Mäyh.
Lea rakasti yli kaiken tyttöjään, mutta oli näiden hoitamisessa se rankkakin puoli. Pikkuisia kun koko ajan piti vahtia, etteivät nämä päässeet ovesta ulos, sukeltaneet vessanpönttöön, tonkineet kukkia mullattomiksi tai syöneet sitä kaikkea eteen tulevaa. Vastapalvelukseksi hän sai osakseen vilpittömää rakkautta.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
"Huoh, alkaa silmät jo mennä ristiin. Tulisi se Nissekin jo sieltä keikalta... Kelvoton rosvo, olemme edelleen miltei puilla paljailla. En ole ikinä pitänyt hänen ammattivalinnastaan."
Lopulta kun Nisse tuli ja hyvänyönsukkojen jälkeen lapset saatiin nukkumaan, kuiskasi Lea miehelleen kurkkiessaan varovasti lastenhuoneiden ovista: "Eivätkö he olekin suloisia nukkuessaan? Sanotaan, että on kolme asiaa, joita ihminen voi katsoa loputtomiin: elävä tuli, virtaava vesi sekä nukkuva pienokainen." "Ainakin he ovat nyt hiljaa." "Nisse!"
"Oh fu... Olisin halunnut vielä nukkua." Verna heräsi siskoaan aikaisemmin ja nosti hirmuisen äläkän, kun ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Juuri kun Inkeri olisi yhtynyt huutoon, sai hän ihmetelläkin, kun Verna onnistui vielä kömpimään sängystä omin voimin ja aiheutti muuten kunnon sotkun loppuyön aikana, hipi hiljaa.
Haa! Tytöt voivat kuin voivatkin leikkiä yhdessä! "Hommasit taloon sitten nukkekodin ja lelulaatikon, olisi ne rahat voitu paremminkin käyttää", sai Lea heti valittamisen aihetta. Häntä kyrsi köyhyys.
...Mutta leikkikin oli enemmän kilpailua siitä, kumpi saa tungettua suuhunsa enemmän nukkeja kerralla ja hassummalla ilmeellä.
Oli kuitenkin näköjään hauskaa, eikö se ole se pääasia?
...Sitten lelulaatikon kimppuun. Koska Inkeri ei vielä osannut kävellä yhtä tukevasti kuin siskonsa, kaivoi Verna pikkusiskolleenkin lelun laatikon uumenista. Tosin tässäkin lelujen käsittely vaati vielä hieman hiomista.
Ilma oli laskenut jo reippaasti pakkasen puolelle, mutta lunta ei kuulunut. Oli vain surullisen ruskean ja harmaan sävyinen maisema. Se ei kuitenkaan lannistanut toppatakkiin verhoutunutta Manua, joka kantoi edelleen kotiin kympin todistuksia. "On tainnut poika tulla äitiinsä", totesi Lea ylpeänä.
"Ääh, mikä meteli! Ei sitä pidä puhki hakata! Mutta kyllä sinä vielä edistyt..." "Et itsekään sulosointuja tuossa iässä saanut aikaan", sanoi Lea nauraen.
"Olihan tämä lelulaatikko ihan mukava ostos, mutta nyt leluja on kaikkialla. Onni, ettei kukaan ole vielä kompastunut...Hei, mikäs tuolla on? Minä halusin aina tuollaisen pupun!"
Verna täytti vuosia ja...Manu oli perin energisellä tuulella. Tämä on kuin pysäytyskuva juoksijasta juuri ylittämännä riemastuneena maaliviivaa. Tosin yleensä nekin vain irvistävät rankan suorituksen takia...
Ilta pimenee...Ei tämä oli vain niin ihana kuva ^^
No jaa, Vernasta tuli tällainen nätti tyttö, ei mitenkään hämmästyttävän omalaatuisen erikoinen.
Minua niin potuttaa, kun simit saavat oikeita kasvupyrähdyksiä. Miksei kasvaminen voi olla samanlaista kuin oikeasti, tasaista? Olisi eri pituisiakin simejä...
Joo, näkyy erittäin hyvin, mutta tässä Manu oli siivoamassa Sirjen aikaisia torakoiden jäämiä. Hän laski rikkalapion torakoineen maahan kesken kannon ja jäljelle jäi vain savuava tuhkakasa...
Eräänä aamuna varsinkin isommat lapset heräsivät innoissaan: yön aikana oli satanut ohut lumikerros! Lumi suli kyllä päivän aikana, mutta se enteili jo kunnon talven saapumista. Nisse hoiti lapsia päivisin Lean opettaessa lähikoulussa ja Lea iltaisin, kun Nisse lähti töihin.
Verna muuten sai uuden kerraston päälleen, hän oli tyytyväinen. "Mekossa oli hankala liikkua." Minä sitten rakastan niin tuota ilta-aurinkoa...kiitos ja kumarrus GunModille.
Eikö tuon pitäisi mennä toisin päin? Lapset menivät ihan omin päin leikkimään saatuaan läksyt tehtyä, odottivat vain illallisen valmistumista.
No nyt on vähän parempi. Lapset voivat näköjään leikkiä leluilla keskenään. Tosin en ymmärrä, miten raketti, hevonen ja haamu liittyvät toisiinsa... Mahtaa olla mielenkiintoinen leikki ^^
"Hyvää huomenta!" "WTF!?"
Tällä pojalla oli jotain perhettä tai siis sen roskapönttöä vastaan. Pelottava kaksikko muuten, raivopäinen poika ja postinkantaja...
Rauhallinen lauantaiaamu... Koko perhe kerrankin yhdessä kotona ja aikaa vaikka muille jakaa. Verna oli hankkinut jo ruhtinaalliset seitsemän ruoanlaittopistettä, miltei huomaamattani...
"Olisi siinä voinut olla ehkä hieman iloisemmat värit, mutta kyllä tämä Lealle kelpaa. Meillä on hääpäiväkin..."
Onko teillä muuten koskaan tuoli buginut näin? Ihan ihme juttu, aivan kuin joku istuisi siinä, mutta kukaan ei istu. Kukaan ei voinut istua tuolille enkä voinut ilman koodia siirtää tai poistaa sitä.
"Piu, piu! Haa, osuin, sinä kuolit!" Manu oli iloinen saadessaan ikäisensä leikkikumppanin, Vaahteranotkossa kun oli niin vähän porukkaa...
"En olisi kyllä uskonut, että sisarukset menisivät vapaaehtoisesti kitkemään rikkaruohoja hautuumaan ympäristöstä...He ovat kunnon lapsia ja niin isoja jo", Lea päivitteli. "Totta puhut, aika menee nopeasti", lisäsi Nisse.
Kyllä nuo käsijähmetysbugit ovat aina yhtä ihania... Tuo joogan aloitusasento on oikeastaan aika hieno.
Rankan viikonlopun päivän jälkeen kelpaa lapsille sipsi ja limu...
Eikö teistäkin näytä siltä kuin Inkeri olisi keksinyt keskisormen näyttämisen salat? Koomista...
"Kenellä onkaan tänään syntymäpäivä, kenellä, kenellä?" "Mulla, mulla!"
Pyjamakansaa...
"Hyvä, että lapset voivat leikkiä ihan järkevästikin nukkekodin kanssa kun ovat isompia. Ei tarvitse valvoa, ettei nuken pää mene väärään kurkkuun...", Lea sanoi katselleessaan tyytyväisenä lastensa sopuista leikkimistä ruokapöydästä käsin.
Sellainen tytär kuin äitinsä..? Kyllä isommat lapsetkin pitävät tanssimisesta, tulleet enemmän äitiinsä...
..Manu nimittäin sai hyvät naurut seuratessaan isänsä onnetonta sähellystä musiikin tahdissa. Tosin poika oli ensin kiusannut pikkusiskoaan ja sai äidiltään kunnon torut kahdesta asiasta.
"Älä kiusaa pienempiäsi!" "Hyvä on...Tule, Inkeri. Tanssitaan!"
Inkerin syntymäpäivä koitti. Eivätkö Manu ja Verna ole teistäkin aivan kuin kaksoset? Tosin ulkonäöllisiä eroavaisuuksiakin löytyy ja syystä, mutta sitähän lapset eivät vielä itse tiedä...
Lapsista puheen ollen, Irmelistä kasvoi tällainen nuori neito. Verna oli ikionnellinen saadessaan nyt pikkusiskostaan leikkiseuraa. "Sovitaanks niin, et tää Marja menee kauppaan ja siellä se tapaa tän Jyrkin?" "Joo, ja sillä aikaa Puppe kiipeää katolle ja Anni lähtee hakemaan sitä sieltä, mutta sit se tippuukin ja..."
Manu oli ehkä vähän kateellinenkin seuratessaan tyttöjen iloista leikkiä. Toisaalta hänestä alkoi leikki tuntua liian lapselliselta eivätkä tytöt ottaneet veljeään poikana mukaankaan. Silti Manu tunsi ensimmäistä kertaa olevansa erilainen ruskeahiuksisiin siskoihinsa verrattuna.
"Mikäs Manua painaa?" "Äiti, miksi olen erilainen kuin sisarukseni?" "Erilainen? Kuinka niin, mistä sellaista sait päähäsi?" "No kun..."
Lea vilkaisi silloin kohti nukkekotia, jonka parissa tytöt puuhasivat ja jatkoi nauraen: "Aa, nyt ymmärrän. Tietenkin olet erilainen kuin siskosi. Sehän on ihan luonnollista, tytöt ja pojat tekevät eri asioita. Sinulla ei ole vain ollut ikäisiäsi poikia tässä lähellä. Ja alat olla jo iso poika, ei sinun tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin pienemmät siskosi."
Manu oli hetken hiljaa sanoi vielä: "Miksi näytän niin erilaiselta?" "Tules nyt tänne, poikani. Eivät sisarukset aina ole samanlaisia." "Mutta entä sinä ja Leo-eno?" "Olet vain nähnyt enemmän vanhempaa veljeäni. Me todella olemme saman näköisiä, mutta jos yhtään selaat vanhoja kuva-albumeita, huomaat kuinka erilainen toinen veljeni Kai on. Olet aivan normaali poika, minun poikani. Älä vaivaa päätäsi sellaisilla asioilla."
Ja niinhän siinä kävi, että kun Inkeri sai tarpeekseen leikeistä, kutsui Verna Manun paikalle. "Jos vielä haluat!" Ja tottahan Manu halusi. Hän käänsi päätään ja näki äitinsä iskevän hymyillen silmää sohvalta.
Tästä tuli nyt vähän tyhjä filleri-osa, mutta kyllä sitä alkaa pian tapahtua...
Kommentit