äänensävy. Markus katsoi paremmaksi pysyä hiljaa. Aleksi ei ollut hänen poikansa. Muutenkin miehen niskassa kuumotti, eikä sillä ollut mitään tekemistä paahtavan kuivan ilman kanssa. Hän tunsi olevansa nyt aivan ulkopuolinen.

”Älä viitsi, Elias! En mitään kummoista tai ilmeistä, mutta kyllä sitä löytää, jos etsii. Siitä saa melkein ilman monellakin kielellä. On aata, eetä ja iitä.”

”Ilma?” Elias varmisti. Miksi hänestä yhtäkkiä tuntui, kuin ei tuntisi omaa poikaansa? Tai Seraa? Hän oli luullut, että tiesi jo, että Sera oli vihjannut jo kaikesta tarpeellisesta… Mutta tämä oli ihan uutta. Oli outoa, kun jokin sellainen olikin totta, mikä Eliaksen, hänen joka näkee sokeana, mielestä olisi kuulunut satuihin.

”Niin. Usko pois, kyllä mä tiedän. Sen tuntee. Mutta älä huoli, se ilmenee vain vähän jos ollenkaan, musta tuntuu että tää haara hiljenee sitten. Äitikin oli sitä mieltä. Mutta tiedäthän säkin milloin Jonnaa saa varoa? Tää toimii samalla tavalla.” Eliaksen kasvoilla kävi vino hymy. Jonnaa sai varoa etenkin silloin, kun oli se aika kuukaudesta. Siis aina vain kun tyttö oli vihainen… Tai peloissaan. Jälkimmäinen olikin käynyt ilmi ihan viime aikoina. Toivottavasti sille miehelle jäisi pysyvä jälki. Eliakselle tuli hetkeksi aiempaa kuumempi, kirjaimellisesti vihan liekki.

cd4snapshotf5920af03b28.jpg
”No niin. Tää nimi juttu on mielenkiintoista ja kaikkea, mutta mulla olisi vielä yksi kysymys.” Markus ei ollut ikinä pitänyt mistään ylimääräisestä. Tämä oli nyt sitä itseään. Ja ehkä mies myös pelkäsi kuulevansa vielä jotain uskomatonta lisää. Oli tullut aika mennä siihen painavimpaan aiheeseen.

”Kuinka kauan? Kuinka paljon sulla on aikaa?” Markus kysyi vakavana. Esitti sen tähän asti hienovaraisesti kierrellyn kysymyksen. Ja sitten ilma tuntui hyytyvän pari astetta ja oli kuin joku olisi painanut ääntenvaimennusnappia.

Sera puri huultaan. Tuli yllättäen, ei ollut aikaa kierrellä tai keksiä lievennystä. ”Muutamia päiviä”, nainen lopulta henkäisi hiljaa.

567snapshotf5920af03b28.jpg
”MITÄ?!” Elias kuulosti niin järkyttyneeltä. Kaikki Seran aiemmin tarkasti kokoama rauhallinen ilmapiiri varisi pois. Kumpikaan Markus eikä Sera pystynyt ensin kohtaamaan edes Eliaksen katsetta. Sera näytti melkein musertuneelta, hän oli todella pahoittanut Eliaksen mielen. Markuskin oli ehkä eniten pahoillaan Eliaksen puolesta. Sera antoi sittenkin niin vähän aikaa sopeutua… Jotenkin Markus itse ei vaikuttanut niin kauhistuvan Seralle suodun ajan vähyydestä. Ehkä hän oli sopeutunut jo ajatukseen paremmin, että Sera lopulta lähtisi.

Eliaksella ja Seralla sentään oli nyt perhe.

c62snapshotf5920af0db28.jpg
”Rauhoitu, Elias. Eikö kuitenkin näin ole parempi? Sun ei tarvitse murehtia ja pelätä niin pitkään. Mua sentään on kasvatettu tähän lapsesta asti.” Elias pudisti hitaasti päätään.

”Muutama päivä…”

”Mä sanoin muutamia”, Sera kiirehti hymyillen korjaamaan. ”Mutta yritetään nauttia niistä parhaamme mukaan sitten, niinhän?” Sera jatkoi rauhallisella, kärsivällisellä äänellä. Tähänkin häntä oli kasvatettu, kertomaan ja pitämään hermonsa kun aika koittaisi. Ei edes ääni tärissyt. Sai Markuskin varmuutta sanoa jotain.

”Sera on oikeassa. Olisi parempi, jos kukaan ei vain ajattelisi tätä. Jatkettaisiin normaalisti nämä muutamat päivät.” Markuksenkaan sanat eivät horjuneet, hän kuulosti melkein epätavallisen ystävälliseltä ja lempeältä. Eliaksen täytyi myöntää, että he molemmat olivat oikeassa. Hän veti henkeä. Parempi myös yrittää näyttää iloista pärstää sisällä kalvavasta kylmästä puristavasta ahdistuksesta huolimatta. Ettei Seran mieli nyt madaltuisi.

2a8snapshotf5920af0db28.jpg
”Okei, mä ymmärrän. Kiitti kun kerroit nyt etkä sitten, kun sanot hei hei.” Sera naurahti helpottuneena, vaikka ääni olikin vähän kireä. Elias edes yritti. Vieläkin kaikkia kylmäsi yhtä lailla, kasvoille liisteröidyistä hymyistä huolimatta.

”Kiitti, kun ymmärrätte, te molemmat. Olisitte voineet ihan hyvin syyttää mua itsekkääksikin tai jotain… Ei olisi uutta meille.” Se nyt oli Eliakselle liikaa.

2f6snapshotf5920af0bb28.jpg
”Tietenkään mä en syytä sua”, Elias lohdutti puristaessaan Seran vasten itseään, lohdullisesti molemmille. Elias syytti jotain aivan muuta. Julmaa luontoa, kun vaati ihmisiä sillä tavalla… Toisaalta mitä ihminen tekee luonnolle. Ja tämä sopimus vaikutti olevan ikiaikainen, aikojen alusta lähtien, ja todella tarpeellinen ja toimiva. Sera oli vain yksi muiden joukossa. Joten Eliaksella ei ollut ketään mitä syyttää. Hän ymmärsi sen mitä Sera oli kertonut, ei ollut mitään epävarmaa tai sianreikää. Elias ei voisi tehdä mitään. Joten Elias syytti eniten avuttomuuttaan ja epäreilua tilannetta.

958snapshotf5920af0db28.jpg
Markus katseli muualle, käänsi korvansa toiselle taajuudelle. Tämä oli sellainen hetki. Sellainen, jossa hän on ylimääräinen sivustakatselija. Elias ja Sera kuiskuttelivat jotain toisilleen, rakkaudesta, yhteisistä kuluneista mukavista hetkistä. Vaikuttivat taas jopa onnellisilta, mutta myös haikeilta. Aivan kuin hyvästit olisivat nyt.

Markuksen täytyi olla vahva, aina se vahvin ja tunteettomin heistä kolmesta. Mutta kyllä häntäkin olisi saanut nyt halata.

831snapshotf5920af09b28.jpg
Markus huomasi sitten ajattelevansa ensin Jonnaa ja vasta sen jälkeen kaikkia muita, joille täytyisi kertoa ja selittää.

d3asnapshotf5920af0db28.jpg9esnapshotf5920af0fb28.jpg
Kun kaikille oli kerrottu, perheen arki jatkui ne muutamat päivät suunnilleen normaaliin malliin. Mitä nyt kireitä katseita vaihdettiin silloin tällöin ja oltiin tavallista vaitonaisempia. Elettiin sähköisen odotuksen alaisena… Aivan, kuin jos joku sanoisi jotain liian kovaan ääneen, niin kaikki tarkoin varjeltu välinpitämätön totuuden välttely hajoaisi käsiin.

729snapshotf5920af07b28.jpg
Sentään jotain mukavaakin kävi ilmi. Vaikka Samuli ei nyt sentään enää nuorentuisi, niin ainakin hänen itsensä ja Saagankin mielestä luonnottoman nopea vanheneminen oli pysähtynyt. Mutta oli se aika laiha lohtu sen rinnalla, että väistämättä pian menetettäisiin tärkeä perheenjäsen.


***

7e8snapshotf5920af07b28.jpg
”No niin, nyt kun on massu täynnä on hyvä käydä unille, niinhän? Mutta äläpäs ukko ota varaslähtöä”, Elias jutusteli hyväntuulisesti pienelle pojalle, jonka silmäluomet alkoivat jo lupsahdellen painua umpeen. Kevyt kasvojen hipaisu sormen päillä riitti kertomaan tämän Eliakselle. Lopulta Elias antoi mielellään periksi, kietoi pojan paremmin käsivarsilleen ja jätti vasta puoliksi tyhjän pullon pöydälle.

206snapshotf5920af07b28.jpg
”Tolla pojalla on kyllä uskomattomat unenlahjat! Nukahtaa minne tahansa taustamelusta huolimatta”, Markus ihmetteli ääneen. Kyllä hän oli sitten sulkenut television, kun Elias oli tullut nukkuvan pojan kanssa huoneeseen, mutta äänten oli täytynyt sitä ennen kuulua keittiöön asti. Elias naurahti. ”Sanoisin sulta perinyt jos se olisi jotenkin mahdollista.”

Markus pudisti päätään vähätellen, "tosi hauskaa Elias", ennenkin kuullulle kommentille. Mutta nyt Sera ei ryhtynytkään keskusteluun.

ac6snapshotf5920af01b28.jpg
Hän tuijotti eteensä lasittunein katsein. Ei kuullut enää keskustelua, jota miehet jatkoivat kuiskaten eikä todellisuudessa nähnyt pehmeällä vauvaviltillä tyytyväisenä uinuvaa poikaansa. ”Nyt jo, kuitenkin?” Sera vain huokaisi hiljaa ääneen, pettyneenä. Kun kommentti rekisteröityi muille, tuli hiljaista.

4a6snapshotf5920af03b28.jpg403snapshotf5920af09b28.jpg
”Sera, nytkö?” Elias lopulta kysyi hiljaa. Sera nyökkäsi kankeasti. ”Tunnen, että pitää valmistautua ja lähteä. Vielä on aikaa, mutta kuitenkin. Olen pahoillani, mutta…” Elias viittoi Seraa hiljentymään. ”Älä. Mä ymmärrän. Me puhuttiin tästä.”

”Elias on oikeassa. Ole ihan rauhassa”, Markus liittyi mukaan vaimealla, kankealla äänellä. Vasta silloin Elias ihmetteli omaansa, kuinka vakaa ja… tavanomainen se oli ollut. Aivan kuin tämä ei olisi ollut mitään. Se sama sumu, jähmeä verho, joka oli tuntunut ympäröivän häntä siitä lähtien, kun Sera oli kertonut kaiken, tuntui vain tiivistyvän ja vaimentavan yhä enemmän. Tunteet, äänet. Ajatukset.

d8dsnapshotf5920af07b28.jpg
Sera veti henkeä hetken itsekseen, ääni värähti pari kertaa. Elias yritti vain käyttäytyä vakaasti. Olla välittämättä kasvavasta tyhjästä, puristavasta tunteesta sisällään, siitä, jonka oli yhä uudestaan tukahduttanut ja ohittanut kuluneiden päivien aikana. Jotenkin yllättävän helposti kuitenkin.

Markus taas katseli Seraa tiiviisti, kuin yrittäen painaa mieleen jokaisen yksityiskohdan.
Sen takia Sera olikin pitänyt niitä samoja vaatteita, tietenkin välillä pesten, ne viimeiset päivät. Hänelle mieluisimmat, ja kaikkein näteimmät. Että hänet muistettaisiin niissä.
33bsnapshotf5920af09b28.jpg

”Okei, mun täytyy ensin sanoa hyvästit pojalle. Muistattehan, missä se kirje on, jonka haluan Aleksin lukevan vanhempana? Ja soittakaa sitten vanhemmilleni, kun… Niin, tehän tulette molemmat mukaan, eikö?” Sera aloitti värisevällä äänellä, mutta nielaisi sen välissä vakaaksi. Tähänhän hän oli valmistautunut koko elämänsä ajan. Miksi silti tuntui siltä, kuin olisi ollut astelemassa mestauslavalle? Eihän sen edes pitäisi tuntua miltään. Ja täällä oli asiat paremmin, kuin monella muulla ennen häntä. Iso perhe huolehtimassa Aleksista, Eliakselle ja Markuksella toisensa…

d7asnapshotf5920af07b28.jpg
Mutta Aleksi jäisi silti ilman äitiä. Sera painoi pojan pitkäksi aikaa vasten itseään käsivarsiensa tiukassa, mutta hellässä otteessa. Aleksi ei edes herännyt.

Elias seisoi vieressä kivettyneenä, huolellisen vilpitön, lohduttava hymy kasvoillaan. Odotti kärsivällisesti, yritti pitää ajatuksensa kurissa. Keskittyä vain siihen hetkeen, takaamaan hyvä lähtö… ”Aleksilla tulee olemaan kaikki hyvin. Lupaan sen”, hän vakuutti. Sera nyökkäsi silmät ummessa. ”Tiedän sen.”

6dfsnapshotf5920af0fb28.jpg
Elias ja Saaga eivät vaihtaneet näkyvästi mitään ajatuksia, mutta silti Saaga tiesi milloin tulla paikalle. Ja Elias kohtasi vakaana äitinsä katseen. Saaga oli helpottunut, kun kaikki olivat niin rauhallisia. Hän ei ollut osannut odottaa mitään, mutta onneksi kaikki näytti nyt etenevän raiteillaan.

260snapshotf5920af09b28.jpg
”Oh, katso, Serena! Poika heräsi vielä”, Saaga huomasi ottaessaan lapsen vastaan. Hän oli jäänyt myös töistä kotiin joksikin aikaa, juuri tämän takia. Jotta olisi paikalla, kun tarvittaisiin.

b25snapshotf5920af07b28.jpg
Serakin huomasi Aleksin heränneen, mutta nyökkäsi vain jähmeästi Saagan sanoille. Olisi ollut melkein helpompi, jos hänen ei olisi tarvinnut nähdä sitä viatonta, jo kaipaavaa kysyvää katsetta…

”Lupaan huolehtia pojasta”, Saagakin vakuutti. Sera naurahti hiljaa, itkuisesti. ”Tiedän. Kiitos.”

e9fsnapshotf5920af0fb28.jpg
”Niin nätti…” Saaga ei sanonut mitään, kun Sera vain pitkään katseli lasta.

 Jos totta puhutaan, hän ihmetteli koko tätä rumbaa. Vaikka valaiseva puhelu Seran äidin kanssa oli viimeistään vahvistanut kaiken Seran kertoman. Mutta mitä olikaan tapahtumassa, täytyi tapahtua. Kaikkien parhaaksi. Ja kai Saagakin sen jotenkin tunsi, oli pitkään tuntenut… Luonto tarvitsi jotain tavallisen kiertonsa ulkopuolelta korjatakseen itsensä. Tarvitsi Seran. Sen jotenkin erilaisen tytön, johon Elias oli tutustunut koulussa.

3absnapshotf5920af0db28.jpg
Sitten Sera lopulta riuhtaisi katseensa pois ja lähti päättäväisesti harppomaan kohti ulko-ovea. Elias ja Markus seurasivat kyselemättä Seraa, kai tämä tiesi minne piti mennä. Viimeisenä Saaga näki Eliaksen selän katoavan nurkan taakse. Oven avaus toi vain tulvahduksen lisää aavikkomaista ilmaa sisälle.

”Onnea”, Saaga huomasi kuiskaavansa.


***

7c4snapshot7a9a28f59b2c.jpg
Matka oli kulunut vaitonaisissa merkeissä. Sera oli johtanut joukkoa asutusalueen läpi vakain askelin, pojat seurasivat vain perässä.

e91snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
”Kohta ollaan perillä”, Sera yhtäkkiä tokaisi. Sekä Markus että Elias suorastaan säikähtivät kireän hiljaisuuden rikkouduttua. Markus oli ensimmäinen, joka sai äänensä selvitettyä. Elias epäili, että hänen omansa oli jäänyt kotiin.

”Täällä? Tässähän on taloja ympärillä, oletko varma? Vai eikö mitään kovin näkyvää tule tapahtumaan?” Sitä Eliaskin mietti, mutta kankea suu ei suostunut yhteistyöhön sanojen muodostamiseksi. Kaikki tuntui kankealta ja tönköltä, epätodelliselta… Ja toisaalta Elias ei tuntenut tai ajatellut paljon mitään. Pelkkä tyhjä kuori, joka oli robottimaisesti seurannut kaksien askelien ääntä.

snapshot7a9a28f51b2c.jpg
”Ei nyt ihan kadulla. Jossain täällä”, Sera tarkensi, kun pysähtyi jonkinlaiselle metsän aukealle. Markus puuskahti, Sera hymähti huvittuneena. ”Noh, mitäs nyt?” Sera kysäisi hymyillen.

Markus kuulosti taas enemmän itseltään. Oli oppinut ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne olivat. Kuten vaikka sen, ettei hän tästäkään päivästä välttämättä muistaisi kaikkea ilman mustia aukkoja. Kuten vaikka Seran tietäväistä, virnuilevaa hymyä kun tämä katsoi Markusta odottavasti…

228snapshot7a9a28f5bb2c.jpg
”No kun ei tämä kovin erikoiselta vaikuta. Mutta entäs ne sivulliset?” Elias vain kuunteli. ”Sivulliset pysyvät aina poissa. Eivät edes vilkaise ikkunasta tähän suuntaan, kun aika koittaa. Paitsi tietenkin te saatte olla mukana, koska olen niin valinnut. Sekin vain menee niin. Eikä täällä kuulukaan vielä näyttää kovin erikoiselta.”

f10snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
Elias kakoi jotenkin äänensä takaisin, kun Sera kääntyi hänen puoleen. Ilmeisesti odotti, toivoikin, että Eliaksellakin olisi jotain sanottavaa. ”Miten niin ei vielä? Jotain tulee vai tapahtumaan?” Sera nyökkäsi hymyillen. ”Aivan, en ole ihan varma mitä, mutta jotain. Meillä on vielä ihan hyvin aikaa.”

”Miksi sitten piti tulla näin aikaisin? Mihin meillä on aikaa?” Elias kysyi värittömällä äänellä, vaikka tiesikin jo vastauksen.

snapshot7a9a28f55b2c.jpg
Sera huokaisi syvään. ”Meillä on vielä aikaa jutella, jos teitä vaikka vieläkin jokin mietityttää ja… No, sanoa kunnolla hyvästit.” Hän ei kohdannut poikien katsetta viimeisen lauseen kohdalla.

520snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
Silloin Eliaksella todella oli kysyttävää. Hän vain taas jotenkin ohitti sen viimeisen lauseen merkityksen… Ja se mietityttikin. ”Sera, en tarkoita mitään pahaa näin sanoessani, mutta… Miksi tämä ei tunnu pahalta? Kuin kaikki olisi jotenkin vaimennettua.”

Markus katsahti Eliakseen melkein järkyttyneenä. Miten Elias voi sanoa tuollaista? Siis, olihan Elias käyttäytynyt rauhallisesti ja kaikkea, samoin kuin Markus itse. Mutta Markus oli epäillyt sen vain johtuvan siitä, että tämä ymmärsi asian järkevästi niin kuin hän itsekin. Että Elias vain tukahdutti kaiken pakokauhun Seran vuoksi niin kuin Markus… Mutta että Elias ei tuntenut mitään?

snapshot7a9a28f57b2c.jpg
Sera laski katseensa hämillään. Markuksen teki mieli lyödä Eliasta. Mutta tämä näytti vieläkin tunteista riisutulta nukelta. Lopulta Sera näytti taas virkoavan ja selitti anteeksipyytävästi: ”Toivoin, ettei mun tarvitsisi selittää tätä erikseen. Mutta sekin liittyy tähän, mitä mulle on tapahtumassa. Susta saattaa tuntua turralta loppuun asti, vielä pari päivää tän jälkeenkin. Markuksesta myös, en ole varma.” Markus pudisti aavistuksen päätään. Sera puri lyhyesti huultaan osoittaen ymmärtäneensä, mutta kiirehti jatkamaan Eliakselle, joka ei ollut nähnyt mitään: ”Se on ihan normaalia ja menee ohi. Sä et ole ihan tunteeton tai mitään. Näin vain on katsottu olevan parempi.” Kuka on katsonut? Kukaan ei kysynyt ääneen.

f4dsnapshot7a9a28f59b2c.jpg
Yhtäkkiä Sera valpastui ilman näkyvää syytä. Kuin joku olisi huutanut häntä nimeltä. Mutta naisen kääntyessä jotain tapahtui. Elias henkäisi ihmetyksestä vähän vähemmän tunteettomana. ”Vou! Näetteköhän te mitään samanlaista kuin mä?” Markus vastasi hitaasti myöntävällä ynähdyksellä irrottamatta katsettaan siitä, mitä näki.

Itse asiassa tämä oli niitä ainoita tilanteita, jolloin he kaikki näkivät täsmälleen saman. Aineettomat, aavistuksen lämpimät valot alkoivat purkautua aukiolta kauempaa. Aivan kuin pala toista maailmaa olisi avautunut siihen. Ja se kutsui Seraa.

ef5snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
Sera ei ollut kertonut muille, mutta siihen asti hänestäkin oli tuntunut vieraan tunteettomalta ja kylmästi päättäväiseltä, aina enemmän sitä mukaa kun koti jäi taakse. Nyt kuitenkin syvän surullinen ja epätoivoinen irve käväisi naisen kasvoilla ajatuksen ”voi ei vielä” myötä. Mutta oli pakko mennä. Aika oli tullut.

6d9snapshot7a9a28f5db2c.jpg20fsnapshot7a9a28f57b2c.jpg
”Mun on pakko”, Sera sai vain sanottua kuristuneella äänellä ennen kuin hänen täytyi taas kääntää katseensa. Sera puri hampaitaan yhteen, kaikki yrittivät koota itsensä. Hätä, aika oli käymässä vähiin. Oli oikeasti pakko hyvästellä, nyt. Nyt jo.

c19snapshot7a9a28f59b2c.jpg61esnapshot7a9a28f57b2c.jpg
Markusta halatessaan Sera sanoi vain hiljaa: ”Kiitos kaikesta.” Markus piteli Seraa lähellään tiukasti, varmasti. Ei sanonut mitään ylimääräistä niin kuin ei ennenkään. Tämä riitti, teot kertovat enemmän kuin sanat. Sera siirtyi Eliaksen luokse kohtaamatta enää Markuksen katsetta.

1f8snapshot7a9a28f51b2c.jpg
Elias oli vastahakoinen, ei suostunut sanomaan mitään tai tekemään elettäkään. Aivan kuin hyvästelemästä kieltäytyminen saisi Seran pysymään hänen luonaan.

”Elias kiltti, mun pitää oikeasti mennä. Sähän sanoit ymmärtävästi. Kai sä haluat sanoa jotain?” Elias puristi silmänsä kiinni, itsepäisesti kuin pieni lapsi. Ei, hän ei halunnut aloittaa. Häätää Seraa pois sanomalla hyvästi.

84csnapshot7a9a28f5db2c.jpg
Sera huokaisi ja yritti räpytellä silmänsä kuiviksi. Hän oli pettynyt ja surullinen. ”No jos mä ainakin annan tän sormuksen takaisin. Ettei se turhaan katoa ja mene hukkaan mun mukana…” Sera ei saanut lausettaan loppuun ja ehti hädin tuskin tarttuakaan siihen merkityksettömän pieneen rinkulaan, joka kuitenkin merkitsi niin paljon.

e80snapshot7a9a28f5bb2c.jpg

”Älä”, Elias huudahti ja tarttui tarkasti Seran käsiin. Otti ne isompiin omiinsa eikä päästänyt irti. ”Mä oon antanut sen juuri sulle. En kenellekään muulle. Minne sä menetkin mä arvostaisin sitä, että sä pitäisit sitä mukana. Jos ei muuta niin muistona. Sä olet niin tärkeä mulle, oot aina ollu.” Sera nielaisi ja naurahti itkuisesti. ”Elias…”

74asnapshot7a9a28f57b2c.jpgsnapshot_7a9a28f5_db2c6a96.jpg
Elias ei olisi halunnut päästää irti sen enempää kuin Serakaan. Itse asiassa puristi niin, että olisi voinut luulla Eliaksen yrittävän sulauttaa Seran itseensä. Elias vain piti Seraa lähellään mitään sanomatta. Viimeinen tilaisuus.

Markus omaksui jälleen huomaamattoman sivustakatsojan roolin. Tähän hän ei taas kuulunut lainkaan.

29fsnapshot7a9a28f55b2c.jpgb02snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
Hänkin tiesi, kuinka vaikeaa oli päästää irti. Kirjaimellisesti. Se oli sanaton hetki, jossa taas teot kertoivat enemmän kuin sanat. Sanoja ei olisi löytynytkään. Viimeinen lämmin kosketus oli kiitos. Ja viimeinen hipaisu ennen käsien irtoamista hyvästi. Kaikki sujui epätodellisen rauhallisesti, kuin unessa.

414snapshot7a9a28f5fb2c.jpg

Sitten Sera kääntyi tiukasti lähteäkseen, ennen kuin olisi pakko kiirehtiä. Tai ennen kuin jänistäisi liikaa. Hän ei tiennyt mitä tarkalleen tapahtuisi sen enempää kuin pojatkaan. Tunsi vain, että oli pakko lähteä kohti valoja.

”Sera”, Elias kuiskasi ja kohotti kätensä avuttomana. Markuksen olisi pitänyt jotenkin rauhoittaa Eliasta, laskea käsi olalle tai edes sanoa jotain. Mutta hänkin pystyi vain katsomaan kaipaavasti, kuinka Sera käveli yhä kauemmas.

a06snapshot7a9a28f51b2c.jpg
Ja alkoi sitten kadota näkyvistä, ihan yhtäkkiä. Mutta niin, että näytti siltä, kuin Sera itse ei olisi huomannut mitään. Ei enää edes epäröinyt, hidastanut askeleitaan tai kääntynyt katsomaan.

40asnapshot7a9a28f5bb2c.jpg
”Sera!” Elias nyt älähti kauhistuneen kuuloisena. Markus vilkaisi Eliasta tiukasti kuin elokuvissa meluavaa lasta. Heidän täytyi nyt vain pysyä paikoillaan rauhallisina, niin Sera halusi. Mutta Markuksenkin ilme vakavoitui. ”Näetkö, Sera katoaa?” Markus ynähti myöntävästi. Olisi Elias nyt vain hiljaa, oli tarpeeksi ahdistavaa ilman selostustakin.

67esnapshot7a9a28f5fb2c.jpg
”Mä… Mä en vain voi seistä tässä, mun täytyy…” Elias selitti sekavasti kun jo alkoi harppoa kohti Seraa.

”Elias odota! Sä et voi tehdä mitään.” Turha toivo, Elias ei kuunnellut Markusta. Eikä Markuskaan kovin ponnekkaasti yrittänyt estää Eliasta.

snapshot_7a9a28f5_fb2c738bcopy.jpg

Sera kääntyi hämmentyneenä hetkeä ennen kuin Elias vetäisi hänet kädestä luokseen. Molemmat haparoivat kompastellen tiensä kauemmas Seraa nuolevista valoista ja vajosivat sitten tiukaksi keräksi maahan. Elias keräsi Seran selittelemättä käsivarsilleen ja puristi tiukasti vasten itseään. Näin jatkui hiljaisuudessa siihen asti, kunnes Sera oli taas kokonaan näkyvissä ja hengitti raskaasti.


”Elias… Miksi sä…” Sera kysyi, sanat kuulostivat suunnattomilta huokauksilta.


”Mä en vain voinut päästää sua lähtemään näin. Mä en päästä sua”, Elias selitti inttäen ja päätään pudistellen. Kieltäytyen kokonaan. Sera huokaisi vastaukseksi ja tyytyi antamaan Eliakselle vielä tämän hetken. Ei hänkään olisi halunnut mennä, mutta oli pakko… Mutta oli myös vielä aikaa. Ja kyllä kaikki voisi vielä mennä oikein, eihän pieni hetki tuntuisi missään. Eihän? Ei Elias ollut taatusti ainoa joka ei ollut valmis päästämään heti irti. Kaikki menisi niin kuin on tarkoitettu. Tämäkin kuului asiaan.

snapshot_7a9a28f5_1b2c73c3.jpg
”Elias…” Markuksen täytyi ihailla Eliaksen rohkeutta. Syöksyä nyt tuntemattomaan ja vetää jokin hajoava ja katoava takaisin. Elias oli tuonut Seran takaisin. Mutta Markuksen suu puristui tiukaksi viivaksi. Takaisin hetkeksi. Hän ei olisi halunnut silloin olla niin järkevästi ajatteleva kuin oli.

Elias vain viivytti väistämätöntä ja teki siitä vaikeampaa. Mutta kai sitä voisi hetken odottaa… Ketä se haittaisi. Minuutti tai pari.

528snapshot7a9a28f57b2c.jpg
Jotka venyivät tunniksi. Markus hätkähti kun huomasi varjojen kasvaneen pidemmiksi. Aurinko laski. Mutta se ei tuonut hiostavaan trooppiseen kuumuuteen yhtään helpotusta, ei täällä. Itse asiassa lämpö tuli tasaisina, kuumentuvina sykäyksinä, juuri sieltä kaiken valon keskeltä. Taisi käydä oikeasti aika vähiin.

Markus oli koko ajan kuullut silloin tällöin pientä kuiskutusta Eliaksen ja Seran suunnalta mutta nyt, juuri ennen kuin hän ehti huutaa vastahakoisen hoputuksen, sanat kävivät selvemmiksi ja Markus hiljentyi kuuntelemaan.

dc8snapshot7a9a28f57b2c.jpg
”Elias, sun on pakko päästää irti. Mun on pakko mennä nyt. Ymmärrätkö?” Serena puhui täysin rauhallisella äänellä, kuin selittäen lapselle. Elias nyökkäsi vastahakoisesti. Mutta puristi sitten Seran jotenkin entistä tiukemmin vasten itseään, vaikkei ote ollut tuumaakaan hellittänyt kuluneen tunnin aikana. ”Mä ymmärrän. Mutta en halua silti menettää sua. Olen pahoillani, en voi”, Elias selitti tekonsa.

Sera hymisi rauhoittavasti, aavistuksen huvittuneena. ”Eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta tästä tulee meille molemmille helpompaa, jos nyt päästät itse irti.” Elias hautasi kasvonsa Seran hiuksiin suostumatta jatkamaan aihetta.

6e4snapshot7a9a28f5bb2c.jpg
Hän ymmärsi, mutta irti päästämisen ajatuskin tuntui mahdottomalta. Ettei Seraa olisi kohta. Ei, älä ajattele… Mutta oli pakko, hetki oli nyt. Enää ei voinut vain sysätä tunteita ja ajatuksia sivuun. Ahdisti ja puristi, teki mieli vikistä ääneen.

Eliaskin tiesi, että nyt alkoi olla aika vähissä. Se mikä Seraa sitten kutsuikin kävi kirkkaammaksi ja kuumemmaksi, kutsui vaativammin. Halusi Seran kantaman energian. He olivat vieläkin liian lähellä, Eliaskin tunsi sen kasvavan vedon. Jos he eivät kohta siirtyisi, se ottaisi vielä Eliaksen Seran sijaan.


…Ottaisi… Seran sijaan…


Sydän alkoi hakata. Kaikki oli yhtäkkiä kirkasta. Elias teki samalla kun ajatteli.

f60snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
”Anna anteeksi, Sera”, Elias kuiskasi Seralle. Sitä Elias oli toistanut monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt Sera kohotti kummastuneena katseensa. Samat sanat, mutta ihan eri lailla sanottuina. Jotenkin tyhjästi ja jännittyneesti.

Markuskin tuli lähemmäs tämän huomatessaan. Silloin Elias kohotti katseensa jonnekin Markuksen suuntaan. ”Olen pahoillani. Toivottavasti ymmärrät.”
1d3snapshot7a9a28f5db2c.jpg

Markuksen suu avautui aavistuksen hämmästyksestä. Hän ei ehtinyt kysyä mitään.

snapshot7a9a28f53b2c.jpg
Sera tönäistiin kauemmas, mahdollisimman hellästi mutta kuitenkin tarpeeksi. Markus riensi Seran vierelle, mutta jäätyikin sitten siihen. Hänellekin valkeni yhden silmäyksen myötä, mitä Elias aikoi, ja Sera sanoi hänenkin ajatuksensa ääneen.

c42snapshot7a9a28f51b2c.jpg15asnapshot7a9a28f53b2c.jpg
”Elias älä! Sä et tiedä mitä oot tekemässä, tuu pois sieltä!” Sera parahti hätääntyneenä.
Elias pysähtyi hetkeksi, mutta ei edes kääntynyt kokonaan. Ei edes harkinnut perääntymistä. ”Mun on pakko”, Elias yritti selittää, mutta ääni kuulosti kuristuneelta.

Elias toivoi, että he ymmärtäisivät. Että Elias teki tämän Seran vuoksi. Antaakseen Seran elää. Aleksi tarvitsi äidin. Markus voisi hyvin ottaa Eliaksen paikan. Elämästä tulisi helpompaa hänen perheelleen, pojalleen, kun olisi yksi piiloteltava kummajainen vähemmän.

Mutta taustalla olivat myös ne itsekkäät syyt, joita Elias ei todellisuudessa edes itselleen halunnut myöntää. Että hän ei vain kestäisi elämää ilman Seraa. Hän oli aina tiennyt, että tulisi joka tapauksessa elämään pitempään kuin yksikään ihminen... Oli väärin, että Sera olisi otettu häneltä pois kuitenkin nyt jo. Näin hän säästyisi itse siltä kauheudelta... Ja antaisi Seralle uuden mahdollisuuden.

46snapshot7a9a28f59b2c.jpg
”Älä tee sitä Elias, kiltti”, Sera aneli epätoivoisena. Tuijotti Eliasta järkytyksestä laajentunein silmin. Markus katseli vuoroin kauhistuneen näköistä Seraa ja aivan valojen nuoltavana järkähtämättä seisovaa Eliasta. ”Elias, älä tee mitään harkitsematonta nyt. Tule tänne”, Markuskin maanitteli ymmärrettyään tilanteen vakavuuden. Elias todella harkitsi tekevänsä jotain tyhmää, heittäytyvänsä johonkin mistä ei oikeasti tiennyt mitään.

586snapshot7a9a28f57b2c.jpg
Elias pudisti päätään. ”En voi. Antakaa anteeksi.” Sitten hän kääntyi. Elias yritti olla kuulematta Seran epätoivoista parahdusta, kun otti askeleen kohti kärsimätöntä lämpöä. Valot vain kiertelivät hänen ympärillään, eivät tulleet luokse ja sulautuneet niin kuin Seralla. Onnistuisikohan tämä sittenkään? Mutta Elias oli tuntenut vedon, taatusti.

b13snapshot7a9a28f53b2c.jpg
”Hyväksythän minutkin?” Elias mumisi hiljaa. Aivan kuin olisi puhunut jollekin elävälle. Lopulta se hyväksyi ja kietoutui Eliaksen ympärille. Ohjasi eteenpäin. Valot tulivat lähemmäksi, sulautuivat kiinni. Alkoi kihelmöidä kummasti. Eliaksen sydän hakkasi koko ajan kovempaa… Jotain tuntui tapahtuvan.

89bsnapshot7a9a28f55b2c.jpgd12snapshot7a9a28f53b2c.jpg
Kaikki tapahtui ihan silmänräpäyksessä. Markus ja Sera pystyivät vain katsomaan lamaantuneina, kuinka Elias käveli kauemmas... Ja sitten häntä ei enää ollut.

c8bsnapshot7a9a28f53b2c.jpgd5bsnapshot7a9a28f5fb2c.jpg

”Elias?” Sera ei saanut vastausta. ”Mutta eihän tämä näin voi mennä. Ei vain voi”, Sera syytti hiljentynyttä, rauhallista aukiota, joka vakuutti muuta.

Sera oli aina uskonut, että kaikki tapahtui ennalta määrätysti, oikein. Että kaikella oli tarkoituksensa. Mutta nyt hän ei voinut ymmärtää, miten tämä sopisi mihinkään suurempaan kokonaisuuteen. Ei Eliaksen pitänyt mennä, vaan hänen. Hän oli ollut siitä niin varma, niin kaikki muutkin. Mutta miksi nyt kävi näin? Tekikö Sera itse jotain väärin? Oliko kaikki ollut vain valhetta?

85esnapshot7a9a28f51b2c.jpg
Markus odotti toiveikkaasti hetken paikoillaan, kun Sera katseli ympärilleen. Mutta kun aukean pihavalot räpsähtivät vihdoin päälle muiden katuvalojen tapaan, kaikki näytti palautuvan normaaliksi. Mitään ei tulisi enää tapahtumaan.

Lisäksi aukealla puhalsi tuuli, ja se oli viileä. Puhalsi pohjoisesta. Lämpötilan oli täytynyt jo tippua ainakin parilla asteella. Siinä vaiheessa Sera oli kuitenkin jo vajonnut maahan voivotellen ja hiuksiaan repien. Markus terästäytyi ja painavasta surusta ja hämmennyksestä huolimatta asteli tämän luokse. Hänen täytyi olla taas se vahva.

f7snapshot7a9a28f53b2c.jpg
”Sera, rauhoitu. Mennään kotiin ja mietitään siellä mitä tehdään. Tule niin mennään”, Markus yritti sanoa rauhoittavasti, mutta ei kuulostanut lainkaan vakuuttavalta. Ei hänestä siltä tuntunutkaan, mieluiten hän olisi lannistunut maahan siihen Seran viereen kiroamaan. Mutta mitä se olisi enää auttanut. Ei hän ollut pystynyt tekemää mitään aiemminkaan, katsellut vain avuttomana... Antanut Eliaksen mennä.

”Ei se mitään auta. Ei millään ole väliä. Mä mokasin, petin kaikki. Mun olisi pitänyt mennä nopeammin. Mun takia...” Sera ärähti tuskastuneena ja viskoi vielä päätään. Puristi hiuksia tukoiksi käsiin, kuin yrittäen repiä itsensä hajalle.

”Se oli Eliaksen oma päätös”, Markus kiirehti sovittelemaan. ”Sä et voinut silloin mitään etkä voi nytkään. Unohdetaan tää hetkeksi, meidän pitää mennä kotiin ja rauhoittua ihan ensimmäiseksi.” Ei ehkä nimenomaan kotiin. Jonnekin vain, pois täältä. Mutta Sera pudisteli yhä hitaasti päätään ja hautasi kasvonsa syvemmälle käsiinsä. Markus yritti  laskeutua Seran tasolle, laittaa lohduttavasti edes nyt sen käden olalle, mutta sitten Sera sähähti varoittavasti. Tosin Markuskin oli tuntenut luonnottoman paljaasta ihosta huokuvan lämmön.

”Pysy kauempana.”

fc2snapshot7a9a28f51b2c.jpg
Markus otti ensin varovaisen askeleen kauemmas ymmällään ja sitten toisen nopeammin, kun Serasta huokuva lämpö muuttui näkyväksi. Liekit tarttuivat vaatteisiin, polttivat niitä hitaasti pois, ja jäivät  tanssimaan aivan ihon pintaan. ”Sera...Sera?” Markus kysyi varovasti. Seran ääni kuului kevyen huminan takaa kolkkona. ”Mä oon kunnossa.” Oli silti vaikea huokaista helpotuksesta. Mutta Markuksen ei auttanut muu kuin odottaa vaiti Seran rauhoittumista.

snapshot_7a9a28f5_1b2c8080copy.jpg

Sera nousi kevyen huokaisun saattelemana ja käveli vakain askelin kohti lampea. Palavat, hiiltyvät kangaskappaleet leijuivat hänen jäljessään kuin irvokkaat lumihiutaleet. Markus katseli ensin epävarmana Seran menoa kunnes varmistui siitä, että tämä oli kunnossa kummallisesta ulkoisesta tilastaan huolimatta. Sitten Markus katsoi paremmaksi vahtia, ettei kukaan näe. Onneksi katu ja läheisten talojen pihat näyttivät aivan yhtä tyhjiltä kuin vielä aiemminkin. Markus havahtui kun kuuli hiljaista sihinää ja kääntyi juuri nähdäkseen, kuinka punaisten, vahingoittumattomien hiusten peittämä päälaki katosi pinnan alle kevyen savun keskelle.

13fsnapshot7a9a28f5fb2c.jpg
Kun Sera ilmestyi uudestaan pian pintaan, loputkin vaatteet jäivät vain riekaleina kellumaan hänen ympärilleen. Markus kiirehti riisumaan paitansa, jotta he voisivat edes jotenkin säädyllisesti päästä kotiin. Tilanne olisi voinut olla kiusallinen, ehkä huvittavakin, mutta molemmat toimivat vain tyhjin ilmein mitään sanomatta.

”Nyt tarvittaisiin Eliasta varoittamaan ohikulkijoista”, Markus huomasi automaattisesti ajattelevansa Seraa auttaessaan. Mutta Eliasta ei ollut enää. Nyt vasta tämä lopullinen ymmärrys tuntui rysähtävän päälle kaikella voimalla. Melkein henki salpaantui ja keho lamaantui hetkeksi kokonaan. Tähän Markus ei ollut valmistautunut, menettämään Eliasta.
Mutta pahin oli vasta edessä. Täytyi itse pysyä vahvana ja mennä kertomaan muille.


***

3acsnapshotf5920af07b3c.jpg
Jonnalla oli tylsää. Hän oli tullut kotiin kuitenkin liian hitaasti siltä pieneltä kävelyltään… Sera, Elias ja Markus olivat jo ehtineet lähteä Saagan mukaan. Olisi Jonna halunnut hyvästellä Seran, mutta enää ei sille voinut mitään. Ehkä kuitenkin parempi, että Seralla oli mahdollisimman vähän hyvästeltäviä.

93csnapshotf5920af09b3c.jpg
Ja nyt täytyi vain odottaa, ja keksiä tekemistä. Sillä aikaa kun oli yksin.

6e2snapshotf5920af07b3c.jpg
”Peili…”

e72snapshotf5920af07b3c.jpg
Jonna katseli ilmeettömästi kuvajaistaan. Sekin oli niin paljon muuttunut. Häntä tuijotti takaisin väsyneen näköinen, hetkessä vuosia vanhentunut tyttö. Hirmu ison vatsan kanssa.
204snapshotf5920af07b3c.jpg

Elias oli aina tullut piristämään, jos Jonna oli alla päin. Viimeksi sinä aamuna.

4d6snapshotf5920af09b3c.jpgd5dsnapshotf5920af0bb3c.jpg
Jotain hölmöä ja lapsellista, mutta kuitenkin piristävää. Elias vain oli sellainen. Maailman paras isoveli.

360snapshotf5920af0bb3c.jpg
Ja Jonna arvosti jokaista lapsellekin annettua huomionosoitusta niin paljon. Tuntui, että sitä odotti joku muukin. Ettei Jonna ollut yksin.

734snapshotf5920af01b3c.jpg
Senkin hetken jälkeen he molemmat nauroivat hetken yhdessä.

166snapshotf5920af03b3c.jpg
Mutta nyt Elias ei ollut piristämässä tai viihdyttämässä. Täytyi hetki pärjätä ilman sitä ylihuolehtivaa isoveljeä.

7e3snapshotf5920af09b3c.jpg
”Noh, mitään tällaista et olekaan vielä nähnyt? Uusi puoli musta vai mitä?” Jonna jutteli peilille ääneen. Esitteli vatsaansa, uutta puolta itsestään. Pysyi hädin tuskin vakavana.

1f1snapshotf5920af03b3c.jpg
Ja kuvitella, että vielä hetki sitten hän ei edes vielä nähnyt itseään kokonaan siitä… Melkein alkoi taas pelottaa.

164snapshotf5920af09b3c.jpg525snapshotf5920af0bb3c.jpg

”No niin, se siitä.” Jonna ei näyttänyt enää ihan yhtä rähjääntyneeltä. Alkoi entistä kärsimättömämpänä odottamaan kotiin palaavia. Vaikka tiesikin, ettei siitä tulisi mikään pelkkä iloinen jälleen näkeminen.


Mutta hän ei osannut lainkaan odottaa sitä, minkä ilta sitten toi tullessaan.


***

snapshotf5920af07b2c.jpg
Kaikki oli rauhallista, kun Markus ja Sera sitten palasivat. Nopean siistiytymisen jälkeen koitti väistämätön. Ensin Markus varmisti, että ketä talossa oli. Aleksi nukkui ja Jonna odotti huoneessaan, ilmeisesti onneksi kuulematta tai huomaamatta heidän paluutaan.

snapshotf5920af01b2c.jpg
”Jonna, ootko hereillä?” Markus huikkasi varovasti lähestyessään ovea. Huoneesta kuului epämääräinen murahdus. ”Nyt olen.” Jonna ainakin kuulosti omalta itseltään, ei vielä epäillyt mitään. Markuksesta taas tuntui ihan kamalalta. Jotenkin tältä täytyy tuntua sodan surusanomien viejistä tuoreen leskin ovella. Markus veti henkeä, asetteli kasvonsa peruslukemille – hymyyn hän ei kyennyt – ja astui sisään.

snapshotf5920af01b3c.jpg
"Oota mä vähän venyttelen", Jonna pyysi astellen hitaasti kohti Markusta käsiään venytellen, päästellen kissamaisia ääniä. Markus odotti hampaitaan kiristellen. Yritti kuitenkin jotenkin pysyä rauhallisena. Ettei Jonna saisi tietää väärällä tavalla, oli vähän häilyvää kuinka vahvasti Jonna pystyi tunteita poimimaan.

snapshotf5920af03b3c.jpg
”No nyt. Tuota…” Jonna aloitti. Markus säikähti heti vähän lisää. Oliko Jonna jo arvannut, että jokin oli pielessä? Voi miksi juuri Markuksen piti tulla kertomaan…


”Ymmärrän, että tilanne on vähän hankala. Muakin harmittaa, etten ehtinyt kotiin ennen kuin te lähditte. En tiedä siis onko tää vähän kummallista kysyä, mutta menihän kaikki sujuvasti? Niin kuin hyvin, niin kuin Sera halusi?” Jonna sanoi Seran nimen epävarmasti ja tunnustellen. Markuksen täytyi varoa huokaisemasta ääneen helpotuksesta. Jonna ei tiennyt asian oikeaa laitaa, ei vielä. Täytyi vain keksiä, miten nyt parhaiten kertoa. Varovasti…

snapshotf5920af0fb3c.jpg
”Ai, meni vai? No hyvä sentään niin”, Jonna totesi hymyillen. Markus oli täytynyt hetken näyttää rentoutuneemmalta ulkoisesti ja Jonna tulkitsi sen niin kuin halusi.

”Missä sitten Elias on? Haluan nähdä, että silläkin on kaikki hyvin.” Markus ei voinut sille mitään. Jotain kylmää hyökyi hänen sisälleen, ahdistava möykky nousi kurkkuun. Voi Elias… ”Mihin se Elias jäi”, Markus kuuli Jonnan mutisevan syyttävästi. Ja ymmärsi liian myöhään mitä tämä aikoi.

snapshot_f5920af0_fb3cbb97.jpg

Jonna oli jo puristanut silmänsä kiinni keskittyneeseen irveeseen. ”Älä, Jonna!” Mutta sitten Jonna jo avasi silmänsä ja näytti kertakaikkisien hämmentyneeltä.

5f4snapshotf5920af01b3c.jpg
”Mutta… Miksi Sera on täällä? Missä Elias on?” Jonna kysyi ohuella äänellä. Markus veti henkeä ja aloitti sitten mahdollisimman rauhallisella äänellä mutta kuitenkin kiireesti, ennen kuin Jonna hermostuisi lisää: ”Jonna, rauhoitu ja kuuntele. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin odotettiin. Me emme voineet Seran kanssa estää, kun Elias päätti…” Päätti jättää heidät kaikki astumalla Seran tilalle? Että Elias oli nyt poissa lopullisesti? Totta, mutta Markus ei mitenkään voinut sanoa sitä ääneen Jonnalle. Ei kenellekään. Kurkku kuroi itsensä umpeen siinä kohdassa.

853snapshotf5920af03b3c.jpg
”Mitä? Eikö Seran pitänyt lähteä lopullisesti? Missä sitten Elias on? Missä mun veli on?” Jonna tivasi heikolla äänellä, joka särkyi lopuksi. Markus onnistui pudistamaan aavistuksen päätään. Vastaamaan vihdoin Jonnan kysymykseen. ”Ei”, Jonna henkäisi.

snapshotf5920af09b3c.jpg8c1snapshotf5920af0db3c.jpg
”Ei ei ei ei…” Jonna toisteli ja perääntyi kauemmas. Törmäsi pöytään ja yritti sittenkin vielä kauemmas, painautui pöytää vasten.

”Jonna, olen pahoillani. Mutta vielä ei tiedetä mitään varmasti. Elias voi vaikka palata minä hetken hyvänsä.” Sekin oli totta, Markus ei ollut saanut tilaisuutta kysyä Seralta oliko tämä aivan varma, että Elias oli poissa lopullisesti. Laiha lohtu, se mahdollisuus, mutta Jonna täytyi jotenkin saada rauhoittumaan.

”Ei, Elias ei ole missään poissa. Missä mun veli on? Sä valehtelet. Kerro missä Elias on?” Jonna alkoi melkein huutaa käsiensä lomitse.

”Jonna rauhoitu.” Markuksen ääni ei paljon rauhoittanut. Jonna kuulosti niin lohduttomalta, Markuksen itsensä ääni niin säälittävältä…

b58snapshotf5920af0fb3c.jpg
Ja sitten Jonna huusi, parahti tuskasta säikähtäneenä. Tarttui vatsaansa kouristuksen omaisesti. ”Jonna, sun täytyy rauhoittua”, Markus yritti vielä epätoivoisesti. Tosi asiassa hänkin oli nyt aivan yhtä säikähtänyt kuin Jonna.

afesnapshotf5920af09b3c.jpg
”Missä… Elias on…” Jonna nyyhki ja huusi uudestaan, puristi kaksin käsin vatsaansa.

Markus ei tiennyt mitä voisi vielä tehdä. Hän oli yrittänyt olla parhaansa mukaan hienovarainen, mutta kaikki oli mennyt mitä ilmeisimmin pieleen. Nyt Markus ei tiennyt miten voisi edes yrittää auttaa. Hän ei tiennyt, mutta joku muu tiesi, edes jotain tällaisesta. Vaikka Markus kyllä epäili, halusiko Jonna edes nähdä Seraa. Mutta muuta mahdollisuutta ei ollut.

”Sera! Tule tänne, äkkiä!”

137snapshotf5920af0bb2c.jpg
Markus odotti kiusaantuneena ja hermostuneena sen lyhyen ajan, jonka Sera vietti Jonnan huoneessa. Hän olisi voinut, ehkä olisi pitänytkin, vähän miettiä miltä itsestä tuntui. Yrittää koota itsensä. Mutta yksikään ajatus ei tuntunut kulkevan päässä. Vain palasia, toinen toistaan ahdistavampia, jotka Markus työnsi sivuun. Kuten ne hätäiset äänetkin, joita huoneesta kuului. Seran nopea, rauhoitteleva puhe ja Jonnan itku, satunnaiset voihkeet ja syvät, hampaiden läpi otetut hengenvedot.

a08snapshotf5920af0bb2c.jpg
Sitten Sera tuli. ”No?” Markuksen tiukka ääni sai Seran sävähtämään. Nainen syytti kaikesta itseään. Sera kokosi itsensä ja pudisti surkeana päätään. ”Jonna synnyttää nyt. En voi olla varma, mutta uskon niin.” Markusta kylmäsi.

snapshotf5920af0db2c.jpg
”Mikset sitten mene takaisin? Sä olet ainoa, joka tässä voi mitenkään auttaa”, Markus sanoi liioitellun rauhallisella ja aprikoivalla äänellä. Lähellä oli tiuskaisu, oli hermot liian kireällä.

”Menisin, mutta Jonna jotenkin muuttui. En tiedä, mitä tapahtui, mutta se on nyt ihan muissa maailmoissa. Hääti mut pois ja puhui jotain kumppanista. Markus, mä en tiedä yhtään mitä tehdä”, Sera vaikeroi. Markuskaan ei keksinyt enää mitään. Huoneesta kuului, kuinka joku asteli raskain askelin kohti ovea. Tömähdys ja raskaita hengenvetoja. ”Mä en saa sitä edes pysymään paikoillaan”, Sera ynähti tukkoisella äänellä. Markuksen olisi pitänyt mennä ja sulkea nainen syliinsä. Mutta ruumis oli lyijyä ja pää löi tyhjään. Se tunne, kun ei voi tehdä mitään toista auttaakseen. Kamalinta kaikista.

d66snapshotf5920af07b2c.jpg
Sitten Saaga tuli. Sekä Markus ja Sera huokaisivat helpotuksesta, mutta vain lyhyesti nähdessään naisen ilmeen. Tuikea kuin lapset pahanteosta kiinni saaneella äidillä.

snapshotf5920af0fb2c.jpg
”Olen hetken ulkona hengähtämässä, kun sain Aleksin nukkumaan, ja mitä täällä sillä aikaa tapahtuu?” Saaga antoi katseensa kiertää kahta lannistuneen ja syyllisen näköistä ihmistä edessään. Eliasta ei näkynyt ja nopea haravointi paljasti, ettei tämä ollut lähimaillakaan. Satojen kilometrien päässä jos ollenkaan. Saaga kohotti kulmakarvaansa. Mutta nyt Jonna oli tärkeämpi.

”Olen pahoillani, Saaga. Asiat ei menny ihan kuin luulin. Elias on…” Sera pudisti päätään. Saaga nosti kätensä, kun Sera aikoi jatkaa. ”En halua kuulla nyt. Oli ikävää, miten Jonna sai ilmeisesti tietää liian nopeasti. Mutta kuinka kauan aikaa sitten Jonnan synnytys tarkalleen käynnistyi?” Markus ja Sera vilkaisivat toisiaan lyhyesti. Saaga oli tainnut tuntea kaiken.

423snapshotf5920af09b3c.jpg
Sitten ovi avautui ja Saaga riensi vastausta odottamatta Jonnaa vastaan.

6cdsnapshotf5920af0fb3c.jpg
”Mihin olet menossa? Mikä on olo?” Saaga kysyi rauhallisesti. Jonna yritti ensin kiertää Saagan, mutta Saaga astui eteen. ”Väistä, pitää mennä”, Jonna vain vastasi kolkolla, vieraalla äänellä.

1besnapshotf5920af01b3c.jpg
Sera terästäytyi ja veti henkeä. ”Tästäkin yritin kertoa. Ensin Jonna oli ihan tavallinen reilun vartin ajan ja sitten… En tiedä”, hän yritti selittää. Mutta Sera suorastaan säikähti, kun Saaga sitten kääntyi hänen puoleensa vaativana ja tiukan näköisenä. ”Tätä on vai jatkunut jo jonkin aikaa, niinkö? Mitä tarkalleen tapahtui?” Sera puri hetken huultaan.

”Ensin Jonna oli hetken hiljaa ja sillä oli ihan lasittunut katse. Sitten Jonna hääti mut pois ja puhui lähtemisestä ja kumppanista. En tiedä muuta.” Sera lopulta puuskahti. Ja toivoi, ettei häntä tentattaisi enää sillä tavalla. Tuntui tarpeeksi kurjalta jo valmiiksi, eivät olleet kyyneleet kaukana. Täytyi vielä pidättäytyä suuttumasta Saagalle tai kenellekään muulle tapahtuneesta, uusi syttyminen ei ollut kaukana. Markuskin astahti vähän kauemmas.

c83snapshotf5920af07b2c.jpg
”No… Hyvä on. Anteeksi. Mutta olen itsekin hermostunut, tätä en osannut odottaa”, Saaga pahoitteli. Ja Sera ymmärsi, teki melkein mieli pyytää anteeksi vastauksen tiuskaisemista.

”Mitä et osannut odottaa?” Markus kysyi kun naiset olivat hetken vain rypeneet syyllisyydentunnoissaan hiljaisuudessa eikä kukaan keksinyt mitään. Vilkuiltiin Jonnaakin varoen, jos tämä vaikka päättäisi syöksyä pois paikalta sinne minne olikin menossa.

Sitten Saaga aloitti, mietteliäänä: ”Lajini synnytys on hieman erilainen. Paikalla saa mun kokemuksen mukaan olla vain lapsen isä, kumppani jonka kanssa side on tehty. Antamassa tukea. Mutta Jonna vakuutti, ettei sidettä syntynyt joten toivoin, että se vaade vain ohitettaisiin.”

Markus ja Sera olivat hiljaa, kunnes Sera sitten kysyi: ”Mitä tämä sitten tarkoittaa? Mihin Jonna on menossa?”

bdsnapshotf5920af0db3c.jpg
Saaga painoi katseensa. ”Yrittää ilmeisesti silti päästä Kallen luokse. Olen pahoillani, en osannut odottaa tätä. En tiedä tarpeeksi.” Markus oli hiljaa, mietteliäänä. Hänestä tuntui siltä, kuin jotain pitäisi muistaa ja tehdä. Mies oli hetken jossain muualla. Sera ottikin seuraavan puheen vuoron.

”Mutta Kallehan voi olla missä tahansa”, Sera totesi varovasti ja vilkaisi sitten Jonnaa. Tämä tuijotti eteensä, puristi välissä kädet nyrkkiin samalla kun leukaperät kiristyivät. Seran teki mieli mennä ja pakottaa Jonna maahan ja… noh… synnyttämään kunnolla. Tästä ei tulisi mitään tätä menoa, hänkin tiesi sen verran.

Saaga oli nopea jatkamaan, kiirehti päätöksen tekoa. ”Niin voi. En tiedä varmasti, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jonna todennäköisesti lähtee kohti Kallen olinpaikkaa, oli se sitten miten kaukana tahansa. Ei päästä ketään ylimääräistä lähelleen. Ja jos onni käy, pysähtyy jossain vaiheessa pakon edestä synnyttämään… Jonnekin.”

68fsnapshotf5920af0db3c.jpg
Sera painoi katseensa. Hänellä ei ollut mitään ratkaisua tilanteeseen, josta ei edes tiennyt paljon. Ahdisti ja pelotti. Kyseessä oli ehkä Jonnan ja tämän lapsen henki.

”Jos onni käy sanot?” Sera mumisi lainkaan piristymättä. ”Jonna saattaa siis synnyttää vaikka keskellä kaupunkia tai keskellä metsää?” Sera pudisti toivottomana päätään. Tämä oli hänen syytään. Mutta sen toistelu ei nyt auttaisi.

”Niin. Mutta munkin ensimmäinen synnytys tapahtui keskellä metsää. Nael kuoli ja vieläpä toisessa maailmassa, joten kun muuta ei ollut menin vain kauas kaikista. Ehkä niin käy Jonnallekin ja sitten kaikki voi vielä mennä hyvin”, Saaga ehdotti toiveikkaana. Enemmän yritti vakuuttaa itseään kuin muisti, että paikalla oli muitakin, jotka saattaisivat kiusaantua.
6snapshotf5920af0fb2c.jpg

Tosin Markus ei kuunnellut. Mietti edelleen kulmat rypyssä jotain. Vihdoin Serakin huomasi tämän ja kohotti katsettaan aavistuksen. ”Markus?” Hän kysyi varovasti. ”Mitä mieltä sä olet?” Aivan kuin jotain voisi muka tehdäkin. Eihän Jonnaa voinut esimerkiksi yrittää sitoa paikoilleen. Pahimmassa tapauksessa siinä syntyisi vain enemmän vahinkoa. Markus ei vastannut, Sera huokaisi ahdistuneena.

Kun Jonna lähti jatkamaan matkaa, kukaan ei estänyt. Siis aluksi.

c31snapshotf5920af01b3c.jpg
”Jonna, katso minuun”, Markus sanoi tiukasti ottaen tyttöä hartioista kiinni. Varovasti, mutta varmasti. Sekä Sera että Saaga perääntyivät hämmentyneinä. Mitä Markus aikoi? Jonna ainakin näytti yhtä tyytymättömältä kuin Saagan yrittäessä pysäyttää hänet.

699snapshotf5920af0fb3c.jpg
”Sanoit sen itse, sinulla ei ole sidettä Kallen kanssa. Sä et tarvitse sitä mihinkään.” Jonna pudisti hitaasti päätään. ”Mutta Kalle on lapsen isä”, Jonna intti vastaan. Kuulosti silti vähän vähemmän konemaiselta. Sera oli edelleen ymmällään, mutta Saaga oli toiveikas. Saisiko Markus käännettyä jotenkin Jonnan pään? Mutta Saagapa ei tiennyt, mistä oikeasti oli kyse. Miksi Jonna oikeasti epäröi, ei vain ohittanut Markusta niin kuin muita.

Markus vilkaisi nopeasti naisia hänen takanaan. Olivat aivan kuuloetäisyydellä. Mutta Jonna tarvitsi jotain muutakin vakuuttuakseen, muistaakseen. Kaikki, mitä hän tarvitsi, oli täällä. Markus nielaisi.

26dsnapshotf5920af07b3c.jpg
”Haluat jonkun, jonka kanssa sulla on se tunneside, niinhän?” Jonna nyökkäsi hitaasti. ”Tietenkin.” Voi ei, kuulosti taas konemaiselta. Markus nielaisi hätäännyksen tunteen. Ei ollut varaa viivytellä tai yrittää kierrellä. ”Muistatko yön pari päivää sen jälkeen kun tulit? Eikö se ole tarpeeksi?” Jonna oli hiljaa. ”Sen jonka olimme yhdessä.” Markus kuuli parin tyrmistyneitä henkäyksiä takaansa. Ei ollut aikaa kääntyä. Vieläkin Markus epäili hetken, puhuiko hän nyt Jonnalle vai sille jollekin oudolle kuorelle, joka oli ottanut tytön valtaansa hetki sitten.

snapshot_f5920af0_bb3cc1a9.jpg

”Muistan”, Jonna lopulta henkäisi ja räpytteli silmiään. ”Markus”, Jonna huokaisi nimen, kuulostaen helpottuneelta. ”Mutta mitä tapahtuu?” Markus naurahti kommentille, myös helpottuneena. Tämä oli taas Jonna. "Hyvä, että palasit. Ei muuta."

Markus päästi varovasti irti Jonnasta. Enää tällä ei ollut kiire minnekään. Hänen takanaan Sera ei osannut muuta kuin tuijottaa.

snapshotf5920af09b2c.jpg
”Saaga… Tarkoittaako tämä, että Markus ja Jonna…” Sera pudisti hitaasti päätään. Tuntui tyhjältä. Ehkä hänestä kohta tuntuisi helpottuneelta, vihaiselta tai petetyltä. Tai kenties kaikkia. Mutta nyt tuli liikaa informaatiota, Sera ei ymmärtänyt.

Saagan suu oli yhtä tiukkaa viivaa, kulmat painuivat äkäisesti. ”Tarkoittaa mitä tarkoittaa. Mutta tämä antaa Jonnalle ja lapselle paremman mahdollisuuden. Se on nyt tärkeintä.” Sitten Saaga astui Jonnan ja Markuksen luokse. Jonnan ilme alkoi näyttää jo taas tuskastuneemmalta, Markus odotti varuillaan. ”Puhutaan siitä myöhemmin, Jonna on nyt tärkein”, Saaga sähähti Markukselle alkaessaan sysiä molempia kohti Jonnan huonetta.

snapshot_f5920af0_5b3cc370.jpg
”Mitä mä voin tehdä?” Sera kysyi hätäisesti loittonevilta seliltä. Saaga ei edes hidastanut kulkuaan. Markus oli jo mennyt edeltä, Jonna vaappui hitaasti perässä.

”Sun on parempi odottaa ulkona, kun Jonna jo kerran hääti sut pois. Toivon, ettei minulle käy samoin. Ai niin, ja parempi miettiä hyvä selitys sille, miten näin pääsi käymään.” Saaga oli taas yhtä äkäinen kuin saapuessaan. Sera yritti vain toistaa itselleen, että Saagalla oli paljon pelissä yhtä aikaa. Mutta silti yhtä lailla kiukutti ja itketti.

964snapshotf5920af07b3c.jpg
Saaga ilmeisesti sai jäädä auttamaan, Markuksen täytyi jäädä. Ovi suljettiin, Sera jäi yksin. Niin yksin. Tuntui yhtä aikaa tyhjältä ja liian täydeltä. Ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Parkua vai kävellä hiljaa ympyrää. Mutta odottamaan hän joka tapauksessa vain pystyisi. Vain odottamaan.


***

abdsnapshotf5920af07b3c.jpg
Lopulta Sera pysähtyi vain istumaan paikoilleen. Ja pysyi siinä pitkään, kuunnellen. Äänet eivät olleet miellyttäviä, mutta Sera sai itsensä hädin tuskin käymään välillä Aleksin luona. Jos häntä vaikka sittenkin tarvittaisiin. Jos hän sittenkin voisi olla hyödyksi eikä olisi juuri silloin paikalla.

706snapshotf5920af09b3c.jpg
”Elias… Elias lupasi, että olisi täällä kun… Miksi se rikkoi lupauksensa?” Jonna huohotti. Ähkäisi välissä ja sähähti kivusta hampaat yhteen puristettuina. ”Helvetti, Elias…”

e1esnapshotf5920af0db3c.jpg
”Jonna, yritä rauhoittua. Tätä kestää vielä jonkin aikaa”, Saaga tuli leppyyttelemään. Hän ei sanonut mitään Eliaksesta itse. Markus seisoi nurkassa yrittäen katsella kaikkea muuta kuin lattialla vaikeroivaa Jonnaa. Oli jo pariin kertaan kysynyt oliko hänen ihan välttämätöntä olla paikalla nyt, kun Jonna oli taas normaali. Mutta Saaga ei halunnut ottaa riskiä, tästä tulisi muutenkin hankalaa. Ainakin supistukset olivat jatkuneet liian pitkään vain puolivahvoina, Jonna alkoi väsyä eikä vielä ollut edes ponnistusvaihe.

Jonna tunsi käden alaselällään, kosketus tuntui lämpimältä ja rentouttavalta. Äiti auttoi siinä missä kumppanin olisi pitänyt olla. Mutta vaikka keholla oli nyt vähän helpompaa, mieli ei rauhoittunut. ”En rauhoitu! Elias lupasi!”

450snapshotf5920af09b3c.jpg
Elias lupasi, ettei se jättäisi mua. Olisi tukena. Mutta ei. Miksi? Missä Elias on?!” Kyyneleet alkoivat taas valua pitkin Seran poskia hänen kuullessaan vanhan talon seinien läpi kaikuvat äänet. Elias oli luvannut hänellekin, ettei jättäisi. ”Jos se suinkin on vain mahdollista…” Miksi asioiden oli pitänyt kääntyä tällaisiksi? Sera hätkähti kuullessaan kolahduksen ja räsäyksen. Puri huultaan kuullessaan seuraavat sanat.

snapshot_f5920af0_9b3dfce2.jpg
”Markus kerää lampun jäännökset pois lattialta!” Saaga ensimmäiseksi käski kun Jonna noustessaan onnistui huitaisemaan sen alas. Markus totteli kuuliaisesti, Jonna ei näyttänyt huomaavan mitään. Tuskastui vain kun kipu ei edellisessä asennossa lähtenyt mihinkään.

”Miksei tää voi jo loppua? Mä en halunnut tätä näin, Eliaksen piti olla täällä! Elias!” Jonna huusi veljensä nimeä, kunnes parahti taas tuskasta. Sitten hän alkoi hokea sitä samaa nimeä nyyhkien.

434snapshotf5920af05b3e.jpg
”Elias miksi sä hylkäsit mut? Mikset sä tule takaisin? Mä tarviin sua. Elias…” Juuri Elias oli toivottanut hänet tervetulleeksi, hyväksynyt. Tukenut koko ajan. Saanut Jonnaan odottamaan enemmän lapsensa syntymää, olemaan positiivisempi. Mutta missä veli oli nyt, kun Jonna tätä eniten tarvitsi? Kaikki mureni sen talvisen, kylmän illan kaltaiseen synkkyyteen Jonnan sisällä. Jonna jäi sittenkin yksin tämän kanssa.

Saagan oli turha yrittää rauhoitella Jonnan huutoa hiljaisemmalla äänellä. Takaisin huutaminen ei olisi auttanut mitään… Ja sitä paitsi hän tunsi samoin. Vai mikä oli tärkeämpää, kuin olla rakkaidensa kanssa, auttamassa kun tarvitaan? Mutta se Eliaksesta. Jonna kuulosti siltä, kuin häntä revittäisiin kappaleiksi. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei auttanut edes yrittää vakuuttaa, että lapsi oli nyt tärkeämpi kuin kadonnut isoveli.


Lohduttavat sanat ja lempeät kädet Jonna ravisti pois.

266snapshotf5920af0db3c.jpg917snapshotf5920af01b3c.jpg
Sera ei voinut sille mitään. Hän alkoi taas itkeä. Mikään hänen elämässään ei ollut niin kauheaa kuin tämä ilta, hän ei olisi mitenkään osannut valmistautua… Tuntui, kuin Jonna olisi koko ajan syyttänyt suoraan häntä. Jos Jonnalle tai lapselle tapahtuisi jotain pahaa, se olisi hänen syytään…

snapshotf5920af0fb3e.jpg
Samaan aikaan Jonnalta loppui taas voimat. Olisi pitänyt säästää johonkin muuhun kuin turhaan huutamiseen. Mutta tuntui siltä, kuin millään muulla ei olisi väliä kuin sillä, että Elias tulisi jotenkin takaisin. Lapsikin oli vain tiellä, syntyisi jo, kaikkien Jonnan ongelmien alku ja juuri. Jonna alkoi turhautuneena kiskoa hamettaan pois tieltä.

1f2snapshotf5920af0fb3e.jpg
”Anna tilaa, Markus.” Saaga veti hiuksensa olkapäiden taakse. Markus sysättiin syrjään ennen kuin hän ehti itse väistää. Ja mielihyvin mies vetäytyi taas takaseinälle. Jonna polvistui sängyn viereen ja puristi patjaa käsiinsä, Saaga kumartui auttamaan.

snapshotf5920af0db3f.jpg
Sera havahtui, kun kuuli oven käyvän. Sitten valot syttyivät eteiseen ja portaikkoon. Oli hetken melkein hiljaista, kunnes Jonnan uuden tukahtuneen parkaisun jälkeen alkoi kuulua juoksuaskeleita.

12bsnapshotf5920af0fb3f.jpg
Samuli laittoi aulankin valot päälle ennen kuin huomasi, että huoneessa oli joku.


”…Sera? Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Sera veti henkeä pari kertaa, hän oli hädin tuskin ehtinyt väistää, säikähti tulijaa. Oli hermot tiukalla. Sydän hakkasi kurkussa. Mutta sitten piti vetää henkeä ja antaa vielä vastauksia.

7c0snapshotf5920af0db3f.jpg
”Tiedäthän, että mun piti lähteä. Kaikki ei mennyt ihan kuin suunniteltiin, ja Elias… Tuota… Katosi. Jonna ei ottanut asiaa niin hyvin ja synnytys käynnistyi”, Sera selitti nopeasti. Hänen oli tarkoitus, tuntui siltä että pitäisi, pyydellä taas vuolaasti anteeksi töppäystään ja hyödyttömyyttään. Mutta sanoja ei tullut enempää.

62asnapshotf5920af01b3f.jpgsnapshotf5920af05b3f.jpg
Hetken kuului Saagan ja Markuksen puhetta. Samulin ilme muuttui kummastuneesta äkäiseksi. ”Mutta… miksi ihmeessä Markus… Mitä täällä on tapahtunut?” Kuului taas Jonnan itkun sekaista huutoa ja raskasta hengitystä. Ja lisää itkua. ”Tuo ei voi olla normaalia. Sera, mitä täällä on tapahtunut!?”

e71snapshotf5920af0fb3f.jpg
Sera pudisti päätään. Hän oli ihan lukossa, ei voinut sanoa yhtään mitään. Sisällä kuohui ja heikotti.


”Sera mit…” Samuli keskeytti kun näki Seran. Nainen tärisi ja pyyhki kiivaasti kasvojaan.

”Anna anteeksi, Samuli. E-en oikein tiedä. En tiedä mitään. Mutta koko ilta… Tätä on jatkunut koko ilta ja o-olen vain istunut täällä. Ei taas, anna hetki niin…”

9c3snapshotf5920af05b3f.jpg
Samuli häpesi hetken itseään. Olisi pitänyt käyttäytyä vähän vähemmän äkkipikaisesti. Mutta tuntui, että aina tällaisissa tilanteissa hän oli se viimeinen, joka sai tietää… Nytkin hän odotti hampaitaan kiristellen, kuinka Sera nikotteli ja niiskutti hetken. Sitten nainen rykäisi ja taas suoristautui.

289snapshotf5920af03b3f.jpg
”Olen pahoillani, en olisi saanut huutaa”, Samuli aloitti varovasti. Vaikka hän olisi halunnut olla kaikkea muuta kuin varovainen. Hänen tyttärensä kärsi! Ja kenen takia? Samuli ei tiennyt, kenen kurkkuun käydä.

”Ei se mitään”, Sera vakuutti hieman epävarmasti. Pyyhki vielä kasvojaan. ”Markus on ainakin siellä ihan syystä, selitän myöhemmin. Nyt meidän pitää vain odottaa täällä ulkopuolella, Saaga pyysi niin. Uskon, että vaimosi tietää mitä tekee.” Samuli nyökkäsi vakavana. Eniten Jonna tarvitsikin nyt äitiään. Eikä Sera vaikuttanut niin tiedottomalta kuin väitti. Samuli jopa vähän rauhoittui.

snapshotf5920af01b3f.jpg
Sitten huoneesta kuului vauvan parkaisu. Samuli pysähtyi kuuntelemaan helpottuneen näköisenä. ”Voi… Se taitaa olla ohi nyt”, Samuli totesi.

ad5snapshotf5920af01b3f.jpg
Serakin huokaisi helpottuneena. Huoneesta kuului puhetta, mutta siitä ei saanut selvää. Liian nopeaa ja hiljaista. Lisäksi helpottuneita naurahduksia.

”No, ehkä me kohta voimme mennä katsomaan, miten siellä jaksetaan. Ja sanoinhan, että Saaga osaa hommansa.” Samuli ja Sera vilkaisivat toisiaan jo ymmärtäväisesti. Lähtivät yhdessä tuumin kohti sen illan muuten kiinni pysynyttä ovea.

c18snapshotf5920af0db3f.jpg
Sitten molemmat pysähtyivät. Huoneessa Jonna alkoi taas yhtäkkiä hengittää raskaasti ja äännähti pelästyneenä. ”Miksi tää jatkuu? Äiti?” Ja nyt muidenkin puheesta sai selvää.

Markus, ota poika äkkiä! Sieltä on tulossa vielä toinen.” Jonnan säikähtänyt parahdus.

”Mutta Saaga, miten…”

”Ei ole aikaa. Noin, väistä nyt.” Markus sanoi vielä jotain, mutta se hukkui Jonnan parkaisun alle.

491snapshotf5920af05b3f.jpg
Sera kuunteli hengittämättä, kuinka painajaismaiset äänet palasivat. Jonnan huudot ja nyyhkäisyt ja Saagan tiukat käskyt, tärisevällä äänellä sanotut. Sydänkin sykki rinnassa jotenkin hitaasti, aivan kuin koko keho olisi päättänyt olevansa liian järkyttynyt tekemään mitään. Raajat puutuivat.

c42snapshotf5920af01b3f.jpg
”Samuli?” Sera kuiskasi käheällä äänellä. Mieskin näytti jäätyneen paikoilleen, ei huomannut Seraa ollenkaan.

52dsnapshotf5920af09b3f.jpg
”Mä…” Sera piti tauon, kun Jonna veti ensin pari kertaa syvään henkeä ja ponnisti huudon saattelemana. Sitten Sera ei enää kestänyt sitä taakkaa. Hänen täytyi jotenkin yrittää hyvittää… Löysätä rinnassaan olevaa solmua. ”Mä olen pahoillani. Mä en yhtään tiennyt, että jotain tällaista… Mä en tarkoittanut…”

snapshotf5920af0bb3f.jpg
Sera säikähti niin, että yritti ensin rimpuilla pois. Mutta Samuli painoi hermoraunion naisen turvallisesti syliinsä. ”Kaikki hyvin, Sera”, Samuli toisteli rauhoittavasti, kunnes Seran raajat muuttuivat rautakangista taas eläviksi.

4snapshotf5920af05b3f.jpg
”En voisi syyttää sinua, tapahtui mitä tahansa. Olet hyvä ihminen, tiedän sen.” Sera hymyili varovasti ja nyökkäsi. ”Mutta…Elias…”

”Ei nyt puhuta siitä. On tärkeämpää varmistaa että Jonna ja lapsi… lapset ovat kunnossa.”

snapshot_f5920af0_db3f2fa9.jpg
Kuin painoksi Samulin sanoille huoneesta kuului vasta hiljentyvän vauvan kitinän lisäksi toinen parkaisu. ”Vau. Lapsilla taitaa olla ikäeroa vain pari minuuttia”, Sera huomasi toteavansa ensimmäisenä. Molemmat jäivät odottamaan kuin koirat, saisivatko mennä sisälle. Kuului taas sitä puhetta ja naurahduksia, tällä kertaa itkuisia sellaisia. Mutta myös vilpittömämpiä ja helpottuneempia.

snapshot_f5920af0_fb3f2feb.jpg
”Tuota… Voimmeko auttaa?” Sera kysyi toivoen äänensä olevan tarpeeksi vahva. Se vieläkin tärisi. Tällä kertaa ehkä enemmän innosta. Kaksi lasta, ilmeisesti tervettä. Jonna oli selviytynyt.

”Jos hakisit sen liilan puvun, sellaisiahan on tässä talossa kaksi.” Se oli Jonnan ääni, Jonnan pyyntö. Hymy leveni Seran kasvoilla, kun hän muisti, mistä oli kyse.

Yhteinen vauvanvaateostosreissu vielä silloin, kun hänkin oli odottanut Aleksia. Alennusmyynnistä samanlaiset, söpöt puvut. Jonna ja Sera olivat ostaneet omansa, Sera antaisi toisen mielihyvin nyt Jonnalle. Oli hyvä syy.

”Kuulitko, Samuli?” Sera varmisti. Oli tarpeetonta, Samuli oli yhtä innokas auttamaan kuin hänkin. Oli kuunnellut korva tarkkana kaikkea mahdollista.

”Menossa jo.” Oli Samulikin kollannut tarpeeksi monta kertaa ensimmäiselle lapsenlapselleen vaatteita, jotta muisti, mistä puvusta oli kyse.


***

f20snapshotf5920af05b3f.jpg
”No niin, ollaanko tarpeeksi edustavia päästämään ensimmäiset vieraat sisään?” Lapset olivat nyt ehkä vartin ikäisiä, pikaisesti siistittyjä ja puhtaisiin vaatteisiin puettuja. Samaa ei voinut sanoa aikuisista. Saagakin näytti väsyneemmältä ja vanhemmalta kuin pitkään aikaan.

2acsnapshotf5920af03b3f.jpg
”Uskon niin. Jonna?” Markus varmisti. Poika oli vieläkin hänellä, ja niin pieni ja hento kuin olikin, käsiä särkiä. Väsytti. Sentään Saagalla oli nuorempi kaksosista, tyttö.

97esnapshotf5920af0db3f.jpg
Jonna veti henkeä. Hän ei ollut jaksanut liikkua kovinkaan paljon. Vähän vain siistimpään osaan huonetta. ”Juu. Ei sitä kai tämän paremmalta voi näyttää kaiken sen jälkeen…” Markus oli saanut varmistaa, ettei hän enää sentään näyttänyt siltä säälittävältä itkupilliltä, joka oli vielä hetki sitten ollut. Jonnan täytyi lopulta vielä erikseen viittoa Saagaa avaamaan oven, kun häntä katseltiin epävarmasti.

108snapshotf5920af03b3f.jpg
Samuli saapui ensimmäisenä. Meinasi pysähtyä kesken matkan. ”Niitä tosiaan on kaksi…” Samuli totesi ihmetellen. Ihaillen.

”Tietenkin höpsö. Vai mitä luulit?” Saaga hymähti hyväntuulisesti. Kun oltiin saatu uusi valokin pöydälle, kaikki näytti yhtäkkiä jotenkin… Valoisammalta. Jopa Jonna hymyili isänsä saapuessa katsomaan hänen lapsiaan. Markus seisoi hämillään sivummalla. Tunsi itsensä ylimääräiseksi ja olevansa taas vain tiellä siinä pienessä huoneessa.

101snapshotf5920af01b3f.jpg
”Ovatpa ne suloisia!” Sera huudahti ihastuneena. Saaga nyökkäsi tuuditellessaan väsynyttä pikku tyttöä. ”Eikös”, hän myönsi. Jonnasta paistoi äidin ylpeys, kaiken sen väsymyksen ja tuskan alta kirkkaasti kuin valon pilkahdus pimeässä. Sera oli suorastaan helpottunut, kaikki näytti olevan huoneessa hyvin sittenkin. Ainakin jokin asia menee oikein.

855snapshotf5920af0db3f.jpg
”Totta. Mutta vaikka en ole asiantuntija, musta tuntuu, että ainakin tämä alkaa olla nälkäinen…” Markus aprikoi yrittäessään pidellä yhä levottomammin vääntelehtivää lasta. Miten niin pienessä voi olla niin paljon voimaa… Halua elää?

ea1snapshotf5920af01b3f.jpg
Jonna hymy hyytyi aavistuksen. ”Nälkä?” Hän toisti hämmentyneenä, kuin ei olisi ennen sitä sanaa kuullutkaan. Vasta äsken Saaga oli vakuuttanut, että pikkuiset olivat yhtä väsyneitä kuin hänkin. Että takana oli heille kaikille rankka kokemus ja luvassa lepotauko. Niinkö lyhyt kuitenkin?

Sera hymyili rauhoittavasti, äidillisesti, Jonnalle. ”Niin, nälkä. Ruokkimisaika.”

355snapshotf5920af05b3f.jpg
Jonna painoi hämillään katseensa. ”Niin kuin imettää ruokkimisaika?” Jonna varmisti, posket punehtuivat aavistuksen. Markuskin oli vielä paikalla. Piteli hänen poikaansa.

f06snapshotf5920af03b3f.jpg

”Nyt taitaa olla miesten aika poistua”, Saaga ilmoitti rykäistyään ensin hiljaisuuteen ja siirtyi sitten ojentamaan lapsen Seralle. Sera otti vaistomaisesti tytön vastaan. Samalla Samuli jo lähti pikaisesti kohti ovea, luoden vielä viimeiset silmäykset lapsiin.


”Uskon, että sinä osaat auttaa tässä enemmän kuin minä. Enhän minäkään ole kertaakaan synnyttänyt sairaalassa.” Sera vain nyökkäsi hymyillen Saagalle, kun keskittyi asettelemaan lapsen käsilleen kunnolla. Vihdoin jotain, jossa voisi olla hyödyksi.


Jonna katseli kummallisen kaipuun vallassa, kuinka lapsi vaihtoi syliä. Melkein nälkäisesti, äidin huolella. Mutta kyllä hän heihin molempiin luotti… Tämän huolen täytyi johtua vain äidin vaistosta.

c03snapshotf5920af05b3f.jpg
”Jonna, uskon että joku kaipaa sinua”, Markus vihjasi matalalla äänellä. Jonna kääntyi ympäri kuin salaman iskemänä. Ei edes huojunut enää; jostain sitä vain sai voimaa, kun oli oma lapsi kyseessä. Tässä tapauksessa lapset. Jonna otti halukkaasti poikansa vastaan. Markus varmisti loistavasti, että pojalla ei ollut mitään hätää.
13bsnapshotf5920af07b3f.jpg

”Ja nyt minäkin taidan poistua.” Markus hymyili kaikille. Hymy muuttui väkinäiseksi, kun hän näki Saagan kovan ilmeen. Mutta sitä ei kukaan muu huomannut, viesti oli tarkoitettu hänelle. ”No… Niin. Minä tästä menen.”

c60snapshotf5920af05b3f.jpg
Jonna tarttui vielä Markusta kädestä. ”Odota! Haluan vain kiittää. Kaikesta.” Markus vain hymyili vastaukseksi, vaatimattomasti. Mutta nöyrä vilpittömyys Jonnan silmissä sai miehen melkein liikuttumaan. Viimeistään silloin oli pakko poistua paikalta.

76dsnapshotf5920af05b3f.jpg
”No niin Jonna. Istutaan vaikka sängylle, aloitetaan pojasta…”

”Jos kuitenkin ensin laitettaisiin ovi kiinni?”

”Joo, niin…” Sera oli hermostunut. Maailman luonnollisin asia, joka kuitenkin piti nyt yrittää neuvoa toiselle.

”Ja muuten, hän on Miro. Sinä pitelet Mariaa.”

”…Selvä.” Sitten ovi meni kiinni.

2fdsnapshotf5920af0db3f.jpg
Markus ei kauas ehtinyt, Saaga otti hänet kiinni. Äkäisempänä kuin ikinä. Samuli jäi vaitonaisena sivummalle, mutta kuunteli jokaista sanaa kuin olisi ollut itse räyhäämässä Saagan rinnalla.

”Ja nyt kerrot miksi Jonnan piti käydä läpi tuo? Mikä tarkalleen ottaen meni pieleen, miksi Sera on täällä yhä Eliaksen sijaan? Ja miksi sinä ja…” Saaga sähähti hiljaisella, mutta vaativalla äänellä. Keskeytti viimeisen lauseen, kun muisti, kuka seisoi hänen takanaan. Samuli ei kaivannut yhtään korkeampaa verenpainetta, kuin hänellä jo oli. Saagalla itselläänkin sykki suoni otsalla uhkaavasti.

”Me ei Seran kanssa oikeasti voitu mitään. Siinä vaiheessa, kun Seran piti kävellä sinne… Jonnekin, Elias meni ja veti hänet pois ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään, Serakin hädin tuskin käsitti mitä tapahtui. Elias astui itse tilalle. Kysyisin Eliakselta miksi jos voisin”, Markus ärisi yhtä vaimennetulla äänellä. Ei hän huutamaan olisi pystynytkään, Saagassa oli jotain niin uhkaavaa nyt. Olihan Markus ollut todistamassa, miten energiahyökkäys vastaa aseella ampumista.

Mutta Markus ei silti pitänyt tästä. Oli ilmeistä, että jos jompaakumpaa hänestä ja Serasta pitäisi syyttää, niin hänessä itsessään olisi kiinni kaksi käsiparia. Hyvä sentään, että Saaga jätti mainitsemasta hänestä ja Jonnasta Samulin kuulleen. Muuten hänellä saattaisi olla todella kuumat paikat. Kirjaimellisesti, jos Saaga tukisi miestään, ei, kun tukisi.

e17snapshotf5920af0fb3f.jpg
”Jaa. Ja mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa Eliakselle? Missä hän on?” Saaga alkoi tentata. Aivan kuin Markus tahallaan piilottelisi Eliasta jossain häneltä.

Markus ei olisi halunnut sanoa sitä itselleenkään ääneen, mutta Saaga pyysi totuutta, ja sen hän totta vie saisi kuullakin tuollaisella asenteella. Niin karu kuin se olikin. Sai Jonnan synnyttämään ennen aikojaan.

”Elias on poissa, yhtä poissa kuin Serakin olisi ollut, muistatko? Hänet hyväksyttiin Seran sijaan, ottamaan Seran paikka. Eliasta ei enää ole.” Markus sanoi viimeisen lauseen muita hiljaisemmalla äänellä. Osaksi peläten, että Jonna voisi kuulla. Ja toisaalta siksi, ettei olisi halunnut myöntää sitä itselleenkään. Mutta hän sai toivotun reaktion aikaan, Saaga lakkasi syyttämästä häntä. Mutta ei silti tuntunut kovinkaan voitokkaalta.

3e6snapshotf5920af0bb3f.jpg
”Elias on… Oikeasti? Sama kuin kuollut?” Saaga alkoi nyt takellella, kaikki varmuus ja syytös karisivat pois. Levitteli avuttomana käsiään, kuin se voisi tuoda jotain varmuutta tilanteeseen. Samuli piti visusti katseensa muualla, mutta vanhempi mies oli taas jähmettynyt paikoilleen. Hän oli kuullut kaiken.

”Niin”, Markus lopulta huokaisi. Turha alkaa selittää mitään ylimääräistä. Yksityiskohdat eivät toisi Eliasta takaisin, ei mikään toisi… Ja sitten Markuksesta tuntuikin jo yhtä pahalta kuin Saagasta. Vaati paljon miestä pysyä ilmeettömänä.

9cesnapshotf5920af05b3f.jpg
”Olen pahoillani. Olisin tehnyt mitä tahansa estääkseni tämän. Mutta tämä oli ihan Eliaksen oma päätös”, Markus tunsi velvollisuudekseen vielä vakuuttaa. Ikään kuin se voisi jotenkin lohduttaa… Että Elias oli nyt poissa omasta vapaasta tahdostaan, että hän oli nimenomaan päättänyt jättää heidät kaikki, ihan yhtäkkiä.

c7snapshotf5920af0db3f.jpg
Saaga katseli Markusta enää vain ilmeettömänä. Mikään ei lieventäisi äidin tuskaa. Yhtäkkiä Saaga ymmärsi Jonnaa kovastikin. Oli kai vain aiemmin kaiken aikaa yrittänyt sysätä sen pahimman mahdollisen vaihtoehdon syrjään, keskittynyt Jonnaan, ei sanoihin, joita tämä puhui… Ja jotka Markus nyt toisti.

Yhtäkkiä Jonnan huoneesta kuului Seran hiljainen ääni, ei melkein edes kuulunut. Mutta sanoista sai selvää. Sanoista, joita kaikki kuuntelivat kuin henki olisi niistä riippunut.

”Totta, Eliaksen pitäisi olla nyt poissa, mutta musta tuntuu, että vielä on mahdollisuus. Tämä ei mennyt nyt oikein, ehkä mä saan vielä uuden mahdollisuuden. Palaan oikealle paikalleni Eliaksen sijaan. Mutta en halua antaa turhaa toivoa. Kukaan ei ole palannut kertomaan, mitä siellä jossain tapahtuu. Ei ainakaan niin, että tiedettäisiin.” Sera samaan aikaan antoi toivoa ja tuhosi sen viimeisenkin rippeen. Vuoristorata kävi hermojen päälle.

”Eli mitä, Sera? Mitä voi vielä tapahtua?” Markus tivasi tiukalla äänellä. Huoneesta kuului lapsen säikähtänyt ynähdys, Markus päätti yrittää puhua hiljaisemmin vaikka hermostutti. Uskaltaako toivoa vai ei. Saaga katsoi nyt Markusta kuin kaikki riippuisi hänestä.

”En tiedä. Mutta oletteko huomanneet, ilma ei enää viilene.” Sen jälkeen tuli hiljaista. Ilma ei viilene, totta. Mutta merkittävämmän asiasta teki se, että illasta huolimatta oli kuuma kuin tropiikissa. Markuksen huomaama kylmä tuuli oli lakannut.

c9dsnapshotf5920af05b3f.jpg
Lopulta Saaga huokaisi. ”No, ei auta sitten kai muuta kuin odottaa.” Saaga pyyhkäisi käsillään. ”Keskitytään johonkin muuhun. Kuten vaikka siihen, mihin saadaan kahdelle vastasyntyneelle nukkumapaikka.” Saaga, aina yhtä kylmä ja järkevä tarvittaessa. Vaikka sisällä kuplisi mitä.

Markus huomasi katselevansa Saagaa vähän turhan pitkään. Nainen näytti hänen mielestään kauniilta, väsyneenäkin.

Ja sitten Markus toivoi taas, että he kaikki olisivat vain ihan tavallisia ihmisiä.


”Ettei mun tunteilla palloiltaisi näin… Elias. Elias.”

 

 

<><><><><><>

Miten nämä päättyvät useimmiten näin hilpeästi? ;> Se kuuluisa cliff-hanger, jyrkänteeltä riippuja lol... Seuraavaan osaan saattaakin mennä aikaa. Koulu alkaa taas ja se tarkoittaa kirjoituksiin valmistautumista. En uskalla luvata mitään jatkosta... Mutta parhaan yritän, haluan saada tämän päätökseen.

Sitten, se todellinen loppukevennys ^^

 

446snapshotf5920af05b28.jpgbdsnapshotf5920af0fb28.jpg
Nuo kissat aiheuttavat mulle oikeasti hermoromahduksen vielä joku päivä… Kuinka monella tavalla ne voivat oikeasti olla tiellä? Eliaksella hiukset joista en tykännyt yhtään :/

snapshotf5920af0db28.jpg
Ei kovin terveellistä Aleksille veikkaisin.

237snapshotf5920af03b28.jpg

Random.

26asnapshotf5920af01b28.jpg
Ah kun ensin kauhistuin. Kuka kuoli?

794snapshotf5920af05b28.jpg
Sitten suunnastaan helpotuin. Sori nyt vain, Rouge, mutta tila tulee tarpeeseen… Ja kissat muutenkin elävät liian pitkään mielestäni. Viisi henkeä riittäisi.

52esnapshotf5920af0bb28.jpg
Ja haudankin piilotti puskan sisään… Täytyyhän sekin nyt saada kokoelmaan!

bf2snapshotf5920af09b28.jpg
…Oi, en muistanutkaan, että Elias on noin siisti. Tai siis oli…
snapshot7a9a28f59b2c.jpgsnapshot7a9a28f5bb2c.jpg

On se niin kivaa, kun sääkone toimii aina niin kuin haluaa… Ja Markuksella ja Serenalla aina yhtä kivat puheenaihet XD

snapshot7a9a28f5fb2c.jpg
…Jaa. Ja minä kun ajattelin juuri tarkistaa, että ovathan kaikki varmasti säädyllisesti paikoillaan kuvaa varten. Taisi unohtua vapaa tahto päälle…

snapshotf5920af0db3c.jpgsnapshotf5920af07b3c.jpg
Kerta kaikkiaan noiden kissojen kanssa!!! Hermoromahduksen paikka… Nämä ovat oikeasti enemmän tiellä kuin muut sukupolvet yhteensä eikäole eka kerta kun on näin monta yhtä aikaa.

5adsnapshotf5920af01b3c.jpg
Lol ihan oikein

66fsnapshotf5920af0db3c.jpg

Perus käsi läpi kehosta.

bf4snapshotf5920af01b3c.jpg
Hyvä äiti, Jonnalle kävi raskaana olevien vitsaus, ja Saaga reagoi asiaan sopivalla tavalla. Laughing her ass off.

fe7snapshotf5920af0db3c.jpgcb8snapshotf5920af03b3c.jpg

Ja kuten näette, Samuli saapui riemunsa huipulla töistä päästyään uransa huipulle! ^^ Joo, tota piti taas käyttää pysäytyskelloa, jotta ehdin kuvata kaiken ennen kuin Jonna synnyttää… Ja aina Samuli saa kärsiä. Sentään töissä annetaan ruokaa, jotta hengissä pysyy.

4b8snapshotf5920af05b3c.jpg8absnapshotf5920af09b3c.jpg
Jonnallekin kelpasi hyvin juustokakku… Halusin peliin kaksoset, edellisistä oli aikaa. Mutta ei kakku toiminut… koodi laulamaan *viheltelyä* Täytyy myöntää, että tuli vähän säädettyä… Kun ekassa synnytyksessä ei kuvaukset onnistunut yms. Lopulta Jonna synnytti viisi kertaa XD

Mutta rahakoodiin, ikääntymisen pysäyttämiseen tai maxmotivesiin en vieläkään koske.

snapshotf5920af05b3d.jpg
Tässä siis näitä, jotka menevät mappiin ei tapahtunut. Yleensä, jos ottaa synnytyksen uusiksi tällä tavalla, tulee silti aina sama. Se oli siis se mun alkukokemus. Mutta Jonna heitti aina eri satsia... Oliko oikein vihjaus siitä, että nyt pääsi vähän valitsemaan?

snapshotf5920af03b3d.jpg

466snapshotf5920af03b3d.jpg
Ensiksi syntyi tumma tyttö.

snapshotf5920af07b3d.jpg
Jonnakin näyttää tyytymättömältä. Hurjat meikit, hyvä löytö…

snapshotf5920af0db3e.jpg
Sitten hui hitto ihan Kallen kopio, poikakin, en olisi voinut pelata sillä muutenkaan… Ja tässä se juustokakku petti, tuli vain yksi :/ Sitten tuli tyttökaksoset, ei enää toista Rebekkaa ja Loviisaa kiitos… Sitten liian samanlainen tyttö ja poika. Halusin kokeilla vielä kerran for the heck of it tuleeko vielä erilainen satsi. Ja tulihan sieltä. Jonna on uskomaton, rikkoo pelin normeja.

snapshotf5920af09b3e.jpg
Tämä jo enteili hyvää. Kaikki saapuivat katsomaan, eivät jääneet vain bugaamaan jonnekin niin kuin edellisten kanssa.

snapshotf5920af07b3e.jpgsnapshotf5920af03b3e.jpg
Ensin siis poika. Aww, Markus sai oikeastikin kaikilla paikalla olijoista avustaa :3

e06snapshotf5920af03b3e.jpg
Ja sitten tyttö.

9cbsnapshotf5920af0fb3e.jpg
Lol taas Samulia jurppii jokin.

a99snapshotf5920af09b3e.jpg
Aww ajattelee poika siskoaan ja Elias tuli kummittelemaan XD Asuu vielä talossa, toistaiseksi, mutta näette kyllä mitä tulee tapahtumaan…

832snapshotf5920af09b3e.jpg

Aws.

14snapshotf5920af09b3e.jpg
Juu on vakavaa puuhaa pojille tuo syöminen.

snapshotf5920af0fb3f.jpg
Tiedättekö kun tuo vanha talo alkaa bugaamaan niin että… Ruutuja, joihin ei voi laittaa mitään tai jotka heittävät esineet lattian sisään, vinottain, seinälle… Piti rakentaa valeyläkerta tuota nurkalta kurkistus kohtausta varten, kun oikeasti en siihen pystynyt Serenaa kunnolla asettamaan… :/

d0dsnapshotf5920af0db3f.jpg

Kiva, kun valo jakautuu tasaisesti ja luonnollisesti.

snapshotf5920af03b3f.jpg893snapshotf5920af0fb3f.jpg
Oi mattobugit ovat kauniita.

80dsnapshotf5920af01b3f.jpg
Makuuhuoneessa tapahtuu. Sera taisi päästä ihastuksensa yli.

snapshotf5920af09b3f.jpg
Saaga on aika… Mielenkiintoinen äiti. Tai siis isoäiti. Lapset rääkyvät ja Saaga vain saarnaa jotain Aleksille… Ei, oikeasti, tuli vauvan kuvake käskyllä ”luennoi” ????

101snapshotf5920af0fb3f.jpg9d2snapshotf5920af01b3f.jpg5bbsnapshotf5920af03b3f.jpg
Hyvä luoja… Pahin tähän mennessä, voitti Eliaksenkin edellisen haasteen. Ei ihme että mies itse näyttää noin nyrpeältä.

6f4snapshotf5920af0fb3f.jpg40asnapshotf5920af09b3f.jpg
Aina jokin Saagan osa ilmestyi kuvaan kun yritin ottaa, naamaa säikähdin niin että tipuin melkein tuolilta

ce2snapshotf5920af09b3f.jpg
Osasto mielenkiintoiset yhdistelmäanimaatiot.

678snapshotf5920af01b3f.jpg
Joo on kamalaa kun on vauva alasti… Miksi Elias muuten hymyilee?

14fsnapshotf5920af0bb3f.jpg
Kyllä mullakin olisi tollainen ilme, jos keittiöni olisi tuossa kunnossa. Myötätuntoa Saaga, myötätuntoa…

 Tässä kaikki nyt ^^ Zomg kaksi välilyöntiä alkuun en jaksa korjata enää tähän aikaan...