Argh, pitkä tauko, miltei kuukausi! Ei ole ollut innostusta. No jaa, ei täällä edes ole liieemmin lukijoita ruinaamassa jatkoa, lieneekö hyvä vai huono juttu... *mieti mieti mieti, mieti...*
Jaaha, Janna on tainnutkin viettää iloista elämää siellä tuonpuoleisessa, kun kerran noin hymyilee. Sitä vain en älyä, missä vaiheessa hän tuollaisen parran kasvatti...XD
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Sirja on aivan maassa. Yksi syy on muisto torakoista hänen "puhtaassa" kodissaan, joka kalvaa mieltä. (Siis torakat kalvaa mieltä, ei koti. Hienoa, miksen samantien muuttanut sanajärjestystä, laiskaa menoa...) "Miksi ihmeessä emme voi jo lähteä, Leon sisko on täysi-ikäinen eikä tämä vatsa minua estä muuttamasta. Haluan pois tästä tuppukylästä, jossa koko ikäni olen joutunut asumaan!" Aah, ja odottavan äidin mieliala ja hormonit ovat muutenkin kuin teini-ikäisellä, ylös ja alas...
Samaan aikaan Leo tervehti sydämellisesti kyläilemään tullutta veljeään. "Vai ei ole veikka vielä naista löytänyt?" "Nääh, mitäs tuosta, etsiskelen parhaillaan asuntoa Stadin laitamilta, vuokrakämppäni täällä on aika kelpaamaton ihmisasumukseksi." Kain vierailu jäi lyhyeen sillä kertaa.
"Eikö sen koiran pitäisi jo olla sisäsiisti? Missä Nanna edes on, olisi hieman opetettavaa sillekin rikospaikalta karkaajalle... Ja saisit sinäkin nyt auttaa etkä vain löhötä sohvalla! En ole nukkunut kunnolla aikoihin!"
Pian Sirjan synnytys alkoi keskellä keittiötä iltamyöhään. Leo oli jo nukkumassa ja Lea oli ainoa paikalla olija, eikä hänkään ollut mitenkään riemuissaan joutuessaan näkemään voihkivan Sirjan... Pian kuitenkin syntyi ruskeasilmäinen, vaaleahiuksinen tyttö, joka nimettiin Vilmaksi. (Uuni hohtaa puhtauttaan)
Lopulta se Leokin sai kammettua itsensä ylös sängystä herättyään Sirjan huutoon ja sättimiseen, kun ei miestä näkynyt todistamassa esikoisen syntymää. Olihan Leo toki iloinen sitten tyttärestään...
Tähän väliin: Muutin default-ihoja, kyllästyin edellisiin. Liian kiiltävää ja näytti kuin vaaleimman ihotyypin omistajilla olisi ollut huulipunaa sukupuolesta riippumatta...
Tässä vielä toiseksi tummin iho uudessa mallistossa...Tai jotain... Loput seuraavat perässä.
Vastoin Leon odotuksia Lea olikin innokas täti ja auttoi Vilman hoivaamisessa, kun Sirja vielä joutui keräämään voimia synnytyksen jälkeen Leon ajan kuluessa töissä. Tosin Leakin eteni sujuvasti urallaan, kun aikaa riitti siihen paneutumiseen.
Sirja etsi vapaa-ajallaan ahkerasti vapaita asuntoja Sim Cityn vauraimmilta alueilta. Leo oli vastaan tätä. "Vilma on vielä niin pieni, ja eikö siellä ole hirveän kallistakin? Olemme toki varoissa, mutta silti...Ja se laita Sim Citystä on niin kaukana kuin mahdollista täältä!"
...Kyllä shakki on sitten mukava peli...varsinkin yksin...
Leo onnistui tuikkaamaan jo muutenkin kärsineen hellan palamaan. "Ja sinä kun niin kehuit keittotaitojasi tavatessamme! Missä palokunta viipyy, tämä on liian iso roihu sammutettavammeksemme (mikä sana!). Soititko sinne edes?!"
Vilman synnyttyä Leolla ja Sirjalla oli alkanut mennä alamäkeä ja lujaa. "Miten sinä nyt pesukoneenkin onnistuit hajottamaan? Ensin tulipalo ja nyt tämä!" Sirja oli ehkä ujo, mutta ääntä hänestä lähti tarpeen tullen.
"Anna Vilma minulle, et saa enää heitellä häntä noin, hänhän voi pudota!" Lea antoi Vilman mukisematta, hän oli ennenkin kuullut Sirjan valittavan siitä, että hoiti lasta. "Ihan sama, mutta voisit sen sijaan itse joskus katsoa tyttäresi perään."
Leo alkoi väsyneenä korjaamaan pesukonetta, kun Sirja ei suvainnut odottaa vapautuvaa aikaa korjaajalta eikä siitä tullut kovinkaan kaunista jälkeä. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan...
"Nyt molemmat ovat töissä, joutaa tämä kuihtunut risukin mäkeen. Ja pitääkö sitä naisen tehdä miehen työ. #%&¤" johdot!"
"Leo, ethän ole enää vihainen siitä, että heitin sen Jannalta jääneen risukasan pois?" "Se oli rahapuu, olisit voinut silti ensin kysyä. Lea on aivan maassa." "No jaa...Ja voisitko korjata television? Rikoit sen!" "Hel- Miksi minä? En minä mitään tehnyt!"
"No, miten onnistuu? Kohta tulee salkkarit." "Joo, ja minä myöhästyn kohta töistä! *mutinaa ja kiroilua*"
"Mikäs siinä, nähdään pian!" Lea sai kutsun Väinämöltä kaupungille. Hän olikin kipeästi pienen tauon tarpeessa ja oli onnellinen saadessaan lähteä talosta, Leo ja Sirja jäivät olohuoneeseen kinastelemaan telkkarin korjauksesta. Kuva oli särisevä ja oranssahtavan sävyinen kaikkialta eikä ääniä voinut kuunnella ilman korvavaurioita.
Ja tämä Anna ramppasi talon edustalla tunnin välein sinä iltana ;>
Päästyään kaupungille hieman pitempään kestäneen taksimatkan jälkeen Lea huomasi olevansa reilusti etuajassa, mutta bongasi Väinämönkin pian väkijoukosta. Leastamme olivat sillä kertaa kiinnostuneita muutkin kuin Väinämö...
Illan alku sujui mukavissa jutustelun merkeissä vieraan lippispäisen miehen seuratessa tapahtumia surkeana sivusta. "Olet sitten aikuinen." "Aikuinen ja aikuinen...Minä en ole miksikään muuttunut. Sinä olet edelleen vähintään 20 vuotta vanhempi." "No ei nyt ihan? Ystävyys ei tunne ikärajoja."
Hiljalleen Lea ja Väinämö siirtyivät juomatiskille, jolloin jutustelu muuttui hilpeämmäksi ja tunnelma kohosi. Lealla nousi saman tien päähän, hän ei ollut koskenutkaan ennen mihinkään alkoholipitoiseen. Psykopaatti... (Lippismies vainoamassa)
Kesken horjahtelevan tanssin Väinämö virnisti ilkikurisesti ja kaappasi Lean suudelmaan. Lean huuruisessa mielessä jokin pieni ääni vikisi: "Ei, naimisissa oleva mies! Kadut tätä!" Toisaalta Lea nautti Väinämön seurasta suunnattomasti ja mieshän oli ollut hänen ystävänsä ikuisuuden. Tuttu mies, ja tämähän on vain yksi ilta. Ei sitä kukaan enää muista, vai muistaako? Lippismies vaanii...
Mitä pitemmälle ilta, tai no yö, eteni, sitä enemmän Lea tunsi rakastuvansa mieheen. Tämä tuntui niin vahvalta ja turvalliselta, sellaiselta joka ei ikinä antaisi hänelle sattua mitään pahaa. Jotain sellaista hän oli kaivannut, jotakuta, johon luottaa. Lealla oli vähän paha olo, mutta hän ajatteli sen johtuvan viinasta, jonka hän pian unohtikin. Sormus Väinämön nimettömästä oli kadonnut jonnekin.
Lealla ja Väinämöllä oli hauskaa katsellessa lippismiehen ihmeellistä jorausta. Tämäkin oli tainnut ottaa vähän jotain vahvempaa... "Täällä on... öh...hetkonen..liikaa meteliä? Siirrytäänkö tai siis... jonnekin hiljaisempaan paikkaan, eh?", sanoi Väinämö nauraen. "Huh, mikäs siinä, hih, hihih...", sokelsi Lea, joka tunsi olonsa hieman sekavaksi.
"Tule, tiedän yhden jännän paikan tässä kaupungin laitamilla. Se on jännä paikka, sanoinko jo? H-haluatko että näytän?" "Mikäs shiinä, kunhan se ei ole liian kaukana... En jaksa kävellä..."
Lea ei enää voinut eikä liiemmin halunnutkaan olla selvillä siitä, mitä tapahtui tai mihin he menivät. Kunhan hauskanpito jatkuisi. Etäisiä keskustelun pätkiä kantautui hänenkin korviinsa: "Tämä on joku huonekalukauppa, rähjäinen sellainen tai jotain... Takakautta pääsee sisään, tästä tulee hauskaa!" "Takuulla! Kuin iso koti, heh!"
Mutta sitten kaikki hiljalleen pimeni...
"Öh, joo, tota... Nouse äkkiä ylös ja mene nukkumaan tai jotain. Sirja tulee pian eikä tule olemaan iloinen sinut nähdessään."
Lea heräsi rysähdykseen Leon tiputtaessa hämmästyksestä roskapussin ovelle. "Hitto, onpa kylmä...Mitä ihmettä? Mitä minulla on päällä? Tai, mitä ei oikeastaan ole... Aa, tuollahan vaatteeni ovat. Missä muuten olen? Tai olin? Huh. Hirveä hedari..."
Lopulta Leon piti taluttaa tai miltei kantaa Lea sisälle, kun tämä höpötti kummia ja otti pari horjahtelevaa askelta kunnes rämähti takaisin maahan.
Lea heräsi vasta, kun seuraava ilta jo pimeni hiljalleen ja silloinkin kiljuvaan nälkään. Sirja oli hoivaamassa Vilmaa. "Joo, olihan se aika ihme juttu löytää aamuyöllä sisko sekavana, vähäpukeisena ja kaatokännissä portailta. Mistä oli kyse?"
"No jaa, meni kavereiden kanssa vähän ilta kaupungilla pitkäksi ja... tai no-" "Kavereiden? Onko sinulla semmoisiakin?" "Älä viitsi. Toki." Itse asiassa Lea ei liiemmin muistanut illasta - eikä yöstä - paljon laisinkaan. Vain Väinämön yllättävän suudelman, muu oli sumua.
"Pirteä tekohymy kasvoille, niin ei tule lisää kyselyjä. Virn? Huono olo...Päätä särkee vielä enemmän..."
Tuli hieman snadi osa. Eipähän mennyt loppujen lopuksi niin kauan sen kokamisessakaan, kun jaksoin hommaan ryhtyä! Yritän saada seuraavan osan vähän nopeammin ulos sitten joskus...
Kommentit