5baaloitus.jpg

...Juu, vähän taas levisi tää osa. 150 kuvaa ja 20 sivua tekstiä wordissa. Taitaa tuo olla mun osien peruspituus, lyhyempään en pysty... Näitä kolmea on vain niin kiva kuvata! Ja kirjoittaa.

Miten jotakuta pystyy kirjoittamaan? Ahhah, miten voi olla näin väsynyt vaikka ilta vasta alussa...univelalle uusi merkitys. Ei ollut kai niin järkevää tehdä mitään viime hetken muokkauksia tekstiin, mitäköhän siitä nyt tuli... :S...Let's move on.

Okei, seuraavaa osaa varten minun pitää tehdä pari aivan uudenlaista ympäristöä ja suunnitella hirmuisesti...Joten siinä saattaa mennä aika kauan. Siis verrattuna siihen, että näiden pari edellisen osan väli oli alle pari viikkoa. Mutta toivottavasti tämä pitkä osa nyt vähäksi aikaa riittää! Se hyvä puoli niissä ainakin minulle on. Eivät lopu kesken :P

Sitten vielä tämän osan erikoisuus: päädyin 'suojelemaan' osan kuvista. Ne kuuluvat kyllä tarinaan, mutta saattavat olla vähän liian rajuja nuoremmille... Siinä kohdassa olen kyllä vielä erikseen kertonut, miten menettelin.

Sanotaanko nyt enää vain, että paljasta pikselipintaa ja tekstissä kuvailua, enemmän kuin aiemmin. Olen varoittanut!

Lukemisen iloa!

 

 

***

 

c51snapshotf5920af07a6b.jpg

Markus oli tottunut heräämään aina melko aikaisin, joten hän ei ollut odottanut näkevänsä ketään muita hereillä. Ei Eliaskaan ollut herännyt niin aikaisin heidän ensimmäisinä lomapäivinään, miksi nyt? Markus hämmästyi nähdessään Eliaksen jo tekemässä aamupalaakin. Pöydällä oli kolme kulhoa muroja varten, ihan pyytämättäkin.

12bsnapshotf5920af0fa6b.jpg
”Markus”, Elias sanoi hiljaa. Ei kysyvästi, hän kyllä tiesi kuka oli tullut. ”Huomenta.”

”Miten sä nyt jo olet hereillä?” Markus kysyi antamatta toivotusta takaisin. Elias hymähti. ”Nyt mä alan vasta tottua täällä olemiseen. Normaalioloissahan mä en tarvitse niin paljon unta, muistatko?” Markus kertasi sanoja päässään hetken. Niin Elias oli tainnut kai joskus kertoa.

”Ai. Lisää outouksia.” Elias sävähti aavistuksen Markuksen kommenttia. Niitäpä juuri. Mutta ei sitä olisi tarvinnut ääneen sanoa.

d55snapshotf5920af0fa6b.jpg
”No, mä menen katsomaan jos Sera olisi hereillä. Epätodennäköistä mutta kuitenkin. Ja yhtä epätodennäköistä on se, ettei Sera ole huomannut sussa vielä mitään outoa. Milloin aiot kertoa?” Markus puhui suunnatessaan kohti portaikkoa. Aivan tuosta vain ohi mennen, aprikoivalla äänensävyllä.

48fsnapshotf5920af05a6b.jpg
Elias oli kaataa maitopurkin ja kirosi hetken kömpelyyttään. Sekä reaktiotaan Markuksen kysymykseen… Vaikka toinen kyllä puhui totta ja se ärsytti Eliasta kahta kauheammin. ”Mä…Mä kerron Seralle. Vielä ennen kuin me palataan kotiin. Ja…” Eliaksen päässä oli muotoutunut vielä toinenkin suunnitelma.

Hän ei osannut kuvitella itselleen muunlaista tulevaisuutta, kuin elämä Seran kanssa. Kosinta. Typerä sana, se ei Eliaksesta tuntunut oikealta siihen tilanteeseen… Hän halusi vain jotenkin kysyä, tunsiko Sera samoin. Tuntuiko hänestä siltä, että he voisivat olla yhdessä vielä pitempäänkin. Kauan. Loppuelämän. Elias kaatoi muropaketin.

289snapshotf5920af05a6b.jpg
”Sera! Huomenta”, Elias totesi ilahtuneena, kun Sera käveli ensimmäisenä hänen luokseen ja asetti unenpöpperöisenä suudelman jonnekin kaulan seutuville. Siinä Seran huomenta-toivotus.

Sitten Sera huojui istumaan tuoleista keskimmäiselle. Niin kuin aina ennenkin, hän poikien välissä. Riita poikki ja tyttö väliin. Paitsi että nyt pojat eivät olleet lainkaan kinastelleet yhtä paljon, Sera oli oikein ylpeä.

cfsnapshotf5920af0ba6b.jpg
”Hei nyt kun mä vielä muistan! Tätä hellettä on jatkunut nyt muutaman päivän, joten kohta tänne alkaa tulla varmasti muitakin turisteja. Meidän pitää tänään käydä kiertämässä niitä nähtävyyksiä, jos halutaan vielä mahtua joukkoon. Siellähän oli se yksi puisto vai mitä?” Sera puhui niin innoissaan, että murot eivät pysyneet lusikalla. Elias ilmehti epävarmana osaamatta sanoa mitään puolesta tai vastaan. Ja Markus oli sitäkin ilmeettömämpi.

f00snapshotf5920af01a6b.jpg
”Mutta kun mä vasta totuin tähän paikkaan. Ootko varma, että se olisi ihan järkevää…” Elias kysyi aidosti huolissaan. Uuteen paikkaan sopeutuminen oli ollut rankempaa kuin hän oli kuvitellut. Elias oli melkein kiitollinen siitä, että Markuskin tiesi sen. Ehkä tämä jopa puolustaisi häntä, edes tämän yhden kerran…

”Älä viitsi, Elias. Ihan hyvinhän täälläkin on mennyt ja me vaikka talutetaan sua koko ajan jos haluat. Niinhän, Markus?” Elias irvisti vieläkin epäileväisempänä. Noinkohan on?

”Älä huoli, kyllä me jotain keksitään. Ja sitten lupaan, etten enää vaadi päästä mihinkään, jooko? Käyhän se, Elias?” Elias huomasi lopulta suostuvansa.

ed5snapshotf5920af07a6b.jpg
Sera jatkoi sitten innokkaana hotkimistaan, kärsimättömänä jo matkaan pääsemisen kanssa. Markus jatkoi rauhallisesti kuten ennenkin. Elias hymyili itsekseen. He kaikki jopa söivät eri tavalla. Niin erilaisia…Mutta kuitenkin yhdessä.


***

1a0snapshotf5920af0da6b.jpg
Kun turistipuisto, kuten Markus oli paikan nimennyt, tuli esiin pinkaisi Sera juoksuun kuin innostunut pikkulapsi karkkikaupan nähdessään. ”Vau täällähän on vaikka mitä! Miten me ehditään edes katsoa kaikki läpi, ellei aloiteta nyt heti?”

6a7snapshotf5920af0ba6b.jpg
Sera siis pyyhälsi edellä, Markus ja Elias tulivat jäljessä. Ensinnäkin, Elias ei aikonut juosta uudessa paikassa muuta kuin pakon edessä. Toiseksi, he olivat juuttuneet väkijoukkoon ahtaassa kohdassa. Markus kuitenkin auttoi Eliaksen joukon läpi odottamatta minkäänlaista pyyntöä. Pieni hipaisu silloin tällöin käteen tai kylkeen, vihje oikeasta suunnasta. Elias sai taas miettiä, tekikö Markus sen ystävällisyyttään vai halusiko vain päästä nopeasti etenemään.

25esnapshotf5920af0da6b.jpg895snapshotf5920af0ba6b.jpgae6snapshotf5920af07a6b.jpg
Kun Elias oli saanut vihdoin muut kiinni hän vain siveli nopeasti puunrungon pintaa ja asettui kauemmas. Saisi nyt porukan näkevä osa ihailla aikansa, sitten siirryttäisiin seuraavaan aktiviteettiin. ”Jos toi puu olisi hengissä ja siellä, mihin kuuluisi, mäkin näkisin sen vielä”, Elias ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta katkerana.

754snapshotf5920af0fa6b.jpg
”Äh…Täällä on niin paljon ihmisiä.” Sen sijaan, että olisi yrittänyt koko ajan pysyä tarkasti selvillä ympäristöstään Elias päätti ennemmin vetäytyä itseensä. Säästellä voimiaan parhaansa mukaan. Tuskin tällaisessa yleisessä paikassa olisi mitään sellaista, mistä Eliaksen pitäisi olla varuillaan… Ja olihan hän Markuksen ja Seran kanssa.

264snapshotf5920af0da6b.jpg
Elias kallisti päätään kummastuneena ja Markus irvisti epäilevästi, kun Sera suuntasi seuraavaksi kulkunsa kirveenheittopaikalle. ”Ootko sä nyt ihan varma?” Elias varmisti Seralta vaikka tyttö olikin jos siinä vaiheessa käynyt kiskomassa kirveet irti maalitaulusta.

309snapshotf5920af03a6b.jpg
Sera suipisti huulensa syyttävänä. ”Anna mun nyt vain keskittyä, ei tää näyttänyt vaikealta.” Sera kuulosti päättäväiseltä ja aavistuksen tuohtuneelta, kun häntä niin epäiltiin. Elias kohautti olkiaan ja astui vieläkin taemmas, ihan vain varmuuden vuoksi. Markus taisi tehdä samoin, Elias kuulosteli. Antaa Seran nyt intoilla, kohta se uupuisi kuin pikkulapsi ja sitten voitaisiin edetä maltillisemmin. Loppujen lopuksi Eliastakin oli alkanut uusi paikka kiinnostaa.

d0dsnapshotf5920af01a6b.jpg3c7snapshotf5920af01a6b.jpg
”Vau, sä oikeasti osuit ja vielä hyvin”, Markukselta pääsi hämmästynyt lausahdus, kun Sera vihdoin sai painavan kirveen lentoon. Sera virnisti tyytyväisenä olkansa yli - muistuttaen silloin kovasti Jonnaa, Markus huomasi pistävänsä merkille - ennen kuin meni tutkimaan tulostaan lähempää. Markus hymyili vielä Seran käännetylle selällekin. Aina kun Seralla oli hauskaa hän sai muutkin syttymään. Sellainen valaiseva liekki.

f86snapshotf5920af07a6b.jpg
Kohta saivat myös muut kirveet kyytiä. Sera kyllä kysyi halusivatko pojat kokeilla, mutta tyttö oli niin innoissaan, ettei kumpikaan hennonut ottaa häneltä vuoroa. ”Noh, se taisi riittää. Mä käyn hakemassa jotain juotavaa, täällä on oikeasti kuuma kun ei ole järveä vieressä jolta tuulisi koko ajan…”

bebsnapshotf5920af0fa6b.jpg
Elias katseli sillä aikaa hetken muita paikalla olijoita. Joku eläkeläispariskunta jolta löytyi kyllä intoa muttei taitoa. Mutta kun Markus oli tarpeeksi pitkään heiluttanut kättään Eliaksen kasvojen edessä tämä älysi vihdoin taas keskittyä olennaiseen.

”Oikeasti, jos sä tolla tavalla harhailisit koko ajan niin herättäisit huomiota. Ei uudet paikat niin ihmeellisiä ole.” Elias ei keksinyt mitään nasevaa vastausta. Tällä kertaa hän oli torunsa ansainnut.

95dsnapshotf5920af0da6b.jpg
”Me saadaan varmaan tässä välissä kokeilla, eikö?” Elias sen sijaan kiiruhti vaihtamaan puheenaihetta ja suuntaasi maalitaululle ennen kuin Markus ehti sanoa mitään.

”Elias kuule, jos sä antaisit mun…”

”Älä viitsi, en mä niin sokea ole. Anna mun vaan kesk- aih!” Markus pudisti päätään kun Elias tarrasi käsivarteensa ja kirves tippui maahan, aivan Eliaksen jalkojen viereen niin että tömähti. Ne olivat vähän massiivisempia kuin Elias oli arvioinut ja sai nyt maksaa siitä.

”Ootko sä kunnossa?”

”En tietenkään.” Elias katseli ympärilleen epätoivoisena. Kukaan muu ei ollut huomannut, vielä. Mutta siitä, kuinka käsivarressa sykki, hän arveli haavan olevan vähän isompikin. Elias lähti perääntymään kauemmas muista varoen, ettei koskisi käteensä. Turha alkaa enempää sotkemaan tai sähläämään.

a60snapshotf5920af09a6c.jpg
Markus oli seurannut perässä ja katseli vakavana, kun Elias vielä kerran vilkaisi ympärilleen. ”Eihän tässä ole ketään lähellä?” Eliaksen ääni oli kireä ja kiirehditty. Markus vastasi nopeasti kieltävästi.

Markus henkäisi hämmästyneenä kun näki, kuinka veri alkoi valua pitkin Eliaksen käsivartta ja pisaroina maahan. Hän astui vielä paremmin näkösuojaksi. Veri oli aivan omituisen väristä. ”Elias, onhan toi normaalia?”

Elias nyökkäsi anteeksipyytävänä. ”Ai niin, tätäkään mä en tainnut kertoa. Tää on syy siihen, miksei mua ikinä näkynyt koulussa terveydentarkastuspäivinä.” Markus uskalsi vähän hymyillä. Ainakin Elias vaikutti ihan normaalilta.

1fesnapshotf5920af01a6c.jpg
”Sä…Miten paha se on?”

Elias tunsi kuinka hänen käteensä tartuttiin. Kai Markus tiesi mitä teki, Elias odotti sen lyhyen hetken mikä Markukselta meni haavan tarkasteluun. ”Tää menee jo umpeen. Sä pystyt parantamaan ittes vai näinkin hyvin?” Markus kysyi ihmeissään, kiinnostuneena.

Elias veti silloin kätensä pois. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. Ei mitään kauhistelua tai kummastelua kuten Seralta olisi voinut odottaa… Markus oli vain vilpittömästi kiinnostunut.

”No…Juu.” Eliaksesta tuntui, että hän halusi kertoa lisää. Päästää Markuksen mukaan salaisuuteen, kertoa, kuinka paljon luotti tähän ja kuinka kiitollinen oli… Tai sitten Eliaksen pää oli vain kevyt kaikesta siitä, mitä hänen kehonsa sillä hetkellä teki. Yhtä aikaa turrutti kipua, paransi haavaa ja valmistautui puolustautumaan, jos jotain vakavampaa vielä sattuisi. Niin…

936snapshotf5920af01a6c.jpg
”Markus, jos jotain tällasta sattuu vielä jatkossa niin mun pitää päästä aina vain kauas muista ihmisistä. Etenkin jos on jotain vakavempaa.” Markus ei vastannut heti, Eliasta alkoi jo kaduttamaan että hän oli edes sanonut mitään. Jossakin se Markuksenkin ymmärryksen raja kai kulki.

”Niin kuin siellä parkkipaikalla. Sellastako sä tarkotat?” Elias nyökkäsi hymyillen. Vau. Taas Elias aliarvioi toisen. Mutta tuli ilmi yksi Markuksen hyvistä puolista, ei tarvinnut selitellä ylimääräisiä. Eliaksesta tuntui koko ajan paremmalta.

”Tosta jää kyllä sotku. Sä et voi piilotella sitä koko loppupäivää.”

”Mä keksin jotain”, Elias ehti siihen vain kuiskata. Sera oli tulossa takaisin.

snapshotf5920af07a6c.jpg
”Ai, te pääsittekin jo kokeilemaan. Sori kun kesti, siellä oli jonoa. Täällä alkaa olla jo paljon porukkaa!” Sera oli yhtä hilpeä kuin ennenkin, ei osannut aavistaa mitään. Elias hymyili kireästi ja piilotti kätensä selkänsä taakse paremmin. Haava oli jo parantunut, mutta veren kuivumisessa menisi aikaa… Ja silloinkin se herättäisi epäilyksiä.

”Juu. Elias halusi vain katsoa vieressä. Mullekin alkaa riittää. Jos mennään jonnekin toisaalle?” Markus ehdotti matalalla äänellä lennätettyään viimeisen kirveen maaliinsa. Keskelle kiekkoa.


***

33bsnapshotf5920af09a6c.jpg
”Vau, tukinpyöritystä, tätä täytyy kokeilla! Kannatti laittaa uimapuku vaatteiden alle”, hihkui Sera kun he pääsivät seuraavalle pisteelle.

Elias yhtä aikaa henkäisi helpotuksesta ja ilmehti yllättyneenä. Sellaistakin täällä? Hän oli vielä kerran  pyyhkäisevinään hiuksia sivuun. Sera ei ollut onneksi huomannut vieläkään mitään.

Elias kainosti pyysi, josko hän pääsisi ainakin ensimmäisenä kokeilemaan. Markus oli heti ilmoittautumassa myös. Seraa ei haitannut lainkaan, päinvastoin, hän oli innoissaan… Pieni terve kisa ei olisi pahitteeksi pojillekaan.

b5csnapshotf5920af09a6c.jpg
Ensimmäinen pulahdus olikin aivan tarkoituksellinen Eliakselle. ”Epäreilua, mä oon sokea!” Piti hän silti huolen, että pysyisi roolissaan vaikka olikin suunnattoman helpottunut.

bb8snapshotf5920af07a6c.jpg
Sitten saattoikin pitää ihan oikeasti hauskaa. Kumpikaan pojista ei ollut tosissaan, kunhan vain pitivät kohtuullisesti puoliaan. Oikeastaan sitä toivoikin aina silloin tällöin pulahdusta viileään veteen. ilma alkoi olla hiostava keskipäivän lähestyessä.

”Eihän sulla ole varmasti tylsää”, Elias muisti ottaa Serankin huomioon. Mutta sitä seuraavaa vastausta hän ei ollut odottanut.

snapshotf5920af0ba6c.jpg
”Ei tietenkään. Miten mulla voisi olla kun saa kerran kattella kahta hyvännäköstä puolipukeista jätkää”, Sera kikatti.

28dsnapshotf5920af03a6c.jpg
Sillä kertaa Elias syytti putoamisestaan Seran hämäystä ja kahden kaverinsa salaliittoa. Mutta molemmat vain nauroivat, jopa Markus, aivan vilpittömästi. Serakaan ei muistanut milloin Markus olisi näyttänyt niin iloiselta.

df6snapshotf5920af09a6c.jpg689snapshotf5920af01a6c.jpg
”Hahaa! Nyt ollaan tasoissa!”

Seralla alkoi olla vatsa kipeä nauramisesta ja posket krampissa. ”No juu. Voinko mä nyt tulla? Ihan kumpi tahansa käy.” Markus päätti vetäytyä kisasta kun ”oli vielä voiton puolella”, johon Elias kovaäänisesti protestoi. Siis aina siihen asti, kun Markus tönäisi hänet uudestaan laidalta veteen.

64esnapshotf5920af05a6c.jpgc1fsnapshotf5920af07a6c.jpg
”Hui, täähän on ihan liukas, miten tässä pysyy edes ilman pyörimistä?” Sera kummasteli ääneen samalla kuin horjui paikalleen. Markuksen oli tarvinnut vetää vain vaatteet uimahousujen päälle, kaikki kuivui nopeasti siinä trooppista muistuttavassa ilmastossa.

Samaan aikaan oli Sera vähentänyt omiaan ja Elias oli saanut vielä tilaisuuden vähän pestä kättään. Tuskin siinä enää muutenkaan näkyi mitään, mutta varmuuden vuoksi.

d74snapshotf5920af03a6c.jpg8easnapshotf5920af0ba6c.jpg
Meno oli vähintään yhtä huvittavaa kuin Markuksen ja Eliaksenkin mitellessä taitojaan tuossa omituisessa lajissa.

18fsnapshotf5920af0ba6c.jpg
”Huuh, täällä on ihanaa!” Serakin huudahti ääneen. Niin hauskaa hänelläkään ei ollut ollut aikoihin.

ba5snapshotf5920af0fa6c.jpg
”Elias, et kai sä anna tasoitusta Seralle vai ootko oikeasti noin huono?” Markus heitti väliin kun Eliaksen pää taas ilmestyi pinnalle. Sera opasti nopeasti hänelle missä oli laita ennen kuin kääntyi uhmakkaana Markuksen puoleen.

”Niin, tai ehkä mä vain satun olemaan niin hyvä. Haluatko kokeilla?” Siihen Markus pudisti päätään. Hän oli huvitellut sinä päivänä jo valmiiksi epäominaisen paljon. Mutta Sera ymmärsi ja valmistautui vielä seuraavaan erään.

998snapshotf5920af09a6c.jpg
”Ei armoa nyt, eihän?”

e4asnapshotf5920af05a6c.jpg
”Ei, vika matsi. Se joka häviää saa tehdä parin seuraavan päivän ruuat.”

12asnapshotf5920af05a6c.jpg
Markus pudisti hymyillen päätään Eliaksen naurettavalle tuuletukselle mikä päättyi siihen, että Elias itsekin horjahti veteen.

f8csnapshotf5920af01a6c.jpg
”Okei myönnetään, tasapeli. Mutta eiköhän nyt tosiaan riitä? Alkaa olla nälkä”, Sera totesi pudistellessaan itseään kuivaksi. Pojat myöntyivät mukisematta. ”Kuivatellaan ja sitten soitetaan taksi.”

Elias tosin vilkaisi huolestuneena taivaanrantaan. Aurinko paistoi kyllä kasvoille, mutta kummallisen matalalta. Täällä ei ilmeisesti kesälläkään valoisa aika kestänyt kovin pitkään. Kohta tulisi pimeä.

cb9snapshotf5920af05a6c.jpg
”Tuolla se nyt tulee! Vauhtia pojat tai jäätte kyydistä!” Sera huudahti viittoessaan kuskille. Häntä ei kylläkään sillä kertaa kuunneltu.

Elias alkoi olla taas todella uuvuksissa. Uusi paikka ja vielä rankka parantuminen kaiken päälle. Hyvä ettei nuukahtanut pystyyn. Markus vilkaisi Eliasta huolestuneena ennen kuin meni Seran perässä. Varmisti vain, että myös Elias seurasi.

Sera ei ollut taaskaan huomannut mitään omituista, hän oli niin täpinöissään kaikin puolin täydellisesti onnistuneesta päivästä.


***

 

asnapshotf5920af01a6c.jpg
”Sä menet nyt vai jo nukkumaan?” Elias kysyi kummastuneena.
Sera naurahti. ”Milloinkas muuten kuin yöllä? Sulle pitäisi oikeasti hankkia jonkin sortin kello…” Elias painoi päänsä. Hän oli tottunut ottamaan ajan aina siitä, missä milloinkin aurinko oli ja kuinka väsynyt hän oli. Mutta nyt kun hän oli taas lopun päivää ollut aivan horroksessa ja aurinko oli laskenut aikoja sitten hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä kello oikeasti oli.


”Aa…Niin varmaan. Mä tuun kohta.”

3f4snapshotf5920af05a6c.jpg
Markus oli vielä hyvinkin virkeä. Siivosi muiden jälkiä kuten tavallista… Miten hänelle olikin sattunut tulemaan se rooli.

”Aiotko sä valvoa vielä pitkäänkin?” Elias uteli, kun oli ensin varmistunut äänien perusteella siitä, että todella puhui Markukselle eikä tyhjälle keittiölle.

Elias kuuli vastaukseksi murahduksen. Markus oli taas näköjään kärttyinen jostakin. ”Ehkä. Mutta mene sä jo. Näytät kamalalta.” Elias pahastui aavistuksen, mutta päätti totella. Hänestä myös tuntui kamalalta… ”Mä en enää ikinä käsittele mitään keittiöveistä massiivisempaa.”

99snapshotf5920af0ba6c.jpg533snapshotf5920af05a6c.jpg
Mutta aamulla Eliaksesta tuntui paljon paremmalta. Etenkin, kun hän sattui heräämään Seran kanssa täysin samaan aikaan. Hän tunsi itsensä kerrankin normaaliksi, kun sai toivottaa Seralle huomenta ihan oikeaan aikaan.

Ja nyt he odottelivat Markuksen lupaamaa aamiaista, molemmat hyväntuulisina ja tyytyväisinä ihan vain siitäkin, että saivat olla toistensa seurassa.

917snapshotf5920af05a6c.jpg
”Ääh…Pitää jättää kokkaus jatkossakin Seralle”, Markus totesi itsekseen kun sai aikaan vain kuivia leipiä. Mutta mikäs siinä. Ainakin tulisi hauskaa katsellessa, pystyisivätkö hänen kaverinsa pitämään ilmeensä koko ajan peruslukemilla.

Hauskaa…Ei sillä ennen ollut väliä Markukselle. Kunhan vain selvisi yhdestä päivästä kerrallaan. Mutta nyt Markus halusi taas nauttia elämästään. Ei ollut enää niin tiukka itselleen, rankaissut itseään ainaisesti hänen ympärillään tapahtuneista vääryyksistä… Sitäkin kamalampaa tulisi kuitenkin olemaan, kun jotain taas tapahtuisi. Eikö jokin aina menisi lopulta pieleen? Sen Markus oli oppinut. Ja päätti yrittää olla tottumatta liikaa vallitsevaan onneen.

cbfsnapshotf5920af03a6c.jpg
Mutta vaikka Markus hetkeksi uppoutuikin omiin ajatuksiinsa, hän joutui silti huutelemaan ystäviään pöytään kun nämä eivät olleet ymmärtäneet mihinkään liikkua. Aivan kuin ne välillä kulkisivat tulpat korvissa ja laput silmillä. Siis Eliaksen tapauksessa vielä tavallista enemmän sokeana muulle maailmalle.

Ei Markus toki kateellinen ollut, ei…Eihän? Olihan hän nyt vähintään yhtä onnellinen kuin muutkin. Siis jos vain pystyisi antamaan itsensä olla.


***

5csnapshotf5920af01a6c.jpg
”Noin juuri tohon kohtaan teet sellasen samanlaisen tornin.”

”Mihin näytä vielä!”

Sera siirsi vielä kerran Eliaksen käden oikeaan paikkaan ja taputti päälle vakuudeksi. ”Nyt alat tehdä sitä tai alan oikeasti epäilemään, että olet joko huonomuistinen tai haluat vain pidellä käsiä koko ajan.” Elias punastui ja alkoi kasaamaan hiekkaa epämääräiseksi rakennelmaksi.

Markus oli mietteissään kauempana, nautti vain hetken rauhasta. Sitä oli ollut viime aikoina vähän, kun he olivat pysytelleet nyt muutaman päivän ihan vain mökillä. Oli niin kuuma, että uimapuvusta oli tullut vakituinen päiväasu ja yöt olisi tehnyt mieli nukkua järvessä.

991snapshotf5920af07a6c.jpg
”Sä et enää rusketu, Sera.”

”Mä tiedän sen. Tässä vain on mukava olla, mä meen kyllä kohta takas uimaan. Huutele aina välillä Eliakselle että se tietää missä on ranta, jos mä satun nukahtamaan.” Ja pianhan Sera olikin unessa. Lämpimän tuulen syleilyssä kuuma hiekka vuoteenaan.

Markus katseli jonkin aikaa kevyesti nukkuvaa naista ennen kuin käänsi katseensa takaisin järvelle. Elias oli tullut aavistuksen lähemmäs uimaan. ”Kastele noita kukkia, kohta ne kuolee ja sitten mä en näe enää mitään.”

Markus huokaisi ja kävi yksitellen upottamassa ruukut rantaveteen. Siinä hänen kastelunsa.
Kun Markus palasi paikalleen, oli Sera jo havahtunut horroksestaan. ”Mä unohdin, että tänään on mun ruoanlaittovuoro. Mä huudan sitten, kun on valmista.” Ja niin Sera lähti. Hiekkalinnakin jäi kesken, epämääräiseksi kasaksi.

snapshotf5920af0da6c.jpg
Heti kun Sera oli kadonnut tuli Elias rannalle.

”No se helpotti. Musta tuntuu, että sulan tätä menoa”, Elias aloitti keskustelun kevyesti istuessaan hiekalle. Markus meni hieman kauemmaksi. ”Miten sä kestät, ethän sä oo käyny uimassakaan edes puoliksi yhtä paljon kuin mä. Serasta puhumattakaan, se melkeen asuu vedessä.”

a30snapshotf5920af0da6c.jpg
Markus hymyili aavistuksen. ”Etkö sä ymmärrä? Tällanen on mun paratiisi. Mitä lämpimämpää, sen parempi. Mutta etkö sä pala, lumikki?” Elias pudisti päätään epäuskoisena. ”Täällähän meinaa paistua. Ja ei, mä en edes rusketu. Jörö.”

Vanhoja, nyt mukaviksi muuttuneita muistoja. Markus naurahti lyhyesti saaden Eliaksenkin hymyilemään. Oli kiva huomata, että kaikki nauttivat olostaan. Jopa Markus. Sitten Elias vakavoitui kun muisti, miksi hänen oli pitänyt odottaa Seran lähtemistä ennen kuin saattoi mennä Markuksen juttusille.

1c8snapshotf5920af03a6c.jpg
”Tota…Mun piti kiittää jo silloin, mutta unohdin. Ensinnäkin kun pelastit siellä saunassa. Ja toisekseen, kun autoit silloin kun sähelsin sen kirveen kanssa…” Markus rykäisi keskeyttäen Eliaksen puheen, jota olisi ilmeisesti tullut vielä lisää.

”Pakkohan mun oli, Serankin takia. Vastapalveluksia vain.”

Sen jälkeen oli pitkään hiljaista. Kuului vain veden liplatusta rantahietikkoa vasten ja kahinaa, kun tuuli laiskasti silloin tällöin. Oli oikein mukavaa vain olla hetki. Ystävän seurassa.

996snapshotf5920af07a6c.jpg

”Tota… Niin. Mutta meidänhän on molempien pitänyt olla hiljaa joistakin asioista. Vaikka mäkin kyllä olen halunnut kysyä siitä… Oliko se totta? Tapoitko sä oikeasti ne ihmiset?”

Tuntui kuin tuuli olisi kuristunut hiljaiseksi sillä hetkellä. Olihan kysymys tullut Eliaksenkin mieleen vähän yllättäen, mutta hän yllättyi sitä kuinka kireäksi Markus nopeasti muuttui.

”Tapoin. En ole sen enempää ylpeä teostani kuin sitä kadukaan.” Markus piti pienen tauon, Elias ei pystynyt vastaamaan mitään. Noinko Markus oikeasti ajatteli? ”Joka tapauksessa, sille ei voi enää mitään. Tehty mikä tehty. Ne ois todennäköisesti tappaneet toinen toisensa ennemmin tai myöhemmin… Ja vielä monta sivullista siinä sivussa kuten Saran. Sellasta tapahtuu, mä pystyin omasta mielestäni estämään sen.”

88esnapshotf5920af0da6c.jpg
Elias painoi päänsä. Hän ei pitänyt vastauksesta. ”Mutta tiedäthän sä… Ei saa tappaa. Jos mä oisin ollut siellä niin mä oisin nähny sen kaiken…” Elias värähti ajatusta. Miten hän yhtäkkiä tuollaisia puhui?

”Sä kammoksut mua nyt vai?” Markus kysyi kiusoitellen. Elias pudisti rajusti päätään. ”En! Tai siis, mä oon vain huolissani. Miten sä silloin pystyit edes… Tai siis…Äh!” Elias kivahti turhautuneena ja käänsi katseensa jonnekin sen hiekkalinnan suuntaan. Hän tunsi, kuinka Markus mittaili häntä katseellaan. Ja sitten naurahti, Eliasta, kiukutti. ”Sä olet joskus niin naiivi.” Elias ei suostunut enää nostamaan katettaan, piirteli itselleen näkymättömiä kuvioita hiekkaan.

”Okei mä myönnän että mä liioittelin silloin järvellä. Ei niitä ollut edes kymmentä.” Eliaksen olo ei parantunut yhtään.

Markus huokaisi. ”Unohdetaan se. Ihan hyvinhän on mennyt aiemminkin, kun sitä ei ole muisteltu.” Elias nyökkäsi lyhyesti. Parempi antaa asian olla ainakin toistaiseksi. Mutta eikö Markusta oikeasti vaivannut koko asia?

Unohda se.

4ecsnapshotf5920af07a6c.jpg
Elias ponnahti ylös ja lähti nousemaan mökille. ”Tuu säkin vaan nyt. Sera huutaa kohta, että ruoka on valmista.” Markus ei kysynyt mistä Elias sen tiesi. Pyyhki vain huolestuneisuuden kasvoiltaan ja paineli Eliaksen perän. Ensiksi hän oli oikeasti luullut, ettei Elias pystynyt olemaan hänen seurassaan. Ajatus oli tuntunut keljulta.

Onneksi niin ei ollut, Elias ymmärsi enemmän kuin Markus oli ensin uskonut.
”Mutta oothan sä hei samaa mieltä mun kanssa siitä, että Nuvaan on kerääntynyt joukko kummajaisia?” Tälle Eliaksen kommentille Markus tyytyi vain enää nyökkäämään vaitonaisena.


***


Ruokailun jälkeen suurin osa porukasta kiirehti taas ulos. Mökin sisällä oli kuumempi kuin ulkona.

ab3snapshotf5920af03a6c.jpg
”Älä leiki, Sera, sä vielä tiput. Se natiseekin niin, että varmaan kohta hajoaa tota menoa”, Elias torui hihkuvaa Seraa. Tilanne muistutti Eliasta melkein niistä ajoista, kun hän oli satunnaisesti vahtinut leikkivää Jonnaa. Siitäkin oli niin kauan.

”Älä ole kalkkis. Ja kyllä mä osaan itsestäni huoleht- hui!” Sera oli horjahtaa alas mutta nauroi tapauksen jälkeen kahta kauheammin. Eliaksella oli jo sydän pompannut kurkkuun. ”Ole kiltti…” Okei, Sera oli pahempi kuin Jonna. Siis sitä katolle kiipeämistä ei laskettu.

”No hyvä on”, Sera vihdoin myöntyi rauhoittuen. Elias tuhahti vielä kerran, mutta tällä kertaa helpottuneena.  ”Mutta täällä on niin ihanaa!”

bd0snapshotf5920af03a6c.jpg
Sera kuulostikin siltä, että oli paratiisissa. Elias hymyili.

261snapshotf5920af0ba6c.jpg
”Hae Markuskin tänne ettei se vain mökötä yksin sisällä”, Sera kehotti ja hymisi sitten vielä tyytyväisenä. Elias epäili, että Sera olisi kehrännyt jos olisi vain osannut. ”Ainakin täällä on asiat taatusti paremmin kuin kotona…” Siellä vietettiin viimeisiä koulupäiviä. Jonna oli taatusti malttamaton ärsyttävyyteen asti, Samuli kiristelisi hampaitaan Nikon kanssa ja Saaga yrittäisi pitää talon koossa… Ja kissat riehuisivat ulkona lämpenevässä ilmassa.

6ffsnapshotf5920af07a6c.jpg29snapshotf5920af01a6c.jpg
Hetken Elias tunsi suunnatonta koti-ikävää, painava möykky vatsassa, mutta jostain syystä Markuksen tervehdys kohensi hänen mieltään hyvinkin paljon. Ainakaan Markus ei vain mököttänyt kuten Sera oli epäillyt. Siitä sen täytyi johtua.

”Sä siis söit vielä toisen annoksen? Sera on varmaan tyytyväinen.” Elias yritti aloittaa keskustelua enemmänkin. Jos hän vain saman tien lähtisi Sera patistaisi hänet heti takaisin. Luulisi, että pojilla olisi jotain riitaa… Mutta itse asiassa Eliaksella ei ollut kiire minnekään.

c29snapshotf5920af01a6c.jpg
Ja aikansa hän Markuksen kanssa juttelikin. Se oli ensimmäinen kerta niiden vuosien aikana, jona he olivat tunteneet, kun kumpikaan ei suuttunut toiselle tai aiheena ollut mitään, josta olisi syntynyt kiusallinen hiljaisuus johonkin väliin. Ihan tavallista keskustelua. Eliaksesta tuntui, kuin jotain lämmintä olisi syttynyt hänen sisälleen. Hän ei ollut osannut arvatakaan, että Markuksenkin kanssa voisi oikeasti viihtyä.

Juttelun keskeytti Seran huuto, hän oli löytänyt jotain mökin takaa jota Eliaksen pitäisi nyt tulla ’äkkiä’ katsomaan. Ihan kuin Elias mihinkään ehtisikin äkkiä… Mutta Markuskin meni jälleen tiskaamaan, joten mikään muu ei auttanut.

”Oikeasti, Sera on joskus ihan lapsi.”

”Mutta etkö sä pidä siitä juuri sellasena?” Elias nyökkäsi hymyillen. Markus todella joskus ymmärsi häntä.

466snapshotf5920af0fa6c.jpg
”Täällähän te olette.” Loppuilta vietettiinkin sitten mukavasti yhdessä.

Sitten vähän off-tarinaa väliin...

71fsnapshotf5920af0fa6c.jpg721snapshotf5920af05a6c.jpg208snapshotf5920af07a6c.jpg

”Siitä saisi varmasti paljon jos sen myisi.”

”Älä viitsi. Sehän pitää säilyttää.” (Elias kaivoi aarteen ylös, ensimmäinen tapaus mulla ikinä…)

776snapshotf5920af0da6c.jpg
”Eikö se sopisikin koristeeksi mökin nurkkaan pojat?”

”…Häh?” XD


***

79csnapshotf5920af09a6c.jpg
”Serahan oli koko ajan nuotiota vastaan. Eikö täällä ole ihan liian kuuma?” Elias vielä kerran varmisti. Markus pudisteli päätään, Elias kuuli lupaavan sihahduksen kun tulitikku syttyi. ”Kyllä tää nyt ainakin kerran pitää kokeilla. Ja nyt on niin mukavan kirkas yökin.”

Elias huokaisi. Niin kai sitten. ”Toi kukka kuoli äsken”, hän sanoi hiljaa. Markus ei ollut kuulevinaan. Siis ensin. ”No sori.”

”…Oo hiljaa.” 

”Kiitos samoin. Sera tulee.” Elias kiirehti paikoilleen, meinasi ensin istua nuotion päälle.

b6fsnapshotf5920af01a6c.jpg

”Tuu säkin tänne. Ei tarvitse kauan olla, ihan vaan että toi Markus nyt on tyytyväinen.” Sera oli seissyt epävarmana kauempana, hytisten huolimatta hiostavasta illasta. Pimeässä sitä ei ollut kukaan kuitenkaan huomannut.

”No mä…Okei, hetkeksi”, Sera sanoi kireästi ja epävarmasti ja istui tulen ääreen. Ensin kauemmaksi kuin pojat, mutta kun Markus vilkaisi häntä ymmällään, hilautui tyttö lopulta vastahakoisesti lähemmäs.

f1csnapshotf5920af07a6c.jpg
Ensiksi Markus ja Elias vain juttelivat silloin tällöin lyhyesti. Sera hädin tuskin osallistui keskusteluun, hymähti vain silloin tällöin ja katsoi kaikkialle muualle kuin tuleen. Elias yritti olla huomaamatta tätä, kyllä Sera kohta piristyisi...

ae2snapshotf5920af0ba6c.jpg 
”Nyt päästään paistamaan niitä Jonnan mukaan tunkemia vaahtokarkkejakin. Mä voin käydä hakemassa ne”, Sera kuitenkin lopulta ehdotti ja nousi pikaisesti paikallaan. Elias katsoi kummastuneena Markukseen ja tämä vain kohautti olkiaan. Oliko Sera jostain syystä hermostunut tai huolissaan?

a72snapshotf5920af0ba6c.jpg
Hetken oli kuitenkin hauskaa, kun kukin yritti paistaa oman karkkinsa kypsäksi samalla kun sohi toisten karkkeja liekkeihin. Pian ilmoilla oli niin kitkerä haju kärähtäneistä sokerikarkeista, että touhu piti lopettaa. Ja ainakin yksi keppi vielä paloi aavistuksen päästä.

903snapshotf5920af07a6c.jpg
”Oikeasti, Markus, täällä on ihan tarpeeksi kuuma ilmankin ja sä vielä lämmittelet lisää”, Elias puuskahti  kun alkoi saada touhusta tarpeekseen. Nuotio hohkasi sellaista kuumuutta, että hyvä ettei iho palanut. Olikohan se kuitenkin liioittelua… Tai sitten Elias istui vain liian lähellä.


”Juu. Oot säkin kyllä kummallinen, Elias, kun kestät tätä ihan vapaaehtoisesti. Mä meen nyt”, Sera yhtäkkiä ilmoitti koleasti ja nousi paikoiltaan.

c0fsnapshotf5920af0fa6c.jpg
”Mutta…Mitä?” Elias henkäisi häkeltyneenä. Mistä nyt sellainen kommentti yhtäkkiä oli tullut? Elias näki kuinka Sera loittoni kauemmas ja vaikutti hirmuisen vihaiselta ja…pelokkaalta? Mistä nyt taas oli kyse? Eliaksen sisällä humahti ontosti.

”Mene vaan”, Markus mutisi hiljaa kun Elias ei ollut hetkeen osannut muuta kuin istua paikoillaan ihmettelemässä. Elias nousi heti kehotuksen kuultuaan. Ehkä hän oli sitä odottanutkin… Ei ollut halunnut vain hylätä Markusta suoraan Seran huolestuttavan käytöksen takia.

5c8snapshotf5920af01a6c.jpg


***

3absnapshotf5920af0da6c.jpg
”Tänne sä siis katosit. Onko kaikki kunnossa?” Elias kysyi varovasti odotettuaan ensin alhaalla hetken, että vaikuttaisi siltä, kuin hän olisi pitkäänkin etsinyt Seraa. Eliaksen helpotukseksi Sera vaikutti rauhoittuneen…mistä sitten olikin ollut kyse.

”On. Mua vaan alko väsyttää ja kyllästyttää.” Ei mitään muuta selitystä. Sera kuulosti melkein Markukselta… Paitsi että sellaisessa tilanteessa Markus ei olisi edes sen vertaan selittänyt.
Miksi Elias ajatteli nyt Markusta? Hänen pitäisi olla Seran tukena, sillä jokin oli hetki sitten järkyttänyt tyttöä pahanpäiväisesti.

afasnapshotf5920af09a6c.jpg
”Sera…Mikä sulle tuli? Sä kuulostit pelästyneeltä kun lähdit”, Elias keksi neutraalia sanomista. Hän vaikutti osuneen oikeaan, sillä Sera vakavoitui heti. ”No…Mä en…” Elias antoi Seran miettiä rauhassa.

”Liittyykö tää siihen, minkä sä lupasit joskus vielä kertoa?” Elias kysyi, kun Sera kokonaan hiljeni. Kai sitä silti sai vähän tuuppia oikeaan suuntaan?

”No jonkin verran. Mutta mä… Mä en halua olla…”

3fcsnapshotf5920af01a6c.jpg
”Pelkäätkö sä tulta?” Elias kurtisti kulmiaan, kun Sera vaikutti entistä ahdistuneemmalta. Siis sisäisesti. Mutta ääneen tyttö sanoi. ”Niin juuri. Se on vähän naurettavaa, mutta juu. Mä…Pelkään tulta.” Taas Sera kierteli. Mutta tyttö teki sen niin taidokkaasti, ettei Elias olisi voinut epäillä mitään pelkästään äänen perusteella. Joten nyt hänen täytyi jatkaa, kuin hän ei olisi nähnyt tytön sisäistä ahdistusta ensinnäkään.

15esnapshotf5920af01a6c.jpg
”Ei se mitään. Se on aika normaalia. Mutta sähän tiedät, etten mä anna mitään tapahtua sulle?” Elias yritti kuitenkin rauhoitella Seraa parhaansa mukaan. Eliaksen iloksi Sera hymähti myöntävästi ja kuulostikin jo taas omalta kepeältä itseltään.

2c3snapshotf5920af0fa6c.jpg
”Totta kai. Sähän rakastat mua, niinhän? Sitäkö sä aioit sanoa seuraavaksI?” Elias naurahti huvittuneena ja kiersi kätensä Seran ympärille. ”Juuri niin.” Oli mukavaa olla sillä tavalla yhdessä, nauttia toistensa seurasta. Jos vain hetkikin. Mutta Sera ei vetäytynyt pois kuten usein tällaisissa tilanteissa aiemmin. Painautui vain tiukemmin vasten Eliasta.

17snapshotf5920af05a6c.jpg
Siitä asiat lähtivätkin sitten rullaamaan eteenpäin. Ensin he katselivat toisiaan pitkään. Eli käytännössä Elias siveli Seran kasvoja ja Sera katsoi suurin silmin takaisin. ”Sä oot niin kaunis”, Elias kuiskasi jossain vaiheessa käheästi.

2d5snapshotf5920af0da6c.jpg72bsnapshotf5920af0fa6c.jpg
Sitten hän suuteli Seraa, ensin varovasti, kokeillen, halusiko Serakin sitä nyt. Vähän enemmän. Unohtui rannalla yksin odottava Markuksin. Elias veti Seran lähemmäs itseään… Sera suuteli takaisin. Mutta Elias pakottautui olemaan rauhallinen ja malttavainen liikkeissään. Kuunteli Seraa kaikin tavoin, mentäisiin tämän ehdoilla. Niin paljon kuin Elias silloin halusinkin tietää ja tuntea kaiken lopunkin Serasta, hänen Serastaan…

24dsnapshotf5920af07a6c.jpg
Niinpä Eliaksella meni hetki ymmärtää mistä oli kyse, kun Sera kuitenkin alkoi rimpuilla vastaan ja veti uimapuvun yläosan takaisin alas. ”Elias oota mä…Sori mä en…en voi.”

afasnapshotf5920af0ba7e.jpg
Sitten Sera pujotteli pois Eliaksen otteesta, nousi, pyysi vielä kerran anteeksi ja katosi ovesta nopeammin kuin Elias ehti sanoa ’odota’. Olisiko Sera sittenkään odottanut, Elias mietti huumaantuneena. Mitä oli tapahtunut? …Mitä ei ollut tapahtunut? Kaikki oli mennyt jotenkin nopeasti.

Eliaksesta tuntui pitkään vain ontolta. Huoneessa oli niin hiljaista. Sitten hän hilautui kankeasti sängyn reunalle, mutta ei jaksanutkaan nousta. Mitä perään meneminen auttaisi, eikö Sera ollut juuri tehnyt selväksi, ettei halunnut olla nyt Eliaksen kanssa tekemisissä? Miksi näin oli? Oliko Elias sittenkin ollut liian kärsimätön? Mitä hän oli tehnyt väärin?

ed4snapshotf5920af09a6c.jpg
”Painu helvettiin.” Mitään muuta Elias ei pystynyt sitten sanomaan, kun ovi raottui ja hän ei nähnyt mitään… Eli Markus tuli. Elias ei halunnut joutua selittelemään mitään, tämä nyt ainakin olisi vain hänen ja Seran välistä. Ei Markuksen tarvinnut kaikkeen tunkea.

”Ai? Mä olin tulossa vain kysymään, miksi Sera paineli ulos sellaista vauhtia.” Eliaksen pää nytkähti, kuin hän olisi halunnut spontaanisti sanoa jotain, mutta päätti viime tipassa pysyä vaiti. Ei vastausta, vain ääni kun ovi sulkeutui. Elias kuunteli hetken, jatkuisivatko askeleet poispäin vai lähemmäs…Hän ei tiennyt mitä Markus tekisi. Eikä tiennyt mitä tältä oikeasti toivoi.

c35snapshotf5920af0fa6c.jpg
Elias mulkaisi vain välinpitämättömänä, kun Markus lopulta istahti hänen viereensä. Ja tyytyi tuijottamaan sitten parhaansa mukaan lattiaa. Jonka läpi hohti aavistuksen se eteisen viherpuu, jota Markus ei ollut myöskään muistanut kunnolla kastella. Saamarin Markus.

602snapshotf5920af09a6c.jpg
”No?” Mitään muuta Markus ei sanonut. Kuin äiti vaatien lasta tunnustamaan ilkitekonsa. Molemmat tiesivät kyllä, mistä oli kyse. Enää piti toisen osapuolen vain päättää, otettaisiinko asia puheeksi vai ei.

”Mä…” Elias aloitti ja nielaisi.

Okei, Markus oli häntä vanhempi. Mutta ei ollut silti luontevaa puhua mistään…sellaisesta tämän kanssa. Elias tunsi poskiensa kuumottavan jo pelkästä ajatuksesta. Toivottavasti huoneessa olisi vielä pimeää. Lopulta Elias ärähti itselleen turhautuneena ja sokelsi nopeasti: ”Okei, me tehtiin Seran kanssa kaikkea sellasta ja sitten se vaan yhtäkkiä lähti.”

Elias suuttui itselleen lisää. Hyvä luoja kun sitä voi joskus käyttäytyä ja puhua lapsellisesti. Elias odotti jo kuulevansa Markuksen nauravan. Mutta ei.

a19snapshotf5920af0ba6c.jpg
”Aa. No se selittää, miksei se sanonut mullekaan mitään. Luulin ensin, että te olitte riidelleet.” Elias vilkaisi nopeasti Markusta. ”Ei me…Tai siis tavallaan. Kun se ei edes sanonu mitään. Vaan jotain, ettei se voi…” Elias tunsi tarpeen selittää jotain. Mutta eihän hänen ennenkään ollut tarvinnut Markukselle mitään selitellä?

…Ehkä Eliasta hieman häiritsi se, miten huolissaan Markuskin oli ollut Serasta.
Ei kai niillä kahdella mitään enää? Elias työnsi ajatuksen pois yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Ei nyt sentään.

”Seran periaate”, Markus totesi yhtäkkiä värittömällä äänellä.

”…Mikä oli?”

”Se selitti mulle kerran. Ei ennen avioliittoa. Tai... Niin, ei ennen.”
31csnapshotf5920af05a6c.jpg

Eliaksen olisi tehnyt mieli ennemmin repiä hiuksia päästään tai ihan vain jotain muuta, kuin istua siinä. Markus tiesi taas niin paljon enemmän… Ja Elias oli häpeissään ja vähän vihainenkin. Vihainen omaa tyhmyyttään, vähän siitä, ettei Sera ollut vain suoraan niin sanonut ja siksi, että kuuli sen nyt Markukselta. Mutta ennen kaikkea häntä nolotti. Käydä sellaista keskustelua Markuksen kanssa… Ja se, miten tilanne Seran kanssa alkoi kertaantua hänen päässään. Oliko Sera tosiaankaan maininnut yhtään mitään mistään?

7eesnapshotf5920af0ba6c.jpg
”Sähän olet hiljainen.” Elias ei kuullut Markusta. Huomasi tämän uudestaan vasta siinä vaiheessa, kun toinen ilmeisesti asettui mukavammin sängylle. Elias avasi suunsa hetkeksi, mutta ei saanutkaan aikaiseksi sanoja. Mitä se olisi ollut, pois sängyltä niin kuin koiralle? Häivy? Elias ei jaksanut ajatella. Pysykööt sitten siinä kun kerran halusi. Eliaksen täytyi keskittyä selittämään itselleen yhä uudestaan, että kaikki oli hyvin. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, Seralla oli ihan yleinen periaate…

”Sä et tehnyt mitään väärää, sussa ei ollut mitään vikaa”, Markus sanoi, kun Elias jatkoi lattian tuijottelua. Siihen Elias puuskahti. Yrittäen ravistaa kaikki ikävät tunteet pois ja ehkä peitellen sitäkin, kuinka helpottunut oli, kun Markus oli sanonut sen ääneen. Aivan kuin se toisen sanomana tulisikin todeksi. ”Lopeta nyt mököttäminen. Se on mun homma.”

d8fsnapshotf5920af03a6c.jpg
Siinä vaiheessa Elias oikeasti naurahti ääneen ja hypähti myös sängylle. Se jousti hänen allaan hauskasti. Kaikki oli heti helpompaa, kuin näkymätön puristusote olisi päästänyt irti. ”No mökötä sitten ja lopeta terapeutin hommat”, Elias totesi hymyillen. Markus hymähti lyhyesti Eliaksen kommentille.

”Ei vaan…Kyllä mä ymmärrän Seraa. Mutta silti se vähän tuntuu…” Elias ei taaskaan osannut pukea tunteitaan sanoiksi. Ei Markukselle, ei itselleen. Vaikka hänestä tuntui, että piti puhua, kun oli alkuun päässyt. Puhuminen helpotti.

”Mä tiedän. Petetyltä. Mutta ei sussa ole mitään vikaa”, Markus lateli sanansa jo taas värittömäksi käyneellä äänellä. Eliaskin hymyili vähän vaisusti. Markuksen sanat olivat totta, ainakin osin. Ei mitään vikaa vai? Miksi Eliaksesta silti tuntui yhä siltä?

de2snapshotf5920af09a6c.jpg
”No, mä taidan mennä nukkumaan. Katon samalla, jos Sera olisi tullut jo sisälle.” Mitä, Markus olikin yhtäkkiä tekemässä lähtöä. Varoen esiin tullut hymy katosi taas nopeasti Eliaksen huulilta. Uudestaan petettynä.

Mitä Elias olisi halunnut sitten vielä Markukselta pyytää? He olivat puhuneet jo enemmän kuin tarpeeksi. Jos vain… Olisi jäänyt edes vähän pidemmäksi aikaa. Todistanut sanansa. Ettei Elias ollut tehnyt mitään väärää. Ettei hänessä ei ollut mitään vikaa… Mutta nyt häntä oltiin taas jättämässä.

Elias tunsi, kuinka Markuksen painoi siirtyi sängyn keskeltä reunalle. Elias kurotti kerran kohti hänen näkökulmastaan pelkkää tyhjyyttä eikä kohdannutkaan mitään. Markus nousi kokonaan sängyltä, Elias haparoi entistä kiivaammin.

745snapshotf5920af05a6c.jpg
”…Odota.” Sana tuli pelkkänä kiivaana henkäyksenä. Elias tarrasi käteen kuin hädässä ja tiukensi otettaan kerran Markuksen löydettyään, haluamatta päästää irti. Markus nytkähti pysähdyksiin, oli ollut jo oikeasti aikeissa lähteä. Sanomatta enää mitään muuta. Eikö Markus sittenkään tiennyt miltä Eliaksesta tuntui?

…Mitä Markuksen päässä mahtoi oikeasti liikkua sillä hetkellä?

98bsnapshotf5920af0da6c.jpg
Markus katseli ovea, kääntämättä päätään Eliaksen suuntaan. Jättäen kokonaan huomiotta käden omassaan, selkäänsä porautuvan katseen.

”Mitä, Elias?” Markus kysyi aivan rauhallisesti. Kuin pikkulapselta, joka ei uskalla jäädä yksin pimeään huoneeseen.

”Markus…”

Yksin… Markus veti nopeasti henkeä ja käänsi katseensa. Ja kohtasi Eliaksen anelevan katseen.

”Mä pyydän…” Mitä Elias halusi pyytää? Että Markus todella jäisi, ilman mitään todellista syytä? Eihän Markus sellaista ikinä tee kenenkään vuoksi. ”Näytä, että sä tarkotat mitä sanot.” …Mitä?

787snapshotf5920af01a6c.jpg
Markus kääntyi ymmällään kokonaan Eliaksen puoleen, ihan kokeilumielessä. Elias päästi Markuksen kädestä irti. Kai Markus siis teki juuri, niin kuin Elias halusi. Markus huomasi asettavansa sen saman käden sängylle, Eliaksen viereen, tulevansa lähemmäs, kokeilevansa lisää…

Elias tunsi kuuman hengityksen ihollaan. Hän ei uskaltanut hengittää. Mitä tapahtui? Mutta… Niin lähellä… Elias tiesi vain ettei halunnut olla enää yksin. Joutua uudestaan hylätyksi ilman kunnon selitystä.

240snapshotf5920af07a6c.jpg
”Tätäkö sä haluat?” Markus sanoi tullen vieläkin lähemmäs. Tekemättä mitään muuta, mutta saaden tarkoitusperänsä selviksi. Elias ei vastannut mitään, kohotti kätensä hitaasti Markuksen kasvoille. Katseli Markusta. Vakava ilme, kulmat hämmennyksestä painettuina. Eliaksesta tuntui samalta, ja hän käänsi päätään vain aavistuksen. Ei pelokkaana, torjuvana vain käänsi…

Markus mietti hetken, mitä tehdä. Miten vastata tähän reaktioon. Mutta sitten, ensimmäinen varovainen suudelma laskeutui kaulan valkealle kaarelle, Elias veti terävästi henkeä. Mutta Markus ei lopettanut siihen, jatkoi ylöspäin, kunnes viimein Elias tunsi sen kuuman henkäyksen aivan suupielessään.

(Tiedätte varmaan, mitä tulee seuraavaksi. Päätätte itse, haluatteko jatkaa vai hyppäättekö yli seuraavat 5 kuvaa)

80asnapshotf5920af0fa6c.jpg

Markus ei sanonut mitään. Kiusasi vain taas. ”Markus…” Yksi ainoa henkäisty sana. Muuta ei tarvittu. Elias ei tiennyt kumpi sen teki, laskeutuiko hän itse vai työnsikö Markus hänet. Yhtäkkiä hän vain oli selällään sängyllä, kädet lukittuina Markuksen käsien alle. Täysin Markuksen armoilla. Ja hitto, niin Elias halusi sen olevan. Markus saisi tehdä hänelle mitä haluaisi. Kunhan vain pysyisi hänen luonaan. Kummankaan ei tarvinnut olla enää yksin.

”Tätäkö sinä oikeasti haluat?” Markus kuiskasi vielä uudestaan. Ääni sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Eliaksen selkään.  Markuksen sanat ja äänensävy kertoivat aivan eri viestiä.
Eikä Elias ollut ikinä eläessään halunnut mitään niin paljon.

eb5snapshotf5920af09a7e.jpg
Elias vaihtoi asentoaan niin, että katsoi suoraan Markusta silmiin. Hän kokeili liikuttaa käsiään aavistuksen, Markus perääntyi aavistuksen heti. Valmiina antamaan Eliakselle tilaa jos tämä hetkenkin epäröi. Mutta Elias jatkoi järkähtämättä Markuksen katselua, tyhjillä silmillä, jotka silti pitivät Markuksen vankinaan. ”Jos ikinä olet ollut minulle mitään, ymmärrät nyt”, Elias ajatteli.

f68snapshotf5920af0ba7e.jpg
Samalla, kun hän kohottautui ylöspäin Markus tuli vastaan ja nälkäiset huulet kohtasivat. Tätä he molemmat halusivat, tarvitsivat. Juuri nyt. Markuksen kädet siirtyivät pian pois Eliaksen käsivarsilta, vapauttivat ne. Elias kietoi kätensä Markuksen ympärille, ujutti paidan alle, veti sen pois tieltä, suudellen Markusta koko ajan. Nälkäisesti, hamuilevasti. Kaikki niin uutta mutta kuitenkin tiesi, tunsi, mitä tehdä.

43csnapshotf5920af0fa7e.jpg
Elias värähti aina, kun Markuksen kädet löysivät jonkin uuden paikan. Pitkin kylkeä, selän alla, lantiolla, niskassa, kaikkialla, Markus oli kaikkialla.

8f1snapshotf5920af09a6c.jpg
Tuli aika, kun Elias ja Markus vetäytyivät hetkeksi erilleen. Molemmat hengästyneinä, kuumat henkäykset törmäsivät toisiinsa. Elias tunsi vasten ihoaan vain toisen hikisen ja nihkeän ihon. Ei enää vaatteitakaan päällä, kaikki oli ollut yhtä nopeaa himon sotkua. Mutta millään siitä ei ollut väliä. Elias halusi vain lisää, lisää, vihdoin… Mutta hän työnsi Markuksen aavistuksen kauemmas. Hänen vuoronsa härnätä.

Markus ynähti vastustelevasti ja huokaisi lyhyesti. ”Mä lupasin, mutta…” 

”Mutta mitä? Et varmaan lopettaisi enää, vaikka mä pyytäisinkin, vai?” Elias mutisi hiljaa, hamuten suullaan Markuksen kaulaa. Hän naurahti hiljaa kun kuuli, että Markuksella oli vaikeuksia puhua.

ba3snapshotf5920af0ba6c.jpg
Markus ei muuta kutsua tarvinnut. Koko ajan kiihkeämpi, koko ajan lähempänä… Eliaskaan ei enää ajatellut mitään. Hänen koko kehonsa vain huusi Markusta.

 

349snapshotf5920af07a6c.jpg

your breath hot upon my cheek, and we crossed, that line
you made me strong when I was feeling weak, and we crossed, that one time
don't walk away, don't walk away, oh, when the world is burning
don't walk away, don't walk away, oh, when the heart is yearning

***

6a1snapshotf5920af0ba7e.jpg
Elias vain ummisti silmänsä, hän ei halunnut nukahtaa. Hän halusi nauttia hetkestä vielä vähän kauemmin… Markus oli aivan kiinni hänen selässään, kädet kiedottuina turvallisesti ympärille. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun Eliaksesta tuntui, ettei hän tarvitsisi olla koko ajan varuillaan.

”Markus…”

”Hys. Älä sano mitään.”

Markuskaan ei ilmeisesti halunnut ottaa vielä tapahtunutta puheeksi järkevästi. Se oli Eliaksellekin vähän uskomatonta, kuin unta… Hän, Markuksen kanssa. Mitä se oli tarkalleen ollut? Elias päätti keskittyä tuohon ajatukseen, työnsi pois uhkaavan katumuksen ja häpeän tunteen.

Mitä? Ei Elias ollut ikinä edes kuvitellut mitään sellaista. Vastahan he olivat hädin tuskin ystävystyneet ja oppineet ymmärtämään toisiaan. Joten ainakaan se ei ollut kovin tunteisiin sitoutuvaa. Mutta toisaalta se oli ollut hyvinkin molemminpuolista... Elias hymähti aavistuksen. Molemminpuolista sääliseksiä sitten vai? Ainakaan ei mitään pysyvää tai sitovaa. Toivottavasti.

Ensisuudelma Seran kanssa…Mutta eka kerta Markuksen kanssa. Kuinka kieroksi voi yhden elämä mennä.

4b6snapshotf5920af03a7e.jpg
Elias hätkähti kun kuuli oven käyvän. Sera oli tullut takaisin, eikä Elias ollut ajatuksiltaan huomannut sitä ajoissa. ”Markus mitä me nyt? Sera voi tulla vaikka suoraan tänne!” Elias kuiskasi hätääntyneenä.

Sera…

Elias oli tehnyt jotain kamalaa. Hän ei halunnut edes alkaa suunnittelemaan, miten siitä kertoisi. Koska salaisuutenahan hän ei sitä pystyisi pitämään… Ei Seralta.

Mutta ei hän silti halunnut, että Sera saisi tietää heistä näin. Heistä… Eiväthän he Markuksen kanssa ole yhdessä tai mitään? Yksi kerta vain, ei seuraamuksia. Elias jaksoi edelleen toivoa niin, vaikka olikin samaan aikaan kietonut huomaamattaan omat kätensä vielä Markuksen käsien ympärille.

59snapshotf5920af0fa7e.jpg
Sera laahusti portaita ylös sammuttaen samalla alakerran valot. Häntä ahdisti mennä nukkumaan… Hän joutuisi kohtaamaan Eliaksen. Kyllä hän kertoisi sen oikean syyn, mutta nyt Sera ei olisi jaksanut puhua.

Täytyi hänen kuitenkin jotain sanoa. Elias ansaitsi sen. Hän oli ollut aina niin kärsivällinen ja ymmärtäväinen Seran suhteen…

Siinä vaiheessa Elias kuuli askelia portaista. ”Markus”, Elias henkäisi. Markus vetäytyi silloin irti Eliaksesta ja mutisi ”pysy mahdollisimman kaukana musta”, ja käänsi Eliakselle selkänsä. Nyt he olivat sängyn vastakkaisilla reunoilla… Ja Sera avasi oven.

snapshotf5920af01a7e.jpg
Sera oli laittamassa valokatkaisimen päälle – ja olisi silloin nähnyt huoneessa levällään olevat vaatteet – mutta laskikin sitten kätensä. Sera kallisti päätään kummastuneena. Pojat olivatkin menneet aikaisin nukkumaan… Ja vielä samaan sänkyyn. Sera aprikoi hetken sen syytä.

Sitten Sera hymyili, kiitollisena. Hänestä olisikin tuntunut kiusallisesta joutua nukkumaan edes jommankumman kanssa samassa vuoteessa… Nyt pojat olivat ilmeisesti ajatellet häntä. Menneet varmaan pitkin hampain nukkumaan ja niin kauas toisistaan, että melkein tippuvat reunalta.

ce3snapshotf5920af0ba7e.jpg
”Noh…Hyvää yötä ja kiitos”, Sera kuiskasi hiljaa ja sulki oven varovasti perässään. Hänen pitäisi vielä erikseen kiittää poikia aamulla. Siitä, että hän saisi nyt viettää yönsä rauhassa. Ja aamulla riittäisi naurua, jossa pojat heräisivät sentinkin liian lähellä toisiaan.

snapshotf5920af05a7e.jpg
Heti kun toinenkin ovi oli sulkeutunut Markus kääntyi taas Eliaksen puoleen. ”Sera…Sera sanoi kiitos”, Elias kuiskasi kuristuneella äänellä. Hänestä alkoi tuntua koko ajan kamalammalta.

snapshotf5920af03a7e.jpg
”Rauhotu, Elias, nukutaan nyt ensin täällä rauhassa ja aamulla jutellaan”, Markus yritti rauhoitella. Mutta hän ei enää pystynyt koskemaan Eliakseen. Tämä oli alkanut täristä ja oli kietoutunut sykkyrälle kuin haavoitettu eläin.


”Miten…Miten mä voin enää edes kohdata sen? Markus mä en…Mä en pysty…” Elias melkein haukkoi henkeään. Sellaista hän ei ollut ikinä kokenut. Hän vain vihasi itseään niin syvästi sillä hetkellä, ei pystynyt olla itsensä kanssa. Mutta miten paeta itseään…

Elias vilkaisi vielä kerran Markusta olkansa yli. Markus näki Eliaksen katseessa pohjatonta tuskaa ja häpeää. Ja hän antoi Eliaksen nousta.

”Laita nyt edes jotain vaatetta päälle”, Markus ehti sähähtää kun kuuli Eliaksen harppovan ovelle. Sitten Elias oli jo mennyt.

722snapshotf5920af0ba7e.jpg
Sera oli vasta lopettanut kirjan viimeisen luvun, kun kuulikin yläkerran aulasta epämääräistä tömistelyä. ”Mikä ihme siellä nyt on? Tippuiko jompikumpi sängystä?” Sera mietti aavistuksen huolestuneena, mutta myös huvittuneena. Hetkeäkään epäröimättä Sera nousi aikeinaan mennä tarkastamaan asia. Tuskin mistään kovin kummoisesta oli kyse. Taas varmaan joku poikien riita…

10dsnapshotf5920af09a7e.jpg
Samaan aikaan Eliaksen askeleet kiihtyivät juoksuksi. Ovi rannalle oli auki, jotta yöllä olisi vähän viileämpää. Elias suuntasi kulkunsa sinne, yrittäen tyhjentää mielensä kaikista kamalista tunteista ja ajatuksista. Hänestä tuntui, että hän menisi sekaisin eikä pystyisi jatkamaan jos antaisi niiden vielä enemmän vallata hänet.

snapshotf5920af07a7e.jpg
”Markus mitä täällä oikein tapahtuu? Oliko se Elias joka…” Sera kysyi pöllämystyneenä. Häntä oli jo tosissaan alkanut väsyttää hetki sitten.

”Elias meni ulos.” Sera pysähtyi niille sijoilleen ja katseli Markusta hetken kummastuneena. Jokin ei nyt ollut kohdallaan… Mutta sitten Markus jo rikkoi lyhyen katsekontaktin ja suuntasi portaisiin. Aika kiivasta vauhtia. Sera ei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt, joten hän seurasi.

45fsnapshotf5920af09a7e.jpg
Elias puristi tärisevät kätensä nyrkkiin ja kädet vasten kehoaan. ”Hitto…” Hän ei pystynyt millään rauhoittumaan. ”Voi hiton hitto”, Elias kuiskasi epätoivoisena, kun hän kuuli Seran ja Markuksen tulevan.

efesnapshotf5920af01a7e.jpg
Elias yritti jo jatkaa eteenpäin, aivan kuin muka voisi paeta ystäviään loputtomiin, mutta Sera juoksi hänet nopeasti kiinni. Markus jäi kauemmas, ulkoisesti rauhallisena ja välinpitämättömänä, mutta sisällä yhtä kauhuissaan kuin Eliaskin siitä, mitä voisi tapahtua.

”Elias mistä on kyse? Sä oot ihan poissa tolaltas. Sä voit kertoa mulle, mennään vaan ensin takas sisälle, jooko?” Sera yritti. Oli näyttänyt jo hetken siltä, kuin Elias aikoisi kävellä suoraa päätä järveen. Sera huokaisi helpotuksesta jo siinä vaiheessa, kun Elias pysähtyi, mutta olikin vielä liian aikaista.

970snapshotf5920af0ba7e.jpg
”Elias kiltti!” Sera huusi, kun Elias pudisti kiivaasti päätään ja jatkoi eteenpäin. Sera vilkaisi anelevasti Markusta, josko tämä saisi jotain irti Eliaksesta. Markus oli kuitenkin jo matkalla Eliaksen luokse. Sera ei ehtinyt nähdä tämän ilmettä. Mutta se oli yhtä huolestunut kuin Serallakin. Huolestunut Eliaksesta.

b7snapshotf5920af0da7e.jpg
Sera seisoi kauempana. Hän näki kyllä, kuinka poikien suut liikkuivat, mutta hän ei saanut selvää yhdestäkään sanasta. Hän ei muutenkaan tiennyt lainkaan, mistä pojat mahtoivat puhua. Mutta kun pikkuhiljaa Markuksen ääni kävi tiukemmaksi ja Elias näytti vain painuvan kokoon Sera päätti, että hänenkin olisi aika osallistua keskusteluun. Mitä Markus sitten tekikin se näytti vain pahentavan Eliaksen oloa.

Yksi Eliaksen tiuskahdus sai Seran kuitenkin pysähtymään niille sijoilleen.

21snapshotf5920af09a7e.jpg

"Älä koske muhun enää!” Markus jähmettyi paikalleen, käsi puoliksi kurotettuna, ja Eliaksen ilme muuttui ahdistuneesta kauhistuneeksi. Hän ymmärsi heti, ettei olisi pitänyt sanoa sitä.

168snapshotf5920af03a7e.jpg
Jo siinä vaiheessa, kun Elias kääntyi Seran puoleen, Sera oli ymmärtänyt. Mikä niissä kahdessa oli ollut kummallista. Ensinnäkin niillä on toisensa housut. Ja… Ne nukkuivat samassa sängyssä. Ja se mitä Elias oli sanonut ja miten näyttänyt koko ajan niin ahdistuneelta ja vältellyt Seraa.

Seran sisällä tuntui ontolta. Kuin mitään ei olisi enää ollut siellä. Kaikelta vietiin pohja, kylmä humahti jäseniin.

Kammottavan palapelin palat loksahtivat vääjäämättä kohdalleen paljasten koko karmean kuvan, joka piirtyi lähtemättömästi Seran mieleen.

”Ei… Ette kai te… ” Markus pyysi katseellaan hiljaista anteeksiantoa, Elias ei pystynyt edes sokeana kohtaamaan Seran katsetta.

24csnapshotf5920af01a7e.jpg
Elias ei tiennyt lainkaan, mitä voisi nyt sanoa. Kieltäminen olisi taatusti suunta pahempaan. Kertominen… Miten sellaisen voisi selittää niin, että Sera ymmärtäisi? Ei Elias rakastanut ketään muuta kuin Seraa. Asiat olivat vain tapahtuneet. Mutta ei sillä tarvinnut olla mitään merkitystä. Kaikki voisi jatkua ennallaan, eikö? Eikö Sera varmasti ymmärtäisi sen, jos Elias saisi nyt edes yhden sanan suustaan?

Samaan aikaan Sera pudisti päätään kauhistuneena, uskomatta mitään todeksi. Mutta…Markus ja Elias näyttivät niin syyllisiltä siinä seistessään. Ei se voinut olla totta, eihän? Eivät ne kaksi nyt ainakaan…Sera otti toisenkin askeleen kauemmas.

22esnapshotf5920af0da7e.jpg
Silloin Elias veti henkeä ja päätti yrittää. Nyt tai vaikeneminen. ”Sera, anna mun selittää. Sä et tiedä mitä…”

Mutta Sera keskeytti hänet nopeasti, kuten saattoi olettaa. Sera ei halunnut kuulla nyt mitään selityksiä kun hädin tuskin ymmärsi itsekään, mitä oli ilmeisesti tapahtunut poikien välillä sillä aikaa, kun Sera oli ollut poissa. Kun hän oli torjunut Eliaksen ja sitten tämä olikin…Seran sisällä vellovan epätoivon ja petetyn tunteen tilalle vyöryi suunnaton raivo.

”Ei! Mä en halua kuulla sulta mitään. Mä…Mä en halua nähdäkään sua!” Sera kivahti ja astui pois Eliaksen ulottuvilta. Hetken vallitsi järkyttynyt hiljaisuus.

a82snapshotf5920af0fa7e.jpge84snapshotf5920af0fa7e.jpg
Markus ei sanonut mitään vielä silloinkaan, kun Elias lähti kävelemään pois. Kuiskattuaan vain kerran Seran käännetylle selälle ”mä olen pahoillani.” Ei mitään muuta. Ja sitäkään Sera ei osoittanut millään tavoin kuulleensa.

a2asnapshotf5920af05a7e.jpg
”Mä niin ansaitsin tän…” Elias rämpi pois metsästä ja huomasi saapuneensa jalkakäytävälle. Kukaan ei ollut tullut hänen peräänsä. Elias huokaisi, puristi kätensä nyrkkiin ja lähti kävelemään. Kauas, pois, kauemmas ongelmistaan.

497snapshotf5920af09a7e.jpg
”Mihin sä olet menossa?” Sera kysyi viileästi ja terävästi, kun hän hetken seisottuaan huomasi Markuksenkin tekevän lähtöä. He olivat vain vältelleet katseita eivätkä sanoneet toisille mitään. Ja nyt Markuskin pakeni, antamatta Seralle mitään selitystä. Olisiko sellaista…Sellaista, mikä saisi Seran rauhoittumaan? Ei. Mutta Sera ei antaisi Markuksen päästä niin helpolla.

”Vastaa, Markus!” Sera käski. Hänen äänensä sortui. Kohta hän alkaisi purkamaan vihaansa ja hämmennystään Markukseen.

fb3snapshotf5920af03a7e.jpg
”Jos nyt välttämättä haluat tietää, mä menen siistiytymään saunalle.” Ja sitten Markus jatkoi matkaansa. Kääntymättä enää toista kertaa.

3e3snapshotf5920af05a7e.jpg4e3snapshotf5920af07a7e.jpg
Sera veti henkeä syvään pari kertaa. Ei, hän ei olisi halunnut tietää. Toiselle kerralla uloshengitys oli jo tukkoinen ja värisevä. Sitten Sera nyyhkäisi kerran tukahtuneesti. Hän oli ajanut molemmat ystävänsä pois…

”Miks…Miksi tällasta piti tapahtua. Miks Elias…” Sera nyyhkytti itsekseen, ymmärtämättä enää mitään. Miksi? Miksi hän? Miksi nyt? Mitä hänen pitäisi tehdä? Sera oli aivan hukassa eikä kukaan ollut lohduttamassa tai neuvomassa. Hän kuitenkin pyyhki uhkaavat kyyneleet pois kuin voisi vielä silläkin tavalla kieltää kaiken tapahtuneen. Meikki levisi mustaksi sutuksi silmien ympärille.

db9snapshotf5920af0fa7e.jpgf3asnapshotf5920af0fa7e.jpg
”MIKSI TE TEITTE TÄN MULLE!” Sera huusi synkälle järvelle pimeään yöhön.

4c3snapshotf5920af05a7e.jpg
Saunalla Markus ei ollut löytänytkään voimia tehdä mitään. Ja nyt kuullessaan Seran huudon hän painoi päänsä. ”Mäkin oon pahoillani.” Tuntien itsensä niin voimattomaksi. Aivan kuin Saran kuollessa.


***

408snapshotf5920af0da7e.jpg
Sillä aikaa Elias oli jatkanut vain päämäärätöntä laahustamistaan, tuntematta enää mitään.

 Ajatuksensa hän yritti pitää kurissa, vaimentaa päässään kaikuvat Seran viimeiset sanat. ”Mä en halua nähdäkään sua!” Niin Sera oli sanonut. Enää ikinä? Vai vain hetkeen? Ehkä…Jos kaikki vähän rauhoittuisivat niin Elias voisi kertoa, kuinka asiat oikeasti olivat.

…Miten ne olivat? Mikään selitys ei kumoaisi tapahtunutta.

f47snapshotf5920af0da7e.jpg
Usein ajatuksissaan kulkevat eivät huomaa mitä ympärillä tapahtuu, etenkään Eliaksen tapauksessa. Niinpä häneltä jäivät kuulematta toiset askeleet, jotka yhtäkkiä kiirehtivätkin aivan hänen peräänsä…

Kova ja ontto kipu takaraivossa samalla kun mieletön valon räjähdys. Elias tunsi yhtäkkiä katukiveyksen vasten poskeaan, mutta ei ehtinyt nousta, kun tunsi lyhyen pistävän kivun käsivarressaan takaraivossa sykkivän kivun lisäksi.

”Mähän sanoin ettei se tollasesta kaadu. Annoithan sille sen mun laittaman kunnon annoksen? Meillehän sanottiin, ettei se ole ihminen.” Äänet kuulostivat oudoilta. Elias ei pystynyt puhumaan tai tekemään enää mitään muutakaan. Turta tunnottomuus levisi aivan liian nopeasti käsivarresta koko kehoon. Elias alkoi haukkoa henkeä.

”Mutta…Kato sitä! Sehän tukehtuu! Hae Os…”

”Hys!”

”…Pomo nyt tänne ennen kuin mitään…” Siinä vaiheessa Elias ei enää nähnyt tai tuntenut mitään. Sitten hän lakkasi myös kuulemasta. Tuli vain pimeää.

snapshot78c4ebcf1a7f.jpgsnapshot78c4ebcf5a7f.jpg
Synkkä, kumara hahmo asteli Eliaksen liikkumattoman kehon luokse. Välinpitämätön kepeä potkaisu kylkeen, Elias ei sävähtänytkään. ”Oi, tämäpä mielenkiintoista. Kai pärjäät hetken ilman happea, eikö? Saisivat ne kelvottomat tuoda sen auton pian paikalle…Mistä minä niille oikein maksan?”

Hahmo keinui kantapäillään hetken ja vilkuili ympärilleen. ”Pitikin niiden möhliä näin, seuraava talo ihan vieressä… Hyvä, että tulin kuitenkin mukaan.” Mies huokaisi päätään pudistaen, kun auto vihdoin saapui. Moottori jätettiin tyhjäkäynnille ja valot sammutettiin, ei yhtään enempää huomiota kuin tarpeellista.

209snapshot78c4ebcffa7f.jpg
”No jo oli aikakin. Pösilöt. Tule sinä nyt tänne, minä tuen päätä…” Miehen sanoja toteltiin mukisematta. ”Ja onhan happinaamari valmiina? Tämä oli yllättävää mutta ei täysin odottamatonta.” Kysymykseen vastattiin hiljaisella myöntävällä muminalla.

snapshot78c4ebcf7a7f.jpg
”Mutta ei tää kuulu sopimukseen”, toinen, nuorempi mies vastusteli kun sai vihdoin Eliaksen nostettua ylös. Vielä yksi hahmo auton ratin takana viittilöi kärsimättömänä. Mennään jo.
”Hiljaa. Ja tue sitä päätä minä sanoin. Palkkasi laskee jos poika on yhtään enemmän vahingoittunut kuin tarpeellista. Tarvitsen hänet yhtenä palana. Noh, vauhtia nyt!” Vanha mies kähisi äkäisesti. Sitten seurue jo sulloutui autoon, Eliasta kantanut mies hyppäsi lavalle.
74snapshot78c4ebcffa7f.jpg

”Kuulitko tuon, Miisu? Autohan on seisonut pitkään tuossa. Pitäisi kai käydä katsomassa, josko siellä tarvitaan apua. Täälläpäin ei oikein autokorjaamoja tiheässä ole”, Anna leperteli kissalleen, jonka korvat värähtivät, kun auto kuului kaasuttavan kauemmas. Anna keksi, että voisi viedä roskat samalla ettei näyttäisi ihan niin kyylältä. Siinähän se roskapussi jo valmiiksi sidottuna odotti sitä innostuksen kipinää.

snapshot78c4ebcf9a7f.jpg
Anna käveli hitaasti roskikselle, pitäen katseensa koko ajan isossa autossa. Hassua, hän ei tunnistanut sitä. Kenties uusi mökkinaapuri? Tai pahasti eksynyt turisti? Anna puuskahti ja kiirehti roskikselle. Ei hän ollut tänne muita kyyläämään tullut, päinvastoin, itse rauhoittumaan loma-asunnolleen…

snapshot78c4ebcf3a7f.jpg7b7snapshot78c4ebcf7a7f.jpg
”Oli mikä oli, se on nyt mennyt menojaan. Sitten, Miisu, iltaruoan aika sinullekin!”

c8csnapshot78c4ebcf5a7f.jpg
Anna vilkaisi vielä kerran auton katoamissuuntaan. Tie 45 ei johtanut muuta kuin kohti erämaata, oliko auto kenties matkalla jonnekin kaukaisempaan kaupunkiin? Vai kääntyisikö se vielä keskustaan siinä inhottavan kuoppaisessa tienhaarassa?

Anna puuskahti ja pudisteli itseään kuin märkä koira. ”Unohda se nyt, Miisu odottaa…”

snapshot78c4ebcfba7f.jpg


***

snapshotf5920af01a7f.jpg
Sera ei jaksanut enää itkeä. Se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska samalla hän oli alkanut miettiä… Purettuaan ensin pahimmat tunnekuohut huutamiseen ja parkumiseen.

Mitä sitten, vaikka Elias ja Markus olivatkin yhden yön yhdessä? Tarvitsiko sen merkitä mitään? …Miten se ei voisi merkitä yhtään mitään. Sera paukautti päänsä vielä kerran pöytään. Miksi miksi miksi… Ainoa kysymys joka oli koko ajan toistunut hänen päässään. Sera oli luullut, että pojat välittäisivät hänestä. Mutta eivätkö he olleet nyt rikkoneet häntä vastaan pahimmalla mahdollisella tavalla?

Ja toisaalta Sera ei voinut olla miettimättä, mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut. Hän oli nähnyt pojat samassa sängyssä, mutta mahdollisimman kaukana toisistaan. Eli mitä? Mutta… Sitten heillä oli ollut toistensa vaatteet. Eikä kumpikaan ollut kieltänyt mitään siitä, mitä Sera oli ääneen syyttänyt.

Voi jos kaikki olisikin vain yhtä isoa väärinkäsitystä.

d9bsnapshotf5920af01a7f.jpg
Markuksesta tuntui todella pahalta nähdä Sera sellaisena. Ja tietää, että hän oli siihen syypää. Ilman häntä kaikki olisi vielä kunnossa, ehkä hänen todellakin olisi pitänyt lähteä jo vuosia sitten…

Mutta sellaisten miettimisellä ei ollut nyt mitään merkitystä. Hän oli nyt täällä. Eikä hän voinut antaa Seran kärsiä yksin sillä tavalla. Huono olo velloi vatsassa, kun Markus asteli portaat hitaasti alas. Sera ei liikahtanutkaan koko aikana.

bddsnapshotf5920af01a7f.jpg
”Serena.” Markuksen ääni oli hiljainen ja varovainen. Sera ynähti osoittaen, että kuitenkin otti Markuksen sanat kuuleviin korviinsa. Pyyhki aavistuksen poskiaan.

”Voinko mä istua tähän?” Toinen epämääräinen ynähdys. Mutta kun Markus asteli varovasti lähemmäs eikä Sera sanonut mitään, Markus päätteli, että hänellä oli lupa lähestyä. Tuolin raahaus vasten lattiaa kuulosti kamalan äänekkäältä. Markus käyttäytyi itselleen hyvin epäominaisesti, kuin pyytäen koko ajan anteeksi olemassaoloaan. Ja Serakin oli kaukana omasta pirteästä itsestään. Ei voinut tunnistaa siksi tytöksi, joka oli innoissaan juossut turistipuistoon vain päiviä aiemmin.

Miten kaikki olikaan voinut päätyä tällaiseen jamaan.

snapshotf5920af0ba7f.jpg
”Sera, mä oon pahoillani. Mä en…” Markus ei pystynyt sanomaan enempää. Sera ei ollut liikahtanutkaan koko aikana. Aivan kuin tyttö olisi päättänyt vetäytyä omaan kuoreensa ennemmin kuin kohdata todellisuuden.

"Ihan sama", Sera ajatteli. Hänen silmänsäkään eivät varmaan olleet ihan niin punaiset. Ehkä hän jo näyttäisi tarpeeksi kohtuulliselta, jotta Markuskin uskaltaisi puhua hänen kanssaan rehellisesti. Sera halusi vastauksia.

snapshotf5920af07a7f.jpg
Markuksen hämmästykseksi tyttö siis kutienkin nousi. Hitaasti ja kömpelösti, katse tyhjänä. ”Miks, Markus. Mä luulin että ennemmin tän eristysloman lopuksi te kuristaisitte toisenne kuin…kuin…” Sera huokaisi voimattomana. Markus ei osannut vastata, mutta jatkoi lausetta: ”…ennemmin kuin olisin Eliaksen kanssa vai? Samoin. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä.”

Sera tuhahti. ”Niinköhän. Leikkiäkö taas vai? Etkö sä…Ettekö te voineet ymmärtää, missä menee raja!” Sera tiuskaisi. Hän alkoi taas kuulostaa vihaiselta. Hetkeksi Seran ja Markuksen katseet kohtasivat. Sera kiukkuisena, Markus voipuneena. ”Ja sulla on Eliaksen pyjamat”, Sera lopulta hymähti kääntäen päänsä. Huoneessa oli pimeää ja ilma tuntui rätisevän yhden tytön pidätellystä raivosta.

”Kuulet saman vielä Eliakselta, kun se palaa. Tällä ei ole merkitystä. Sitten saat uskoa mitä haluat. Ja sillä on mun housut muistatko?” Markus totesi rauhallisesti. Sera pudisti päätään ja naurahti epäuskoisena. ”Uskomatonta, tää on ihan uskomatonta”, Markus kuuli Seran puuskahtavan. Sitten oli pitkään hiljaista. Markus mietti jo, pitäisikö hänen lähteä. Mutta hän keksi vielä yhden asian.

”Minkä raja?” Sera värähti näkyvästi. ”Senkö, millä tavoin me saadaan ’kinastella’ kuten sä aina sanot? Tää ei ollu mitenkään eka kerta kun jotain tällasta-” Sera mulkaisi Markusta, mutta katseessa ei ollut enää samanlaista kiukkua kuin vielä aiemmin. Serakin alkoi taas ajattelemaan… Ja silloin hän aina rauhoittui.

”Mä en enää tiedä, Markus.” Sera mumisi niin hiljaa, että sitä hädin tuskin kuuli. Pelkkä heikko henkäys tytöltä, joka ei enää jaksanut esittää kovaa.

4a0snapshotf5920af0ba7f.jpg
Sitten Seralta pääsi epätoivoinen ulvahdus ja tyttö tyrkkäsi tuolin kauemmas pöydästä. Markus ei tehnyt mitään tätä estääkseen. ”Mä vaan en kestä ajatusta siitä, että me ei voitaisi olla enää yhdessä niin kuin ennen”, Sera sai sanottua tukkoisella äänellä. ”Me?” Markus kysyi. Sera saattoi tarkoittaa Eliasta… Tai kaikkia heitä kolmea. Markuksen sydän hypähti. Eikö hänen tarvitsikaan lähteä?

…Sitähän Markus oli vain koko ajan pelännyt. Että hän joutuisi jättämään kaksi parasta ystäväänsä. Ainoat, joiden kanssa hän oli ikinä ollut onnellinen. Sara oli kuollut. Markus ei halunnut menettää lisäksi Seraa…tai Eliasta. Sitten hänellä ei olisi enää syytä elää. Ei ketään, jota suojella.

3ecsnapshotf5920af01a7f.jpg
”Elias on yksin tuolla jossain. Jos tän takia sille tapahtuu jotain niin.. niin…Mä vaan ylireagoin. Nyt kun mä sain vähän aikaa miettiä niin… Mä haluaisin vain päästä kertomaan sille”, Sera takelteli, epävarmana sanoistaan. Yrittäen pukea hiljalleen selkiytyvät ajatukset kokoon.

”Sä oikeasti rakastat Eliasta?” Markus kysyi varovasti, katse vastapäisessä seinässä. Yrittäen pitää äänensä tasaisena ja riisuttuna innokkaasta toivosta, joka hänen sisällään kupli. Joko hän pidätteli niin suurta tunnekuohua tai sitten hänestä tuntui oikeasti hetken siltä, että oli vaikea hengittää. Mutta tunne meni nopeasti ohi. Markus uskalsi vilkaista sivusilmällä Seraa.

”Niin”, Sera huokaisi uupuneena. Hän oli nyt enemmän vihainen itselleen kuin kenellekään muulle. Jos Eliakselle tapahtuisi jotain se olisi yksinomaan hänen syytään. Sera joutui taas räpyttelemään silmiään. ”Mä en halua menettää ketään”, Sera sanoi käheällä äänellä, joka katkeili nyyhkäysten kohdalla. Sera pyyhki kiivaasti silmiään.

snapshotf5920af0da7f.jpg
Sera käännettiin hellästi ympäri. Markus kosketti ensin hänen kättään, tunnustellen. Saisiko hän luvan koskea Seraan kaiken tämän jälkeen? Sera tarttui Markukseen kuin viimeiseen pelastukseen.

126snapshotf5920af01a7f.jpg
”Sä et menetä ketään jos se on musta kiinni. Mä lupasin suojella sua silloin kun sä olit kertonut itsestäsi, muistatko?” Sera nyökkäsi jähmeästi ja nikotteli. Kyyneleet kiilsivät silmäripsissä. ”Vaikka mä en kertonu sullekaan silloin kaikkea…Mä oisin aikonu tehä sen täällä, mutta nyt Elias…Elias ei ole…”

snapshotf5920af05a7f.jpg
”Rauhotu, Sera. Kaikki järjestyy. Elias palaa minä hetkenä tahansa ja sitten voidaan selvittää kaikki.” Markus ei uskonut omiin sanoihinsa niin paljon kuin olisi halunnut. Hänestä oli tuntunut kumman uhkaavalta jo silloin, kun Elias oli kadonnut koko ajan kauemmas. Mutta tyhmyyttään, lamaantuneena, hän ei ollut saanut juostuksi tämän perään. Ja nyt Elias saattoi olla missä tahansa. Mutta Markuksen täytyi yrittää rauhoitella Seraa. Hän ei kestänyt nähdä Seraa sellaisena. Etenkin kun oli vieläkin sitä mieltä, että se oli hänen syynsä. Olisi sitä vähän voinut miettiä etukäteen...

Hän välitti Serasta niin paljon. Rakasti…

f90snapshotf5920af05a7f.jpg
”Kunpa sä olisitkin oikeassa. Mutta musta tuntuu kamalalta. Miksei asiat voinu mennä toisella tavalla…” Sera vaikeroi vasten Markuksen olkaa. Paita tuoksui Eliakselta ja Markukselta yhtä aikaa. Sera hautasi kasvonsa tuohon turvalliseen ja tuttuun tuoksuun.

7b5snapshotf5920af07a7f.jpg
”Sitä mäkin toivon.”

 

***

 

 

Mitä, olisitteko halunneet että vielä jatkan tästäkin eteenpäin? :P Sitten olisi tullut aivan liian pitkä osa.

Ai niin, vielä yksi hyvä puoli pitkissä osissa: runsaasti sekoiluja! Totaalinen tunnelmanvaihdos sanoisin?

 

91fsnapshotf5920af0da6b.jpg 

..Roskis taas kärsinyt. Jotain kotoisaakin…

910snapshotf5920af0fa6b.jpg
Ja köh meni jotain ekalla kerralla pieleen, kun piti lähteä kaupungille. Markus jäi kyydistä D: Noh, sitten vain piti palata heti takaisin hakemaan sekin raukka…

465snapshotf5920af05a6b.jpg
…Olenko joskus sanonut, että ovat hehkeitä nuo towniet?

db3snapshotf5920af03a6b.jpg
Vilkuttelu jatkuu. Ja näin vietettiin aikaa, kun odotettiin uuden taksin tuloa…

31csnapshotf5920af01a6c.jpg
…Pelottava. Villi-ihminen. Tuollaiset ovat erittäin hehkeitä etenkin silloin, kun päätyvät jonkin kuvan taustalle…

5a4snapshotf5920af0fa6c.jpg
Haisevat simit ovat myös erittäin käteviä, kun pitäisi saada muut vaikka vain olemaan paikoillaankin. Siitä ei tule silloin yhtään mitään…

2d4snapshotf5920af0fa6c.jpg
Ja taas vilkutellaan… On se niin hienoa vai?

af4snapshotf5920af09a6c.jpg
Taas valitsit väärän aiheen Elias…

48asnapshotf5920af05a6c.jpg
Niin ne poseboxi bugitukset… En oikeasti meinannut saada Eliasta normaaliksi tuosta :<

68asnapshotf5920af01a7e.jpg
…Elias pervoilemassa. Mutta oikeasti, aika ihana kuva ^^ Valvepäiväunia. Tsekkasin muuten huvikseen nyt kun olen aikani sekoillut kolmikon suhteilla…

Simien suuntautumisenhan näkee boolpropin kautta? Noh, olin melko yllättynyt kaiken tämän jälkeen, kun ne olivat juuri niin kuin tarinassakin…

Sera pelkkä Males, Markus ja Elias molemmat. Vaikka aikani olen niilläkin sekoillut… Mutta tuohan määräytyy pelkästään sen määrän perusteella, kuinka paljon on kummankin sukupuolen kanssa tekemisissä. Vai?

68asnapshotf5920af01a7e.jpg
…Elias, rauhoitu. Kukaan muu ei oikeasti tee tuota koko ajan niin kuin sinä.

68asnapshotf5920af01a7e.jpg
Tiedättekö kun minulla ei jostain syystä nuo korkeutta vaihtavat tasot toimi ja aina olen kovan paikan edessä, kun pitää vaikka siirtää joku pose sopivalle korkeudelle lattialta. Sitten vain pelaamaan eri korkuisten pöytien ja tasojen kanssa ja toivottaan, että onni käy…Poset eroavat niin paljon toisistaan. Jotkin saattavat deafultinakin mennä lattiasta läpi yms.

68asnapshotf5920af01a7e.jpg
Tässä vähän kaartia siitä, mitä kaikkea kävin taas läpi tätä osaa kuvatessa :D

snapshot78c4ebcffa7f.jpg
Random kuva… Aika kiva tosin.

7besnapshot78c4ebcffa7f.jpg
Jaa, tällä tontilla Elias meni sitten heti kohteliaana tervehtimään tulevaa kaappaajaansa :? ”No niin, aletaan kuvauksiin!” Lisää näistä sattumuksista myöhemmin, sopivat ennemmin seuraavan osan jatkoksi.

b88snapshot78c4ebcf3a7f.jpg
Onpas Eliaksella kaksijakoiset ajatukset O.o Ette muuten saa tietää, kenelle sydämet lentelevät. Aivan liian järkyttävää itsellekin…

Tiihii, saatte tietää kyllä kaikkea kivaa seuraavassa osassa... Toivottavasti piditte tästä!

Kommentoikaahan :)