Okei, myönnän tähän heti aluksi että olen totaalisen innostunut aiheesta "posing without posebox" ja se näkyy tässä tarinassa. Innostusta riittää, muttei vielä taitoa XP.

 Toinen pahoittelemisen aihe voi olla se, että innostuin myös todella Terhistä ja Ramista, kuten otsikosta näkyy. En vain saanut tarpeekseni niistä kahdesta! Tarinaa vain syntyi ja aikaa kului...Ajasta puheen ollen, nyt minulla on lukio alkanut ja se todella vie huimasti enemmän aikaani edelliseen verrattuna, joten päivitystahti hidastunee hiljalleen.

Niille, jotka kaipaavat toimintaa ja edistystä voin ilmoittaa, että yritän mahduttaa sitä seuraavaan osaan kun olen nyt romantiikalla ja suhdekoukeroilla tässä mässäillyt ^^''

Terhi hymyili leveästi tullessaan koulusta. Hänen lempiopettajansa oli juuri sinä päivänä julistanut häntä kurssin parhaaksi. Kevät kukoisti parhaimmillaan kaikessa täydessä kukkaloistossaan, leppeä tuuli puhalsi kesää koko ajan lähemmäs. Terhistä tuntui, että kaikki oli sillä hetkellä täydellisesti. Ja nyt hän vielä näkisi Ramin, tällä oli vapaapäivä töistä. Terhin hymy vain leveni.

 

"Vai on sinusta tullut luokkasi hikke. No, ei siinä mitään väärää ole." "Terhi nyökkäsi hymyillen. "Yksityiskoulussa sitä pidetään vain suurenakin hyveenä", Terhi vastasi hieman poissaolevana. Tuntui kuin olisi kulunut ikuisuus siitä kun Rami ja hän olisivat viimeksi nähneet kunnolla Ramin löydettyä työpaikan, mutta melko kaukaa. Rami oli juuri kaappaamassa Terhin syleilyynsä, kun äkkäsi keittiön nurkalla kyttäävän Jeren ja olohuoneessa kirjaa lukevan Mariannen. Terhi seurasi Ramin katsetta ja tilanne valkeni hänellekin. Nyt oli liian riskialtista.

 

Rami ja Terhi tyytyivät vain halaamaan oikein lämpimästi toisiaan. Ennen kuin Rami perääntyi hän kuiskasi niin hiljaa, että ainoastaan Terhi kuuli: "Näytät muuten söpöltä koulupuvussa." Terhi naurahti ja kuiskasi takaisin: "Pervo"

 

Rami rykäisi ja viittoi sitten yläkertaan nähtyään Jeren kadonneen takaisin keittiöön ja sanoi sitten: "Jos tulisit kertomaan koulupäivästäsi enemmän yläkertaan?" Terhi asetti kädet puuskaan rinnalleen ja pudisti päätään apeasti hymyillen. "En voi, minulla on läksyjä ja essee kirjoitettavana. Kaikki kasaantuu kevääksi..." Rami yritti yhä hymyillä, vaikka hänestä tuntui aivan muulta.

 

"No, menepäs sitten tekemään läksyjä", Rami sanoi taputtaen Terhin kättä. Terhi hymähti ja sanoi sitten: "Olisin jo mennyt jotta jäisi sitten aikaa, mutta...No jaa. Tuli pieni este." Rami virnisti sanoessaan: "Tulenko taas seuraksesi?" Terhi naurahti lyhyesti ja sanoi sitten: "Olet parantumaton. Silloin en saisi hetken rauhaa..."

 

Marianne katseli kissojen valtaamaa sänkyä. Toinen puoli oli ollut pitkään käyttämätön. Marianne hymyili apeasti, keväisin kaipuu tuntui kasvavan. "Voi Kristian...", Marianne huokaisi hätistäessään Kingan pois. "Kyllä seura tekee hyvää, mutta olisi hyvä jos itse mahdun sänkyyn nukkumaan..."

 

Voi elämän kevät! Yritän aina pitää simieni ulkonäöstä sellaisina kun ne sattuvat olemaan, mutta pitää hetki miettiä kumpi veljeksistä on...omituisemman näköinen. Jos nyt sanon suorat sanat: Ramin nenä on kamala. Ja Jeren nenä ja leuka ovat yhtä teräviä ja ulostyöntyviä kuin jääpuikot katon reunalla! ARGH! XP No, ei tälle mitään voi...Sitten takaisin itse asiaan --->

 

Jere hätkähti, kun huomasi Mariannen saapuneen hiljaa seuraamaan poikansa treenausta. "Ai, sinä siinä oletkin. Huomenta", Jere huikkasi hengästyneenä mutta pirteänä. Marianne nyökkäsi vastaukseksi ja palasi takaisin sisälle Jeren jatkaessa keskeytynyttä sarjaa.

Marianne istahti telkkaria katselevan Ramin viereen. "Sinullahan on tänään taas työpäivä?", Marianne aloitti keskustelun. Rami nyökkäsi pitäen katseensa telkkarin ruudussa. "Mutta jääkö sinulla aikaa mihinkään tuota menoa, kun työmatkoissakin menee ikuisuus? Kuten vaikka...muiden ihmisten tapaamiseen?" Rami käänsi katseensa Marianneen. "Jos perheen perustamista tarkoitat ei sillä ole vielä kiire. Ja palaavathan Jere ja Charlotte aikanaan ulkomailta kunhan ovat kierroksensa tehneet."

 

Marianne huokaisi. "Mutta nyt he vasta keräävät rahaa ja ties vaikka he loppujen lopuksi jäisivätkin sille tielleen? Olen vain huolissani..." Rami tuhahti. "Huolissasi mistä? Suvun jatkumisesta? Olet aika vanhanaikainen", Rami näpäytti välinpitämättömänä. Marianne huokaisi uudestaan Ramin noustessa ja mutistessa jotain työpäivästä.

 

Marianne istui hiljaa paikoillaan vielä silloinkin kun Rami oli jo saanut työasun päälleen. "Älä nyt masennu äiti. Kyllä sinä vielä ehdit lapsenlapsesi nähdä, et ole vielä vanhakaan."

 

Marianne huokaili itsekseen. Terhi oli lähtenyt jo varhain aamulla kouluun ja Rami ja Jere nyt töihin. Marianne joutuisi viettämään yksin koko päivän. "Mikähän minua piristäisi, en viitsisi vain masentua ja erakoitua sisälle kun ulkona on noin kaunis kevät....sääkin."

 Marianne rupesi samaan harrastukseen kuin suvun alakuloiset seniorit aiemminkin. Jo ensiheitolla onkeen tarttui iso ahven.

"Hui, en edes tiennyt että tässä pikkuisessa lammessa olisi jotain elämää!" Marianne piristyi hetkessä kuten muutkin häntä ennemmin.

"Nyt kun sain puhtini takaisin voisin vaikka hieman huoltaa ja siivota taloa. Tämä pahuksen hanakin on vuotanut viikkotolkulla!" Puolen tunnin ärjymisen ja hanan umpimähkäisen hutkimisen jälkeen hana päästi kurluttavan äänen ja meni umpeen. Kai se näinkin käy...

***

 Rami näytti kuitenkin hieman kuunnelleen Mariannen huolenaihetta ja toi läheisimmän työtoverinsa kotiin asti eräänä iltana. Maaret Töllönen oli melko puhelias nuori nainen, mutta Ramilla ja hänellä näytti riittävän puheenaihetta vain töistä.

Naisen vierailu aiheutti erilaisia tunteita perheessä: Jere oli helpottunut. Hän alkoi vasta hiljalleen päästä eroon raskaista epäilyksistään Terhin ja Ramin suhteesta.

 

Terhi oli hieman mustasukkainen, Rami oli vieläpä luvannut hänelle, että sinä iltana he menisivät kahdestaan kaupungille saadakseen olla rauhassa. Mutta nyt Rami nauroi sen naisen kanssa huomaamatta häntä laisinkaan.

 

Marianne taas oli innoissaan. "Vihdoin tuokin poika on tuonut naisen kotiin! Voi jos nyt onni kääntyisi..." Rami vilkaisi tuimasti oviaukolla katselevaa Mariannea, joka hätkähti ja kipitti tiehensä häiritsemästä paria enempää.

 

...Ja tämä kuokkavieras ei tiennyt tai välittänyt mistään muusta kuin perheen vanhasta porealtaasta. Milloin naikkonen edes tuli paikalle, ei taatusti kenenkään mukana...

 

"Olen pahoillani, Rami, mutta minun täytyy nyt lähteä", ilmoitti Maaret illalla. "Kuinka nyt jo, eihän kello ole edes yhdeksää vielä?", Rami tokaisi tarkoittaen kommentin vitsiksi. Maaret ymmärsi väärin ja sanoi hiljaisella äänellä katse alas luotuna: "Niin...Olihan täällä mukavaa ja kaikkea, mutta pysytään mieluummin ammatillisella tasolla ja vain ystävinä." Rami hätkähti. "Aijaa, siis, sitä minäkin", hän sanoi nopeasti.

 

Maaret ja Rami halasivat pikaisesti läksiäisiksi. "Nähdään töissä", Maaret huikkasi lähtiessään. "Joo", Rami sanoi poissaolevana huomattuaan Terhin katoavan yläkertaan vilkaisemattakaan häneen. Ainoa katse joka luotiin oli katkera ja osoitettu Maaretin käännetylle selälle.

***

 

Seuraava aamu koitti sateisena, Terhi heräsi myöhään ja laittautui mahdollisimman nopeasti valmiiksi kouluun niin, ettei hänen tarvitsisi nähdä muita. Kuitenkin samana aikana töihin lähtevä Jere sanoi hänen peräänsä: "Saisit herätä vähän aikaisemmin jatkossa jollet halua joutua juoksemaan bussia kiinni." Terhi murahti. "Mene sinä nyt pukuinesi sinne toimistohommiin", hän tiuskaisi takaisin.

 

Luulisi nyt, että Jere saisi matkustaa töihin poliisiautossa turvaristikon toisella puolella...

 

Terhi kirosi huonoa onneaan, kun viimeinen henkilö jonka hän halusi nähdä sattui juuri tulemaan vastaan koulubussin laskettua hänet kadulle yhä vain jatkuvaan sateeseen. Rami huomasi Terhin välttelevän häntä ja huusi kauemmas pihalle suuntaavan Terhin perään: "Et kai sinä tänne sateeseen jää? Ja minusta tuntuu, että kohta alkaa ukkostaa." Rami tarkoitti sanansa huolehtiviksi, mutta Terhin korviin ne kuulostivat ilkkuvalta. "Aivan oikein, olen vielä pelkkä koulutyttö joka pelkää ukkosta. Jätä minut rauhaan!", Terhi huusi menneessään.

 

Terhi istui koko sateen ajan keinussa ja hänen kasvojaan kastelivat muutkin kuin sadepisarat. Lopulta sateen lakattua Rami päätti mennä puhumaan Terhille. Märkä ruoho maiskahteli hänen jalkojensa alla kummallisesti ja ilmoittaen etukäteen Ramin tulosta. Terhi ei edes nostanut katsettaan. 

"Oikeasti, Terhi. Olen pahoillani kun sillä tavalla unohdin sinut eilen. Mutta kyllähän sinä tiedät itsekin että Maaret on vain työtoverini emmekä enää edes työskentele samassa paikassa kun aloin opettamaan..." Ei vastausta. "Terhi...Tulisit edes sisälle, olet taatusti ihan märkä ja kylmissäsi", Rami sanoi anovasti.

 

Terhi värähti Ramin kietoessa kätensä hänen ympärilleen takaapäin. Lämpö virtasi Terhiin märkien ja kylmien vaatteiden läpi. Terhi laski kätensä Ramin käsille. Hetken he vain olivat ja kuuntelivat, jos toinen sanoisi jotain. Sitten Terhi sanoi hiljaisella ja väräjävällä äänellä: "Minusta tuntui vain niin petetyltä kun näin sinut sillä tavalla niin tuttavallisissa väleissä sen naisen kanssa. Ja olihan hän minua vanhempikin, sopivampi sinulle..." Rami tuhahti halveksivasti. "Tiedät etten ikinä voisi pitää kenestäkään niin kuin sinusta. On totta, että meillä on ikäeroa ja sen myötä sinullakin oikeus ikäisiisi kavereihin koulussa. Siitä ei kummankaan kannata hermostua." Terhi ei vastannut, jolloin Rami laski päänsä niin lähelle että punaiset märät hiussuortuvat tarrautuivat hänen kasvoihinsa kuin merilevät. "Kyllähän sinä luotat minuun", hän sanoi hiljaa. Terhi tuhahti ja nousi seisomaan repien Ramin kädet ympäriltään.

"En tiedä, luotanko! Häiritsevän usein lupauksesi raukeavat tyhjään ja nyt tuli kuvaan toinen nainen! Olet niin paljon poissakin, miten minä vielä voisin luottaa!?", Terhi tulistui.

 

 Rami kiersi hänen luokseen ja asetti kätensä Terhin kasvojen molemmin puolin. "Terhi, katso minuun", hän sanoi vakavana. Terhi sulki silmänsä ja nosti leukansa pystyyn mielenosoituksellisesti. Rami huokaisi. "Olet sinäkin välillä yksi jääräpää", hän sanoi väsyneenä, mutta äänessään huvittunut sävy. 

Oli totta, että Ramin ja Terhin yhteinen aika aina vain hupeni. Etenkin Terhi pelkäsi, että he ajautuisivat lopulta kokonaan erilleen ja eilinen ilta oli vain vahvistanut hänen pelkojaan. Terhi ei edes uskaltanut kuvitella elämää ilman Ramin läheisyyttä ja tämän ymmärrystä ja lohduttavia sanoja, kun Terhillä oli vaikeaa.

 

Ehkä juuri sen takia, että Terhi tunsi olevansa niin riippuvainen Ramista, hän antautui miehen suudelmaan. Terhi tunsi piristyvänsä hieman, ainakin Rami vielä välitti hänestä. Rami naurahti hieman saaden Terhin ymmälleen. "Mikä nyt huvittaa?" "Mietin vain, miltä mahtaa sivustakatsojasta tämäkin tilanne näyttää. Aikuinen mies koulutytön kimpussa..." Mielikuva sai Terhinkin naurahtamaan.

***

 

 

Mariannen huolista tiesi pian koko perhe ja keskusteluja tulevaisuudesta käytiin monena iltana, vaikka kaikki muut Mariannea lukuun ottamatta olivat aiheeseen kyllästyneet. "Jere, kerro nyt milloin te lähdette ensimmäiselle etapille?" Jere huokaisi. "Äiti, kuinka monta kertaa olen sanonut, että me vasta keräämme rahaa ja laitamme asioita järjestykseen! Siihen voi mennä vielä parikin vuotta, mikä kiire meillä muka on?" Marianne väänteli käsiään sylissä, niin hän teki aina kun oli hermostunut. "Mutta jos sitten taloon tuleekin enemmän asukkaita ja tarvitaan tilaa...Rami, oletkos vielä tavannut Maaretia?"

 

Rami naurahti lyhyesti. "Maaret? Kuka hän on? En ole tavannut häntä enää sen jälkeen kun sain ylennyksen. Ja mihin täällä muka tilaa tarvittaisiin lähiaikoina, kun ei ole lisää asukkaita tulossa?" Marianne hermostui vain enemmän, Rami osui suoraan asian ytimeen. "Meillä ei ole mitään kiirettä eikä...sellaisia asioita voi pakottaa tapahtumaan", Terhikin sanoi hiljaa oltuaan muun ajan keskustelusta vaiti.

 

Kun Marianne ja Jere jatkoivat päämäärätöntä kiistelyään uskalsi Rami luoda pikaisen hymyn näennäisesti muita kuuntelevalle Terhille. Tämä kuitenkin vastasi hymyyn ja hipaisi Ramin kättä ennen kuin siirsi keskittymisensä takaisin sohvakankaaseen, kunnes Marianne pian antoi luvan lähteä "perhekokouksesta." Jere tuhahti Ramille kuuloetäisyyden kantamattomissa: "Ennemminkin piinapenkki, loputonta kuulustelua...Marianne on vain huolissaan siitä, ehtiikö nähdä lapsenlapsiaan. Onhan se oikeus hänelläkin, mutta tämä alkaa käydä ahdistavaksi..." Rami nyökkäsi.

 

Noniin, mietinkin milloin siitä kasviraasusta jää jäljelle vain kasa puuta, lasia ja vieteri.. Niin ahkerana raapimispuuna se on ollut monta sukupolvea.

 

Jere!!!!!!! Pahin mies suvussa tähän mennessä eikä edes romantiikkatavoitteinen! Käy jokaisen työtoverinsa kimppuun, vaikka on Charlotten kanssa....Ei tarvita oikeastaan kuin yksi katsastus, niin hyvästely äityy tällaiseksi tämän miehen kanssa...

Ja miten ihmeessä täydet ruoanlaittopisteet omaava sim voi käräyttää vielä ruoan? Joskus ihmettelen koko pelin toimintametodeja... 

Kerrotaanpa tässä samalla, kuinka Marianne näki Jeminan - siis naisen jonka kanssa miehensä Kristian petti häntä - suutelemassa ventovierasta ja suuttui tälle Kristianin puolesta. "Niin, äläpäs petä minun miestäni, ole kunnollinen salarakas!" XD Että kun repesin silloin...

 

Terhin kotiaskareet olivat jäänet hieman myöhään. "Pesen toisen puolen aamulla", hän yritti lepyttää Mariannea joka jakoi kotityöt kokkausvuoroista roskien viemiseen edelleen, vaikka 2/3 talon asukeista oli jo täysi-ikäisiä. Pestessään ikkunaa Terhi sattui vilkaisemaan valaistun vihkikaaren suuntaan. "Minullehan on kerrottu, että kaikki suvussani ovat menneet naimisiin tuon kaaren alla lukuun ottamatta isoisoisoäitiäni Jannaa, joka avioitui omenapuun alla...Saman, josta katkaistu oksa on kasvanut täällä taas puuksi." Terhi ajatteli haikeasti, pääsisikö hän ikinä Ramin kanssa avioon tuon samaisen kaaren alla.

 

Noniin! Nyt riitti! Kuka kateista hajotti yhden korvaamattomista urapalkinnoista, äärimmäisen ruman kultapatsaan jota katsomalla kuitenkin hupi kohosi heti? Ja joka kasvatti huoneessa olijoiden tarpeita? KUKA!!!??? Inhoan simssiä, miten jaksan pelata kun kaikki kääntyy vastaan...Ugh

 

Kannattaakin juosta! "Juoksee perään mattopiiskan ja haravan kanssa"

 

Ahaa, Norland taitaa olla tämä mystisen ja vakavan rikoksen takana. Kissa on taas jonkin kimpussa, tietäisi vain minkä. Kenties taulun?

 

...Ahaa. Rikoit sitten kiiltopinnan lattiasta neljän neliömetrin alueelta. miten lie mahdollista? Hohhoijaa, palataanpa itse asiaan...

 

"Olethan varovainen sen roskiksen kanssa?", Terhi kysyi löydettyään mieleisensä aamiaisen. "Mitä muka voisi tapahtua? Roskis imaisee minut? Odotas hetki, käännän vain tuon mutterin kireämmälle niin menee tämäkin taas kiinni...Hei, mikäs reikä tuossa vieressä..."

 

Niin, mitäpä voisi. Mainitsinko juuri siitä, että peli kääntyi harvinaisen paljon minua vastaan tämän pelituokion aikana?

 

Terhi oli kauhuissaan ja huusi Jereä apuun. Tämä sai lattialle lyyhistyneen Ramin taas heräämään, kun samassa kuului pienen räjähdyksen kaltainen ääni roskiksen sisältä ja pian se löi leiskaa kattoon asti.

 

Voi kun minulla oli surkuhupaisaa, radiossa soi musiikki ja simit huusivat ja palohälytin huusi ja roskis roihusi ja pauhasi...Aah, mikä ihana peli ^^

 

Rami nousi hetkessä jaloilleen ja kaikkosi kauemmas roskiksen luota, kuten tekivät kaikki muutkin. Terhi näki ikkunasta, kuinka paloauto saapui pian paikalle samaan aikaan, kun Rami sai haettua palosammuttimen eteisestä portaiden alaisesta komerosta. "Miten typerä paikka! Ei tätä meinaa saada täältä edes sorkkaraudalla", Rami kirosi. Palo saatiin joka tapauksessa pian hallintaan, mutta eipähän tarvinnut kenenkään viedä roskia vähään aikaan.

 

"Rami, olet ollut kylvyssä jo ikuisuuden. Oletko kunnossa?", Terhi kysyi varovasti oven takaa. Hänen sydämensä hakkasi vieläkin ja inhottava kuva lattialla tiedottomana luonnottomassa asennossa makaavasta Ramista ei ollut lähteäkseen. "Olet oikeassa, odota niin avaan oven...", kuului Ramin ääni vahvana. Terhi kuuli lukon loksahtavan ja tarkistettuaan, etti Jere ollut lähettyvillä epäilyksineen astui ovesta sisään.

 

"Aah, Rami, olisit sanonut ettet ole vielä valmis", Terhi tiuskaisi ja sulki silmänsä kääntyen ympäri, ei kuitenkaan lähteäkseen.

 

"Oliko sinulla jotain asiaa? Olet joutunut odottamana aika kauan", Rami kysyi hymyillen kuin välittämättä kiusallisesta tilanteesta. Terhi kääntyi suurin ponnistuksin ympäri, hän halusi katsoa suoraan toista puhuessaan tälle, mutta nyt tilanne nolostutti Terhiä suunnattomasti. Terhi tunsi poskiensa punehtuvan ja käsien hikoavan. "Niin tuota...Sitä vain oletko kunnossa. Mutta näytät olevan, joten menenpä tästä. Ja varoita jatkossa", Terhi sanoi nopeasti vauhtiin päästyään.

 

"Kiitos huolenpidosta. Mutta sanohan, näytät itsekin aika kärsineeltä. Sinullekin tekisi kylpy hyvää." Terhi hymyili nolostuneena ja kääntyi pois. "Toivon että tuo oli vitsi. En missään tapauksessa tulisi samaan aikaan sinne sinun kanssasi... Minä menen nyt", Terhi sanoi kääntyen nopeasti kannoillaan. "Se oli vitsi", huusi huvittunut Rami perään.

 

Ramin pitkän kylpytuokion päätteeksi hana alkoi vuotamaan niin, että koko kylpyhuone oli yhtä vesisuihkua. Terhi tuli auttamaan luuttuamalla lattiaa, ettei tulisi vedenpaisumusta. "Noniin, sain sen kiristettyä!", Rami lopulta hihkaisi. Terhi nosti katseensa yllättyneenä. "Nyt jo?" Rami taputti käsiään yhteen. "No niin, enää kuivaus niin..." Samassa hana ikään kuin räjähti auki laskien kylmän vesisuihkun kääntyneen Ramin niskaan. Rami kirosi, mutta Terhi nauroi. "Tästä ei sitten sanota Jerelle mitään", Rami mutisi laskeutuessaan takaisin hanan puoleen. Terhi nauroi yhä niin, että joutui ottamaan mopista tukea.

 

Sen vuoden tomaattisato oli väriltään kirkkaampi kuin Terhin hiukset. Terhi paistoi ylpeyttä kerätessään tomaatteja koriinsa, joka täyttyikin nopeaan tahtiin. "Parempaa en olisi voinut odottaa! Näistä saisi paljon markkinoilla, mutta kasvisten terveysvaikutukset tuntien taitavat nämä jäädä omaan käyttöön."

***

 

 

"Terhi, miksi ihmeessä luet siellä? Täälläkin olisi yli puoli sohvaa vapaana", Rami huikkasi kääntäessään sivua. Hän vielä vilkaisi, ettei etenkään Jere ollut kuulolla. Rami arveli äänensävynsä olleen turhan vihjaava.

 

Terhi kohotti oitis katseensa ja hymähti. "Taitaa sitten lukeminen jäädä taas tältä päivältä vähemmälle", Terhi huokaisi. Rami naurahti. "Milloin sinusta muka on tullut himo lukija?" "Ei milloinkaan, vaikka minulla on sinut mallina. Täytyy vain jossain vaiheessa valmistautua kokeisiin jotta saisin opinnot kunnolla loppuun...Kyllähän sinä muistat", Terhi sanoi laskien kirjan nojatuolin käsinojalle. "Eikö tänään tule hyvä leffakin? Miksi ilta pitäisi opiskeluun kuluttaa."

"Rami ja Terhi, menkäähän jo nukkumaan. Mitä sieltä edes tulee näin myöhään?", huusi Marianne keittiöstä. Terhi sävähti hieman ja vaistomaisesti vetäytyi kauemmas Ramin syleilystä.

 

Rami pysäytti Terhi tarraamalla tätä kädestä. "He saavat joka tapauksessa tietää joskus." "Mutta en halua että vielä...Olemmehan me monta vuotta pärjänneet näin." "Se on totta, mutta en tiedä. Kyllä niitä huonompiakin hetkiä olisi ja Jere on jo nukkumassa, hän se varmasti enemmän raivoaisi." "Ei vielä." "Hyvä on." Hetken päästä Terhi nojautui varovasti takaisin vasten Ramia.

 

"Olin tosissani, minä ainakin menen nukkumaan" Marianne ilmoitti oven suulta ja kävi viemässä kahvikupin pesuun mutisten samalla itsekseen: "Kuinka kahvistakin voi tulla riippuvaiseksi, ei pitäisi illalla mutta teki niin mieli..." Hän ei ollut kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka lähekkäin Rami ja Terhi olivat. Nyt Terhin sydän hyppäsi kurkkuun ja laskeutui vasta, kun Marianne oli sulkenut makuuhuoneensa oven. "Se oli lähellä, onneksi hän ei tuntunut huomaavan", totesi Ramikin vakavana.

 

"Rami...Mitä mieltä olet, voiko toisesta ihmisestä tulla riippuvaiseksi?" Rami murahti kuin olisi yrittänyt keskittyä elokuvan loppurymistelyihin, mutta kuunteli silti tarkkaavaisesti Terhin joka sanaa. "Kun...Aina kun olet poissa, minulla on niin ahdistava ja masentunut olo. Elän vain tiedolla siitä, että näen sinut taas pian, siihen asti mikään ei innosta ja pystyn ajattelemaan vain sinua ja yhteisiä hetkiämme. Toisaalta ne masentavat lisää ja toisaalta saan niistä lohtua." Rami nyökkäsi. "Suunnilleen sama juttu. Mutta emme me voi koko ajan toisissamme roikkua." Terhi hiljeni mietteisiinsä. Hän ei viitsinyt enää kysyä Ramilta, olikohan se suorastaan vaarallista vuodatettuaan jälleen syvimmät mietteensä ja huolensa toiselle ihmiselle.

***

 

 

Rami ja Terhi ottivat kaiken irti yhteisistä hetkistään, joita oli vähän. Kun kaikki muut olivat menneet jo nukkumaan, eivät olleet vielä heränneet tai olivat töissä tai kylällä.

"Juuri sain vasta pedattua", Terhi totesi hymyillen kuultuaan hiljaisten askeleiden lähestyvän ja oven avautuvan ja sulkutuvan.

 

"Yritetään olla sitten rypyttämättä peitettä tällä kertaa", Rami totesi kaapaten Terhin käsivarsilleen. "Tai ainakin pitää peitto sängyn päällä enemmin kuin alla", jatkoi Terhi. Hän tunsi solmun aukeavan rinnassaan Ramin lopulta suudellessa ja laskiessa hänet sängylle. Joka aamu Terhi odotti hetken noustuaan, tulisiko Rami. Joskus hän oli jo lähtenyt töihin ja palasi niin myöhään, ettei Terhille ollut enää aikaa. Ja tätä saattoi olla viikko putkeen. Ja olihan Terhillä omatkin opintonsa ja työnsä. Esteet kasaantuivat vain.

 

Jere kulki omiaan ajatellen aamiaiselle ja pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan portaiden yläpäähän. "Kylläpä syystuuli on tänään navakka", hän totesi mielessään ja jatkoi matkaansa hyräillen. "Muutaman kuukauden päästä pääsemme Charlotten kanssa matkan ensimmäiselle etapille Afrikan lämpöön, kun täällä sataa räntää..."

 

Kun Terhi lopulta sai pukeuduttua, oli Jere jo lähdössä töihin. "Ole varovainen", Terhi huusi veljensä perään. Jere nosti kätensä kuulemisen merkiksi. Terhi tunsi olonsa haikeaksi, hän joutuisi jälleen lähtemään tyhjästä talosta ja palaamaan myös siihen. Ehkä joutuisi käymään nukkumaan tyhjän talon kuiskaillessa salaisuuksiaan.

 

"Terhi, nukutko sinä?" Terhi ynähti. "Ehkä nukunkin. Arvaa vain, sainko unta kun sattui tulemaan sellainen kamala myrsky." Terhi kuunteli Ramin sydämen tasaista ja rauhallista sykettä ja nautti siitä, että sai olla tämän lähellä. Yö oli ollut kamalan pitkä ja pimeä ja äänekäs. Terhi epäili jopa puiden kaatuneen, sellainen räminä oli kuulunut. Talo ikkunoineenkin oli tärähdellyt ukkosen mahdin edessä.

 

"Minähän olen sanonut, että voit tulla herättämään jos et saa unta", Rami sanoi lempeästi silitellen unisen ja rauhallisesti hengittävän Terhin hiuksia. "Mutta tiesin että olit tullut taas myöhään ja tarvitsit unta enemmän kuin minä. Kyllä minä aina yhden tuollaisen yön kestän." Rami hymähti. "Minun univajeellani ei ole mitään merkitystä, jos sinä pelkäät." Terhi huokaisi, mutta se oli sellainen kevyt ja autuas huokaus. "Minä..." "Tiedän. Minäkin sinua." 

Tähän väliin pieni ilmoitus: Terhi ja Rami ovat ensimmäiset simit pelaamishistoriassani, joilla on toisiinsa kolme salamaa! Todellakin kuin luodut toisilleen...

 

"Nousithan sinä. Nukuit melkein kaksi tuntia ja oli vaikea nousta ylös ilman että olisin tiputtanut sinut sohvalta. Lisäksi kätesi olivat ympärilläni niin tiukasti, että hyvä kun edes pääsin irti." Terhi hieroi niskaansa. "Tuntuu kuin olisin nukkunut pää kiinni rinnassa. Aih..." Terhi kohotti hämmästyneen katseensa. "Teitkö ruokaa meille molemmille?" "Voit syödä omalla vastuullasi. Minulla ei ole hajuakaan kuinka vanhoja raaka-aineet olivat, tässä on vielä niitä sinun tomaattejasikin." Terhi hymyili. "Pahemmanlaatuista myrkkyä siinä tapauksessa."

 

"Olen anteliaalla päällä. Saat maistaa ensiksi, vaikka tavallisesti se on kokki joka..." Terhi nielaisi nopeasti ja jatkoi lausetta "...joka maistaa, minkälaista myrkkyä on saanut aikaan." Terhi maisteli vielä hetken, jolloin kuului ainoastaan yläkerrasta tietokoneen näppäimistön naputus Jeren laatiessa jälleen jotain raporttia, jonka aikana ei saanut häiritä. Ei Terhillä tai Ramilla ollut muutenkaan aikomusta häiritä häntä.

 

Terhi loi ovelan katseen Ramiin, joka empi maistaisiko ateriaansa vai ei. Kärpänen oli juuri laskeutunut siihen ja upotettuaan kärsänsä tomaattiin lensi pian pois. "Äh, uhraat naiset ensin! Sika", Terhi hihkaisi ja kouraisi lautaseltaan mitä käteen sai heittäen lastin Ramin naamaan tämän juuri käännyttyä sopivasti.

 

"Ei ruoalla saa leikkiä", Rami valitti Terhi nauraessa niin ettei meinannut haarukka kädessä pysyä. Rami käytti tilanteen hyväksi ja poimi lautaseltaan pari tomaattia, jotka päätyivät Terhin poskelle. Jere pysähtyi kuuntelemaan alhaalta kuuluvaa naurua ja huutoa päätään pudistellen. "Kakarat...Miten muka tässä melussa voi keskittyä?"

 

Kun sotku oli siivottu Rami ja Terhi vielä istahtivat aloilleen, mutta juttua ei enää lähtenyt liikkeelle. "Minun...Minun pitää kai mennä kasvihuoneelle." Rami hymähti. "Kolmas kerta tänä aamuna. Kyllä ne hetken pärjäävät." Terhi pudisti hymyilleen päätään. "Niin pärjäävät, mutta siellä on aina kiva olla."

 

Terhi oli nousemassa ja otti tukea pöydästä työntäen tuolin kauemmas, kun Rami tarttui hänen käteensä. "Ihan mielenkiinnosta vielä, mikä siellä kasvihuoneella on niin kivaa?" Terhi piti pienen mietintätauon ja sanoi sitten hitaasti: "Kai...No, siellä on aina hiljaista ja tuoksuu hyvältä. Lisäksi ilma on kosteampi ja on helppo hengittää. Ja kasvit...No, ne ovat minulle kuin päiväkirja. Kerron niille aina kaikenlaista." Terhi punastui aavistuksen, äskeistä hän ei ollut kertonut kenellekään aiemmin.

 

"Tiedän että se on tärkeä sinulle. Mene vain", Rami sanoi lempeästi. Terhi vilkaisi alas heidän päällekkäin lepääviin käsiinsä ja nykäisi omansa yllättäen pois.

 

"Mehän olemme sukua toisillemme, vai mitä?", Terhi kysyi hiljaa ja varuillaan tekemättä enää aloitetta lähteäkseen. Rami nyökkäsi ymmällään ja sanoi sitten: "Kyllä, meillä on yhteinen isä joten olemme ainakin puoliksi. Mistä sinä sellaista aloit epäillä?" Terhi laski katseensa. "No kun...Me olemme niin erilaisia. Mutta ei sen väliä, ei se minua vaivaa."

 

Terhi nousi ja oli lähtemäisillään nopeasti paikalta, mutta Rami ehti ensin ja kaappasi Terhin syliinsä. Tämä värisi hieman. "Kyllä se sinua häiritsee. Me todella olemme erilaisia, mutta se johtuu vain siitä että sait sattumalta täsmälleen äitisi geenit. Ei siinä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarvitse antaa häiritä. Et sinä kummajainen ole vaan osa perhettä."

 

Rami vetäytyi pois nähdessään Mariannen tulevan töistä. Onneksi tämä ei sattunut vilkaisemaan keittiön ikkunaan. Terhi ei tätä huomannut, vaan laski kätensä vielä Ramin viereen. "Olet oikeassa, mutta kukaan ei lohduttanut minua kun olin nuorempi, et etenkään sinä. Ei millään pahalla. Mutta tunsin välillä itseni niin erilaiseksi..." Terhi huokaisi kun kuuli Mariannen huhuilevan paikalla olijoita. Sitten Terhi talsi kasvihuoneille piristymään iltaa varten.

***

 

 

"Muistathan sitten tulla ajoissa kotiin", Rami kertasi kaupungille lähtevältä Terhiltä ja sipaisi tämän poskea. Terhi naurahti, Rami oli tyytyväinen tämän huomatessaan. "Ainakin hän on piristynyt." "Käyn vain tapaamassa kavereita ja syömässä. Osaan minä itsestäni huolen pitää", Terhi sanoi.

 

"Mutta miksi sinun pitää lähteä juuri silloin, kuin taksikuskeilla on yleislakko palkkojen korottamista varten? Matkaa kertyy kumpaakin suuntaan lähes viisi kilometriä. Ja sääkin..." Terhi heittäytyi vasten yhä selostavaa Ramia niin, että tämä joutui ottamaan askeleen taemmas Terhin kietoessa kätensä hänen ympärilleen.

 

"Voi isä, kyllä pikku tyttösi on jo tarpeeksi iso olemaan yksin pimeällä ulkona", Terhi sanoi muuntaen äänensä lässytykseksi. Rami levitteli käsiään. "Sellaiseksi minä tunnenkin itseni, hyvin vanhaksi ja rasittuneeksi. Aina sinä olet menossa jonnekin etkä nytkään pysty antamaan tarkkaa paluuaikaa." Rami tuhahti harmissaan lopuksi.

 

"Jos vähän helpottaisin tuota huoltasi...", Terhi sanoi nojaten likemmäs Ramia. Tämä hymyili ja kietoi kätensä Terhin ympärille. Pian sen jälkeen he kuulivat askeleita portaista.

 

"Hyvä on, mene jos kerran tahdot mutta muista olla varovainen. Sinulla on pitkä matka ja kun kerran et saa kyytiäkään joudut kävellä..." Terhi nauroi vielä kiusoittelevasti ja moiskautti Ramille suukon poskelle. Rami hymyili pakostakin vilkuillessaan samalla portaisiin lähestyvän tulijan varalta.

 

"Jotenkin minusta tuntuu puijatulta... Toivottavasti Terhi pärjää", Rami mietti hiuksiaan haroen Terhin kadotessa pimeyteen.

 

"Haluat varmaan odottaa Terhiä? Mariannen piti mennä vielä ylitöihin, en ihmettelisi vaikka hän yöpyisi taas siellä ystävällään. Siitä puheen ollen minäkin taidan mennä pehkuihin." Jere sai vastaukseksi vain vaitonaisen nyökkäyksen "Pidäthän jälleen huolta Terhistä...Siellä on alkanut sataa", hän lisäsi noustessaan.

 

"Mikä tuo äänensävy oli olevinaan?", Rami kysäisi vielä itsekseen myhäilevältä Jereltä. "Aa, ei mitään. Tule sitten herättämään jos Terhiä ei kuulu takaisin."

***

 

Samaan aikaan Terhi käveli vaatteet ja hiukset vettä tippuen kohti kotia. "Voih, olisinpa lähtenyt hieman aikaisemmin. Ja tämä oikopolkukin tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin, vielä metsän keskellä mokoma." Terhi pysähtyi ja katsahti taivaalle, raskaat pilvet peittivät kuun ja tähdet ja vettä satoi solkenaan. Salama halkaisi koko taivaankaaren ja Terhi kiihdytti askeleitaan.

 

"Vihdoin sitä tullaan kotiin. Olisit soittanut niin olisin tullut vastaan. Ei, olisit edes pitänyt kännykän auki! Olin huolesta sekaisin!", Rami tokaisi ovelta. Terhi riiputti päätään väsyneenä ja värähti seuraavaa välähdystä. Ramin rintaa vihlaisi sääli ja hän väisti antaen vettä tippuvan Terhin astella sisään.

 

Terhi huohotti ja värähti samalla vähän väliä, mutta mitään ei sanonut. "Mm...Oletko kunnossa? Ukkosmyrsky yllätti pahaan aikaan." Terhi nyökkäsi kankeasti ja kietoi kätensä palelevan ruumiinsa ympärille.

 

"Ei nyt et kyllä jää siihen värjöttelemään vaan menet lämpimään suihkuun", sanoi Rami varmalla äänellä ja otti Terhiä kädestä. Käsi oli märkä, nihkeä ja kylmä.

 

Terhi ei vieläkään vastannut vaan tyytyi nyökkäämään. Sitten hän otti askeleen lähemmäs, jolloin Rami kietoi kätensä tämän ympärille. "Olet ihan jäässä, minun olisi pitänyt ilman pyyntöäkin tulla hakemaan sinut." "Ei sinun olisi tarvinnut, ei enää. Olen vain niin väsynyt, juoksin viimeisen kilometrin pakoon ukkosta kuin mikäkin pelokas pikkutyttö", Terhi sanoi vaimealla äänellä. Rami hymyili sanoessaan: "Minun pikkutyttöni. En soisi ikinä tapahtuvan sinulle mitään pahaa."

"No niin, olet ollut siellä jo puoli tuntia. Ihme ettei Jere ole herännyt vielä...Tarvitsetko jotain?", Rami kysyi kärsimättömänä. Koko ajan hän oli varaksi seisonut oven ulkopuolella.

 

Terhi mietti hetken. "Jos viitsisit tuoda vain jonkun yöpaidoistani", hän sanoi niin lujaa kuin uskalsi ja meni valmiiksi avaaman oven lukosta syöksähtäen sitten takaisin lämpimän veden syleilyyn. Hän kuuli kun ovi aukesi ja Rami sanoi seinän takaa: "Jätän tämän tähän naulaan." Sitten ovi sulkeutui.

 

Terhi käväisi katsomassa mitä Rami oli tuonut ja samalla kun sulki vesihanoja sanoi paheksuvana sekä huvittuneena: "Etkö sitten muuta löytänyt?"

 

"Pyysit tuomaan vain jonkun. Ja yöpaitahan tuokin on. Tule nyt tai joudut kohta itse maksamaan koko vesilaskun."

 

Terhi asteli yöpaitaa venyttäen ulos. "Et sitten yhtään lyhyempää löytänyt. Tämä oli taatusti alimmaisena, eikö?" Rami kohautti olkiaan. "Minä vain otin mitä käteen sattui. Ja se on...ihan nätti. Herkeä nyt nyppimästä."

 

Terhi nousi pystyyn, mutta piti katseensa alhaalla. Hän tiesi punastuneensa, ohut yöpaita hädin tuskin ylsi reisien puoliväliin. Rami tunsi olonsa kiusalliseksi. "Voin hakea sinulle jonkun toisen, mutta vakuutan ettei minulla ollut mitään taka-ajatuksia vaikka tuo onkin öh...vähän..."

 

"Ei se mitään. Tämä on ihan hyvä. Minä...Sitä vain, että nyt kun vieläkin ukkostaa saan varmaan huonosti nukuttua."

 

Rami hätkähti. "Minähän olen sanonut, että voit pyytää minua seuraksi juuri tällaisella säällä. Jos haluat niin voin pitää seuraa siihen asti kunnes nukahdat." Terhi nyökkäsi uneliaana. "Kiitos." Mutta valpastui hätkähtäen heti kun ukkonen taas jyrähti.

 

Rami kietoi kätensä Terhin ympärille. "Voi sinua pientä. Ukonilmassa ei oikeasti ole mitään pelättävää." Terhi vastasi halaukseen ja sanoi sitten hieman tukahtuneella äänellä: "Tiedänhän minä sen, mutta en voi tälle mitään. Ukkosella olen aina yhtä levoton ja säikky." Kuin yhteisestä sopimuksesta Rami ja Terhi ohittivat Terhin huoneen ja suuntasivat alas isompaan makuuhuoneeseen, joka olisi koko yön tyhjillään.

***

 

 

Terhi heittäytyi sängylle ja hieroi jälleen palelevia jäseniään. Rami yritti monta kertaa saada kattovalon päälle, mutta käytyään vielä kokeilemassa muiden huoneiden valoja ja telkkaria palasi huokaisten Terhin luokse. Tämä oli häneen selin. "Terhi, ikävä kyllä sähköt taisivat mennä."

 

Terhin katseessa oli häivähdys pelkoa, kun hän kääntyi katsomaan Ramin hämärää hahmoa. "Ethän laske leikkiä? Täällä on niin hirmuisen pimeää ja äänekästä."

 

Samassa Terhi ponnahti istumaan kun kuuli kovan rysäyksen ulkoa, joka päättyi pehmeään tumpsahdukseen. "Voih, nyt metsäkin kärsii tästä myrskystä." Terhi katseli tiiviisti ulos ja taivaalle, jolla salamat jahtasivat toisiaan. Hän värähti vähän väliä.

 

Rami asettui Terhin viereen ja sanoi pehmeällä äänellä: "Ei se tuosta katsomalla parane. Ole ennemmin onnellinen, kun pääsit sisätiloihin ennen pahinta vaihetta." Terhi oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "Ehkä, mutta olen varma etten saa unta ollenkaan tänä yönä." Tuuli ujelsi ja valitti talon nurkissa saaden ikkunat helisemään jyrähdystenkin välillä.

 

"Voimmehan viettää sitten yön muuten kuin nukkumalla. Jos vaikka juteltaisiin, eikö?" Terhi hymähti ja riisti katseensa ikkunasta, jonka takana maailma oli synkkä, pelottava ja kylmä. Hän keskitti ajatuksensa ja katseensa edessään istuvaan Ramiin. "No niin, Terhi, kerropa miten sinulla on töissä mennyt viime aikoina. Saatko pian ylennyksen? Minkälaisia työtoverisi ovat?" Terhi hymyili jo hieman. Rami yritti viedä hänen ajatuksensa pois myrskystä ja onnistuikin siinä Terhin uppoutuessa omiin kertomuksiinsa.

 

"Ihanko totta, niinkö hän teki?" Terhi nyökytti ja jatkoi vielä nauraen: "Ne kaksi tekevät koko ajan toisilleen jäynää. Sekin oli taas joku kosto jostain toisesta kostosta." Rami pudisti päätään. "Kuinka aikuisetkin voivat joskus olla niin lapsellisia." Terhi hykerteli vielä hetken ja haukotteli sitten leveästi painautuen makuulle.

 

Rami kuunteli Terhin koko ajan hitaammaksi ja syvemmäksi muuttuvaa hengitystä. Hän mietti, olisikohan tämä jo nukahtanut. Rami olisi voinut jo lähteä, mutta sen sijaan keskittyi katon tuijotteluun. Hän tunsi Terhin lämpimän painon vasten itseään, tämän hengitys kutitteli kaulaa ja vatsapestyt kosteat hiukset tuoksuivat hyvältä. "Rami, nouse nyt, peittele Terhi ja mene nukkumaan. Tänä iltana ei tarvitse enää tapahtua mitään sen jännempää", Rami käski itseään, mutta ei liikkunut sijoiltaan. Hän ei halunnut, ei vielä. Mikä kiire. 

 Terhi ynähti hieman ja Rami kysyi hiljaa: "Oletko hereillä?" Vastaukseksi kuului toinen ynähdys. Rami käänsi päätään niin, että kosketti melkein Terhin kasvoja.

 

Terhi kääntyi myös niin, että näki Ramin. He katselivat hetken toisiaan ja sanaakaan sanomatta suutelivat, ele muuttui koko ajan kiihkeämmäksi kunnes Terhi vetäytyi kauemmas.

 

"Mmh...Rami, kyllä minä nyt varmaan saan unta omassakin huoneessa. Myrskykin on jo laantunut", Terhi sanoi unisesti, mutta päätään ravistellen. Hänen rintansa kohoili kiivaasti, katsellessaan Ramia hän tunsi koko ajan uusia, vahvoja tunteita ylitsevuotavina hyökyinä. Yhtäkkiä uneliaisuus tuntui olevan tiessään, Terhi vain katseli Ramia ja tämä järkähtämättä takaisin. Terhi tunsi vahvaa halua olla jälleen Ramin lähellä ja koskettaa tätä ja...Terhi värähti. Rami sipaisi Terhin hiuksia. "Haluatko todella mennä? Ehkä se olisi kuitenkin parempi niin. Nukkuahan tässä ollaan yritetty koko ajan." Terhin kasvoille levisi epävarma hymy. Hän kuuli kyllä Ramin sanat, mutta tiesi ettei tämä tarkoittanut sitä. Hitaasti Terhi palasi Ramin viereen tämän odottaessa katse hänessä.

 

Rami hyväili Terhin selkää ja kasvoja. Terhi hengitti syvin hengenvedoin ja painautui lähemmäs Ramin kehoa. Rami laski kätensä Terhin vyötäisille. "Mitä se tekisi suhteellemme, jos nyt vetäisisin tämän vaatekappaleen pääsi yli?", Rami kysyi hiljaa ja katsoi Terhiä kiihkeästi ja odottavaisesti. Terhi ei uskaltanut edes hengittää ennen kuin sanoa lyhyesti: "Kokeile." Rami laski kätensä pitkin yöpaidan silkkistä pintaa aina siihen kohtaan, missä se loppui ja ujutti kätensä helman alle tarttuen samalla sen reunasta. Samaan aikaan Terhi nousi niin, että pystyi vetämään Ramilta paidan pois.

 

"Tätä meidän ei pitäisi tehdä." "Ei todellakaan."

Viimein Rami ja Terhi molemmat siirtyivät unen tuntemattomille maille.

 

 

 

***

 

 

Ja tähän pieni loppukevennys näin lopuksi, tietysti ^^

 Oukei, Jeren oli tarkoitus saada aikaan pieni sade kohtausta varten, mutta hmm...Pikku Jeremme hieman feilasi. Tulipalloja satoi sisälle asti.

 

 Kiva kiva, kiitti.

 

Maastopalohan siitä lähti, mutta eivätkö teidänkin mielestä nuo tulipallot ole melkein kauniita? Vaikkakin tuhoisia...Samaan aikaan taisi sataa sekaisin vettä ja rakeita.

 

No niin, ronski palomiehemme, tähtäisit oikeaan paikkaan välittämättä rakeista ja pään suojaamisesta.

 

Ja Jere on oikein kovasti avuksi pomppiessaan ja meuhkatessaan ympäriinsä...No, kai hänellä on traumat aiemmasta tulipalosta joka meinasi koitua hänelle kohtaloksi. Ensimmäinen kerta kun ymmärsin, että liekkeihin jouduttuaan sim voi myös pelastua...Selatkaa pari osaa taemmas jos kiinnostaa (26a)

 

Ja tämä on kyllä kaukana loppukevennyksestä, mutta Kinga kuoli. Olin saada sydärin, kun Terhi sai yhtäkkiä tuon kammottavan kuoleman muistosta kertovan punaisen hautakiven päänsä päälle ja samalla näytti olevan löytöeläinvirkailijalla asiaa. Ajattelin jo, oliko mahdollista että lemmikki kuoli pakomatkalla ollessaan, mutta ei sentään. Leelo pääsi ehjin nahoin kotiin...

 

 

Tässä kaikki taas tällä erää. Olen tainnut joskus ennenkin sanoa tuon...Mutta nyt saattaa mennä pitkänkin aikaa ennen kuin saan seuraavan osan valmiiksi. Jättäkäähän kuitenkin taas kommenttia!