Whuush! Räväkkä alku. Hieman ilkeän näköinen bussinajaja, varsinkin kun hänellä on noin tummat silmätkin...*värin*

"Hiahha! Tästä Asko tulee pitämään, varsinkin kun Hurtta kaivoi juuri oikein ihanan mutakuopan heti oven eteen." Janna tykkää edelleen maalaamisesta.

Kai yritti olla avuksi ja kävi korjaamaan rikkoutunutta kodinkonetta, mutta huonosti kävi. Pojan läpi kulki monen voltin sähköisku ja ihme, että hän oli vielä elossa. Kaiken lisäksi kone roihahti tuleen.

"Minä yritin vain auttaa..." "Hiljaa!"

Kumman hymyileväiset vanhemmat, vaikka poika oli juuri kärähtää kuoliaaksi. Askollekin taisi jäädä näkymätön kirja käteen...

"Olen vapaa...Vapaa!! Kukaan ei pysty minua estämään...!" No jaa, ehkäpä kun muu perhe pomppii palavassa keittiössä eikä ole näkemässä "pakomatkaasi..." "Mikä pakomatka? Odotan taas salamaa ^^"

Ikuisia lapsia-ko?

Kai toi koulusta jonkun ystävänsä, johon Lea iski saman tien silmänsä. Vaikka keskustelu luonnistui ja poika vaikutti muutenkin mukavalta, eivät he lopulta edes kunnolla ystävystyneet. Lea katseli apein mielin, kun Rauno lähti illalla taakseen katsomatta.

Ja Kai näyttää edelleen olevan se ulkopuolinen. "Kenestäköhän meistä tulee se perijä? Minä en erityisemmin haluaisi sellaista taakkaa. Entä jos en löydäkään ketään?", Lea purki huoliaan isoveljelleen muistaessaan edelleen Raunon tapauksen.

Kai ihmetteli suuresti Leossa tapahtunutta muutosta. Ennen poika oli ollut kävelevä pahanilma, mutta nyt Leo nauroi melkein kaiken aikaa ja jos ei satanut pyydysti perhosia tai teki jotain muuta "käsittämätöntä ei-Leomaista." Sateella poika juoksenteli ulkona odottaen salamaa.

Janna oli erittäin tyytyväinen itseensä, kun sai myytyä erään teoksensa lähes 550 simeleonilla. "Hassua, ja aluksi sain alle 10...Minähän olen hyvä ja kehityn koko ajan! Mitä maalaisin seuraavaksi?"

Tällä herralla näyttää olevan jotain perhosia vastaan...

"Bussi pysäköi tällä kertaa aika kauas... Kumma juttu." Ja tällä kertaa kuskikin näytti ystävällisemmältä, tosin aika tummasilmäiseltä jälleen.

Riki raukka, yritti olla ystävällinen Lealla, mutta tytöstä hieman liiankin tuttavallinen. "H-hei! Kuka sinä edes olet?" Mutta Leo suostui halaamaan ystäväänsä. "Eikös Riki ollut se heppu, joka oli koko ajan alakynnessä Anon kiusatessa häntä?", Lea muisteli.

Ja Leo astui aikuisten maailmaan. "Hassut pöksyt!"

...En halua tietää.

Wuhuu! Janna pääsi ravintola-alan huipulle! Juhlikaamme! Kannattaakin hymyillä. Tiskaajasta julkkiskokiksi, pienen tönön tilalla nyt hieno talo, rahaa riittää ja yksinolon sijaan sinulla on hieno perhe. Kannattaakin olla tyytyväinen!

Perheestä puheen ollen...Leo näyttää tavoittelevan sisäistä rauhaa jälleen sateessa. Kutsuu salamoita...

Janna päätti tehdä oikein juhla-aterian huipulle pääsemisensä johdosta. Tosin miltei kello kaksi yöllä, joten syöjiä ei ollut niin paljon.

Toisaalta ahkerasti opiskeleva Lea oli iloinen saadessaan kunnon sapuskaa tauolla.

Eikö sinun pitänyt olla nyt kilttisten puolella, nahkatakkiärjyhemmo?

Gi? Noin on parempi ^^

Perheen lapsista hän on se täysikasvuinen...

Leon iloittelutuokion keskeytti Janna istahtamalla viereen. Kun hän varmisti, etteivät muuta lapset olleet kuulolla, hän miltei kuiskasi Leolle. "Tiedän, että kaipaat vapautta ja uusia maisemia varsinkin, kun sinulla on nyt mahdollisuus lähteä, mutta voisitko silti jäädä vielä tänne. Katsos isäsi ja minä alamme olla vanhoja ja jos meille sattuu jotain, ennen kuin Lea ja Kai ovat täysi-ikäisiä, emme halua että he jäävät tänne ilman holhoojaa." "Haluat siis, että jään katsomaan heidän peräänsä siihen asti, kunnes he ovat aikuisia? Sopii, ei minulla erityisiä suunnitelmia ollutkaan, vaikka joudun kohta matkustelemaan paljon ammattini tähden", Leo vastasi kummallisen asialliseen sävyyn. Janna hymyili mielissään.

*Prf* Vain Leo voi kulkea hymyillen tuossa asussa!

Lea oli viemässä roskia, kun hän kuuli vieraan äänen takaansa: "Kaunis päivä tänään." "Häh?" "Saanko vilkaista sanomalehteänne? Omani ei tullut tänään." "Kaikin mokomin." Lea oli ymmällään, muttei mitenkään epävarma, vaikka vieras aikuinen mies oli alkanut puhutella häntä.

"Kiitos", nuori mies totesi lopuksi ja molempien katseet kohtasivat hetkeksi, ennen kuin mies meni menojaan. Lea huomasi hymyilevänsä, miehessä oli jotain miellyttävää, mutta pian hän unohti koko kohtaamisen.

Kailla ei mene oikein hyvin, hän ei tunne pääsevänsä elämässään laisinkaan eteenpäin. "Heti kun olen tarpeeksi vanha jätän tämän läävän ja koko pahaisen kylän ja muutan jonnekin isompaan paikkaan", hän manasi itselleen nauraessaan mielipuolisesti...

Janna kutsui jonkun vanhan tuttavansa kylään ja käski pilke silmäkulmassaan Leon mennä tätä tervehtimään. "Lievää paritusta ilmassa?", Leo totesi virnuillen, mutta meni mielellään tutustumaan naiseen.

Sirja osoittautui melko ujoksi nuoreksi naiseksi, paikallista väkeä. Muuten ihan mukavan oloinen hän oli ja kun Leon täytyi lähteä töihin, sopivat he tapaavansa toistekin.

Jeah, dance time baby!

Vähän rauhallisemmalla hetkellä Leo uskaltautui pyytämään Sirjaa kaupungille, mutta koska kaikki taksit olivat lakossa, joutuivat he jäämään sijoilleen. Mutta kun radiosta tuli sopiva kappale, viettivät Leo ja Sirja romanttisen hetken kotioloissakin...

Siihen asti kun Leo hermostuksissaan talloi Sirjan varpaat oikein kunnolla. Herkkänä naisena Sirja kieltäytyi vähemmän kohteliaasti seuraavasta tanssista.

Öh...Onkohan Sirja sittenkään se oikea Leolle?

Nojaa, hyvästely ainakin sujui romanttisissa merkeissä.

Lea oli hieman kateellinen veljelleen, mutta yritti näyttää iloiselta. Hänellä ei olut liiemmin ystäviä tai muitakaan tuttuja lähimaillakaan. Raunosta ei ollut kuulunut enää mitään ja Lea tiesi, ettei siitä jutusta tullut mitään. Niinpä tyttö lähti tuulettumaan puistoon.

Istuessaan puistossa joku vieras mies yllättäen istahti hänen viereensä penkille. Lea kavahti kauimpana olevaan nurkkaan miettien, kuka juoppo tuokin on. Yhtäkkiä mies totesi: "Kaunis ilta, mukavaa kun puistosta löytyy tuttujakin ja tähän aikaan" tarkoittaen selvästi Leaa.

Lea oli ymmällään. "En minä teitä ole ennen nähnyt, oletteko kenties erehtynyt henkilöstä?", hän sanoi hiljaa ja kohteliaasti. "Mutta minähän kävinkin teillä joskus silloin vuosia sitten! Aa, niin, siitä tosiaan on kauan, olit silloin pikkutyttö." Lea alkoi muistaa hassusti tanssivan miehen, mutta pysyi hiljaa. Mies jatkoi: "Tulin silloin tutustumaan tänne, enkä oikein osannut paikkoja, joten kävin kysymässä neuvoa." "Ei hän ollutkaan kenellekään tuttu, eikä varsinkaan mikään Leon nettituttavuus", Lea mietti itsekseen.

Mies jatkoi itsestään kertomista: "Olen täällä erään rakennustyön apulaisjohtajana. Piipahdan välillä perheen luota tänne. Tosin sitä kestänee pitkään, sillä tänne korpeen ei rakennustarvikkeita hujauksessa tuoda. Mutta mikäs siinä, kun palkan saa. Itse asiassa minun pitäisi jo kohta lähteä, vaimo ja lapset odottavat."

Mutta lähdöstä ei meinannut tulla mitään, kun juttua riitti ja riitti molemmilta tahoilta. Molemmat sopivat tapaavansa toisensa taas jossain vaiheessa. Mies lähti hymyillen ja Leakin huomasi leveän hymyn jähmettyneen kasvoilleen.

Lea huomasikin olevansa sen jälkeen piristyneempi, vaikka saapuikin kotiin yön pikkutunteina ja lopen väsyneenä. Hän söi jo kylmentyneen illallisen puolihorroksessa.

Aamulla Janna veti Lean vähän sivumpaan ja tivasi tältä: "Missäs nuori neiti on luuhannut koko viime yön? Sain turhaan odottaa huolissani sinua kotiin, kun sillä tavalla katositkin yhtäkkiä." "Mitäs nyt yhden miehen tapasin puistossa ja juttu vähän venyi", selitti unenpöpperöinen Lea.

"Miehen? Aikuisen miehen? Keskellä yötä, hiljaisessa, autiossa puistossa? Tajuatko yhtään mitä olisi voinut tapahtua!? Ei järki tytöllä päätä pakota..." "Mutta se oli tuttu mies ja ihan mukavaa juttuseuraa, älä luule liikoja." "Oli sitten kuinka mukava tahansa, mutta häntä et enää tapaa. Sinun pitäisi olla järkevämpi ja varovaisempi." "Mutta äiti!" "Ei muttia." Lea tiesi, ettei tottelisi kieltoa, joten ei enää väittänyt vastaan.

Ja Kailla menee lujaa...

"Kai tuskin aikoo jäädä tänne, joten perijäkiista täytynee käydä Leon ja Lean välillä", Janna mietti eräänä päivänä. "Isä väistä, yritän nähdä matsin! Äh, ei sinun ylitsesikään mitään näe... Ja tässähän kaatuu!"

"Sinä olet yhtä kaunis kuin silloin kun tapasin sinut..." "Voi kiitos!"

Tunnelman muuttaja... Leo treenasi ahkerasti seikkailu-uran vaativuuden takia.

Muistilistaan: Älä missään nimessä päästä simejä samaan aikaan roskikselle. Tuloksena bugitusta. ^^"

Yön hiljaisina hetkinä Leo kutsui salaa Sirjan kylään. Vaikka vanhemmat tai kukaan muukaan perheessä ei ollut siitä tietoinen, olivat Leo ja Sirja rakastuneet toisiinsa yhä enemmän.

Tässä taisi olla kaikki tältä kerralta. Nyt pitäisi hiljalleen alkaa valita perijää vanhimmasta sukupolvesta alan hiljalleen jättäessä. Kaikki ovat valittavina: Leo, Kai ja Lea. Toki äänetkin vaikuttavat asiaan, mutta tälle sukupolvelle minulla on kunnon tarinaa varalla...