Juu eli ihan tähän aluksi

Käykää lukemassa 44. osa! Ennen kuin luette ekstrat. Muuten saattaa tulla spoileja tai jotkin vitsit menevät ohi.

Sitten, olkaa hyvä ^^

Okei, niille jotka eivät pidä ylimääräisestä boy x boy, yaoi tai miten sen nyt haluatte mässäilystä, voivat hypätä seuraavien kohtien yli.

Kerroinhan, että meinasi kärsivällisyys loppua ennen viimeisen kohtauksen suurta huipennusta? Niin, tuli vähän kokeiltua eri juttuja pitkin osan kuvaamista...

Ja sain huomata, että simit (ja eläimet) ovat TODELLA pervoja välillä.

Ensimmäinen stalkkaaja niin juuri siellä tuhoon tuomitulla tontilla... Tämä on itse asiassa vielä edellisen osan aikaan kuvattua, mutta en voinut sinne mokaekstroihin laittaa, jottei olisi tullut juonipaljastusta...

...Halaas nyt vain sitä tyttöä että päästään eteenpäin.

Juu, piti taistelukohtausta varten kutsua Markus ja Elias tontille, mutta tekemäni simit eivät tunteneet heitä! Joten, päätin mennä sieltä missä aita on matalin...tai ainakin niin luulin.

Kaikki naapurit tontille ja huimat lagit käyntiin. Miten hupaisaa...Siis aluksi.

Kyllä, kulissien takana tapahtuu...Ja kaikki noista taitavat olla minun jossain vaiheessa tekemiäni, muutama ehkä yhteen muuttanut npc. Kun näkee kaikki näin yhdessä, sitä huomaa, kuinka simejään rakastaa...

Todellakin. Saagan korut bugaa mukavasti...Ja Serena on nyt kyllä väärässä paikassa. Aika kirjava joukko, näkyy paljon tuttuja. Kuka muistaa, minkälainen osa tuolla vanhuspariskunnalla tässä suvussa oli ja missä kohtaa?

...Juu, aika pahoja kolmiodraamoja ilmassa. Menee nyt Rebekkakin sinne sotkemaan väliin...Kumma juttu, kun jos simin kerran antaa tehdä jotain saman sukupuolen edustajan kanssa, koko niiden suuntautuminen näyttää muuttuvan.

"Kuvaukset seis, täällä sataa rakeita!" Hrmkrsjkjmnn....Sekin nyt vielä.

Juu, yritin taas mennä sieltä missä aita on matalin, kun en jaksanut sateen loppumista odottaa ja sittne kävi näin...Markus, Markus. Mistä minua rangaistaan?

Okei, täällä ei ole mitään nähtävää. Takaisin kuvauspaikalle niin kuin olisi jo!

Seuraava stalkkaaja. En jaksanut välittää ruuduista, kun tiesin, ettei tämä voi päätyä kuin ekstroihin...Siis sen jälkeen, kun saan taas lopetettua ensin nauramisen. Mutta kunhan poseboxeja kävin läpi, kun suunnittelin taistelukohtausta. Huih, kaikkea sieltä löytyikin...Ja jotain käyttökelpoistakin.

Yritä nyt saamari taas kuvata, kun joku saamarin kissa ilmestyy paikalle ja saa kirjaimellisesti kaikkien simien päät kääntymään. Se voi olla todella ärsyttävää, jos sattuu väärässä kohdassa. Joskus taas siirrän ihan tarkoituksella kissoja yms. kääntämään päitä, vinkkiä vähän...

Ja tämä kissa ei tainnut pelätä, vaikka äänet kohosivat tuossa vaiheessa.

Eikö Serenakin karannut jossain vaiheessa pomppimaan, kun ei enää kuvauksissa tarvittu? Ja on...pelottavaa nähdä Markus noin iloisena. Oikeasti, sitä simiä ei ole vaikea saada näyttämään jöröltä. Pitää hyödyntää simien valmiinta luonteita...

Mutta välillä on facepalmin paikka, kun tällaista tapahtuu. Käykää nyt joku heittämässä se ulos, että perhe pääsee nukkumaan...

En tiedä huomasitteko muttaah...Kyllä, ainakin yksi perheen kissoistakin on pervo.

Köh...Autossa kuvaamisen kanssa kävi yhdessä vaiheessa tällainen pikku ongelma. Kuvaisin kyllä, jos näkisin, missä pojat edes ovat.

Plumbobit sentään näkyvät, mutta niistä ei ole paljon iloa...Elias taisi olla tuossa alimmaisessa kuvassa lukemassa lehteä. Aluksi pelkäsin, että simit ovat kadonneet kokonaan, mutta sitten lehti nousi itsekseen ilmaan...

Hellurei! Elias näkyy taas! Mutta pitää kyllä rajoittaa vähän koodeilua, etenkin, kun Markusta ei kuulunut takaisin. Taisi olla poika vähän ujo koittavan kohtauksen takia ;)

Damn, ei suostunut edes Eliaksen rohkaisemana tulemaan esiin. Noh, tallentamatta lähteminen tepsi onneksi, tällä kertaa ainakin... Pitää vähän miettiä, mitä tekee jatkossa.

Ei ollut hyvä idea nostaa sitä autoa puuhun ihan kokeilun vuoksi.

Mutta kun on välillä tyllllllsäää ja haluaa tehdä jotain muuta, kuin vain kuvata ja suunnitella.

Toivottavasti teillä oli hauskaa, välillä minuakin nauratti, etenkin niissä kohdin, kun oli ensin itkettänyt...

Sitten niille vielä, joita kiinnostaa ja innostaa. Kertokaa, mikä on ollut vuoden kohokohta tarinoinnissa, mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Tämän vuoden ensimmäinen osahan oli numero 34 ja päättyi tähän 44. osaan. Ihan vapaaehtoista, mutta kiinnostaa vain...

Itselle jäi mieleen Saagan ja Samulin katastrofihäät osasta 40, kun vieraat eivät millään meinanneet etsiytyä oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan ;> Se oli juuri niitä hetkiä, kun ensin itketti ja jälkeenpäin nauratti.

Hyvää uutta vuotta ^^