Ensimmäinen ekstra, pääsemme kurkistamaan Lean vanhimman veljen perheen arkeen ^^ Tässä tuleekin aikahyppyä menneisyyteen. Pääsemme suunnilleen samaan vaiheeseen perijäperheen kanssa...

Perhe kotiutui hyvin pieneen omakotitaloon Sim Cityn laitamilla. Leo sai töitä paikallisesta pomminpurkujoukosta, näitä välikohtauksia sattuu usein isossa kaupungissa. Sirjalle oli jo tiedossa tutkijan paikka keskussairaalasta. "Tulemme varmasti viihtymään täällä!", totesi hän.

Näin kätevä lapsenvahti meillä taas oli... Se akka oli sekaisin, kun suuttui vielä yllättäen pienelle Vilmalle. Tosin jostain syystä Sirjakin oli raivoissaan tytölle...Bugi?

Ja Leo osaa, sai potkut saman tien. "Älä huoli, menet vain uudestaan ja pyydät päästä hommiin", Sirja kannusti. Pian Leo oli taas alalla.

Pelottava tyttö, tanssi koko pitkän yön vanhempien nukkuessa...

Ja tästä tytöstä kasvoi tällainen lapsi.

Kaupunginkin vilskeessä Sirja piristyi eikä Vaahteranotkon masennuksesta ja ärtymyksestä ollut enää kuin muisto jäljellä.

Vilma löysi kaupungista hyvin kavereita. Leokin alkoi jo pitämään todella hyvänä sitä, että muutto kävi. "Silloin tällöin saan soiton kotoa. Lealla ja sillä...Nissekö sen nimi oli? Heillä on jo kaksi lasta. Pitäisi käydä useammin tervehtimässä, viimeksi kävimme häissä..." Sirja tyrmäsi ajatuksen kaukana asuvien sukulaisten luona käymisestä hirveällä työtaakalla.

Siistit simit ovat pelottavia...

Leo ja Sirja päättivät, että yksi lapsi riittää, nyt tietotavoitteinen pari saisi keskittyä työhön. Sitäkin tärkeämmäksi Vilma tuli vanhemmilleen.

Ja näin Leo viettää vapaa-aikaansa edelleen. Jahdataan haisunäätiä ja sitten juostaan karkuun...

Ihme, ihme! Kolmella ruoanlaittopisteellä Sirja onnistui valmistamaan loppuun lapsenvahdin aloittaman hummeriaterian...

Lumi tuli Sim Cityyn myöhään. "Kohta on jo kevät, täällä on joskus vaikea hengittääkin." Vilmaa harmitti suurkaupungin melu, saasteet ja kiire, mutta hän ei sanonut mielipiteestään kaupungissa viihtyville vanhemmilleen. Eikä asia häntä usein häirinnyt.

Talven iloja...

Joulupukki sekoili. Tuli kaksi kertaa käymään saman yönä ja linnoittautui vessaan...

...joulukuusikin oli sekundalaatua. Syttyi itsekseen...

Eräänä päivänä Vilma sai soiton tädiltään Lealta. "Jos haluat, voit tulla hiihtoloman ajaksi tänne." Vilma kieltäytyi, ajatus miltei ventovieraiksi käyneiden ihmisten luona asumisesta ei houkutellut. Vilma ei muistanut, miltä täti näytti. Muita hän ei ollut ikinä perheestä nähnytkään.

Leo sai saman päivän aikana kaksi ylennystä ja seuraavan päivänä vielä kolmannen! Asui tämä Jalavan haara sitten kuinka kaukana tahansa, heillä ei ollut aikomustakaan muuttaa lähemmäs sukulaisiaan. Vieraantuminen syveni...

"Soitin siskolleni, jos he olisivat tulleet Vilman synttäreille." "No?" "...Lea odotti kolmattaan jo pitkällä. Kun hän ei pääse tulemaan, ei muukaan perhe ole tulossa." "Minusta tuntuu, että heidät pitäisi tosissaan kutsua tänne joskus. Ovathan hekin perhettä." "Niin..." Edellisestä jälleennäkemisestä oli kulunut vuosia. Häiden jälkeen oli vain soiteltu, Manukin oli ollut silloin vasta parivuotias. Nyt hän oli jo kymmenen.

Vilmasta kasvoi tällainen nuori neito, nätti ^^ Laitoin hänelle suosiotavoitteen, sivuhaarassa en välitä säännöistä. Kunhan vaan ilman koodeja...

Ja sitten Vilmasta vähemmän edustava kuva :P

Leo sai vihdoin salamasta. "Vhirkisthävää!" Hänestä tuli pian vanhus Sirjan jatkaessa yhä huolestuneena kyselytulvaa: "Olethan varmasti kunnossa?"

Elämä hymyili Leolle ja perheellensä, raha-asioissa ei ollut moittimista ja työssä tuli ylennyksiä. Lisäksi Lean lapsien ollessa tarpeeksi vanhoja pitkälle autoreissulle Sim Cityyn oli tiedossa oikea sukukokous, Kaikin oli tulossa. Se vain, että seuraavan päivänä Leo kuuli Kain lähteneenkin yksinlennolle. Ja sitä seuraavana päivänä hänestä ei kuulunut enää mitään, kyläily unohtui murheen alla.

Inkeri oli lähtenyt omille teilleen vielä Stadiakin kauemmas, jonkun nettituttavuuden luokse. Ja eiköhän hän tavannutkin serkkunsa, joka oli saapunut muuttaneen lapsuudenystävän luokse käymään. Tosin he eivät tienneet olevansa sukulaisia.

Niin erilaisia ja kiivaita tytöt olivat, että riitaa syntyi heti, he olivat vain sanoneet toisilleen päivää, kun Inkeri oli alkanut kommentoida Vilman vaatteita. Ja tyttöhän antoi samalla mitalla takaisin. "Hmph. Liila oli viimeksi muodissa isoäitini aikaan. Äläkä väitä muuta!"  "Itse yrität olla jotain hienoa, noin lyhyt hame on vain naurettava!" Luonnollisesti tytöt eivät kertoneet mitään muille tapaamisesta.

Vilma sai seuraavana syntymäpäivänään lahjaksi tietokoneen korvaukseksi siitä, että hänen huoneensa jäi vaaleanpunaiseksi. Hän tapasi netissä pojan, joka esiintyi nimellä "Kundi korvesta". Pojan jutut olivat hauskoja ja Vilma oikeasti pettyi, kun tämän täytyi lähteä.

"Huih! Menepäs sinä vanha perverssi nyt töihin!"

Tyttö tullut isäänsä...

...ja Sirja sukuun. Hän nimittäin meni ja ihastui työtoveriinsa. Tosin satunnainen ohikulkija näytti ihastuneen Sirjaa, onneksi mitään kamalampaa ei tapahtunut...

Vilma odotti innoissaan seuraavaa juttelutuokiota "kundin" kanssa. Hän päätti ehdottaa tapaamista, mutta siihen nimensä paljastanut Manu vastasi tylysti: "En halua vaarantaa nykyistä suhdettani, olimmepa sitten vain kuinka tavallisia ystäviä" Vilma pettyi pahan kerran, mutta tyytyi tilanteeseen.

Toisaalta, vielä samana iltana hän tapasi Raunon. Sinä yönä jäivät läksyt tekemättä ja yöunet vähiin, kun nuoret pääsivät vauhtiin...

Lopulta Vilma sai sovittua tapaamisen Stadissa. "Pitää vain keksiä jokin peitetarina, muuten en pääse..." Vilma kertoi menevänsä vanhan pois muuttaneen kaverinsa luokse pariksi yöksi ja sai kun saikin lähteä. "*köh* Mene vain! '*köh käh* Huh, viimeksi meinasin yskiä keuhkoni pihalle näin kun odotin Vilmaa..."

Kovin tuttavallisiksi nuoret eivät käyneet, kunhan Rauno esitteli kaupunkia ja pidettiin hauskaa. Vilmasta tuntui, että heistä tulisi vain ystäviä. Silloin hän sai Manun mieleensä. "Kukakohan se oli? Sanoi asuvansa jossain kaukana", hän mietti katsellen ympärilleen.

"Tätä Manua et tule unohtamaan!", paikallinen yli itsevarma porho houkutteli naimisissa olevaa naista. "Manu...Kuka olet?"

"Voi hyvä ihme ja elämä, nainen! Etkö osaa levätä edes hetkeä!? Saat vielä keuhkokuumeen!"

Öh...Aika taitavasti.

Suvun kirous kolmannessa polvessa: Vilma sai potkut heti ensimmäisenä työpäivänään. Häntä ketutti niin, että lopun iltaa hän soitti pilasoittoja erityisesti vanhalle lapsenvahdilleen...

Eräänä aamuna lehteä hakiessaan Vilma tapasi oudon ilmestyksen. "P-päivää?", hän änkytti varuillaan. Nuoret alkoivat juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä, ihan yllättäen. Manuksi esittäytynyt poika oli aika varautunut. "Manu", Vilma sanoi ja rämähtikin nauruun.

Mutta tästä Manu loukkaantui. Tai oli ainakin loukkaantuvinaan, sillä hyvästellessä hän kaappasi tytön syleilyynsä eikä Vilma edes ehtinyt estellä. Hän päätti, ettei ainakaan tätä Manua enää tapaisi vaikka olikin vähän ihastunut...

Vilma kutsui Raunon vuorostaan kylään. (Tuolla takana olevalla on jokin ongelma)

Vilma päätti esitellä pojan vanhemmilleen, jottei syventynyt kaverisuhde kärsisi salailusta. "Hyvän pojan olet napannut", vinkkasi Sirja hyväksyvästi hymyillen tyttärelleen.

Rauno viipyi pari päivää perheessä. Seuraavan kerran kolme, sitten viikko...

"Kuka väittää, ettei tietokoneesta ole hyötyä? Ilman sitä en olisi tavannut sinua..." Hyvästit kävivät jokaisen kyläilykerran jälkeen vaikeammiksi. Nuoret kun asuivat niin kaukana toisistaan, ettei tullut usein nähtyä.

Rauno oli ihmeellinen ilmestys, pyydysti perhosia ja leikki vesisotaa Leon kanssa. Leo ei ainakaan ollut yhtään parempana esimerkkinä...

Vanhukseksi kasvanut Sirja vain naureskeli. "Ei ainakaan reumatismi vaivaa."

Vilma oli löytänyt onnen, jos niin voi sanoa. Hän ei edes muistanut koko Manua, oli hän sitten kuka olikin, ehdokkaita löytyi. Taisi olla muuten liian kovat syleilyt, kun Vilma sai lämpöhalvauksen XD

"Pitäisikö hankkia vierashuone?" Vanhukset lukivat lastensatuja koko yön. "Tyhmä punahilkka, etkö tunnista sitä sudeksi? Canis Lupus!" "Leo, älä eläydy liikaa, pikkuiset heräävät..." Molemmat nauroivat. Rauno miltei asui tässä talossa...

Aikuisuuden lähestyessä Vilman tyylikin muuttui. Mutta koko loppu nuoruutensa hän pysyi yhdessä Raunon kanssa, kunnes tiet vain kasvoivat erilleen. He erosivat ystävällisissä merkeissä. Ja Sirja ja Leo jatkoivat sekoilua vanhuksina...

Tässä tämä taisikin olla, en jaksanut enempää pelata suvun toisella haaralla. Seuraavassa osassa palataan perijäperheeseen.