f63snapshotf5920af0180f.jpg

Doddeh, tulikin vähän pitempi tauko. Jopa kuukausi...On osallakin hieman enemmän pituutta kuin tavallisesti. Hieman alle 200 kuvaa ja tekstiä kertyi wordiin 18 sivun verran. Joten siinä riittää luettavaa. Seuraavan osan yritän saada vähän lyhyempänä ja nopeammin, nyt vain innostuin enkä malttanut jättää kesken...

snapshotf5920af0d80d.jpg

Random viikonlopun aamu... snapshotf5920af0b80d.jpg

Vaikka Saaga oli hädin tuskin kolmeatoista täyttänyt, hän näytti jo lähemmäs aikuiselta. Varsinkin, kun hänen käytöksensä oli samalla lailla ikäiselleen vanhemman kaltainen, arvokas ja harkitseva. snapshotf5920af0f80d.jpg

Ja Terhi sai alennuksen. Toivoton sim, ikinä ei ole yksikään noin usein alentunut tai saanut potkuja. Ja Terhihän oli itsekin hyvällä tuulella loppupäivän... snapshotf5920af0980d.jpg

Vaikka Niko ja Saaga olivat kuin yö ja päivä kaikilta piirteiltään ja luonteeltaan, tulivat sisarukset hyvin toimeen. Mutta Saaga etenkin tunsi jännittyneisyyden heidän välillään. Kumpikaan ei kertonut kaikkea itsestään. Saaga mietti edelleen, mitä kaikkea Niko mahtoi öisin tehdä "porukoiden" kanssa pyöriessään. Ja ei sen enempää Nikokaan tiennyt Saagan jatkuvista kokeiluista omien ihmeellisten voimiensa kartoittamiseksi. snapshotf5920af0580d.jpgsnapshotf5920af0380d.jpg

"Hei oota vähän, yrititkö raiskata mut tai jotain?!" Sirkku nauraa kihersi tavalla, joka sai Saagan aina läppäämään kädellä otsaan. "Ehkä, mut sä olit myöhässä. Mennään nyt, porukat oottaa tällä kertaa kylällä."

 d75snapshotf5920af0f80d.jpg

Niko ja Sirkku katosivat hämärtyvään iltaan Saagan katsoessa huoneensa ikkunasta. Nikoa saattoi odottaa kotiin yön aikana siinä kahden ja neljän välillä, oli sitten seuraava päivä vapaapäivä tai aikainen kouluaamu. Saaga mietti milloin Niko sekoaisi unenpuutteesta tai nukkuiko tämä jossain vaiheessa porukoidensa kanssa ja koulun tunneilla sen korvaamiseksi. 642snapshotf5920af0b80d.jpg

"Sinä oletkin nätin värinen. Olet sopeutunut hyvin tämän seudun talveen." Jostain syystä Saaga puhui aina eläimille kirjakielellä, kuin pienelle lapselle. Ne tuntuivat ymmärtävän sitä paremmin. Saaga taputti sutta vielä kerran päälaelle ennen kuin se lähti omille reiteilleen. "Ne ovat olleet jostain syystä levottomia viime aikoina. Onkohan jotain tapahtumassa...?" 

ba4snapshotf5920af0f80d.jpg

Sain tarpeekseni. Laitoin Peillotin ja Noran saman muuten tyhjän  aitauksen sisään, jota niiden suhteet paranisivat. Mutta ei, yhä ne vain kinastelevat keskenään...Pitkästä aikaa vaikea paritus. d68snapshotf5920af0d80d.jpgsnapshotf5920af0180d.jpg

Äh, damn it. Tavallisesti käytän tätä "siedätyshoitoa" kun kissat eivät vain jostain syystä ole oikein tutustuneet toisiinsa aitauksessa niillä ei muuta tekemistä olekaan. Mutta kun Peillot ja Nora jo valmiiksi olivat miinuksen puolella, niin ei tämä kovin hyvä idea ollutkaan... cd1snapshotf5920af0f80d.jpg

Saaga kuunteli ääniä Nikon oven takana. Oikeastaan äänet olivat hiljentyneet noin puoli tuntia sitten, kun Sirkku lähti. Saagaa värisytti. Ne eivät olleet olleet mukavia ääniä. Ei Niko tavallisesti ollut sellainen. Ensimmäiseksi Saaga ajatteli, mitä veli oli oikein ottanut. Mihin kaikkeen Niko olikaan voinut sekaantua? Saaga huokaisi. Aamun valkenemiseen oli pari tuntia ja Saaga tiesi, että nyt jo hänelläkin oli liian vähän aikaa nukkua. 4d9snapshotf5920af0d80d.jpg

No niin, kiitti, radion läpi vaan...

ebfsnapshotf5920af0f80d.jpg1a5snapshotf5920af0580d.jpg

Seuraava vaihe, tapakasvatus. Näyttää tepsivän, kyllä ne pikkuhiljaa oppivat että ei saa tapella. ea7snapshotf5920af0980d.jpg5a0snapshotf5920af0180f.jpg

...Damn it...

f9fsnapshotf5920af0d80d.jpg

Saaga meni hieman arastellen kysymään, että mihin aikaan Niko oli viime yönä tullut kotiin. Niko kohautti olkiaan ja vastasi "joskus". "Lintsasitko tän päivän? Sua ei näkynyt koulussa." Tauon aikana kuului vain tietokoneen hurinaa. Sitten Niko vastasi tähän vältellen: "No jäin nukkumaan ja sitten ku heräsin kello oli jo niin paljon, etten enää viitsinyt lähteä. Ja olisi pitänyt soittaa taksi." Saaga pudisti päätään. "Kuinka pitkään aattelit jatkaa näin?" Niko jätti vastaamatta. Saaga veti syvään henkeä ja sanoi sitten niin hyytävällä äänellä kuin pystyi: "Olin hereillä ku sä tulit viime yönä. Mä näin sun silmät. Mitä sä olit ottanu?" Niko värähti, muuten ei pojasta pystynyt lukemana mitään. "Ei kuulu sulle. Mee nyt."

snapshotf5920af0180f.jpg

Ohhoh, etkö ole ennen postilaatikkoa nähnyt? No ihmettele sitten siinä. snapshotf5920af0b80f.jpg

Joo, olet tyhmä, tiedetään. Kiitos näkemiin hyvästi ei tervetuloa uudelleen. Tui tui ^^ 426snapshotf5920af0980f.jpg

Öh...Hänellä oli huono päivä. Liikaa postia? Vai postilaatikot täynnä jotain kivaa? Pelottava postimies...

 cd0snapshotf5920af0780f.jpg

Laskunjakaja varastaa sitten postinjakajan tuoman lehden. Jokin kauna? Pitäisi soittaa jonnekin näistä häiriköivistä postimiehistä.

snapshotf5920af0780f.jpg

Rumin taulu ikinä...Terhi vain mokailee lisää. Okei, tässä oli hieman arkea tarinan takana. Tappelevia kissoja ja häiriintyneitä postimiehiä. Toivottavasti huvitti. Minuakin aina siihen asti, kunnes kissojen suhteet olivat -80 ja postimies toi laskuja varastettuaan ensin lehden. Jee. snapshotf5920af0380f.jpg

Vanhempiensa ylpeydeksi Niko alkoi käymään töissä paikallisella postinlajittelupisteellä. Saagan epäilykset vain vahvistuivat, kun veli ei näyttänyt käyttävän rahaa vaatteisiin, peleihin, karkkiin tai mihinkään muuhunkaan saati säästävän niitä. Mutta kaikki palkka silti kului, ja melko nopeasti.

***

 ed4snapshotf5920af0780f.jpg

Saaga katseli itseään peilistä. Ei hän näyttänyt enää lapselta saati tuntenut itseään sellaiseksi. Mutta vaikka häntä niin aikuismaiseksi ja kypsäksi kehuttiinkin, ei Saaga tuntenut itseään vielä täysi-ikäiseksikään. "Olisinpa vain normaali, nyt minun kanssa ei haluta olla vain sen takia etten kiroile, polta, dokaa tai vietä aikaani kylällä häiriköiden ja hengailen niin kuin muut. Sentään muutkin aikuistuivat sen verran, ettei minua enää haukuta haamuksi..."

 snapshotf5920af0980f.jpg

Saaga saattoi nähdä, että muutkin hänen ympärillään olivat vanhenneet. Kaikki alkoi olla niin erilaista, lapsena Saaga oli sentään jostain syystä tuntenut olonsa turvalliseksi. Silloin muutokset olivat olleet hitaampia. Nyt yhtäkkiä äitikin näytti niin vanhalta vaalenneiden hiuksiensa, väsyneen hymynsä ja tummien silmänalustensa kanssa. Mutta Saaga kasvoi ja kaunistui päivä päivältä. Samoin kasvoivat hänen voimansa.  Mieltenlukeminen alkoi olla pysyvä tila, hän aisti kaiken ympärillään. Paitsi muut ihmiset. Ne olivat vielä liian monimutkaisia. 556snapshotf5920af0780f.jpg

Saaga ravisti päätään. Terhi oli kysynyt jotain ja Saaga pyysi tätä hämillään toistamaan. "Niin että onkos sinulla vieläkään ystäviä koulussa? Niko kun ei näytä muuta tekevän kuin pyörivän omiensa kanssa. Mutta ihan hyvä vain, että on pojalla jotain mielekästä tekemistä." Saaga pudisti päätään ja mutisi vastauksensa: "Ei, mulla ei ole kavereita. Mutta mä pärjään ihan hyvin yksinkin. Niin kuin ennenkin."

snapshotf5920af0d80f.jpg

Saaga mietti vielä omia sanojaan. "Vai pärjäänkö? Pidän aina vain kaiken uuden ja hämmentävän sisälläni. Joskus saatan vielä poksahtaa. Mutta on minulla ystäviä." Nora katseli Saagaa, joka näytti vakavalta.

snapshotf5920af0580f.jpg

"Eikö niin, etkö sinä ole minun ystäväni?", Saaga kysyi ääneen kumartuen Noran puoleen. Nora hymyili ja nuolaisi Saagan poskea karhealla kielellään. Saaga hymyili. "Kiitos. Sinuun voi aina luottaa. Kuten muihinkin eläimiin." ef2snapshotf5920af0980f.jpg

Wohoo, vihdoin! Älysin, että nyt kissat voi komentaa leikkimään toistensa kanssa vaikka suhteet näyttäisi mitä. snapshotf5920af0f80f.jpg

Pojat antaa neidille tilaa. Niin sitä pitää. Ihana kuva btw ^^ 410snapshotf5920af0b80f.jpg

Ja Nora on ihana... f10snapshotf5920af0580f.jpg

Niin sitä pitää.

42csnapshotf5920af0180f.jpg5esnapshotf5920af0980d.jpg

...Köh, en kommentoi. Toivoton tapaus...Mutta minä EN anna periksi!

***

69snapshotf5920af0780f.jpg9c7snapshotf5920af0580f.jpg

Se aamu alkoi ihan tavallisesti. Saaga heräsi varttia vaille kuusi ja meni pesemään kasvonsa sekä sen jälkeen suihkuun. Sitten tyttö meni syömään muroja. Bussi tulisi seitsemältä.656snapshotf5920af0980f.jpg

Mutta normaali osuus loppui siihen, kun illalla kotimatkalla bussi hajosi tien varteen. Seuraava bussi tulisi tunnin kuluttua, mutta Saaga päätteli olevansa kuitenkin nopeammin kävellen kotona. Eihän matkaa ollut enää kuin seitsemän kilometriä.683snapshotf5920af0580f.jpg

Saaga saapui kotiin likomärkänä. Parin kilometrin jälkeen oli alkanut sataa ja samalla Saagan mieliala laski entisestään. "Ei tämä ollutkaan hyvä idea." Kun tuttu kasvihuone näkyi, päätti Saaga tehdä vielä yhden asian ennen kuin menisi kuivaamaan itseään.a61snapshotf5920af0b80f.jpg

Saaga kääntyi ympäri ja huusi kuuluvalla äänellä: "Sä oot kävellyt mun perässä koko matkan. Sade yltyy, voit tulla vaikka meille oottaa jos sun koti on vielä kaukanakin."ea5snapshotf5920af0580f.jpg

Poika pysähtyi ja risti kätensä. Hän ei sanonut mitään, tuijotti vain sateen sumun läpi. Saaga huokaisi. Ihme tapaus. Häntä harmitti. Salaa, koko pitkän kävelymatkan ajan Saaga olit toivonut juttuseuraa. Mutta ei poika nytkään mitään pukahtanut.ea1snapshotf5920af0b80f.jpged6snapshotf5920af0380f.jpg

"En yritä olla epäkohtelias tai mitään, mutta voisit sä jotain vastata", Saaga sanoi kärsimättömänä tultuaan lähemmäs. Poika otti pari askelta taaksepäin kasvot ilmeettöminä. Saaga huokaisi ja totesi itsekseen: "Ihan yksinkertainen kysymys. Mitä ihmettä tämän tyypin päässä liikkuu? Toisaalta, pystyn varmasti jo ottamaan siitäkin selvää. Jos vain edes vähän..."401snapshotf5920af0380f.jpg

Saaga ehti vain hipaista pojan märkää neulepaitaa ennen kuin poika kavahti vielä taemmas. Mutta vähempikin olisi riittänyt.

883snapshotf5920af0b80f.jpg

Samassa Saaga hengähti ja perääntyi itsekin. Poika katosi näkyvistä samalla kun vihlova pääkipu tuntui halkaisevan pään.4asnapshotf5920af0780f.jpg

Saaga vajosi kontilleen maahan päätään pidellen, mutta sitä hän ei enää itse tiennyt. Pään oli täyttänyt synkkä mustuus ja siellä velloivat vain suunnaton kipu, tuska ja suru. Saaga ei millään pystynyt riistäytymään vapaaksi ja hän vajosi vain syvemmäs, kunnes tunsi hukkaavansa itsensä. Saaga toivoi vain kaiken loppuvan, hän tunsi liikaa.

***

e19snapshotf5920af0580f.jpgaf0snapshotf5920af0d80f.jpg

Pikkuhiljaa unikuvat hälvenivät ja Saaga havahtui. Päässä takoi yhä inhottavasti, mutta vieraat ylitsevuotavat tunteet olivat poissa. Saaga istui hetken huojuen paikallaan ja avasi sitten hitaasti silmänsä. Pienikin valo tuntui kirkkaalta kuin aurinko ja umpiväsynyt Saaga olisi halunnut vaipua vain takaisin uneen.

ca6snapshotf5920af0b80f.jpg

"Oli jo aikaki herätä." Saaga säikähti ja pakotti itsensä virkistymään sen verran, että pystyi tarkentamaan katseensa vieressään istuvaan hahmoon. "Mitä, kuinka pitkään mä nukuin?" Poika kohautti olkiaan. "Muutaman tunnin. Luulin, et sun porukat ois tullu jo. Mut ei. Mä en viittiny kuitenkaan jättä sua yksin."90bsnapshotf5920af0580f.jpg

Saaga painoi päänsä käsiinsä ja mahdollisimman alas kun näkymä alkoi kieppua. Hän ei ollut tuntenut itseään koskaan niin sairaaksi. Samalla poika nousi ylös ja sanoi lyhyesti. "Mä varmaan lähen nyt. Oon ollu täällä liianki pitkään."

208snapshotf5920af0f80f.jpg

Saaga nousi salamana ylös ja sanoi hieman värisevällä äänellä: "Ei! Pyydän- Tai siis, voisitko kertoa mitä tapahtui? Mulla ei oo mitään muistikuvaa...Ja kuka sä oot?" Saaga ei uskaltanut päästää poikaa menemään, tämähän voisi kertoa kaikille vaikka mitä. Saaga tunnisti vihdoin pojan koulustaan ehkä vuoden itseään nuoremmaksi. Uusi tulokas harhaili aina yksinään. Mutta mitä Saaga nyt tekisi? Ei hän voisi poikaa pidätelläkään.4snapshotf5920af0780f.jpg

"Mä oon Samuli, vaikka ei sillä mitään väliä olekaan. No, sä jotenkin jähmetyit hetkeksi ja tarrasit sitte päähäsi ku hullu. Sitten sä jotenkin vajosit maahan ja huudettuasi hetken menetit tajuntas. En tienny muuta mahdollisuutta ku kantaa sut tänne, sulta löyty avain taskusta." Saagan ilme mahtoi olla melko järkyttynyt, sillä Samuli naurahti kuivasti katseltuaan tyttöä hetken. "Niin juuri. Sä oot hullumpi ku juorutaan."

87asnapshotf5920af0d80f.jpg

Saaga tunsi jostain syystä vihastuvansa. Ikinä häntä ei oltu kutsuttu hulluksi, ainakaan näin suoraan. "Kuules nyt, se oli vaan migreenikohtaus ja en mä sen hullumpi voi olla ku säkään!", Saaga huusi. Samuli vastasi samalla mitalla: "No ei siltä näyttäny. Sä olit kuin riivattu! Ei ois ikinä pitäny jäädä tänne, oisin voinut jättää sut siihen kadulle jos oot näin kiitollinen tästä. Enkä mä oo hullu, mistä niin päättelet?" Saaga hymyili omahyväisesti sanoessaan: "Yhtä lailla säkin oot aina yksin. Ja kellä tervejärkisellä on niin paljon tuskaa, surua, kaunaa ja vihaa sisällään?!"

d0fsnapshotf5920af0180f.jpg

Samuli hiljeni ja jähmettyi niille sijoilleen. Silloin Saaga tiesi menneensä rajan yli. "Tai siis, en mä..." Poika pudisti päätään ja käveli Saagan ohi. "Noita sä oot. Mä meen nyt ja katoki, ettet enää tuu mun lähelle."

2dasnapshotf5920af0180f.jpg

Saaga painoi päänsä. Nyt hän oli todella tärvellyt kaiken. Salailu päättyisi siihen, Saagan ei ikinä olisi pitänyt edes rohkaista itseään taitojensa kehittämiseen saati kokeilla niitä toiseen ihmiseen. Saagan sisällä velloi aivan uudenlainen kauhu. Ei näin pitänyt käydä. Mutta jotenkin tästä oli selvittävä. Mutta kuitenkin... Kun Samuli oli ehtinyt jo huoneen toiseen päähän, sanoi Saaga hiljaa: "Mut mä olin oikeassa, eikö niin? Sulle on tapahtunu jotain."

8e9snapshotf5920af0780f.jpg

Saaga kuuli Samulin huokaisevan ja askeleiden pysähtyvän. "Kuule, tyttö...Mikä sun nimi on", Samuli alkoi takellella. Saaga kääntyi ympäri melkein helpottuneena. "Mä oon Saaga. Niin?" Poika hymyili jotenkin vaikeasti. "Sä oot oikeassa. Mut sen enempää sun ei tarvii tietää. Saaga, sul on oikeasti jotain meedion kykyjä, koska kukaan muu täällä ei tiiä musta. Sori äskönen..."52bsnapshotf5920af0380f.jpg

Saaga asetti kätensä lanteilleen ja sanoi hieman kylmästi: "Ai nyt en olekaan hullu? Tai noita?" Poika pudisti päätään. "Et, mut jotain ihmeellistä sä kuitenkin oot. Ja sua oli pelottavaa katsella. Olit oikeesti kuin riivattu. Mikä sä oot? Normaalit ihmiset ei tee semmosta."1bcsnapshotf5920af0380f.jpg

Saaga ei ehtinyt vastata, kun päässä alkoi taas heittää. Hän otti tukea edessään seisovasta Samulista, joka hieman kavahti kosketuksen alla, mutta antoi huohottavan Saagan kerätä hetken voimiaan. "Kuule, sä et oo ihan kunnossa. Pitäskö mun jäädä vielä tai soittaa jollekin?" Saaga pudisti päätään. Tuskan hiki alkoi kohota pinnalle. Saagasta tuntui, että hän pyörtyisi tai oksentaisi pian.

1bcsnapshotf5920af0380f.jpg

Samuli auttoi Saagan istumaan. Saaga sulki silmänsä ja veti pari kertaa syvään henkeä. Silmänsä hän avasi vasta, kun keinuva tunne lakkasi. "Öö...Ootko sä nyt kunnossa?", Samuli kysyi hiljaa. Saaga nyökkäsi hitaasti. Pojan asenne oli muuttunut tyystin.ba0snapshotf5920af0780f.jpg

"Okei, tehdään sopimus", Saaga sanoi yhtäkkiä Samulin puoleen kääntyen. "Mitä nyt? Mistä?" Saaga mietti hetken. "Sä et kerro tästä kenellekään niin mä en kerro susta." Samuli mietti hetken. "Mutta sä et oo ihan kunnossa, sä tarviit apua." Saaga puristi kätensä nyrkkiin. Nyt vaikutti siltä, että Samuli tarkoitti ihan hyvää. Mutta Saaga ei silti halunnut paljastua sen enempää kuin saada hullun mainetta vielä uudessa mittakaavassa.f1dsnapshotf5920af0780f.jpg

Saaga teki nopeasti päätöksen. Ehkä Samuliin pystyi luottamaan ja nyt oli oikea aika. Salailu oli jatkunut niin pitkään, että Saaga halusi jo jakaa taakkansa jonkun kanssa. Aina hän oli joutunut yksin ja itselleen muistuttamaan, että kuinka hän olikaan ollut juuri paljastua ja että mitä kaikkea kunkin päivän uudet kokemukset merkitsivät. Saaga yritti rauhoittua ja sanoi vasta sitten: "Okei, tää jatkuu vielä. Jos sä lupaat olla kertomatta kenellekään, niin sä voit tulla tänne huomenna tähän samaan aikaan. Mä lupaan kertoa kaiken itsestäni niin ehkä sä sitten huomaat, et mä oon ihan kunnossa." Samuli levitti käsiään. "Kerrot mitä? Mä oon nähny jo kaiken tarpeellisen. Sä oot kyl kummallinen, aiheuttaisit päänsäryn aspiriinillekin." Saaga hymähti huvittuneena kaikesta huolimatta.

250snapshotf5920af0980f.jpg

Saaga pudisti hymyillen päätään. Hän laskeutui silittämään kissaa ja alkoi puhua samalla: "Et oo. Mä osaan lukea tunteita. Ja sun tunteet oli mulle liian vahvoja. Sen takii mä kosketin sua. Ja sen takii mä sekosin." Samulin ilme muuttui epäuskoisesta pelästyneeksi. "Oikeesti?" Saaga nyökkäsi. "Kerron lisää jos lupaat." Samulin ei tarvinnut miettiä kauan. "Okei. Mä lupaan."9eesnapshotf5920af0980f.jpg

Saaga meni nukkumaan sekavin tuntein. Aamu oli alkanut ihan tavallisesti ja iltaan mennessä hänen salaisuutensa olikin ensimmäistä kertaa paljastunut. Saaga huokaisi levottomana. "Kyllähän minä tiesin, että tämä tulisi tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Mutta teinkö oikein luvatessani totuuden? Ehkä kerronkin vain puolet totuudesta..."

c6bsnapshotf5920af0b80f.jpg

Jaaha, käsibugitukset jatkuvat. Miulla niitä näyttää olevan aika usein, tällä kertaa Saagan käsi tuli kehon läpi jostain sieltä haarojen välistä...

67fsnapshotf5920af0780f.jpg

...ja on muuten mielenkiintoisen oloinen kirja. Siivoaja ja perheellinen nainen...Jotenkin tuttu asetelma. Tuollaisten lukeminen viimeistään vääristää mielen.snapshotf5920af09817.jpg

No on se radio niin huomaamaton. Taas joku astui läpi.snapshotf5920af0b817.jpg

...Ja olen pelannut liian paljon simssiä. Muistan jo ulkoa kaikkien simien nimet ne nähdessäni. Saanko esitellä: Riki Kokkila. Kammottavaa, miten tällaisia asioita oppii ulkoa 8<snapshotf5920af07817.jpg

Ramilla (miksi meinasin kirjoittaa ensin Kristian?) oli paljon vapaa-aikaa ja rauhallista päivisin. Hän kun käy yhä vain öisin töissä, ties mitä tekemässä. Ajanviihteeksi mies päätti aloittaa muistelmiensa kirjoittamisena. Hän ei välittänyt siitä, jäisivätkö ne vain hänen omaksi viihteekseen vai tulisiko teksti julkaistua. Niinpä hiljaisina päivinä talossa kuului vain näppäimistön tasainen naputus.

e9csnapshotf5920af0f817.jpgsnapshotf5920af0f817.jpgsnapshotf5920af03817.jpg

Saaga antoi veden valua kasvoilleen ja asetettuaan kädet poskilleen totesi meikkien levinneen. "Miksi edes aloitin niiden käytön kun en muista niitä käyttäväni, mikä itsessään on ongelma..." Saaga pesi kasvonsa ja huokaisi syvään. Sitten hän alkoi taas kerrata kaakeloidulle, saippuajuovaiselle seinälle suunnittelemaansa "totuutta".e24snapshotf5920af0f817.jpg

Saaga ei muistanut ikinä olleensa yhtä jännittynyt tai peloissaan jostain tulevasta. Hänen teki vain mieli kääntyä ilmoittaa hieman kauempana olevalle Samulille, että tämän oli turha odottaa mitään. Mutta jos tieto Saagan edellisiltaisesta käyttäytymisestä leviäisi - vaikkeivat läheskään kaikki sitä uskoisi itsekin lähemmäs hylkiön Samulin kertomana - johtaisi se pahimmillaan vaikka mihin tutkimuksiin. Ja Saaga halusi vain jatkaa mahdollisimman normaalisti elämäänsä lukuisia salaisuuksiaan varjellen.ab7snapshotf5920af07817.jpg

Niinpä, kun Saaga asteli Samulin luokse ja poika tervehti sanomalla hymyssä suin: "Luulin että sä mietittyäsi päätyisit toteamaan itsesi hulluksi etkä ottaisi mua vastaan" tyrmistyi Saaga ensin ja tuohtui sitten todella. Jos Samuli häneen tuolla tavalla suhtautui, niin antoi olla. Ei hänen ole pakko mitään kertoa.

Saaga kääntyi ympäri sanomatta sanaakaan. Samuli katseli hetken hänelle käännettyä selkää ja sanoi sitten äänellä, josta ei mitään sanoissa perääntymistä voinut havaita: "No sori, en mä tarkoittanut loukata. Mutta mieti nyt itsekin. Et sä ole todellinen, ainakaan sellainen kuin väität. Saisit olla kiitollinen kun edes tulin tänne pidettyäni suuni kiinni koko pitkän päivän. Mut miks ihmeessä sä valehtelit eilen? Sen haluun tietää." Saaga pudisti päätään. Hänkö valehtelija, pitäisi olla vielä kiitollinen...? Hänen teki mieli kääntyä vain siitä syystä, että saisi huudettua Samulille solvauksia ja ehkä tartuttua kiinni jostain ja...Saagalla ei ikinä ollut ollut mitään niin väkivaltaisia ajatuksia ja se sai jotain kuplimaan tytön sisällä. Saaga pakottautui rauhoittumaan.7e6snapshotf5920af0f817.jpg

Saaga kääntyi kasvotusten Samulin kanssa äärimmäisen hitaasti ja sanoi liioitellun rauhallisella äänellä: "Vaikka sä olisitkin jotain kertonut, ei sua kukaan olisi uskonut. Myönnä, että sua hyljeksitään ja susta puhutaan...paskaa...yhtä lailla kuin mustakin." Saaga sanoi elämänsä ensimmäisen kirosanan. Silloin se tuntui hyvältä. Samuli katsoi Saagaa epäuskoisena ja huvittuneena kuin sanoen "ihanko sitä meinaat?" Saaga ärsytti kahta kauheammin. Samuli tuntui koko ajan olevan niskan päällä ja nauttivan siitä. Niin, tämä ilmiselvästi nautti siitä että sai toiset ärsyyntymään ja tuntemaan itsensä alistetuksi.efsnapshotf5920af0f817.jpg

"Niin aioitko kertoa jotain mulle?", Samuli kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Saaga havahtui mietteistään ja sanoi kiireesti: "Joo, mutta ei tässä. Seuraa mua ja oo ihan hiljaa."snapshotf5920af05817.jpg

Saagasta tuntui koko ajan vastenmielisemmältä kertoa Samulille mitään. Jätkä oli sitä tyyppiä, jolle olisi halunnut osoittaa ovea ja sanoa kiitos ja hyvästi, toivottavasti ei nähdä enää. Oikeastaan sellaista, jota ei haluaisi edes päästä sisälle taloon. Mutta kun Samuli istui pienelle istujan painon alla ritisevälle korituolille ja Saaga sänkynsä reunalle, katsoi Samuli Saagaa niin odottavasti.

Saaga huomasi yllätyksekseen, että Samuli oli oikeasti utelias eikä vain epäuskoisen kiinnostunut kohta kuulemastaan tarinasta. Saaga katseli korituolia, jolla tiesi äitinsä istuneen monet yöt tyttärensä unta valvoen. Kyllä nyt oli aika jakaa kaikki jonkun kanssa, jolle saattoi kertoa kaiken. Tai ainakin melkein. Saaga huokaisi. Hän ei pystyisi siihen vielä, kun ei itsekään kaikkea ymmärtänyt.24asnapshotf5920af0f817.jpg

Saaga tuijotti maton reunaa kun aloitti tarinansa kertoen siitä, kuinka oli syntynyt perheeseen aivan eri näköisenä verrattuna veljeensä ja vanhempiinsa. Sitten hän kertoi, kuinka lapsena oli huomannut pystyvänsä aistimaan ympärillään olevien tunteita ja sittemmin kehittäneensä taitoa. Loppu olikin täyttä totta, Saaga vain jätti kertomatta kaiken aineettomaan siniseen valoon liittyvän sekä levottomuuden talvisin ja sen aiheuttaman kiehtovan vetovoiman ja velvollisuuden tunteen. Samuli kuunteli välillä nyökäten ja kysellen sekä rohkaisten Saagaa, kun tyttö kertoi siitä että häntä oli kartettu aina päiväkodista lähtien. Saagasta tuntui kevyemmältä sitä mukaa kun hän kertoi.snapshotf5920af01817.jpg

Kun Saaga lopetti, oli Samuli noussut tuijottamaan ikkunasta ulos. Laskeva aurinko katoaisi pian vuorten väliin. Saaga huomasi puhuneensa pari tuntia, ei pelkästään taidoistaan ja kyvyistään vaan ihan oikeista tunteistaan ja epäluuloistaan kaiken suhteen. Mitä pitemmälle Saaga oli jatkanut sitä enemmän hän oli päätynyt paljastamaan sellaista, mitä ei ollut aikonut kertoa. Kun kerran oli päässyt puhumaan, se oli ollut hirmuisen vapauttavaa, kuin taakka olisi noussut pois. Niin pitkään Saagan oli täytynyt varoa ja salata todellinen itsensä. Hänen oli aina täytynyt yksin pohtia syytä kaikkeen.30dsnapshotf5920af05817.jpg

Kun huoneessa oli ollut hiljaista melkein vartin ajan molempien miettiessä juttelutuokiota, Saaga nousi venyttelemään ja sanoi Samulille aikaisempaa lempeämmällä äänensävyllä: "Sun pitäisi ehkä lähteä, jos porukat ehtii tulla niin tulee vaan hirveesti kyseltävää. Mullahan ei oo ollu ketään kavereita sitten parin ekan luokan." Samuli hymähti vastaukseksi, Saaga huomasi hymyilevänsä. Poika oli selvästi aivan mietteisiinsä uppoutuneena, joten tämän oli todella täytynyt uskoa. Ja sellainen pistää miettimään, kun osa tuttua turvallista maailmaa murentuu hetkessä.5c4snapshotf5920af09817.jpg

"Mitä katselet?", Saaga kysyi kyllästyttyään odottamaan. Samuli hymähti uudestaan ja sanoi sitten: "Suhtaudut jotenki kumman rauhallisesti kaikkeen." Saaga kohautti olkiaan. "Mulla on ollut aikaa sulatella sitä. Eikä tää nyt merkitse mitään suurta. Mitä nyt välillä tiedän, milloin ei kannata kissoja paijata. Ja kuten mä sanoin, en enää ikinä yritä lukea ihmisten tunteita, näit mitä kävi. Liian vahvaa kamaa".

8bdsnapshotf5920af07817.jpg

Saaga otti askeleen taakse päin kun Samuli kääntyi yhtäkkiä innostunut ilme kasvoillaan ja alkoi kädet ilmassa viuhtoen selittämään kiihtyneenä: "Sä et todellakaan näytä ymmärtävän, mitä tää voi merkitä! Susta tulis ensinäkin loistava eläinlääkäri ja ties mitä. Hevoskuiskaajat on sun rinnalla jotain niin mitätöntä. Susta tulis kuuluisa, jos vaan haluaisit. Ja mä tiedän, että jos sä vielä harjottelet niin sä pystysit kertomaan ihmisistäkin mitä niiden päässä liikkuu. Elävä valheenpaljastin!" Saaga pudisti päätään. "Mutta kun mä en halua olla julkisesti friikki tai leikkiä enää tulella." Samulin ilme kertoi taas enemmän kuin sanat. "Jänistätkö?" Saaga hymyili lannistuneesti. "Ehkä joo, mutta sä et saa mun päätä kääntymään." "No hyvä on sitten, mutta todista et sun hiukset kasvaa yössä metrin."8efsnapshotf5920af0b817.jpg

Saaga ei tiennyt miksi suostui, mutta hän vetäytyi vessaan sakset kädessään. Rami oli vähän aikaa sitten ruvennut jatkamaan taas kirjoittamista ja tervehti Samulia luvaten olla kertomatta muille tämän vierailusta. Samuli oli kiitollinen, sillä sen mukaan mitä hän oli Saagalta kuullut tytön muu perhe ei olisi yhtä levollisesti suhtautunut siihen, että Saaga olikin yllättäen saanut kaverin. Nyt Samuli odotti rauhassa vessan oven ulkopuolella välillä kysyen oven läpi Saagalta, kestääkö vielä kauan.13snapshotf5920af03817.jpg

Lopulta Saaga tuli ulos ja käveli suoraan Samulin ohi kokovartalopeilille. Tytön perässä leijuivat vaatteisiin tarttuneet valkeat hiussuortuvat, jotka välkehtivät sen vähäisen tietokoneen näytön ja kirkkaan tähtitaivaan luomassa valossa. Siinä Saaga sitten katseli ja käänteli itseään.

"Kyllä nää ihan hyvin meni ja...Äh, Samuli, lopeta irvistely mun selän takana. Ja isä, käy hakee vaikka lisää kahvia ennemmin ku siinä virnuilet"a57snapshotf5920af03817.jpg

Ei näy kovin hyvin, mutta Ramin ilme oli aika maaninen...Menepäs ukko siitä kahville.eadsnapshotf5920af05817.jpgfdesnapshotf5920af01817.jpg

"Sä näytät aika kivalta. Voisit pitää noin koulussakin." Saaga kääntyi ja oli muistuttamaisillaan siitä seikasta, etteivät hänen hiuksensa pysyneet lyhyinä, kun sanat takertuivatkin kurkkuun. Samuli oli siinä aivan hänen takanaan ja käytännössä kehunut häntä juuri kauniiksi. Saaga ei ollut ikinä tuntenut mitään sen kaltaista, jotain lämmintä läikähti hänen sisällään. Ja se tunne oli mukava. Saaga hymyili ihan huomaamattaan. "Kiitti..."ea7snapshotf5920af0b817.jpg

"Jos haluut voisin käytellä saksia vähän lisää. Se mitä mä muistan niin sä oot aina näyttäny tolta..." Saaga hymyili puhuessaan ja kurotti kädellään kohti Samulia. Mutta Samuli kavahtikin taemmas melkein kauhistunut ilme kasvoillaan. Saaga tiesi heti tehneensä väärin mutta ei tiennyt mitä.

cc1snapshotf5920af09817.jpg

Samuli pudisti päätään ja sanoi nopeasti katse alas luotuna: "Tota...ei nyt, mun pitää mennä." Saaga ei nähnyt pimeässä kasvoja, mutta tunnisti pojan äänestä, että tämä oli jostain syystä hermostunut, lähemmäs peloissaan. Saaga levitti käsiään ja sopersi epävarmana: "Ei sun tarvi vielä! Ja sori, en mä tarkottanut mitään..."688snapshotf5920af07817.jpg7c4snapshotf5920af0f817.jpg

Samuli nosti katseensa. Hän yritti näyttää varmemmalta mitä oli. "Kyllä sä jotain tarkotit. Jatketaan vaikka huomenna, mut mä meen nyt." Saaga ei saanut sanaa suustaan, mikä oli epätavallista. Hän vain katseli kuinka Samuli käänsi hänelle selkänsä ja katosi seinän nurkan taakse portaisiin. Tunnelma oli muuttunut hetkessä, kylmä ja painostava ilmapiiri jäi leijumaan huoneeseen. Jostain syystä Saagan sydän löi kiivaasti. Ehkä hän pelkäsi menettäneensä sen ainoan ystävän, jonka oli meinannut saada. Ahdistava paino valtasi Saagan sisimmän.e0asnapshotf5920af07817.jpg

"Mitä minä muka tein väärin? Minä vain...Halusin olla ystävä." Saaga pudisti päätään. Ahdistava ja inhottava tunne ei ottanut lähteäkseen. Ei vaikka Saaga vakuutti itselleen yhä uudestaan, että Samuli oli luvannut tulla takaisin. Saaga alkoi pian vihaamaan itseään siksi, että oli karkottanut toisen pois. Ja siksi, että toisen lähtö oli saanut hänet tuntemaan itsensä niin heikoksi, haavoittuneeksi ja petetyksi. Saaga ei ollut ikinä tuntenut niin jonkun toisen takia, se oli melkein hämmentävämpää kuin hänen epäinhimilliset voimansa. Saagan olisi tehnyt mieli itkeä, mutta siihen hän ei ollut ennenkään pystynyt. Sitten tytön olisi tehnyt mieli heittää jotain ikkunasta. Ja lopuksi Saaga päätti mennä juomaan kaakaota, jos se lämmittäisi hänen sisällään vellovaa kylmää massaa. Saaga ei enää viitsinyt juosta Samulin perään, vaan päätti yrittää rauhoittua. Ei tässä ollut mistään elämästä ja kuolemasta kyse.

***

ce8snapshotf5920af0d817.jpg

Unissaan kävelevien kissojen yö...Hirmuinen kauhuelokuvan juoni. Ärsyttävän usein zetat jäävät vainoamaan kissojani pitkäksikin aikaa.snapshotf5920af0f81e.jpg

Jotenkin kiva kuva...kaksi leikkivää paria ^^785snapshotf5920af0f81e.jpg

...Niko, olet niin apina.snapshotf5920af0b81e.jpg

Seuraavana aamuna Samulin tarvitsi vain kerran vilkaista tutulla paikallaan välituntia viettävää Saagaa, niin hän uskoi. Ja kun Saaga nosti sinisten silmiensä katseen kauempana seisovaan Samuliin, asteli poika tämän luokse, istahti viereen ja alkoi juttelemaan kuin eilistä välikohtausta ei olisi tapahtunut tai kuin hän olisi tuntenut Saagan pidempäänkin

snapshotf5920af0d81e.jpg

Samuli tuli sinä päivänä samaa matkaa Saagan kanssa. Asiasta oli puhuttu jo koulussa, mutta Samuli otti sen silti yhä uudestaan esiin: "Okei, uskon nyt että sulla on omituiset hiukset. Mutta se tunnejuttu on vielki vähän outo. Selitä viel kerran." Saaga huokaisi. "Mä oon selittäny tarpeeks monta kertaa, sun pitää vain uskoa jos haluat vielä pyöriä mun kanssa."

snapshotf5920af0381e.jpg

Sitten Saaga kurotti kohti Samulin kättä, Samuli veti sen vaistomaisesti kauemmas. "Ja sullakin on jotain kerrottavaa. Sä oot kuin piesty koira, sä pelkäät kaikkia. Sen takia sä oot tähänkin asti ollu yksin." Samuli pudisti ensin päätään, mutta kun Saaga yhä vain katsoi häntä odottava ilme kasvoillaan, Samuli puuskahti ja sanoi: "Okei, mut vaan sen takia että säkin kerroit mulle totuuden itsestäs." Saaga yritti pitää epävarmuuden poissa ulkonäöstään. Ei, hän ei ollut kertonut koko totuutta mutta kuulisi nyt itse ilmeisesti epämiellyttävän sellaisen. Saaga melkein häpesi itseään johdattaessaan Samulin sisälle.snapshotf5920af0981e.jpg842snapshotf5920af0381e.jpg

Ensin Samuli vannotti Saagaa pysymään hiljaa. "En halua et mua aletaan kattomaan vieläkin enemmän kieroon kuin ennen tän takia, mitä mä nyt kerron." Saaga vannoi pitävänsä asian omana tietonaan, olihan Samulikin tehnyt niin. "Jos mä kertoisin, ei sullakaan ois enää mitään menetettävää kertoessasi mun salaisuuden. Joten tää on mulleki vaan hyödyksi." Sitten Samuli huokaisi ja puhui koko seuraavan tunnin ajan.

11fsnapshotf5920af0b81e.jpg

Saaga mietti kuulemaansa. Hän tunsi itsensä raamatun Mariaksi jonka täytyisi lukita kaikki sisäänsä ja tutkiskella sitä omassa rauhassa. Mutta nyt Samuli oli edelleen siinä hänen vieressään, pojan ilme ei ollut muuttunut kertaakaan tämän puhuessa. Saaga vain häpesi itseään, jos hän olisi suinkin tiennyt hän olisi jättänyt pojan omaan rauhaansa alusta asti.

Saagan sydän hakkasi, Saaga tunsi itsensä jostain syystä hirmuisen järkyttyneeksi. Mikään ei ollut valmistanut häntä tähän. Saaga olisi vain halunnut unohtaa. Se oli jotain sellaista, jota ei halunnut tietää ja joutua vain pitämään omana tietonaan, suojelemaan sitä jonkun salaisuutena. Se oli niin epäoikeudenmukaista, siitä olisi pitänyt kertoa kaikille jotta niin ei enää kenellekään kävisi. "Sori, mä en mitenkään voinu tietää...", Saaga sanoi uudestaan uskaltamatta kohdata Samulin katsetta.f2bsnapshotf5920af0d81e.jpg

"Et voinukaan." Saaga huokaisi. "Mut mä en tiennyt että tollanen olisi enää edes mahdollista nykyään. Tällasessa mukamas toimivassa yhteiskunnassa."

Samuli naurahti kolkosti. "Kun äiti oli kuollu isän ajettua kolarin, isä meni ihan sekasin. Mä olin sillo kuus ja veli yheksän. Isä suojeli meitä hulluuteen asti siltä pahalta maailmalta, joka oli vieny äidin. Myöhemmin mä kuulin, et isä oli ollu juovuksissa ajaessaan. Kuitenki, me ei käytännössä saatu lähteä kotipihalta. Ja kun mä kiivettyäni puuhun katkasin käteni, meidän talosta tuli meille vankila. Se oli helppoa kun me asuttiin niin korvessa ja isä hoiti kotiopetuksen, niin ei kukaan mitään kyselly vaikkei me saatu enää mennä uloskaan. Me ei loppujen lopuks enää muistettu parempaa aikaa, minä ainakaan. Kun vuosien päästä veli sitten yhtenä iltana onnistu karkaamaan ja kuoli jonku huumeen yliannostukseen niin...En vielkää tiiä miten se onnistu hommaamaan itsensä heti sellaseen porukkaan. Mutta sen jälkeisestä ajasta en haluu liiemmin puhuu. Lopuks mäki onnistuin harhaileen ties kuinka kaukana asuvan naapurin luokse ku isä oli taas yhtenä iltana juonu ja lyöny. Sille naapurin tädille mä oon paljosta velkaa, se ei antanu mua isälle. Kova muija. Isä hyppäs mun huoneen ikkunasta ja ku se tätikin oli niin vanha, niin mua on vaa heitelty sijaisperheestä toiseen. Ne saa musta aina tarpeekseen viimeistään puolen vuoden jälkeen, mä en jaksa enää uudestaan kertoo niille ihmiselle mun tarinaa jotka mukamas yrittää mua auttaa. Ei mennyttä voi perua, ne on tehny jo kaiken mitä voi. Kai mä sen kaiken jälkeen muutuin lopullisesti. Enkä mä tällasena kelpaa kenellekään." d35snapshotf5920af0b81e.jpg

Saaga pudisti päätään. "Älä pliis enää jatka vaikka mä sua pyysin kertomaan." Samuli oli kerrannut lyhykäisyydessään kaiken tapahtuneen. Saaga saattoi aistia, että Samulin olo parantui suunnattomasti kun hän oli saanut kertoa vihdoin kaiken, vaikka poika väitti tehneensä niin ennenkin. Saagan pyynnöstä Samuli oli kertonut itse tapahtumien lisäksi myös tunteistaan kaiken keskellä, mitä poika ei ollut selvästikään aiemmin tehnyt muuta kuin omissa mietteissään. Saaga sääli Samulia vaikka tämä itse oli sanonut, ettei sitä kaivannut. Miten muuten Saaga olisi voinut tuntea? Hänelle teki pahaa vain ajatellakin nuorta poikaa, jonka isä pikkuhiljaa muuttuu fanaattisesta hulluksi. Ja lopulta isoveli kapinoi siihen ikään päästyään, minkä takia pikkuveli joutuu kärsimään vielä lisää.

a51snapshotf5920af0b81e.jpg

"Saaga hei, ootko sä kunnossa?" Saaga havahtui mietteistään. "Oon mä, mutta mun pitäs kysyä tota ennemmin sulta. Mä en voi uskoa minkälaisia ihmiset voi olla..." Samuli hymyili vaisusti. "Just tollasia ja mullahan on nykyään asiat hyvin. Ei tarvitse enää murehtia mennyttä, jossa kaikki ihmiset joista mä välitin petti mut. Äläkä yritä puolustaa mun äitiä, se ei ollu niin hyvä äiti. Sen mä siitä muistan. Ja kyllä mä pienenä ajattelin, että just sen takii isä muuttu ku se jätti meidät. Sitte mut jätti yksin isoveli ja sen jälkeen en voinu enää kutsua isää isäksi. Että näin. Mut mä en haluu, että alat aattelee musta sen takii jollai toisella tavalla. Mä en oo muuttunut tässä tunnin aikana vaikka kuulitkin mun menneisyydestä. On muuten hieno pitkä sana..."  snapshotf5920af0781e.jpg

Saaga naurahti ja pudisti yhä vain päätään. "Sä oot omituinen. Mähän sanoin ettei mua enää vaivaa mikään", Samuli totesi ja nousi ylös.923snapshotf5920af0781e.jpg

 "Mä voisin lähteä menee, koht siel on taas pimeetä ja mä haluisin pysyy täs perheessä ees sen puol vuotta. Ne on jotain ihme pinkoi ja yrittää pitää mut ainakin poissa huonoista porukoista. Tietäispä ne vaan minkälaiset säännöt mulla ennen oli. Tääkin on luksusta." Saaga havahtui taas. Tällä kertaa huomaamaan, että Samuli oikeasti oli lähtemässä. "Odota! Mä haluun viel kokeilla yhtä juttuu." Samuli kääntyi kiinnostuneena.snapshotf5920af0181e.jpg

"Ootko varma? Sä muistat miten viimeks kävi." Saaga hymyili rohkaisevasti, sekä Samulille että itselleen. "Nyt mä tiedän mitä on tulossa ja mä haluun vaan tietää. Must tuntuu et mä kyllä herään aikaisemmin tällä kertaa, kato vaan etten mä satuta itteeni. Anna kätes." Samuli nyökkäsi ja totteli epävarmana.

b50snapshotf5920af0781e.jpg

Saaga tiesi, ettei hänen olisi pitänyt leikkiä tulella. Hänhän oli luvannut itselleen, ettei enää kajoaisi ihmisten tunteisiin. Mutta hän halusi tietää oliko Samuli todella niin kunnossa kuin väitti, muuten Saaga ei voisi enää olla niin vapaasti hänen seurassaan. Ei sen jälkeen kun oli kuullut tämän menneisyydestä. Jälleen vahvat tunteet hyökyivät Saagan tajuntaan, mutta Saaga osasi etsiä sieltä mitä halusi ennen kuin etäisesti tunsi jalkojensa pettävän. Sitten kaikki pimeni.

776snapshotf5920af0d81e.jpgc99snapshotf5920af0781e.jpg

Samuli hätkähti kun Saaga nousi vaikeroiden istumaan. "Ai hitto...", Saaga sanoi hieroen päätään ja katsellen ympärilleen. Oli pimeää ja talossa oli hiljaista. Sitten Saaga käänsi pöllämystyneen katseensa vierellään odottavaan Samuliin. Tämä näytti helpottuneelta kun Saaga soi pojalle pienen hymyn. "Sori, sä kaaduit niin nopeesti ja löit pääs ennen kuin ehdin ottaa kiinni. Et sä ollu siinä ku puol tuntia, vähän yli. Mun ois pitäny tehä jotain muutakin kun vaan istuu tässä, sä kaaduit ihan suoraan seinään..."

3c9snapshotf5920af0b81e.jpg

Saaga naurahti. Tilanne oli jotenkin omituinen. "Mä oon ihan kunnossa, ei sun ois mitään tarvinnu tehä." Saaga yritti nousta jaloilleen, mutta näkymä alkoi keikkua puolelta toiselle ja Saaga istui takaisin alas Samulin vetämänä. "Okei, tästä lähtien mä en enää ikinä tee tota. Muistuta mua jos meinaan." Saaga sai vastaukseksi hymyn hieman huvittuneelta Samulilta.9ffsnapshotf5920af0b81e.jpg

Saaga ja Samuli istuivat hetken vierekkäin, sitten Saaga nousi Samulin tukemana. Samuli risti kätensä ja kysyi: "No, mitä sait tietää? Oliko se turha reissu mun...jonnekin? Alitajuntaan?" Saaga pudisti päätään. "Ei. Huomaathan sä, mä oon ilonen. En yhtään niin angstinen ja huonovointinen kuin viimeks. Sun ois pitäny kertoo jollekin jo aiemmin. Sulla on oikeesti helpompi olla nyt." Saaga punastui. Miten hän pystyi puhumaan pojalle niin suoraan? Saaga käänsi katseensa pois. Hän tiesi, että punastuessaan hänen ihonsa muuttui lähemmäs kirkkaan pinkiksi.snapshotf5920af0b81f.jpg

Samuli oli kuin ei olisi huomannut Saagan nolostumista. "Mä kerroin, koska mä luotan suhun. Sä oot ensimmäinen pitkään aikaan jota kohtaan mä tunnen jotain tällasta." Samuli tuntui muuttuvan hetkessä toisenlaiseksi. Saagan mielestä hän oli nyt jotenkin vakava ja varautunut sanoistaan huolimatta. Yhtäkkiä Samuli kosketti Saagan kättä. Väristys levisi siitä kohdasta muualle kehoon. "Mitä nyt?"snapshotf5920af0d81f.jpgsnapshotf5920af0581f.jpg

Saagan sydän tuntui hakkaavan rinnassa niin lujaa, kun Samuli tuli hänen lähelleen. Sitten poika puristi Saagan vasten itseään. Saaga vastasi yllättyneenä halaukseen. Hetken hän oli luullut, että tulisi tapahtumaan jotain muuta vielä jännittävämpää. Nyt Saaga vain toivoi, ettei Samuli tuntisi hänen yhä kiihkeää sydämen sykettään. Saaga värähti tahattomasti.snapshotf5920af0f81f.jpg

"Eihän tää oo sun mielestä mitenkään häiritsevää?" Saaga hätkähti kuullessaan Samulin lempeät ja hieman huvittuneet sanat. "Ei, ei yhtään", Saaga sanoi turhan nopeasti. "Musta tuntuu, et säkin oot ollu aika yksin pitkän aikaa", Samuli sanoi. Sanat tuntuivat jäävän kaikumaan Saagan korviin, ne olivat niin totta. "Ehkä... Mutta en ole enää tämän jälkeen", Saaga mietti itsekseen ja sulki silmänsä. Saaga tunsi poskiensa kuumottavan, mutta silti siinä oli hyvä olla. Sen illan jälkeen Saagasta ja Samulista tuli erottamattomat ystävykset.

***

snapshotf5920af0781f.jpgsnapshotf5920af0181f.jpg

"Samppa pärjääthän sä täällä hetken yksin? Käyn viemässä roskat ennen kuin ne tulevat kuristamaan jonkun yöllä." Samuli työnsi polvellaan laatikon kiinni ja ryhtyi sekoittamaan epämääräisiä aineksia sisältävää salaattia. "Kunhan vaan sun kissat ei ryntää mun kimppuun heti kun lähdet." Samuli saattoi vaikka vannoa, että perheen kissat katselivat häntä jotenkin syyttävästi. Nytkin poika saattoi tuntea selässään eräiden kirkkaan keltaisten silmien tuijotuksen. "Olkaa vaan rauhassa, en mä aio teiltä Saagaa ryöstää", Samuli totesi puoliääneen etsiessään sopivia lautasia.

fe2snapshotf5920af0781f.jpg

Saaga joutui pitelemään vielä hetken kättä suunsa edessä, ettei olisi purskauttanut vettä suustaan. "Se Lehtori Moilonen..." "Molonen, tarkoittanet", korjasi Samuli. "Niin...Molosella on taatusti jotain stressiongelmia. Se nainen hakkasi munkin tunnillaan käsiään pöytään ja huusi hiljaa niin että koko luokka hyppäs puol metriä ilmaan. Ihan yhtäkkiä vaan. Ja sen ääni tärisi samassa rytmissä kun se hakkas niin että leukaläskit hylly..." Saaga pudisti nauraen päätään. Peillot tuijotti tyttöä kiinteästi sinisillä silmillään. Tämän huomattuaan Samuli antoi tytön rauhoittua ennen kuin kysyä hiljaisella äänellä: "Sähän luet kissojen mieliä päivittäin? Onko se ihan tervettä?" Saaga kummastui. "Miksi ei olisi?"

bc2snapshotf5920af0181f.jpg

Samuli jatkoi vieläkin hiljempaa jos mahdollista: "No kun...Ensinnäkin, ne ei oikeen tykkää musta ja mä luulen, et sen takii et mä oon niin paljon sun kanssa. Älä keskeytä! Sä nukut aina niiden kanssa samassa sängyssä, se sänky on ihan täynnä karvoja. Ja mä oon nähny miten sä oot niiden kanssa. Kerran Nior raapas sua vahingossa kun te leikitte. Se ei ollu mitään sormileikkiä vaan te kieriskelitte kuin jotkut koirat...Kuitenki, sä et sanonu 'ei, tuhma kissa!' vaan sähisit. Ja Nior sähisi takas ennen kuin luikki kauemmas häntä koipien välissä. Ja te siristelette silmiä aina toisillenne. Ja kun sä tuut ekana kotiin ja joku kissa tulee portaita alas ja naukaisee, sä naukaiset jotenki takas. Ihan kuin te tervehtisitte toisianne. Ja ne nuolee sun hiuksii kun ne on sun sylissä silleen olkapäällä, hyvä ettet tee samoin. Ja ne nuolee muutenkin sua ja kosketta sua nenällä usein...Se on aika pelottavaa."snapshotf5920af0981f.jpg

Saaga nauroi. "Tarkotatko sä, että mä oisin muuttumassa kissaks? Korvat muuten vois sopia mulle. Sellaset pörröset ja valkoset." Samuli näytti tuohtuneelta. "Oikeesti. Sähän saat aina jotain takas kun teet sitä? Luet niiden mieliä. Jos sulla on joku yliannostus?" Saaga joutui pidättelemään nauruaan, Samuli näytti siltä ettei häntä yhtään huvittanut. "Kuule, mä oon ihan kunnossa. Mä oon tehny tätä jo niin pitkään, että jos tästä tulisi jotain sivuoireita niin mä oisin jo juossu metsään pyydystämään hiiriä." Samuli pudisti päätään, mutta suupielten nykiminen paljasti pojan antaneen periksi. "Okei, kai sä itse tiedät milloin meet rajan yli. Mutta siinä tulee ainakin raja, kun alat kehrätä ja kiehnäämään vasten mua..."

6bdsnapshotf5920af0d81f.jpg

Niko käänsi väsyneenä kylkeään ja iski tyynyn päänsä päälle. "Että ne jaksaa...Kerrankin, kun vietän yön kotona niin ei anneta nukkua." Kovaääninen nauru kantautui alakerrasta uudestaan. "Nuo kaksi sitten jaksavat...Ihme, ettei ne ole vielä sen kummemmin yhdessä."2fdsnapshotf5920af0781f.jpg

Samuli ja Saaga viettivät käytännössä kaiken aikansa yhdessä, koulussa ja vapaa-ajalla. Kaikkein eniten he vain puhuivat, ulkopuolisten mielestä täysin päättömiä ja turhia. Pohtivat maailmaa ympärillään, ehkä he molemmat tarvitsivat sitä kun maailma oli kerran kohdellut kaltoin kumpaakin. "Tiesitkö, että korkeammalla aika kulkee nopeammin? Jos mä viettäisin pari päivää Eiffel-tornissa niin tulisin alas sua vielä entistä vanhempana", Saaga mietti hiljaa ääneen. Samuli hymähti. "Mut ei sillä ole väliä. Aikaahan ei tavallaan ole olemassa, jos se sillä tavalla vääntyy. Se on vaan käsite." Saaga pudisti päätään. "Taas me uskotaan johonkin sellaseen, joka ollaan vain itse luotu. Mitä aika on? Kuulostaa ihan meiän filsan open luennolta."

Saaga tuijotti lopetettuaan kasveja vieressään. Oli lämmin keväinen iltapäivä ja kesä lähestyi. Saaga saattoi kuulla ampiaisen surinaa jostain sieltä värikkyyden keskeltä. Samuli katseli samaan suuntaan Saagalla oli helppo olla aina Samulin seurassa. Tuntui, kuin häneltä ei olisi vaadittu mitään ja hän sai olla aivan sellainen kuin halusi. Kaikesta huolimatta Samuli oli melko samanlainen kuin hän itse.79dsnapshotf5920af0981f.jpg

"Ootko sä miettinyt, miten ihmiset on kangistunu omien sääntöjensä vangeiksi? Me ei tehdä kaikkea mitä voitas niiden takia. Ihan hyvin kuka tahansa voisi mennä ja ottaa keittiöveitsen ja mennä se kanssa tappamaan porukkaa kadulta, kaikilla on keittiöveitsi..." Samuli naurahti Saagan sanoille. "Aika karu esimerkki. Jos vaikka otetaan sellanen, että oltaisiin kattomassa elokuvaa. Sielläkin kuka tahansa voisi alkaa kovaan ääneen laulamaan Suvivirttä, ei häntä kukaan ole suoraan kieltänyt niin tekemästä. Niin vain ei oo tapana tehdä, meillä on ihan hirveesti itse keksimiämme sääntöjä joita kaikkia ei sanota ääneen." Saaga mietti hetken hymyillen. "Jos meillä ei olisi minkäänlaisia sääntöjä, ei olisi toimivaa yhdyskuntaa. Eläimilläkin on hirmuisesti sääntöjä ja tapoja, joita ne noudattaa kun ne on yhdessä. Järjestys on aika ahdistavaa." Samuli huvittui vielä lisää.

da2snapshotf5920af0981f.jpg

Saaga ei voinut muuta kuin hymyillä yhä katsellessaan, kuinka Samuli selitti koko ajan innostuneempana omaa versiotaan utopistisesta yhteiskunnasta, jossa ei olisi minkäänlaisia sääntöjä tai rajoitteita. Hän oli tuntenut Samulin nyt muutaman kuukauden, se aika tuntui paljon pidemmältä. Mutta sinä aikana Samuli oli muuttunut hirmuisesti. Häntä ei voinut enää edes kuvitella siksi yksinään vaeltelevaksi araksi pojaksi, joka pelkäsi katsekontaktia kaikkien kanssa. Sen yhden illan halauksen jälkeen Samuli ei ollut sen enempää kaivannut läheisyyttä, istui pitkällä penkilläkin aina kaukana Saagasta, mutta Saagaa ei haitannut nyt kun tiesi syyn. Samuli saisi olla rauhassa ihan niin pitkään kuin haluaisi.5d6snapshotf5920af0981f.jpg

"Mennään sisälle", Saaga oli ehdottanut kun auringonpaiste kävi liian voimakkaaksi. Samulia ei tuntunut haittaavan vaikka hän pitikin aina samaa villapaitaa. Kuulemma äitinsä aikoinaan tekemä. Samulille se oli erittäin tärkeä, vaikka hän väittikin ettei muistanut äidistään paljon mitään. Saaga hätkähti mietteistään, kun Samuli katseli häntä odottavasti. "M-mitä sanoit?" Samuli naurahti. "Sitä vaan, että ainakaan sä et voi olla albiino. Sä et pala auringossa yhtään ja sulla on oikeesti siniset silmät, ei sellaset välillä punertavat." Saaga naurahti. "Hölmö, ton olen jo itekkin tienny siitä lähtien kun opin lukemaan neljän vanhana!"

***

927snapshotf5920af0981f.jpg

Saaga ja Samuli istuivat pimeässä huoneessa. Heidän alapuoleltaan kuului vähän väliä naurunrämähdyksiä ja muita epäilyttäviä ääniä. Saaga huokaisi. "Sori, en muistanu että nyt kun vanhemmat on käymässä laaksossa parin päivän ajan, niin tietenkin Niko kutsuu porukkansa tänne." Samuli pudisti päätään. "Ei se mitään. En vain taida tällä kertaa jäädä yöksi, sillä toi melu jatkuu taas aamuun. Käy sääliksi sua." Saaga värähti kun kuuli epämiellyttävän rymähdyksen ja sen päälle naurua. "Okei, nyt riitti, käyn sanomassa niille että olisi vähän hiljempaa. Vaihdan samalla yöpaidan..." 

76esnapshotf5920af0d81f.jpg

"Saaga, ei sun tarvii. Älä mee, ne voi olla vaikka missä kunnossa", Samuli kiirehti sanomaan kun Saaga nousi lähteäkseen. Saaga heitti kiusoittelevan virnistyksen olkansa yli ennen kuin jatkoi matkaansa ja sanoi samalla: "Älä huoli, mä oon jo iso tyttö. Osaan kyllä käsitellä muutamaa juopunutta jätkää."2e9snapshotf5920af0d81f.jpg

Saaga peitti nenänsä kädellään, kun makea ja vahva tuoksu leijui portaissa paksuna pilvenä. "Ei taas tätä...Mä käyn vaan nopeesti vaihtamassa vaatteet, en mä muuta kerkee tehä." Saaga oli oppinut jo tunnistamaan sen tuoksun. Se sai hänen päänsä tuntumaan sumuiselta ihan hetkessä. Pelkkä hajukin riitti. Saaga pidätti hengitystään ja astui portaisiin.d1bsnapshotf5920af0581f.jpg

Samuli odotti yksin huoneessa kuunnelleen. Tasainen melu katkesi hetkeksi. Meniköhän Saaga nyt sinne leijonan luolaan? Sitten tuntui kuin koko joukko olisi rävähtänyt nauramaan. Mitä ihmettä siellä tapahtui? Samuli toivoi vain, että Saaga tulisi nopeasti takaisin. Hän ei kuitenkaan malttanut jäädä vain istumaan ja odottamaan avuttomana, vaan nousi ja suunnisti kummallisen hajuiseen portaikkoon.8c0snapshotf5920af0f81f.jpged9snapshotf5920af0181f.jpg

Saagan päässä heitti. Hän ei enää muistanut mitä oli aikonut tulla tekemään eikä liiemmin välittänyt. Kumma polte paloi hänen sisällään. Hän vain muisti ja tiesi, että Samuli oli siellä ylhäällä odottamassa häntä. Saaga keräsi hiuksiaan taakse ja huokaisi syvään. Hän asetti kasvoilleen tyytyväisen hymyn ja loi katseensa portaikkoon. Hän kuuli askeleita, Samulin ei pitäisi nyt tulla alas. Saaga riensi portaisiin.bd0snapshotf5920af0581f.jpg

Samuli perääntyi kummastuneena, Saaga oli kävellyt häntä vastaan ja suorastaan työntänyt takaisin ylös käsi pojan rinnalla. Samuli oli joten kuten kompuroinut portaat takaperin ylös saamatta vastausta kysymyksiinsä kummallisen näköiseltä Saagalta. Saaga tarkisti jotain portaista ja virnisti kääntyessään takaisin kummastuneen Samulin puoleen. "Hyvä, nyt me ollaan kahdestaan..."106snapshotf5920af0d81f.jpg

Samuli meni hämilleen vielä lisää. Ensinnäkin siitä, että Saaga olikin yhtäkkiä niin...no...koskettanut häntä. Saagan täytyi tietää, että se tuntui Samulista yhä epämiellyttävältä, vaikka poikaa itseäänkin häiritsi sellainen arkuus. Nytkin Saaga hymyili jotenkin poissaolevasti. "Samuli...jääthän sä vielä tänne hetkeksi?", Saaga kysyi hitaasti ja jotenkin erilaisella äänellä. Samuli pudisti nopeasti päätään. "Ei, kyl mun on nyt parempi koht mennä...Saaga, sä et oo ihan kunnossa. Mitä siellä alhaalla tapahtui?" Samuli perääntyi kun Saaga käveli aivan hänen eteensä. "Mähän oon ihan kunnossa..." Saagan siniset silmät erottuivat kirkkaina vaikka huoneessa oli pimeää. Samuli nielaisi ja sanoi takellellen käyvänsä juomassa. "Mä tuun kyl takas..." Saaga ei ollut nyt ihan kunnossa ja Samulista tuntui, ettei tyttöä pitäisi jättää yksin. Mutta toisaalta hän olisi halunnut olla nyt mahdollisimman kaukana tästä, jostain kummasta mutta pakottavasta syystä.965snapshotf5920af0d81f.jpg

Samuli vain tosiasiassa seisoi hetken aikaa huoneen ulkopuolella ja keräsi ajatuksiaan. Nyt kun hän menisi sisään, hän vain kysyisi mitä tapahtui, kehottaisi Saagaa menemään nukkumaan ja lähtisi itse nopeasti pois. Siten ei taatusti tapahtuisi mitään sellaista, mikä jäisi häiritsemään jompaa kumpaa. Samuli veti syvään henkeä ja palasi huoneeseen.

703snapshotf5920af0b81f.jpgsnapshotf5920af09828.jpg

Saaga oli yhtä poissaoleva ja outo kuin aiemminkin. Saaga istui sängyllään päällään sellainen vähäinen yöpaita, jota ei taatusti ollut ennen pitänyt. Lisäksi tyttö oli sen kummemmin asiasta mainitsematta leikannut hiuksensa. Mitä Saaga mahtoi miettiä? Tyttö hymisi hiljaista sävelmää ja keinui hitaasti puolelta toiselle katsellessaan ikkunan takana taivaalla loimottavaa täysikuuta. Samulin ajatukset ja tarkkaan harkittu suunnitelma pyyhkiytyivät pois samalla kun Saaga hitaasti nousi seisomaan ja asteli Samulin eteen silmät palaen ja päättäväinen ilme kasvoillaan, yhä hiljaa hymisten.

snapshotf5920af0b828.jpgsnapshotf5920af0f828.jpg

"Ööh...Saaga...", Samuli mumisi perääntyen hieman. Hän ei yhtään pitänyt siitä mitä tunsi. Saaga hymyili perin tietäväisen ja tyytyväisen näköisenä. Mikä tyttöä mahtoi huvittaa? Samuli kiusaantui vielä lisää kun Saaga vain katseli häntä hiljaa. "..Saaga?"snapshotf5920af07828.jpg

Saaga tuli hitaasti vielä lähemmäs ja kiersi kätensä Samulin ympäri. Sitten tyttö painoi päänsä pojan olkapäälle. Samuli asetti kätensä vaistomaisesti Saagan lämpimälle selälle. Hetken he vain seisoivat kietoutuen ja takertuen yhä tiukemmin toisiinsa. Kun Saaga lopulta vetäytyi hieman ja katsoi Samulia syvälle silmiin, ei poika enää mahtanut tunteilleen ja haluilleen mitään.c70snapshotf5920af07828.jpg

Suudellessaan Saagaa, sitä ainoaa ja luotettavinta ystäväänsä, Samulin mieli tuntui puuroutuvan yhä enemmän.

81asnapshotf5920af07828.jpg

Todellisuus tuntui muuttuvan. Pian Samulista tuntui, kuin mieli olisi irtaantunut kehosta niin, ettei hän pystynyt hallitsemaan enää mitään mitä teki. Hänen oli nyt hyvä olla, näin kaiken piti mennä.snapshotf5920af03828.jpg

Samuli virkosi samalla kun iski Saagan käden kauemmas kahliten sen omansa alle. Saaga näytti hänen allaan ensin kummastuneelta, mutta alkoi taas hymyillä levollisesti ja laski kätensä toisen viereen. "Aa, hyvä on. Aivan kuten itse haluat...", Saaga sanoi vieraalla äänellä. Samuli huomasi olevansa hengästynyt, meni hetki aikaa ennen kuin hän älysi missä oli ja mitä tekemässä. Saaga oli juuri yrittänyt vetää häneltä paidan pois. Silloin Samuli oli hätkähtänyt hereille omituisesta sumusta. Samulin tarvitsi vain kerran vilkaista alemmas Saagan kasvoista ennen kuin hädissään kömpi pois tytön päältä yrittäen koskettaa mahdollisimman vähän valkeaa paljasta ihoa.791snapshotf5920af07828.jpg

Saaga ei taatusti ollut kunnossa. Kun Samuli perääntyi yhä vain järkyttyneempänä siitä, mitä oli tehnyt tai oli ollut aikeissa tehdä, nousi tyttö vain rauhallisesti istumaan ja katseli Samulia yhä vain hymyillen. "Mikä on?", Saaga kysyi kiusoittelevalla äänellä. Samuli ravisteli päätään ja yritti keskittää katseensa kaikkialle muualle paitsi puolialastomaan tyttöön. "Tota...Laita jotain päälles...Mun pitää..." Samuli mumisi niin hiljaa ja hätäisesti, että sai hädin tuskin selvää omista sanoistaan. Sitten hän oli poissa. Saaga kohautti olkiaan. "Kuten tahdot."snapshotf5920af05827.jpg

Ei kulunut kauaakaan, kun Niko asteli portaita ylös. Hän oli nähnyt Samulin poistuvan melko kiireesti ja ihmetteli tätä. "Mitä nyt? Tuliko niille riita?" Niko päätti lähteä tarkastamaan asian. Olihan Saaga vaikuttanut vähän oudolta lähtiessään ylös sen jälkeen kun...Niko päätti uudestaan torua ystäviään. Mennä nyt sillä tavalla tarjoamaan pikkusiskolle isoveljen ollessa toisaalla. Olikohan Saaga kunnossa? Jos ei niin riittäisi vanhemmille selitettävää. Kun näitä bileitä ei edes saisi oikeasti olla. Voih.snapshotf5920af09827.jpgsnapshotf5920af0b827.jpg

"No niin. Mitä täällä tapahtu? Samuli lähti niin nopeesti että melkein juoksi. Ja ootko sä kunnossa?"
Niko halusi palata mahdollisimman pian. Melu alakerrassa tuntui voimistuvan. Mutta Saaga vain katseli veljeään kuin ei olisi lainkaan ymmärtänyt tämän puhetta. Niko huokaisi ja pudisti päätään. "Tässä meneekin vähän pitempään..."

5c7snapshotf5920af0b827.jpg

Niko asteli Saagan viereen. Huolimatta kaipuusta hilpeämmän tunnelman pariin Niko katsoi velvollisuudekseen huolehtia, että Saagalla oli kaikki hyvin sen jälkeen mitä oli ilmeisesti tapahtunut. "Ymmärrän että sä et ehkä kaipaa mua, mut oothan sä ihan kunnossa?", Niko kysyi vielä uudestaan hieman takeltaen. Oliko ilta jo niin pitkällä vai saiko jokin Saagassa hänet tuntemaan sillä tavalla itsensä epävarmaksi? Saaga katseli Nikoa yhä ja alkoi sitten yhtäkkiä hymyillä. Saaga nousi ja asteli aivan Nikon eteen.f5asnapshotf5920af05827.jpg

Pian Niko huomasi tulleensa työnnetyksi sille pienelle korituolille ja pitelevänsä Saagaa sylissään hyvin epämiellyttävällä tavalla. Niko ei osannut muuta kuin pidellä käsiään tytön selällä ja ihmetellä hetken. Kun Saaga tuli niin lähelle, että Niko saattoi tuntea tytön poven vasten omaansa, Niko halusi jo tosissaan päästä pois ja onnistui työntämään Saagaa vain vähän siedettävämmän matkan päähän.snapshotf5920af01827.jpg

"Öh, tota Saaga, tiedän että sä saatat olla vähän vihanen ja sekasin ja silleen, mutta tällaset vitsit ei oo kivoja... Voisitko sä lopettaa?" Saaga ei näyttänyt kuuntelevan. Tyttö oli aivan muissa maailmoissa. "Sinun ei tarvitse vastustella..." Saagan kylmä ja vieras ääni sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Nikon selkää. Vieläkään Niko ei viitsinyt vain nousta ja tiputtaa Saagaa lattialle, mutta juuri niin hänen olisi pitänyt tehdä. Saagan ennen niin pistävät, nyt kumman sumeat ja kohdentumattomat siniset silmät olivat aivan liian lähellä.

b50snapshotf5920af0f827.jpg

Niko työnsi Saagan irti itsestään. "Helvetti, mitä helvettiä!", Niko huudahti. Saaga hymyili. Saaga oli pelottava. "Ei mitään. Hmmh?" Niko pudisti rajusti päätään ja astahti kauemmas. Häntä etoi eikä taatusti niiden lukuisten tyhjäksi juotujen tölkkien takia. "Saaga, mikä sua vaivaa?! Sä oot ihan sekaisin, ei tolleen saa tehdä!"snapshotf5920af0f827.jpg

Saagan hymy tuntui hiipuvan hieman. "Hetki sitten ihan selvästi halusit. Miksi et enää?" Niko tuhahti. Niko halusi vain päästä pois ennen kuin mitään muuta tapahtuisi. "Enpäs, luulet vaan. Mee nukkumaan. Sä oot ihan outo. Mikä sä oot?" Saaga hymyili vieläkin, mutta kääntyi sanottuaan "kuten tahdot" ja kömpi peittonsa alle. Niko katseli ihmeissään. Hän oli aikeissa mennä vielä taputtamaan peiton alta pilkistävää valkeaa päälakea kuten ennenkin, mutta pelkäsi seurauksia ja lähti vain huoneesta.533snapshotf5920af0b827.jpg

Heti päästyään huoneen ulkopuolelle ja suljettuaan oven Niko valahti istumaan lattialle. Siinä Niko istui ja pudisteli päätään pitkän tovin. "Mä tärisen vieläkin...Se oli tosi pelottavaa." Niko päivitteli ja kirosi. "Ei ihme että Samulille tuli kiire. Saagahan käyttäyty ku...ku joku kiimanen eläin. Kaikki kelpaa." Samuli vain toivoi ettei muistaisi aamulla mitään ja kompuroi portaat alas yrittäen luoda kasvoilleen mahdollisimman rennon ilmeen tapahtuneesta huolimatta. "Onneks en oo se pikkuveli, muuten olisin saanut vielä pahempia traumoja..."

***

snapshotf5920af09829.jpg

Saaga istui jo toista tuntia sänkynsä reunalla. Ikkunasta paistava aurinko tuntui tuhansia kertoja kirkkaammalta kuin ennen. Päätä särki, aina kun sitä heilautti pikkusenkin tuntui kuin lasikuula olisi vierinyt ja hakannut kallon seinää. Lisäksi Saagaa hämmensi se, että hänellä oli lyhyet hiukset. Ei hän ollut muistanut niitä leikanneensa. Itse asiassa hän ei muistanut edellisestä illasta mitään sen jälkeen, kun hän oli epävarmana astellut huumaavalta tuoksuvaan alakertaan. Missä vaiheessa Samuli oli lähtenyt? Oliko Saaga vain yhtäkkiä nukahtanut? Ei, jotain muutakin täytyi olla tapahtunut. Miksi muuten Saagalla olisi ollut huono olo. Saaga oli iloinen, ettei ollut koulua. Ei hän olisi voinut sinne tänään lyhythiuksisena mennä, kun ne olisivat taas seuraavana päivänä pitkät. Niin, tänä yönä jokin Saagan sisällä oli vain mennyt rikki tai epäkuntoon...Niin...Miksi ja mitä sitten oli tapahtunut?a23snapshotf5920af05829.jpg

Saagalla oli omat pahat aavistuksensa. "Miksi ihmeessä minulla on jotain tällaista päällä...Ja miksi minulla on näin kuuma ja levoton olo..." Saaga päätti yrittää jotenkin varmistua tapahtumien kulusta. Keitä muita oli ollut paikalla? Ainakin Niko niiden porukoidensa kanssa, veljeltä olisi turvallisempi kysyä kuin Samulilta suoraan.snapshotf5920af0f829.jpg

Saaga joutui noustessaan ottamaan tukea sängyn reunasta. Hän ei muistanut oliko koskaan ollut niin huonovointinen. Saaga pakottautui seisomaan omilla jaloillaan ja veti henkeä pari kertaa ennen kuin huusi veljeään nimeltä. Kello oli jo niin paljon että tämän täytyi olla hereillä huolimatta siitä, millainen tahansa tämän ilta oli ollut. "Taatusti ei kummallisempi kuin minun..."snapshotf5920af0d829.jpg

Niko astui huoneeseen varuillaan. Hän kyllä muisti illan epämiellyttävät tapahtumat, vaikkei niin olisi niitä muistella välittänytkään. Niko huokaisi ensin helpotuksesta, kun Saaga vaikutti olevan sitä vastoin aivan pihalla. Saaga seisoi ikkunalla päätään hieroen. Nikon olo oli kuta kuinkin sama, muttei kuitenkaan yhtä paha. "Niin, huusit?", Niko sanoi hetken päästä kun Saaga ei tuntunut huomaavan häntä. Saaga säpsähti ja voihkaisi hiljaa.624snapshotf5920af0f829.jpg

"Niko, kerro ihan koko totuus. Mä haluun tietää mitä tapahtui. Ja mä en syytä sua mistään, toivon vaan etten ite oo tehny mitään kummaa." Niko ei tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai kadota paikalta. Saagan anova ilme kuitenkin naulitsi Nikon siihen paikkaan. Välttäen katsomasta Saagaa silmiin tai minnekään muuallekaan Niko sanoi hiljaa ja epävarmasti: "Tota...Mä en ollu sillo paikalla, mut kuulin et sä olit tullu porukoiden luo ihan kesken kaiken ja aika hilpeen oloisena. Ne anto sulle jotain ja ku olin kuullu niiden kertomuksen, sä olit jo kadonnut. Ja pian Samuli lähti ja mä menin kattoon sua ja..."snapshotf5920af07829.jpg

Niko ei olisi halunnut jatkaa. Hän enemmän häpesi itseään kuin pystyi syyttämään Saagaa. Saaga näytti nytkin niin armeliaan tietämättömältä. "Kerro, kyl mä kestän kuulla!" Niko pudisti päätään pari kertaa ennen kuin naurahti hermostuneena ja sanoi: "Okei, ehkä niin on kuitenki parempi. Kun mä tulin, sä olit jotenkin ihan outo ja aika...lemmekkäällä tuulella." Saaga näytti yhä kummastuneelta. Niko kiusaantui yhä enemmän. "Ääh...Sanotaan nyt vaikka niin, että sä... tota..." Nikon puhuessa muistot tulvivat hänen mieleensä ja poika punastui ehkä ensimmäistä kertaa elämässään ja käänsi katseensa.197snapshotf5920af0d829.jpg
"Niko, eihän...et kai sä tarkota..." Niko nyökkäsi aavistuksen.snapshotf5920af0b829.jpg

Saaga hengähti kauhistuneena. "Sori, mä en tiennyt...! Mä en muista, mikä mulla oli. Mut... sori, sori..." Niko hymyili vaivaantuneesti. "Sä et ollu oma ittes. Mut jos sä olit yhtään samanlainen ennen ku mä näin Samulin lähtevän, niin en yhtään ihmettele." Niko ei pystynyt enää nostamaan katsettaan nähtyään ensin, kuinka tiedon aiheuttama kauhistunut oivallus levisi Saaga kasvoille. "Joo, mä taidan nyt mennä. Ollaan vaan ku sitä ei ois tapahtunut, me ei kumpikaa oltu sillo ihan selvin päin...Tota, joo. Ja saat hirttää mut jos tuon enää mitään bileitä sun lähelle."

cb7snapshotf5920af0d829.jpgsnapshotf5920af01829.jpg

Saaga tunsi olonsa kerta kaikkiaan surkeaksi. Huono olo velloi hänen sisällään painavan ahdistuksen kanssa. "Voi ei...Samuli ei ikinä voi antaa anteeksi. Etenkään Samuli..." Saaga ahdistui ja masentui vielä lisää. Häntä pelotti seuraavana päivänä koittava uusi kouluviikko. Kaikki olisi siitä kiinni. "Ei tällaista voi tapahtua."

***

e5csnapshotf5920af0b829.jpg

Saaga istui jälleen lammen rannalla. Kukaan perheen jäsenistä ei edes yrittänyt lähestyä häntä, oli kuin olisi yrittänyt murtautua jäätikön läpi. Samuli ei ollut tullut kouluun eikä Saaga saanut häntä mitenkään kiinni. Samuli ei halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Yhtäkkiä oli kuin koko poikaa ei olisi edes ollut olemassa. Kukaan muu ei tiennyt hänestä mitään. Saaga huokaisi väräjävästi. Yhä uudestaan hän kertasi mielessään lukuisten edellisten päivien epäonnistuneita yrityksiä ja masentavaa yksinoloa. Ne pahensivat tytön oloa entisestään. Ulkoa päin tyttö näytti vain tunnista toiseen tuijottavan kaukaisuuteen ilmaan minkäänlaista elettä tai ilmettä. Todellisuudessa Saagan sisällä oli käynnissä sellainen myrsky ja tunteiden myllerrys, että se tuntui kestämättömältä. Ensimmäistä kertaa Saaga vihasi niin paljon erilaisuuttaan. Ilman sitä kaikki olisi ollut hyvin. Ilman sitä Saaga ei olisi nyt niin surullinen, että halusi kuolla. Tuntui kuin pala häntä olisi revitty irti.snapshotf5920af03829.jpgdbbsnapshotf5920af09829.jpg

Kaikki muu tuntui olevan päällisin puolin hyvin ja jatkuvan ennallaan. Nikon asiaksi oli jäänyt kertoa, mikä Saagaa vaivasi. Hän myös sai vakuutettua vanhempansa siitä, että Saagan täytyi olla vain omissa oloissaan sen jälkeen, kun hän ja Samuli olivat eronneet. a60snapshotf5920af07829.jpg

Saaga oli salaa todella kiitollinen veljelleen, vaikkei ollutkaan pystynyt puhumaan tämän kanssa tai edes kohtaamaan kasvotusten kertaakaan sen yhden aamun jälkeen. Saaga vihasi itseään vielä enemmän. Miten hän oli pystynyt missään tilassa tekemään jotain sellaista veljelleen? Niko näytti suhtautuvan asiaan rennosti, mutta Saaga ei saanut karistettua sitä valtavaa syyllisyyttä ja häpeää. Varsinkin, kun hän ei tiennyt ollenkaan miten Samuli suhtautui tapahtuneeseen. Tai mitä heidän välillään oikeasti tapahtui...1c3snapshotf5920af05829.jpg

Saaga pudisti päätään ja kuiskasi ääneen: "Mä olen niin pahoillani Samuli..." Jos hän saisi vain sanoa nuo sanat sille oikealle henkilölle. Mutta nyt Saaga ei saanut edes tilaisuutta selittää. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, missä poika oli tai mitä ajatteli. Saaga oli niin pohjattoman surullinen, ettei millekään muulle tunteelle tai ajatukselle ollut sijaa. Hän kaipasi Samulia ja kaikista eniten tahtoi vain taas olla tämän kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elämällä ei tuntunut olevan merkitystä ilman Samulia. Saaga tiesi, että aivan yhtä hyvin poika oli jo voinut vaikka muuttaa pois. Saaga ei enää ikinä näkisi häntä. Saagaan sattui pelkkä ajatuskin.656snapshotf5920af0b829.jpg

Mutta kaikesta huolimatta Saaga ei vieläkään itkenyt.

c70snapshotf5920af07829.jpg73dsnapshotf5920af0d829.jpg

Lopulta kun ilta alkoi pimetä Saaga nousi kankeille jaloilleen. Hänellä oli nälkä, mutta rangaistukseksi itselleen hän ei antanut kehonsa saada ruokaa. Hän ei ansainnut sitä. Hän oli tehnyt jotain anteeksiantamatonta Samulille ja vielä ehkä enemmän Nikolle, joka onneksi tuntui päässen asian yli. Saaga vain inhosi ja vihasi itseään. Hän tunsi itsenä vain taakaksi jokaiselle, josta muka välitti. Hän ei ansainnut heitäkään. "Miksi minä olen täällä, jos minusta ei ole muuta kuin haittaa? Aivan yhtä hyvin voisin vain kadota. Ei kukaan minua kaipaisi, olisivat vain tyytyväisiä."f9esnapshotf5920af05829.jpg

Saaga antoi kaiken sen masennuksen, surun, ahdistuksen ja turhuuden tunteen vain myllertää sisällään. Eivät hänen murheensa ketään muuta kiinnostaneet. Nytkään häntä ei oltu kaivattu koko päivänä. Ilman häntä tultaisiin toimeen aivan yhtä hyvin. Jos kerran maailma pystyi aiheuttamaan jotain näin tuskallista, niin miksei hän voinut vain hiipua pois? Saaga ei kaivannut maailmaa. Se oli liian tyly paikka. Saaga ei ollut ikinä kokenut mitään hyvää siellä. Aina hänen elämänsä oli ollut yhtä tekohymyä. Vaikka hän oli niin väittänyt, ei ikinä mikään ollut ollut oikeasti hyvin. Saaga oli aina valehdellut kestävänsä ja olevansa ylpeä siitä, mikä oli. Kaikille muille hän olikin sellainen.

74snapshotf5920af03829.jpg

Mutta sisimmässään hän oli yhä se kaivolla istuva tyttö, joka mietti minne oikeasti kuului. Kaiken aikaa pelkkää kiusaamista ja yksinäisyyttä, yritystä sopeutua vieraiden joukkoon. Sellaisten, jotka eivät häntä kaivanneet. Elämänsä alusta asti Saaga oli aiheuttanut muille vain huolta ja surua. Saaga oli turha. Kaikki oli turhaa.3f7snapshotf5920af05829.jpg

Saaga hengähti tuntiessaan kylmän ilmavirran puhaltavan lävitseen. Nythän oli lämmin alkukesän ilta. Mitä tapahtui? Hetkeksi Saaga herkesi säälimästä itseään.116snapshotf5920af0f829.jpg

Saaga seisoi lamaantuneena. Tuntui kuin se kylmyys, mikä hänen sisällään oli, olisi purkautunut ympäröivään ilmaan. Isot valkeat lumihiutaleet alkoivat leijailla vielä lämpimään maahan. Saaga ei jaksanut edes ajatella, että oliko hän sen takana.1dcsnapshotf5920af0d829.jpg

Saaga loi katseensa punaiselle iltataivaalle, jolle alkoi kerääntyä paksuja pumpulimaisia pilviä. "Hyvä on..."

7c6snapshotf5920af0f829.jpg

Saaga katseli yhä taivasta silloinkin, kun viimeinenkin valo oli hiipunut ja ensimmäiset tähdet syttyivät. Nyt vasta alkoivat ensimmäiset hiutaleet jäädä maahan lämpötilan yhä laskiessa. Saaga laski katseensa ja katseli kotinsa ohi horisonttiin uhmakas ilme aiemmin niin ilmeettömillä kasvoillaan. Hän oli miettinyt. Nyt ei ollut kyse pelkästään Samulista tai Nikosta tai Saagasta itsestään.78csnapshotf5920af09829.jpg929snapshotf5920af0b829.jpg

"Hyvä on! Jos kerran tämä maailma ei ole hyvä minulle, niin olkoon! Oma oli vikanne, turha valittaa jälkeen päin! Itsepähän tätä pyysitte!", Saaga huusi yöhön. Sitten hän risti kätensä ja hengitti pari kertaa raskaasti. "Ei, minä en ole ainoa. Teen tämän kaikkien parhaaksi. Tämän maailman aika on loppu." Suru, tuska ja kaipuu olivat hetkessä poissa. Niiden tilalla olivat vain ääretön viha ja kauna. Henkilökohtaisilla pienillä ongelmilla ei ollut enää vaikutusta Saagan uuteen tunnetilaan. Nyt oli kyse jostain muusta ja suuremmasta. Saaga ymmärsi olemassa ololleen aivan uuden tarkoituksen. Uudenlainen palo roihusi Saagan sisällä. Tätä Saaga ei katuisi. Tämä olisi kaikille parhaaksi. Tämän olisi pitänyt tapahtua jo kauan aikaa sitten. ccdsnapshotf5920af0f829.jpg3e9snapshotf5920af07829.jpg

Saaga rauhoittui hieman ja laski kätensä ja katseensa. Hän niiskaisi kerran, mutta kyyneleitä ei tullut. Sen jälkeen Saaga ei enää puhunut kenellekään, hänestä tuli kuin tunteeton eloton nukke. Tapahtui mitä tahansa.66snapshotf5920af07829.jpg

Oli toukokuun 30. päivä kun lumi viimein peitti pienen vuoristokylän kokonaan samalla lailla kuin keskitalven pahimpaan aikaan. Sieltä lumimyrsky levisi yhä eteenpäin ja laajemmalle yhtenäisenä kylmänä rintamana. Pian alettiin radioissa kuuluttaa hätätilaa, yhä vain kauempana ja useammassa maassa. Heinäkuun 3. päivänä Atlantti alkoi jäätyä umpeen.

 

***



She oli shitten shiinä. Huu, pakko päästä jatkamaan pian...Minulla ei ainakaan ole Sims-innon laantumisen pelkoa. Pääsen vasta pian vauhtiin 8D. Ookei, pidän kuitenkin pienen tauon tässä vielä. Kello näyttää sitä yhtätoista kun sain osan valmiiksi (aloituskuvaa lukuunottamatta), taas en ilman ongelmia selvinnyt tästäkään osasta ja tein tätä liian pitkään tänään... Mutta jättäkäähän kommentia, ystäväiset. Aah, ja sitten vielä tähän lopuksi hauskoja ja ei niin hauskoja kommelluksia.

 7d4snapshotf5920af0980f.jpg

Jaaha, joku muuttui näkymättömäksi tai sitten Rami puhui itsekseen ja Saaga nauroi olemattomalle vitsille. Pelottavaa...760snapshotf5920af0b80f.jpg

Go Nior! Läksyjen tekemisestä ei kukaan taida nauttia? Olisipa meilläkin tuollainen kissa, joka hoitelisi ne puolesta...f8csnapshotf5920af09828.jpg

Voi kyllä Saaga, pahoittelen. Kuvaukset jatkuvat vielä, aina vain uusia kuvia...En voi sille mitään, että etenkin tämänkaltaisiin tilanteisiin minun pitää ottaa vähintään 15 kuvaa ennen kuin löydän mieleisen ^^' Samuli tosin näyttää halukkaalta jatkamaan...

snapshotf5920af05829.jpg

...ja näin tapahtuu heti kun päästän pojan silmistäni. No niin, tulepas nyt kiltisti takaisin yläkertaan...snapshotf5920af07827.jpg

Syöttäisitkö lemmikillesi? Nääh, luulin että olin jo myöhässä ja kissoja piti nuorentaa, kun ei enää löytynyt yritä saada pentu -valikkoa. Mutta olinkin poistanut sen ihme kopin vahingossa...4acsnapshotf5920af0181f.jpg

Kummallinen mutta ärsyttävä valaistusbugi. Yritä nyt tuossa ottaa kuvia, kun Saaga näyttää siltä että istuisi koko ajan ulkona pimeässä. Aika hieno kuitenkin...Oli vähällä, etten olisi muokannut tästä aloituskuvaa ^^

 

Tämä saattaa olla viimeinen osa tämän vuoden puolella ja todennäköisesti onkin. Joten ensi vuoteen...